Akrobatiaa (Karnevaalit : Andromeda, Delleree, Sigmund)

Eli tähän topiciin siirtyvät pelaamaan: Andromeda, Delleree ja Sigmund?


Liitän tähän aiheeseen liittyvät peliviestit, jotta kärryillä olisi jokaisen helppo pysyä. Seuraavan on siis Sigmundin (Pearl) pelivuoro!
----

Andromeda-Meda Mérei oli pukeutunut parhaaseen juhlamekkoonsa, joka olikin varsin prinsessamainen kaikkine laahuksineen, rusetteineen, ja vekkeineen.
Kaiken lisäksi mekko oli väriltään vaaleanpunainen, mikä vain lisäsi prinsessamaista tunnelmaa. Hänen silmiään peitti roosanvärinen naamio, jonka reunat olivat ohuesti röyhelöllä. Andromedan hiukset olivat vapaina, hieman kiharaisina ja ne laskeutuivat hänen harteilleen. Päässään naisella oli mekkonsa sävyinen vinolierihattu, jonka sivuilta laskeutuivat harsokankaiset samettinauhat, jotka olivat tarkoitettu hatun kiinnittämiseen. Ja täten hattu olikin sidottu hänen kaulaansa mahtavalla rusetilla. Eikä naisen yleisilmettä pahentanut naamion sävyyn punatut huulet.

Katsellen ympärilleen, saattoi Andromeda tuntea itsensä sulautuvan mainiosti aatelis Aasojen joukkoon. Harva katsoisi häntä naissoturiksi tässä asussa. Hitaasti hän asteli väenpaljoudessa kiroten sitä, kun ihmiset tönivät ja tuuppivat häntä, päästäkseen ohitse. Joku vieläpä astui hänen laahukselleen.

Mitä pikemmin hän pääsisi Tori-Kadun päähän, seurailemaan karnevaalien ohjelmaa, sitä parempi. Ja ennen kuin nainen huomasikaan, makasi hän jo maassa rähmällään. Joku oli tallannut hänen laahukselleen, ja saanut hänet siten kompastumaan!

---

Delleree katseli silmät pyöreinä ympärillään hyörivää väkijoukkoa. Hän oli pukeutunut tapansa mukaan valkopunaiseen esiintymisasuunsa, minkäänlaisia hepeneitä hän ei edes omistanut. Asu meni kyllä miltei täydestä vähän halvempana juhla-asuna. Hänellä ei ollut hattua tai naamiota, mutta joskus esiintyessään käyttämä lyhyt, tumma sauva, jossa oli valekullattu nuppimainen pää, pyöri hajamielisesti hänen toisessa kädessään.

Hän varoi jokaista askeltaan, yritti parhaansa mukaan väistellä itseään paljon koreammin pukeutuneita aatelisia ja samalla tähystellä muiden päiden yli kadun toiseen päähän. Oli hän kuullut, että siellä esitettäisiin jonkinlaista ohjelmaa.

Ihmisten puheensorina muuttui hänen korvissaan yhdeksi massasurinaksi, hän ei yhtäkään sanaa saanut joukosta poimittua. Hän hivuttautui syrjemmälle kohti katua reunustavia puoteja ja kojuja. Siellä oli enemmän tilaa liikkua. Delleree kiristi askeltahtiaan ja lopulta miltei harppoi pitkin ihmisiä kuhisevaa katua mutkitellen näiden seassa ja varoen astumasta kenenkään vaatteenhelmoille. Hän näki juuri, miten hänen aikaisemmin tapaamansa Andromeda kaatui päistikkaa maahan. Ihmisiet tukkivat pian tämän näköyhteyden, ja Delleree koetti hieman huolestuneena kiristää vielä tahtiaan. Hän pääsi tunkeutumaan väkijoukon läpi ja harppoi naisen luo. Hän lipaisi huuliaan kielenkärjellään ja vilkaisten sivullisia kumartui tämän vierelle.
''Tarvitsetteko apua?'' hän kysyi kiihkeästi ja tajusi sitten, ettei tämä ehkä halunnut hänenlaistaan köyhää itseään auttamaan. Andromeda oli niin tyyriinnäköiseen asuun pukeutunut, että tätä saattoi helposti luulla aateliseksi. Eikä hänen väliintulonsa vahvistanut tätä luuloa.

---

Torikadun vasemmalle reunalle, erään kojun viereen oli kerääntynyt piiri. Katsojat taputtivat käsiään, huutaen samalla reippaita kannustushuutoja. Välillä muutamat naisista päästivät ihailevia ja ihmetteliviä huokauksiaan. Piirin keskellä pienikokoinen nuori satyyrimies heitteli päätähuimaavia voltteja ja muita mahtavia temppuja, joihin vain harvat pystyivät. Edessään hänellä oli kori, johon saivat katsojat halutessaan lahjoittaa rahaa Se alkoi olemaan jo reilusti täydempi kuin yleensä, mutta sehän oli ymmärrettävää, karnevaalithan olivat vain kerran vuodessa ja keräsit valtavasti väkeä, joka oli anteliaisemmalla tuulella kuin yleensä. Katsottuaan että korissa oli tarpeeksi rahaa mies lopetti kiittäen kohteliaasti ja toivottaen katsojille iloista karnevaalin viettoa. Perään hän väläytti hymyn, joka sai naisten polvet notkumaan ja miehet kateellisiksi. Sellainen oli Sigmund.

---

Hieman kipakka ilme kasvoillaan nousi Andromeda pystyyn väenpaljouden keskellä, pudistellen hameen helmojaan tuohtuneena.
Hän tunnisti avuntarjoajansa aikaisemmin tapaamakseen Dellereeksi, ja päätti lahjoittaa tälle jopa tavallista leveämmän hymynsä, kiitokseksi avun tarjoamiseen.
"Kiitos vain avustasi, mutta luulenpa ettei se ole enää tarpeen.
Hauskaa tavata tuttuja täällä karnevaaleissa, yksin ei ole kovin mukavaa talloutua toisten jalkoihin." Andromeda jatkoi hameensa siistimistä huolitellusti, ja asetteli röyhelöitään paremmin. Hän käänsi vielä vähän päähinettään, kunnes lähes tyytyväinen ilme palasi jälleen naisen kasvoille.

Ihmisten aloittaessa jälleen tuuppimisen, ei Andromeda voinut enää hillitä kiukkuaan.
"Eikö kukaan täällä osaa kulkea siivosti? Eikö yksi kerta minun kaatamiseeni jo riitä?", hän huusi, eikä hänen äänensä ollut lähellekään ystävällinen.
Muutamat ihmiset hänen ympärillään loivat häneen anteeksi pyytäviä katseita, ja lakkasivat pyrkimästä hänen ohitseen. Andromedan asu oli tehnyt tehtävänsä, ihmiset erehtyivät luulemaan häntä joksikin kaupungin seurapiirineidoista.

"Nyt minä haluan nähdä, mitä kadun toisessa päässä on", Andromeda ilmoitti, osoittaen sanansa Dellereelle. Hänen kasvoilleen kohosi anteeksi pyytävä ilme, äskeisestä kiukunpuuskastaan.
Nopeasti neito lähti jälleen vellomaan ihmismassassa kohti Tori-Kadun toista päätä, olettaen Dellereen seuraavan hänen perässään.

Kovan työn ja tohinan jälkeen, Andromeda pääsi kuin pääsikin kadun päähän, johon ihmisiä oli kerääntynyt piiriin, voltteja heittelevän nuoren miehen ympärille. Monet päästivät salpautuneita hengähdyksiä, tyypilliset seurapiirineidot. Heidät olisi saanut kirkumaan yllätyksestä jo pelkällä kärrynpyörällä. Mutta nyt kun tarkemmin katsoi, voltteja heittelevä mies todella osasi asiansa, ja hänen rahakulhonsa oli epätavallisen täynnä.
Sen selitti vain karnevaalien tuoma avomielisyys.
Miehen lopettaessa esityksensä, väläytti tämä leveän hymynsä vielä yleisölle. Andromedaa rupesi ällöttämään, taas nuo seurapiirin tytön heitukat aloittivat ällistyneet onnenkiljaisunsa, ja yksi heistä näytti olevan lähellä pyörtymistä.

Seurapiirineidot kuitenkin pysyttelivät taka-alalla hihitellen, tuijottaen uutta ihastustaan.
Andromeda ei kuitenkaan kuulunut taka-alalle jääviin, halkoen taas ihmismassaa, suuntasi hän askeleensa kohti äskeistä miestä.
Muljauttaen samalla vihaisia katseita tientukkeisiin, jotka hänen katseensa voimalla astuivat kuitenkin hyvin pian syrjään.

"Olet varsin taitava, akrobaatiksi", Andromeda sanoi, tarvottuaan vihdoin reitin miehen taakse, vilkaisten samalla olkansa yli, oliko Delleree vielä kyydissä. "Harmi vain, ehdin nähdä esityksestäsi vain lopun. Ihmiset eivät olleet kovin innostuneita päästämään ketään ohitseen. Koko tori on jumituksen partaalla", hän jatkoi vielä hieman harmistuneeseen sävyyn, katsahtaen ärtyneesti seurapiirineitoihin, jotka olivat hihitellen siirtyneet lähemmäs.

---

Delleree siirtyi hieman syrjään antaen Andromedalle enemmän tilaa nousta ylös. Hän pahoitteli ohimennen miestä, jonka päälle oli miltei peruuttanut. Tämän häneen luoma vihamielinen katse sai hänet kääntämään nopeasti katseensa takaisin Andromedaan. Häntä eivät muiden luomat katseet haitanneet, ne vain saivat itsetunnon laskemaan. Andromeda oli päässyt ylös ja loi hänelle leveän ja ystävällisen hymyn helmojensa pudistelun lomassa. Mitä tämän aikaisempaa ilmettä oli lukeminen, ei nainen vaikuttanut olevan lainkaan tyytyväinen tälle tapahtuneeseen.
"Kiitos vain avustasi, mutta luulenpa ettei se ole enää tarpeen. Hauskaa tavata tuttuja täällä karnevaaleissa, yksin ei ole kovin mukavaa talloutua toisten jalkoihin'', tämä sanoi ja jatkoi vielä asusteensa järjestelyä.
Delleree hymyili tälle vaatimattomasti vastaukseksi puristaen yksinkertaista sauvaansa kädessään. Hän tunsi pistoksen rinnassaan johtuen toisen koreasta asusta. Hänen olisi turha edes tavoitella moista. Ei hän kateutta tuntenut. Hän kuvitteli itsensä harmaavarpuseksi laululinnun rinnalla, pieneksi jqa vaatimattomaksi.

Tilanteen selvittyä alkoivat odottamaan jääneet ihmiset jälleen jatkaa ohikulkuaan, ja äsken heidän ympärillään ollut pieni vapaa rinki ohentui nopeasti olemattomiin kuin hirttosilmukka hirtettävän kaulalla. Tämä näytti suututtavan Andromedan, ja pian pysähtyivätkin ohi pyrkivät jälleen hetkeksi tämän huutaessa painotteisesti asiansa. Jotkut jopa pyysivät varovaisesti anteeksi ja kiersivät sitten kauempaa.

"Nyt minä haluan nähdä, mitä kadun toisessa päässä on", tämä jatkoi suunnaten nyt sanansa Dellereelle, hymyillen anteeksipyytävästi. Delleree virnisti ymmärtäväisesti.
''Lähtekäämme siis'', hän sanoi avoimesti hymyillen ja lähti kulkemaan Andromedan perässä kohti kadun toista päätä. Asullaan tämä tuntui saavan helpommin tietä, ja Delleree oli ainoastaan kiitollinen hänelle tarjoutuvasta vapaasta kulkureitistä kulkiessaan aivan tämän vanavedessä.
Jonkin ajan kuluttua pääsivät he kadun toiseen päähän. ihmisiä oli kokoontunut katsomaan akrobatiaesitystä esittävää miestä, joka teki taitavia voltteja ja temppuja, joita vain kuvitella saattoi. Tämän temput saivat Dellereen haukkomaan hämmästyksestään henkeä. Tämän tekemät hypyt ja temput olivat todellakin taidokkaita, hän kun oli sirkuksen mukana ollut lähes koko elämänsä. Ainoastaan pieniä huomauttamisenarvoisia asioita hän huomasi. Huonoksi onnekseen alkoi tämä juuri lopetella esitystään hänenkin päästyä tunkeutumaan etummaiseen riviin. Mies hymyili kaunista hymyään yleisölle. Dellereetä lähinnä säälitti joidenkin aatelissukuisten neitojen yliampuvat reaktiot. Miehen rahankeruukori oli yllättävän täynnä.

Andromeda puhutteli miestä. Delleree tunsi harmikseen jäävänsä toisen varjoon, mutta totesi kuitenkin itselleen olevansa kiitollinen tämän seurasta. itse hän ei olisi päässyt kadun toiseen päähän läheskään näin nopeasti.
''Osaatte todella asianne'', hän lisäsi kunnioittavasti kertoen näin olevansa Andromedan seurassa.

Sigmund nappasi rahakorin kainaloonsa osoittaen että esitys oli jo ohi. Piiri aukesi hänen edellään paljastaen vellovan väkijoukon sen takana. Mies ei muistanutkaan että karneaalit keräsivät näin paljon väkeä. Sigmund pysähtyi paikoilleen ja vilkuili ympärilleen osaamatta päättää minne seuraavaksi, valinnan varaa oli niin paljon. Torin reunat olivat kojujen peittämät ja rahaahan hänellä nyt oli. Mies vilkaisi tyytyväisesti koriin jota kantoi kainalossaan. Mutta toisaalta, torikadun päässä oli tapahtuma-alue, siellä voisi olla vaikka mitä mielenkiintoista.

"Olet varsin taitava, akrobaatiksi." Itsevarman näköinen nainen, joka oli karnevaalien mukaisesti pukeutunut seisoi nyt hänen edessään. Äkilliseen tilanteen yllättämänä Sigmund punastui. Sitä hän ei yleensä tehnyt, mutta kai sen teki vain toisen yllättävä lähestyminen. Nainen ei kuitenkaan kasvojen väriä huomannut, hän vilkuili taakseen. "No mutta, kiitos. Mukavaa saada hyvää palautetta." Sigmund virnisti. "Harmi vain, ehdin nähdä esityksestäsi vain lopun. Ihmiset eivät olleet kovin innostuneita päästämään ketään ohitseen. Koko tori on jumituksen partaalla" Nainen sanoi ärsyyntyneesti ja tuijotti pistävästi seurapiirineitoihin, jotka esityksen päätyttyä olivat jäänneet sivulle seisomaan. "Karnevaalit.." Sigmund mutisi.

Nainen joka ilmeisesti ensimmäisen seuraan kuului liittyi jutusteluun. ''Osaatte todella asianne'' Sigmund hymähti. Yleensä ei yleensö uskaltanut häntä esityksen jälkeen tulla puhuttelemaan ja oli mukavaa että nämä neidit olivat seuraan liittyneet. "No sitten ei harjoittelu mennyt hukkaan." Itsetietoista äänensävyä hän kyllä haki, mutta nyt meni se jo liiallisuuksiin. Hän toivoi mielessään etteivät neidit kinnittäneet äänen sävyä huomioon.
Joku tuuppasi häntä takaapäin. Sigmund horjahti ja tarttui naisen olkapäästä kiinni estääkseen kaatumisen. "Vaikka ei tämä tasapaino näytä harjoituksesta huolimatta pelaavan." Mies virnuili velmusti heittäen asian vitsiksi. "Saisinko kysellä neitien nimiä?"
Mies hymyili kohteliaasti. Hänen oli tarve päästä peseytymään, hiki oli alkanut kiusallisesti haisemaan ja hän hivuttautui varovasti poispäin neideistä etteivät he tätä haistaisi.

//Huomaa tosiaan, kuinka paljon olen kaivannut ropettamista. Innostuin tosiaan vähän kirjoittamaan... : D //

"No, mutta kiitos. Mukavaa saada hyvää palautetta", toinen sanoi virnistäen samalla.
Andromeda nyökkäsi, ja toisen virnistys sai hymyn kohoamaan myös hänen kasvoilleen. Ehkäpä juuri karnevaalien tuoma ilmapiiri herkisti helpommin ihmisiä hymyyn. Ainakin viime päivinä ei ollut Andromeda ollut niitä henkilöitä, joilta hymy olisi helpoiten loistanut. Se vain oli niin, että välillä menneisyys painoi liikaa, välillä se taas antoi tilaa hengittää.
Tämä taisi oli niitä päiviä, jolloin kaiken saattoi unohtaa, ja se helpotti neiti jääräpäätä suuresti.

Dellereee liittyi seuraan, niin kuin kuuluikin, ja ilmoitti vielä että akrobaatti osasi todella asiansa. Mies kommentoi ettei harjoittelu sittenkään ollut mennyt hukkaan. Andromeda oli juuri hymähtämässä kommentille, mutta kiinnitti sitten pikaisesti huomiota miehen itsetietoiseen äänensävyyn. Oliko mies sittenkin niitä, jotka olivat turhankin täynnä itseään?
Asia sai Andromeda hieman rypistämään kulmiaan, ja vaikka hänellä olikin yleensä kovin vahvat mielipiteet, päätti hän antaa asian olla, ja korjasi kulmiaan kurtistuksensa nopeaan, hätäiseen hymyyn, joka sai pian kuitenkin huolitellun sävyn.

Ympärillä oleva ihmismassa alkoi hajaantua, ja käydä kärsimättömäksi, kun akrobatia esitys oli loppunut, halusivat kaikki yhtäkkiä vaihtaa paikkaa katsomaan jotakin muuta, ja siitähän ei syntynyt mitään muuta kuin kaaos, jossa jokainen töni toistaan. Kaikki halusivat mennä erisuuntiin.
Tässä vaiheessa Andromeda rupesi hermostumaan uudelleen, yksi aikaisempi kaatuminen oli hänelle riittänyt, eikä hän toista kontolleen halunnut.
Niinpä hän heitti vihaisen katseensa taakseen, jossa muutamat ihmiset olivat päättäneet raivata tien juuri hänen lävitseen. Puuskahtaen Andromeda avasi suunsa, asettaen sanansa kipakoiksi, hilliten kuitenkin äänenvoimakkuuttaan sen verran, ettei se kiirinyt huudoksi.
"Anteeksi vain, mutta minä en ole siirtymässä tästä minnekään. En vaikka kuinka tönisitte ja tuuppisitte, voisitte ihan hyvin etsiä jonkun muun reitin, joka ei kulkisi minun ja minun tovereitteni lävitse."

Sen sanottuaan kääntyi nainen "tovereihinsa" päin, eikä hänen olemuksestaan voinut löytää jälkeäkään äskeisestä kiivaudesta.
"Anteeksi, en vain haluaisi tulla kaadetuksi enää toista kertaa", Andromeda selvitteli äskeistä kiukkuaan tuuppijoita kohtaan toisille.

Yhtäkkiä joku tönäisi akrobaattimiestä takaapäin, ja tämä oli vähällä kaatua, ellei olisi tarrannut kiinni naisen olkapäähän. Andromedan huulien välistä pääsi pieni puuskahdus. "He eivät siis halua jättää meitä hyvällä rauhaan", hän sanoi happamasti, pieni hymynkare kuitenkin suupielessään.
Seurapiirineitojen kikatus kuului jostakin heidän takaansa, eikä se helpottanut Andromedan mielialaa. Hekään eivät siis halunneet päästää akrobaatti, josta todennäköisesti oli tullut heidän uusi silmätikkunsa, silmistään.

"Saisinko kysellä neitien nimiä?", mies kysyi hymyillen kohteliaasti.
Andromeda laski katseensa tähän, ehkä jopa arvioivasti.
Hän yleensä kysyi kysymykset itse, ja viivästytti sitten omia vastauksiaan mahdollisimman pitkään, herättäen tällöin jopa jonkinmoista mielenkiintoa.
Nyt se oli lähes mahdotonta.
Sitä paitsi oman nimensä kertominen hermostutti häntä aina vieraassa seurassa, hän ei koskaan tiennyt millä tavalla huhut hänen varaspohjastaan olivat kiirineet. Kuuluihan hän pitkä ikäiseen varas sukuun, joka ei kuitenkaan ollut lähtöisin Payonista. Andromeda itse asiassa oli sukunsa ensimmäinen jäsen joka oli Payoniin jalallaan astunut. Silti olisi vaikeaa uskoa, etteikö kukaan täällä tuntisi hänen sukunsa nimeä.

Eikä siinä kaikki, vaikkei hänen sukunsa nimeä täällä tunnettaisikaan, luultavasti hänen etunimensä kuitenkin. Juuri hänen etunimen kontolle oli monet rikokset lastattu, silti oli neito onnistunut aina jollakin selityksellä livahtamaan kunnonkansalaisen tavoin kalteriovien taakse joutumiselta.
Siltikin harva uskoi todeksi, ettei hänen selityksiään, ei vain ollut tarpeeksi todisteita hänen vangitsemisekseen.

Andromeda antoi katseensa liukua toisessa, ja pysäytti sen vasta katsoessaan toista suoraan silmiin.
"Nimeni on Xia", hän sanoi lopulta, ja hymyili sitten hellyyttäävästi, toivoen nimen kelpaavan, minkäänlaisia sukunimi ehdotuksia hänellä ei ollut tiedossa valehtelunsa jatkoksi.

Nimi jonka hän oli toiselle antanut, oli sellainen jota hän oli muutama vuosi sitten käyttänyt asuessaan viereisessä kylässä, josta oli kuitenkin lähtenyt ihmisille selvittyä hänen todellisen ammattinsa.
Tämänkin nimen käytössä oli riskinsä, sillä naapurikylissä se kulki jälleen varkaanleiman mustentamana. Ja Andromedahan ei ollut mikään tavallinen taskuvaras.

Hän jäi kuitenkin odottamaan, paljastaisiko Delleree hänet nimenvaihdoksensa johdosta, vaiko olisiko mies itse kuullut hänen valenimensä aikaisemmin, jos oli saattoi tämä halveksia häntä varkauksiensa tähden.

"Entä mikä mahtaa olla itse herra akrobaatin kutsumanimi?" Andromeda kysyi, ehkäpä hieman leikkisästi. Hän ei jaksanut miettiä omaa nimi ongelmaansa sen enempää.

//Hui kauhia, kun Aidalla on taas riittänyt juttua ; DD //


Delleree ehti Andromedan luo parahiksi kuulemaan akrobaatin vastauksen. Tosin hän ei ollut aivan varma, mihin mies vastasi, hän kun ei ollut Andromedan sanoja kuullut. Tosin miehen kiitokset hyvästä palautteesta osoittelivat äänekkäästi kehuja. Delleree ei siltikään voinut olla hymyilemättä. Hän arvosti kohteliaita miehiä. Hän kumartui hieman asettelemaan hameensa laskoksia, mutta kohottautui nopeasti. Jokuhan saattoi luulla, että hän yritti saada muiden huomion kiinnittymään asuunsa, joka ei ollut kovin hieno. Tosin aivan käypäinen, mitä oli keskiverto vaanien asuihin vertaamista. Näin ajatellessaan hän tunsi jälleen eräänlaisen pistoksen johtuen Andromedan hienosta asusta. Tämä tosiaan näytti siinä hyvin kauniilta ja huomiota herättävältä, hän oli kuin harmaavarpunen toisen siivellä.

Delleree ilmoitti vielä hymynkare huulillaan miehelle, että tämä tosiaan asiansa osasi.
"No sitten ei harjoittelu mennyt hukkaan'', mies vastasi jopa hieman itsekehua äänensävyssä. Delleree kohotti hieman kulmiaan, ei paheksuvasti vaan positiivisen yllättyneesti. Sirkuksessa useimmat esiintyjät käyttivät mahtipontista ja ylimielistä ääntä. Hän sai miehen käyttämästä äänensävystä ainoastaan sen käsityksen, että tämä tosiaan tunsi rajansaja tiesi, mihin pystyi.

Esityksen päätyttyä suurin osa heistä, jotka olivat olleet akrobaattia katsomassa, alkaneet vetäytyä kiireellä toisaalle muita esityksiä katsomaan ja ihastelemaan. Delleree vilkaisi hieman epävarmana olkansa yli takana pitkällä kadulla hermostuneesti vellovaa ihmisjoukkoa. Hänen kasvoillaan oli hetken aikaa epäluuloisen pohtiva ilme. Äsken hän oli jopa hieman kateellisena verrannut omaa asuaan Andromedan näyttävään mekkoon, mutta oli nyt vain tyytyväinen siitä, että oli lyöttäytynyt noin itsetietoisen ja vahvamielisen ihmisen seuraan. Hän ehkä tosiaan oli harmaavarpunen piilottelemassa kauniin laululinnun siipien lomassa, mutta oli tästä nyt vain ylpeä ja kiitollinen.
Ei kulunut kauaa aikaa siitä, kun ihmiset olivat alkaneet hajaantumaan tyhjenevältä esiintymispaikalta, kun Andromeda jo ärtyneenä kääntyi taaksepäin kohti miehiä, jotka olivat aikoneet jyrätä tiensä heidän lävitseen.
Naisen määrätietoiset sanat saivat miehet epäröimään, ennenkuin he jo kääntyivät toiseen suuntaan kadoten väkijoukkoon olkansa yli vilkuillen. Delleree vilkaisi myötätunnolla Andromedaan.
"Anteeksi, en vain haluaisi tulla kaadetuksi enää toista kertaa", tämä selitti. Delleree nyökkäsi ymmärtäväisesti.

Samassa heidän uutta tuttavaansa akrobaattia tuupattiin epähuomiossa takaapäin niin, että tämä joutui ottamaan tukea Andromedan olkapäästä. Dellereen mielestä tämä oli ennemminkin huvittavaa kuin paheksuttavaa. Hänen huulilleen kohosi salaperäinen hymy, kuin hän tietäisi enemmän kuin kukaan muu.

Akrobaatti uteli kohteliaasti heidän nimiään.
Delleree siirsi katseensa tähän, silmissään avoimen ystävällinen pilke. Kaikesta väenpaljoudesta huolimatta hän oli yllättävän hyvällä tuulella. Hän avasi suunsa vastatakseen, kun Andromeda ehätti edelle.
"Nimeni on Xia", tämä vastasi yllättävän ystävälliseen sävyyn. Delleree aikoi uudelleen vastata, kunnes tajusi, mitä nainen oli nimekseen väittänyt. tai ehkä se sittenkin oli ollut tämän oikea nimi, ehkä aikaisemmin kerrotti Andromeda oli petkutusta.
Delleree oli sen verran uusi tulokas Payonissa, ettei kummastakaan nimestä ollut yhtään huhupuheita varkauteen liittyen kuullut. Hän kuitenkin toivoi, että naisella oli hyvä syy valehdella, koska itse hän paheksui valehtelua lähes eniten.
''Olen Delleree'', hän vastasi nopeasti tajutessaan jääneensä pohtimaan asiaa.
Andromeda tiedusteli heidän molempien puolesta akrobaatin nimeä.

"Nimeni on Xia" Nainen hymyili perään hellyyttävästi ja katsoi tiiviisti silmiin, ikään kuin varmistellakseen rehellisyyttään. Ei Sigmund sitä epäillytkään, vale ei käynnyt hänen mielessäkään. Hymy vain lämmitti.

Hän siirsi katseensa naiseen, joka oli uutena liittynyt seuraan. Tämän kasvoilla oli kysyvä, jopa hieman hämmentynyt ilme, mutta nopeasti se katosi. "Olen Delleree. " Sigmund mietti hetken, hän halusi kyllä sanoa jotain positiivista tytöille, etteivät he uskoneet hänen olevan vain itserakas raukka, mutta mitä hän muka olisi keksinyt? Teillä on kauniit nimet? Ei, olisi typerää sanoa niin, koska hän tiesi vain etunimet. Miettiminen keskeytyi, kun Delleree kysyi hänen nimeään. "Sigmund-Thordas Silas-Teurinpoika, mutta ystävien kesken Sigmund, eli sanokaa toki Sigmundiksi." Sanoillaan Sigmund halusi osoittaa, etteivät tytöt hänelle aivan mitättömiä ollut, häntä kiinnosti tutustua.

"Mitä olette mieltä tämän vuoden karnevaaleista, ovatko järjestelyt mielestänne onnistuneet?" Kysymys kuullosti hänen omissa korvissaan varsin käypältä. Antoi kuvan siitä että häntä kiinnosti muidenkin mielipiteet ja myös loi ajatusta että hän oli varsin asiantunteva. Sigmund vaihtoi painoa jalalta toiselle.

// Mulla on vähän lyhyemmät, kuin teillä ^^'//

// : DD Katsoo nyt saanko minäkään tänään mitään pidempää aikaan, tässä kiireessä //

Andromeda toisin sanoen Xia nyökkäsi hyväksyvästi miehen sanoille, tämän kertoessa nimensä, ja mainitessa että häntä saisi kutsua vaikkapa Sigmundiksi.
Andromeda tunsi myös suurta helpotusta siitä, että Delleree oli suhtautunut hänen valehteluunsa niin hyvin, ettei ollut antanut häntä ílmi.
Jos hän tähän naiseen tutustuisi vieläkin paremmin, selittäisi hän tälle varmasti myöhemmin syynsä valehteluun.

Andromedan oloa huojensi vielä sekin, ettei Sigmund osannut yhdistää hänen valenimeään varkauksiin.
Hitaasti hän haroi muutamia hiussuortuvia, jotka laskeutuivat hänen olkapäilleen. Niin hän teki yleensä, kun ei keksinyt mitään sanottavaa. Ja onneksi hänen ei tarvinnut mitään keksiäkään, sillä Sigmund ehti ensin kysymällä:

"Mitä olette mieltä tämän vuoden karnevaaleista, ovatko järjestelyt mielestänne onnistuneet?" Hetkellisesti Andromeda kohotti kulmiaan kuullessaan kysymyksen, mutta hymähti sitten pirteästi.
"En osaa oikein sanoa. Ainakin olen sitä mieltä, että karnevaalit olisi voitu järjestää jossakin muualla kuin täällä, jossakin missä on enemmän tilaa. Muuten karnevaalit ovat kyllä onnistuneet, Sigmund", Hän hymähti ja katsahti samalla mieheen, lausuessaan tämän nimen painotettuna.
Oli aina hauska kokeilla uusien tuttavuuksien nimiä.

Delleree ei osannut sanoa tunsiko helpotusta vai närkästystä siitä, ettei akrobaatti ollut Andromedaa alkanut epäilemään. Hän ei pitänyt valehtelusta, mutta ei siltikään osannut vihata naista tämän takia. Hän ystävystyi nopeasti johtuen siitä, ettei hänellä kunnon ihmissuhteita ollut koskaan ollut, ja siksi piti Andromedaa jo ystävänään. Näin ollen hän hyväksyi tämän teon kyselemättä.
Hän kuitenkin toivoi saavansa selityksen tämän valehteluun.
Delleree oli jopa epävarma siitä, oliko tämän aijemmin esittämä nimi Andromeda naisen oikea nimi.

Akrobaatti esittäytyi, pyysi heitä vielä käyttamaan pelkästään etunimeä. Ystävien kesken, niin hän sanoi.
Delleree nyökkäsi kehoitukselle hymyillen silmät loistaen tästä kaikesta hälystä ja värien paljoudesta.
Sigmundin esittelytapa toi hänelle elävästi mieleen Theodorin.


Hetken hiljaisuuden jälkeen kyseli Sigmund, mitä mieltä he olivat tämänvuotisista karnevaaleista ja olivatko ne onnistuneet. Empimisen varjo käväisi Dellereen kasvoilla. Nämä olivat hänen ensimmäiset karnevaalinsa Payonissa, eikä hän mitään vastausta miehen kysymykseen keksinyt. Jotenkin tuntui vastenmieliseltä kertoa, miten asianlaita todellisuudessa oli. Se tulisi lisäämään sitä tunnetta, ettei hän kuulunut joukkoon. Andromeda vastasi ensin, ja Dellereen täytyi jälleen olla tälle kiitollinen annetusta lisäajasta miettiä omaa sanomistaan.
Andromedan mielestä olisi karnevaalit voitu järjestää avoimemmalle paikalle tilan puutteen takia.
''Mielestäni tungos lisää tunnelmaa'', Delleree kommentoi naisen vastaukseen. Hän ei yhtään ajatellut, että Andromeda saattoi tästä loukkaantua, että hän oli heti tämän sanomisia korjailemassa.
Hän tosin oli tottunut ahtauteen sirkuksessa. Joinain vuosina oli tulipalo tuhonnut osan vankkureista, ja hänen kanssaan samoissa vaunuissa oli yöpynyt samalla jopa viisi henkeä. Niihin hetkiin hän ei tosin halunnut palata.

"En osaa oikein sanoa. Ainakin olen sitä mieltä, että karnevaalit olisi voitu järjestää jossakin muualla kuin täällä, jossakin missä on enemmän tilaa. Muuten karnevaalit ovat kyllä onnistuneet, Sigmund" Poika kurtisti kulmiaan. Hän ei ymmärtänyt miksi Xia painotti hänen nimeään, oliko siinä muka jotain vikaa ? Itse hän siitä piti, sopivan ytimekäs ja ihan mukavan kuuloinenkin. "Niin, ihan hyvinhän nämä ovat onnistuneet, Xia. " Tarkoituksettomasti hän tuli painottaneeksi itsekkin toisen nimeä, kuin vastahaasteena.

Delleree sanoi jotain siitä että tungos loi tunnelmaa, Sigmund oli kyllä samaa mieltä ja nyökytti päätään.

"No tuota, mitäs..mitäs.." Sigmund yritti väkisin keksiä jotain kysyttävää. "Mitäs olette mieltä säästä?" Se kuulosti typerältä, sen hän myönsi itsekkin, mutta muuta sanottavaa ei löytynyt.

//Hitsinvitsi. Tuo herra on muuttumassa itserakkaaseen suuntaan. (: //

Andromedan painottaessa miehen nimeä, kurtisti tämä kulmiaan, mikä taas sai neidon hämmästymään ja hänetkin kurtistamaan kulmiaan. Tosin hän vaihtoi kulmiensa kurtistuksen nopeasti kulmien kohotukseksi, joka sopi oivallisesti tilanteeseen missä Sigmund kuin vastahaasteena painotti häneen nimeään. Xia.

Andromeda ei aivan ymmärtänyt miksi mies oli kulmiaan kurtistanut. Olikohan tämä hämmästynyt, kenties loukkaantunut, kun hän oli tämän nimeä painottanut?
Mieshän oli aivan itse kehottunut kutsumaan häntä Sigmundiksi. Ja Andromeda aivan rakasti kokeilla uusien tuttavuuksien nimiä. Sitä miltä ne kuulostivat kurkunpäässä.

Delleree mainitsi tungoksen vain luovan tunnelmaa ja Sigmund nyökkäsi tähän. Andromeda ei nyökkäilemään ruvennut, sillä oli juuri itse puhunut samasta asiasta päinvastaiseen. Hän kuitenkin kohotti kasvoilleen ystävällisen, melkein aurinkoisen hymyn, joka sai hänen kaunispiirteiset kasvonsa loistamaan.
"Tosiaan, voihan asiaa ajatella tuoltakin kannalta."

Yhtäkkiä Sigmund kysyi mitä mieltä he olivat säästä. Tämä sai Andromedan pakostakin hymyilemään entistä enemmän. Selvästi toinen oli halunnut keksiä jotain sanottavaa, kun muuta keskustelua ei ollut syttynyt. Andromeda oli varsin helpottunut, että uusi keskustelunaihe oli löytynyt näinkin pian.

"Voi, sää on niin loistava! Aurinkoinen ilma sopii mitä parhaiten karnevaaleihin. Tosin auringonpaahde ja iso väkimassa lisäävät helposti kuumuutta. Ja minun pukuni ei ole mitä hengittävintä materiaalia, mutta eiköhän se tästä", hän sanoi, naurahtaen pienesti.

Delleree kohotti avoimen kysyvän katseensa Sigmundiin tämän kysyessä hieman kömpelösti säästä. Delleree naurahti hymyillen, ja kääntyi Andromedaan päin tämän vastatessa ensin miehen kysymykseen.
"Voi, sää on niin loistava! Aurinkoinen ilma sopii mitä parhaiten karnevaaleihin. Tosin auringonpaahde ja iso väkimassa lisäävät helposti kuumuutta. Ja minun pukuni ei ole mitä hengittävintä materiaalia, mutta eiköhän se tästä", nainen sanoi iloisesti. Delleree hymähti myös huvittuneen ymmärtäväisesti silmäillen nopeasti tämän mekkoa. Taas yksi aihe lisää olla kiitollinen hänen asustaan.

''Sää tosiaan on mitä loistavin, mutta hieman liian muuka minulle'', hän lisäsi oman kantansa ja vilkaisi väkimassaa. Häntä syyhytti päästä tutkimaan kadun vierustaa reunustavia kojuja. Delleree tunsi tuhlaavansa aikaa. Sitä paitsi, hän tunsi itsensä vain sivulliseksi tässä kahden muun merkittävän henkilön seurassa. Itselleen hän myönsi vaatimattomasti, että olisi vain Andromedan ja Sigmundinkin helpompi keskustella, jos saisivat olla rauhassa.

''Mutta minä taidan lähteä katselemaan muita näytöksiä'', hän sanoi huokaisten ja kääntyi lähteäkseen.
''Tavatkaamme vielä'', hän lisäsi hymyillen vilkaisten hymyillen Sigmundia ja sivuuttaen katseellaan merkitsevästi Andromedaa. Häntä tosiaan kiinnosti tämän valehtelun syy.
Samassa hän katosi väkijoukkoon.

//Minulla on kauheasti pelejä kesken, ja päätin jotkut niidstä omalta osaltani lopettaa.
kiitos peliseurasta . D //

"Voi, sää on niin loistava! Aurinkoinen ilma sopii mitä parhaiten karnevaaleihin. Tosin auringonpaahde ja iso väkimassa lisäävät helposti kuumuutta. Ja minun pukuni ei ole mitä hengittävintä materiaalia, mutta eiköhän se tästä" Xia oli ilmeisen huvittunut kliseisetä kysymyksestä. Dellereenkin katse oli kysyvä, mutta kyllä hänkin sentään vastasi, naurahdettuaan ensin huvittuneesti. Tytön mielestä sää oli loistava, mutta liian kuuma hänelle. Sigmund nyökytti päätään ja hymyili. Ei hänellä ollut enää lisättävää.

Tilanne oli painostava miehelle, jolla tavallisesti riitti asiaa, liiankin kanssa. Dellereekin näytti tajuavan tilanteen jäykkyyden ja sen että keskustelu tuskin johtaisi enää mihinkään kovinkaan tärkeään. ''Mutta minä taidan lähteä katselemaan muita näytöksiä'' Tytön huokaus hänen korvissaan kuullosti loukaukselta. Siltä ettei seura kiinnostanut. ''Tavatkaamme vielä'' Delleree hymyili hänelle, mutta sanat olivat kuitenkin vain sellaisia, joita sanotaan kohteliasuudesta, ei siitä että niitä oikeasti tarkoittaisi. Sigmund hymyili ja tokaisi hyvin merkityksettömään sävyyn, miten mukavaa olisi jos he vielä joskus tapaisivat. Ei hän sitä oikeasti tarkoittanut. Tämä oli vain niitä pieniä kohtaamisia suuressa Payonissa. Olisi hyvin epätodennäköistä, että samat ihmiset kohtaisivat uudelleen. Sigmund sai Dellereen lähdöstä tekosyyn lähteä itsekkin, häntä ei todellakaan kiinnostanut jäädä kärvistelemään seuraan, jossa tunsi itsensä epävarmaksi.
"Minunkin olisi varmaan aika lähteä, kun on monta asiaa tehtäväksi tällepäivälle. Olisi mukavaa jos kohtaisimme vielä, mutta kieltämättä kovin epätoden näköistä." Sigmund
hymyili käänsi selkänsä ja lähti todella hitain askelin poispäin. Kieltämättä häntä kiinnosti sanoisiko Xia hänen peräänsä jotain ystävällistä.

//Pahoittelen, taidampa minäkin lopettaa tässä //

Selvä, lukitsen nyt sitten topicin : D
Juu, kiitos peliseurasta minunkin puolestani ^^