Vettä ja hiljaisuutta

Miss Darcya siis tänne kaivataan. : )


Arian asteli Payonin katuja hiljaisena. Tyttö oli mietteissään, pitkästä aikaa. Hän oli uusi Payonissa ja oli onneksi päätynyt rikkaiden klaaniin. Päivä oli erityinen. Arian ei ollut huudellut kirouksia kenellekään, ainakin muut olivat jättäneet hänet rauhaan.

Arian siveli puukkoaan. Puukkoa, joka oli tappanut kuin itsestään monia ihmisiä, kaikki olivat sivullisia, viattomia. Toki joukossa oli myös häntä uhmanneita, he eivät olleet tuntenut Ariania lainkaan. Arian hymyili ilkeästi.

Yhtäkkiä hän päätyi kaikkien kujien ja katujen kautta, Mimirin viisauden-lähteelle. Arian näki paikan vasta ensimmäistä kertaa, mutta tunti kuinka rauhallisuus huokui tästä paikasta. "Vettä ja harmoniaa..." Arian kuiskasi hiljaa. Hän levitti kätensä ja aivan kuin imi itseensä paikan rauhan.

// Sanokaa ihmeessä jos jotain meni väärin. o.o //

Sinihiuksinen nuori mies asteli reipaan oloisena eteen päin. Hän oli astellut minne sattuikaan. Miehellä ei ollut minekkään pää määrää, vaikka hänellä olisi viemistä asikkaille, tuotteet. Kaupan omistaja luottaa häneen todella paljon, vaikka välillä asiat myöhästelevät. Asiat olivat kuitenkin viety turvallisesti ja rikkomatta mitää riippuen mitä paketin sisällä oli.

Tumman siniset ja vaalean siniset silmät olivat nuoreen tuntomerkit, vaikka hän ei ollut rikosmerkintää. Harvat vaanit osasi olla kohetliaat assaalaisille. Nuori herra oli pienestä asti opetettu kohteliaaksi ja muutenkin verikin vaikutta hieman, jos vanhemmat ovat olleet hinompia assatioita. (vaikea taivuttaa) Loppujen lopuksi nuori herra huomasi olevansa tulleen viisauden lähteellä. Edessään hän näki erään henkilö, jota hän ei tunne.

Arian laski kätensä ja kohotti päätään. Lähteelle oli juuri tullut nuori, sinihiuksinen mies. Arian kohotti kulmakarvaansa. Mies ei vaikuttanut järin kiinnostavalta. Arian vältteli miehen katsetta, aivan kuin peläten että paljastaisi jotain. Mitä hävittävää minulla on? Arian ajatteli.

Hän ei keksinyt mitään sanottavaa, mutta yhtäkkiä hänen teki vain mieli haastaa riitaa. "Tiedätkö kuka minä olen?" Arian kysyi ja hymyili häijysti. Kysymys oli aivankuin vain lipsahtanut hänen suustaan. Mies ei näyttänyt vaaralliselta, oikeastaan ensimmäinen sana tästä miehestä oli tullut hänen mieleensä, oli mamis. Tosin ulkokuori saattaa pettää...

// töks töks. //

Mies oli vain astellut viisauden lähteelle missä oli jo nainen. Hän ajatteli jättää naisen rauhaa, kun hänen pitäisi saada verta. Mies oli saanut verta viimeksi puoli vuotta sitten. Hän kääntyi katsomaan naista vaalean sinisillä silmilään.
" Olen pahoillani, mutta minä en taida tuntea sinua ja sinä minua. " Mies vastasi naisen kysymykseen.

Vastatessaan hän vastasiihan kohteliaasti, mutta samalla hän ihmetteli miksi nainen oli kysynnyt tuollaista. Oliko nainen kuuluista mitä mies ei ole huomannut tässä kaupungissa?
" Jos saanen kysyä miksi sinä semmoista kysyt minulta? Oliko minun pakko tietää sinut tai tuntea. " Mies kysyili naiselta.
Nainen oli saanut miehen kuuntelemaan häntä.

Miehen kysymys ärsytti häntä, mutta hänen kohteliaisuutensa yllätti Arianin. Normaalisti hän olisi iskenyt puukkonsa mieheen, mutta hänessä oli jonkinlaista vetovoimaa, ja syvää rauhallisuutta.

"Ei, tulin tänne vasta." Arian sanoi. Hänen poskilleen syntyi heleä puna, puna joka ei ollut kohonnut hänen poskilleen koskaan aikaisemmin. "En oikeastaan edes tiedä miksi sanoin niin. Kysymys vain tuli mieleeni." Arian sanoi hieman hämillään.

Mies oli vain kääntynyt katsomaan naista, mutta ei rohjennut astella lähemmäksi naista. Nainen oli hänelle tuntematon ja vieras. Miehen mielestä ei ollut oikein heti lähestyllään toista henkilöä. Sinihiuksinen mies kyllä kuuteli naista, mutta alkuaan hän ei tajunnut miksi hän oli kysynnyt semmoista, kun hän ei ole kysynnyt mitenkään siihen liittyvää, että asutteko lähellä tai vastaavaa. Varmaakin hän oli eleellä kysynnyt. Seuraava lause sai hänet miettimään jatko lausetta tai kysymyksiä lissää, mutta mies ei halunnut olla tunkeilia.
" Joskus saattaa tulla ihmeelisiä kysymyksiä, vaikkei aluksi tule ajateltuaan. " Serag sanoi.
" Olen Serag. " Hän esitteli itsensä nopeasti.
Hän ei ollut varma oliko liijan aikaisinta esittäyttyä.

Arian ei tiennyt mitä sanoa. Sarag oli esitellyt itsenä, Arian ei tiennyt kannaisiko paljastaa nimeään. "Minun on paremi olla esittäytymättä. En usko että edes halua tuntea minua." Arian sanoi.

Se oli tönkkö aloitus, ja Arian hieman, no, häpesi sitä. Sergei ei tiennyt hänestä tai hänen taustastaan mitään, mutta Arian ei kehdannut enää korjata. Voi hitto. Arian ajatteli, ja manasi omaa tyhmyyttään.

" Vai niin. Ei se mitään, mutta jos sinua ei haittaa minun keksittävä nimi mistä et vihastu, kun minulle aika vaikea puhua osittain jos minä tiedä toisen osa puolen nimeä " Serag sanoi.
Hän toivoi, että nainen ei pahastuisi, kun hän antaa naiselle nimen.
" Arie oletko sitä tuntenut itsesi ulkopuoliseksi todella yllättäen? " Serag kysyi.
Lauseessaan hän antoi samalla naiselle toisen nimen millä hän alkaisi kutua naista. Mies ei oikein tiennyt mitää muuta olisi kannatanut kysyä, kun itse oli päässyt naisen kynsiistä, joka vihasi sitä todella paljon ei des Serag itse tiennyt miksi nainen vihasi häntä todella paljon.

Arian yllättyi Seragin vastauksesta. Mies oli arvannut hänen nimensä lähes täysin oikein, joka oli kummallista. Melkein kukaan ei tuntenut häntä, ellei ole päässyt läheisiin väleihin hänen kanssaan.

"Olen. Aina. Minua on hyljitty, kukaan ei ole pitänyt minusta. Mutta, asiasta toiseen. Arvasti nimeni melkein täydellisesti. Oletko selvännäkijä tai jotain?" Arian sanoi kummastuneena. Mistä sitä tietää vaikka mies olisi kummajainen. Tai oikeastaan sillä ei olisi mitään väliä, kaikkihan he olivat.

Mies oli hieman yllättynyt naisen vastaukseski ja yritti peittää hänen yllätyksensä sisään. Serag ei voinnut uskoa, että hän vastasi semmoiseen kysymykseen, kun itse oli vai vetäissyt päästään ja sen olisi pitässyt huomata hänen sanotessaan äänen painostaan.
" Vain niin. Minä tulet hetken joiden kanssa toimeen, mutta yleisesti minua kaarellaan kuinka mahdollista vain. " Mies sanoi hiljaa.

Arie oli sanonnut, että hän oli osunnut melkein hänen nimensä oikein.
" Aluksi meinasi sanoa Ariel, mutta minusta se nimi ei sovi teille, mutta A kirjain alkavalla käy todella hyvin. En minä ole mikään selvännäkijä. " Serag sanoi naiselle.
Miehen onneksi hän ei ollut silmännäkijä tai ennustaja hän itse ei oikein pidännyt siitä hommasta yhtään. Voisi sanoa sinä nainen sinä kuolet juuri nyt tai huomenna.

Arian alittio kätensä puuskaan ja katsoi maahan. "Minun nimelläni ei oikeastaan ole merkitystä... Kukaan ei ole sitä kysynyt.. No mitä minä tässä nimeäni jauhan?" Arian huudahti.

Hänen lähellään lehahti pikkulintu, joten Arian otti salamannopeasti puukkonsa esiin, ja heitti sen. Se ei linnun onneksi osunut, mutta Ariania se ärsytti. Hänen teki mieli paiskoa miekkansa päin seinää, muttei viitsinyt koska Sergei oli siinä.

" Ehkä itsellesi ei ole väliä, mutta minulle on Arie. " Serag sanoi.
Hän oli päättänyt mielessään sanoa naista Ariaksi, kun ei saanut hänen oikein nimiä häneltä.
" Jos saanen kuitenkin kysyä teidän nimänne? " Serag sanoi.
Hänen ei tarvinnut esitellä sillä tavalla, ettei olisi kysytty naiselta.

Seragista tuntui siltä, että hän oli aivan turhaa kysynnyt, kun hän ei saisi tietää ja alkaisi kutsua Arieksi naista. Kuitenkaan häntä ei haitannut, kun Arie oli todella hieno nimi hänen mielestä. Sen sijaan hän yritteli naisen ilmeistään arvuutella minkä lainen hän oli ja naisen tekemistä.

Arian katsahti Seragiin. "Miksi nimelläni on merkitystä?" Hän kysyi kummastuneena. Arian päätti 'rohkaistua' ja kertoa nimensä. "Olen Arian." Hän sanoi. Se oli kuin kuiskaus, joka kaikui lähteellä. Sanat jäivät soimaan Arianin päähän, muttei hän välittänyt niistä.

"Jos lupaat ettet kerro kenellekään, voin kertoa hieman itsestäni." Arian sanoi. Hänen menneisyydessään ei ollut mitään epätavallista, ainakaan jos murhaajasta oli kyse.

" Silloin tiedän, että en paljastaisin sinun nimeäsi tai sekottaisin muuhun henkilöön. Toivon, että tämä tieto ei pelota sinua. " Serag sanoi.
Hän kuunteli Arie kertoi oikeansa nimen. Mies oli hämmästynyt hänen arvauksensa oli osunnut todella lähelle oikean nimeen. Vaikka veikkaus osui niin lähelle. Hän ei pidä kuitenkaan itseäänsä ennustajaksi.
" Kuitenkaan en ole ennustaja. " Serag sanoi.

Miestä kuitenkin ihmetytti, että miksi nainen alkaisi puhumään hänelle itsestään, mutta häntä kuitenkaan ei haitannut ja aikoi kertoa hänelle asijoitaan itsestään.
" Minä en kerro kenellekkään olen hyvä pitämään salaisuuksia. " Serag sanoi.
Hän piti lupaukset aina ja ei ole vieläkään kertonut eteen päin yhtään mitää asiaa.

Arian katsoi Seragiin. Hän oli yllättävän rauhallinen, jos vertasi muihin päiviin. "Olen murhaaja. Niin sen voisi lyhyesti sanoa. Olen murhannut viisitoistavuotiaasta pitäen. Äitini ei pelännyt sitä, vaan kannusti murhanhimoani. Kun sain verta puukkoni ensimmäisen kerran, murhaaminen oli sen jälkeen todella helppoa. En edes ajatellut mitään kun iskin puukon johonkin. Ei sillä ollut väliä. Sieluni on, no, tuskin siitä on edes mitään jäljellä. Monet uskovat minua 'hyväksi', mutta toisin on..." Arian sanoi, lopettaen 'tarinansa'.

Mies kuunteli mitä nainen sanoi hänelle. Hän ei voinnut uskoa, nainen oli niin nuoresta iästä murhannut muita henkilöitä. Sanoja ei tullut laisinkaan.
" Älä vain sano, että minä olen seuraava uhri, kun olet sanonnut selville henkilöllisyyteni. " Serag sanoi.
Äänen sävy oli tasainen, mutta hieman värisevä.
" Varmaan ei ole ihan toivottu nuoruuden elämään. " Mies lisäsi hiljaa.
hän ei osannut muuta sanoa Arian kertomuksesta.

"Et. Et ole tehnyt mitään, tai ärsyttänyt minua. Vaikka olenkin tappanut useita sivullisia, en usko että sinusta tulee seuraava." Arian sanoi, ja pyöritteli tummia hiuksiaan. Hän katsoi kengänkärkiinsä ja alkoi vaeltaa ympäri lähdettä, varoen koskemasta Seragia. Hän ei tiennyt pitävätkö huhut paikkaansa, mutta lähde kuulema rauhoitti. Arian, jos kuka tiesi sen.

Serag oli helpottunut naisen sanoista. Sydämmen tykytykset saivat hidastua vähäksi aikaan, kun seuraavan kerran jännityisi. Yleisesti hänellä oli tasainen sydämmen lyössä. Viimeiset sanat jäivät kummittelemaan miehen päässä.
" Jos saanne, että miten niin et usko. " Serag sanoi.
Mielessään hänen ei olisi pidännyt sanoa sitä ääneen. Silmät kääntyivät katsomaan naista mitä hän oikei teki.
" Mitä sinä oikein teet? " Serag kysyi uteliaasti.

"Mistä sitä koskaan tietää. Ja minä muuten kävelen tässä
näin, ja kaivelen puukkoa vyöstäni että voisin tappaa sinut."
Arian sanoi ja hymyili ilkeästi.
Eihän sitä tosissaan tarkoittanut, hänestä oli vain mukavaa aiheuttaa pelkoa ihmisissä. Serag ei ollut poikkeus, kukaan ei ollut.

Mies katsoi vaalean silmin naista, mutta välillä katsoi käsiään, joka olivat peitetty siteellä. Serag ei oikein uskonnut mitä nainen sanoi hanelle, mutta naisen sanomin säikäytti sitä. Varmaakin hänen ei olisi pitännyt kysyä tuommoista tyhmää kysymystä naiselta. Kysymys oli kysytty ja sitä ei voinnut muuttaa samoin vastauskin.
" Onko yleistä ja varmaakin sinulta yleistä, että sinä haluat pelottaa muita henkilöitä. " Serag sanoi.
Pieni veren himo iski häntä yllättäen. nopeasti hän otti lantioltaan kapistuksen ja imisitä sekunin, kunnes laittoi sen takaisin.

Arian katsoi miestä hämmästyneenä. "Kyllä, minusta on mukava viljellä ihmisiin pelkoa." Arian sanoi, ja laittoi sormen leukansa alle, yrittäen vaikuttaa siten hiljaiselta.
"Sisinko muuten kysyä, oletko vampyyri, kun imet tuosta ihmeen kapistuksesta jotain? Olen nähnyt noita ennenkin täällä." Arian sanoi. Ei hänellä muutakaan tekemistä ollut. Hän ja Serag vain kyselivät toisiltaan aivan päätömiä juttuja, ja heittivät toisilleen älyttömiä kommenttaja. Arianin olo alkoi tuntua kiusalliselta sen myötä.

Mies naurahti pienesti.
" Niin minustakin välillä, mutta sen sijaan joudun kärsimään. Siksi minä en tee enään, vaikka tahtoisinkin. " Serag sanoi.
Hän osittain myönsi, että hän oli surkea vampyyri, joka ei saanut yleensä ketään pelästyksi tai pelokaaksi.

" En ihan ole vampyyri, mutta on minussa vampyyria. Sinussa ei taida olla vampyyriä? " Serag sanoi myönnellen.
Serag asteli hieman hermoissaan. Mies oli huomannut pieni kone, joka on auttanut monesti ei enään auttanut veren kanssa olemiseen. Hermostuksena hän käveli edestakaisin ja mietteli samassa. Arie oli sopiva uhri, kun nainen oli hänen ulottuvilla. Päättäväisesti mies piti hampaansa tiukasti yhdessä kiinni.

"En, en ole vampyyri. Vampyyrit ovat minun mielestäni roskaväkeä." Arian sanoi ja hymähti pilkallisesti. Arian oli näkevinään miehen silmissä verenhimon ilmeen, muttei hän kuitenkaan huolestunut siitä. Hänellä oli kaksi puukkoa ja miekka, ja ne olivat paljon vahvemmat kuin nuori mies vampyyrin hampaineen. Eivät ne pärjäisi hänelle.
"Serag, oletko huomannut että lauomme aivan päättömiä kommentteja? Kumpikaan ei tiedä mitä sanoisi, ja sitten keskustelumme menee vain jaaritreluksi." Arian sanoi Seragille, ja laittoi kätensä selkänsä taakse.
Arianin silmissä näkyi pieni pilkahdus, hän ei kyllä tiennyt miksi.

Naisen sanat loukkasivat Seragia, mutta hän ei pystynnyt yhtään mitään, että nainen tunsi vampyyreitä sillä tavalla. Veren himo yltyi entistä enemmän, kun Arie sanoi hänelle niin.
" Miksi pidät vampyyreitä roskaväkinä? " Serag sanoi möreällä äänellä.
Miehen ääni oli muuttunut täysin normaalisesta ja rauhallisesta äänen sävystään. Nainen oli siinä asiassa oikein kumatkin olivat kysynneet toisiltaan kaiken laista, mutta Seragin mielestä siinä ei ollut jaarittelua. Hänen mielestä asiat olivat tyhmiä, mutta hänelle asiallisia.
" Olen osittain, kyllä huomioon kysymykset mitä olen kysynnyt. Sinulle keskustelu näyttää epätyydyttävältä. Minulle toisaalta ei ole niin. " Serag sanoi.
Miehen katseet olivat pois Ariesta.

Arian vilkaisi Seragiin kärttyisenä. "Vampyyrit vain ovat roskaväkeä... He vain kuvittelevat olevansa jotain, hampaidensa kanssa..." Arian sanoi, ja hymyili. "Mitä vampyyri on mielestäsi, verrattuna murhaajaan? Ei mitään." Arian sanoi hymyillen pilkallisesti Seragille.