Surullisien sävelmien ilta

Hiljaisuus teki miehen hieman tressaavaksi, kun alhaalla olevat ihmiset eivät puhunneet hirveän kovalla, että kuulisi mitä he oikein puhuivat. Huulien liikeistä oli mahdoton ajatella mielessään mitä he puhuivat, koska heidän suulihaksien oli todella epäselvät, että saisi selvää hyvin. Pitäisi olla todella huulien lukia, että osaisi mistä tahansa epäselkeisten hekilöiden huulistaan.
Niistä huolimatta, Ennior kaipasi sosittain pianon ääreen, mutta joku mielessään sanoo olla neidin seurassa. Neiti oli menossa makuulteen sohvalle ja nukahtaa siihen. Naisen puheista hän ymmärsi niin, että uni oli alkanutottaa Ninellan haaltuunsa. Itse uni ei riivannut laisinkaan. Heidän seurustelu olivat menneet omasta sekaisiksi osaksi naisen unen vuokse, vaikka sille ei voi yhtään mitään.

Teatteriin oli tullut äärimäinen hiljaisuus, mikä todella apljon häiritsi miestä, jossain käymisissä. Mielikuvituksensa alkoi hieman leikitellä, koska hän oli kuullut teatterissa asuisi kummitus. Jostain syystä Ennior piti itseänsä kummituksena, koska hän seikkaului suurimmaksi osaksi teatterin käytävillä ja huoneistossaan. Suurimaksi osaksi hän asustaan teatterissa. Vaimo olisi aino, joka saisi hänet nukahtamaan muualle, kuin työhuonen sohva tai penkki.
Teatteri oli hänelle koti, vain ainoastaan rakastama nainen voisi muutta kodin tunnetta. Asiasta toiseen Enniorin täytyisi käydä enemmän ulkona, että näkisi, joskus tuon tulevan puolison. Mieleissään hän laittaa työt aina edelle ja sen ystävät ja toverit ovat huomanneet asian todella hyvin. Todella harvoin saisit Ennior ulos teatterista. Välillä miehestä tuntui, että hänen ystävänsä kutsuisivat hänet turhaan, kun jokainen kertta oli pianon ääreessä.

Kuitenkaan nyt hän ei ole pianon ääressä vain herrtaisen neidin seurassa, mutta ehkä maustettu hieman omalla päättäväisyydellä. Omapäisyys oli miehestä osittain hyvä puoli, mutta oli siinä huonoja puolia. Kaikissa oli hyvät puolet ja huonot puolet. Yleisesti harvat uskaltavat sanoa jonkun huonoista puolista. Ajatukset olivat vienneet Ennior niin, että hän ei kuullut naisen sanojaan mitä hän oli sanonnut hänelle.
" Antteksi mitä sanoit juuri äsken? " Ennior kysyi, vaikka tuntui turhalta.

Ninella antoi silmiensä painua kokonaan kiinni. Hän ei vain jaksanut mitenkään pitää niitä enää auki, ei mitenkään. Jos vain olisi nyt saanut jotain piristävää juomaa! Mutta eihän sitä nyt tähän hätään kai ehtisi oikein saada. Tuskin mikään juoma piristäisi niin nopeasti, että hän nyt pääsisi enää sohvalta ylös ilman kunnon unia.
Nymfi haukotteli jälleen ja ajautui melkein heti unten maille. Hän ei kuullut miehen sanoja, kun tämä kysyi, mitä hän oli sanonut. Ninella ei kuullut enää muutakaan, koska oli nyt jo unessa.

Unessaan hän juoksi vihreällä niityllä, valkoinen leninki yllään. Perhoset lepattelivat kukkien keskellä, jotka olivat juuri heränneet katsomaan auringon nousua. Unessaan nainen tunsi viileän aamukasteen jalkojensa alla ja lauloi iloisesti.
Ninella hiljensi vauhtiaan ja käveli nyt rauhallisemmin. Edessä oli puu, jonka luo hän aikoi jäädä odottamaan, mutta ei tiennyt mitä, jotain vain.
Istuttuaan unessaan puun runkoa vasten jonkin aikaa, paikalle saapui mies. Mies oli tumma ja synkän näköinen, Ninella ei ollut koskaan nähnyt häntä aiemmin. Hän kuitenkin nousi oitis ylös maasta ja kiiruhti halaamaan miestä, joka painoi suudelman hänen huulilleen.

//Anteeksi. Tuli aika sekavaa taas.//

Naisen usi alkoi tartua mieheen, kun ennior oli alkanut haukotellapariin otteeseen. Hellästi hän katsoi naista, joka oli nukahtanut sohvalle. Vapaasti hän antoi naisen nukkua, vaikka kiusaaminen kävi mielessään. Nainen näytti todella kauniilta miehen mielestä nukkuessaan. Olihan hän hereilläkin kauniin näköinen. Ajatukset olivat kuitenkin lukittunna miehen mielissään.

Ninella havahtui unestaan ja säpsähti. Hän mietti hetken missä oikein oli. Pian hän kuitenkin muisti, että oli teatterissa, omassa aitiossaan.
Hän vilkaisi ympärilleen ja äkkäsi sitten, ettei ollut yksin, vaan Ennior oli yhä huoneessa.
'Voi miten noloa!' nymfi ajatteli ja pienoinen nolostuksen puna kohosi hänen kasvoilleen, jotka varmasti näyttivät vieläkin väsyneiltä.
"Anteeksi aivna kamalasti!" Ninella henkäisi ja nousi seisomaan, aivan kuin olisi pelännyt nukahtavansa jälleen, jos olisi vielä jäänyt sohvalle hetkeksikään.
"Sinun seurassasi ei ole mitään vikaa. Minä olen vain nukkunut viimeaikoina huonosti."
Nainen selitteli käytöstään ja tuijotti nolona miestä.

Ennior ei aluksi huomannut, että nainen oli herännyt sohvaltaan. Itse oli alkanut uinua uneen. Hän ei kuitenkaan ei antanut unen vallata häntä laisinkaan. Ennior hätkähti niin, että hiukset vaihtoivat astentoa. Hänen katse kääntyi katsomaan naista ja sanoi:
" Huomenta sinullekkin! "
Heläästi hän hymyili naiselle. Pienesti hän punastui naisen sanoista, että hän ei ollut syynä nukahtamiseen.
" Toivottavasti nukuit hyvin tuossa sohvassa, jos olet nukkut huonosti. " Ennior sanoi.

"No eipä tässä juuri hyvin saa nukuttua." Ninella vastasi ja naurahti, kuulostaen vieläkin väsyneeltä.
"Parempihan se aina on sängyssä nukkua. Eikä minun edes pitäisi nukkua nyt! Olipa hyvä, että heräsin, ennen kuin kukaan ehti tulla tänne hakemaan minua."

Ninella istuutui takaisin sohvalle, mutta nousi hetken kuluttua taas ylös. Hän käveli jälleen kohti parven reunaa ja katsahti alas päästyään aivan reunalle, jossa nojautui kaidetta vasten.
"Nuo ne sitten jaksavat höpistä!" Ninella puuskahti ja sipaisi poskelleen karanneen hiuskiehkuran korvansa taakse.
"Pitäisiköhän minun mennä sinne haukottelemaan, että he tajuaisivat jo lähteä?"

Miehen katse kääntyi naiseen, joka oli herännyt uniltaan. Naisen kasvot näyttivät hänelle yhtä kauniin, kuin ennenkin.
" Se on kylläkin todella totta. Aina oma sänky voittaa muut nukkuma paikat. " Ennior sanoi.
" Minulle, kuitenkin kelpaa oma noja tuoli ja sohvani. " Hän lisäsi.
Hän nukkui oma työ huoneen nojatuolissa tai sohvassa, koska muuten ei tule nukutuksi laisinkaan. Joskus voi tapahtua, että nukahtaa nojaten pöytään. Hiljaa Ennior hihitteli naisen sanomisella, jolla oli kiirre kotiin nukkumaan.
" En oikein tiedä varmaakin, mutta minä voin viedä sinut nopeaa reittia alas, ettei tarvitse mennä yleistä rappusia alas permantoon. Voithan myös huutaakin täältä heille, että haluaisit mennä kotiin nukkumaan. " Ennior sanoi.
Mies kuitenkin mietti miten hän voisi estää naisen lähtöä.

Ninella kuunteli miehen puheita ja nyökkäili. Samalla hän kuitenkin katseli alakertaan ja yritti epätoivoisesti saada heidät ajatuksen voimalla jo lähtemään pois paikalta. Hän oli väsynyt ja jos ei pian pääsisi kotiin nukkumaan, hänestä tulisi myös ärtynyt, eikä silloin kukaan haluaisi olla hänen seurassaan. Yleensä hän kyllä oli hyvin rauhallinen, mutta kun väsytti, niin silloin väsytti, eikä kiinnostanut muu kuin nukkuminen.

Nymfi huokaisi pettyneenä. Hänen ajatuksensa eivät olleet ilmeisesti tarpeeksi voimakkaita samaan sukulaisia ulos talosta, sillä he vain jatkoivat jutteluaan muina miehinä ja naisina. Olipa heillä otsaa! Eivät lainkaan ajatelleet, että joitakin saattoi väsyttää näin aikaisin illasta.
Nainen käänsi tuhahtaen katseensa pois alhaalta ja vilkaisi Ennioria.
"Enpä taida kehdata huutaa." hän sanoi hymyillen. "Taidan vain odotella kiltisti täällä, että he joskus suvaitsevat tulla hakemaan minut, elleivät sitten ole kokonaan unohtaneet, että olen mukana."

Mies hymähti pienesti naiselle ja katsoi naista. Jostain syystä Enniorin mielestä ilta oli aika tylsän puolesta. Varmaankin sen osaksi, kun nainen oli hänen seurassan. Yleisesti hänellä ei ollut seuraa näin myöhää laisinkaan. Normaalisesti hän itse oli nukkumassa tai innookaana tekemässä uusia sävelmiä ja saman aikaisesti kokeilemassa erilaisi inrumeita, että miten sopii hyvin sopi musiikkiin. Hän sen sijaan oli pettynyt kapellimestariin, joka hänen mielestä ei osannut laisinkaan johdattaa orkesteria oikein.

Hieman alkoi siltä, että miehellä oli hieman huono päivä yötä kohtia. Kuitenkaan se asia ei ollut niin. Hän vai vihasi monia kapelimestaria.
" Asia aivan selvä. Minun mielestä kenen nyt sinun sukulaisesi puhuu oli hyvä, soittaja, mutta harmillista oli se, että kapelli mestari ei osaanut johtaan. " Ennior sanoi kuolen hiljaisuuteen.
Jostain syystä hän oli sanonnut niin. Oikein itsekkään ei tiennyt miksi hän oli niin puhunnut ääneen. Suurimmaksi osaksi naista ei kiinostaisi mitä hän oli juuri äsken sanonnut. Eikä nainen noteriasi asiasta, että pitäisi jatkaa siitä aiheesta.

Ninella huokaisi jälleen kerran. Ilta ei ollut todellakaan ollut niin mukava, kuin hän oli toivonut. Hän ei edes ollut tavannut ystäviään, vaan oli joutunut odottelemaan vanhempiaan koko esityksen jälkeisen ajan. Onneksi hänen ei sentään tarvinnut olla yksin, vaan oli edes Ennior hänen seuranaan.

"Minä en huomannut kapellimestarissa mitään vikaa." Ninella vastasi ja puhui taas kerran aivan totta. Hän ei ollut mikään musiikin asiantuntija. "En ole todellakaan mikään asiantuntija näissä asioissa, mutta sinähän se varmaan tiedät parhaiten, menikö kaikki oikein vai ei."

Ninella oli vähällä huokaista taas, mutta se muuttuikin haukotukseksi. Häntä väsytti edelleen aivan liikaa.
"Anteeksi taas kamalasti tämä väsymys." hän sanoi ja vilkaisi hiukan nolostuneena nuorta miestä.

Ennior katsoi välillä naista ja välillä alhaalla olevia höpöttäjiä. Hänenkin mielestä myös alkoi tympimään ja samoin myös, että uni alkoi painaa hänen silmiäänsä todella hartaasti. Kuitenkin hän pysyi heräillä ja kuunteli mitä nainen sanoi hänelle jatkoa mitä hän oli sanonnut.
" Arvasin, että sinä et huomannut vikaa. Tärkeintä oli kuitenkin, että nautti esityksestä ja musiikki sopi siihen näytelmään. Hirveintä on se, että yleisössä voisi olla merkitsejä. Jotka laittavat kaikenlaisia merkintöjä paperille. Silloin kapellimestari tekee seen viimeistelyn. " Ennior sanoi.
Naisen haukotus otti hänetkin valtaansa.
" Ei se mitään, mutta tartutatsen haukottelun minunkin. Eihän sille asialle mahda yhtään mitään. " Ennior sanoi.

"No, minä pidin esityksestä." Ninella vastasi ja vilkaisi miestä ja hymyili pienesti. Hän yritti väsymyksestä huolimatta käyttäytyä mahdollisimman hyvin toisen seurassa, olihan mies sentään pitämässä hänelle seuraa, kun oma perhe näytti unohtaneen hänet kokonaan.
"No, minä en usko, että tuolla oli ketään merkitsijöitä tänään. Tai toivin niin, jos se kapellimestari ei osannut johtaa oikein. Siitä olisi kai sinulle jotain harmia, jos he huomaisivat sellaista?"
Ninella naurahti, kun hänen väsymyksensä oli tarttunut mieheenkin, joka myös haukotteli.
"Eihän sille mitän mahda." Ninella myönsi hymyssä suin ja käänsi taas katseensa alas.

Miestä ilahduhti se asia, että Ninella ei huomannut yleisön kaukeudessa merkitsijää. Kuitenkin tuntuisi siltä, että olisi merkitsijä paikalla. Yleisesti he olivat ensi-illoissa.
" Hyvä, että et huomannut. Se on hieman kuin koe, mikä jää kuitenkin ylös papreille. Olen pahoillani, mutta minä en oikein osaa selittää sinulle asiaa sanoin, ehkä paremmin sävelin. " Ennior sanoi.
Pienesti mies hymyili ja haukohteli.
" Ei niin. " Hän sanoi haukotellen.

//Heippa, anteeksi että häiritsemme peliänne. Olemme tiukentaneet säännöksiämme, ks. https://valhalla.palstani.com/peli-info-f26/tiukentuneet-saannokset-t988.htm#12073

Täten ilmoitamme, että olemme havainneet peliviestinne olevan liian lyhyitä. (Sekä uusissa, että vanhoissa säännöissämme on ilmoitettu että peliviestien kuuluu olla vähintään vastauslaatikon täyttävä(ei pikavastauslaatikko).)
Kehoitamme teitä pidentämään peliviestejänne. Jos emme havaitse peliviestejenne pituudessa muutoksia, puutumme asiaan uudemman kerran.

Peliviesteihinne saatte lisää pituutta lisäämällä kuvailua hahmojenne ajatuksista, ympäristöstä ja tunnelmasta jne.
Ei ole tarkoitus, että peliviestejä ruvetaan pidentämään ylimääräisillä välilyönneillä, yms fuskauksella, sellaista emme ole kuitenkaan huomanneet vielä tapahtuvan.
Ei ole pakko vastailla peleihin esim. kerran tunnissa, mielummin niin että käyttää vastaukseen ja sen hiomiseen, pidentämiseen jne enemmän aikaa.

Kiitos ajastanne. Tarkoituksemme ei ollut luokata tai muuta vastaavaa, haluamme vain että uusia sääntöjä noudatetaan ja valhallan taso nousee. //

Ninella kuunteli hiljaa miehen puhetta. Hän ei ymmärtänyt mitään mistään merkitsijä touhuista, eikä asia siksi oikein kiinnostanut häntä. Varsinkin kun mies sanoi merkitsemisen olevan ikään kuin koe. Häntä eivät kiinnostaneet minkäänlaiset kokeet. Oli aivan tarpeeksi, jos jokainen teki parhaansa ja sillä hyvä. Moiset kokeethan saattaisivat loukata ja olla muutenkin tökeröitä. Ja tuloksiahan saattoi vääristellä, jos ei pitänyt henkilöstä, johon koe kohdistui.
"Miten asian voi muka selittää sävelin?" Nymfi kysyi. Nyt hänen mielenkiintonsa oli herännyt ainakin hiukan. "Ei sanoin? Minä en silloin ymmärtäisi mitään, koska en ymmärrä paljoa musiikista. Minä pidän enemmän sanoista ja teoista, ne ovat selkeämpiä ainakin jos on puutarhuri, kuten minä."

Nyt Ninella oli paljastanut miehelle jo ammattinsakin. No, tiesihän hänkin miehen ammatin.
"Taisin minä jo aika hyvin kuitenkin tajuta mitä ne merkitsijäy tekevät." Ninella vastasi ja vilkaisi taas vanhempiaan. Nyt he näyttivät olevan jo lähtöpuuhissa!
"Vihdoinkin!" Ninella puuskahti ja katsahti Ennioria. "Kauanpa he jaksoivatkin puhella."
Nymfi kääntyi jo kohti ovea ja oli valmis jo poistumaan paikalta.
"Kiitos teille paljon seurasta, Ennior." Ninella sanoi ja niiasi kohteliaasti miehelle. "Olisin varmaan lähtenyt yksin kadulle, jos olisin istunut koko ajan täällä yksinäni."

Hän meinasi sanoa jatketta mitä Ninella oli sanonnut hänelle. Mutta naisen sanat olivat jatkaneet uusille sanoille. Hän huomasi, että oli puhunnut puutarhuri aloista. Tarhoissa hänellä ei ollut yhtään mitään hajua, mutta sieltä helposti kehittyi uusia sävelmiä.
" Helposti niille, joilla on sävel korva. Muillese voisi olla hieman vaikeampaa ymmärtää sanomisen. " Ennior sanoi.
" Onhan se puutarhurille helpointa puhua kuikeilla, jos osasi mitä mikä kukka tarkoittaa. Jos erilainen kukka kertoo erilaisia tuntemuksia vielä? Sanat ovat todella kivoja, mutta ne ovat vaikea vain yhdistää toiseen ilman svelmiä. " Ennior sanoi.

Naisen lähtö kuitenkin tuli yllättäen, vaikka heidän tila oli ollut hidasta ja tylsämäistä. Alla olevat henkilöt näyttivät lähdössä. Niin myös näkyi Ninellan kasvoissa. Kuitenkaan hän ei tajunnut yhtä lausetta mitä hän oikein yritti sanoa.
" Kiitos teillekkin. " Ennior sanoi.
Hän nousi paikoiltaan, että hän pytyi olemaan kohteliaampi ja kumartamaan naiselle. Naisen niijauksen vastineeksi.
" Toivon, että en ole ollut hirveä tylsä seuralainen, kun moni ei sano sitä suoraan. " Hän lisäili.
Äänen sävystä hän oli saanut tietää, että oliko seralainen pitänyt hänen seurastaan. Moni eivät olleet pitänyt hänen seurasta, kun puhui musiikista liian paljon.

Mieskin nousi ylös paikoiltaan ja kumarsi kohteliaasti vastaukseksi Ninellan pieneen niiaukseen.
"Et sinä nyt niin tylsää seuraa ollut." Ninella vastasi ja seisoi jo käsi oven kahvalla valmiina lähtemään pois paikalta, kohti kotia, jossa saisi mennä lämpimään kulpyyn ja syödä illallista, tosin vain perheen kesken, elleivät muut olleet kutsuneet ketään heidän luokseen vierailulle. Jos niin olisi, illasta tulisi painajaismaisen tylsä. Hän ei saisi juosta heti puutarhaan istumaan ja nauttimaan kukkien tuoksusta, vaan hänenkin olisi seurusteltava vieraiden kanssa ja juteltava niitä näitä, kaikkea sellaista, mikä häntä ei edes oikeastaan kiinnostanut.
"Onhan niitä tylsempiäkin henkilöitä, vaikka kuinka paljon tässä kaupungissa." Ninella jatkoi ja hymyili vielä miehelle niin, että hänen kauniin valkoiset hampaansa näkyivät.
"No, Ennior." Ninella aloitti ja katsoi vielä nuorta miestä hymyssä suin. "Minun on varmaan nyt parasta poistua paikalta. Ja sinunkin pitäisi lähteä pois, ainakin täältä meidän aitiostamme." Hän sanoi vielä. Hän ei lähtisi ovesta ulos, ennen kuin mieskin olisi lähtenyt pois heidän parveltaan. Jos vanhemmat sattuisivat tulemaan ylös ja löytäisivät Enniorin paikanpäältä, he eivät jättäisi Ninellaa rauhaan ja tuskin Ennioriakaan. Luulisivat vielä, että he olivat rakastuneet toisiinsa.
"Näkemiin nyt vain." Ninella sanoi ja avasi jo oven.

Ennior oli mielissään asiasta, että hän ei ollut tylsä seuralainen, vaikka ajatuksistaan toista. Hän ei voinnut olla muuta kuin hymyilla takaisin naiselle takaisin. Se oli kyllä totta, että mailmassa olisi tylsiämiehiä, mutta ei kuitenkaan osannut arvostaa kuuluiko hän tyhmpii porukoihin vai kuuluisko viihdyhtävempiin porukoihin.
" Nojaa en oikein osaanoa, kumpaa kuuluisin, mutta mailmassa on jonkun verran tylsiä ihmisä. " Ennior sanoi.
" En minä sinua estä menemästä, mutta minä jään tänne. " Hän lisäsi.
Hän kyllä lähti naisen aitiostaansa. Mies ei vain sanonnut millä tavalla lähtisi pois aitiostaansa. Oven avautumisen mies kuuli ja näki.
" Näkemiin ja turvallista koti matkaa. " Ennior sanoin naiselle.
Hän itse nojautui aition reunaa. Liaan paljon hän nojautui aitaan vasten, että hän kaatui sen yli toiselle puolella. Hetken päästä hän asteli jo kapeli mestarin luokse ja tervehti häntä. Kapellimestarin poika katsoi sen sijaan vihastuneesti Ennioria. Ennior sen sijaan hymyili hellästi miehelle. Pienellä käden liikkellä hän sanoi näkemiin tervehdyksen Ninellalle.

Mies toivotti Ninellalle vielä turvallista kotimatkaa, mutta ei tuntunut tekevän elettäkään poistuakseen vielä heidän aitiostaan. Nymfi alkoi jo miettiä huomauttaisiko jotakin asiasta, mutta ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään, ei edes saamaan pientä ajatuksen poikasta mieleensä. Mies nimittäin nojautui liikaa aition kaidetta vasten ja kaatui sen yli.
Ninella kiljaisi ja laittoi nopeasti käden suunsa eteen säikähtäessään niin pahasti. Hän kiirhuhti niin pian kuin pääsi aition reunalle katsomaan, oliko Ennior kunnossa, vai kenties loukkaantunut pudotuksessa.
Hän ei tiennyt uskaltaisiko katsoa alas, mutta pakko hänen kuitenkin oli. Hän ei pystynyt hillitsemään uteliaisuuttaan, vaan hänen oli välttämättä kurkistettava alas, vaikka hän pelkäsikin näkevänsä jotakin kamalaa, kuten lattialla makaavan ruumiin.
Hän huokaisi helpotuksesta nähdessään miehen kuitenkin jo kauempana, kävelemässä kohti kapellimestaria. Mies kääntyi katsomaan aitioon päin ja vilkutti vielä hänelle. Ninella vilkutti takaisin ja hymyili. Olisi ollut hirveää, jos miehelle olisi tapahtunut jotain. Siitä olisi voinut pahimmassa tapauksessa seurata se, että hän olisi joutunut syytetyksi murhasta, jota ei ollut tehnyt, eikä edes kykenisi tekemään.
Ninella kääntyi poispäin ja käveli tyynesti ulos aitiosta. Nyt piti vain etsiä sukulaiset ja lähteä kotiin.

Ennior Ener oli halunnut minkalainen naisen reaktiot olisivat mitä hän juuri oli tehnyt. Hän oli hyvin mielissään siitä, vaikka, uskoisin siihen Ninella olisi vihainen hänelle mitä hän oli tehnyt naiselle. Nopeasti Eniorista ei nähnyt enään mitään, kun hävisi teatterin kulissien taakse.

//Kiito pelistä//