Ilta aikaan

Fionella saapui vollan jivi-kylän luo. Hänen hevosensa Starshine oli hieman hermostunut. Se kiemurteli hänen allaan kuin mikäkin käärme. Se helutteli hermostuneesti häntäänsä ja katseli tarkkaavaisesti ympärilleen. Kun katsoi sen silmiin saattoi nähädä kuinka se pelkäsi, ei se yleensä ollut pelokas, vaan rohkea!

Fionella istui tyynesti sen selässä, hän piti lujasti sen harjasta kiinni ettei se lähtisi. Toisaalta shinen selässä oli vähän hankala olla kun se kiemurteli niin valtavasti.

Fionella katseli ympärilleen ja näki ränsistyneitä taloja ympärillään. Hän päätteli että täällä asui vaaneja. Talot olivat erillään toisistaan. Peltoja täällä oli paljon ja ne kukoistivat loistossaan. Kun tuuli puhalsi ne heiluivat hienosti ja tuntui kuin niillä ei olisi huolen häivää.

Pian taivas tummeni ja alkoi tulla jo myöhä. Pimeys laskeutui pikku hiljaa ja maisema alkoi jo näyttää aika karmivalta. Tummat pilvet peittivät myös pikku hiljaa taivaan. Ne näyttivät jo niin valmiilta kaato sateeseen. Ne oikein pursuivat täynnä vettä. Ne olivat kuin isoja mustikoita, jotka puhkaistaessa roiskuttaisivat sinistä mönjää kaikkialle.

Pian alkoikin sataa, niinkuin Fionella oli arvannut. Pilvat alkoivat päästää vettä pois ja se ropisi maahan kovaa. valkoiset välähdykset sinkoilivat taivaalla, missä milloinkin. Pian kuului kova jylinä ja alkoi satamaan vielä kovempaa.

Fionella piti juuri tämmöisistä synkistä päivistä eniten, Hän henkeisi ääneen ja levitti kätensä. Hän avasi suunsa ja antoi vesipisaroiden tulla sisälle suuhun. Pian hän olikin litimärkä. Hänen vaatteensa olivat hänen ihossaan kiinni. Hänen ihonsakkin oli märkä, sekä hänen hiuksensa Shine ei oikein pitänyt tästä. Se kiemurteli hänen allaan yhä, mutta sen lisäksi se pukitteli ja hyppi sivuille. Pian se nousi takajaloilleen ja Fionella tarrasi nopeasti sen harjaan. Hänen mielestään tämä oli hauskaa. hänen irrotti toisen kätensä harjasta ja heilutti sitä ilmassa ja päästi suustan huudon: Juhuu!

Pian tuon jälken Shine laskeutui maahan ja pärski hetken se ravisteli itseään ja lähti sen jälkeen kiitolaukkaan. Se venytti askeliaan ja loikkasi pienen puunrungon yli. Se laukkasi pitkin peltoja hetken ennekuin hidasti laukkaansa ja teki yhtäkkiä äkki pysähdyksen, niin että Fionella lennähti päin sen kaulaa. Hän silitti Shinea kun oli taas päässyt kunnolla istumaan. he jäivät keskelle peltoa, litimärkinä kummatkin ja ihastelemaan salamoita.

" Todella voimakkaasti Stomar vastasi vihollisen iskuihin. Tremor oli raivoissaan, kun isku osui häneen täysin, mutta hän ei pystynyt enäään nousta ylös. Stomar oli vaottanut takaisin kuninkuutensa. Hän pelasti kauniin prinsessan sidottuna puuhun. Stomar ja prisessa Fineal elivät elämänsä loppun asti. " Vanha mies sanoi.
Lapsen voivohtelivat tästä tarinasat. he antoivat pieneen pussiin rahaa satu heralle.
" Voisitko kertoa lissää meille. Ole kilti." yksi lapsi sanoi.
" Olen pahoillani pienoinen, mutta kohta alkaa sataa. " Vanha mies sanoi ja ositti pikku pojalle miksi hän ei viittynyt aloittaa uutta tarinaa.
Pikku lapsi lähti kotiin niikuin muutkin iloissaan tarinsata, vaikka oli varmaakin halunnut kuulla toisen tarinan perä perään.

Vanha mies keräsi rahansa pussiin. Tänään hän oli ehtinyt kertoa kaksi tarninaa, kun sade pilvit alkoivat tulla lian aikaisin alas pivistä. Hetkessä vesi alkoi sataa rankasti. Kiiresti harmaa mies asteli baarin kuistin suojaa.

Itsekseen hän voivohteli hiukan, kun oli ehtinyt kastua. Onneksi hänen silmänsä huomasivat karkudreiden kuva. Yksi karkuri muistutti sitä todella paljoan, mutta hän se olikin kuvassa. Mies repäisi sen katasoi sitä.
"Minusta löytö palkio 30 000. Noin vähän." Mies sanoi.
Mies oli hieman pettynyt palkio rahaan. Hiljaa hän kuitenkin jatkoi matkaansa ja käärittynä oma juliste kädessä.

Fionella oli istunut jo jonkin aikaa Shinen selässä ja hänelle alkoi jo tulla kylmä siinä.
Hän yritti hieman lämmittää itseään jotenkin, mutta silti hänellä oli yhä kylmä. Pian hän käänsi Shinen ja ohjasi sen suojaan. Sieltä hän näki kuinka penet lapset ihastelivat sadetta talojensa ikkunoista. Heillä oli naamassaan semmoinen valloittava ilme, kun hevälillä toistelivat sanaa oooooo!

Fionella huomasi kuinka sateessa hieman kauempana kuin hän käveli mies. Hänellä oli jotain kädessään ja hän käveli yhä vain kauemmas.

Fionella laskeutui Shinen selästä ja hieman puristi itseään kasaan. Hän jätti Shinen seisomaan kuistille, se kyllä osasi jäädä odottamaan hänt, ellei se sitten alkanut tylsistyä.

Fionella koputti puuoveen. Se oli kova ja karkea. hän jäi odottamaan kunnes ovi pian avautuikin. Joku mies seisoi siinä ja hänen takanaan näkyi parimiestä ja naista jotka istuivat penkeillä. Mies hänen edessään söi purkkaa. Miehellä oli kädessään pullo jota hän hinkkasi liinalla. Mies rykäisi ja sanoi kuuluvalla äänellä: Jos et tiennyt niin tämä on baari. Mies viittoi lauseen jälkeen kädellään sisäänpäin. Fionella vain nyökkäsi ja loi vihaisen katseen ja vetäytyi nopeasti sisälle. Shine seurasi häntä uskollisesti.
- Taidat olla aika märkä, mies sanoi yhä purkka suussaan. Mies Mies katsoi häntä hetken ja pamautti sen jälkeen pullon tiskille ja laittoi vaalen liinansa hänen taskuunsa.

Mies käveli tiskin viertä ja suuntasi kaapille. Mies avasi sen ja otti sieltä pari lasia ja kaatoi niihin pullosta juomaa. Hän tarjosi ne miehille ja naisille, jotka istuivat hänen edessään. Mies ojensi kätensä ja odotti kunnes yksi miehistä antoi pyydetyn raha summan. Mies käveli tiskin taakse missä oli pieni ovi mistä mies meni sisään. pian mies tuli takaisin ja ojensi Fionellalle jonkin laisen isohkon viltin. Sen jälkeen mies käveli takaisin tiskin taakse.

Fionella puristi hetken vilttiä hänen rintaansa vasten, kunnes heilautti sen ketterästi ympärilleen. Hän piti sitä hyvin ympärillään ja jäi nurkkaan seisomaan. Hän suunnilleen kyyhötti nurkassa. Hän antoi katseensa kiertää hetkisen, ennekuin Shine tuli hänen luokseen. Se tuuppi häntä turvallaan voimakkaasti, niin että hän meinasi jopa kaatua.

Fionella syleili Shinen turpaa ja he olivat jonkin aikaa siinä ihan hiljaa.

Vanha veikkoi oli astellut, mutta lopulta sai jokin laiseen muun ajatuksen. Hän asteli takaisin päin mistä oli ottanut julisteen itsestään. Ihmisiä, haltioita ja muita muiden rotuisia ei astellut mielleäänn kaduilla paitsi, jotka rakasvivat vettä ylikaiken.

Astuessaan baarin sisään. Silmät katsoivat automaattisesti ympäristö ja laski henkilöt tarkaan tarkoilla silmillä. Se oli vanhan miehen tapa aina astua jonkin laiseen huoneisttoon, vaikka baari olikin tuttua paikkaa, mutta olosuhteett vaihtuivat aina. Henkilöitä ei ollut paljoakaan. Eniten ihmetytti, että hevonenkin sai tulla sissään baarille.

Tiskille kohti askeleet ottivat. Matkan varella vanha veikko heitti julisteen nuotioon. Yksi mies katsoi mitä se oikein heitti nuotioon. Silmät pulistuivat kun huomasi kuvan ja samalla havahtui, että heittä oli se mies itse.
" Toin on Scorpius. " Mies huudahti ja osoitti miestä.
Vanha veikko tilasi tiskiltä yhden maidon mukillisen. Muut henkilöt ihmettelivät mitsä toi mies huutelee mukamas.
" Mitä sinä oikein huudat. Toi mies ei voi olla, kun se juo maitoa. Se hän on nuori mies. Scrpius on vanha veikko. " Toinen mies sanoi.

Tiskillä vanha mies kippailli vieressä olevan henkilölle ja joi maidon. Kaksi miestä alkoivat riidelle maitoa juovasta vanhasta henkilöstä. Kuka olikin huonnut maidon loppuun kääntyi niiden päin ja kuuteli kahden miehen riitelevän Scorpiuksesta.

Fionella havahtui, kun huomasi baarin oven aukeavan. Sisään asteli vanha mies, jokin paperi kädessään. Pian mies heitti sen nuotioon ja, joku mies sanoi että se olisi scorpius.
Mies tilasi maidon ja joi sen.

Ihme kyllä Fionella ei ollut koskaan kuullut kenestäkään scorpiuksesta, vaikka olikin vaani.
Ja nähtävästi, se jokin scorpius myös. Fionella asteli pois nurkasta pidellen yhä vilttiä ympärillään. Hän oli vielä märkä ja hänellä oli vieläkin kylmä.

- Öh, kukas oikein tuo scorpius on. En ole kuullut hänestä. Fionella laittoi kätensä taskuun ja siveli siellä, jotakin. Hän hymähti ja haroi hiuksiaan.

Fionella käveli tiskin luo ja tilasi juomaa. Tiskin takana oleva mies, otti käteensä lasin ja kaatoi siihen jotakin. Hän ojensi sen Fionellalle ja ojensi kätensä häntä kohti pyytäen tietyn summan.

Fionella hymähti ja siveli yhä taskussaan olevaa esinettä. Hän kumartui miehen luokse ja otti taskustaan huomaamattomasti puukon. Hän laittoi sen miehen kaulaa vasten ja piteli toisella kädellään miestä.
- Mitä sinä oikein pyysitkään? Fionella sanoi ja nosti toista kulmakarvaansa hieman ylöspäin.

- en mitään. Hausin vain toivottaa neidille hyvää ruokahalua! Mies sanoi vaivautuneesti.
- Ai, niin arvelinkin. Fionella sanoi ja kuiskasi miehen korvaan. - Tästä ei sitten hiiskuta kellekkään ja annat minun olla täällä rauhassa. Tai muuteen... Fionella sanoi ja näytti terävää puukkoaan hänen silmiensä edessä.

Fionella laittoi sen huomaamattomasti taskuunsa ja kääntyi taas miehien puoleen.
- Niin kuka hän oikein on? Onko hän tehnyt jotain? kenties vaani? Fionella kyseli ja nojautui tiskiä vasten ja katseli samalla miehiä kysyvällä ilmeellä.

Juodessaan maitoa Scorpius katsoi ympärilleen ja huomasi yhtä naista ahdistettaisiin aika pahasti puukolla, mutta nainen näytti hallita tilannetta hyvin. Mies kuuteli mitä he olivat sanoneet hänestä. Yksi porukasta yritti kovasi sanoa, että hän oli Scorpius Lucasinpoika. Millä hyvällä keinolla yksi herroista yritteli sanoa totta, mutta muut olivat niin kiinostuneita naisen tapahtumasta.

Vanhan miehen silmät katsoivat peilijen kautta naisen hallintaan. Miehen viiksiin jäi aina maito viikset, kun hän aina joi maito lasista. Miestä joka puhui totta, joka muut eivät uskoneet astui Scorpiuksen viereen. Scorpius oli aivan salamykkäinen ja salaperäinen oleinen. Mies yritti kysyä kaiken laista Scorpiuksesta ja varsinkin nimeään ja voisiko hän sanoa sen ääneen muiden kuullen.
" Mitä se asia liikuttaa noin kovasti. "
" Niipä tietenkin aivan rahat. Mutta miksi haluaisit jakaa noiden kassa? " Scorpius sanoi salakavalisti mieheltä.
Mies oli hiljaa joka oli lähystynyt vanhaa herraa. Scorpiuksen silmät katsoivat miestä pelottavasti ja uhkaavaiselta, että hän voisi ihan hyvin murhatan miehen suoraan ja nyt.

Fionella joi rauhassa juomaansa yhä katsoen miehiä kysyvästi.
- No, vastaus tänne ja äkkiä! Fionella sanoi närkästyneesti ja otti puukon taskustaan ja laittoi sen pöydälle. Puukko jäi puu tiskiin kiinni terällään. Miehet katsoivat puukkoa ja heidän suunsa loksahtivat auki äimistyneinä.
- öh, Ajattelin ottaa sen scorpiuksen kiinni. Kun hieman kiinnostuin siitä. Fionella valehteli.
- Joten onko hän vaani ja miksi hän on etsintäkuulutettu? Fionella kysyi ja katsoi miehiä kysyvästi.

Vanhan miehen viiksiin jäi hieman maitoa ja näytti siltä että mies oli tottunut siihen.
Yksi miehistä meni sen vanhan miehen lu ja kyseli häneltä jotain.
Fionella huomasi vanhan miehen silmissä, että se voisi murhata miehen siihen paikkaan.
Fionella katsoi vanhaa miestä vielä hetken ennen kuin tajusi.

Fionella ajatteli että mies oli varmasti etsintäkuulutettu jostain pahasta jutusta.

Scorpius tunsi pistävän katseen naiselta. Silmät siirtyivät naiseen päin pistävästi.
" Siinä on sille joka haluaa mukamas etsiä Scorpiusta. " Itse Scorpius sanoi yhdelle miehelle.
Mies nielaisi hiljaa ja asteli naisen luokse. Välillä hän katse vanhaa miestä.
" Sen takia hän on etsintä kuulutettu, kun hän on karannut monista huippu vankiloista. Murhannut monia henkilöitä. Todella hyvä kiduttamaan henkilöitä ja muita, että saisi tarpeeksi tietoa mihin sitä tarvii. Kullema Scorpius sanoo olevansa syytön ja hänet olisi lavastettu murheista mitä hän ei ole tehnyt." Mies sanoi Fionelle tietämättä naisen nimeä.

Hiljakseen vanha mies nauroi itsekseen.
" Jos tiedät noin hyvin niin kerro sen taidoista, että nainen voisi suojautua häneltä. " Scorpius sanoi maitolasi kädessä.
Mies katsoi alla päin vanhaa miestä, kun hän ei osannut sanoa mitään vanki karkurin Scorpiuksen taidoistaan ja miten se oli karannut vankilasta.

- Ahaa, että sillälailla... Fionella anoi ja silmäili yhä vanhaa miestä.
Fionella puristi pyyhettä kovaa ja silmäili vuorotellen miehiä.

- Öh, kyllä minä osaan suojautua, olenhan.... Fionella sanoi ja silmäili yhä miehiä.
- vaani... Fionella sanoi hiljaa ja katsoi hetken lattiaa.

Fionella otti puukon ja heitteli sitä taitavasti kädessään. lopulta hän heitti sen taitavasti taskuunsa. Hän ryhdistäytyi ja hymyili vielä miehille.

Fionella meni tiskin takana olevan oven luokse ja kurkkasi siitä sisään.
Huone oli melko pieni, eikä siellä ollut melkein mitään. Pari kaappia, pöytä, tuoli ja sänky, eikä siellä niiden lisäksi ollut melkein mitään muuta. Fionella astui huoneeseen varovasti.
Huoneen lattia lankut narisivat hänen jalkojen allaan.

Tomuisessa nurkassa, oli joku. Fionella katsoi tarkemmin ja erotti hänet naiseksi.
Nainen oli sängyn luona ja teki siellä jotain.
- Sinäkö se olet, Leonardo? Nainen sanoi ja kääntyi katsomaan häneen.
Naisella oli huono laatuiset vaatteet. Hänellä oli ruskea mekko ja valkoinen essu.
Hän oli sitonut hiuksensa jotenkin.

- Oih, en tiennyt että täällä oli, joku. Mutta tulin palauttamaan tämän pyyhkeen.
Fionella sanoi ja ojensi pyyhkeen naiselle. Nainen otti sen hänen kädestään nopsasti ja viikkasi sen. Nainen katseli aina häntä välillä aika epäluuloisesti.

Fionella käveli naisen luo. Nainen oli näköjään viikkaillut vaatteita.
- Minä olen Allie. Nainen sanoi hiljaa ja viikkasi yhä vaatteita.

Pian Allie katsoi häntä tarkemmin. Hän siveli Fionellan hiuksia ja katseli Fionellaa tarkasti.
Nainen hämmästyi. Hänen suunsa loksahti auki ja hän laittoi sen eteen kätensä.
Nainen perääntyi ja otti sängyn laidasta hieman tukea.
- Si Sinä olet se maalauksen tyttö! Nainen sanoi ja istahti tuolille.

Fionella juoksi huoneesta pois. Miehet istuivat vielä paikoillaan ja katsoivat häntä kummallisesti.

- Kuka sinä oikein olet? He kysyivät yhteen ääneen Fionellalta.

Pieni rentous tuli paikalle, kun naisen shouw oli mennyt ylös. Scorpius tarkaili tarkoin naisen liikeitä. Rauhassa hän joi maidonsa loppuun. Maito viikset veti kädellään pois. Mies nousi pois penkiltään ja steli ikkunan ääreen ja nurkaan. Yksi mies joka tunsi, että hän olisi vanki karkuri katsoi Scorpiusta seuraillen.

Vanha veikko ei näyttänyt laisinkaan tarkailvan yhtä miestä, joka tietää kuka oli. Minusta parisen miljoona. minä olisin murhannut Selineen. Mihin tämä on oikein menossa? Scorpius mietteli nurkaisessa ja katsoi ikkunasta ulos. Itselleen laittoin piipun ja todella harvoin hän poltii piipua.

Hetken päästä korvat kertoivat, että Fionella oli tullut alas aika kiireästi. Hän kuuli miten muut miehet olivat kysyneet siltä " Kuka sinä oikein olet?" Nisen vastausta ei tullut heti. Kun sanaa ei tullut heti vasta Scorpiuksen kiinostus heräsi pienesti.

- Hah! Ettekö muka tunne miua!? Fionella sanoi pilkallisesti ja katseli miehiä.
Fionella meni baarin ulkopuolelle hetkeksi ja otti sieltä yhden paperin käteensä. Ripeästi hän tuli takaisin baariin.

- Eikös tämä näytä yhtään tutulta! Fionella sanoi äimistyneenä ja näytti paperia miehille.
- Ettekö muka koskaan ole kuullut minusta?! Fionella kysyi ja katseli miehiä tarkkaan.

Fionella katsoi yhä miehiä mutta laittoi kätensä taskuun, varmistaakseen että puukko oli varmasti yhä siellä. Fionella esitti miehille kysyvän ilmeen.

Hän kiersi miesten ympäri kerran ennenkuin suuntasi puisille portaille, jotka veivät yläkertaan. Yläkerrassa oli vain pari huonetta, joiden kaikkien ovet olivat lukossa.

Fionella päätteli, ettei yläkerrassa ollut mitään kiinotoisaa tai arvokasta, joten hän hyppäsi alakertaan.
Hän katseli yhdestä ikkunaasta ulos ja huomasi että alkoi jo hämärtää, mutta ei se Fionellaa pelottanut. Vaikka hän tiesi että miehet saattoivat olla aasoja.
Sitäpaitsi kyllä hän osasi taistella hyvin.

Fionella katsoi vanhaa miestä joka oli mennyt nurkkaan mietiskelemään asioitaan.
Hän ei oikein tiennyt tuon miehen taustasta yhtään mitään. Kukahän oikein oli?
Fionella pähkäili, mutta pian hän katsoi miehiä, jotka näköjään olivat ottaneet paperin käteensä. Miehet tarkastelivat sitä tarkoin ja pian heidän suunsa loksahtivat auki.

- Sinä oletkin se! He sanoivat ja rypistivät paperin, jonka jälkeen he heittivät paperin maahan.
- Tiedäthän tyttönen mikä aika nyt on? He kysyivät ja astelivat Fionellaa kohti. Totta se oli hämärä oli jo laskeutunut. Eli oli tullut ilta. Fionella tunki kätensä nopsasti taskuunsa ja otti sieltä puukon. Hän osoitti sillä miehiä.

- Kyllähän minä osaan aina varatua! Fionella sanoi ja soitti yhä miehiä puukolla varoittaen.

// Toivottavasti olet lukenut tuohon iltaan liittyvän jutun. Minkä Aida ilmoitti : ) //

//Olen pahoillani, mutta en ole. Toivottavasti ei ollut tärkeää.//

Scorpius oli kääntynyt katsomaan hieman, mutta katse näytti kuitenkin ikkunaan. Silmät sen sijaan katselivat Fionellin liikeitä ja samoin miesten liikeitä. Hän ei nähnyyt mitä oikein lapaussa oli mitä naisnen näytteli muille miehille. Osittain hän halusi nähdä, mutta kiinostus lopahtaisi kunnolla.

Vanha ukko veteli rauhassa piippuan ja katseli tarkoin naisen paperi hommia. Piippu ei loppunut niin nopeasti kuin joillakin loppui. Uteliailla korvillaan hän halusi tietää mistä he oikein juttelivat. Kun nainen oli suutunut kuka hän oli siitä Scorius päätteli, että nainen voisi olla varas tai murhaaja vai palka murhaaja tyyppiä, mutta varas ja ryöväri sopivat kaikein paras naiselle.

Vanha ukko oli kuitenkin ihan omassa mailmassa. Se oli osittain hyv, että silloin pystyi keskittymään asijoihin, mihin hän halusi keskittyä ja oma mailma auttaisi eri asijoihin. Asijoihin myös vaikutti kirjat mitä hän on lukennut. Kirjat vaikuttivat kuitenkin eri tavalla ja eri asijoihin. Joskus tapahtuu ihmeelisä asijoita mitä kirjoissa sanotaan toisin päin.

// lue ilmoituksista muutostila - kuka pelkää pimeää, osittain aika tärkeää : )//

Fionella oli jo valmis murhaamaan miehet siihen paikkaan. Osittain hän jopa tunsi raivoa miehiin. Fionella oikein tihkui raivoa, sen jopa saattoi huomata hänestä.

Miehet katsoivat hämmästyneenä, mutta pelokkaina puukkoa. Välillä he katsoivat Fionellaa nopeasti. - No liikettä niveliin tai saatte tuntea minun puukkoni! Fionella sanoi ja ja heilutteli puukkoa uhkaavasti.

Pian miehet astuiat pari askelta taakse päin, mutta katselivat tarkasti yhä hänen liikkeitään. Leonardo oli ilmaantunut jostain ja katsoi hämmästyneenä puukkoa kauempaa. Hän nosti kätensä kasvoilleen ja sanoi: - Ei minun baarissani...
Hänen äänensä kuulosti heiveröiseltä ja siitä äänestä Fionella nautti.

Fionella hymähti ivallisesti. ja poimi maasta paperin, jonka hän oli näyttänyt miehille äskön. Fionella avasi sen ja repi sen pieniksi palasiksi. Sen jälkee hän katsoi kaikkia miehiä kerran, jopa vanhaa miestä joka oli edelleen nurkassa omissa ajatuksissaan piippu kädessään. Fionella vilkaisi nopeasti ulos. Vaimeat tuskan huudot kuuluivat sieltä, jopa baariin asti.

- Tästä sitten ei kerrota kellekkään tai teille käy... Tiedätte kyllä mitä... Fionella sanoi hiljaa ja vilkuili yhä miehiä.

Fionella kutsui Shinea, jioka tallustelikin nopeasti hänen luokseen.
Hän laittoi baarin ulko-oven edessä puukon taskuunsa ja katsoi vielä kerran kaikkia. Lopulta hän meni ulos sateeseen.

Ulkona oli hieman viileämpi ja siellä satoi vieläkin. Kaikki näytti niin synkältä. Tuulen mukana maassa kieri pari etsintäkuulutuspaperia, jotka olivat jo ihan hajalla.
Ulkona kuului jo kovempaa ihmisten tuskan huudot, oikeastaan karjaisut.

Scorpius katsoi naisen puuhiua tarkoilleen. Silmät myös huomasivat sen, että nainenkin katseli pariseen otteeseen. Kuitenkaan mies ei näyttänyt mitään erikoisiaja eleitä naiseen kohtaan. Uteliaasi kuitenkin katsoi touhuja ja katse kääntyi rappussin olevan herraan ja hän oli varmaakin tämän baarin omista. Mitä järkeä omistaa baaria jos sielä ei tapahdu yhtään mitään tai anna tapahtua mitään. Tulisi himean kuuluisammaksi baarin omistajaksi. Scorpius ajatteli.

Ulkona olevat saivat koko porukan hätkäytymiseen. Ulkona tapahtui jotakin mitä hän itse halusi tietää ja samoin nainen joka oli esitettyt omaan puukoa miehille. Scorpius ei kuitenkaan astellut ulos vaan yritteli katsoa ikkunasta missä oli sade pisaroita. Silmät seurailivat kun nainen asteli ulos talosta sateeseen. Scorpius oli varuillaan omasta kannasta, kun hän ei halut uudestaan mennä vankilaan.

Fionella näki edessään vain sadepisaroita, jotka satoivat maahan pikapikaa. Hän kumminkin kuuli etäisiä kivunhuutoja, eikä hän tiennyt miksi he oikein huusivat.
Fionella otti hieman vauhtia ja pomppasi Shinen selkään, joka oli vielä hieman märkä.
Ulkona oli jo hämärää, mutta Fionella halusi jonnekkin muualle suojaan.
Shine käveli hittasti sateessa, pian he olivat vain tumma hahmo kaukaisuudessa.

Vanha mies silitteli partaansa. Nopeasti hänen kädestä lensi kolikko baarin myyjälle maidosta, kun hän ei ollut mksanut siitä vielä. Muut miehet katsoivat ällistyneenä. Scorpius nosui ja asteli ulos maja paikasta. Silmät seurailivat tarkaavaisesti. Naisen ja hevosen haho katoili näkyvyydestä. Mies asteli sandaaleilla mutaisessa tiessä. Karvaisen viitan heitti sadelta suojaksi.

Mies oli todella vanha, mutta liikui todella ketterästi kuin pieni lapsi. Scorpius asteli kuitekin talojen varjoon. Piipu seisoi baarin tiskillä. Yksi joukoista mieheistä asteli siihen katsomaan vanhan miehen piipun jättöä. Mies kuka tunsi Scorpiuksen yritteli olla koskematta siitä piipusta. Toinen mies ei voinnut olla koskematta piipua. Senkunn päästä tuli valtava räjähdys. Koko talo ja pari kortelia tuhoitui räjähdyksestä. Valtavat liesket lehattelivat yön saapuessa valtaan hetkeksi.

// Fionella siis poistui, joten voi sulkea??//