Karnevaalit

//Tervetuloa vain kaikille karnevaaleihin! Nämä ovatkin sitten tässä roolipelissä järjestettävät ensimmäiset juhlat!//

Andromeda-Meda Mérei oli pukeutunut parhaaseen juhlamekkoonsa, joka olikin varsin prinsessamainen kaikkine laahuksineen, rusetteineen, ja vekkeineen.
Kaiken lisäksi mekko oli väriltään vaaleanpunainen, mikä vain lisäsi prinsessamaista tunnelmaa. Hänen silmiään peitti roosanvärinen naamio, jonka reunat olivat ohuesti röyhelöllä. Andromedan hiukset olivat vapaina, hieman kiharaisina ja ne laskeutuivat hänen harteilleen. Päässään naisella oli mekkonsa sävyinen vinolierihattu, jonka sivuilta laskeutuivat harsokankaiset samettinauhat, jotka olivat tarkoitettu hatun kiinnittämiseen. Ja täten hattu olikin sidottu hänen kaulaansa mahtavalla rusetilla. Eikä naisen yleisilmettä pahentanut naamion sävyyn punatut huulet.

Katsellen ympärilleen, saattoi Andromeda tuntea itsensä sulautuvan mainiosti aatelis Aasojen joukkoon. Harva katsoisi häntä naissoturiksi tässä asussa. Hitaasti hän asteli väenpaljoudessa kiroten sitä, kun ihmiset tönivät ja tuuppivat häntä, päästäkseen ohitse. Joku vieläpä astui hänen laahukselleen.

Mitä pikemmin hän pääsisi Tori-Kadun päähän, seurailemaan karnevaalien ohjelmaa, sitä parempi. Ja ennen kuin nainen huomasikaan, makasi hän jo maassa rähmällään. Joku oli tallannut hänen laahukselleen, ja saanut hänet siten kompastumaan!

Xavier oli pukeutunut miesten juhlapukuun, jonka housut olivat mustat ja niissä koreili liituraita kuvio. Hänen takkinsa oli täysin valkoinen, ja lukuunottamatta muutamia kultakirjailuja sen rinnuksella. Yhdestä hänen taskustaan törrötti kirkkaan vihreän sävyinen kukka, joka muodoltaan muistutti läheisesti auringonkukkaa. Miehen silmiä peittivät myös naamio, joka oli väriltään valkoinen, mutta sen reunat olivat kultakirjaillut.

Xavier ei ollut koskaan pitänyt karnevaaleista, mutta tänäkin vuonna hänen isänsä oli hänet niihin pakottanut. Oli kuulemma häpeä olla osallistumatta.
Niinpä hän hieman eksyneen näköisenä seisoi keskellä väenpaljoutta, edes yrittämättä päästä Tori-Kadun päähän, näkemään karnevaalien ohjelmistoa. Hän ei piitannut siitä. Hän vain seisoi, antaen ihmisten tuuppia ja töniä, eikä kaikki se tuuppiminen edes haitannut miestä, ennen kuin hänestä alkoi tuntua siltä, että hän vain aiheutti muille ihmisille kulkuvaikeuksia. Sellainen oli miehen luonne, hän uskoi kaiken olevan hänen omaa syytään, jopa sen kun eräs nainen kompastui hänen takanaan mekkonsa helmaan. Syvästi hän uskoi naisen kaatuneen siksi, että tämä oli yrittänyt ohittaa Xavieria, mutta kun mies oli törkeästi hievahtamatta seissyt tukkeena, oli nainen kompastunut hänen ohittamisensa yrittämiseen.

Delleree katseli silmät pyöreinä ympärillään hyörivää väkijoukkoa. Hän oli pukeutunut tapansa mukaan valkopunaiseen esiintymisasuunsa, minkäänlaisia hepeneitä hän ei edes omistanut. Asu meni kyllä miltei täydestä vähän halvempana juhla-asuna. Hänellä ei ollut hattua tai naamiota, mutta joskus esiintyessään käyttämä lyhyt, tumma sauva, jossa oli valekullattu nuppimainen pää, pyöri hajamielisesti hänen toisessa kädessään.

Hän varoi jokaista askeltaan, yritti parhaansa mukaan väistellä itseään paljon koreammin pukeutuneita aatelisia ja samalla tähystellä muiden päiden yli kadun toiseen päähän. Oli hän kuullut, että siellä esitettäisiin jonkinlaista ohjelmaa.

Ihmisten puheensorina muuttui hänen korvissaan yhdeksi massasurinaksi, hän ei yhtäkään sanaa saanut joukosta poimittua. Hän hivuttautui syrjemmälle kohti katua reunustavia puoteja ja kojuja. Siellä oli enemmän tilaa liikkua. Delleree kiristi askeltahtiaan ja lopulta miltei harppoi pitkin ihmisiä kuhisevaa katua mutkitellen näiden seassa ja varoen astumasta kenenkään vaatteenhelmoille. Hän näki juuri, miten hänen aikaisemmin tapaamansa Andromeda kaatui päistikkaa maahan. Ihmisiet tukkivat pian tämän näköyhteyden, ja Delleree koetti hieman huolestuneena kiristää vielä tahtiaan. Hän pääsi tunkeutumaan väkijoukon läpi ja harppoi naisen luo. Hän lipaisi huuliaan kielenkärjellään ja vilkaisten sivullisia kumartui tämän vierelle.
''Tarvitsetteko apua?'' hän kysyi kiihkeästi ja tajusi sitten, ettei tämä ehkä halunnut hänenlaistaan köyhää itseään auttamaan. Andromeda oli niin tyyriinnäköiseen asuun pukeutunut, että tätä saattoi helposti luulla aateliseksi. Eikä hänen väliintulonsa vahvistanut tätä luuloa.


Itä-Tuulen kasvoille oli vääntynyt karsas ja halvekiva irve. Hänen silmiään peitti lähinnä kellervänsävyinen naamio, jossa kulki taidokkaasti maalattuja oransseja kiekuroita ja tribaaleja. Keltaiset silkkinauhat solmivat naamion kiinni huolitellulla rusetilla pään taakse. Kyseinen rusetti oli osa hänen huoliteltua kampaustaan. Lainehtivat kullankeltaiset kiharat kehystivät hänen vaaleita kasvojaan.
Hän oli pukeutunut keltaiseen olkaimettomaan mekkoon, joka oli varsin yksinkertainen muiden asuihin verrattuna. Ainoa hienous oli mekon leikkaus. Helma leveni taidokkaasti polvien kohdalta ja loi tarkoin ommeltuja, suuria ja näyttäviä poimutuksia. Helma oli räiskyvän punaista kangasta, joka herätti joidenkin harvojen kankaita tuntevan huomion. Noin kirkas punainen oli nykyään arvossa, ja varsin kallista.

Itä-Tuuli seisoi syrjässä tuskaisen näköisenä. Häntä ahdisti vallitseva väenpaljous ja se, miten köyhät olivat yrittäneet pukeutua parhaimpiinsa. Näiden kanngassuikaleilla koristelemat yksinkertaiset asut herättivät karsasta inhoa. Hän myös epäili joukossa puikkelehtivan ties kuinka monta taskuvarasta. Tästä johtuen oli hän ristinyt kätensä tiukasti rintojen alle, kuin olisi näin enemmän turvassa. Hän oli kuitenkin pakottautunut karnevaaleihin tulemaan, kartuttamaan mainettaan lähinnä. Kuiskaus oli lähtenyt lentämään satamaan. Lintu ei viihtynyt kaupungissa.

Iliana

Väkimassa velloi hänen ympärillään. Kaikki tuntui jotenkin niin epätodelliselta. Payon oli hetkessä muuttunut yhdeksi värien kirjoksi. Kaupungissa tuntui olevan vain toinen toistaan koreampiin ja arvokkaampiin pukuihin pukeutuneita henkilöitä. Kirkkaita värejä, joihin tavallisesti vain rikkailla oli varaa, tuntui olevan nyt jokaisen puvuissa. Hänen oma pukunsa, teetätetty juuri karnevaaleja varten, tuntui nyt hyvin typerältä ja yksinkertaiselta. Halpaa harmaata kangasta, jossa tunsi olonsa epämukavaksi, edes
tylliä, tai pitsiä ei pukuun oltu lisätty. Aurinko paahtoi ja tiivis väkimassa lisäsi saarretuksi tulemisen tunnetta. Lierihattu olisi kyllä tullut käyttöön, mutta mitään asuun sopivaa hän ei omistanut. Iliana suoristi metsänvihreää silkkinauhaa, jonka hän vyötärölle oli asettanut, nosti samaa sävyä olevan naamion silmilleen ja lähti vellovan väkimassan mukana kohti torikadun päätä.

Kadun päässä oleva ihmismuuri oli melkein mahdotonta ohittaa. Iliana lähti kuitenkin pujottelemaan sen läpi tyytyväisenä hoikasta vartalostaan. Aateliset ja ylipäätänsä Aasat tyytyivät vain vilkaisemaan kylmästi, mutta Vaaneille se ei riittänyt. Juuri kun Iliana oli luullut päässeensä ohittamaan taas yhden vaanin turvallisesti, tämä tönäisi ronskisti kiroillen tytön matkoihinsa. Sitä teetti viha kiltojen välillä.

Nedo-Mori

Nedo-Mori ratsasti juuri kaupunkiin, mutta joutui pysähtymään hirmuisen väenpaljouden takia. 'Mitä ihmettä täällä on meneillään?', poika ihmetteli ja kuunteli kaikenalaisia ääniä, joita vain sattui kuulumaan ja kannusti hevosensa Klarydienin liikkeelle. Hevonen oli hermostunut tuosta suunnattomasta ihmisemassasta, mutta kun Nedo pysyi rauhallisena, pysyi hänen tammansakin.
Kaikki muut ihmiset ja henkilöt näyttivät olevan pukeutuneet hienoihin pukuihin ja juuri nyt hän tunsi itsensä hieman rääsyläiseksi, koska hänellä tosiaan oli vain vanhat likaiset vaatteet. Juurihan hän oli kaupunkiin saapunut.
Tämä ratsasti väenpaljoudessa, katsellen ympärilleen saaden ehkä joiltakin häpeäviä katseita. Niistä hän nyt vähät välitti. Käsi siirtyi aina vain alemmas huotran päälle. Siitä hän saisi hyvin miekkansa, jos joku sattuisi ryppyilemään. Kaikki näyttivät onneksi väistävän hevosta ja pian tämä olikin keskellä koko väkijoukkoa. Hän etsi katseellaan jotain mielenkiintoista ja kuuli jonkin mainitsevan sanan 'karnevaalit.' Hän oli siis saapunut kaupunkiin väärään aikaan. 'No kunpa täältä edes löytyisi juttuseuraa', poika tuhahti itsekseen. Juuri nyt hän olisi ollut sillä tuulella, että voisi haluta jutellakkin.
Hän ei tuntenut vielä ketään, mutta näki ihmisiä, jotka tönivät toisia ja ehkä jopa haukkuivatkin. Kauniita naisia näkyi paljon sekä jonkinmoisia miehiä. Nedo ei kuitenkaan viitsinyt ruveta juttelemaan kellekkään. Ties minkä kuvan muuta hänestä saisivat. Parasta oli vain odottaa hetki.
Klarydien alkoi kuitenkin hermostumaan ja pärskähteli rauhattomana. Se kopisteli jaloillaan kivistä alustaa ja pyöri ympäri. Ihmiset kiersivät hevosen kaukaa ja loivat vihaisia silmäyksiä Nedoon, joka ei ollut niitä huomaavinaankaan, sillä hänellä oli täysi työ pitää tamma aisoissa. Pian se kuitenkin nousi pystyyn, jolloin pojan piti painautua kirjavan kaulaa vasten. Hevonen pomppi paikoillaan, välittämättä ihmisistä, joita ehkä sattui tielle tulemaan. Nedo-Mori koitti rauhoitella tammaa ja kirosikin mielessään:'Tämäkin vielä.' Poika niin inhosi väenpaljoutta.

Serag
Mies ei kuitenkaan pistännyt kummoisia vaatteita pääleen, kun köyhä perhe, vaikka tekee työtä hulun lailla. Vaatteet oli pesty ja hieman muunteltuja. Asu oli tänä päivä enemmäkseen vampyyi tyyppinen luonnennat siihen asiaan ei ollut niin lähell sydäntä. Hänen ei tarvinnut laittaa teko hampaita suuhun, kun oli luonostaan vampyyri hampaat. Silmät katsoivat oliko tuttuja henkilöitä paikalla. Joitakin ihmisä hän kaarteli voimakkaasti. Serag halusi nähdä enemmäkseen sukulaisia kuitenkin hänen äidinsä kauta. Isän kautta oli tiedossa vain vampyyreitä, jotka juhlan lopuksi joisi koko kylän. Veljensä Thomas oli pääsyt opiskeluistaan hetkeksi eroon ja oli asettunut Seragin kanssa joukkoon. Thomas oli hyvin menevä, kun oli varsinkin juhla päivinä. Pari Thomaksen hyvää ystää seurasi mukaan, mutta he kummatkin kaikkointuivat Seragista.

Georgiana
Musta hiuksinen nainen katsoi tympeenä kadun nurkilla. Hän tiesi tässä illassa saisi kunnolla rahaa, mutta minkälaisen tunne altiiksi itsensä laittaa. Demoneja ei oikein näkynyt tämmöisissä pipaloissa. Hän oli vain Demonien huora, vaikka kuinka ihmis miehet ostella yhtä yöttä. Ei kiinostaisi yhtään muutua sudeksi tänä iltana. Muuta ajatellessaan sen muuttumisesta hänen vartalo ei pelkoontuisi. Rikaana hän ei vaihtanut asuaan, mutta pitkät sivuhiukset oli laitettuna yhdeksi nutturalle.

Rai-Tae asteli Keskusaukiolta kohti Tori-Katua. Hänen oli pitänyt tulla aikaisemmin, ennen pahinta ihmisruuhkaa, mutta oli myöhästynyt hieman. Kiitos tähän kuuluu hänelle itselleen, koska ei omannut yhtään hienompia vaatteita. Sen takia hänen täytyi 'lainata' veljensä, Zel-Ramin, vaatteita. Lainaaminen ei ole ihan oikein sanottu. Oikeastaan hän kävi ottamassa ne veljensä asunnosta, koska tiesi tarkan isoveljensä tulevan aikaisin ennen suurta ruuhkaa ja näin pystyvän käymään 'lainaamassa' hieman vaatteita. Kuitenkin hienompien vaatteiden etsimisessä oli mennyt muutama tovi. Loppujen lopuksi hän oli kuitenkin ne saanut ja vaikkei ne ollutkaan värikkäät tai hämmästyttävän hienot kelpasivat ne tähän hätään.

Mies asteli eteenpäin laahustaen ja katsoen maahan. Hän pysähtyi ja nosti katseensa katsoakseen eteenpäin kohti suurta väkitulvaa. Kuului rakas huokaisu. Hänen pitäisi varmaan ajatella vain: 'Kerran se kirpaisee' tai 'Kyllä se siitä', mutta kuullessaan väkijoukon suuria huutoja alkoi Rai-Tae epäillä. Pitäisikö mennä takaisin? Töistäkin oli tullut vapaata, mies ajatteli apeana. Niin. Koska ei ollut töitä oli vaihtoehtona käpsiä pitkin kaupunkia tai sitten mennä tuonne keskelle väkijoukkoa. Tylsyys olisi piinaavampaa kuin ihmisvilinässä kulkeminen ja hän lähti kävelemään eteenpäin Tori-Kadun päätyyn päin.

Hetki hetkeltä tuntui inhottavammalta kulkea ihmisvilinässä. "Anteeksi.. Anteeksi... Olen pahoillani... Oh, sori... Anteeksi..", mies joutui pahoittelemaan koko ajan, kun ihmistiheys oli suurimmillaan. Kuitenkin miehen onneksi hän löysi paikan jossa oli vähän tilavampaa. Pakonomaisesti hänen oli pakko kokeilla oliko hänen selässään vielä miekkansa. Rai-Tae huokaisi helpotuksesta tuntiessaan kädessään miekkansa tutun kahvan. Rahaa hänellä ei ollut edes mukanaan. Ainoastaan veljensä ja omat vaatteensa ja miekkansa.
Mies päätti pysähtyä pieneksi hetkeksi seuratakseen tilannetta. Ihmisiä ja vastaavia kulki eestaas sinne tänne. Vähän kauempana vaikutti tapahtuvan jotain. Hevonen oli noussut kahdelle jalalle ja selässä näytti olevan ratsastaja. Rai-Tae päätti mennä tuohon suuntaan. Ehkä hänestä voisi olla avuksi.

Jälleen alkoi anteeksipyytelyn rumba, kun mies koitti mennä lähemmäs paikkaa jossa hevonen ratsastajineen oli. Onnekseen hän pääsikin paikalle ja huomasi hevosen pomppivan paikoillaan ja ratsastaja varmaan yritti saada hevosensa rauhoittumaan. Rai-Tae oli pysähtynyt setmisen metrin päähän hevosesta. Kuitenkin jotkut ihmiset tuntuivat kiertävän liian läheltä. Mies seurasi hetken tilannetta sitten katsoi ratsastajaan. Ratsastaja näytti olevan vaalea ja pitkä hiuksinen nuorukainen. Sukupuolta mies ei pystynyt arvioimaan hiusten ja hypähtelevän hevosen vuoksi. Pienen tuumailun jälkeen Rai-Tae astui edemmäs ja huudahti: "Hei! Tarvitsetteko apua?". Ehkäpä isoveljen poissa muodista olevista juhlavaatteista oli sittenkin hyötyä. Miehen valkoiset hiukset ja tummat vaatteet erottuivat hyvin toisten kirkkaista väreistä.

//Pheww.. Tänään oli hieman tylsää joten päätin väsätä huvikseni Rai-Taelle karnevaaliasun. .D //

//tulen mukaanne //

Elysia ratsasti Charlesilla väkijoukon keskelllä. Hänet varmaan tunnistettiin kaukaa ratsuna selästä. Elysialla oli päällään tavallista koreampi juhlamekko.

Hän mietti hieman minne voisi laittaa Charlesin, sillä olisi kiva katsella kaikkea lähempää.
Hieman kauempana häämötti puu jonka vieressä oli ruohoa. Elysia ratsasti puun luokse ja laskeutui ratsunsa selästä. Hän sitoi Charlesin puuhun ja jatkoi matkaansa jalan.

Hän katseli väkijoukon asusteita ja kaikkea ympärillään olevaa. Ehkäpä hän löytäisi tuttuja ihmisiä paikan päältä olihan sentään karnevaalit.

Neithkinoli ennättänyt saapua paikalle Contadorin kanssa. Neithiä ärsytti väen paljous, mutta se kuului asiaan kun oli karnevaalit. Kadun reunassa oli talo tai mökki tai koju, jonka katto oli tarpeaksi alhaalla, jotta sen päälle oli helppo hypätä.

Neiht ponnisti hieman ja olikin jo katon päällä. Sne jälkeen hän meni vielä vähän korkeammalle ja tähysteli.

Neithiä alkoi mietityttää olikohan kukaan tuttu paikalla.

//sori en ole ehtinyt kauheasti lukea viestejänne, joten eikai haittaa kun tulin tälleen vaan kirjoittelemaan?//

// Pahoittelen en noudattanut järjestystä. Mutta pelaan nyt uudella hahmollakin, eikä mitään erikoista ole tainnut vielä tapahtua?//

Iliana tunsi olonsa sitä tukalammaksi mitä syvemmälle tiiviiseen väki joukkoon eteni.
Puvun helmoista oli pakko pitää kiinni, vain sen takia että puku pysyisi hänen päällään. Halpalaatuinen kangas ei montaa polkaisua päälleen tarvitsisi ennen kuin lähtisi purkautumaan, eikä tyttöä innostanut ajatus kulkea tapahtuma alueella alushameessa.
Iliana jatkoi tyhmän rohkeasti tunkemistaan väkijoukon halki, hän halusi päästä näkemään
mitä karnevaalien ohjelmaan kuului.

Torikadun vasemmalle reunalle, erään kojun viereen oli kerääntynyt piiri. Katsojat taputtivat käsiään, huutaen samalla reippaita kannustushuutoja. Välillä muutamat naisista päästivät ihailevia ja ihmetteliviä huokauksiaan. Piirin keskellä pienikokoinen nuori satyyrimies heitteli päätähuimaavia voltteja ja muita mahtavia temppuja, joihin vain harvat pystyivät. Edessään hänellä oli kori, johon saivat katsojat halutessaan lahjoittaa rahaa Se alkoi olemaan jo reilusti täydempi kuin yleensä, mutta sehän oli ymmärrettävää, karnevaalithan olivat vain kerran vuodessa ja keräsit valtavasti väkeä, joka oli anteliaisemmalla tuulella kuin yleensä. Katsottuaan että korissa oli tarpeeksi rahaa mies lopetti kiittäen kohteliaasti ja toivottaen katsojille iloista karnevaalin viettoa. Perään hän väläytti hymyn, joka sai naisten polvet notkumaan ja miehet kateellisiksi. Sellainen oli Sigmund.

Fionella saapui torikadun laidalle ja kuuli paljon ääniä. Iloisia sellaisia. Pian hänen edestään käveli suuri joukko iloisia ihmisiä hymylilen, kummallisissa asuissaan.
He pyysivät häntä kauniisti mukaan tanssimaan ja juhlimaan, mutta Fionella ei pitänyt tuollaisista ajatuksista. Eihän hän ikinä ollut kokenut iloa vain surua ja sen sellaista.
Kärttyinen Fionella yritti lyödä jotain kulkueen mukana tanssivista, mutta hän ei osunut vaan kaatui maahan. Tämä totisesti oli hänen yksi huonoista päivistä, tuhansien muiden joukossa.

Hän vetäytyi varjoihin ja jäi katselemaan muiden tekemisiä kummastuneena. Hän tosin kyllästyi siihen pian, hänellä olisi vielä paljon siivottavaa ja kun juhlat loppuisivat, hän joutuisi siivoamaan siellä yö myöhään. Fionella päätti hakea ennen siivoustöiden alkua sapuskaa, kun sitä olisi vielä tarjolla. Hän käveli kojujen luo ja katsoi niiden runsaita antimia. Pian hänellä olikin jo nälkä. Hän valikoi hyvät ruuat ja häipyi nopeasti, tietysti myyjä huusi hänen peräänsä, sillä Fionellahan ei kuulunut niihin maksaviin asiakkaisiin, mutta nainen tietysti piiloutui varjoihin. Hän etsi hyvän paikan missä istua ja syödä, ahmien melkein kaikki ruuat, mitkä oli ottanutkin, ja loput hän antoi kulkueläimille. Ilta alkoi jo vähän hämärtyä ja hän tiesi, että kohta olisi siivouksen aika.

Mi-Mi ratsasti ponillansa ja huomasi tanssivia ihmsiä kadulla. Mitä täällä oikein oli oikein tekeillä?, tuo ajatus hiipi ensimmäisenä Mi-Mi mieleen. Pian asia valkeni hänellekkin.
Ihmiset nostivat hänet ylös maasta ja huusivat tervetuloa karnevaaleille. Pian he laskivat Mi-Mi takaisin maan kamaralle ja jatkoivat juhliaan. Pottukin oli jo tanssimassa letkan perässä omanlaisia tanssejaan. Jos ponin pientä kummallista askellusta tanssiksi voi kutsua.

Mi-Miä hieman hymyilytti Pottu ja sen tanssi yritykset. Paitsi hänen, myös Potun oli vähän tukalaa olla karnevaaleissa, sillä heidän piti kokoajan varoa toisten ihmisten jalkoja, pienen kokonsa takia. Heidän mielestään tämä oli kuin sokkelo.

Lopulta Mi-Mi meni letkan perälle tanssimaan myös itsekin.

//Juu, ei pieni pelijärjestyksen rikkominen mitään haittaa. Itse vain taisin olla liiankin laiska, kun venytin vastailua. Tai oikeammin, ei minulla kauheasti aikaakaan ollut. : D //

Hieman kipakka ilme kasvoillaan nousi Andromeda pystyyn väenpaljouden keskellä, pudistellen hameen helmojaan tuohtuneena.
Hän tunnisti avuntarjoajansa aikaisemmin tapaamakseen Dellereeksi, ja päätti lahjoittaa tälle jopa tavallista leveämmän hymynsä, kiitokseksi avun tarjoamiseen.
"Kiitos vain avustasi, mutta luulenpa ettei se ole enää tarpeen.
Hauskaa tavata tuttuja täällä karnevaaleissa, yksin ei ole kovin mukavaa talloutua toisten jalkoihin." Andromeda jatkoi hameensa siistimistä huolitellusti, ja asetteli röyhelöitään paremmin. Hän käänsi vielä vähän päähinettään, kunnes lähes tyytyväinen ilme palasi jälleen naisen kasvoille.

Ihmisten aloittaessa jälleen tuuppimisen, ei Andromeda voinut enää hillitä kiukkuaan.
"Eikö kukaan täällä osaa kulkea siivosti? Eikö yksi kerta minun kaatamiseeni jo riitä?", hän huusi, eikä hänen äänensä ollut lähellekään ystävällinen.
Muutamat ihmiset hänen ympärillään loivat häneen anteeksi pyytäviä katseita, ja lakkasivat pyrkimästä hänen ohitseen. Andromedan asu oli tehnyt tehtävänsä, ihmiset erehtyivät luulemaan häntä joksikin kaupungin seurapiirineidoista.

"Nyt minä haluan nähdä, mitä kadun toisessa päässä on", Andromeda ilmoitti, osoittaen sanansa Dellereelle. Hänen kasvoilleen kohosi anteeksi pyytävä ilme, äskeisestä kiukunpuuskastaan.
Nopeasti neito lähti jälleen vellomaan ihmismassassa kohti Tori-Kadun toista päätä, olettaen Dellereen seuraavan hänen perässään.

Kovan työn ja tohinan jälkeen, Andromeda pääsi kuin pääsikin kadun päähän, johon ihmisiä oli kerääntynyt piiriin, voltteja heittelevän nuoren miehen ympärille. Monet päästivät salpautuneita hengähdyksiä, tyypilliset seurapiirineidot. Heidät olisi saanut kirkumaan yllätyksestä jo pelkällä kärrynpyörällä. Mutta nyt kun tarkemmin katsoi, voltteja heittelevä mies todella osasi asiansa, ja hänen rahakulhonsa oli epätavallisen täynnä.
Sen selitti vain karnevaalien tuoma avomielisyys.
Miehen lopettaessa esityksensä, väläytti tämä leveän hymynsä vielä yleisölle. Andromedaa rupesi ällöttämään, taas nuo seurapiirin tytön heitukat aloittivat ällistyneet onnenkiljaisunsa, ja yksi heistä näytti olevan lähellä pyörtymistä.

Seurapiirineidot kuitenkin pysyttelivät taka-alalla hihitellen, tuijottaen uutta ihastustaan.
Andromeda ei kuitenkaan kuulunut taka-alalle jääviin, halkoen taas ihmismassaa, suuntasi hän askeleensa kohti äskeistä miestä.
Muljauttaen samalla vihaisia katseita tientukkeisiin, jotka hänen katseensa voimalla astuivat kuitenkin hyvin pian syrjään.

"Olet varsin taitava, akrobaatiksi", Andromeda sanoi, tarvottuaan vihdoin reitin miehen taakse, vilkaisten samalla olkansa yli, oliko Delleree vielä kyydissä. "Harmi vain, ehdin nähdä esityksestäsi vain lopun. Ihmiset eivät olleet kovin innostuneita päästämään ketään ohitseen. Koko tori on jumituksen partaalla", hän jatkoi vielä hieman harmistuneeseen sävyyn, katsahtaen ärtyneesti seurapiirineitoihin, jotka olivat hihitellen siirtyneet lähemmäs.


Xavier käännähti ympäri, harmistunut katse kasvoillaan. Hänen ilmeensä oli pahoitteleva, hänen katsoessaan maahan kaatunutta naista, joka sai kuitenkin pian avuntuojan.
Oliko hän tosiaan syypää naisen kaatumiseen? Kukapa muukaan voisi olla yhtä epäonninen ja tohelo, kuin hän.

Äkkiä väkijoukko alkoi taas vellomaan, ja peitti hänen näköetäisyyttään naiseen, ja tämän avuntuojaan. Ja Xavierhan välttämättä halusi esittää tälle pahoittelunsa.
Hyvin varovaisin liikkein hän ohitteli ihmismassaa. Missään nimessä hän ei alkaisi ketään tuuppimaan, tai saisi uusien kaatumisten syyt jälleen niskoilleen.

Pyydellen muutaman kerran anteeksi hieman töykeän puoleista ohitustaan, sai Xavier jälleen naiset näköetäisyydelleen. Ihmiset velloivat hänen ympärilleen, ja hän pääsi monta kertaa täpärästi livahtamaan, joutuessaan melkein puristuksiin muutamien tukevampien ihmisten väliin.
Vihdoin hän pääsi puhe etäisyydelle naisiin, joista toinen oli päättänyt lähteä hakeutumaan kadun toiseen päähään, ja alkaen tuuppia väkeä, toteutti nainen suunnitelmaansa. Xavierin ei auttanut muu kuin seurata murheellisen näköisenä, jotta voisi vihdoin esittää anteeksi pyyntönsä.

Delleree siirtyi hieman syrjään antaen Andromedalle enemmän tilaa nousta ylös. Hän pahoitteli ohimennen miestä, jonka päälle oli miltei peruuttanut. Tämän häneen luoma vihamielinen katse sai hänet kääntämään nopeasti katseensa takaisin Andromedaan. Häntä eivät muiden luomat katseet haitanneet, ne vain saivat itsetunnon laskemaan. Andromeda oli päässyt ylös ja loi hänelle leveän ja ystävällisen hymyn helmojensa pudistelun lomassa. Mitä tämän aikaisempaa ilmettä oli lukeminen, ei nainen vaikuttanut olevan lainkaan tyytyväinen tälle tapahtuneeseen.
"Kiitos vain avustasi, mutta luulenpa ettei se ole enää tarpeen. Hauskaa tavata tuttuja täällä karnevaaleissa, yksin ei ole kovin mukavaa talloutua toisten jalkoihin'', tämä sanoi ja jatkoi vielä asusteensa järjestelyä.
Delleree hymyili tälle vaatimattomasti vastaukseksi puristaen yksinkertaista sauvaansa kädessään. Hän tunsi pistoksen rinnassaan johtuen toisen koreasta asusta. Hänen olisi turha edes tavoitella moista. Ei hän kateutta tuntenut. Hän kuvitteli itsensä harmaavarpuseksi laululinnun rinnalla, pieneksi jqa vaatimattomaksi.

Tilanteen selvittyä alkoivat odottamaan jääneet ihmiset jälleen jatkaa ohikulkuaan, ja äsken heidän ympärillään ollut pieni vapaa rinki ohentui nopeasti olemattomiin kuin hirttosilmukka hirtettävän kaulalla. Tämä näytti suututtavan Andromedan, ja pian pysähtyivätkin ohi pyrkivät jälleen hetkeksi tämän huutaessa painotteisesti asiansa. Jotkut jopa pyysivät varovaisesti anteeksi ja kiersivät sitten kauempaa.

"Nyt minä haluan nähdä, mitä kadun toisessa päässä on", tämä jatkoi suunnaten nyt sanansa Dellereelle, hymyillen anteeksipyytävästi. Delleree virnisti ymmärtäväisesti.
''Lähtekäämme siis'', hän sanoi avoimesti hymyillen ja lähti kulkemaan Andromedan perässä kohti kadun toista päätä. Asullaan tämä tuntui saavan helpommin tietä, ja Delleree oli ainoastaan kiitollinen hänelle tarjoutuvasta vapaasta kulkureitistä kulkiessaan aivan tämän vanavedessä.
Jonkin ajan kuluttua pääsivät he kadun toiseen päähän. ihmisiä oli kokoontunut katsomaan akrobatiaesitystä esittävää miestä, joka teki taitavia voltteja ja temppuja, joita vain kuvitella saattoi. Tämän temput saivat Dellereen haukkomaan hämmästyksestään henkeä. Tämän tekemät hypyt ja temput olivat todellakin taidokkaita, hän kun oli sirkuksen mukana ollut lähes koko elämänsä. Ainoastaan pieniä huomauttamisenarvoisia asioita hän huomasi. Huonoksi onnekseen alkoi tämä juuri lopetella esitystään hänenkin päästyä tunkeutumaan etummaiseen riviin. Mies hymyili kaunista hymyään yleisölle. Dellereetä lähinnä säälitti joidenkin aatelissukuisten neitojen yliampuvat reaktiot. Miehen rahankeruukori oli yllättävän täynnä.

Andromeda puhutteli miestä. Delleree tunsi harmikseen jäävänsä toisen varjoon, mutta totesi kuitenkin itselleen olevansa kiitollinen tämän seurasta. itse hän ei olisi päässyt kadun toiseen päähän läheskään näin nopeasti.
''Osaatte todella asianne'', hän lisäsi kunnioittavasti kertoen näin olevansa Andromedan seurassa.

//En jaksa pelata nyt Itä-Tuulella, hänellä jatkan joskus toiste -.-' //

Nedo-Mori

Tuo vaaleahiuksinen pysyi rauhallisena tamman yhä pomppiessa kivisellä kadulla, ihmisten vain toljottavan hölmöinä. Nedon tekin niin mieli sanoa jotain noille ihmisille, mutta piti suunsa kiinni, sillä ei halunnut hellittä keskittymistään, sillä sen jälkeen hän olisi varmasti se joka jäisi hevosen jalkoihin, kun tippuisi Klarydienin selästä. Hän ei juuri kerennyt katselemaan ympärilleen, vaan näki hevosen harjan ja pärskähtlevän turvan, jossain vaiheessa, koska oli luisunut tamman valkealle kaulalle, kavuten sieltä kuitenkin muitta mutkitta takaisin satulaan. 'Klarydien, rauhoitus nyt jo',, poika ajatteli ja alkoi jo näyttää toivottomalta.
Nedo yritti saada Klarydienin rauhoittumaaan, mutta huomasi sen toivottomaksi tapaukseksi. Hän kuitenkin huomasi henkilön, joka huusi että tarvitsisiko hän apua. Aluksi tuo ei oikein keksinyt vastata mitään. Hän ei oikeastaan tajunnut, että siinä oli jokun, mutta päätti sitten huudahtaa toiselle takaisin. "Joo, jos viitsisitte niin kiitoksia hyvin paljon. Olisin hyvin kiitollinen", tuo sopersi, yrittäen saada vauhkoontunutta tammaa pysymään paikoillaan ja sillein että se ei vahingoittasisi ulkopuolisia. Oli kuitenkin mukavaa kuulla, että joku oli valmis auttamaan. Tuo ei ollut koskaan ennen kuullut, että joku olisi valmis auttamaan häntä, jos hevonen oli lähtenyt temppuilemaan. No henkilöitä on moneksi.

// Snarf~ kauhian lyhykäistä. Olen pahoillani^^' Gomen//

Georgiana huomasi pillantuneen hevosen ja huomasi tän ratsastajan tippunnen kiviselle tielle. Hän juoksahti ja rauhoitteli hevoista ja lopulta sai sen kiinni pitäekseen. Katse kääntyi naiseen päin.
" Ei kai sinua sattunut pahasti? " Hän kysyi. " Tässä on sinun hevosesi, mutta suosittelisin hevosen jättää tallille, ettei se ressaannut tämmöisessä porukassa."
Musta hiuksien nainen hymyili. Tunteet hänpiti tiukasti kiinni.


Serag hymyili Thomaksen ystäville, vaikka hän tietäisi he eivät pidä hänestä olenkaan. Silmät kuitenkin löysivät Dellereen ihmisten joukossa ja kovassa metelissä. " Hei Delleree!" Serag huudahti, mutta uskoi, että hän ei huomasi häntä, kun oli nin hyväseuraa.
Mies oli pyytänyt anteeksi Dellereestä meneestä. Katse kääntyi takaisin Thomakseen ja nauroili veljensä kanssa.
Serag halusi jättää veljensä muiden ystävien kanssa olemiseen. Hiipien hän poistui heidän seurasta.

Tsurangu saapui paikalle hieman myöhässä ja hänellä oli päällään hänen äitinsä valkoinen ja pitkä liehuva leninki, joka oli vähän rypyssä.

Karnevaalissa oli enemmän ihmisiä, kuin hän olisi arvannut, ja olikin vaikeaa liikkua siellä ihmispaljoudessa.

Monet ihmiset tönivät häntä paikalle, missä oli narriesitys ja hän jäikin katsomaan sitä vähän aikaa mielenkiinnolla.

Myöhemmin hän tapasi isänsä, joka oli tullut juuri äsken ja tervehti tätä, jonka jälkeen hän lähti taas omiin matkoihinsa etsimään seuraa.

Hän näki kadun toisella puolella hämärän ihmisen, ja kääntyi katsomaan kuka siellä oli, mutta hämärä persoona oli kadonnut siihen mennessä, joten Tsurangu ihmetteli kuka hän oli. Asia jäi kuitenkin vaivaaman häntä,mutta hän painoi sen mielensä perukoille.

Hetken päästä Tsurangu huomasi melkeinpä itsensä vieressä pillastuneen hevosen, ja oli vähällä säikähtää ennen kuin hänen päähänsä pälkähti, että hevosen ratsastajahan se enemmän apua tarvitsi.

Niimpä hän korotti äänensä varovaisesti. "Tarvitsetteko apua, olen töissä tallilla joten osaisin ehkä auttaakin."

Samassa kuitenkin tummatukkainen nainen ryntäsi jostakin taltuttamaan hevosta.

Tässä pelissä alkaa mennä jo pelijärjestyksestä sekaisin? Millaisia ehdotuksia teillä olisi, haluatteko pitää yllä pelijärjestystä?

Jos pelijärjestys säilytetään, ehdottaisin järjestykseksi: Kiyoe, Pearl, Mi-Mi, Aida, Carmildee, Sever, Miss Darcy, mercury, Kaze.
Eli Kazen vuoro olisi nyt seuraavaksi.

Mutta kertokaa toki mielipiteenne, voimme toki hajaannuttaa karnevaalit niin, että kun jokainen on löytänyt seuransa, siirtyvät he eri topiceihin pelaamaan karnevaali merkeissä seuralaistensa kanssa.
Mutta joo, miten? : D

Minun puolestani voisi sitten siirtyä omiin topiceihin.
Dellereellä kun on jo seuraa.

Minunkin puolestani omat topicit voisivat olla hyvä vaihtoehto.

Hävettää kun rupesin ensimmäisenä hyppimään yli. : D

Minulle käy ehdotus ja olenkin aina vastannut Sevrin perään.
Järjestys onkin mennyt hieman sekaisin.

Minulle käy ihan miten vain^^
Mutta toisaalta järjestys on hieman mennyt sekaisin.

Omat topicit taisivat jäädä voiton puolelle?
Eli sen mukaan kuin seuraa löytyy, voivat nämä tehdä oman topicinsa Tori-Kadulle, nimetä sen ihan miten vain, kunhan laittaa sulkeisiin karnevaalit. (Karnevaalit/Jatkoa Karnevaaleilta), miten nyt sitten ikinä haluaakaan.

Käykö kaikille?

I agree. Tosin olen aivan sekaisin mitä ihmettä tapahtui / tapahtuu. Mutta jos joku perustaisi sitten topiicin..Toivottavasti Topicin nimestä huomaa heti minne pitää mennä.

Minusta topicien jaottelut menisivät näin:

- Andromeda, Delleree, Sigmund(?)

- Kaze, Nedo-Mori, Georgiana, Tsurangu

Ja sitten ovat vielä nämä, jotka eivät ole karnevaaleista seuraa löytäneet, tai ainakin niin luulen, olen pahoillani jos nyt erehdyksiä tapahtuu. Valittakaahan sitten niistä, mutta ajattelin että hahmot, joilla ei ole vielä seuraa menisivät samaan topiciin.

- Fionella ja Mi-Mi, Iliana, Xavier, Serag ja (Itä-Tuuli)

En oikein älynnyt sitä niillä olisi oma topiikki?
Uusi new topic ja siihen olisi laitettu karnevaalit jatoka perään ja kuka jäi viimeksi kiroijoittamaan niin hän aloittaa. Sitten kaikki kuka tulee sinne ja sen jälkeen mennään sen mukaan. Minusta se olisi jotenkun ten helpoa.
(Toivottavasti jokun älysi sanojani)

Itä-Tuuli päästi tukahtuneen älähdyksen erään miehen töytäistessä häntä vahinfossa kyynärpäällään, kun hän yritti tunkea väkijoukon läpi väljemmille vesille. Hän oli totaalisen kyllästynyt tällaiseen tungokseen. Hän tunsi olonsa ahdistetuksi ja nurkkaan ajtetuksi, kaikin puolin suojattomaksi. Käsiään epätoivoisesti väännellen hän pujottautui ihmisjoukon muodostamaan rykelmään suunnaten kulkunsa kohti satama Njordia. Hetkeksi hän jumittui kahden ihmisen väliin, jotka ihmismassan pakottamana likistivät häntä. Hän ei enää pystynyt pidättelemään raivoaan.
''Eikö täällä kukaan osaa väistää? Hukka teidät periköön,'' hän huusi vimmoissaan. Muiden onneksi hänen silmiään peitti suhteellisen hyvin naamio, eivätkä hänen vihaa ja ärtymystä leiskuvat silmänsä suuntautuneet erityisesti kehenkään. Ihmiset hänen edestään väistivät, tosin vastentahtoisesti.

Itä-Tuuli oli aivan kuten nurkkaan ahdistettu susi, joka yritti kaikin voimin puolustautua vihollista vastaan. Hän irvisti viereiselleen miehelle kuin sähisevä kissa ja tunki jälleen väkijoukkoon. Lopulta, pitkän ponnistelun jälkeen, hän pääsi ulos tungoksesta. hengästyneenä hän avasi naamionsa nauhat ja sitä vasemmassa kädessään riiputtaen lähti kulkemaan rauhallisin askelin hiljaisia katuja pitkin kohti satamaa. Ihmisjoukon hälinä vaimeni vaimenemistaan. Äskeinen leiskuva viha olikadonnut tyystin. Hänen niin tyynet kasvonpiirteensä eivät enteilleet pienintäkään kiukkua.

//Pelasin nyt Itä-Tuulen ulos. Ja Aidan laittama hahmojen ryhmittyminen mielestäni on se tällä hetkellä vallitseva, eli minulle ainakin käy. //

// anteeksi vain kun kirjoitan kazen vuorolla. Minusta ei tarvitse väilittää sillä lähden kohta tästä topicista//

Neithei sen kummemmin löytänyt Seragia eikä muitakaan. Ehkäpä tämän vuotisista karnevaaleista ei tulisikana niin hyvät? No ei Neith päätti juhlia kuitenkin täysillä.
Hän osteli juomia ja tuuppi muutamaa ihmistä. "Sori, sori. älä tuupi!" Hän päästeli suustana vähän väliä. Lopulta se katkesi. Hän tömähti todella lújaa maahan ja hänen huulestaan alkoi tulls verta. Neith nousi istumaan ja huomasi kuinka ihmiset väistelivät häntä. NEith pyyhki verta käteensä. Contador oli hypännyt Neithin syliin. Se ei onneksi ollut jäänyt Neithin alle. Se oli murskaantunut silloni totaalisesti. Neith silitteli Contadorin päätä, mutta kaatui selälleen maahan taas. NEith oli nukahtanut. Hän ei ollut nukuunut moneen päivään. MUtta nyt hän nukkui keskellä karnevaaleja.

Elysia oli noussut jälleen Charlesin selkään. Hän ratsasti hidasta vauhtia väkijoukon seassa. ja katseli samalla ympärilleen. Aurinko pporotti täyttä terää Elysian niskaan. Oli hiostava ilma ja teki mieli juotavaa. Mutta onneksi hänellä oli ollut mahtavaa sitä ennen. Olisi muuten ollut tylsää edes oleskella koko paikalla.

Ehkä ei tarvinnut ostaa juotavaa, oli ollut niin ihana päivä ja muutenkin että voisikin jo palata kotiin.Elysia tuumi. Hän suuntasi pois väkijoukosta ja lähti kovaa vauhtia ratsastamaan kohti tulevaan majapaikkaa.