Vettä ja hiljaisuutta

Arian ei tiennyt mitä sanoisi. Häneen oli monena vuotena, patoutunut niin paljon tunteita, ettei hän voinut enää purkaa niitä ulos. Muutenkuin murhaamalla. Melkeimpä ainoa asia oli jota hänen elämässään oli, oli murhaaminen.
Arian kuuli taivaalta hiljaista raakuntaa ja katsoi äänen suuntaan. Hymynhäive vilahti hänen kasvoillaan. Géus. Hänen musta korppinsa, joka oli lisäksi ainoa asia, jolle hän antoi rakkautta. Hän siveli korpin hyöheniä, jotka tuntuivat untuvapehemiltä.
"Saano esitellä, Géus." Arian sanoi ja katsoi Seragia silmiin.

Hän mietti mitä oikein hän oli sanonnut naiselle. Osittain sanat olivat oikein sanottu, mutta jos tajuaa mitä mies tarkoitti. Hän pelkäsi, että nainen otti väärin vastaan viimeisen lauseet vastaan. Katseet kääntyivät katsomaan naista, jo esitteli hänelle korpinsa. Miehen katsoivat suoraan korpin silmiin.
" Hauska tutustua sinuun Géus. " Serag sanoi ystävällisesti.
Jostakin syyssä hänen veren himonsa iski uudemman kerran nähdessään korpin naisen syleisyssä. Tällainen minä olen ja minut on luotu. Minä itse voin vaikkuttaa todella vähän. Serag mietti.

Arian katsoi Seragia silmiin ja 'huoahti'. "Minun ei kyllä pitäisi valittaa tuosta verenhimostasi, joka on taas syttynyt silmiisi." Arian sanoi ja naurahti hieman. Hän siveli korpin kaulaa, tyytyväisenä siihen, että hänellä oli edes jotain. "Géus.. Hyvä poika..." Hän kuiskaili sille.

Miehen mielestä nainen sanoi pahati hänelle, mutta Serag oli tunnolinen vampyri ja ei voinnut muuta kuin ystävällisesti nyökätä päätäänsä. Hän ei sanonnut mitää pahamaista naiselle. Ajatuksia meni monen laista. Korppi sai Seragin kasvoille iloisuutta ja hymyä.

Arian huomasi Seragin ihailevan katseen Géusia kohtaan. "Anteeksi kun kysyn, mutta mikä Géusissa viehettää sinua?" Arian kysyi hymyilleen. Serag ei ollut ensimmäinen. Joissakin ihmisissä syntyi suurta iloa ja omanlaistaan kunnioitusta Géusia kohtaan. Korppi toden totta oli kunnioitusta herättävä eläin, oli se sitten kenellä tahansa.

// anteeksi että vastaaminen on kestänyt. ^o^ //

Mies hätkhti, kun nainen kysyi häneltä kysymyksen. Serag känsi katseensa naiseen kohti.
" Tarkaa minä en tiedä, mutta osan sain tietää asioita sinustakin. Korpeja on monen laisia, mutta sinun korppisi on todella hauska luonteeltaan ainakin minä uskon niin.. Korppi eläin melkein yhtä viisas kuin ihminen. " Serag selitteli vastauksen.
Sanottuaan hän katsoi korpin liikkeitä.

"Hauskuudesta minä en oikein tiedä, mutta fiksu tämä korppi on kuin mikä. Tuskin sitä tarvitsi edes kouluttaa viestien viemiseen." Arian sanoi ylpeänä hymyilleen. Ei hän siitä ylpistynyt, hyvä vain että Géus oli yksi Payonin parhaista korpeista..

" Kuitenkin katsoo korpista haluakoo se visaantua niin miten sille on opetettu vai halua olla luonostaa tietyn viisauden. Kuitenkaan jotkut eivät ole viisaista, jostakin syystä. " Serag sanoi.
Hän itsekseen hymähti. Korppi oli kertonut hänelle jonnkun verran naisesta, mutta tarkaan ei ole. Viesti korpilta oli enemmäkseen palapeli minkä Serag joutuu ratkaisemaan.

"En ole hirveästi nähnyt tätä viisaampia korppeja. Jotkut, mutta aika harvat, ovat olleet jopa tyhmiä, tai ainakin aika tyhmiä verratessa Géusiin. En tietenkään halua rehennellä, tai jotain, mutta minusta vain tuntuu siltä.." Arian sanoi, ja hymyili hieman pahoittelevasti.

Serag hymyili naiselle, mitä hän oli sanonnut korpista.
" Minä en voi niin sanoa, kun minä en tunne henkilökohtaisesti yhtään korppia. " Serag sanoi.
Mies otti pullon suuhunsa toisen kerran tänä iltana. Nopeasti hän laittoi sen takaisin omalle paikalleen. Veren himo oli osittain voitettu.

Arian katsoi, no, hieman vaiteliaana Seragin pulloa. Ei ehkä pelokkaasti, mutta heiman kummeksuvasti. Hän päästi Géusin vapaaksi, tällä kertaa sillä ei ollut mitään viestiä vietävänä, toistaiseksi.

// sori lyhyys. >.< //

Mies huomasi, että hän oli saanut naisen hiljaiseksi.
" Olenko minä saanut sinut peloksaaksi, kun näytät siltä? " Serag kysyi.
Hän katsoi, kun nainen oli päästänyt korpin vapaaksi lentoon, joka hävisi rauhallisesti taivaisiin.

Arian katsoi hieman viekkaasti Seragiin. "Et. Ihmettelin vain kun joit tuosta pienestä pullosta, ei muuta." Géus oli jo hävinnyt taivaan tuuliin, vain sen vaimea raakunta kuului enää jostain taivaalta. Ilta oli jo hämärtymässä, aurinkokin laski jo pikkuhiljaa. Ilta oli Arianin lempiaikaa, silloin voi melkeimpä jo tehdä murhia, ilman että kukaan huomaa.

" Olethan nähnyt tämän kapistun aijemmin. Mitä siinä voisi olla ihmeelistä? " Serag sanoi.
Hän katsoi ilmeettömänä naista. Aurinko vaihtui hiljalleen yöksi. Yöksi vaihtuminen ei ollut hirveetä miehelle, muuta kuin veri maistuisi hyvemmältä.

"Anteeksi, minun pitää koota joskus ajatuksenikin." Arian huokasi ja painoi kätensä otsalleen. Hyvin menee. Ensin sanoin että olen nähnyt tuon kapistuksen aikaisemmin, ja nyt taas etten ole. Mitäköhän minäkin ajattelen? Luojan kiitos ettei Serag osaa lukea ajatuksia. Muuten olisin vainaa - mieleltäni. Arian ajatteli, ja salasi hymynsä.

Serag katsoi naista nostaen yhden silmäkulmansa ylös. Lyhyen ja nopean nyökkäyksen hän teki.
" Vai niin, että ajatuksia pitää koota yhteen. Ajatuksesi laukkaa kovaa vauhtia, että pysy perässä tai kontrollissa. " Serag sanoi.
Sanoitus oli varmaakin härnätäkseen naista.

// pitäisikö meidän saada vielä tätä peliä vielä eteenpäinkin ? ollaan vaan suunnilleen jauhettu viisi sivua samaa asiaa, jotenkin nyt pitäisi päästä eteenpäin... ? //

Arianin silmät välähtivät vaarallisesti. "Voit olla varma ettet halua ärsyttää minua. Varokin sanojasi, muista että minulla on puukko ja osaan käyttää sitä." Arian sanoi hiljaisesti ja kohotti kulmakarvojaan. Häntä ei kannattanut suututtaa, ei tosiaankaan.

Seragilla tarkoituksella ei ollut rsyttää naista.
" Onhan minulla oman metkut puukkollesi. " Serag sanoi.
Naisen sanat olivat ottaneet hieman päähän. Se sai hilitsimään itseänsä ja verensä. Mies katsoi pois päin naisesta. Nopeasti hän kuitenkin oli naista kurkussa pitämänä. Silmät olivat erilaiset kuin viimeksi. Lempeilevät silmät olivat hävinneet silmistä.


//Joo oeln itsenkin huomannut sen asian.//

// kohta nää lähtee erilleen tai jtn... ? //

Arian näki Seragin olemuksesta että mies pahastui. Hän näytti vihaiselta, vaikka oli selin Arianiin. Arian hymähti. Ties mitä tästä voisi vielä tulla. Tappelu? Verinen tappo? Murha? Kuka tietää. Periaatteessa mies oli hänelle samantekevä, mutta ei sentään ihan mitätön. Arian ei tiennyt mitä se tässä tapauksessa tarkoitti.

// jaa en tieä//

Sisimässään mies taisteli verren himoa vastaan. Erittäin pitkään hän oli pitänyt eroa verestä. Uutta ennätys oli todella hyvä asia ja se auttaa miehen pitämään kauemmin erossa verestä. Viiru silmillään hän katsoi naista, joka ei tehnyt yhtään mitään. Nainen ei edes laittanut hanttiin miehelle, joka yritteli imeä naisen veren.

//Saako hän muuten imaista verta edes jotenkin.//

// Ei kai Arian siitä sitten muutu vampyyriksi ? Muuten joo, kyllä. //

Arian katsoi jo melkein puoliksi peloissaan Seragia, muttei siltikään antanut sen näkyä silmistään. Hän astui askeleen taksepäin, kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Miehen verenhimo oli yltynyt selvästi, verrattuna edellisiin 'kohtauksiin'.

//Ei muutu, jos et halua//

Arian astelessa kauemmaksi hänestä hän, mutta serag asteli häntä päin. Nopeasti Serag suuteli naista huulille. Huulista hän hiljalleen meni kaulalle. Hellä nuolaisu naisen kaulaan. Nuolaisun jälkeen hän upotti hampaansa kaulaan. Tukevasti Serag piti naista sylissään, että nainen ei pääsi pakoon ja veren imeminen olisi helpompaa.

Arian tunsi Seragin kosketuksen joka puolella ruumiissaan. Miehen suutelu oli hellä, se tuntui ihanalta. Ja oikeastaan vaikka Arian tiesikin mitä oli tulossa, häntä ei siltikään pelottanut. Se oli ennenmminkin jännittävää kuin pelottavaa. Uusi, satumainen kokemus, jonka hän muistaisi aina. Hän rentoutui.

Puratessaan naista Serag huomasi, että hän ei vastustanut. Jotenkin tuntui siltä, että hänelle tulisi vaikeuksia vähän ajan päästä. Mutta nyt täytyi nauttia todella paljon. Naisen veri maistui todella hyvältä. Seragin naamasta huomasi, että hän nautti todella paljon. Käsillän hän hyväili naista hellästi.

Arian nosti hieman päätään. Hän tunsi kuinka verivana valui pitkin hänen kaulaansa. Se ei haitannut häntä yhtään. Kuitenkin, olihan hän nyt murhaajan taustastaan huolimatta arvonsa tunteva Aasa, se tuntui hänestä alkuhuumasta piittaamatta, hieman epämiellyttävältä. Serag oli hänen mielestään saanut jo verta tarpeeksi, ja nainen astuikin miehen syleilystä pois. Hän kosketti kaulaansa, siinä oli kaksi reikää.