Lintujen lailla mä vapaa olla tahtoisin (sovittu)

(( Chianna tännepäin, kiitos ^^ ))

Päivä oli samanlainen kuin mikä tahansa kaupungissa. Ihmisillä oli omat kiireensä ja huolensa, harvat jäivät juttelemaan edes tuttujensa kanssa. Melko tiukkoihin housuihin pukeutunut nainen sai osakseen halveksuvia katseita tuon nojatessa rennosti jonkun talon seinään. Nainen ei välittänyt katseista vaan tarkasteli kynsiään kuin niissä olisi jotakin hyvin kiinnostavaa. Tummat, hyvin kiiltävät ja paksut hiukset oli kiepaistu huolimattomanoloisesti niskaan nutturantapaisella, joiden lyhyempien suortuvien kuitenkin kehystäessä kasvoja. Nyt niiden katse oli käännetty alaspäin.

Naisen jaloissa, tuon oikealla puolella istui suurikokoinen, lumenvalkoinen koirasusi, jonka silmät olivat väriltään kullansävyiset. Se katseli ohitse käveleviä hyvin valppaina ja jos joku raivokkaasti vilkaiseva yritti tulla liian lähelle, se murahti kumeasti saadakseen nuo loittonemaan omistajansa lähettyviltä. Siksi kaksikon ympärille olikin muodostunut pikkuhiljaa ympyränmuotoinen alue, jolle kukaan ei uskaltanut astua.
Joku uskalias asteli liian lähelle ja susikoiran murahduksesta välittämättä yritti astella siitä kaksikon lähettyviltä. Valkoinen, suuri naaras tarrasi kävelijää lahkeeseen, tuon miltei kaatuessa.

”Luna.. Irti”

Nainen sanoi tyynesti, nostamatta katsettaan sormistaan, valkoisen päästäessä kävelijän taas menemään. Ceres vilkaisi luimuilevaa koiraansa ja hymähti. Hän osasi lukea lumenvalkoistaan liian hyvin nykyisin. Lunasta oli tullut liian suojelevainen nykyisin. Se ei tahtonut päästää ketään hänen lähelleen jos ei sitten itse aistinut henkilössä jotakin mistä piti. Tummahiuksinen lakkasi tarkastelemasta kynsiään ja vilkaisi ympärilleen. Tummista silmistä ei heijastunut juuri mitään ajatuksia tai tunteita. Ne vain olivat ja tuijottivat. Niiden tyynestä pinnasta heijastui hieman valoa, saaden silmät näyttämään kirkkaammilta ja kauniimmilta.
Ceres hymähti ja potkaisi itsensä pois nojaamasta seinään. Hän vilkaisi vielä kerran ohikäveleviin kuin harkiten noiden seuraan liittymistä, mutta päätti nyt kuitenkin pysyä vähän sivummalla.

// Heh, sinulla on Luna -niminen koirai, minulla Luna -niminen kissa ^^ //

Mei käveli rauhallisesti kadulla eteen päin. Hän oli oikein hyvällä päällä ja sen näki hänen kasvoistaan. Hänen kasvonsa olivat hymyssä ja vastaantulijat saivat paistatella hänen aurinkoisessa hymyssään. Hänen päivänsä ei ollut mikään erikoinen, mutta silti se sai nuoren naisen kasvoille hymyn. Hän oli laulanut torilla aamulla ja saanut ihan mukavasti kolikoita. Hänen äitinsä tulisi ilahtumaan. Olisi hänen jostain taidostaan ainakin hyötyä.

Mei kuuli hiljaisen maukaisun takaansa ja kääntyi vilkaisemaan olkansa yli. Siellä se oli. Musta ja pieni kissa, joka seurasi häntä aina kaikkialle. Joku voisi pitää riesana, mutta Mei ei. Hän rakasti kissaansa ja piti siitä niin hyvää huolta kuin vain saattoi. Nainen käänsi päänsä takaisin eteen päin ja hymy kasvoilla hieman hälveni, vaikka se siinä olikin vielä.

Aurinko pilkahteli aina talojen väleistä ja Mei käveli melkein tanssahdellen katua pitkin. Hän tiesi Lunan seuraavan häntä, mutta ei pitänyt sitä kummallisena, sillä oli jo tottunut tähän, että melkein jo joskus unohti kissansa läsnäolon. Nyt Mei kuitenkin pysähtyi kummaksuksissaan, sillä kuuli Lunan sähisevän pelottavasti ja terävästi. Nainen pyörähti ympärille ja hymy oli haihtunut hänen kasvoiltaan ja tilalle oli tullut hämmästyneisyys ja varautuneisuus.

Mei seurasi Lunan katsetta ja tajusi mitä kissa sähisi, tai kenelle. Suuri valkoinen koira käveli aivan heidän lähellään. Mei ryntäsi Lunan luokse ja kahmaisi kissansa syliin, joka sähisi äänekkäästi.
"Hiljaa, Luna!" Nainen käski kissaansa tiuskaisten, mutta äänensävy oli kuitenkin lempeä. Hän piti tiukasti kissastaan kiinni, joka yritti rimpuilla pois hänen sylistään, mutta Mei yritti rauhoitella sitä. Luna saattoi joskus olla kovin itsepäinen, vaikka siihen ei välttämättä ollut aihetta.

//Voi eij.. Anteeksi. Vaihdan koirulin nimen jos se haittaa sinua//

Ceres kohotti kulmakarvojaan pienen mustan kissan seisahtuessa heidän lähelleen ja sähähtäessä valkoiselle koirasudelle. Naaras sen sijaan vilkaisi omistajaansa kultaisilla silmillään, seisahtuen paikoilleen. Se jäi siihen istumaan ja tuijottamaan pientä mustaa kissaan suoraan silmiin, kuin ärsyttääkseen pientä elukkaa. Sen silmät tuijottivat suoraan kissan silmiin, sen ilmeen aivan kuin sanoessa, että miksi ihmeessä kissa sille sähisi? Mitä valkoinen oli tehnyt, joka saisi mustan sähisemään? Syönyt sen kaverin aamupalaksi? Naaras kallisti hiukan päätään, haistellen ilmaa

Ceres siirsi hiuksia pois kasvoiltaan. Tummat, ilmeettömät silmät seurasivat kuinka pienen kissan omistaja tuli kissan luo ja kahmaisi rimpuilevan elukan syliinsä. Silmien katse viipyi kissassa mietteliäinä, sen kuitenkin noustessa sen omistajaan. Hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa tai ajatella.
Tummat silmät tarkastelivat toisen kasvoja tarkasti. Jotkut ahdistuivat naisen katseen alla, joihinkin se ei vaikuttanut laisinkaan.
Sitten, kuin taikaiskusta naisen punertavilta huulilta purkautuivat sanat, jotka lausuttiin hivenen karhealla äänellä.

”Sinuna pitäisi katistasi parempaa huolta. Kaikki koirasudet eivät ole samanlaisia kuin tämä. Jotkut saattavat käydä noin pienen kissan kimppuun ja repiä sen riekaleiksi..”

Tummien silmien katse siirtyi valkoiseen, joka katsoi kissaan ja tuon omistajaa. Sen häntä heilui vinhasti puolelta toiselle. Äkkiä naaras nosti tassuaan ilmaan, tarjoten kättä kaksikolle. Kumea haukahdus kuului sen kidasta.
Ceres hymähti hivenen, pitäen tummien silmiensä katseen koirassaan.

”Tämä taas pitää sinusta kissastasi.. Yleensä se ei päästä ohikulkevia näin lähelle minua..”

// Ei tuo mitään haittaa! ^^ //

Tuulenpuuska lennätti naisen sanat Mein korvaan. Nyt hän vasta huomasi koiran omistajan ja katsoi toista hieman epäröiden. Naisen sanat olivat hieman epäkohteliaan kuuloiset, mutta nuori nainen vain heitti pitkät mustat hiuksensa takaisin taakse. Ne olivat tulleet inhottavasti kasvojen päälle.
"Niin, minulla oli onnea." Mei vastasi lyhyesti ja laski katseensa naisesta kissaansa, joka oli jo hieman rauhoittunut. Mikäköhän Lunaankin oli mennyt.

Nainen silitti kissansa kiiltävää mustaa turkkia samalla kun Luna käänsi katseensa häneen ja vihreät silmät loistivat kysyvästi. Hän vain paijasi kissaansa lisää ja käänsi katseensa takaisin kaksikkoon.
Hän hätkähti vähän koiran tassun tullessa niin lähelle häntä, mutta pystyi kätkemään hätkähdyksensä varsin hyvin teoissa. Silmissä hänen pieni hermostuneisuus saattoi näkyäkkin hetken aikaa.

Hän kuitenkin rohkeasti tarttui nyt vapaalla kädellään koiran tassuun ja heilutti sitä niin kuin ihmiset olisivat kätelleet. Hymy nousi taas Mein kasvoille ja hän laski kissansa maahan samalla kun totesi vain naisen lauseeseen:
"Niinkö?"

Luna istui hievahtamatta nuoren naisen jalkojen juuressa ja tarkkaili koiraa. Mei naurahti ja sanoi naiselle kohottaen nyt vihreän katseensa tähän:
"Näin ei olekkaan ennen käynyt. Yleensä Luna on hyvin hiljainen muiden seurassa. Olen pahoillani..."

Vasta nyt naisen korvat sieppasivat toisen sanoista yhteisen nimen. Luna. Valkoisen koirasudenkin nimi oli Luna. Se liikkui lähemmäs naista luullessaan vieraan kutsuvan itseään, hännän heiluessa vinhasti puolelta toiselle. Korvat painuivat päätä myöten valkoisen naaraan kerjätessä rapsutuksia, kielen lipaistessa hivenen tummia huulia. Puoliksi suden verta omaava otus kierähti selälleen urahtaen pienesti, aivan kissanomistajan jalkojen juureen. Se näytti hassulta, olihan Luna ison suden kokoinen.

”Ei se mitään.. Minun Lunani ei tunnu panevan pahakseen, vaikka sinun Lunasi sille hiukan ärhentelikin.. ”

Tummahiuksinen nainen totesi hymyillen hiukan vinosti. Hän oli nähnyt toisen epävarmuuden, mutta ei viitsinyt kutsua koirasutta luokseen. Toisen hermostuneisuus kuitenkin tuntui häviävän nopeasti, onneksi. Ceres ei pitänyt hermostuksessaan kylpevistä olennoista. Se teki hänenkin olonsa hermostuneeksi.
Hetken aikaa katse seuraili molempia eläimiä, joita yhdisti ainakin yksi yhteinen asia –sama nimi. Ceres nosti kuitenkin kissamaisten, hivenen vinojen silmiensä katseen toiseen naiseen.

”Tuo höntti ei yleensä ole näin rauhallinen muiden seurassa. Yleensä se ärisee kaikille vieraille. Se luulee, että kutsut sitä kutsuessasi kissaasi..”

Mei kumartui ja rapsutteli hymyillen koiran vatsaa. Sen turkki oli ihanan pehmeä. Muutamat ihmiset, jotka kävelivät heidän ohitseen, katsoivat naista kummeksuen ja ehkä hieman varautuen. Koira oli iso ja joidenkin silmissä se varmasti näytti uhkaavalta.

Mei kohotti katseensa naiseen. Molemmat olivat siis Lunia. Vielä suurempi ja leveämpi hymy nousi nuoren naisen kasvoille. Aikamoinen sattuma.
Naisen oma Luna katseli häntä kummeksuen kuin kysyen, miten hän pystyi silittämään ja rapsuttelemaan toista eläintä niin tuttavallisesti. Mei taputtikin sitten pari kertaa omaa kissaansakin ja suoristautui sitten täyteen pituuteensa, joka oli aika samanveroinen kuin toisellakin naisella, ainakin hän päätteli niin.

"Ja minun Lunani taitaa olla hieman mustasukkainen." Nainen naurahti ja laski katseensa kissaansa, joka nyt tassutteli hieman lähemmäs valkoista koiraa. Se oli aika hauskannäköistä katsella pikimustaa kissaa ja valkoista koiraa.

"He ovat kuin päivä ja yö, mutta silti heillä on sama nimi." Mei sanoi pienesti hymyillen ja nosti katseensa tummanruskea hiuksiseen naiseen. Olivatkohan hekin kuin päivä ja yö?