Tanssiais ilta

// Ray voisi sitten tulla tännepäin : DD //

Elysia hitain askelin kohti rakennusta, jossa olisivat tanssiaiset.
Elysia etsi katsellaan väenjoukosta Rayta, mutta ilmeisesti Ray ei ollut vielä saapunut.
Monet kiiruhtivat nopeaa vauhtia sisälle ja tuuppivat vahingossa muita kumoon. Elysian onneksi kukaan ei hänelle niin tehnyt.
Ulos kantautui kaunista musiikkia, jonka taustalla kuului puheen sorina, joka muista vieraista lähti.

Elysia katsahti vielä kerran väkijoukkoon, jos Ray olisikin saapunut. Hän ei nähnyt kuitenkaan Rayta,
joten lähti puikkelehtimaan väkijoukon keskeltä, kohti rakennusta reunustavaa kiviaitaa kohti. Ehkäpä Ray hänet sieltä löytäisi.
Elysialla oli päällään viininpunainen hieman lyhyehkö hame,
ja hameen väriset korkokengät, joissa ei paljon korkoa ollut.
Hän toivoi ettei se olisi liian lyhyt, muilla nimittäin oli pitkät hameet.
Se sai kuitenkin kelvata nyt.

Elysia pyyhki kiviaidalta kädellään hieman likaa pois,
ja istuutui juuri pyyhkimäänsä kohtaan.

Ray asteli hitain askelin rakennusta kohden, jossa tanssiaiset pitäisi pitää.
Hän korjaili mustaa pukukokonaisuuttansa, pyyhkien pölyt ja varmistaen että mikään ei ollut rikkoontunut. Ihmisiä saapui sankoittain paikalle ja Ray joutui nousemaan varpailleen, koettaessaan paikallistaa Elysiaa. Naista ei kuitenkaan vielä näkynyt, olisikohan hän jo sisällä? Sitten hän näki hänet, nainen istui kiviaidalla. "Elysia!" Mies huudahti, heiluttaen kättänsä ja selvittäen tiensä naisen luokse väkitungoksessa. "Näytät kauniilta, Elysia." Mies hymyili naiselle, ojentaen tälle kätensä. "Sallitteko?"

Elysia kuuli jonkun lausuneen hänen nimensä.
Hän tunnisti äänen Rayksi, ja varmistuakseen asiasta
hän käänsi katseensa äänen suuntaan. Se oli todentotta Ray.
Elysia tunsi itsensä paljon onnellisemmaksi kuin hetki sitten.
"Näytät kauniilta, Elysia." Ray sanoi selvittyään väentungoksesta.
"Kiitos, ja sinä olet komea niinkuin aina." Elysia sanoi hymyillen.
" Sallitteko?" Ray kysyi ojentaen kättään. " Tietysti." Hän vastasi ja
tarttui hellästi Rayta kädestä.
" Mennäänkö sisälle?" Elysia kysyi.

Hän kulki Elysia mukanaan rakennuksen sisälle, vältellen väen tungosta parhaansa mukaan. Sali oli iso, ja lattia kiiltävä. Musiikki oli kaunista, Ray vetäisi Elysian kevyesti lähemmäs itseään. "No, jotta emme eksyisi toisistamme." Hän vei Elysian hieman tyhjempään osaan salia, jossa oli vähemmän ihmisiä ja enemmän tilaa tanssia. "Muuten.. En osaa sitten tanssia kunnolla, aivan varoitukseksi."

He menivät tyhjempää osaan salia, jossa ei heidän lisäkseen
paljon väkeä ollut. Sinne kuitenkin rynni kokoajan väkeä lisää.
Ray ilmoitti ettei osannut tanssia kunnolla.
" Ei se mitään minä voin opettaa hieman, jos tarvitsee."
Elysia sanoi siirtäen katseensa Rayhin, ja hymyili tälle.

Ray hymyili takaisin Elysialle, antaen kevyen mutta antautuvaisen suudelman naisen huulille.
"No, ehkäpä opin jotakin onhan minulle upea ja kaunis opettajakin.." Hymysuin hän otti kevyen otteen naisen kädestä, vetäen tämän lähelle itseään. "Tanssimmeko?"

"Tanssimmeko?" Ray kysyi. " Kyllä. " Elysia vastasi.
Hän piti kiinni Rayn kädestä, ja alkoi hitaasti
tanssia musiikin tahdissa. Musiikki joka soi tanssiais-
salissa oli kaunista.

Hänen kehonsa liikkui musiikin tahdissa, koettaen myötäillä Elysian tanssiliikkeitä.
Todellakaan ei Ray ollut parhain tanssija, mutta hän koetti sillä ei tahtonut nolata Elysiaa ja itseään ihmisten edessä.
"Tanssit hyvin, Elysia. Oma tanssini on, hieman surkeahkoa.."

" Sinä tanssit hyvin. " Elysia sanoi ja hymyili varmaan sadatta kertaa Raylle, mutta minkäs sille voi. Muutkin salissa oliat alkoivat tanssia vähitellen, jotkut menivät hakemaan salin toisesta päästä virvokkeita ja
syötävää.

"Kiitos, mutta tanssit kuitenkin minua paremmin, Kultaseni"
Ray kuljetti Elysiaa mukanansa, koettaen muistella samalla tanssi liikkeitä joita Renault oli hänelle silloin joskus opettanut.
Tanssin tuoksinassa antoi Ray Elysian huulille kevyen suudelman, jatkaen sitten tämän tanssittamista.

Elysia meni lähemmäksi Rayta, painoi päänsä Rayn olkapäälle ja sulki silmänsä. Musiikki hiljeni, ja hetken päästä alkoi uusi kappale soida. Se oli yhtä hidas kuin edellinenkin.

Ray jatkoi naisen tanssittamista hitain, mutta nyt varmoin askelin. Kappale oli sopivan hidas, sillä nopea tempoisessa tanssissa hän ei pysynyt mukana. Hän hymyili pienesti, katsoessaan naista jonka pää lepäsi hänen olkapäätänsä vasten. Suloista.

Pikku hiljaa alkoi kappale hidastua ja lopulta se loppui kokonaan. Orkesterin kapellimestari kuullutti, että he pitäisivät pienen tauon. " Jatketaanko hetken päästä tanssimista?" Elysia kysyi pitäen päätään yhä Rayn olkapäällä. Hän hidasti tanssiaan, ja lopetti sen hetkeksi.

// Anteeksi keskeytys, mutta mitähän olen joskus mahtanut puhua peliviestien pituuksista? Että vähintään tulisi tekstiloota täyttää, teillä nämä viestit vain ovat jääneet ikään kuin kahdeksi lauseeksi! : DD En halua motkottaa, mutta toivon että otatte neuvostani vaarin, esim. hahmoiltanne näyttävät ajatukset puuttuvan kokonaan, ja kuvailuillakin saa hyvin täytettä! : ) //

''Tietenkin jos haluat levätä hetkisen, tanssiaiset kestävät vielä'' Ray sanoi, luoden kasvoilleen mahdollisimman ystävällisen hymyn. Elysia todentotta näytti kauniilta tuossa puvussa ja, olihan nainen kokonaisuutenakin kaunis. Payonin, ei, maailman kaunein nainen hänen silmissään. ''Tulehan, istutaan vähäksi aikaa'' Hän johdatti naisen mukanaan hieman kauemmas tanssilattiasta ja istui erään pöydän ääreen. ''Täällä on varsin mukava tunnelma..''

Elysia hymyili. Tästä illasta tuli mahtava. He menivät erään pöydän ääreen, ja istuutuivat.
Ainiin, minunhan pitäisi kertoa hänelle..... Hän ei tiennyt milloin olisi sopiva hetki.
Elysia ei kuitenkaan jäänyt odottamaan tuota hetkeä vaan päätti kertoa pikimmiten. Hänen kasvonsa valahtivat punaisiksi
ja katse lipui maahan, hänen kätensä hikosivat.
" ömm.. Tuota, minun täytyisi kertoa eräs asia, jos sopii.."
Elysia päästi vihdoinkin suustansa.

No kaipa minun sitten pitää vain sanoa se... Hän veti syvään henkeä, mutta ei sanonut sitä vieläkään.
Elysia vilkaisi Rayhin, ja nopeasti käänsi katseensa maahan. Hän sulki silmänsä ja sanoi: " Olen raskaana.."
Vihdoinkin hän oli saanut kerrottua asiansa.Elysia nosti katseensa kohti Rayta.

''Elysia?'' Miehen katse oli hivenen kummeksuva, sillä nainen ilman sen suurempia vain punastunut ja alkanut katsomaan lattiaa kohden. Siirtäen kätensä hitaasti naisen olalle, Ray katsoi tätä odottaen. ''No, kerro sitten minulle. Minä kuuntelen.'' Mies odotti hetken aikaa, antaen kätensä silittää Elysian olkapäätä. Naisen sanat saivat miehen hiljaiseksi, hämmentyneeksi ja aivan sanattomaksi.

''Rask..aana..?'' Hän lopulta kysyi, katsoen suoraan naista silmiin, kuin tarkistaen ettei tuo valehdellut. ''Tuohan on.. hieno asia!'' Silloin Rayn silmäkulmat kostuivat, mutta hän koetti pidätellä noita onnen kyyneleitä silmiensä takana. Hän käänsi hellästi Elysian pään itseään kohti, ja suuteli naista hellästi ja rakastavaisesti. ''Me saamme lapsen..'' hän toisti, kuin varmentuakseen vielä asiasta.

Ray sanoi vihdoinkin jotain, tosin Elysia ei osannut odottaa
mitä mies seuravaksi sanoisi, tai mitä tuo ajattelesi.
Ihmisiä oli tullut yhä vain lisää tanssiaisiin.

Elysia ei ollutkaan huomannut että Ray oli siirtänyt kätensä hänen olkapäälleen,
sen huomatessaan hän rauhoittui hieman uskoen ettei Ray varmaankaan mitään raivokohtausta saisi.
Elysia odotti ja odotti, aika tuntui pysähtyneen
vaikka se kokoajan kulki samaa vauhtia eteenpäin.
"Tuohan on.. hieno asia!" Ray sanoi. Elysia tunsi olonsa helpottuneeksi ja onnelliseksi.
Hän näki kun Rayn silmäkulmat kostuivat, ja samoin
kävi Elysiallekkin. Elysia hymyili onnellisena,
ja Ray suuteli häntä. Elysia ei ollut koskaan ollut niin onnellinen,
ei koskaan. He saisivat lapsen!