Poika avasi silmänsä sillä hän oli hereillä, mutta ei avannut silmiään, paitsi nyt. Poika mulkaisia Sofiaa. "Sinä huudat ja meuhaat isolle vaikka hän pelasti minut 2 vuoden jälkeen vihdoinkni pahasta. Häpeä." Poika sano vihaisena ja meni Fin-Kendin luo ja katsoi ruon syömistä ja alkoi itsekkin syömään arasti. "Kiitos mestari iso." Poika mumisi. Fin-Kend nyökkäsi ja ojensi tuolle lisää ruokaa eikä ottanut Sofiaa yhtään huomioon. "Lähdemme huomenna poika. Sinun täytyy levätä hyvin." Fin-Kend tokaisi ja poika nyökkäili syödessään.