Surullisien sävelmien ilta

Ninellaa ei haitannut, vaikka hän vaistosi pientä hermostuneisuutta mihessä. Hän mietti mistä se mahtoi johtua. Mies kehotti häntä kuitenkin itse katsomaan alas, oliko siellä hänen vanhempansa. Silloin hän lakkasi miettimästä tämän hermostuneisuutta ja huokaisten asteli lähemmäs reunaa, jotta näkisi alas. Hänen lähestyessään mies vastasi hänen kysymykseensä ja Ninella ei sanonut siihen mitään.
Hän pääsi jo tarpeeksi lähelle nähdäkseen alas. Siellä tosiaan olivat hänen vanhempansa, mutta isoisä ei ollut paikalla. Ninella vilkuili ympärilleen yrittäen löytää tämän ja pian näkikin, kuinka mies käveli kohti äitiä, isää ja soittajaa.
"Kyllä he ovat minun vanhempani." Nymfi tokaisi äänellä, josta ei voinut päätellä, mitä hän ajatteli miehen nähtyä hänen vanhempansa. "Isoisä taisi vain käväistä jossain muualla, hän nimittäin on nyt menossa muiden luokse."

Ennior ei mitenkään ottanut huomiion Ninellaa, kun hän oli keskittynyt muiden puheeseen. Hän kuitenkin yllättyi todella paljon Ninella tuli hänen viereen. Melkein Ennior meinasi tippua permantoon.
" Arvasin. " Ennior sanoi hiljaa.
" Missä hän oikein käynytkään? " Hän lisäsi kysyilevästi.

Ninella vilkaisi vieressään seisovaa miestä, joka oli säikähtänyt hänen ilmestyttyä tämän viereen. Hän mietti, mihin mies oikein oli ollut niin keskittynyt, ettei kuullut hänen askeltensa lähestyvän. Hän virnisti ja kääntyi katsomaan jälleen vanhempiaan, jotka keskustelivat iloisesti isoisän ja soittajan kanssa.
"Hän on varmaankin käynyt vessassa." Ninella totesi huvittuneena. Miksi muutenkaan hänen isoisänsä olisi poistunut ystävänsä seurasta? Hän vetäytyi jälleen kauemmas parven reunalta, sillä häntä ei juurikaan kiinnostanut katsella sukuaan. Näkisihän heidät kuitenkin sitten, kun he lähtisivät pois paikalta.
"No, miksi sinä oikein katsot sukulaisiani noin tiiviisti?" hän kysyi hetken päästä, sillä hän arveli miehen vieläkin katsovan heitä, kuten oli tehnyt silloinkin, kun hän oli vielä tämän vieressä.
"Eivät kai he noin kiinnostavia ole?"

" Minua kiinostaan sen takia, kun he puhuvat sinusta ja haluaisin tietää minkalainen sinä oikein ollet. " Ennior sanoi rehellisesti.
Hän kääntyi katsomaan naista ja heitti jalat sisä puolelle aitiolle. Hän katsoi hellästi naista, koska niin hän ei saisi tietää mitä hänen vanhempasi puhuvat oikein.
" Haluaisitko nähdä näyttämön takaan päin? " Ennior kysyi.

Mies vastasi Ninellan esittämään kysymykseen ja vastaus oli totisempi, kuin hänen esittämänsä kysymys, joka oli lähinnä tarkoitettu vitsiksi. Ehkä hän ei osannut vitsailla, tai mies vain ei ollut ymmärtänyt hänen huumoriaan. Tai mies oli saattanut ymmärtää, mutta halusi vastata niin kuin asia oli.
Ninella piti viimeistä vaihtoehtoa kaikkein järkevimpänä, eikä osannut sanoa siihen mitään vastaukseksi. Hän laski katseensa varpaisiinsa, kun mies tuijotti häntä hellästi.
"En oikein tiedä." Ninella vastasi miehen esittämään kysymykseen. Uskaltaisiko hän muka lähteä miehen mukaan lavan taakse?
"Ehkä kuitenkin odotan täällä, että pääsen lähtemään."

Ennior pienesti hihitteli ja hymähtäili itsekseen, kun kuuli naisen vastauksen hänen kysymykseen.
" No olisit voinnut sanoa vanhemmille, että olet ollut kulisien takana ja nähnyt näyttelijät eri näköisenä. Arvostan myös sinun kieltäytymistä. " Ennior sanoi.
Hän meinasi jatkaa lausettaan, mutta hän ei kuittenkaan jatkannut muuten hän olisi pilaknnut toista sukupuolta ainakin mies tunsisi itsensä niin.
" Mitä uskoisit mistä vanhempasi puhuvat noin kiivaasti sinusta ja soittajan pojasta olettaisin? " Mies lisäili.
Hänen katse oli alhaalla olevissa henkilöissä.

Ninella mulkaisi Ennioria, kun tämä hihitteli hänen vastaukselleen. Hän oli ollut tosissaan. Ei hän halunnut mennä teatterin takaosiin, ties minne siellä tuo mies hänet voisi viedä! Ja eihän sitä koskaan tiennyt, mitä hänelle voisi siellä tapahtua. Ei, hän ei halunnut ottaa riskiä ja mennä. Siinäkin oli jo tarpeeksi, että hän oli paljoakaan harkitsematta mennyt miehen seuraan tämän omaan aitioon.
Hän ei kuitenkaan suutahtanut kokonaan, eikä se olisi ollut hänen tapaistakaan. Mieskin jo kertoi arvostavansa sitä, että hän kieltäytyi.
Nymfi katsoi miestä, odottaen että tämä sanoisi jotain. Mies nimittäin näytti hetken siltä, että voisi pian avata suunsa ja sanoa jotain.

Pian hän kuitenkin kuuli miehen sanovan jotain, joka tuntui omituselta ja ehkä hiukan pelottavalta.
"Mitä? Minusta ja tuon soittajan pojasta?" hän kysäisi ja virnisti. "Jotain naimakauppojako he muka suunnittelevat, eivätkä kysy minulta mitään?"
Hän ei uskonut vanhempiensa ainakaan pakottavan häntä kenenkään mieheksi, sillä hänhän oli jo täysi-ikäinen. He kyllä saattaisivat yrittää järjestää hänet ja miehen, josta he nyt kai puhuivat, yhteen.

Ninella meni jälleen aition reunan läheisyyteen ja vilkaisi alas. Hänelle siitä ei ollut kuitenkaan paljoa hyötyä, sillä hän ei osannut kovin hyvin lukea huulilta, mitä ihmiset puhuivat. Ei ainakaan näin pitkän matkan päästä.
"Oletko nyt ihan varma, että ne puhuvat minusta?" hän kysyi, mutta uskoi jo kuitenkin miehen puhuneen aivan totta. Hän vain halusi varmistua asiasta.

Katse olivat alhaalla olevissa henkilöissä, kunnes naisen puhuminen sai kiinostumaan häneen ja katse siirtyivät naiseen.
" Jotain soittajan pojasta ja sinusta. He hän puhuvat sinun luonteestaan ja minkälainen sinä oli nuorena. " Ennior sanoi.
Hän ei kuitenkaan sanonnut mitään naiselle, että mitä hänen vanhemapansa sanoivat Ninellan luonteensa ja mitä hän oikein nainen teki lapsena. Enniorin naamassa oli virneä ilme.
" Olen minä täysin varman. " Hän sanoi.
Katseet siirtyivät oville, josta nuori mies saapui muiden luokse. Ennior ilme muuttui todella pilkallisksi ja naurun alaiseksi. Kuitenkaan hän ei naurannut ääneen, kun hän ei halunnut, että katseet siirtyisivät tänne ylös. Mies ei ollut ikinä nähnyt laisinkaan sen näköistä miestä.
" Että toi soittaisi pianoa hyvin. " Ennior sanoi hiljaa.

Ninellaa tympi hänen vanhempiensa juonimiset hänen oman elämänsä suhteen. Hän ei halunnut järjestettyä avioliittoa, hän halusi rakastua tulisesti ja miettiä vasta sitten häitä ja muuta sellaista. Ei niin päin, että ensin häät ja sitten vasta rakkaus. Se oli tapahtunut hänen vanhemmilleen, mutta hän ei uskonut itse onnistuvansa missään niin typerässä asiassa.
"No, sielläpähän puhuvat." Ninella tuhahti hieman äkäisenä. "En kyllä ollut lapsena mitenkään erikoinen, joten älä usko, jos he sanovat tuolla minusta jotain typeryyksiä, he vain haluavat tehdä vaikutusen tuohon soittajaan. Hyi kuinka vastenmielistä olisi, jos he onnistuvat juonimaan minut jonkun vaimoksi! En antaisi sitä heille anteeksi ikinä!"

Ninella hiljeni ja tuijotti ovelle, jonne oli huomannut Enniorin kääntävän katseensa. Sieltä käveli paikalle nuori mies, joka oli luultavasti juuri tuon soittajan poika, josta äsken oli puhuttu. Ninella vilkaisi vanhempiaan, oikeastaan hän mulkaisi heitä. Mies ei ollut mitenkään erityisen komea, eikä tämä herättänyt Ninellassa mitään tunteita.
Hän huokaisi ja istuutui sohvan kulmalle. Hän ei voisi suostua vanhempiensa suunnitelmiin, ei tällä kertaa.

Enniorin mielestä mies oli ruma, jopa hän itsensä piti kauniimpana. Kuitenkaan hän itse ei ollut kaunis, kun käytti aika rumia vaatteita.
" Omasta mielestään tuo mies ei sopisi sinulle. Sinähän kuolisit tylsyyteen, kun sinä olet menevämpi. " Ennior sanoi.

" Minä mieltä olet tuosta miehestä? Jos minä olisin sinä minä en ainakaan menisi tuon kanssa naimisiiin, vaikka maksettaisiin. " Ennior lausui.
Hän ei halausi esittäytyä Ninellan poikaystävää, jos tästä asiasta vielä voisi oikeastaan tapahtua.
" Kun teillä on niin mukava lapsi olisiko mahdollista naistaa minun poikaani. Siinähän hän tuleekin. " Soittaja sanoi, mutta Ennior puhui hiljaa Ninelle.
" Olen pahoillani, mutta minulla ei ole naittaa omaa tyttärtäni. Päivää. " Ninellan sukulainen sanoi.
He kättelivät soittajan poikaa.

"Luuletko sinä, että minä olen jotenkin menevä nainen?" Ninella ei voinut olla kysymättä hiukan pilkallisesti. Hän ei todellakaan ollut menevä! Kaikkea muuta. Aina vain puutarhoissa kuokkimassa tai kotona sukulaisten kanssa. No, kävihän hän tietysti ystäviensä luona kutsuilla, mutta ei niitä niin useasti ollut, että sen perusteella hänet voisi luokitella meneväksi.
"En todellakaan mene tuollaisen kanssa naimisiin!" Ninella puuskahti. "Ellei hän sitten ole hyvin rikas, saisin ainakin rahat. Voisin palkata jonkun murhaamaan hänet puolestani, jos nyt olisi niin kamalaa. Mutta no, ulkonäkö voi pettää, hänhän voi olla vaikka kuinka mukava. Vaikka en kyllä sitä usko, enkä kehtaisi liikkua hänen seurassaan."

" En tiedä miten menevä olet, mutta uskoisin, että olet omassa ammatissaan menevä. " Ennior vastasi naisen kysymykseen.
Vaikka kysymys oli pilkallinen tai sinne suuntaan se ei haitannut laisinkaan miestä. Katseet olivat ihania miehen nytkytteli sormiaansa. Sormen nytkytyksessä oli tietynlaista rytmiä, jos osasi katsoa tarkaan. Mies naurahti todella pahasti naisen viimesille lauseille. Naurahdus oli kova ainakin soittajan poika käänsi katseensa missä Ennior oli vähä aikaa sitten naurannut. Ennior nauroi kimmpuraisillaan lattiassa. Suustaan hän ei saanut sanoaja laisinkaa ääneen.

Ninella katsoi kauhistuneena miestä, joka alkoi nauraa hänen sanoilleen. Ei hän niitä ollut vitsiksi tarkoittanut, vaan oli ollut täysin tosissaan. Häntä järkytti miehen purskahdus, sillä se oli varmasti kuulunut alas asti.
Nymfi ei uskaltanut vilkaistakaan alas, vaan pysytteli sohvalla tuijottaen miestä, joka oli lattialla kippurassa, nauraen samalla.

"Lopeta!" Ninella puuskahti äänellä, joka ei kantanut onneksi alas asti. Mitähän isoisäkin sanoisi, kun täällä heidän aitiossaan nauroi joku noin kovaäänisesti.
"En tahdo että houkkuttelet heidät tänne katsomaan, mitä oikein touhuan!"

Ennior naurahteli niin, että hänen hiuksensa meni sotkuun. Naisen sanat saivat miehen enemmän nauruun, mutta hän ei kuitenkaan naurannut rääkyvästi, että alas olisi kuulunit niin hyvin. Soittajan poika voisi kuulla miehen äänen, koska täytyi olla todella hyvä kuulo. Nuori mies alhaalta kääntyi katsomaan yhteen aitioon ja katsoi kovasti.
" Okein en naura, vaikka naurattaa. Miksi he ei voisi tulla tänne, koska sinä et touhuile yhtään mitään. " Ennior sanoi.

Ninellaa alkoi raivostuttaa, kun mies vieläkin naureskeli, sotkien samalla hiuksensakin. Mieshän oli aivan seonnut! Eihän sellainen sopinut, että aikuinen mies nauroi maassa kippurassa! Ninellalle se ei ainakaan sopinut.
Onneksi mies kuitenkin ilmoitti lopettavansa nauramisen. Ninella olikin ollut jo vähällä syöksyä ulos aitiosta ja mennä alas muiden luo, vaikka ruma soittajanpoika olikin yhä siellä.
"Parasta olisikin, ettet naura!" Ninella puuskahti mulkaisi miestä. "Niin, mutta sinä touhuilet, enkä tahdo heidän näkevän sinua täällä, ainakaan maassa naureskelemassa!"

Miehen lupauksensa pysyi ehjänä. Ennior ei naurannut laisinkaan naisen asioille. Hetkellinen naurunsa ei kuitenkaan viennyt naista muiden luokse, vaikka hän oli sanovansa muiden luoksi, jos hän jatkaisi nauramista. Se sai kuitenkin Ennioria epäilemään, mutta hän ei kuitenkaan sanonnut yhtään mitään.
" Miksi sinä et mennyt jo aijemmin, kun minä nauroin? " Ennior sanoi.
Hän nousi seisaalteen ja nojautui aition reunaan. Katseet olivat kuitenkin aition taakse.

Ninella huokaisi helpotuksesta miehen lopetettua nauramisen kokonaan. Hän oli jo ollut niin lähellä poistumista, mutta nyt hän istui paikoillaan, kasvoillaan epäilevä ilme. Hän pelkäsi koko ajan, että Ennior alkaisi taas nauraa.
"Ai miksikö?" Ninella kysyi piikittelevällä äänensävyllä. "Tämä on meidän perheemme aitio, aion istua täällä kunnes vanhempani tulee."
Ninella arveli miehen pitävä hänen sanojaan ristiriidassa aikaisempien sanojen kanssa, sillä hänhän ei aikonut lähteä, vaikka olikin juuri sanonut lähtevänsä, jos mies nauraisi.

Ennior jostain syystä oikein tajunnut naisen lokikkaa laisinkaan. Naisen ajatus menee räväkästi ja epätasaisesti miehen mielestä. Jotenkin ei pystynyt ennakoimaan mitä nainen voisi sanoa tai tehdä seuraavaksi. Ennior hieman ihmetteli naisen sanomista, mutta kuitenkaan hän ei sanonnut laisinkaan naiselle omia mietteitään. Omatkin ajatukset olivat menneet kierteelle naisen liikeistä.

Ninella huokaisi. Nyt hän oli varmasti saanut miehen sekaisin, ainoastaan omien sanojensa sekavuudella. Hän arveli kuitenkin, ettei se paljoa miestä haitannut, mutta saattoihan hön olla väärässäkin.
"Anteeksi." hän sopersi, vaikka ei ollut ihan varma, oliko nyt edes sattunut mitään anteeksipyydettävää. Eihän se hänen vikansa ollut, jos mies ei ymmärtänyt häntä. "Taisin sekoittaa sinun ajatuksesi tai jotain."

Nymfi nousi ylös sohvalta ja käveli aition reunalle ja nojasi kaiteeseen. Häntä ei nyt kiinnostanut, näkikö muu perhe ja soittaja poikineen hänet vai ei. Hän huokaisi jälleen ja antoi katseensa hakeutua alhaalla olijoihin. Vieläkin he vain puhuivat, eivätkä näyttäneet tekevän lainkaan lähtöä. Hän taas olisi ollut valmis lähtemään vaikka heti, muttei uskaltanut mennä yksin.

Ennior ei kuitenkaan katsonnut laisinkaan naista, joka pyysi anteeksi häneltä. Mutta sen sijaan naisen lause sai miettimään, kun oli sanonnut: "Taisin sekoittaa sinun ajatuksesi tai jotain." Ajatukset olivat jäänet siihen asiaan, kun ne jäivät jotenkin vaivaamaan asia. Mistä nainen huomasi sen miehen epäröinnin. Hän ei kuitenkaan tehnyt ilmeellä tehnyt yhtään mitään tai eleellä naiselle, että saisi tietää mitä lause oli saanut miehen päässään.
Vapaasti hän antoi Ninellan tulla aition reunaan hänen viereensä. Katse olivat hetken naisessa, kunnes siirtyivät uudelleen porukkaan, joka oli permanossa.
" No mitäs ajattelet noista. Kotiin meno ei näytä oikein menevän hyvin. " Ennior sanoi.

Ninella ei tiennyt mitään miehen ajatuksista, mutta arveli silti omien sanojensa sekoittaneen ne. Todellisuudessa hänellä ei ollut asiasta minkäänlaista käsitystä. No, kyllä hän itse ainakin olisi ollut ajatuksineen aivan sekaisin, jos joku olisi puhellut niin pahasti ristiin kuin hän itse äsken.
"Eivät he oikein tunnu olevan lähdössä." Ninella sanoi ja huokaisi väsyneesti. Häntä ei huvittanut enää odotella toisia, vaan hänen teki kovasti mieli mennä keskeyttämään näiden puheet ja pyytää heitä jo lähtemään. Hänen oppimimiensa käytöstapojen mukaan se olisi kuitenkin ollut epäkohteliasta, joten hän jätti ajatuksen sikseen ja tyytyi vain odottelemaan, vaikka turhautunut jo olikin.
"Mikseivät he jo voi lopettaa noita turhia höpinöitään ja lähteä?" Nymfi puuskahti ja kääntyi lähteäkseen takaisin sohvalle.

" He eivät ole varmaan nähneet pitkään aikaa toisiaansa. " Ennior sanaili.
Ainakin hän uskoo niin mitä hän oikein sanoi nuorelle naiselle. Hän katsoi myös tylsistyneenä permanole.
" Jaa en oikein tiedä. Miksi he eivät voi tehdä niin miten sinä haluaisit oikein tehdä. " Ennior sanoi hieman itsekseen.
Hän ei katsonnut minne oikein nainen meni, mutta uskoi naisen äänen sävystä sohvalle tai jonnekkin istumaan.

"Eivät kai." Ninella mumisi vastaukseksi Enniorin sanoihin, jotka erittäin todennäköisesti olivat hyvinkin totta. Isoisä oli kyllä saattanut nähdä ystävänsä, mutta tottakai vanhoilla tutuilla riitti juteltavaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa.
"Niinpä." nymfi sanoi huokaisten. Miehen viimeiset sanat olivat mietityttäneet häntäkin. "Uskon kyllä, että he pvat tuolla vielä vain kohteliaisuussyistä. Tai vanhempani siis. Isoisän ystävähän tuo soittaja on, eikä vanhemmillani juurikaan pitäisi olla hänen kanssaan mitään tekemistä.
Ninella toivoi todella, että hänen vanhempansa päättäisivät jo kohta lähteä. Ei ollut mukavaa vain istua ja odotella, että pääsisi raittiiseen ulkoilmaan, tosin vain hetkeksi.

Sivullisesti Ennior kuunteli mitä nainen sanoi hänelle.
" Mutta elämä on elämää. " Ennior sanoi aluksi hänelle niin.
Hä ei ollut vielä katsonnut minne oikein nainen oli mennyt istumaan tai seisoman. Jostakin syystä hänen katseensa olivat enemmäkseen permannossa. Hän itsekkään ei oikein tiennyt miksi. Paljoakaan häntä ei haitannut, mutta uskoi, että se haittasi naista.
" Voihan sanoa kohteliaisesti jotain, että täytyy lähteäkkin. " Ennior sanoi vastineeksi.

Ninella tunsi olonsa jo hyvin väsyneeksi. Hän ei käsittänyt, miten väsymys oli iskenyt häneen niin yhtäkkisesti ja näin voimakkaana. Hän haukotteli ja nojautui mukavimpaan mahdolliseen asentoon pehmoisella sohvalla.
"Mmm." hän mumisi vastaukseksi toisen sanoihin elämästä, kun ei muutakaan jaksanut sanoa. Mies oli sitä paitsi aivan oikeassa, aisasta ei voinut muutakaan mieltä olla.
"Niin." hän vastasi miehen seuraaviin sanoihin aivan yhtä väsyneeen kuuloisesti. "He tosiaan voisivat kysyä."
Ninella sanoi ja tunsi väsymyksensä vain kasvavan, hyvä että hänen silmänsä enää pysyivät auki.