Vettä ja hiljaisuutta

" Tuon voisit sanoa sedälleni, mutta vanhempani eivät ole roska väkeä. " Serag sanoi.
Hänen setänsä saisi todella ison hepulin naisesta, jos hän sanoisi niin sedälleensä. Niitten taistelu oli todella mielenkiintoinen Serag mietteli pienesti. Silloin olisi kuolemasta ja elämästä. Serag ei pystynyt mitenkään naisen ajatusta muuttaa mitä hän olikaan vampyyreistä.

" Ai, setäsi on siis kokonaan vampyyri vai?" Arian sanoi. Hänen äänensä oli rauhallinen, mutta siinä kuulsi hieman ivaa. Arian huomasi miehen ajattelevan jotain muttei tiennyt mitä. Eihän hänellä sentään ajatusteluku kykyä ollut. Harmi sinäänsä. Arian ajatteli.

Pienestä Serag nyökkäisi Arielle. Katseet olivat muissa paikoissa, kuin naisessa. Veren himo oli samassa tilanteessa. Serag taisteli itsekkään ei oikein pidännyt veren imisestä, mutta kun oli imemässä verta silloin hän ei voisi mitenkään lopettaa. Mies yritteli vastustaan imemis reaktiota. Ketä puraisikaan siitä muuttui aina yksi vampyyri. Sille asialle Serag ei pystynyt yhtään mitään.

Arian katsoi arvioivasti Seragiin ja näki veren himon vain yltyvän tämän silmissä. Hetken hän katsoi miestä hieman pelokkaasti, mutta käänsi katseensa nopeasti pois. "Minuakin on kerran uhannut vampyyri. Toisinkuin sinä, hän oli läpeensä paha, ja ei ajatellut muuta, kuin että vampyyrien pitäisi vallata maailma, tai nyt ainakin Valhalla. Tunsin hänet aika hyvin, yhdessä vaiheessa hän oli jopa ystäväni..." Arian mutisi puoliääneen.

Serag kuunteli naisen sanman hänelle. Mies tunsi saman laisen tuskan kuin nainen vampyyreistä, mutta kuitenkin hieman erilailla. Serag ei vihannut vampyyreitä, mutta kuitenkin semmoisia vampyyreitä, jotka pitävät yli mielisen omasta lajistaan, kuin omasta sedästään.

" Minä en ole sellainen vampyyri. Meitä on erilaisia luonteeltaan, mutta puhdas veriset vampyyrit itsekkäitä riipuen menneisyydestää, arvostaan ja perheestä. Likaisemmat ovat vihoissaan, kun muuttuvat vampyyriksi ja siitä asiasta minä uskon, että likaisemmat ovat joka haluaan vampyyrien mailmaksi." Serag selitti omasta ajatuksestaan.

Serag oli hiljaa sanomisen jälkeen. Sen sijaan hän yeitteli pitää veren himon kurissa. Kuri oli vaikea pitää, mutta välillä Serag ei mahda mitää veren himolle. mies oli siitä iloissaan, että tämä oli vain kaksi tai yhden kerran vuodessa, mutta joka kerta oli tuskallista.

"Ehkä sinä et sitten olekaan semmoinen 'likainen' vampyyri joka tahtoo maailman lajilleen. Minun käsitykseni mukaan, olet puolivmapyyri. Pitääkö se paikkaansa, vai oletko vain semmoinen puolivampyyri?" Arian kysyi Seragilta, ja yritti peittää uteliaan sävyn äänestään.

Serag katsoi naista punaisilla silmillä.
" Olen puoliverinen vampyyri. Isäni oli pudas vampyyri ja äitini ihminen. Älä kysyminulta miten he ovat rakastunut oikein toisiinsa. " Serag sanoi.
Mie kääntyi katsomaan lähedettä punaisilaan silmiillään. Häntä ei oikein haitannut nainen oli sanonut ja kysynnyt, mutta jos menisi vielä aremaksi siihen ei vastaisi.

Arian paikansi katseensa samaan kohtaan, mihin Serag oli omansa parkeerannut. Hän mietti hetkisen miehen sanoja, muttei kuitenkaan kommentoinut niitä. Niinhän mies oli pyytänyt. Arianin teki kuitenkin mieli möläyttää jotain hölmöä, ihan vain Seragin kiusaksi. Arian piti vaivoin suunsa kiinni.

Puolivampyyri huomasi, että hän oli saanut naisen hiljaiseksi. Pikku hiljalleen mies sai verensä tyytyväiseksi, mutta lähi aikoina tai pari tunnin päästä veren himo iskisi uudemman kerran ja silloin Serag ei tiennyt pytyisikö hän enään itseänsä.


//Lyhyt//

Arian katsahti nopeasti Seragin silmiin. Verenhimo oli laantunut, sen näki jo miehen ilmeestä. Arian kuitenkin käänsi katseen pois. Hän mietti miehen lyhyitä mutta vankkoja lausahduksia, ja muutenkin miestä itseään. Ariania kiinnosti suunnattomasti miehen menneisyys, muttei kehdannut kysyä sitä.

Mies oli puolittain selkä naista kohti. Sivusilmällä hän katsoi naista. Veri oli vielä valloillaan, mutta kuitenkin veren lama alkoi rauhoittua. Mies oli iloinen siitä, että piti veri imensä kurissa.
" Mikä kiinostaa? " Serag kysyi.

Arian epäröi hieman, joka oli hänelle aivan uutta, mutta sanoi kuitenkin:"Historiasi." Arian ei tiennyt, miksi Seragin historia kiinnosti häntä niin paljon. Oikeastaan hän ei edes tiennyt miksi oli mennyt puhumaan niin. Arian kosketteli hetken puukkoansa. Se oli rosoinen ja hieman tahmea verestä. Arian virnisti tyytyväisenä.

Serag naurahteli sisäisesti naisen sanomiselle. Ulkoisesti miehen nauru ei huomannut. Häntä ihmetytti miten hänen menneisyys kiinostaisi naista. Varmaakin hän oli puoliksi vampyyri ja naista kiinosti vampyyrien mielentila.
" Miksi juuri menneisyys. " Serag kysyi.

"Kysyin vain." Arain kivahtaa. "Miksi en? Entinen vampyyri'ystäväni' ei hirveästi kertonut menneisydestän, joten tässä nyt olisi tilaisuus kuulla vampyyreista lisää." Hän jatkoi. Pikkuhiljaa hän alkoi olla jo keihmiisteessä. Mimirin lähteen rauhallisuus, ei oikein enää ollut ottaakseen häneen.

Serag huomasi hiljalleen ja itsekseen.
" Vampyyrien menneisyydestä. Mutta tässä on vain hieman. Minä kasvoin yhden vuoden ikäiseksi ihmisten iässä, kunne minun setäni isän veli murhasi vanhemmatni. Setäni ei hyväksynyt veljeni meni naimisiin ihmisen kanssa. Hän vihasi yli kaiken ihmiseen liittyvää. Koko omaisuuteni meni siinä. Olen onnellinen siitä, että ovat todella hyvä sydämmiä ihmisiä. Kun yksi nainen, joka on nyt minun äitini. Äitini oli äidin palvelija, joka pelasti minut sedältäni. Siittä asiasta olen ollut suurimmaksi osaksi ihmisten kanssa ja siistä syystä minua ei suvaita vampyyri joukoisa. " Serag seliti lyhyesti menneisyydensä.
Nyt hän sai tietää miten nainen suhtautuisi menneisyyteen. Osittain hän oli utelias miten hänen ystävänsä oli vampyyri arvokkuudelta. Omaa arvokkuudesta hän ei sanonnut yhtään mitään.

Arian kuunteli Seragin menneisyyttä. Kiinnostuneena tai ei, mutta kuunteli. Hän oli kuullut monia tuon tapaisia menneisyyksiä. Muttei kuitenkaan, jostain syystä huomauttanut siitä. Kiivas vai ei kiivas? Arian kysyi itseltään. Hän sormeili puukkoaan, kuin peläten että Serag hyökkäisi hänen kimppuunsa. Tuskinpa niin edes tulisi tapahtumaan...

Serag tarkaili naisen liikkumista ja miten Arie reagoisi asiasta. Se osittain miehelle tärkeätä, että miten reakoisi asiaan? Naisen kosketellessaan Serag mietti, että nainen ei uskoisi sanomaansa. Sanomisen uskoon on taas ihan oma asiansa. Kuitenkaan mies ei käynnyt naisen kimpuu, vaikka hän luuli naisen tekevän jotakin hänelle. Serag oli kuiten varautunut naisen teppuihin.

Seragin katse oli epäilevä, Arian ei tiennyt miksi. Tuskimpa sillä oli väliä, mies näytti kylläkin varautuneelta. Kyllä minä hänet helvetti soikoon vielä tapan. Arian ajatteli ja irvisti mielessään.

// lyhyyyt. //

Serag huomasi naisen irvailut.
" Mitä sinä oikein ajattelet minusta juuri nyt? " Serag sanoi.
Kysymys oli juolahtanut itse mies ei oikein ollut ajatellut mitä hän kysyi naiselta. Kuitenkaan Seragia ei haitannut, että hän kysyi sellaista naiselta.

Arian mietti hetkisen mitä sanojaan. "Äsken ajattelin tappaa sinut, mutta nyt en oikein viitsi vaivautua... Näytät olevan varautunut temppuihini." Arian sanoi ja virnisti. Hän ei tiennyt mikä oli saanut hänet sanomaan sen, tai edes sanomaan että on murhaaja. Sanat olivat vain pulpahtaneet hänen suuhunsa, vailla syytä. "No, entäs sinä? Mitä sinä ajattelet minusta"? Arian kysyi hieman vaisusti.

Miksi hän aikoi minut murhata, vaikka kerroin menneisyyteni. Hän arvostelee minua han erilailla, kuin muut. Se hän oli ymmärrettävää, kun vihasi vampyyreitä ja olen itse puoliksi vampyyri. Jotakin tässä asiassa minua kiusaa, mutta mikä? Mies ajatteli lyhyesti.
" Miksi sinä ajattelit tappaa minut. Se ei varmaakaan johdu vampuuristä vai johtuuko se edelleen vampyyristä? " Serag kysyi.

Hän itse jotenkin tyytyväinen mitä Arie vastasi hänelle. Pienesti hän mymyili, mutta hymy ei kestänyt kauan miehen kasvoissa.
" Miten haluat kuulla sen Arie? Min olen sinun haitaksi ja tielläsi. Olet oman laatuinen mysteeri, joka kertoo tietyn laista viestintää ja siitä pitäisi koota palapeli, että sinut voi tuntea. " Serag sanoi.

Arian katsoi tyynen rauhallisena Seragiin. Hänen sisällään kuitenkin kupli, sillä mies oli osunut aivan oikeaan. "Kyllä sinusta selvännäkijäksi on. Tai sitten sinulla on vain hyvä vaisto. Kukaan ei ole yrittänyt ratkaista minua, tai oikeastaan ratkaista sisäistä palapeliäni. Kaikki ovat vain pelänneet minua, ainakin ne jotka tietävät minun olevan murhaaja. Et tiedäkään kuinka syvä ja musta sieluni on. Kukaan ei halua olla sielun kuiluni reunalla, koska ei tiedä mitä tapahtuu." Arian sanoi, pinnistellen samalla itkua vastaan. Hän jätti tarkoituksella vastaamatta Seragin kysymykseen, etsiköön hän vastauksen siihen itse.

Sanotuuan hän oli katsonnut naista ja kuunteli naisen sanomista. Naisen alku lauseet olivat kohteliaisuutta ja mies äänen sävystä ymmärsi, että Arie tarkoitti totuutta mitä oli sanonnut. Kauniisti Seragin mielestä nainen oli sanonnut itsestään ja sitä oli todella ihana kuunella ja erilaisia vinkkejä, jotka varmaakin kuuluikin palapeliin. Serag oli hieman pettynyt, kun nainen ei vastannut miehen kysymykseen. Hän oli osittain uskonnut, että nainen ei vastaisi kysymyksiinsä.
" Ehkä minulla on hyvä vaisto. Sinä annat sellaisen vaikutuksen muille sinun laista murhaaja pitää peltä. Kukaan ei voi haalia sinua sisimmistään, kun sinä et päästä sissään ja ulos. " Serag sanoi.

Yhäkkiä hän oli jättänyt lauseensa hieman kesken. Arie oli varmaakin imennyt sisään pahuutta ja ei ole päästänyt niitä ulos. Siksi hänen luonteen salakavaluus ja mysteerinen. Ajatellessaan sen tyyppisiä mielessään Serag katsoi naista. Pienesti tai jotenkin vaikka kuika kauan puhuisivat nainen voisi murhata miehen.
" Miksi sinä et halunnut vastata aikeisampaa kysymykseen? varmaakin et vastaisi tähänkää kysymykseen. " Serag sanoi lopuksi ennen kui hiljeentyi hetkeksi.

Seragin puhe oli ikäänkuin tyhjä vastaus. Hetken Arian mietti, vastaisiko kysymykseen vai ei, ja päätyi ensimmäiseen vaihtoehtoon. "Ai miksi? Miksi? Siksi koska se on ammattini. En ole joku ääliö kunniallinen Payonin asukas, niin kuin esimerkiksi sinä. Tai kuka tahansa muu. Äitini opetti minut siihen, ja olen itsestäni ylpeä. Ajatus voi tuntua tuommoiselta Payonin tavalliselta kansalaiselta aika oudolta.. Mutta niin se vain on." Arian sanoi. Hän jätti viimeiset sanat, ikäänkuin leijumaan ilmaan, ehkäpä jopa tarkoituksella.

Serag oli mieli sanoa, jotain perään, mutta päätti olla sitten hiljaa. Kuitenkaan hän ei voinnut olla sanomatta jotenki siihen asiaan viittaamaana.
" Minä voisin setäni laittaa joidenkien murha listaan, mutta minä en ole kylmä henkilö kuin setäni. Haluan olla hyvä henkilö. Yksi varmaa kertoo, että minä en voi murhata tuosta noin vain. " Serag sanoi.
Osittain hän kyllä valehteli, kun on joutunut murhaamaan syistä mitä hän ei edes tiedä itse. Setäänsä hän ei voisi ikuna laittaa murha listoille, vaikka setä voisi laittaa hänet murhalistoille.
" Se on sinun tehtäväsi, lahjasi ja kirouksesi. " Serag sanoi naiselle hiljaa.
Kaatseet kääntyivät Arieen.