Kuljeskelua ilta-hämärässä

[[Hnossia ja Reikua odottelen näin alkuun, järjestyksessä: Hnoss, Reiku. Katsotaan sitten saako muita tulla,tai tuleeko semmoinen paikka mihin voi tulla]]

Kazuma käveli hiljaa keskusaukion kivetettyjä katuja pitkin. Pikkulapset leikkivät Odinin patsaan ympärillä ja vanhemmat vaihtoivat päivän kuulumisia. Sitä tavallista Payonin huisketta illan hämärtyessä. Pieni rupattelu tuokio ei ollut koskaan pahitteeksi, tosin se vaatisi puheseuraa, jota Kazumalla niin harvoin nykyisin on.

Pitkästä aikaa Kazuma oli keskeyttänyt harjoittelunsa ja päättänyt lähteä katsomaan mitä taivas ja tuuli lupaavat. Hän jopa salli tällä kertaa itsensä kulkea ilman huppua, tämä tosin herätti vieroksuvia katseita ilmeisesti vähän arvokkaampien joukossa. Kazuma ei välittänyt vaan antoi ihmisten tuijottaa, aivan kuin heitä ei olisikaan. Jopa nuoremmat ihmistytöt tuijottivat häntä, mikä suoraan sanottuna lämmitti hänen mieltään. Hän ei ollut kokenut naisen lämpöä ihollaan kolmeenkymmeneen vuoteen, joten naisten katseet olivat pieni lohtu muuten niin ankealle Kazumalle.

Aukiolla oli nauravia perheitä leikkeineen ja tämä toi Kazumalle auttamatta hänen omansa mieleen. Hänen vanhemmat siskonsa olivat elossa ja hän näkikin heitä joskus kaupungilla mutta ei paljastanut itseään heille. Oli loppujen lopuksi hänen oma vikansa että hänet oli ajettu pois heidän paristaan. Jopa hänen äitinsä oli kieltänyt hänet ja joskus Kazuma kuuli vanhojen rouvien kuiskuttelevan hänen selkänsä takana: "Tuo on se joka tappoi oman isänsä" tai jotain tuohon suuntaan viittaavaa. Tuollaiset muorit vain vahvistivat Kazuman käsitystä siitä että maailmassa ei ollut hyviä olentoja, vaan että kaikki ajattelivat loppujen lopuksi omaa etuaan.

Hän istuutui pienelle kivipenkille, siten että Odinin patsas oli hänestä pohjoiseen. Ihmiset alkoivat supisemaan hänen ympärillään, jos hänellä olisi ollut miekka mukana ties mitä hän olisi tehnyt. Toisaalta hän olisi voinut hakata heidät nyrkeillään mutta antoi olla. Hän kadotti elämisen ilonsa kauan sitten ja nauravat lapset perheineen saivat kyyneleen hänen terveeseen silmäänsä. Minäkö muka tuleva soturi? Minähän itken kuin pieni lapsi. Todellinen soturi ei itke tai tunne sääliä. Hän kuivasi kyyneleen mustaan hihaansa ja jäi ihmettelemään keskusaukion tapahtumia. Kenties hänkin vielä löytäisi tekemistä.

Hnoss kulki täysin määrätietoisin askelin kohti keskusaukiota, hänen olonsa oli todella epäluuloinen, mutta se ei ulos päin näkynyt, niin määrätietoisiksi oli hän askeleensa asettanut. Epäluulo, joka hänen sisässään velloi, johtui kaiketi siitä, että Hnoss harvoin liikkui keskusaukiolla, joka pääasiassa oli Aasojen asuttamaa, vieläpä ilta-aikaan.

Hnoss oli kietaissut leveähkön nahkavyön lantionsa ympäri, johon hän oli miekkansa kiinnittänyt. Ehkäpä juuri tämä kiinnitti hänessä hieman suurempaa huomiota, oli harvinaista nähdä naisen kantavan mukanaan miekkaa, joidenkin mielestä jopa halveksuttavaa.

Ilta oli erityisen lämmin näin kesäaikaan, joten nainen oli vetänyt ylleen vain punertavan sävyisen topin ja kaprimaisen lyhyet, joustavat pellavahousut. Hän päästi tukahtuneen huokaisun, katsahtaessaan ympärilleen, mitä hän oikein täältä haki?

Hitaasti hän pörrötti tummia hiussuortuviaan päänsivusta, pysäyttäen samalla määrätietoiset askeleensa, juuri Odinin patsaan kohdalla.
Rennoin ottein hän valahti nojaamaan patsaaseen, tarkkeillen samalla ihmisjoukkoa, joka illan tullen vain harveni harvenemistaan.
Hnossilla, valtiattarella, oli tapaaminen, sattuneista syistä erään aasakiltalaisen ylimystömiehen kanssa, killan tilit täytyisi tasata.
Miestä ei kuitenkaan näkynyt. Oliko toinen tosiaan saattunut lempata hänet näin? Jos olisi hän tulisi kyllä kuulemaan siitä.

Hnoss haravoi vielä katsellaan ympäristöä, varmistaakseen ettei mies sattuisi olemaan missään lähistöllä, vaikka patsaalle heidän tapaamisensa oli sovittu.
Tällä kertaa naisen silmiin pisti punahiuksinen mies, joka istahti kivipenkille.
Näky sai Hnossin olon taas valpastumaan. Hän tiesi tasan tarkkaan, kuinka epäturvallista hänen oli liikkua aasojen alueilla, ja kuinka moni täällä inhosi häntä henkeen ja vereen. Hnoss laski kätensä miekankahvalleen, tehdäkseen olonsa turvallisemmaksi, syrjä karein hän yhä tuijotti miestä.

//Aa, täydellistä. Jotenkin olin ajatellut juuri keskusaukiota sopivaksi paikaksi, ja ilta, täydellinen ajankohta! : D//

Kazuma tunsi olonsa hieman syrjäytyneeksi suurien kartanoiden keskellä. Keskusaukio oli pääasissa rikkaiden ja Aasojen asuttamaa aluetta, joita hän vihasi kaikista eniten. Hän rupesi tarkkailemaan ympäristöään entistä tarkemmin. Olisi noloa joutua aasojen vangiksi ilman mitään syytä. Toisaalta hän ei kuulunut Vaaneihin, joten hänellä ei pitäisi olla suurempaa syytä pelätä vankilaa.

Aurinko oli niin matalalla että vain kartanoiden katot saivat nauttia sen lämmöstä. Kazuma istui omissa mietteisään penkillä tuijottaen kauas pois. Hän oli nähnyt painajaisia isästään siitä asti kun vanhingossa tappoi tämän. Myös hänen muu perheensä vilahtelee unissa ja heidän syyttävät katseensa. Vasta naurava ääni sai hänet valpastumaan. Kaksi pientä poikaa juoksivat koiransa kanssa hänen ohitseen.

Lintu laskeutui hänen lähelleen ja oli yllättävän kesy linnuksi. Kazuma koetti muistaa jotain lauluja tanssija ajoiltaan, mutta ei, hän ei osannut enään edes viheltää kunnolla. Lintu nousi lentoon ja lenti Odinin patsaan päälle. Kazuma seurasi sitä katseellaan, mutta Odinin patsaan juurella oli jotain mielenkiintoisempaa; nainen nojasi patsaaseen ja piti kättään miekankahvalla. Oliko nainen Aasa? Oli ensimmäinen kysymys joka Kazumalle tuli mieleen. Kazuma tuijotti naista kauemmin kuin oli tarkoitus.

Naisen violetin väriset hiukset olivat ensimmäinen ykstyiskohta johon Kazuma kiinnitti huomionsa. Kazumasta tuntui että nainen vilkuili hänen suuntaansa. Oli lähellä että Kazuma ei hyökännyt aggressiiviseen tyyliinsä tuntemattoman kimppuun. Mutta tässä naisessa oli jotain. Niin hento ja kaunis, mutta kuitenkin niin voimakas ja uhkaava. Toden totta, Kazuma näki nyt ensimmäistä kertaa naisen miekan kanssa. Hän nousi ylös ja lähti kävelemään naista kohti. Hän ei välittänyt enään oliko nainen Aasa vai ei, hän halusi tietää mitä nainen tekee miekan kanssa,varsinkaan näin myöhäisenä ajankohtana jolloin roistot ja rosvot olivat liikenteessä.

Kun hän oli parin metrin päässä naisesta hän aukaisi suunsa. "Mitäs noin kaunis neito näin myöhään illalla liikuskelee? Ja vielä aseistettuna." Hän unohti kokonaan sen että nainenhan saattoi olla vaikka kuinka vaarallinen. Jälleen kerran Kazuma sortui liikaan itsevarmuuteen.

[[Joo oon hyvä lukee ajatuksia.. eli en vahinkoja sattuu.. Kaze tule sopivaksi katsomaan väliin sopiiko?]]

Hnoss nojasi yhä patsaasen, kiroten mielessään huonoa tuuriaan. Ei voinut olla totta, että henkilö joka hänen piti tavata oli jättänyt saapumatta.
Kyllähän miehen pitäisi tietää, että paikalle saapumattomuus vain lisäsi vihaa kiltojen välille. Hnoss pudisti mietteissään päätään, no, aikanaan tämä kyllä saisi kuulla kunniansa.

Syrjä silmällään saattoi Hnoss huomata, juuri sen mustahiuksisen miehen, jota oli aiemmin tarkkaillut, lähestyvän häntä. Olikohan mies huomannut hänen arvioivan katseensa? Tällä hetkellä naisen teki mieli olla jossain aivan muualla, kuin siinä nojaamassa Odinin patsaaseen, toinen käsi miekan kahvalla.

Mies oli enää parin metrin päässä hänestä, kun tämä aukaisi suunsa.
"Mitäs noin kaunis neito näin myöhään illalla liikuskelee? Ja vielä aseistettuna."
Hnoss kohotti tälle lausahdukselle hieman huvittuneesti kulmiaan, mutta piti pistävän katseensa miehessä. Olihan hän toki imarreltu siitä, että häntä oli kauniiksi sanottu, mutta sitähän hän ei toiselle näyttäisi.
Vaikka Hnoss olikin melkeinpä koko Vaanien kiltalaisille hyvin ystävällinen ja avoin, sama ei tapahtunut Aasoille, ja juuri Aasojen alueellahan hän liikkui, joten kaikki se tavallinen ystävällisyys ei päässyt nyt esille.

"Kuuluvatko minun tekemiseni nykyyän ventovieraillekin?" hän kysyi varmalla ja vahvalla äänen sävyllään, ehkäpä jopa haastavaan sävyyn, kiristäen samalla huomaamattomasti otettaan miekastaan, se antoi hänelle aina lisää varmuutta.

//Vähän kiireistä, joten kovin lyhyttä minulta. Anteeksi siitä ^^ //

Kazuma siesahtui noin puolentoista metrin päähän naisesta, jos tämä vaikka innostuisi sohimaan miekallaan. Vastausta kysymykseensä hänen ei todellakaan tarvinnut odottaa kauan, tosin nainen ei ilmeisesti oikein ilahtunut siitä että Kazuma tuli jutustelemaan hänelle. "Kuuluvatko minun tekemiseni nykyyän ventovieraillekin?". Naisen vastaus pysäytti Kazuman ajattelun hetkeksi. Hänellä ei ollut aavistustakaan että noin kaunis nainen pystyi olemaan noin suorasanainen ja peloton. Kazuma kuitenkin kokosi itsensä todella nopeasti. "Eivät kuulu, lähinnä vain ihmettelin sitä että asestautunut nainen liikuskelee iltahämärässä." Kazuma sanoi ehkä varoivasempaan sävyyn kuin oli ollut tarkoitus, tosin hän ei antanut sen häiritä vaan hymyili hiukan ensimmäiseen kertaan pitkään aikaan.

Kazuma huomasi naisen pitävän miekastaan kiinni. Aikooko hän todellakin hyökätä?. Naisen ote miekasta oli kuitenkin todella varma ja ammattimainen. Kazuma saattaisi naisen hyökätessä olla se heikompi ja sitä kautta kuollut. Toisaalta hän luotti omaan treenaukseensa ja pieni taistelu illalla olisi omiaan piristämään häntä. Vaikka mahdollinen taistelu tapahtuisikin naisen kanssa, ja vielä kauniin sellaisen, ei se haitannut taistelunjanoista Kazumaa yhtään. Mielummin hän kuitenkin tappaisi Aasoja.

Hän huomasi että ei ollut esittäytynyt ja arveli sen purkavan yllättävän kireän ilmapiirin. "Muuten olen Kazuma-Lingon Aryan. Sopiiko kysyä teidän nimeänne?". Kazuma jätti kertomatta isänsä nimen tarkoituksella. Hänen isänsä oli ollut köyhä ja jos joku Aasa sattui vaikka tietämään tämän, Kazuma saattaisi päästä hengestään.

Olikohan tämä nyt hyvä idea? Nainenhan voi olla vaikka Aasa. Kazuma huokaisi. Jos nainen todella kuului Aasoihin, mutta oli yksin hän saattaisi selvitä taistelutta. Tosin ehkä hän halusi taistella ja siinä oli hänen syynsä jäädä juttelemaan naiselle.

[[lyhyttä minultakin anteeksi (: ]]

"Eivät kuulu, lähinnä vain ihmettelin sitä että asestautunut nainen liikuskelee iltahämärässä." Toinen vastasi hänelle aika varovaiseen sävyyn, joka sai Hnossin kasvoille leviämään pienen hymynkareen, jonka jälkeen hän hymähti pienesti.
"Tähän aikaan aseista saattaa olla hyötyä", hän sanoi, ja viittasi kuin kiusallaan uuteen seuralaiseensa.

Hnoss hellitti hieman otettaan miekan kahvastaan, lähinnä sen vuoksi, että toisella ei näyttänyt olevan minkäänlaista asetta, ja jos jonkunlainen tappelu syttyisi, pitäisi hän epäreiluna sitä, että hän voisi käyttää miekkaa, mutta toinen ei.

Yllätyksekseen Hnoss kuuli toisen esittelevän itsensä, näin nopeaa toimintaa hän ei ollut odottanut. Hnoss kuitenkin nyökkäsi tämän nimelle.
"Vai on Kazuma nimesi, eriasia on vain se, että onko nimesi sen arvoinen, että se pysyy mielessäni vielä muutamien päivienkin kuluttua? Nimesi ei kerro mitään aikeistasi." Hnoss vastasi huolitellun rauhallisesti, mutta sanojensa perään hän päästi pienen virnistyksen, jonka jälkeen hän kohotti kätensä nopeasti miekan kahvalta, ja laski sen lantiolleen.
"Hnoss-Noir Nórim", hän esittäytyi jättäen hänkin sukunimensä pois. Puoliksi siksi, että toinenkin oli jättänyt, ja puoliksi siksi, ettei hän kovasti arvostusta tuntenut vanhempiaan kohtaan.

Jos Kazuma yhtään haltiakieltä osasi, ymmärtäisi hän ehkä myös naisen nimen tarkoituksen, josta jopa Hnoss oli ajansaatossa oppinut pitämään. Ei hän nimeään rakastanut, mutta hän piti siitä, ainakin vähän.
Hnoss ei myöskään lisännyt sitä, että hän tosiaan oli Vaanien killan Valtiatar, sen toinen saisi selville hänen nimestään, jos oli yhtään kärryillä Vaanien asioista.

Naisen kommentti aseiden hyödyllisyydestä sai Kazuman hiukan noloksi. Hän oli jättänyt oman miekkansa kotiinsa. Tosin syytä hän ei kyllä ymmärtänyt, mutta se ei voinut olla kovin hyvä. Kazuma kurtisti hiukan kulmiaan ja hymähti myöntelevästi naisen vastaukselle. Toivottavasti nainen ei pitänyt hänen kysymystään tyhmänä, jota se kylläkin oli ollut.

Kazuma ei kerennyt kommentoida oikeastaan mitenkään kun nainen kommentoi hänen nimeään. Kazumahan vaihtoi nuoruudessaan nimeään. "Aikeistani?" Hän kysäisi hiukan hämmentyneenä, mutta ymmärsi mitä nainen tarkoitti kun tämä kertoi oman nimensä. Kazuma ymmärsi haltia-kieltä vielä melko hyvin ja tiesi mitä naisen nimi tarkoittaa. "Vai Musta timantti? Timantti pitää kyllä paikkaansam, mutta entäs se musta?". Kazumasta oli outua se että joku oli antanut noin kauniille neidolle nimen Musta. Paitsi tietenkin jos nainen oli itse ottanut sen nimen kuten Kazuma aikoinaan. Siltikin musta oli aliarvioiva nimi jos sen oli tarkoitus kuvastaa neidon kauneutta.

Hnoss irroitti otteensa miekan kahvasta ja Kazuman olo helpottui yllättävän paljon ottaen huomioon että hän ei pelännyt taistelua. Vasta nyt Kazuma hokaisi että oli kuullut nimen Hnoss ennenkin mutta ei saanut päähänsä missä, joten hän päätti kysäistä suoraan, Hnosskin tuntui olevan suorasanainen.
"Anteeksi, mutta nimesi kuulostaa tutulta. Olemmekohan mahdollisesti tavanneet?" Hnoss ei kyllä näyttänyt tutulta Kazumasta, mutta oli ehkä parempi olla varma.

Hnoss tarkkaili yhä syrjä karein ympäristöä, joskos henkilö, joka hänen oli määrä tavata sattuisi vielä ilmestymään paikalle.
Samalla hän kuitenkin kuunteli mitä Kazumalla oli sanottavanaan.
Nähtävästi hän oli ymmärtänyt mitä naisen nimi tarkoitti, mikä hieman ärsytti Hnossia. Vaikka hän olikin pikkuhiljaa oppinut pitämään nimestään, ei hän silti pitänyt siitä tarkoituksesta, jonka mukaan hänen vanhempansa olivat sen antaneet.

"Vai Musta timantti? Timantti pitää kyllä paikkaansam, mutta entäs se musta?" Kazuma kysäisi.
Hnoss hymyili pienesti tämän sanoille, ennen kuin päätti vastata.
"Minulla ei ole mitään erityistä innostusta kertoa sinulle menneisyydestäni, ja siitä minun täytyisikin kertoa, jos tosiaan haluiaisit saada selville, miksi minulla on tällainen nimi, mikä minulla nyt on", hän hymähti, ja pudisteli hieman päätään.

Hetken päästä toinen kysyi olivatko he tavanneet, sillä hänen nimensä oli kuulostanut tutulta. Tämä sai naisen hymähtämään hiljaa.
Kazuma ei ollutkaan aivan pihalla asioista, muttei tämä ollut osannut häneen nimeään suoraan Valtiattareen yhdistää.
Tällä hetkellä nainen toivoi, että mies olisi joko tunnistanut hänet suoraan, tai ollut sitten tunnistamatta ollenkaan.
Hän ei pitänyt itsensä esittelemisestä Valtiattarena, eikä se Aasojen alueella ollut turvallistakaan. Moniko Aasa halusi päästä eroon Vaanien mahdollisista johtohahmoista? Niin moni, ettei Hnoss edes osannut laskea, ja mistä hän voisi tietää kuuluiko Kazuma heihin. Miehen nimi ei ollut tuonut hänelle minkäänlaista selkoa siitä, kumpaan kiltaan hän kuului, vai kuuluiko ollenkaan.

"Emme ole tavanneet, muistaisin kyllä jos olisimme", hän tyytyi sanomaan, pitäen katseensa kuitenkin poissa miehestä, tarkastellen yhä Keskus-Aukiota.
"No, mikä tuo teidät tänne tähän aikaan? Useimmat Aasathan ovat jo menossa yöpuulle."

Kazuma vilkaisi syrjäsilmällään taakseen, jos vaikka Hnosilla kuitenkin olisi avustaja ja he aikoisivat vaikka ryöstää hänet. Tosin se olisi varmasti jo tapahtunut jos Hnoss olisi halunnut. Kazuma nojautui nyt patsasta vasten rennon oloisesti. Vaikka tosiasissa hän oli kaikkea muuta kuin rento. Tärkeintä oli kuitenkin antaa rennonoloinen kuva.

Hnossin vastaus tuli melkolailla samalla tavalla kuin edellinenkin; suoraan ja rauhallisesti. Minulla ei ole mitään erityistä innostusta kertoa sinulle menneisyydestäni, ja siitä minun täytyisikin kertoa, jos tosiaan haluiaisit saada selville, miksi minulla on tällainen nimi, mikä minulla nyt on". Kazuma hiukan hätkähti mutta ymmärsi kuitenkin että ehkä hän oli mennyt liian pitkälle kyselyissään.
"Öh.. tuota niin eihän sinun tosiaan tarvitse kertoa, anteeksi. En minäkään ventovieraille yleensä nimeni taustaa selvittämään." Hän sanoi, ensimmäistä kertaan noin 30 vuoteen anteeksi-pyytelevästi.

"Emme ole tavanneet, muistaisin kyllä jos olisimme". " Voi olla että sekoitin teidät johonkin toiseen." Kazuma sanoi vilkaisten naista, kuin yrittäen muistaa kauan sitten unohtuneet kasvot, mutta joutui kyllä myöntämään mielessään, että Hnoss ei muistuttanut keneltäkään, jonka kasvot hän tiesi. Eipä hän kylläkään kovin monen naisen kasvoja tuntenut, mutta Hnoss ei muistuttanut heistä ketään.

"No, mikä tuo teidät tänne tähän aikaan? Useimmat Aasathan ovat jo menossa yöpuulle." Kazuma hätkähti, luuliko Hnoss että hän on Aasa? Kazuma oli hämillään hetken mutta sai kuin saikin vastatuksi. "Pidän kävelystä iltaisin ja päätinpä tällä kertaa tulla tänne keskusaukiolle, mutta Aasa? Minäkö? Ehei. En kuulu Aasoihin, en edes unissani. Tosin enpä kyllä haluiaisikaan kuul..". Viimeinen lause oli ehkä virhe, jos Hnoss kuului Aasoihin hän saattoi juuri usuttaa heidät kimppuunsa. Ja muutenkaan Aasa-alueella ei ollut viisasta mennä möläyttelemään tuollaista.
"Tai siis en usko samoihin asioihin kuin Aasat." Hän yritti paikata edellistä lausettaan mutta saattoi vain pahentaa tilanetta.

"Pidän kävelystä iltaisin ja päätinpä tällä kertaa tulla tänne keskusaukiolle, mutta Aasa? Minäkö? Ehei. En kuulu Aasoihin, en edes unissani. Tosin enpä kyllä haluiaisikaan kuul..", Kazuma keskeytti lauseensa, mikä taas sai Hnossin kulmat kohoamaan, hieman hämmästyneinä. "Tai siis en usko samoihin asioihin kuin Aasat", Kazuma päätti vihdoin lauseensa.

Hnoss antoi kulmiensa laskeutua takaisin normaalille korkeudelleen, ja laski pistävän katseensa toiseen. Kuin tahallaan hän pidätti omaa reaktiotaan toisen sanoihin. Hän antoi hiljaisuuden lipua rauhassa heidän välilleen, kunnes viimein avasi suunsa.
"Tiedätkö edes, kuinka typerää on lausua tuollaista alueella, jota Aasat asuttavat. Ja ethän sinä edes tiedä, vaikka minä kuuluisinkin Aasoihin", Hnoss sanoi melkeimpä toruvasti, kohottaen jälleen kulmiaan, katsoen kysyvästi toista.

"Sinun helpotukseksesi en kuitenkaan ole. Itseasiassa, jos olisitkin ollut Aasa, en tiedä olisiko miekkani pysynyt yhtä hyvin vyölläni, kuin nyt", hän hymähti, aluksi hän oli saanut Kazumasta ehkäpä jopa uhkaavan vaikutelman, mutta se oli haihtunut tyysin siinä vaiheessa, kun mies oli pyydellyt aikaisemmin anteeksi.

"Täällä tosiaan on typerää mainita inhoaan Aasoja kohtaan, mutta sen minä silti sanon, inhoan heitä hetki hetkeltä enemmän." Sen sanottuaan Hnoss vilkaisi vielä kerran Keskus-Aukiota, saaden todeta ettei kyseinen henkilö tosiaankaan saapuisi paikalle. Niinpä, hän inhosi Aasoja hetki hetkeltä enemmän.

Hnoss pysyi melko kauan hiljaa ja Kazuma kerkesi jo huolestua, jos vaikka hyökkäys kuitenkin tulisi. Kazuma pyrki välttämään Hnossin katsetta ja vilkuili jalkoihinsa.Hnoss puhui Kazumalle kuin kouluttaakseen. "Tiedätkö edes, kuinka typerää on lausua tuollaista alueella, jota Aasat asuttavat. Ja ethän sinä edes tiedä, vaikka minä kuuluisinkin Aasoihin". Kazuma nielaisi, Hnoss oli oikeassa. Kazuma sanonut jotain peruuttamatonta ja Hnossilla oli tysi oikeus hyökätä, jos tämä kuului Aasoihin.

"Todellakin. Kuljen niin harvoin Aasojen aluilla että en oikein muistanut mitä saa suustaan päästä ja mitä ei." Kazuma yritti vastata epätoivoisesti. Hän kyllä tiesi epäonnistuneensa samantien kun sulki suunsa. Hän alkoi jo varautua taisteluun ja omaan kuolemaansa.

Hnoss kuitenkin vielä jatkoi ja Kazumalla ei ollut mitään sitä vastaan. Sinun helpotukseksesi en kuitenkaan ole. Itseasiassa, jos olisitkin ollut Aasa, en tiedä olisiko miekkani pysynyt yhtä hyvin vyolläni, kuin nyt". Kazumalla oli todellakin käynyt uskomaton tuuri. Hän huokaisi syvään ja pysyi vähän aikaa hiljaa. Juuri kun hän oli vastaamassa Hnoss jatkoikin. "Täällä tosiaan on typerää mainita inhoaan Aasoja kohtaan, mutta sen minä silti sanon, inhoan heitä hetki hetkeltä enemmän." . Kazuma ei taaskaan ollut varma mitä uskalsi sanoa. Harvoinpa hän oli jäänyt näin sanattomaksi. Hnossin suorasanaisuus oli yllättänyt hänet totaalisesti ja oli todella vaikea miettiä mitä uskaltaisi sanoa.

Vihdoinkin hän keksi Hnossin sanojen merkityksen ja pyrki puhumaan niin hiljaa kuin suinkin. "No, minun onnekseni et ole Aasa, miekattomana ei minusta olisi varmastikkaan ollut sinulle vastusta. Luulisin että kuulut.. tai enpäs sanokkaan täällä, mutta veikkaisin vastakohdaksi Aasoille." Hän sanoi viimeisen lausahduksen kuiskaten, jottei ajaisi Hnossia pulaan, itsestään puhumattakaan.

"No, minun onnekseni et ole Aasa, miekattomana ei minusta olisi varmastikkaan ollut sinulle vastusta. Luulisin että kuulut.. tai enpäs sanokkaan täällä, mutta veikkaisin vastakohdaksi Aasoille." Kazuma sanoi kuiskaten viimeisen lauseen.

Hnoss tunsi pienoista helpotusta siitä, että aikaisempien keskustelujan mukaan Kazumakaan ei näyttänyt Aasoja kannattavan. Hnoss ei voinut edes kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos Kazuma olisi itsensä Aasaksi esitellyt.
"Veikkasit oikein. Vaikkei tässä kovin muutakaan olisi veikata voinut", hän hymähti, antaen suunsa muotuotua jälleen johonkin hymyntapaiseen.

Hnoss haroi toisella kädellä hiuksiaan, tarkkaillen samalla Kazumaa. Pieni tuulen vire puhalsi aukiolla, ja välillä se sai Hnossin hiukset tanssahtelemaan, se ei silti estänyt naista haromaan hiuksiaan, hieman ajatustensa lomassa.

"Entä sinä? Mihin sinä kuulut?" hän sanoi lopulta, eikä edes yrittänyt hillitä äänenvoimakkuuttaan. Samalla hän lukitsi arvioivan katseensa toiseen. Hetken päästä hän kuitenkin hymähti ja antoi katseensa jälleen vapautua, samalla hän lakkasi haromasta hiuksiaan.

"Voihan seljanmarjat", Hnoss parahti, pientä ärtymystä äänessään, työntäessään käsillään itsensä irti patsaasta, johon oli nojannut.
"Minä vielä nyljen sen typeryksen", hän jatkoi äänellä, josta ei voinut ottaa selvää puhuiko hän leikillään vai ei. Hnoss ei kuitenkaan ollut kirjaimellisesti ketään nylkemässä, jotain hänen kuitenkin olisi tehtävä kostoksi miehelle, joka hänet oli tänne lempannut.

Kazuma odottli perhoset vatsassa mitä Hnoss vastaisi. Hän ei yleensä ollut näin avoin tuntemattomia kohtaan, mutta jotenkin naisen läsnäolo sai hänen puheliaisuutensa pintaan.
"Veikkasit oikein. Vaikkei tässä kovin muutakaan olisi veikata voinut"
Olisikin ollut kohtalokasta erehtyä. Kazuma hymähti myöntelevästi. Hän tunsi kuinka hetki sitten hänen vatsassaan pyörineet perhoset katosivat.

Tähän asti Kazuma oli koittanut pysytellä erossa naisista ja muusta sosiaalisesta elämästä, tarkoituksenaan kehittää itsestään soturi. Mutta kuitenkin hänen oli myönnettävä että kun Hnossin hiukset liikkuivat tuulen mukana, hän näki kauan sitten kadottamaansa kauneutta Hnossin kasvoilla. Hän punehtui hiukan omista ajatuksistaan ja yritti kääntää ajatuksensa muualle.

Hnossin kysymys havahdutti hänet."Entä sinä? Mihin sinä kuulut?". "Itse asiassa olen killaton" Hän antoi hetken aikaa hiljaisuuden laskeutua välilleen ennen kuin jatkoi. "Harkitsen kyllä vakavasti liittymistä Vaa.. no niihin kuitenkin".Häneltä meinasi lipasahtaa vaarallinen sana tässä kaupunginosassa. Taas pieni hiljaisuus ennen kuin Hnoss taas puhui. "Voihan seljanmarjat". Kazuma ei kerennyt kommentoida mitenkään."Minä vielä nyljen sen typeryksen".
"Onko jokin hullusti?" Kazuma kysyi äimänä. Oliko Hnossilla kuitenkin joku apulainen joka ei muistanutkaan tulla ja sen takia Hnoss oli vihainen? Kazuma ei uskonut tähnä vaan ajatteli puhua muista asioista.

"Jos tämä on liian tunkeilevaa niin ei ole pakko vastata; mutta kysyisin: kuinka korkealla olet kiltanne arvoasteikossa, tai oletkohan niin korkealla että voisit suositella minua?". Kazuma kysyi ikäänkuin ohimennen, tosiasiassa hän paloi tietää enemmän Vaaneista.

Hnossin kulmat hyppäsivät lentoon, toisen ilmoittaessa olevansa killaton.
"Vai niin", hän päätyi lopulta sanomaan, nyökäten sanojensa painoksi.
"Ai, harkitset sinä vakavissasi liittymistä Vaaneihin? Se kilta on täynnä hämärä hommia ja sen sellaista. Tuollaisen rehdin miehen voisi olla hankalaa pärjätä kaikkien niiden varkauksien keskellä, vai mitä sinä itse luulet?", hän hymähti huvittuneesti, tarkoituksenaan hänen oli tietenkin piikitellä toista.

Hetken päästä Hnoss uhkasi äänen, nylkevänsä sen typeryksen, joka ei ollut sattunut paikalle. Tähän Kazuma tietysti kysäisi, oliko jokin hullusti. Toinen näytti hieman hämmentyneeltä, eikä Hnoss voinut siitä häntä syyttääkään.
"Ei, kaikki on mainioisti, ainakin minun kohdallani. Mutta sen voin sanoa, että kaikki ei tule olemaan mainioisti sen liiketuttu-typeryksen kohdalla. Jos hän ei uskalla kohdata minua täällä, kohtaan hän minut sitten vaikka omilla kotirappusillaan", hän sihahti hampaidensa välistä, vetäen sitten kunnolla henkeä rauhoittaakseen itsensä, jonka jälkeen hän siirsi katseensa Kazumaan, kuunnellakseen mitä tällä oli sanottavanaan.

"Jos välttämättä haluat tietää, olen killan johdossa. Joten minun ei tarvitse suositella sinua kenellekään. Tosin sinun täytyy puhua minut ympäri, jos kiltaan haluat päästä", hän sanoi, ja väläytti sitten pienin, soman hymynsä.

"Ai, harkitset sinä vakavissasi liittymistä Vaaneihin? Se kilta on täynnä hämärä hommia ja sen sellaista. Tuollaisen rehdin miehen voisi olla hankalaa pärjätä kaikkien niiden varkauksien keskellä, vai mitä sinä itse luulet?"
Kazumasta tuntui että Hnoss pilaili hänen kanssaan. Omasta mielestään hän ei näyttänyt kovin rehdiltä. Toisaalta Hnoss oli osunut oikeaan, hän oli lähes tulkoon amatööri varkauksissa.

"Totta, en ole kovin hyvä varas, mutta olen kuitenkin tähän asti pärjännyt". Hän sanoi taas hieman punehtuen. Siinä menivät suositukset.
Hetken kuluttua Hnoss jatkoi hänen esittämäänsä kysymykseen.
"Ei, kaikki on mainioisti, ainakin minun kohdallani. Mutta sen voin sanoa, että kaikki ei tule olemaan mainioisti sen liiketuttu-typeryksen kohdalla. Jos hän ei uskalla kohdata minua täällä, kohtaan hän minut sitten vaikka omilla kotirappusillaan" .
Kazumasta tuntui että olisi parempi olla puuttumatta asioihin, joista ei mitään tiedä ja nyökkäsi muka sen näköisenä että ymmärsi jotain. Oikeasti hänelle ei ollut harmainta aavistusta kenestä tai mistä Hnoss puhui, mutta ilmeisesti jostain henkilöstä.

Kun hän oli kysynyt Hnossin asemasta Vaani-killassa, vastasi Hnoss lähes heti.
"Jos välttämättä haluat tietää, olen killan johdossa. Joten minun ei tarvitse suositella sinua kenellekään. Tosin sinun täytyy puhua minut ympäri, jos kiltaan haluat päästä"
Kazuma oli odottanut että Hnoss olisi melko matalalla killan arvoasteikossa, mutta että Valtiatar. Isku tuli kuin salama kirkaalta taivaalta ja Kazuman ajatukset lähtivät harhailemaan. Hän kyllä huomasi Hnossin kauniin hymyn ja yritti hymyillä takaisin, mutta se oli vaikeampaa kuin hän uskoikaan.

Vihodin hän sai ajatuksensa koottua. " Vai on minulla kunnia puhua johtajalle. Enpä tosiaan olisi heti uskonut kun näin sinut." Hän piti pienen tauon ja yritti miettiä millä ilveellä saisi puhuttua itsensä kiltaan sisään.
"No kuten näet, minäkään en pidä teidän vastustajistanne, itse asiassa minä vihaan heitä. Olen valmis taistelemaan kuolemaani saakka yrittäen samalla viedä niin monta Aasaa mukanani kuin mahdollista. Ja jos teen jotain väärin olen valmis päättämään elämäni, jos Valtiatar tai valtias näin haluaa. Jos mietit mitä osaan niin sanon sen että, olen harjoitellut 30-vuotta lähes taukoamatta noustakseni maan parhaimmaksi soturiksi, jota en kyllä vielä ole mutta harjoittelen taukoamatta, killassa saisin parempia harjoittelu vastustajia kuin jotain eläköityneitä papparaisia". Kazuma ei sanonut enempää, jos Hnoss piikittelisi häntä olisi Kazuma sen ansainnut ja hänen olisi harjoiteltava lisää ja entistä kovempaa.

" Vai on minulla kunnia puhua johtajalle. Enpä tosiaan olisi heti uskonut kun näin sinut." Hän piti pienen tauon ja yritti miettiä millä ilveellä saisi puhuttua itsensä kiltaan sisään.
"No kuten näet, minäkään en pidä teidän vastustajistanne, itse asiassa minä vihaan heitä. Olen valmis taistelemaan kuolemaani saakka yrittäen samalla viedä niin monta Aasaa mukanani kuin mahdollista. Ja jos teen jotain väärin olen valmis päättämään elämäni, jos Valtiatar tai valtias näin haluaa. Jos mietit mitä osaan niin sanon sen että, olen harjoitellut 30-vuotta lähes taukoamatta noustakseni maan parhaimmaksi soturiksi, jota en kyllä vielä ole mutta harjoittelen taukoamatta, killassa saisin parempia harjoittelu vastustajia kuin jotain eläköityneitä papparaisia".

Hnoss nyökkäsi toisen sanoille, ja tämän mainitessa papparaiset, hän naurahtikin hieman.
"Olet valmis taistelemaan kuolemaasi saakka? Rohkeita sanoja, rohkeita sanoja. Mutta sanat eivät tee tekoja tehdyiksi. Ja minun on vaikea luottaa sanaasi, että tosiaan olisit valmis melkeinpä kuolemaan tämän killan vuoksi, vaikket tästä killasta paljoa tiedäkään", hän sanoi punniten omia sanojaan.

"Jotain minkä vuoksi on valmis taistelemaan ja jopa kuolemaan täytyy tosiaan rakastaa ja arvostaa koko sydämestään, ennen kuin sellaiseen ryhtyyn. Ellei sitten ole menettänyt kaikkea toivoaan, taikka jopa järkeään", hän sanoi ja hymyili hitaasti.
"Ja minun käsitykseni on, että et voi pitää Vaaneista läheskään niin paljon, että kuolisit heidän vuokseen, ennen kuin tunnet koko kiltaa. Miten siis selität sanasi?"

Hnoss kohotti kulmiaan katsoessaan toista, hänen kasvoilleen kohosi hymy, melkeinpä voitonriemuinen, hänestä tuntui, kuin hän olisi saanut otteen niskanpäältä.
Sitten hän otti askeleen lähemmäs Kazumaa.

"Luulempa, että minulla ratkaisu. Tarkemmin ottaen haaste, jos otat sen vastaan, ja viet voiton kotiin, olet tervetullut Vaaneihin."
Harvemmin Hnoss pelasi pelejä, antoi toisille haasteita. Sillä tällaisissa tilanteissa melkein kenet vain hyväksyttiin kiltoihin. Tänään Hnoss vain oli uhmakkaalla tuulella.

"No, miten on?"

Perhoset palasivat Kazuman vatsaan kun hän odotti Hnossin vastausta. "Olet valmis taistelemaan kuolemaasi saakka? Rohkeita sanoja, rohkeita sanoja. Mutta sanat eivät tee tekoja tehdyiksi. Ja minun on vaikea luottaa sanaasi, että tosiaan olisit valmis melkeinpä kuolemaan tämän killan vuoksi, vaikket tästä killasta paljoa tiedäkään", Kazuma nyökkäsi, Hnoss oli oikeassa; hän ei todellakaan tiennyt paljon Vaaneista mutta hän tiesi sen verran että killattomilla on huonot oltavat ja Aasoja hän vihasi.

"Jotain minkä vuoksi on valmis taistelemaan ja jopa kuolemaan täytyy tosiaan rakastaa ja arvostaa koko sydämestään, ennen kuin sellaiseen ryhtyyn. Ellei sitten ole menettänyt kaikkea toivoaan, taikka jopa järkeään", Kazuma ei tiennyt rakkaudesta paljoakaan, joskus kauan aikaa sitten hänellä oli rakastava perhe ja hän rakasti heitä. "Ilmeisesti olen siis menettänyt järkeni ja toivoni". Kazuma sanoi totiseen sävyyn, ei suinkaan sarkastiseen. Hnoss kuitenkin jatkoi vielä.
"Ja minun käsitykseni on, että et voi pitää Vaaneista läheskään niin paljon, että kuolisit heidän vuokseen, ennen kuin tunnet koko kiltaa. Miten siis selität sanasi?".
Kazuma huomasi että Hnossia ei helposti puhuta ympäri ja se oli hiukan turhauttavaa, mutta oikeutettua.

"Totta, tiedän vain vähän Vaanien toiminnasta ja metodeista". Hän piti tauon sillä hänen olisi kerrottava Hnossille menneisyydestään jos aikoisi perustella arqumenttinsa. "30 vuotta sitten minut hylättiin perheeni parista ja ainoa mitä minulle jäi oli miekkani. En välittänyt kenestäkään tai mistään. Täkeintä oli minä,minä ja minä. Muutama vuosi sitten sain kuulla että äitini on kuollut ja siskoni ovat turvautuneet Aasojen varoihin. Ajattelin tuolloin että mitä väliä, mutta nyt näin noin vuosi sitten yhden siskoistani kerjäämässä rahaa ilmeisesti sen takia että Aasat olivat ottaneet kunnon korot tuosta lainasta", taas pieni tauko, hänen täytyi kasata ajatuksensa ja rauhoittaa mielensä.
"Ensimmäistä kertaa 30 vuoteen välitän jostain muusta kuin itsestäni ja haluan kostaa Aasoille, en siis suoraan rakasta Vaaneja vaan entistä perhettäni, tosin en sitäkään niin paljon kuin ennen." Kazuma hiljeni. Nyt Hnoss tiesi hänestä suurin piirtein kaiken mahdollisen. Hnoss astui lähemmäksi häntä ja Kazuma nielaisi, ehkä hän saisi nyt miekasta kuten oli uummoillutkin. Mutta sitten Hnoss hymyili ja teki ehdotuksen.

"Luulempa, että minulla ratkaisu. Tarkemmin ottaen haaste, jos otat sen vastaan, ja viet voiton kotiin, olet tervetullut Vaaneihin.", Kazuma ei kerennyt edes vastata kun Hnoss vielä kysyi."No, miten on?", Kazuman ei tarvinnut kahdesti miettiä, "Totta kai. Minkälaisesta haasteesta on kyse?", pieni toivon kipinä syttyi hänen sisällään, ehkäpä hänelllä oli vielä mahdollisuus.

"Totta kai. Minkälaisesta haasteesta on kyse?", Kazuma vastasi melkeinpä heti, ja sai hymyn kohoamaan Hnossin kasvoille.
"Haasteen ei pitäisi olla mitenkään erikoinen, jos kerta olet miekkailua jo pidempään harjoittanut", hän totesi ykskantaan, antamatta hymyn kuivua kasvoiltaan. Hänen hymynsä ei ollut ilkeä, eikä ystävällinen, enemmänkin viekas.

Hitaasti hän kiersi kerran Kazuman ympäri palaten sitten hänen eteensä. Kai hän vain halusi tehdä toisen levottomaksi, saada tuntemaan itsensä piiritetyksi.
Tänään hänestä vain oli hauska kiusoitella muita.
"Minulla on soturi-harjoittelija. Aion toki kouluttaa hänet hyvin, mutta sinun haastesi on päihittää hänet", hän lausui lauseen loppuosan hitaasti, jotta toinen varmasti ymmärtäisi hänen sanansa.

"Jos voitat hänet miekkailussa, pääset Vaaneihin. Tosin menee hetki, kun ensin koulutan häntä. Ja vaikka hän onkin harjoittelija, älä aliarvioi häntä, onhan hän silti ollut minun koulutettavanani", hän sanoi piikikkäästi, ja tiesi ettei hänen soturiharjoittelijansa välttämättä mikään Valhallan paras ollut, ja Kazuma oli kokenut miekkailija.
Haastetta hän ajatteli ennemminkin kokemuksen antona Dellereelle.
Tosin hän halusi antaa Kazumalle väärän kuvan miekkailijaharjoittelijastaan, jospa toista rupeaisi jännittämään.

"Haasteen ei pitäisi olla mitenkään erikoinen, jos kerta olet miekkailua jo pidempään harjoittanut" Hnoss sanoi hymyillen. Kazuman olo helpottui taas hiukan, ehkäpä jos haaste koski miekkailua hänellä saattoi olla hyvätkin mahdollisuudet päästä Vaanehin. Kazumalla oli täysityö pysyä tyynenä, oikeasti hän nauroi sisällään ylimielisesti. Lopulta hän nyökkäsi pienesti ikään kuin osoittaakseen että ymmärsi haasteen luonteen.

Hnoss rupesi kiertämään häntä ilmeiseti tutkaillekseen. Kazuma tunsi olonsa hiukan kiusaantuneeksi kun lähes tuntematon nainen kiersi häntä, mutta piti kuitenkin katseensa suoraan edessä. Lopulta Hnoss puhui taas "Minulla on soturi-harjoittelija. Aion toki kouluttaa hänet hyvin, mutta sinun haastesi on päihittää hänet".

Taas Kazuma nyökkäsi pienesti mutta sisällään hän oli riemuissaan, jos Hnoss kuvitteli että Soturi-harjoittelija päihittäisi hänet, olisi Hnoss pahasti erehtynyt. Tosin liian itsestään selvää ei ollut tässä maailmassa mikään. Hnoss alkoi kertomaan Haasteen ehtoja ja Kazuma kuunteli enään puolella korvalla.

"Jos voitat hänet miekkailussa, pääset Vaaneihin. Tosin menee hetki, kun ensin koulutan häntä. Ja vaikka hän onkin harjoittelija, älä aliarvioi häntä, onhan hän silti ollut minun koulutettavanani".
Nyt Kazumaa kouraisi pieni epävarmuus, jos Hnossin harjoittelija oli puoliksikaan yhtä ammattimainen voisi hän sittenkin olla pulassa.
"Ymmärrän. Koska tämä harjoitus tulee tapahtumaan? Tänään? Huomenna? viikonpäästä?" Kazuma kysyi ajankohtaa lähinnä sen takia että tiesi kuinka kauan aikaa hänelllä oli harjoitteluun. Hän kyllä luotti itseensä ja harjoitteluunsa mutta ei ollut ikinä pahaksi olla hiukan liiankin hyvin valmistautunut.

"Ymmärrän. Koska tämä harjoitus tulee tapahtumaan? Tänään? Huomenna? viikonpäästä?"
Kysymys sai Hnossin kohottamaan kulmiaan.
"Itseasiassa sillä ei ole minulle niin väliä", hän totesi, mielessään hänellä käväisi kylläkin, että ehkäpä Dellereelle sillä oli väliä, ehkäpä tämä olisi halunnut niin paljon harjoitusaikaa kuin mahdollista, mutta Hnoss puhui kuitenkin totta, hänelle itselleen ajankohdalla ei ollut niinkään väliä.
"Milloin teille itsellenne sopii, Kazuma?"

Hnoss oli jo harjoitellut Dellereen kanssa kerran, mutta silti, jos mies ehdottaisi tätä päivää, Hnoss tuskin siihen suostuisi, ei Delleree vielä niin taitava ollut.
Jos mies kuitenkin ehdottaisi huomista, saattaisi Hnoss rääkätä Dellereetä opinnoillaan vaikkapa koko tulevan yön. Viikonpäästä kuulosti kuitenkin hirveän kaukaiselta, toisaalta Dellereelle se saattaisi olla parempi ajankohta.

Jotenkin Hnoss aavisti, että Kazuma piti haastettaan liiankin helppona, olihan tämä kokenut miekkailija. Hnoss aikoi kuitenkin saada Dellereestä irti niin paljon kuin suinkin pystyi, jotta saisi Kazuman edes hetkeksi epäröimään sitä, olisiko kuitenkaan kannattanut olla niin varma ottelun voitosta.

"Milloin teille itsellenne sopii, Kazuma?". Kazuma mietti hetken ennen kun vastasi. Lähinnä hän mietti kuinkaa paljon tarvitsi aikaa treenaamiseen.
"Miten olisi tasan viikon päästä täällä?" Kazuma heitti ikään kuin ohimennen vaikka ajotus oli hänen kannaltaan olellinen jos hän aikoi voittaa varmasti omasta mielestään.

"Tosin tämä on nyt ihan teistä itsestänne kiinni tai harjoittelijastanne", hän kuitenkin lisäsi jotta Hnossillekin jäisi mahdollisuus vaikuttaa ajankohtaan.
Kazuma sulki silmänsä ja koetti hetken kuvitella mielessään Hnossin harjoittelijaa. Tuuli puhalsi hänen hiuksensa pois silmiensä edestä ja hän tunsi pienen kylmän vireen kasvoillaan. Hetken kuluttua hän avasi silmänsä ja vilkaisi Hnossin suuntaan.
Jos Hnoss oli Valtiatar niin harjoittelijalta saattoi odottaa mitä vain. Oli siis parempi olla varuillaan.

"Ehkäpä minun on parasta lähteä valmistautumaan. Veikkaan että teidänkin olisi hyvä palata Vaanien aluielle kun kerta 'kontaktinne' ei saapunutkaan." Kazuma sanoi yrittäen välttää määräilevää sävyä. Hnoss oli vapaa tekemään kuten halusi, hän itse oli kylläkin enemmän kuin halukas palaamaan treenaukseensa.

//Lyhyttä-- Onkohan Kaze tulossa vielä vai häippäseekö molemmat//

"Viikon päästä käy oikein hyvin", hän sanoi määrätietoisella äänellään, kohottaen kohta kuitenkin kulmiaan: "Mutta että täällä? Enpä usko. Taisteluja on turha aloittaa Aasojen keskipisteessä, ellei halua löytää itseään kaltereiden takaa", hän tuhahti, pitäen pienen tauon ennen kuin jatkoi.
"Miten olisi Thorin Taistelu-Kentällä? Se soveltuisi hyvin tarkoituksiimme."

Hnoss oli melkeimpä varma, että toista arvelutti se, millainen hänen harjoittelijansa mahtaisi olla. Hän ei ollut kuvaillut tätä aiemmin sanallakaan. Niinpä Hnoss päätti nyt uhrata muutaman sanan, kertoakseen Kazumalle harjoittelijastaan.
"Mitä harjoittelijaani tulee, hän on varsin roteva kaveri, runsaasti kokemusta käsitappeluista, päätti nyt kuitenkin aloittaa uraansa myös miekkailun pohjalla", hän naurahti sanojensa päätteksi. Kaikki mitä Hnoss oli toiselle kertonut, oli silkkaa valetta. Hänen harjoittelijansa oli nainen, hento tanssiatar, joka ei ollut koskaan kohottanut nyrkkiäänkään tapellakseen, tai ainakin niin Hnoss ajattelli.
Nyt hän oli varmasti antanut toiselle sen käsityksen, että tällä olisi vastassa rotevahko mies, joka oli kuin nyrkkeilymestari konsanaan.
No, jos muuta, Hnoss toivoi aiheuttaneensa toiselle paineita.

Toinen aikoi selvästi tehdä lähtöä, ja ehdotti Hnossia tekemään samoin. Hän nyökkäsi vakaasti. "Kaipa niin olisi parasta."

//Minäpäs en Kazesta mitään tiedäkään. Pitäisikö kysellä vielä, vai lopettaa peli vain tähän? Ai niin, Thorin Taistelu-Kenttää en ole vielä pelattaviin paikkoihin lisäillyt, mutta se on kyllä tulossa juuri sopivasti pelillemme//

"Mutta että täällä? Enpä usko. Taisteluja on turha aloittaa Aasojen keskipisteessä, ellei halua löytää itseään kaltereiden takaa", Hnoss vastasi. Kazuma ei ollut tullut edes ajatelleeksi Aasoja, totta kai, oli mahdotonta pitää Vaanien haasteet Aasa-aluiella. Ennen kun hän kerkesi ehdottaa mitään uutta paikkaa Hnossilla olikin jo idea.
"Miten olisi Thorin Taistelu-Kentällä? Se soveltuisi hyvin tarkoituksiimme.".
"Totta, miksenköhän tuota tullut ajatelleeksi" Kazuma totesi toisen selvästi paremalle idealle.

Juuri kun Kazuma oli kysymässä Hnossin harjoittelijasta, Hnoss jo kertoikin."Mitä harjoittelijaani tulee, hän on varsin roteva kaveri, runsaasti kokemusta käsitappeluista, päätti nyt kuitenkin aloittaa uraansa myös miekkailun pohjalla". Kazuma oli olettanutkin saavansa toisen miehen vastaansa, mutta että vielä kookas. Haasteesta voisi tulla vaikeampi kuin hän odottikaan.
"Ymmärrän. Ilmeisesti tapaamme viimeistään viikon päästä Thorin Taistelu-Kentällä?" Kazuma heilautti kättään ja lähti kävelemään kohti satamaa, sunnitelmissaan harjoitella seuraavat päivät taukoamatta. Hnosskaan tuskin antoi harjoitelijalleen yhtään armoa treenauksen suhteen.

//Eiköhän lopeteta,,, ellet sitten halua jatkaa tästä Kazen kanssa, mutta ainakin Kazuma häippäisi nyt.. Hyvä että tuo alue tulee.. aloitan vaikka sitten sinne pelin kun sopii//