Vettä ja hiljaisuutta

Serag tiesi milloin lopettaa, ettei nainen jäisi kuiville. Lopuksi nostettuaan hampaansa pois hän nuolaisi, että haava umpeutuisi nopeasti kiinni. Serag hivouttui pois naisen vierestä, kun nainen meni pois hänen syleilystään.
" Anteeksi. " Serag sanoi hiljaa vaiperoin.
Miehen äänen sävy oli todella murheelinen anteeksi sanova. Silmät vaihtuivat pyöreäksi. Kädessä olevat siteet imivät ylimääräisen veret suupielistä. Mies näytti aivan onnettomalta ja niin hän oli. Uudeman kerran hän oli puraisut naista ja imennyt vertaan. Seragia ihmetytti miksi Arie antoi hänen ime vertaansa, vaikka oli sanonnut kaiken laista vampyyreistä.

// kiitoksia tästä ihanasta pelistä, nyt on kuitenkin aika lopettaa. <33 Miss voi vielä tänne kirjoitella jos haluaa, muuten pyydän Aidan pistämään tämän lukkoon. ^^ //

Arianin katse haraili maan ja Seragin välillä. Tuntui tyhjältä. Naurettavalta. Haikealta. Kaikelta. Arian tiesi että nyt oli aika lähteä. Pois Jonnekin. Hah, mitä minäkin ajatteln. Hyi minua, ja ajatuksiani. Arian ajatteli, ja laski katseensa jälleen kerran maahan, mahdollisimman kauas miehen katseen ulottuvilta. Arian mumisi jotain myös hänen omasta puolestaan pahoittelevaa.
Arian lähti kävelemään harppovaa kävelytyyliään pois, kauas pois Mimirin lähteeltä. Kuitenkin hän kääntyi, ja lähetti nopean, leikkisän lentosuukon Seragia päin. "Muista minut Ariena." Arian sanoi hiljaa, mutta kuitenkin kuuluvasti, hymyili ja lähti harppomaan pois. Ehkä hänet nähtäisiin vielä tässä elämässä.

//Juu kiitos sinullekkin//

Serag oli vihoissaan itselleen, kun oli imennyt naisen verta. Mitä nainen oli sanokaan oli sanonnut hänelle lause oli mennyt ohitse korvien. Lentosuukkon hän ei reagoinnut mitenkään.
" Anteeksi. " Serag sanoi.
Mitään muuta hän ei saanut sanoituksi. Hän asteli mieleellään toiseen suuntaan kuin nainen. Toivoi naisen seuraavan kerran, ettei olsii vihainen hänelle ja paremaassa merkeissä.