Surullisien sävelmien ilta

Ennior hymyili hiukan naiselle. Hymy ei kuitenkaaan ollut pakosti väänetty naamalleen. Hän ei voinnut olla hymyilemättä naiselle. Naisen viimeisemmät sanat saivat hänet huonolle partaalle. Hän olisi halunnut, että Ninella ei olisi ikinä tuntenut nimeänsä. Itse hän ei sanonnut mistä hänen nimensä tunnetaaan. Ajatuken kulku muuttui täysin, kun tuli väli aika. Väli aika kesti suunilleen viisitoista minuuttia. Mies nousi jaloilleen ja katsoi naista.
" Mitäs ajattelit tehdä tämän aikana? " Ennior kysyi.

Ninella huomasi miehen hymyilevän hänelle ja hän vain hymyili takaisin. Hän ei tiennyt, että mies ei ollut pitänyt siitä, että hän oli kuullut nimen jossain, sillä hän ei ainakaan huomannut miehen ilmeestä mitään siihen viittavaa. Ninella sai kuitenkin jo pian unohtaa miehen ajatuksistaan, sillä ilmoitettiin, että alkaisi väliaika, joka ei olisi kovin pitkä, vain viisitoista minuuttia. Siinä ajassa ei varmasti ehtisi tehdä mitään, varsinkaan, kun paikalla oli niin paljon väkeä. Mies nousi kuitenkin seisomaan, tällä oli selvästi aikomuksena lähteä jonnekin.
"En minä ajatellut tehdä mitään erikoista." Ninella vastasi, eikä taaskaan valehdellut. Hän ei ollut edes ehtinyt miettiä koko asiaa!
"Ainakin voisin varmuuden vuoksi hipsiä omaan aitiooni, tai johonkin, etteivät vanhempani huomaa, että olen jonkun aivan vieraan seurassa. He saisivat kyllä hepulin, jos niin teksin."
Ninella naurahti pehmeästi sanojensa jälkeen. Hän pystyi helposti kuvittelemaan äitinsä ilmeen, kun tämä huomaisi hänet vieraassa miesseurassa.
Nymfikin nousi ylös tuoliltaan ja lähti jo kohti ovea, siirtyäkseen ainakin käytävälle.
"Taidan piipahtaa nopeasti heidän luonaan, ennen kuin he ehtivät tulla tänne. Tulen ihan hetken kuluttua takaisin, jos saan vielä tulla seuraanne?" hänn kysyi kääntyen ovella katsomaan miestä.

Miehen mielestä naisella oli hyvä suunitelma tässä ajas. Itsellään myös oli tekemistä.
" Se on ihan ymmärettävää, mutta minä se sijaan joutuisin vanhempien kysyttäväksi. " Ennior vastasi lauseeseen.
Hänen vanhemmansa kysyisi kaikenlaista, mutta onneksi hänen vanhempansa eivät olleet tänä iltana kuuntelemassa hänen musiikkia. Naisen mentyä ovelle ja samoin mies. Ennior avasi oven kohteliaasti naiselle.
" Saat tulla takaisin, jos et eksy teatterissa. " Ennior sanoi.
HÄn sulki oven, kun kummatkkin olivat aitauksen toisella puolella.
" Nähdään kohta. " Ennior sanoi.
Mies lähti astelemaan toiseen suuntan. Suunta oli kuitenkin lyhyt, kun käytävä loppui nopeastui heidän aitauksesta. Ennior avasi oven seinästä ja astuisi sisään. Ovi meni perässä kiinni.

Ninella astui miehen ohi käytävälle ja kääntyi vielä hymyilemään miehelle ennen lähtöään.
"En kyllä ajatellut eksyä. Nähdään pian." Ninella huikkasi ja lähti kulkemaan kohti aulaa. Hän ei ollut aivan varma, menisikö sittenkään enää takaisin miehen seuraan.
'Hän varmaan loukkaantuu jos en mene.' häna ajatteli kävellessään, varoen samalla, ettei astunut pukunsa helmojen päälle. 'Vaikka mitäs minä siitä piittaisin, kun en tunne häntä, eikä hänkään minua.'
Nymfi jatkoi kävelemistään ja saapuikin jo pian aulaan, jossa väki jutteli vilkkaasti esityksestä. Ninella äkkäsi vanhempansa toisella puolella aulaa ja hän pujotteli heidän luokseen.
"Mitä pidätte esityksestä?" hän kysyi ja kertoi samantien itse pitävänsä siitä. Hänen vanhempansa sanoivat myös nauttivansa musiikista ja Ninella kuunteli tyynenä heidän selostustaan ja nyökkäili sopivissa kohdissa.
"Me menemme jo takaisin, ei varmaan haittaa sinua?" Shil-Shadyna, hänen äitinsä sanoi. Ninella ilmaisi, ettei haitannut ja pian, oikeastaan kymmenisen minuutin kuluttua, hän lähti takaisin kohti yksityisiä aitioita.

Hukset hulmusi, kun mies meni reipaata vauhtia rappusia alas. Mistä ovest Ennior oli mennyt niin sieltä heti alkoi portaat ylös tai alas. Mies meni portaita pitkin alas. Hänen eteensä tuli pitkä käytävä mihin. Todella helposti tänne rakennukseen pystyi eksymään. Monta vuotta mies oli kävellyt tässä talossa, mutta todella alku vaiheessa hän eksyi parisen kertaa. Käytävistä käytäviin hän asteli, kunnes asteli soittajien paikalle. Kapelli mestari oli ehtinyt hävitä jonnekkin muualle. Miehen katseesta huomasi raivostuksen, mutta hän pitää kurissa, ettei tulisi suustaan pahoja sanoja. Hän kyseli pari trumpetin soittajalta ja viulisteilta missä oli heidän kapelli mestari. Nopeasti hän astui pois soittajien aukiosta minne yleisökin nähdä kuka soittelee. Teatterin lavan alle hän meni etsimään kapellimestaria. Jalat pysähtyivät ajattomasti ja Ennior meinasi kaatua nokalteen. Juoksu jalkaan hän juoksi toimistolleni. Huoneessaan hän istahti penkille ja otti paperia esille. Kynä käteen ja alkoi kirjoittaminne sukkelaan. Jostakin syystä hän ei enään etsinnyt kapellimestaria.

Ninella mietti kävellessään, kuinka kaunista ulkona olisi juuri silloin. Hän ei kyllä halunnut mennä sinne, vaan halusi kuitenkin kuunnella konsertin loppuun, kun oli jo alunkin kuunnellut. Musiikki oli kieltämättä kaunista, vaikka olikin surumielistä. Hänelle se ei kuitenkaan tuonut ikäviä muistoja mieleen, vaan hän tunsi ainoastaan haikeutta ja kaipuuta jostain paremmasta. Oli outoa, että hän piti jostain muusta musiikista, kuin linnun liverryksestä niin paljon, sillä hän ei juurikaan edes ehtinyt kuunnella mitään, töittensä takia. Puutarhoihin kyllä joskus kantautui vaimeita säveliä, mutta ei hän niistä piitannut, jos sai olla samalla tekemisissä vaikka ruusujen tai liljojen kanssa. Ne olivat hänelle rakkaampia kuin mikään ääni maailmassa.
Nymfi saapui jo aitioiden luo. Hän ei nähnyt Ennioria siellä, joten hän alkoi kaivaa omaa avaintaan esiin.

Ennior oli jäänyt kynän varteen kun hiljalleen toinen näytös oli alkamassa. Hän ei jostkin syystä jäi kirjoittamaan. Käsiala oli todella tasaista ja tiheää kirjoitusta. Ulkomaisesti, jos katsoi kirjettä niin näytti kirje olisi tehty vielä ennen tätä aikaa. Miehen ajatukset menivät todella paljon eri asijoita tunteistaan. Aika meni nopeasti kirjotessaan paperille. Viimeinen soitto kuului ja esitys alkoi parissa minuuttia sitä soiton jälkeen. Viimeisessä soitossa hän älysi, että aika oli rientänyt todella nopeasti. Hän pompasi ylös penkiltä.

Hän joutui näytteliöiden virtaan, joka menivät näyttämölle. Ennior huomasi, että hän oli näyttämöllä yllättäen ja musiikki alkoi soimaan. Ennior katsoi ällistyksenä, kun hän ei osannut näytellä, mutta tiesi miten tämä kohta meni. Suurimaksi osaksi häntä ihmetytti, että tässä pitäisi laulaa Rohmor niminen mies hahmo, joka esitti Mikill Milotovinpoika. Muut näytteliät katsoivat ihmetellen miten heidän säveltäjä on oikein joutunut heidän sekaan. Yleisökin oli ihmeissään. Ennior teki mitä hahmon pitäisi tehdä. Hiljalleen hänen korviinsa kuului, että Rohmorin näytteliä oli menettänyt äänensä. Ennior oli sen takia tuotu hänen tilalleen. Kukaan ei tiennyt miehen sanat näin nopeasti ulkkoon.

Ennior kääntyi katsomaan taka seinää, että yleisö ei näkisi hänen ilmeitään, mutta sivulle silmät katsoivat ja peilin kautta hän näki Ninella istuvan aitiossa. Varmasttinkin hän näki hänet ja ilmeensä. Nopeasti hänen ilmeensä alkoivat hymyillä. Musiikin edessä ja hänen täytyi alkaa kohta laulamaan. Mies vasi äänensä yleisölle ja kääntyi katsomaan heitä. Silmät pysähtyivät kuitenkin aitioon missä oli tutustunut todella hertaiseen naiseen. Hän ei katsonnut yhtään kapellimestariin, jolle hän oli vihainen. Kapellimestari tunsi itsensä todella ahtaaksi puristettu silakka. Kuorolaiset olivat ihmeissään, kun Ennior lauloi mitä he ei edes ole kuulleet sanoja. Sen sijaa he hyräilivät tai lallattelivat sopivassa kohdass. Koko rakkauden musiikin aikana Ennior katsoi suurimaksi osaksi Ninellaa.

" Onneksi ja toivottavasti hän ei tee meistä noloita, kun hän oli vaihtanut jostakin syystä sanat. Tiedettkö miksi hän vaihtoi sanat? "
" En tiedä, mutta uskoisin katsomossa on hänen ihastuksen tai vastaavaa, muuten hän ei laulaisi noin romantista ja avonaisuutta. "
" En tiedä minkään, mutta olen samaa mieltä mitä Isa sanoi Enniorista. Hän kyllä muistaa mitä esityksessä oikein tapahtui. "
Niin kolme näyteliää olivat puhunneet hiljaa Enniorista näyttämön takana.

Ennior laulatessaan äänen sävynsä sopii hyvin musiikkiin, vaikka oli vaikuksia pidentää äänen ja pitää pitkään samana, kun vaadittiin. Kyllä mieheltä löytyi laulu ääni, vaikka oli pelkästään säveltäjä. Myös oli hento ja rentouttavan kuulosta. Yleisön ilmeistä huomasi, että pitivät kovasti miehen äänestä.

Ninella sai oven aitiolle avattua ja pujahti käytävältä sisään. Heidän aitionsa oli kauniisti sisustettu ja mukavuus oli ollut sitä tehdessä etusijalla. Seinille oli ripustettu maalauksia, pöytä, joka oli toisella seinustalla, oli tummaa puuta ja sen jalkoihin oli kaiverrettu köynnöksiä. Istuimet olivat pehmustettuja ja leveitä, niissä jaksoi istua vaikka kuinka kauan. Aitiossa oli myös sohva, mutta se oli lähinnä väliaikoja varten hankittu kapistus, sillä sieltä ei edes nähnyt näyttämölle. Paikka oli tilava ja hyvin viihtyisä.
Nyt Ninella käveli lattian poikki, miettiväinen ilme kasvoillaan. Hän ei ollut edes koputtanut miehen aition oveen, eikä tiennyt oliko mies siellä odottelemassa häntä vai ei. Hän meinasi jo lähteä tarkistamaan, kun huomasi, että näyttelijät palasivat lavalle ja musiikki alkoi.

Hänen katseensa kiinnittyi tutun näköiseen hahmoon, joka oli nyt lavalla. Siellä oli Ennior. Ei mies ollut ainakaan vaivautunut kertomaan mitään, että esiintyisi! Ninella tunsi pientä suuttumusta, kun mies vain oli mennyt, eikä ilmoittanut asiasta. Entä jos hän olisikin odotellut vain käytävässä pääsevänsä jälleen miehen seuraan tämän aitioon?
Ninella oli iloinen, ettei ollut tehnyt niin, vaan oli tullut omiin oloihinsa. Ainakaan nyt hänen ei tarvinnut olla kenenkään sellaisen seurassa, joka häipyisi laulelemaan, kertomatta edes seuralaiselleen, joskin sellaiselle, jonka oli vain sattumalta saanut seurakseen.
Niin, mies tosiaan lauloi lavalla, vaikka näyttikin aluksi olevan hyvin hämillään, joutuessaan lavalle. Pian miehen aloitettua laulun, hän tajusi, kuten varmaan muukin yleisö, että laulu ei ollut alun perin tarkoitettu koko esitykseen, sen nimittäin näki kuorolaisten ja muiden lavalla olijoiden ilmeistä. Koko yleisö varmasti tajusi saman minkä hänkin: mies katsoi Ninellaa laulaessaan rakkauslaulua.
Ninella tunsi punan kohoavan kauniille kasvoilleen. Hän ei ollut todellakaan osannut odottaa mitään tällaista. Mies osasi laulaa, mutta Ninella ei tiennyt, kuinka suhtautua tällaiseen tekoon. Hän vain käänsi nopeasti katseensa pois miehestä, kun ei osannut tehdä muutakaan.

Muusiikin sävel helpottaa hieman,
mutta minun on sanottava sinulle, että rakasta sinua
Muuta en rakasta paisti sinua.
En muuta tahdokkaan paitsi sinnun rakkautesi.
Rakkaus on minulle uutta ja tuntemaan
siitä olen varma, että minä tulen rakastamaa sinua koko elämä.

Niin oli viimeinen sanoitukset miehen sanoissa laulussaa.
Kun Ennior oli lopettanut laulunsa katse oli ylä aitiossa. Yleisö kuitenkin hurrasi todella kovasti hänelle. Ennior kumarisi yhden kerran yleisölle, kun esityksen täytyi jatkua. Sulavasti Ennior osasi näytellä yllättäen. Hän suurimaksi osaksi katseet olivat Ninellassa.

Esitys meni nopeasti Enniorin mielestä. Esityksen lopussa muille ilmoitettiin miksi esiintyjä oli vaihdettu ja miksi valitsivat Ennior siihen. Mielessään Ennior kiroili, kun sanoivat hänen olevansa säveltäjä tähän esitykseen. Nopeasti hän hävisi näyttämöltä lavastuksen seasta. Hän halusi löyttää Ninellan ja selittää hänelle miksi hän oli joutunut näyttelemään.

Ninella ei uskaltanut enää koko laulun aikana vilkaistakaan mieheen. Hänellä ei ollut mitään hajua edes omista tunteistaan, kun mies oli laulullaan saanut kaiken hänessä sekaisin. Hän ei tiennyt, oliko sekaisin olo hyvä asia vai huono, eikä tiennyt, mitä tehdä tuolle miehelle. Hän hengitteli rauhallisesti yrittäen samalla järjestellä ajatuksiaan edes jonkin moiseen järjestykseen, mutta se oli vaikeaa.
Laulun sanat pyörivät hänen mielessään. 'Siitä olen varma, että minä tulen rakastamaan sinua koko elämän.'
Sanat olivat selvästi osoitettu hänelle, edes hän ei ollut niin tyhmä, ettei olisi tajunnut sitä miehen katseesta, jonka yhä tunsi itsessään, vaikkei sitä nähnytkään.

Pikkuhiljaa hänen ajatuksensa alkoivat kuitenkin selkeytyä. Mies oli ilmeisen selvästi rakastunut häneen, hyvin lyhyessä ajassa tosin. Ennior ei todellakaan tiennyt hänestä kaikkea, ei todellakaan, jos kuvitteli saavansa hänetkin rakastumaan näin pian. Hänen rakastumiseensa tuskin laulut vaikuttaisivat. Tuokin Enniorin esittämä laulu sai hänet nyt miettimään, oliko mies edes tosissaan rakastunut häneen, vai oliko hän vain tälle uusi ihastus.

Kun esitys viimein oli ohi, Ninella kuuli, kuinka lavalla selostettiin, kuka mies oli. Hän oli säveltänyt musiikin. Mies siis oli säveltäjä, eikä ollut voinut paljastaa sitä Ninellalle, vaikka hän oli sanonut kuulleensa nimen jossakin.
'Olisi hän saanut kertoa!'
Ninella vilkaisi varovasti lavalle. mies oli hävinnyt sieltä. Hänen mieleensä syöksähti heti ajatus, että mies lähtisi varmasti etsimään häntä. Hän toivoi nyt, että hänen vanhempansa tulisivat pelastamaan hänet pinteestä johon hän varmasti pian joutuisi. Hän katui nyt syvästi, että oli tullut yksinään ylös, eikä jäänyt muiden seuraan. Ei hän halunnut, että jotain näin sekavaa tapahtuisi.

Nopein tie oli läheiset rappuset aitioon missä Ninella oli sielä viimeksi nähdessään. Yleisö ja fanit olivat hänen ympärillään ja halusit itselleen. Ennior halusi selvittää asiat Ninellan kanssa. Hänelle meni hermot muiden henkilöiden kanssa, kun he hidastivat häntä todella paljon.
" Ninella! " Ennior huudahti.
Hän pääsi oman aition kautta Ninellan autioon. Mies oli hengästynyt. Hän kuitenkin laittoi ovet kiinni, että kukaan ei päässyt ulos ja sisään. Varsinkaan hän ei halunnut muiden tulla perässään
" Saanko minä selittää sinulle? Tai mitä oikeasti haluat kuulla. " Ennior sanoi hengästyneenä.
Mies oli varma omista tunteistaan.

Ninella oli jo ovella, kun Ennior yhtäkkiä putkahti hänen aitioonsa, hyvin hengästyneenä tosin. Ninellaa harmitti nyt se, ettei ollut nopeampi. Hän ei halunnut kuulla enää mitään rakkaudentunnustuksia, ei ainakaan sellaiselta mieheltä, jonka tunteisiin ei voinut vastata samalla tavalla. Hän joutuisi nyt mitä luultavammin loukkaamaan säveltäjän tunteita, mutta eihän hän sille mitään voinut, ettei tuntenut mitään tuota miestä kohtaan. Nyt hän ainakin oli siitä varma, sillä hän tunsi ajatuksiensa olevan jo aivan selkeitä.
"Selitä vain." Ninella tokaisi miehen sanoille. Tämä oli vieläkin hengästynyt juoksustaan. 'Vaikka tuskin siitä on apua. Olen päätökseni tehnyt.' Nymfi ei sanonut ajatuksiaan ääneen.
Nyt häntä huoletti enimmäkseen, kuinka miehelle kävisi, kun tämä tulisi torjutuksi.

Mies oli yllättynyt, kun nainen ei halunnut tiettää, muuta kuin mitä hän sanoi noin vain hänelle. Enneior huokaisi syvään. Hän valmistautui puhumaan naiselle mitä oikein kävi.

" Miten voisin oikein selittää, etten puhuisin liian sekavasti.
Minä olen säveltäjä ja tein sävelmän tähän tarinaan. En halunnut että saisit tietää, koska aluksi minä luulin sinua faniksi tai sellaiseksi. Avain tippuminen ja puhumisesta päättelin, että et ollut sellainen fani tai vastaava. Sanoin rehellisesti minun nimeni. Kun lähdin vapaa aikana pois luotasi minulla oli mielessä etsiä kapelli mestari. Sen takia, kun se ei oikein osannut soittaa mitä nuotissa meni. En tiedä huomasitko hänen virheensä, mutta ne ottivat ainakin minun korvaani todella pahasti.

Samalla minä sai sinulta idean sanat ja aloin tekemään sitä. Kirjoitessani minä en huomannut laisinkaan ajan kulimista. Tulatessani takaisin aitiion. Minä ajauduin näytteliöiden sekaan ja se oli suuniteltu asia. Minä en olisi suostunut näyttelemään sen hahmon roolia. En todellakaan pidä näyttelimistä. Anteeksi jos katsoi näyttelyn aikan liikaa sinua, koska minua helpotti, että katsoi yhteen paikkaan. Itse sain tietää lavalle noustessa sen jälkeen sain pari minuuttia kuulla hahmon näytteliä oli sairastanut tai vastaavaa, ettei voinnut esittäytyä.

Minut valittiin sen takia, kun osasin sanat ja laulut ennestään. Yllätin laulu nopealla vedetyltä laullaan, koska se oli hieman kostoksi. En halunnut mitenkää loukata, kun katsoi sinua monta kertaan ja jätin sinut yksin aitiiom, kun oli luvannut olla seuraksi. " Ennior sanoi Ninelle.

Hän oli saanut omasta mielestään sanotuksi mitä halusi sanoa.
" Kysy pois mitä jäi epä selväksi. " Ennior sanoi.
Mies oli mennyt istumaan penkille, mistä hän katsoi teatterin lavalle. Tuoli pehmeämpi kuin omansa miehen mielestä. Mies oli helpottunut, kun hän sai aisansa sanotuksi. Hän nyt vai halusi kuulla mitä nainen oli mieltään asiasta.

Ninella seisoi tyynenä paikoillaan miehen selittäessä äskeisiä tekosiaan, joista hän ei jaksanut oikeasti enää välittää. Hän ei antanut ilmeensä kertoa lainkaan, mitä mieltä oli Enniorin lausumista sanoista, tai lauluista, mutta arveli tämän kyllä aistivan ne siitäkin huolimatta.
Miehen selostus oli pitkähkö, mutta Ninella kuunteli sen kokonaan, eikä liikahtanut lainkaan koko aikana, ei edes vaihtanut painoaan jalalta toiselle. Hän tuijotti suoraan miehen silmiin.
Viimein mies sai sanottua sanottavansa. Ninella muutti asentoaan mukavammaksi, mutta katsoi silti vielä miestä.
"Et siis ole oikeasti rakastunut minuun?" hän kysyi, sillä se oli sillä hetkellä se asia, joka eniten askarrutti hänen mieltään. Hän toivoi, että mies vastaisi, ettei ollut, sillä silloin hänen ei tarvitsisi tuottaa tälle pettymystä. Hän ei uskout voivansa koskaan edes rakastua, niin paljon enemmän hän piti puutarhoista ja muusta luonnosta. Se oli ennenkin riittänyt hänelle ja saisi riittää tulevaisuudessakin.
"En pitänyt lainkaan siitä, että katsoit minua koko ajan." Ninella tokaisi suoraan mielipiteensä. "En tahdo että kukaan luulee meidän välillämme olevan jotakin, sillä niinhän eivät asiat ole."
'Ainakaan minun kohdallani,' nymfi lisäsi mielessään.

Katse oli teatteria päin. Istuimelta hän istuitui aition reunaa istumaan, koska sieltä näkyi paremmin muualle, kuin istuma paikasta. Naisen lisäsättäessa oman puheen jälkeen, mies hätkähti.
" Sen minä voin vain kumota, mutta tiedä sinulla ei ole tunteita minua kohtaan. " Ennior sanoi.
Ennior piti hyvin tunteensa kurissa, vaikka se tulisi häiritsemään välillä työtä. Sävellyksistä tuli paljon surullisuutta ja rakkautta.
" Minä pyydän anteeksi, että minä katsoi sinua liika, en tiennyt miten pitäisi oikeasti näytellä. " Ennior jatkaili omin sanoi Ninellan lausen perään.

Ninella huokaisi helpotuksesta, kun mies ei alkanut selittää hänelle mitään rakkaudentunnustuksia. Se tästä nyt olisikin vielä puuttunut, että mies olisi alkanut selittää jotain sellaista. Hän olisi varmasti jättänyt tämän yksinään höpisemään ja syöksynyt kadulle, vaikka siellä saattaisi tapahtua jotain vielä kamalampaakin.
Seuraavat sanat, jotka Ninella kuuli, olivat jo miellyttävämpiä kuunnella. Mies nimittäin pyysi anteeksi tuijotustaan. Mies ei kyllä ollut osannut näytellä, se Ninellan oli myönnettävä. Ei hän kyllä itsekään osannut näytellä, eikä halunnutkaan. Ei hän olisi kehdannut mennä lavalle toisten töllisteltäväksi, vieläpä selittämään sinne jotain, josta muiden piti saada selvää.

"Saat anteeksi." Ninella vastasi anteeksipyyntöön ja rentoutui hiukan. "Se ei kyllä ollut mukavaa, siis joutua tuijotetuksi. Joku yleisöstäkin saattoi luulla, että olet rakastunut minuun oikeasti."
Sen sanoessaan hän ajatteli lähinnä vanhempiaan, jotka eivät jättäisi häntä rauhaan, jos olivat nähneet jotain.

" Kiitos. " Ennior sanoi.
Hän oli hyvin iloinen, että nainen antoi hänelle anteeksi. Hän ei katsonnut laisinkaan naista, vaan katsoi kun asiakkaan lähtivät muualle.
" Näyttää siltä, että pitivät minun näyttelimistä. Minä vain toivon, että joudu ikinä lavalle. Näyttelimen oli hirveeätä. " Ennior puhui itsekseen.
" Toivottavasti sinun vanhempisi eivät pettyisi laisinkaan. " Hän lisäsi.

Mies näytti ilostuvan hänen annettuaan tälle anteeksi. Ninella oli nyt hiukan nolostunut ja toivoi, ettei mies huomaisi sitä. Hän oli ehkä hieman ylireagoinut laulusta.
"Minusta tuntuu, että olen sinulle anteeksipyynnön velkaa." Ninella sanoi takellellen ja vaimealla äänellä. Hän katsoi toisaalle, omiin varpaisiinsa. "Taisin hermostua aivan turhaan."

Nymfi oli hiljaa ja tuijotteli kulmiensa alta miestä, toivoen, että tämä ei pitäisi häntä aivan hölmönä hupakkona.
"Vanhempani varmasti pitivät tästä esityksestä. He eivät varmaan pahastu, jos sanon sen heidän puolestaan. He ovat nyt kai tapaamassa sitä ystäväänsä. Tai isoisän ystävää oikeastaan."

" Ei se mitään. Se on ihan ymmärrettävää jos olit aivan hermona. Olisin minäkin aivan hermona, jos sinä olisit laulamassa minulle alhaalla lavall. " Ennior sanoi.
Hänen mielestä niin olisi ihanaa, mutta mies hahmo oli ainut kuka lauloi rakkaus näytelmässä. Aika hänen täytyisi tehdä sellainen sävelmä, että sen lainen esitys pidettäisiin myöhemmin.
" Varmaan puhuvat mielen kiintoista asiaa. " Ennior sanoi.
Hän katsoi porukkaa, joka yksi oli soittaja. Heidän huulistaan hän alkoi katsoa mitä he puhuivat.

Mies tuntui Ninellan onneksi ymmärtävän hänen hermostuneisuutensa, joka nolotti häntä vieläkin, mutta vain vähäsen. Hän ei ollut pitänyt lainkaan siitä, että tuli tuijotetuksi.
"Oliko sinun pakko tuijotella juuri minua?" hän sanoi ja hänen äänensävynsä oli hieman törkeämpi, kuin oli ollut tarkoitus. Ei hän voinut sille mitään, että asia ärsytti häntä vieläkin, vaikka mies oli jo pyytänyt anteeksi ja hänkin. Nyt hän sai vaan toivoa, ettei hänen tarvitsisi toista kertaa pyydellä anteeksi, ei ainakaan saman illan aikana.
"En kyllä usko, että he mitään mielenkiintoista puhuvat, päinvastoin!" Ninella tuhahti. "Varmaan vain esittävät toisistaan kohteliaisuuksia ja kutsuvat toisensa teelle jonain kauniina iltana."

Aition reunassa hän katsoi tarkaa vaisesti mitä pari henkilöä oikein puhuivat. Hänen mielestä oli todella kivaa sai tietää mitä he juoruivat ulkomailmasta. Itse hän käväisee teatterin ulko puolella todella harvoin. Jos pitäisi käydä muualla ja se olisi työ asia eikä mikään hupi tai vapaa-aika.
" Olit jonka minä tunsi parhaiten. " Ennior sanoi.
Ennior kyllä hieman valehteli, kun ohjaa oli myös katsomassa ja teatterin omistajakin.
" Kyllä minusta he puhut paljon muusta asiassa, mutta kyllä toi soittaja pyysi teidät teelleensä. " Ennior sanoi Ninelle.
Hän kääntyi katsomaan vinkeä ilme kasvoillaan.

Ninella nojautui vasten seinää oven vieressä. Hän huokaisi syvään, mutta hiljaisesti. Häntä alkoi jo nukuttaa, vaikka ei edes ollut myöhä. Aamulla kuitenkin olisi herättävä taas aikaisin, töitä oli tarjolla rikkaan aasarouvan kotona, eikä hän halunnut kieltätyä, nainen kun oli hänen sukulaisensa.
Hän käänsi katseensa jälleen mieheen, joka katsoi alas parvelta. Hän ei tiennyt mitä tämä näki, eikä oikeastaan halunnutkaan. Hän lähinnä toivoi, että siellä olisi joku nainen, johon tämä oli rakastunut, ettei hänen enää tarvitsisi pelätä särkevänsä Enniorin sydämmen.
"Oletko varma että katsot juuri minun sukulaisiani?" hän kysyi, sillä mies kertoi näkevänsä joidenkin puhuvan erään soittajan kanssa. "Et kai sinä heitä tunnista?"

Melkein lyhyt hiuksinen mies henkilö kääntyi katsomaan aitiosta alas permannolle. Pienesti hän naurahteli.
" Olen pahoillani Ninella, mutta uskoisin se olisi sinun perheesi, koska ei näy muita soittajien puhuvan asiakkaiden kanssa. " Ennior sanoi rehellisesti.
Hänen äänen sävyssä oli hieman jotain hauskuuta.
" En minä voi tunnistaa, kun minä en ole ikinä nähnyt heitä aijemmin, mutta sinun näölläsi ja puhumis tyylilläsi uskoisin, että nuo kaksi olisivat he. " Ennior lisäsi.

Ninella silmäili miestä, joka kääntyi katsomaan alas, naureskellen samalla. Mies oli ilmeisesti nähnyt kuitenkin juuri hänen vanhempansa, sillä sanoi, ettei siellä ollut muita puhumassa soittajille. Mies kuulosti huvittuneelta ja hän alkoi heti miettiä, johtuiko se kenties hänestä, vai tapahtuiko alhaalla jotain mielenkiinoista ja huvittavaa. Jos niin olisi, Ninella halusi ehdottomasti nähdä saman itsekin.
Enemmän häntä kuitenkin vaivasivat miehen viimeisimmät sanat.
"Eikö siellä ole kuin kaksi ihmistä?" hän kysyi saadakseen varmuutta asiaan. Mies ei ehkä ollutkaan nähnyt hänen vanhempiaan, olihan siellä isoisäkin nimittäin paikalla, hänenhän ystävänsä se soittelija oli. "Minun isoisänikin pitäisi olla siellä. Jos he ovatkin sitten menneet lavan taakse juttelemaan, tai vaikkapa ulos.? Ja miksi sinä olet noin huvittunut?"

Naisen sanat saivat hieman hermoille, kun hän kyseili ja kyseili. Hän tiesi no tai uskoi nainen ei halunnut vanhempien näkevän yhdessä.
" Tule itse katsomaan niin tiedät itse. Minun ei täyttyisi koko ajan kuvailla. " Ennior sanoi vakaasti.
" Kai minä olen ollut koko ajan huvittunut, paitsi kun yllättäen jouduin näyttämölle esiintymään. " Ennior lisäsi.
Katse olivat alhaalla olevissa henkilöissä.