Pillastus(Karnevaalit: Nedo-Mori,Kaze,Georgiana,Tsurangu)

Tähän topiciin siirtyvät pelaamaan: Nedo-Mori, Kaze, Georgiana ja Tsurangu

Liitin alle aiheeseen kuuluvat peliviestit, jotta kärryillä olisi helppo pysyä!
Seuraavaksi olisi käsittääkseni Kazen vuoro pelata!
Niin, ja Kaze, huomasin vasta nyt kunnolla tuon Rai-Taen karnevaaliasun, ja oikein hieno se oli! : )
---

Nedo-Mori

Nedo-Mori ratsasti juuri kaupunkiin, mutta joutui pysähtymään hirmuisen väenpaljouden takia. 'Mitä ihmettä täällä on meneillään?', poika ihmetteli ja kuunteli kaikenalaisia ääniä, joita vain sattui kuulumaan ja kannusti hevosensa Klarydienin liikkeelle. Hevonen oli hermostunut tuosta suunnattomasta ihmisemassasta, mutta kun Nedo pysyi rauhallisena, pysyi hänen tammansakin.
Kaikki muut ihmiset ja henkilöt näyttivät olevan pukeutuneet hienoihin pukuihin ja juuri nyt hän tunsi itsensä hieman rääsyläiseksi, koska hänellä tosiaan oli vain vanhat likaiset vaatteet. Juurihan hän oli kaupunkiin saapunut.
Tämä ratsasti väenpaljoudessa, katsellen ympärilleen saaden ehkä joiltakin häpeäviä katseita. Niistä hän nyt vähät välitti. Käsi siirtyi aina vain alemmas huotran päälle. Siitä hän saisi hyvin miekkansa, jos joku sattuisi ryppyilemään. Kaikki näyttivät onneksi väistävän hevosta ja pian tämä olikin keskellä koko väkijoukkoa. Hän etsi katseellaan jotain mielenkiintoista ja kuuli jonkin mainitsevan sanan 'karnevaalit.' Hän oli siis saapunut kaupunkiin väärään aikaan. 'No kunpa täältä edes löytyisi juttuseuraa', poika tuhahti itsekseen. Juuri nyt hän olisi ollut sillä tuulella, että voisi haluta jutellakkin.
Hän ei tuntenut vielä ketään, mutta näki ihmisiä, jotka tönivät toisia ja ehkä jopa haukkuivatkin. Kauniita naisia näkyi paljon sekä jonkinmoisia miehiä. Nedo ei kuitenkaan viitsinyt ruveta juttelemaan kellekkään. Ties minkä kuvan muuta hänestä saisivat. Parasta oli vain odottaa hetki.
Klarydien alkoi kuitenkin hermostumaan ja pärskähteli rauhattomana. Se kopisteli jaloillaan kivistä alustaa ja pyöri ympäri. Ihmiset kiersivät hevosen kaukaa ja loivat vihaisia silmäyksiä Nedoon, joka ei ollut niitä huomaavinaankaan, sillä hänellä oli täysi työ pitää tamma aisoissa. Pian se kuitenkin nousi pystyyn, jolloin pojan piti painautua kirjavan kaulaa vasten. Hevonen pomppi paikoillaan, välittämättä ihmisistä, joita ehkä sattui tielle tulemaan. Nedo-Mori koitti rauhoitella tammaa ja kirosikin mielessään:'Tämäkin vielä.' Poika niin inhosi väenpaljoutta.

---

Georgiana
Musta hiuksinen nainen katsoi tympeenä kadun nurkilla. Hän tiesi tässä illassa saisi kunnolla rahaa, mutta minkälaisen tunne altiiksi itsensä laittaa. Demoneja ei oikein näkynyt tämmöisissä pipaloissa. Hän oli vain Demonien huora, vaikka kuinka ihmis miehet ostella yhtä yöttä. Ei kiinostaisi yhtään muutua sudeksi tänä iltana. Muuta ajatellessaan sen muuttumisesta hänen vartalo ei pelkoontuisi. Rikaana hän ei vaihtanut asuaan, mutta pitkät sivuhiukset oli laitettuna yhdeksi nutturalle.

---

Rai-Tae asteli Keskusaukiolta kohti Tori-Katua. Hänen oli pitänyt tulla aikaisemmin, ennen pahinta ihmisruuhkaa, mutta oli myöhästynyt hieman. Kiitos tähän kuuluu hänelle itselleen, koska ei omannut yhtään hienompia vaatteita. Sen takia hänen täytyi 'lainata' veljensä, Zel-Ramin, vaatteita. Lainaaminen ei ole ihan oikein sanottu. Oikeastaan hän kävi ottamassa ne veljensä asunnosta, koska tiesi tarkan isoveljensä tulevan aikaisin ennen suurta ruuhkaa ja näin pystyvän käymään 'lainaamassa' hieman vaatteita. Kuitenkin hienompien vaatteiden etsimisessä oli mennyt muutama tovi. Loppujen lopuksi hän oli kuitenkin ne saanut ja vaikkei ne ollutkaan värikkäät tai hämmästyttävän hienot kelpasivat ne tähän hätään.

Mies asteli eteenpäin laahustaen ja katsoen maahan. Hän pysähtyi ja nosti katseensa katsoakseen eteenpäin kohti suurta väkitulvaa. Kuului rakas huokaisu. Hänen pitäisi varmaan ajatella vain: 'Kerran se kirpaisee' tai 'Kyllä se siitä', mutta kuullessaan väkijoukon suuria huutoja alkoi Rai-Tae epäillä. Pitäisikö mennä takaisin? Töistäkin oli tullut vapaata, mies ajatteli apeana. Niin. Koska ei ollut töitä oli vaihtoehtona käpsiä pitkin kaupunkia tai sitten mennä tuonne keskelle väkijoukkoa. Tylsyys olisi piinaavampaa kuin ihmisvilinässä kulkeminen ja hän lähti kävelemään eteenpäin Tori-Kadun päätyyn päin.

Hetki hetkeltä tuntui inhottavammalta kulkea ihmisvilinässä. "Anteeksi.. Anteeksi... Olen pahoillani... Oh, sori... Anteeksi..", mies joutui pahoittelemaan koko ajan, kun ihmistiheys oli suurimmillaan. Kuitenkin miehen onneksi hän löysi paikan jossa oli vähän tilavampaa. Pakonomaisesti hänen oli pakko kokeilla oliko hänen selässään vielä miekkansa. Rai-Tae huokaisi helpotuksesta tuntiessaan kädessään miekkansa tutun kahvan. Rahaa hänellä ei ollut edes mukanaan. Ainoastaan veljensä ja omat vaatteensa ja miekkansa.
Mies päätti pysähtyä pieneksi hetkeksi seuratakseen tilannetta. Ihmisiä ja vastaavia kulki eestaas sinne tänne. Vähän kauempana vaikutti tapahtuvan jotain. Hevonen oli noussut kahdelle jalalle ja selässä näytti olevan ratsastaja. Rai-Tae päätti mennä tuohon suuntaan. Ehkä hänestä voisi olla avuksi.

Jälleen alkoi anteeksipyytelyn rumba, kun mies koitti mennä lähemmäs paikkaa jossa hevonen ratsastajineen oli. Onnekseen hän pääsikin paikalle ja huomasi hevosen pomppivan paikoillaan ja ratsastaja varmaan yritti saada hevosensa rauhoittumaan. Rai-Tae oli pysähtynyt setmisen metrin päähän hevosesta. Kuitenkin jotkut ihmiset tuntuivat kiertävän liian läheltä. Mies seurasi hetken tilannetta sitten katsoi ratsastajaan. Ratsastaja näytti olevan vaalea ja pitkä hiuksinen nuorukainen. Sukupuolta mies ei pystynyt arvioimaan hiusten ja hypähtelevän hevosen vuoksi. Pienen tuumailun jälkeen Rai-Tae astui edemmäs ja huudahti: "Hei! Tarvitsetteko apua?". Ehkäpä isoveljen poissa muodista olevista juhlavaatteista oli sittenkin hyötyä. Miehen valkoiset hiukset ja tummat vaatteet erottuivat hyvin toisten kirkkaista väreistä.

---

Nedo-Mori

Tuo vaaleahiuksinen pysyi rauhallisena tamman yhä pomppiessa kivisellä kadulla, ihmisten vain toljottavan hölmöinä. Nedon tekin niin mieli sanoa jotain noille ihmisille, mutta piti suunsa kiinni, sillä ei halunnut hellittä keskittymistään, sillä sen jälkeen hän olisi varmasti se joka jäisi hevosen jalkoihin, kun tippuisi Klarydienin selästä. Hän ei juuri kerennyt katselemaan ympärilleen, vaan näki hevosen harjan ja pärskähtlevän turvan, jossain vaiheessa, koska oli luisunut tamman valkealle kaulalle, kavuten sieltä kuitenkin muitta mutkitta takaisin satulaan. 'Klarydien, rauhoitus nyt jo',, poika ajatteli ja alkoi jo näyttää toivottomalta.
Nedo yritti saada Klarydienin rauhoittumaaan, mutta huomasi sen toivottomaksi tapaukseksi. Hän kuitenkin huomasi henkilön, joka huusi että tarvitsisiko hän apua. Aluksi tuo ei oikein keksinyt vastata mitään. Hän ei oikeastaan tajunnut, että siinä oli jokun, mutta päätti sitten huudahtaa toiselle takaisin. "Joo, jos viitsisitte niin kiitoksia hyvin paljon. Olisin hyvin kiitollinen", tuo sopersi, yrittäen saada vauhkoontunutta tammaa pysymään paikoillaan ja sillein että se ei vahingoittasisi ulkopuolisia. Oli kuitenkin mukavaa kuulla, että joku oli valmis auttamaan. Tuo ei ollut koskaan ennen kuullut, että joku olisi valmis auttamaan häntä, jos hevonen oli lähtenyt temppuilemaan. No henkilöitä on moneksi.

---

Georgiana huomasi pillantuneen hevosen ja huomasi tän ratsastajan tippunnen kiviselle tielle. Hän juoksahti ja rauhoitteli hevoista ja lopulta sai sen kiinni pitäekseen. Katse kääntyi naiseen päin.
" Ei kai sinua sattunut pahasti? " Hän kysyi. " Tässä on sinun hevosesi, mutta suosittelisin hevosen jättää tallille, ettei se ressaannut tämmöisessä porukassa."
Musta hiuksien nainen hymyili. Tunteet hänpiti tiukasti kiinni.

---

Tsurangu saapui paikalle hieman myöhässä ja hänellä oli päällään hänen äitinsä valkoinen ja pitkä liehuva leninki, joka oli vähän rypyssä.

Karnevaalissa oli enemmän ihmisiä, kuin hän olisi arvannut, ja olikin vaikeaa liikkua siellä ihmispaljoudessa.

Monet ihmiset tönivät häntä paikalle, missä oli narriesitys ja hän jäikin katsomaan sitä vähän aikaa mielenkiinnolla.

Myöhemmin hän tapasi isänsä, joka oli tullut juuri äsken ja tervehti tätä, jonka jälkeen hän lähti taas omiin matkoihinsa etsimään seuraa.

Hän näki kadun toisella puolella hämärän ihmisen, ja kääntyi katsomaan kuka siellä oli, mutta hämärä persoona oli kadonnut siihen mennessä, joten Tsurangu ihmetteli kuka hän oli. Asia jäi kuitenkin vaivaaman häntä,mutta hän painoi sen mielensä perukoille.

Hetken päästä Tsurangu huomasi melkeinpä itsensä vieressä pillastuneen hevosen, ja oli vähällä säikähtää ennen kuin hänen päähänsä pälkähti, että hevosen ratsastajahan se enemmän apua tarvitsi.

Niimpä hän korotti äänensä varovaisesti. "Tarvitsetteko apua, olen töissä tallilla joten osaisin ehkä auttaakin."

Samassa kuitenkin tummatukkainen nainen ryntäsi jostakin taltuttamaan hevosta.

Rai-Tae ei ehtinyt tehdä mitään. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Mies katsoi eteensä tyynesti. Ilmeisesti hän ei ollut ainut, joka oli tahtonut auttaa. Mies nosti olkapäitään ja huokaisi. Kerrankin, kun olisin voinut mahdollisesti olla avuksi, mies huokaisi ajatellen samalla. "Mitä sitä märehtimään omiaan...", hän päätti ja mietti pitäisikö hänen häipyä paikalta vai ei. Rai-Tae katsoi vaaleahiuksiseen ratsastajaan. Hänellä oli jo avustajansa. Ehkä olisi parempi mennä toiseen suuntaan ja unohtaa äskeinen tapahtuma. Olihan kaikki nyt kunnossa. Mies nyökkäsi pitääkseen päätöksensä ja kääntyikin toiseen suuntaan mennäkseen eteenpäin kadun päähän. Kuitenkaan hän ei ehtinyt kuin kääntyä ja siihen loppui herran matka. Kaksi suurempaa miestä oli saaneet tappelun aiheen jostain ja isompi kaveri pukkasi vastustajaansa rajusti eteenpäin, Rai-Taetta päin. Pukkaus oli kova ja sen saanut mies lensi taaksepäin paljonkin ja samalla lensi Rai-Tae. Toisin kuin pukkauksen saanut mies Rai-Tae lensi paljon pidemmälle ja kaatuikin oikealle kyljelleen selässä olevan miekan kalistessa katua vasten.

Mies makasi kadulla samalla ollen hämmästyneenä äskeisestä. Pienen hetken päästä hän kuitenkin nousi ylös ja tunsi oikeaan käsivarteen sattuvan inhottavasti. Ihme olisikin, jos johonkin ei olisi sattunut. Mies venytteli hartioitaan ja selkäänsä, mutta ei huomannut muuhun koskevan kuin oikeaan käteensä. Rai-Tae katsoi housujaan ja paitaansa, tai oikeastaan veljensä vaatteita. Ne olivat hieman pölyssä ja hän puhdistikin niitä niin hyvin kuin pystyi. Hän ei halunnut veljensä tietävän hänen lainanneensa niitä.
Pudistettuaan vaatteet niin hyvin kuin oli pystynyt hänen mieleensä tuli kasvojensa ja hiustensakin olevan sotkussa. Mies pöyhi käsillään valkoisia hiuksiaan jolloin ne menivät tavallista enemmän sotkulle. Hän kuitenkin koitti siistiä niitä mahdollisimman hyvin. Puhdistaakseen kasvonsa hän tarvitsisi vettä, mutta sitä ei varmaan löytyisi päätti mies tyytyä vain pieneen ja nopeaan käsillä pyyhkintään.

Saatuaan itsensä takaisin suunninpiirtein samaan juhlakuntoon kuin ennen kaatumistaan mies katsoi nyt ympärilleen. Hän oli kuin olikin tullut hyvin lähelle, noin metrin tai pari päähän, siitä nuorukaisesta, joka oli äskettäin ollut vailla apua. Pieni vaivautunut hymy karahti miehen kasvoille. "Voi paska...", hän mutisi itsekseen.

//pahoittelen, kun kesti näin kauan vastata ja siltikään en tehnyt mitään järisyttävää.//

Nedo oli ihmeissään kuinka paljon apua oli paikalle tullut, vaikkei poika sitä oikeastaan pyytänytkään. Olisi hän ehkä saanutkin hevosen hallintaan jossain vaiheessa. "Kiitos vain, apu kyllä olisi tarpeen, kaikilta teiltä", vaaleahiuksinen sanoi ja hymyili hieman mitä nyt ehti Klarydienin takia.
Poika oli kokenut hevosten kanssa, eikä tosiaankaan mikään ummikko. Hän oli pienestä asti ollut hevosten kanssa ja varsinkin Klarydienin, sillä kirjava tamma oli ollut hänellä pikkuvarsasta lähtien. Väkijoukko oli kuitenkin saanut sen hermostumaan ja täällä ei oikein voinut vain päästellä menemään täyttä laukkaa, kuten Nedo usein teki, jos tamma sattui aukealla niityllä tai arolla pillastumaan. Kyllähän hevonen jossain vaiheessa hyytyi ja lopetti kenkkuilun.
Nedo oli kiitollinen ja katsahtikin taluttajaan. "Kiitos avustasi ja kiitos myös sinulle", tuo sanoi ja kiitti Georgianaa ja Tsurangua, mutta ihmetteli minne se ensimmäinen avunantaja oli häipynyt. Nedo katseli tammaa ja kiipesi takaisin tuon selkään. Pieni nolostus käväisi tuon sisällä. Kehtasikin tippua keskellä ihmisjoukkoa, no aina ei voi olla niin varma asioista. Hän taputti tamman kirjavaa kaulaa ja hevonen pärskähti.
Ylhäältä tuo siro vaaleahiuksinen poika katseli noita kahta. "Keitäs te muuten olette?" Katseensa tuo antoi kiertää kummassakin sekä kaukana muualla ihmismassassa. Tuo etsi katseellaan myös sitä ensimmäistä, joka oli apuaan tullut tarjoamaan. "Näittekö te sitä yhtä miestä, joka tässä oli?"

//Eipä mitään^^ Olikohan tämä nyt minun vuoroni? No kirjoitin kuitenkin ^^ vaikka lyhyttä ja kökköä tulikin...//

Musta hieksinen nainen auttoi Nedon ylös.
"Hyvä, ettei tapahtunut hirveän pahaa. Olitsit voinnut murtaa jalkasi tai käden. " Georgiana sanoi naiselle.

Hän huomasi myös, että oli muitakin ihmisä auttamassa samaa neitiä. Se poika meni tuonne. Georgiana osoitti pohjoista katua.
" Olen Georgiana. " Nainen sanoi.
Nienen tunsi itsensä hieman ei kaivatuksi henkilöksi, mutta häntä ei osittain haitannut kun oli tottunut semmoiseen olemukseen. Onneksi hevonen ei voinnut vaitoa hänet sudeksi kun hän ei ollut tunteet pinalla; jos hän olisi muttunut sudeksi niin hevonen olisi taas pilastunut.

Toisella silmällä hän katsoi toistahenkilöä, jota hän ei tuntenut laisinkaan. Hän kuuteli mitä hän sanoi juuri tippuvalle henkilölle ja miten hän esiintyi. Hänelle se oli pienestäkin asiasta kiinni miten hän reagoi, mutta yleensä hänen ulkomuoto veivät ystävät pois. Georgiana piti kuitenkin omasat tyylistää vaikka se asuste karkotti ihmisiä hänen luontaan.

// Ei se mitään voidaan kai mennä tällä järjestyksellä. //

Kun Nedo kiitti Tsurangua hän sanoi punastuneena " Enhän minä edes tehnyt mitään ja nimeni on Tsurangu, teidänne? " Hän kysyi mustahiuksiselta naiselta ja hevosen omistajalta ja rauhoitteli samalla vähän hevosta paijaamalla sitä.

Tsurangu silmäili näitä kahta henkilöä ja huomasi Georgianan kauniit hopeakorut, muttei ujoudestaan voinut kehua niitä. Nedo sen sijaan näytti todella hennolta pojalta ja Tsurangu oli kateellinen hänen hiuksistaan ja mietti miten hän on saanut ne niin kiiltäviksi.

Äskettäinen poika oli kadonnut jonnekin, eikä Tsurangu tätä nähnyt, joten hän vain pudisti päätään kevyesti ja sanoi " Olen pahoillani, mutten nähnyt. "

Nähtyään minne suuntaan Georgiana osoitti hän käänsi katseensa sinne ja yritti etsiä valkoista hahmoa väenpaljoudesta, mutta ei nähnyt tätä.

" Haluatteko että autan teitä hänen etsimisessään? " Kysyi hän myöhemmin kun Nedo ei tuntunut löytävän tätä nuorukaista millään.

Rai-Tae päätti jäädä miettimään paikoilleen muutaman minuutin mitä tekisi käveltyään pienen hetken. Hän oli jossain päin Tori-Katua keskellä ihmisjoukkoa. Jatkaisiko mies aikaisempaa suunnitelmaansa ja lähtisi Tori-Kadun päähän vai lähtisikö hän kokonaan pois karnevaaleista, palauttaisi vaatteet ja menisi omaan kotiinsa nukkumaan unohtaen tämän päivän? Jospa vielä vähäinen niskan venyttely auttaisi ajatusten juoksussa? Mies huokaisi raskaasti ja nosti päätään väsyneenä ylös päin vapauttaen päänsä rentona koskemaan niskaansa. Selässä jokin kohta rusahti pahan kuuloisesti, muttei kuitenkaan sattunut yhtään. Pitäessään päätään niskaansa vasten katsoen ylöspäin hän tunsi kuin jokin puuttuisi. Jonkin läsnäolo tai vastaava. Mikä voisi olla niin olennaista? Rai-Taen kasvoille nousi pienoisen pelon ja suuren ihmetyksen sekoitus. Hän vetäisi nopeasti päänsä normaaliin asentoon. Mies kohotti vasemman kätensä selkäänsä, muttei tuntenut siellä mitään. Pieni pakokauhu alkoi vallata miestä. Hän kuitenkin yritti rauhoittaa itseään ajattelemalla ettei vasemmalla kädellä ikinä ennenkään ollut tuntenut selässään miekkaansa. Rai-Tae pakotti nostamaan oikeansa kätensä kokeillakseen tuntuiko miekankahva. Kivusta irvistäen hän nosti jännityksestä ja särystä tärisevän kätensä ensin harteilleen ja siitä hapuili tuttua miekan kahvaansa. Nyt pakokauhu valtasi miehen. Miekka oli pudonnut!

Mies vetäisi kätensä nopeasti takaisin. Enää hän ei tuntenut kipua vaan pakokauhun. Miekka pitäisi löytää pian muuten se varastettaisiin. Miten hän ei ollut huomannut aiemmin?! Oliko oikean käden kipu vienyt miehen kaiken ajatukset? Tai sitten veljensä vaatteet?! Rai-Tae moitti itseään samalla nopeasti kiirehtien paikalle missä oli kaatunut.
Mies törmäili monen monta kertaa vastaantulijoihin, mutta tällä kertaa ei pyydellyt anteeksi. Hän halusi vai nyt löytää miekkansa.

Nedo antoi katseensa kiertää vielä ihmispaljoudessa. Tuo ei kuitenkaan nähnyt sitä, joka häntä oli ensiksi auttanut. Poika siirsi tylsistyttään katseensa kahteen muuhun ja katseli näitä, pieni hymy kasvoillaan.
"Kiitos paljon avustanne, ja olisin kiitollinen, jos auttaisitte etsimäänsen tyypin. En ehtinyt edes kiittää häntä", Nedo sanoi, heilauttaen vaaleat pitkät hiuksensa nopealla liikkeellä taakse ja laskeutui hennosti ja hiljaa alas kirjavan tamman selästä.
"Minä muuten olen Nedo. Anteeksi etten esittäytynyt", vaaleahiuksinen totesi ja kumarsi naisille pienesti.
Nyt Nedo katsahti Gerogianaan ja hymyili. Tämä ei osannut arvioida toisen ikää, tai muutenkaan, mutta ei osannut arvioida myöskään Tsurangun ikää. Ihmiset onneksi väistelivät Klarydeniä, joka juuri nyt riiputti päätään alhaalla, Nedon pitäessä hennosti ohjaksista kiinni. Hienoinen kiintoisuus nousi Nedon mieleen, kun hän katseli ja tarkasteli naisia. Se ei ollut mitenkään tavallista Nedolle, joka oli muutenkin ,melko välinpitämätön ja hiljainen. Tämä piti paljon enemmän yksinäisyydestä.
Vaaleahiuksinen otti muutaman askeleen eteenpäin ja katsahti taas toisiin kysyvästi. "Haluatteko mennä hevosen selkään? Siis jos haluatte lähteä mukaani?" poika kysyi yrittäen saada ääneensä ystävällisen sävyn, sillä aika usein häntä moitittiin omasta äänestään. Pienellä sormiliikkeellä poika käski Klarydenia mennä maahan, ja hevonen polvistui samassa ja meni makaamaan keskelle tietä. Ihmiset ja muut katselivat hieman outoina tuota näkyä, mutta eivät kuitenkaan tulleet sanomaan mitään.
Nedo piti varmuuden vuoksi kätensä niin lähellä että saisi tikarinsa tai sitten juosensa, jos jotain kävisi. Poika oli taitava ampumaan. Molemmat, Tsurangu ja Gerogiana tuntuivat mukavilta, eikä poika nähnyt heissä mitään pahanoloista. Mutta hän halusi silti löytää sen erään toisen joka häntä oli tullut auttamaan.
Nedo puheli jotain aivan oudolla kielellä tammalle, joka sittemmin jäi paikalleen, aivan kuin patsas, siis makaamaan ja odottamaan josko naiset nousisivat selkään. Nedo-Mori taasen otti muutaman askeleen eteenpäin ja näki miekan keskellä katua. Poika nappasi sen ja tarkasteli sitä, samalla yrittäen nähdä olisiko joku lähellä olevista hukannut miekkansa. Nedo voihkaisi mielessään ja pyöräytti silmiään ja kääntyi sitten Tsurangun ja Georgianan puoleen.
"Oletteko sattumalta tietoisia, kenelle tämä mahtaisi kuulua?" hän kysyi ja tarkasteli kumpaakin hymyillen pienesti. Veden siniset silmät loistivat taivaan valoa, saaden myös hiukset sädehtimään. Olihan hän haltia, mutta omasta mielestään liiankin kaunis, mikä harmitti häntä usein.

Georgiana kuuteli Nedoa ja Tsurangua. Osittain hän ei pittannut mistä he kaksisteen puhuivat. Musta hieksinen nainen tunsi pistävän katseen Tsurangulta, joka katsoi hänen kaulaa kohtaa. Peheksunalla ilmeellä hän katsoi häntä takaisin. Mitä toinne oli sanonut Nedolle sai Georiana nauramaan. Nauru oli todella lyhyt, mutta eloisa.

Nopeasti nainen sai hillittyän itsenä.
" Varmaakin poika on pettynyt kun et ole sanonut ääneen 'kiitos avusta'. " Hän sanoi.
Georgiana oli valmis etsimään, vaikka hän ei oikein piitannut miehen etsintämisessä. Silmät kääntyi vät salaman nopeasti kun Nedo kysyi miekasta.
" Se pojan miekka ketä sinun pitää kiittää vielä." Nainen sanoi lyhyesti ja nopeasti.

Lopulta tumma korsetti nainen asteli nedo läheisyyteen mutten hän ollut hieman erossa heistä.
" Minä voin viedä ja sitten voitte seurata minua. Minä tiedän missä se oikein on hän astelee. Voit luotaa minuun, aikka olen synkän näköinen. " Georgiana sanoi luottavaisella äänen sävyllä.
Normaalisesti kaikki kaukoitui hänen synkään asusteeseen.

Onneksi Tsurangu ei nähny Georgianan paheksuvaa katsetta muuten hän olisi pelästynyt ja ehkä jopa lähtenyt paikan päältä pois. Hän sitten ihmettelikin vähän miksi Georgiana nauroi tälle, mutta piti pintansa ja yritti olla välittämättä siitä.

Tsurangu kuunteli Nedon esittäytymistä ja painoi nimen mieleensä ettei unohtaisi sitä.

"Mielelläni jos siitä ei ole vaivaa sinulle sekä hevosellesi. "Mikä hevosesi nimi muuten on?" Vastasi hän Nedon kysymykseen ja esitti omansa.

Nähtyään Nedon pitelevän miekkaa hän oli varma että se oli sen äskeisen pojan ja oli aikeissaan vastata hänen kysymykseensä, mutta Georgiana ehti ensin.

Kuultuaan tumman korsettinaisen puheet tämä vakuutti Tsurangun ja hän päätti luottaa tähän ja uskoi että hän tiesi missä salaperäinen poika oli.

Ehkä Nedo ei huomannut sitä itse, mutta hän hymyili pienin hymyin kahdelle neitokaiselle ja aquamariinin siniset silmät omaava tyttönen hymyili takaisin hieman iloiten saadessaan tutustua uusiin ihmisiin.

Nedo silmäili koka puolelle, ketään kuitenkaan löytämättä. Ei ainakaan sitä jota etsi. Hän puristi miekkaa kädessään, ennenkuin köhäisi hieman. Tämä väenpaljous sai hänet voimaan pahoin, eikä pahemmin tammakaan siitä pitänyt. Hän ojensi käsissään olevan miekkansa mustapukuiselle neidolle, ja kumarsi sitten molemmille naisille syvään, ja suoristautui sitten ylös.
"Anteeksi, mutta minä joudun nyt poistumaan, olen pahoillani. jos te vain löydätte tämän miekan omistajan.."
Siniset silmät loistivat tuon puhuessa, ja viimein hän kääntyi tammaansa kohden ja kuiskaten tamman taas nousemaan.
Yksi loikkaus ja mies oli jo hevosen selässä. Hymyillen tämä vielä katsahti naisiin ja kiitti heitä.
"Näemme ehkä uudestaan, ainakin toivon niin", tuo sanoi vielä ennenkuin käänsi hevosen poispäin kaksikosta ja lähti harhailemaan, pois tori-kadulta, jonnekkin parempaan ilmaan.

//Anteeksi tämä tälläinen tuppaantuminen ja etuilu, mutta Nedon minä vetäisen nyt pois n.n Gomen//

Georgiana sivussa kuunteli Nedon ja Tsurangun jutustelua, mutta hän kuitenkin niijasi takaisin, kun Nedo kumartui hänelle. Lopuksi hymyili lähtevvälle henkilölle.
Kyllä minä osaan karkottaa hyvin henkilöt luotani. nainen ajatteli ja katsoi kumpaakin herroja.
Georgiana ei sanonut yhtään mitään, mutta ilmeestä hän toivoili onne jatkoa hänelle. Hän kuitenkin ihmetteli, kun Nedo ei esitellyt hänen hevosen nimeä olikohan hänellä niin kova kiirre.