[K-18!]Yö on iloisuutta ja päivä kidutusta[K-18!]

//Tuosta aika vaikea jatkaa, että varmastikkin tulee lyhyt//


Hellä varoin mies jatkoi niasen hieromista. Naisen sanat sen sijaan oli mennyt ohi korvien. Olihan hän kuullut mitä nainen sanoi hänelle todella hyvin, mutta hän ei osannut liittää sitä mihinkään. Naisen varpaat tuntuivat aika jäykkäiltä, kun hän hieroili naisen varpaita. Lopuksi kumpaakin jalkaan tuli oma suudelmansa.

Lisää naurahduksia karkasi jälleen naisen huulilta ja tämä hymyili hellästi miehelle.
" Minkä ikäinen olet..? " Nainen rikkoi pienen hiljaisuuden, tämä halusi tietää miehestä enemmän, mutta toisaalta hänestä kysymys saattoi kuulostaa miehen korvissa epäkohteliaalta vaikkei nainen sitä tarkoittanutkaan.

Naisen rikkominen hiljaisuuden kysymällä oli todella sopivaista, mutta ei kuitenkaan oikeilaisella kysymyksellä. Kellyn kysymys oli todella epämukava ja epätodellista. Lahpérius oli yllätetty, naisen kysymykseen. Mies oli hiljaa paikoillaan, jopa hänen sormien liikkuminen naisen varpaissa loppui ja siirsi sormiaansa kohti omaan vartaloonsa. Suunsa ja ajatuksensa kierto kulku oli jäätynyt paikoilleen naisen kysymyksestä. Todella vaivanloisesti hän yrittelli saada lausetta aikaansa mielessään ja saamaan sen huulistaan.

Monen laisia ehdotuksia tuli mieleen, mutta mikä olisi viisainta ottaa puheeksi ja mikä olla sanomatta. Vaikka hän tuntee naiseen kovasti kiintymystään hän ei halua kuitenkaan kertoa hänelle kaikkia asiota itsestään. Omasta halumuksestaan ei miehiltäkään saisi kysyä ikään, kun naisiltakaan saa kysyä ikää ja painoa. Sen sijaan, kuka haluaisi kysyä kuinka paljon painat. Todella kovasti miestä piinasi naisen kysymys ja sen vastauksen sanominen. Hänestä tuntui siltä, että Kellykin alkaisi hermoilla, kun hän ei vastannut.
" Jääköön salaisuudeksi. " Lahpérius sanoi hieman ahtautuneena naiselle.

Viimein hän oli saanut suustaan sanoja mikä antaisi naiselle uusia kysymyksiä. Kuitenkaan hän ei tiennyt tulisiko samasta aiheesta lisää kysymyksiä. Kärsivällisesti hän odotteli naisen arvosteluaan hänestä eleillään taikka puhuessaan. Miehen katset olivat juomassa, mikä oli lähemmäisessä juomassa odotellen Lahpériuksen juovansa kokonaan. Kellyn kysymys alkoi kiukuttelemaan miehen mieltä, vaikka ulos kasvoistaan ei näkyisi. Siitä kuitenkin saattoi arvata, että Lahpérius katsoi muualle, kun hän vastasi naisen kysymykseen ja milloin kysymys oli esitetty.

Naisen kasvoilla paistoi pettymys kun mies päätti, että se jää salaisuudeksi.
" Jaha.. Että salaisuudeksi.. " Nainen käänsi katseensa pois miehestä. Häntä ärsytti se miksei mies voinut kertoa omaa ikäänsä? Mitä iällä oli häpeemistä? Sehän oli vain ikä.. Ja kyllä Kelly sen tiesi että vampyyrit saattoivat elää ihmisiä pidempään reilustikkin ellei sattunut sitten saamaan hopeamiekasta. Tosin kellykin oli periaatteessa jo montaa vuotta enemmän mitä ulkonäkö antoi periksi, silti..

Kelly laski jalkansa maahan vieläkään katsomatta miestä.
" Miksi pidät ikääsi salaisuutena? Kyllä minä tiedän, että elämme vanhemmiksi kuin tavalliset maanpäällä tallustelevat olennot. " Nainen tuhahti ja nousi penkiltä kävellen tiskille ja laskien sen päälle lasinsa, jonka oli juonut tyhjäksi. Nainen ei kuitenkaan kääntynyt vaan nojasi kädet suorina kohti tiskiä tuijottaen sen pintaa hiljaa. Eikö mies tosiaankaan luottanut häneen ollenkaan? Eikö valtiattareihin luotettu? Kelly puri huultaan, ettei olisi laukonut miehelle paria valittua sanaa.

Jostain syystä hänen vaistonsa olivat oikeassa, kun nainen jatkoi kysymystään liittyen edelliseen kysymykseen. Jostain syystä heidän välille oli syntynyt ristiriitainen tunne. Toinnen halusi tietää toisesta ja toinen toisesta. Mies halusi olla vaiti omasta itsestään.
" Sen takia, koska se on yksi avain menneisyyden muistoihin. " Lahpérius sanoi ajattelemattomana naiselle.
Jälkeen päin häntä hieman hävetti miten hän oli sanonnut naiselle, mutta asialle ei voinnut enään laisinkaan.

Tilanne näytti aika tukalalta kummankin puolelta ainakin miehen puolelta. Nyt saattoi huomata miehen kasvoista, jos erotti valkoisista hiuksistaan. Miehen kasvot näytti niin suriselta olemuksesta.
" Pitäiskö minun kertoa samalla koko elämän vaiheet, että pystyisit arvioimaan olisiko minä sinulle korkealla. Tai niin alhaalla, ettei enään voisi puhua. " Lahpérius sanoi.
Äänen sävyssä sai kuulla pienen hänen vihastustaa, surullisuutta ja yksinäisyyttä. Lahpériuksen kasvot muuttuivat nopeasti kylmäksi ja tunnottomiksi. Käteensä hän otti drikkinsä ja astelia hieman kauemmaksi naisesta, joka oli saanut miehen lopahtamaan hellyyttävästä tunteesta.
" Anteeksi. " Hän sanoi hiljaa ja äänen sävynsä on pahoittelias edellisestä lauseesta.

" Pitäiskö minun kertoa samalla koko elämän vaiheet, että pystyisit arvioimaan olisiko minä sinulle korkealla. Tai niin alhaalla, ettei enään voisi puhua. " Lahpérius sanoi. Nainen katsoi tuota miestä vihaisesti, kuvitteliko tuo oikeasti että nainen olisi jokin diiva? Kelly hymähti tuolle muttei vihaisesti tuon pyytäessä anteeksi, sanaakaan nainen ei sanonut. Tämä vain tuijotti baarin tiskin pintaa tympääntyneenä. Tuo mies oli ihan varmasti käyttänyt häntä vain hyväkseen, se naista ärsytti ja pahasti. Hänen teki mieli lampsia ovesta ulos ja paiskauttaa se perässään kiinni, mutta malttoi itsensä. Hän oli yhä kiinnostunut tuosta miehestä, kaikin puolin.

Miehen silmistä huomasi, miten pettyneen hän oli itseäänsä. Hän ei osannut avautua laisinkaan naiselle. Naisen reagointti häneen lauseeseen oli odottavissa, vaikka se oli hymähdys. Anteeksi anto oli kuitenkin naisen vaisuksi ja mietteliääksi miehen mielestään. Kuitenkaan hän uskoi, että Kelly ei antaisi anteeksi edeliä lauseitaan. Jostakin syystä hän oli vihoissaan, mutta Kellyn katse sai hänet mietteliääksi ja janoavansa hänen tahtoaansa. Sydämmen kiihkeys oli kovaa miehellä ja varsinkin silloin kuin hän katsoi naista. Vapaasti hän antoi naisen vapaasti vaisto sydämestään.
" Miksi sinä halusit tietää minun ikääni? Taidan uskoa aloitat aina samalla kysymyksellä muitakin kohtiin. No ehkei kuitenkaan. " Lahpérius sanoi ja kysyi Kllyltä.

" Miksi sinä halusit tietää minun ikääni? Taidan uskoa aloitat aina samalla kysymyksellä muitakin kohtiin. No ehkei kuitenkaan. " Lahpérius sanoi.
" Haluan yleensäkkin tietää heidän ikänsä jotka minut saa kellistettyä. " Kelly sanoi kaunistelematta yhtään sanaa kellistettyä. Häntä risoi pienen pääkoppansa sisällä hieman, mutta oli kuitenkin hyvin typerää tapella kyseisestä aiheesta.
" Anteeksi.. Ylireakoin aina niin kamalasti.. " Kelly painoi päänsä alas ja nosti jalkansa rintaansa vasten katsoen baarin pintaa yhä. Lopulta naisen katse lipui miehen silmiin ja nainen nousi ylös penkiltä kävellen miehen luokse ja suudellen tuota anteeksi antavaisesti.

Naisen sanat koskivat hänen korvissaan todella kovasti. Hän ei tehnyt naista kohti vasta rintaa laisinkaan. Siihen hän ei pysty, jos ei Kelly saa hänet todella vihaiseksi. Varaamkin nainen oli oikeassa tai mies on liian hyvä sydämminen. Katseet olivat todella hellät naiselle, mutta hän ei katsonnut laisinkaan naista. Kasvoissa näkyi punastusta, kun Kelly tuli ja suuteli häntä huulille. Lahpérius ei ollut siihen varatunut laisinkaan. Suudelmaan hän kuitenkin vastasi hellästi ja laitoi naisen ympärille kädensä.

Nainen istuutui miehen vierelle yhä suudellen tuota. kyynel karkasi Kellyn poskelle, mutta nopealla kädenpyyhkäsyllä se katosi siitä jäljettömiin. Nainen hymyili miehelle samalla kun irtaantui tuosta ja katsoi miestä suoraan silmiin.
" Olen oikeasti todella pahoillani, mutta toivottavasti ymmärrät, etten voi olla ammatissani koskaan liian varovainen. " Kelly jatkoi hymyilemistä, mutta pian katse kääntyi miehestä ikkunaan ja ikkunan lävitse ulos, näköjään sillä aikaa kun he olivat olleet sisällä ulkona oli satanut. Nainen pystyi nyt vain kuvittelemaan vasta kastellun luonnon tuoksun, sateen hajun, ja sen raikkauden. Aukiota koristi pienet lätäköt ja jokunen muksukin oli näköjään tulleet leikkimään niillä.

Lahpérius suuteli hellästi ja varovaisesti naista siihen asti, kun pyyhkäisi kyyneliäänsä. Hän huomasi, että nainen oli saanut kyyneliä vierehtimään. Mies tunsi, että hän oli aiheuttanut surun kyyneliä naiselle, jota hän rakastaa. Naisen sanat kuitenkin saivat miehen herkälle, vaikka hän ei näyttänyt sitä laisinkaan.
" Se on todella ymmärrettävää. En ole sitä laisinkaan vastaan. " Lahpérius sanoi.
Hän ymmärsi, että nainen ei saisi laittaa raukkautensa eteen, kuin hän voisi laittaa. Naisen rakkauden hän voisi odottaa, kun elin ikä on pitkä ikäinen.

Hiljaisuus oli pelkkää tuskaa kellyn korvissa, vain heidän kahden hengitys kuului lähistöllä, ei mikään muu.
" Rakastan sinua " Kelly sanoi varovasti rikkoen hiljaiuuden lasin moneksi pieneksi sirpaleiksi. Nyt nainen jäi vain odottamaan miehen vastausta tähän, hiljaisuus vain jatkui ja pelko sen kuin vain kasvoi naisen sisällä hiljaa kipristellen.

Hiljaisuun kahden välilä oli miehelle uskallista, vaikka ei näkynyt päälle päin. Hän katsoi naista hiljaisena. Hellästi silmistä saattoi nähdä miehen iloisuuden kuulessaan naisen sanat. Lahpérius asteli naisen eteen ja katsoi naisen silmiin.
" Sinä olet iloisuuteni, elämäni... Parhaiten sanoen sinä olet nainen, jota rakastan ylikaiken. Verini sinä saat laukkaamaan... " Lahpérius sanoi Kellylle.
Hän ei osannut sanoa, muutta naiselle runomaisesti, että ´rakastan sinua´. lausetta. Mies toivoi, että nainen saisi jotain lauseestaan selvää.

Nainen kuunteli miehen sanoja häkeltyneenä ja haltioissaan, lopulta miehen lopettaessa tämä henkäsi ihastuksissaan.
" oikeasti..? Rakastatko sinäkin minua..? " Naisen huulet pakottautuivat kauniiseen hymyyn ja tämä ei voinut tässä tilanteessa muuta kuin kietoa kätensä miehn ympärille halatakseen tuota kunnolla.
"... Mutta oletko valmis jaksamaan olla kanssani, minulla on työni joka vie valitettavasti paljon aikaani.. " Nainen kysyi katsoen vakavana miestä suoraan silmiin kauneilla suurilla silmillään.

Naisen kysyessään uudemman kerran hän katsoi Kellyä hellästi. Vastauksen sijaan hän suuteli naista into himoisesti ja voimakkaasti huulille.
" Toivon, että tämä kelpaa vastauksellesi. " Lahpérius sanoi.
Hän oli aivan varma siitä asiasta, että tunteet olivat naiselle, mutta kuitenkin aivan sekaisin.
" Tiesin asiasta silloin, kun sanoit minulle. Silloin minä päätin antaa rakkauden mennä. Minua ei haittaa, jossaan kerran viikossa edes suudella ja pitää syslissäni. " Lahpérius sanoi Kellylle.
Jos sinua ei haitaa, että olen itse vasta oppilas...Lahpérius jatkoi milessään lausetta ...'pitää sylissäni'. Oikeastaan hänen ajatus olisi pitänyt jatkaa 'Minua ei haittaa', mutta mitä hän sanoi sopi paremmin lauseeseen ja ette tarvitse sanoa menneisyydestään. Miehen silmät katsoi selvästi avonaisempana milloinkaan ennen naista kohtaan.

Kaunis hymy levisi naisen huulille ja täytti koko kasvot iloisuudella, yö oli laskeutunut kuin verho heidän ylleen ja sai kaiken näyttämään entistäkin romanttisemmalta.Kelly nosti katseensa varpaistaan miehen kasvoille ja laski tuon huulille hellän ja varovaisen suudelman.
" Kiitos, lupaan antaa itseltäni sinulle aikaa.. Se ei ole vaivaksi. Onnistun siinä kyllä, rakas. " Nainen sanoi tämän lauseen aivan kasvot lähellä toisen kasvoja hymyillen ja silitellen oikean käden peukalolla miehen poskea samalla kun vasen käsi lepäsi Lahpériuksen olkapäällä.

//Heippa, anteeksi että häiritsemme peliänne. Olemme tiukentaneet säännöksiämme, ks. https://valhalla.palstani.com/peli-info-f26/tiukentuneet-saannokset-t988.htm#12073

Täten ilmoitamme, että olemme havainneet peliviestinne olevan liian lyhyitä. (Sekä uusissa, että vanhoissa säännöissämme on ilmoitettu että peliviestien kuuluu olla vähintään vastauslaatikon täyttävä(ei pikavastauslaatikko).)
Kehoitamme teitä pidentämään peliviestejänne. Jos emme havaitse peliviestejenne pituudessa muutoksia, puutumme asiaan uudemman kerran.

Peliviesteihinne saatte lisää pituutta lisäämällä kuvailua hahmojenne ajatuksista, ympäristöstä ja tunnelmasta jne.
Ei ole tarkoitus, että peliviestejä ruvetaan pidentämään ylimääräisillä välilyönneillä, yms fuskauksella, sellaista emme ole kuitenkaan huomanneet vielä tapahtuvan.
Ei ole pakko vastailla peleihin esim. kerran tunnissa, mielummin niin että käyttää vastaukseen ja sen hiomiseen, pidentämiseen jne enemmän aikaa.

Kiitos ajastanne. Tarkoituksemme ei ollut luokata tai muuta vastaavaa, haluamme vain että uusia sääntöjä noudatetaan ja valhallan taso nousee. //

//Ai että niin tarkasti asiat ovat muuttuneet. Luin sen kylläkin ennen kuin pistit tänne ilmoituksesi. //

Mies oli todella huono sanomaan rakkaus runoja. Vaikka opettaja sanoo tunneilla hänestä pitäisi ottaa mallia. Hänen sanat menee yleisesti päin mäntyä meni. Hän ei voinnut takuta miten hän opettajansa olisi voitu sano niin hänelle ja samoin Kelly. Kuitenkin hän oli iloinen, että naiselle hyväksyi hänen epälauseen rakkaus runostaan mihin sisältää hänen tunteensa.
" Kyllä minä siihen uskon, mutta pelkään, että tulet itkien tai loukkaantuneena luoksesi: Otan sinut aina rakkaudella luokseni. " Lahpérius sanoi.
Varmaan hänellä oli rakkaus runoiliaksi, kun alkaa puhuessaan puhua runomaisesti. Sen sijaan hän halusi vastata Kellyn suudelmaan ilollaan ja rakkaudellaansa. Vapaasti hän antoi naisen sivellä kasvojaansa ja pitää kättä ollallaan. Itse hänen kädensä oli naisen hiuksessa ja sivelteli hänen selkäänsä.

Kelly hymyili miehelle tuon suudellessa ja lauseassa runollisen lauseensa, vaikka nainen ei oikein ymmärtänytkään mitään runojen päälle, tämä kuulosti todella kauniilta ja ammattitaitoselta.
" Kiitos.. Rakastan sinua aivan kamalasti. " Nainen hymyili tuolle kauniisti suudellen miehen huulia ja sitten poskea nauttien samalla miehen hellistä kosketuksista.
" Mikset ole alkanut koskaan runoilijaksi? Menestyisit varmaan tosi hyvin. " Nainen kysyi mieheltä silitellen tuon hiuksia hellästi ja suudellen sitten jälleen tuon huulia ja katsoen tuota suoraan beessin värisiin silmiin.
" Aamu alkaa sarastaa.. " Nainen huomauttaa miehelle vilkaistuaan äskön ulos.
" Oletko koskaan katsonut auringon nousua? " Kelly kysyi samalla kun hiplasi miehen paidan kaula-aukkoa hermostuneena.
" Haluaisin joskus nähdä sen, minulla ei ole ollut koskaan siihen tilaisuutta.. " Kelly jatkoi pian.

Suudelman vasta antaminen loppuivat, koska hän oli kuullut, että hänestä olisi hyvä kirjailiaksi. Kelly oli vetäissyt sen todella yllättävästi. Olihan hän kuulliut, että opettajakin oli sanonnut samaa asiaa. Nyt hän meinäksi sanoa Kellylle, että opettajakin on ajatellut samaa. Onneksi hän ei sanonnut niin. Hän hän olisi punastunut sanomisesta.
" Vai, että minusta tulisi hyvä runoilijaksi. En ole oikein ajattellut semmoista uraa. " Lahpérius sanoi.
Hän voisi kuitenkin miettiä sitä asiaa. Se oli kuitenkin nopea vastata aja se olisi 'ei'. Mies vampyyreille ei sovi laisinkaan runoja missä olisi kauniita sanoja. Mitä hänen veljensä oikein sanovat. Rauhoituttuaan runoilijasta hän suuteli naisen huulille ja käsillään sivelteli naisen selkää ja kasvoja.

Kun Kelly huomautti auringon noususta. Hän ei halunnut, että tämä tunne loppuisi. Aurinko saisi mennä takaisin sinne pehkuihin. Yö saisi olla koko ajan loistoissaansa.
" Aurinko ei saa nousta. " Hän sanoi.
" Yhden kerran olen nähnyt. Haluaisitko sinäkin nähdä sen? Se on aika vaarallista. " Lahpérius sanoi.
Nuorena hän näki yhden kerran, kun tyttö näytti hänelle ihastukseenasa. Silloin oli hilkulla, että Lahpérius ei olisi kuollut, mutta onneksi hänellä oli musta sateenvarjo mukana. Voimakkain tunnein hän suuteli naista, mutta hän huomasi, miten nainen oli hermona.
" Mikä sinua hermostuttaa? " Lahpérius kuysyi.

" Aurinko ei saa nousta. ", mies sanoi. Kelly käänsi katseensa mieheen. Hänestä auringon nousu oli kaunis vaikka vampyyri olikin, silti siitä sai nauttia mielinsä määrin.
" Se on kaunista. ", nainen sanoi mutristaen huulensa.
" Yhden kerran olen nähnyt. Haluaisitko sinäkin nähdä sen? Se on aika vaarallista. " Lahpérius sanoi.
" En ole nähnyt koskaan, mutta olen nähnyt maalauksia siitä. Ne ovat kauniita ja juu, kyllä minä haluisin nähdä sen ainakin kerran elämässäni vaaroista piittaamatta. ", nainen sanoi hymyillen hieman ja laski sitten tyhjän lasin kädestään pöydälle ja kääntäen katseensa sitten takaisin ulos taivaalla oleviin pilviin jotka olivat saaneet jo ensimmäiset auringon säteet itseensä.
" Niin kaunista.. ", Kelly sanoi haikailevin äänin koskettaen ikkunan kylmää sileää pintaa kuin yrittäen koskettaa auringon nousua. Nainen tunsi pieniä kihelmöiviä tunteitakin jo auringon myötä, se alkoi imeä naisesta pikku hiljaa voimia. Eiväthän vampyyrit yön eläjinä edes sopineet aurinkoon, eivät he mitään päivän lapsia olleet.

Nainen laski lempeän suudelman miehen huulille nopeasti silittäen pariin kertaan tuon päätä ja nousten sitten ylös tuolilta silittäen vaatteensa suoriksi rypyistä.
" Tuletko mukaan, vai lähdenkö yksin? ", Kelly kysyi kävellen samalla ulko-ovelle ja laskien kätensä sen kahvalle valmina aukaisemaan sen.

Mies joi juomansa todella rauhallisesti. Lasi oli todella puhtaan näköinen verestä. Verta ei laisinkaan lasissa mistä Lahpérius oli juonnut. Hän otti naisen lasin ja pesi lasit mitä he oli käyttäneet. Pestyään hän pyyhkäsi liinalla kuivaksi ja laittoine oman lasien näköisten luokse. Laitettuaan hän asteli takaisin Kellyn luokse ja kääri kädensä naisen ympäri, joka puhui auringon noususta.
" Onhan se kaunis, mutta ei ole yhtä viehettävä, kuin sinä. " Lahpérius sanoi.
" Ei mikään maalaus kerro sitä, kun näet omin silmin. Kaunis on aina vaarallista. " Mies lisäsi hiljaa.

Intohimoisena hän vastasi naisen suudelmaan, mutta kuitenkin varovasti. Vapaasti miehen kädet irtautuivat, kun nainen asteli hieman kauemmaksi hänestä. Siinä vaiheessa Kelly oli mennyt hänen sylistään hän hieman meni omiin ajatuksiin. Pienesti Lahpérius hätkähti, kun Kelly puhui. Lahpériuksen kasvoille, tuli pieni hymy, jota harvat osasivat lukea sen hänen kasvoiltaansa.
" Rakkaani, ihastukseni, inspiraationi ja himoni. " Mies lausui aluksi.
" En uskalla vielä päästää sinua yksin. " Lahpérius jatkoi.
Hän nousi penkistä ja asteli Kellyn viereen. Pusu naisen otsalle, sen merkiksi, että hän saisi avata oven. Oven, joka vieheidät uuteen aikakauteen heille kahdelle.

" Onhan se kaunis, mutta ei ole yhtä viehettävä, kuin sinä. " Lahpérius sanoi ja sai naisen jälleen kerran punastelemaan. Naisen mielestä hän ei ollut yhtään kaunis, melkein yhtä ruma kuin lihava lintu.
" Älähän nyt liioittele. ", Kelly naurahti hennolla äänellään hymyillen tuolle.
" Rakkaani, ihastukseni, inspiraationi ja himoni. " Mies lausui aluksi.
" En uskalla vielä päästää sinua yksin. " Lahpérius jatkoi.
" Kui niin et uskalla päästää minua yksin? Olenko lian varomaton muka? ", Kelly hymyili miehelle naurahtaen asia huvitti häntä hieman, mutta huvittuneisuus katosi miehen suudelmaan joka sai naisen pään pyörälle jälleen kerran. Nainen astui ulos talosta miehen avatessa oven. Tämä tunsi auringon säteet ihollaan. Heillä olisi jo kiire jos he aikoivat ehtiä näkemään nousun kunnolla.

" Tiedän kivan paikan missä näemme auringon nousun miten parhaimmiten, tule! ", Kelly sanoi tarttuen miestä kädestä ja vetäen tuon perässään satamaan suurille laitureille.
He olivat ehtineet juuri sopivaan aikaan auringon nousua sinne.

Hymy oli kaunis tai ruma hänen kasvoillaansa, mutta miehen omasta mielestä hymy oli todella epämukava, vaikka miestä hymyilitti niin paljon ilostaansa.
" En minä liijoittele laisinkaan. Puhun sydämmen kautta. " Lahpérius sanoi.
Hän oli sanonnut vakavissaansa sanat, mitkä nainen otti hieman epävakaasti. Nätisti hän avasi oven naiselle ja muutenkin naiset ensin, mutta ei heikoille jäille.
" Koska en halua päästä sinua irti. " Mies sanoi nopeasti perään.
Naisen tartuessaansa kädestään hän oli valmiinna juoksemaan hänen perässäänsä. Ennen juoksua hän kuitenkin sulki oven perästäänsä. Hän oli kuitenkin katsonut, että tavaransa olivat mukana.
" Näytä tietä, uskon sieltä voisi nähdä hyvän auringon nousun. " Lahpérius sanoi.
Kiltisti hän seurasi Kellyä kädistä pitäen. Iloisena hän katsoi Kellyä.

Nainen istuutui laiturin päähän upottaen samalla sirot jalkansa tyynen vedenpinnan alle joka oli värjäytynyt hienoihin väreihin auringon nousun takia. Kellyn vaalea iho sai pieniä värien välähdyksiä auringosta myös. Tämän kauniit täyteläisen punaiset huulet olivat kaareutuneet kauniille hymylle kun tämä katsoi haikailevasti kohti kaukaisuutta ja sen aurinkoa. Hellästi tämä piti Lahpériuksen kädestä kiinni kylmällä kädellään ja painoi lopulta päänsä tuon olkapäätä vasten.
" Eikö se olekkin kaunis..? ", Kellyn hento kaunis ääni sanoi varovaisesti sekä väsyneesti. Tämä oli heikentynyt jo huomattavasti yön vahvuudesta. Aurinko imi koko ajan hänestä vain pahemmin energiaa ja voimia.
Hengityskin alkoi tuntua jo työläiseltä, aivan kuin hänen niskoilleen olisi purotettu satakiloinen ihminen, tai joku.. Hiljaa naisen silmät lurpsuivat kiinni pelkästä voimien vähäisyydestä.
" Anteeksi, minua heikottaa.. ", Kelly sanoi hiljaa kuiskaten, jos tuo edes kuuli sitä.