Eräs päivä puistossa

//Tänne Vertsu^^//


Fin-Kend oli kävellyt koko aamupäivä ja oli päättänyt tulla ihmisten ilmoille Kaupungin-puistoon. On päivä ja Fin-Kend saapui Kaupungin-puistoon missä aurinko paistoi porottaen ja taivas oli pilvetön `Ompas upea ilma kävellä` ajattelin Fin-Kend kävellessään puistossa. Fin-Kend oli tottunut, että ihmiset katsovat häntä ja rinnassa olevaa erikoista tatuointia jonka vasemmalla puolella on ketun tassu ja oikealla suden tassu. Jotkut ihmiset enimmikseen vanhat tervehtivät häntä ja niin oli aina ollut.


Fin-Kend katseli ympärilleen ja ihasteli, kuinka hieno myös Kaupungin luonto voi olla. Fin.-Kend jatkoi hyvää vauhtia matkaansa puiston läpi, kunnes yhtäkkiä pysähtyi ja katsahti jalkaansa, minkä oli kivi viiltänyt auki. ´juuri näin` ajatteli Fin-Kend ja meni lähimmälle penkille istuskelemaan ja hoitamaan jalkaansa. Vähän ajan päästä oli Fin-Kend onnistunut saamaan haavan jotenkin paikattua ja huomasi lehden penkillä ja päätti lukea sitä. ´Hohhoijaa miten turhia aina samaa juttua` ajatteli Fin-Kend kun lueskeli lehteä. Fin-Ken havaitsi yhtäkkiä tutut kasvot ohikulkijan kasvoissa mutta ei oonistunut millään muistamaan kuka tuo herra voisi olla. Asia jäi mietityttämään Fin-Kendiä mutta se unohtui kun Thinky vitivalkoinen kettu tuli penkille jostain.

Sofia käveli puistoon, hän oli saanut jostain ilotyttö ystävältään lainattua kauniin mekon ja päivän varjon, hän näytti aivan aateliselta, vaikka oikeasti oli vain halpa huora. Nainen pälyili pilveetöntä taivasta päivä oli kuuma mutta kaunis. Sofia huitoi kasvojen edessään viuhkalla tiuhaan tahtiin että olisi saanut edes jotain viilennystä siihen, hän halusi nyt vain nauttia. Asiakkaitakaan ei ollut, joten hänellä ei ollut kiirettä mihinkään. Hän saattaisi olla puistossa vaikka koko päivän..

Nainen hakeutui istumaan penkille, siinä istui joku muukin, muttei Sofia kiinnittänyt tuohon oikeastaan mitään huomiota. nainen alkoi hyräilemään hiljaa pientä laulua, hän rakasti laulamista vaikkei omannut kamalan hyvää lauluääntä, mutta ei se mitään, jos kanssa istujaa ei miellyttänyt niin sai kyllä hä nostaa takamuksensa penkistä ja vaistaa paikkaa sillä, nyt Sofia saattoi olla rauhassa tässä ja nyt liikahtamatta mihinkään.

Fin-Kend työnsi Thinkyn pois ja katsahti hyrältelijään. "Päiviä" Fin-Kend tokaisi ja irvisti , koska Thinky oli puraissut häntä jalkaan. Fin-Kend katsahti Thinkyä "mitä nyt?" Thinky uikutti ja näytti maassa olevaa tuttua puukkoa. Fin-Kend älysi ja otti puukkonsa nyökäten kiitokseksi Thinkylle. "Mikäs neidin nimi on?" Fin-Kend uteli vieressään istuvalta neidiltä. Hetken Fin-Kend katseli tuon huitomista , kunnes kaivoi housujensa vyöstä rikkuvan vesileilin jää kylmää vettä ja ojensi tuolle "Tämä voisi auttaa". Fin-Kend mietti hetken ja alkoi sitten vihellellä rennosti lapsuuden muiston sävelmää.


//sori ei tullu pitempää//

"Päiviä" toinen sanoi. Sofia käänsi katseensa tuohon hitaasti, oli siis jo lopettanut hyräilyn, nyt tämä mulkoili tuota, hän halusi leikkiä aatellista. " Päivää vain teillekkin. " Sofia sanoi ja siirsi katseensa jonnekkin kauemmaksi. "Mikäs neidin nimi on?" tuo kysyi vielä. Sofia tuhahti, oli tuollakin taas käytös tapoja, ei se tuolle kuuluisi!
" Sofia. vaikkei se todellakaan edes kuulu sinulle. "
Nyt tuo ojensi naiselle vesileiliään, kyllä sofian kurkkua kuivasi, olihan helle kova eikä vettä saanut juuri mistään ulkonaliikkumiskiellosta, mutta tämä kieltäytyi kuitenkin ottamasta. " Kiitos, mutta en minä tarvitse. "

Fin-Kend hymähti vain " vai olet sinä nyt niin aatelis neiti sofia." Fin-Kend katseli taivasta hetken ja nuuskaisi metsän suuntaan tuntien siellä vieraan intiaanin hajun , mutta siitä hän ei nyt välittänyt , koska häntä kiinnosti nyt tuo ns. aatelis neiti. "Jos ei se minulle kuulu miksi sinä sen kerroit minulle sitten , ja ei kannata kieltäytyä juomasta raikasta vettä , koska kyllä tiedät että tarvitset sitä." Fin-Kend katsoi tuota viisain silmin. "Ei sinun tarvi esittää minulle mitää. Sanot vain että et halua puhua kanssani niin asia no selvä , mutta juo silti vettä. " Laittaa tuon syliin vesileilin.


Fin-Kend mietti hetken ja kaivoi repustaan esille kaksi kakun palaa ja ojensi toisen tuolle "lohipuolukka kakkuja ehkei mitään huippu ateriaa , mutta metsän antimia."

Sofia hymähti. " En oikeastaan.. yritin vain olla.. Anteeksi. Joskus vain tahtoisi olla rikas ja muutakin.. " Sofian äänestä kuului todellakin se pahoittelu. Hän oli pahoillaan, ei hän koskaan ennen ollut näin käyttäytynyt, mutta nyt se tuli vain niin luonnostaan, mikä häntä oikein vaivasi? Mies sanoi että Sofia tarvitsi raikasta vettä, niin kyllä sofiankin mielestä ja tämä otti vesileilin kiltisti kauniiseen käteensä ja kulautti vettä kurkkuunsa. Kylmää, tätä hän oli halunnutkin. Vesi viilensi naisen oloa huomattavasti tämä oli jo hieman pirteämpikin. " Kiitos, tämä oli tarpeen. " mies sanoi että sofia voisi sanoa jos ei tahtonut puhua tuon kanssa. pieni pisto kävi naisen sydämmessä, oliko hän noin ilkeä? " Ei ei, anteeksi toki haluan puhua kanssasi olet varsin miellyttävää seuraa. Mikä on nimesi? "

Fin-Kend naurahti "mikä sinua estää olemasta rikas?" Fin-Kend katsoi tuota hetken `hyvä sydämminen tyttö joka on katkera koska ei ole aatelinen`ajatteli Fin-Kend jo vähän hymyillen. Fin-Kend katseli pilviä ja vihelteli taas. "Olen Fin-Kend" hän sanoi rauhallisena. "Mitäs sinä teet työksesi?" Fin-Kend kysäisi yhä katsoen tuota ystävällisenä.
Fin-Kend katseli tuota nuorta neitiä "minkäs ikäinen neiti on?" Fin-Kend kysäisi ja söi omaa puolukasta ja lohesta tehtyä kakkua ja työnsi toisen palan tuolle " Syö tuo se on hyväksi helteellä". Fin-Kend kaivoi esiin puukkonsa ja tutkaili sitä hetken laittaen sen sitten tuppiin. Seuraavaksi Fin-Kend kaivoi repustaan lihan palan ja heitti sen Thinkylle, joka rupesi heti syömään sitä."Olet ensimmäinen joka haluaa puhua minulle omasta tahdostaan ihan muutenkin, kuin neuvoa kysymään" Fin-Kend alkoi vihellelle taas tuttua sävelmää. Fin-Kend nappasi Thinkyn syliinsä ja päästi sen haistelemaan Sofiaa, ja siinä samalla fin-Kend kaivoi taas isänsä puukon esiin, sekä heimo päälikön kirveen, ja jousensa. Ensimmäisenä hän alkoi teroittamaan puukkoa, joka oli monen vuoden käytössä tylsynyt hiukan. Aikansa hän hienoi sitä ja koitti sitten, mutta hän ei ollut viellä tyytyväinen. Fin-Kend jatkoi hiomista viellä hetken, ja koitti sitten, ja oli tyytyväinen. Nyt hän laittoi puukon tuppeen ja koitti kirvestä mikä olikin yllättävän terävä joten sitä ei tarvinut teroittaan, ja Fin-Kend laittoi sen tuppeen takaisin. Viimeiseksi hän otta jousensa ja kaivoi repustaan pullon, jonka sisältöä levitti jouseensa. Nyt hän oli hoitanut nuo kaikki ja katsahti tyttöön "kuinka vanha olet?" `Hän ei varmasti ole yli 20 ` Fin-Kend tuumi.

"mikä sinua estää olemasta rikas?" tuo toinen kysyi. " Ööää.. En tiedä.. en ole aatelinen ja työni, se ei ole tuottavaa. " Toinen kertoi olevansa Fin-kend ja kysyi sitten naisen työtä. " hhmh.. Olen.. Huora. " Sofia pudotti katseensa maahan, hän häpesi itseään, myi ruumistaan keski-ikäisille miehille.. Mies kysyi naisen ikää. " anteeksi, mutten voi kertoa sitä.. olen pahoillani. " Nainen otti palan jonka tuo toinen ojensi hänelle, hän haukkasi siitä palasen, se oli hyvää. nainen kiitti miestä tyytyväisenä. Mies kysyi jälleen naisen ikää, eikö tuo tajunnut mitä hän sanoi ei hän voinut kertoa sitä. kuitenkin sofia jätti vastaamatta.

Fin-Kend katsoi tuota lempeällä vanhan ikä miehen katseella "kuka on määrännyt, että aateliset ovat vain rikkaita, ja aina työtä voi vaihtaa." Fin-Kend mietti hetken kaivoi repustaan 12 kulta kolikkoa, 4 hopea koilkkoa, ja 7 pronssi, ja sysäsi ne tuon syliin. "Mä en tee rahal mitään sulla on sille enemmän käyttöä." Fin-Kend nousi ja ja supisi jotain ihmeen kuuloista ketun korvaan, ja kettu lähti pois. Menee sitten istumaan takaisin " Sun ei tarvi häpee et oot huora, koska jos sä häpeet sitä niin sun ei pidä tehä sitä, mutta jos sä et häpee sitä niin siinä ei oo mitään pahaa." Fin-Kend kaivoi repustaan itse tekemän puukon ja antoi tuolle sen. " Tiedän että keskiikäiset miehet voivat olla ilkeitä kännissä tuo on sinun turvaksi. " Fin-Kend puhdisti sitten olka päässään olevan haavan rohdolla ja vaihtoi uuden siteen.

" Ei, en minä voi vaihtaa työtäni. Tämä on niin monimutkaista.. " sitten mies kaivoi pussistaan rahaa ja tunki ne naisen syliin. Nainen henkäisi. " En minä voi ottaa näitä! Ja kyllä minä rahaa saan isännältä jos pyydän, en edes tarvitse nyt vähään aikaan. " Sofia sujautti rahat takaisin miehen kouraan ja toivoi ettei mies kieltäytyisi niistä. Mies sanoi ettei naisen tarvinnut hävetä työtään. " En minä häpeekkään, on se yksi maailman töistä mitä on olemassa, ja ainakin se on rehtiä. Mutta häpeen sitä mitä muut ajattelevat silloin minusta. Nyt mies tunki Sofian syliin puukkonsa. Nainen otti puukon käteensä ja testasi sormellaan tuon terävyyttä, sormeen tuli pieni haava josta pulpahti myös pari veripisaraa, nainen pisti sormensa suuhun, verta. " En tarvitse puukkoasi, minulla on omani, ja seinät ovat ohuita kyllä joku kuulee huutoni, varmasti. kiitos kuitenkin. " Nainen pisti puukon toisen syliin.

Fin-Kend katsoi tuota, kun tuo antoi rahat takaisin "vai niin et ota niitä selvä." Fin-Kend viskaisi rahat maahan. "En minä rahaa tarvi asun metsässä ja ei kukaan ajattele sinusta pahaa." Nyt hän oli varmistanut että tyttö pärjää, jonka myös Fin-Kend uskoi. Vähän aikaa Fin-Kend katseli ympärilleen, ensin taivasta mikä oli vaaleansininen, jossa oli viti valkoisia pilviä porotava aurinko. Toiseksi hän katsoi puita ja ihmisiä, jotka kävelivät ja olivat hänen silmien korkuudella, mutta yksi asia häntä vaivasi, nimittäin hän oli haistanut vieraan intiaanin saapuneen Payoniin, mutta siinä intiaanissa oli jotain tuttua. Hän halusi omalla tavalla tietää mitä, mutta miten se saattoi olla tuttua, koska eihän hänellä ollut ystäviä. Viimeisenä hän suuntasi katseensa maahan ja tutkaili maata sekä ruohoa, koska halusi tarkistaa onko kaikki kunnossa, ja kyllä näytti olevan. "Kuka on isäntäsi?" Fin-Kend kysyi miettien `ei hän sitä minulle kerro mutta mitäpä kysymisestä on haittaa.` Thinky kettu ilmestyi yhtäkkiä Fin-Kendin viereen ja uikutti ketun kielellä Fin-Kendille jotain, johon Fin-Kend vastasi ketun uikutuksella, ja niin Thinky häipyi taas. "Voit kutsua minua sitten Isoksi, niin minua aina on kutsuttu.".

Nainen katsoi kun mies viskasi rahat maahan.
"Mikset olisi antanut noita rahoja jollekkin köyhälle joka tarvitsee niitä? " Sofia katsoi kummissaan miestä. Sofia korjasi päivänvarjoaan paremmin niin että se peitti auringon, aurinko imi hänestä liikaa energiaa. Olihan hän yön olento.
"Kuka on isäntäsi?" mies kysyi. " Hän on talon pitäjä. En muista koskaan hänen nimeään, se on niin vaikea mutta kutsun häntä lörtsyksi. " Nainen naurahti, lörtsy kuulosti niin tyhmältä nimeltä.
"Voit kutsua minua sitten Isoksi, niin minua aina on kutsuttu." Iso sanoi. " Selvä, Iso. " Huvittavaa, Sofia ei ollut koskaan kuullut että ketään sanotaan Isoksi, mutta ei hän siihen takertunut. " Miksi asut metsässä? "

"Joku köyhä ne siitä löytääkin" Fin-Kend hymähti tuon sanoessa isäntäänsä Lörtsyksi. "Vai, että Lörtsy." Fin-Kedn katseli hetken taivasta, ja oli nyt varma että intiaanissa oli jotain tuttua, mutta mitä, sen hän aikoo selvittää joskus viellä. "Vai on Iso huvittava. Ymmärrän sen, mutta nuorena intiasani heimossa, jokainen sai sota nimensä. Minä sain Ison, koska olen lihaksiltani niin iso kokoinen." Sofia kysyi miksi asut metsässä? Iso ei ollut koskaan erikoisemmin miettinyt sitä. "Asun metsässä, koska en kuulu tänne." Fin-Kend nousi taas, ja käveli yhden puun luo missä Thinky odotti. Fin-Kend uikutti kuin kettu sen korvaan, ja Thinky lähti taas pois päin.Fin-Kend palasi penkille istumaan, ja päätti kysyä kummassa killassa tuo oli. "kummassa klaanissa olet?" "Minä olen aasoissa, vaikka ei minua sodat, ja nuo kiinnosta. Tavallaan olen killaton."

// Mielestäni Sofia ei maininnut, että Iso olisi huvittava nimi, voisitko olla tarkempi ensi kerralla. Vaikka ei se niin merkityksellistä olekkaan, periaate mikä periaate. //

Iso kertoi ettei kuulu tänne. Pieni kummaksunta kävi naisen kasvoilla.
" Kui niin et kuulu tänne? Tuletko muualta kuin Payonista? "
Mies kysyi naisen klaania.
" ahh, anteeksi olen Aasa, oletko sinä klaanissa? " Nainen hymyiili tuolle ystävällisesti, mies oli ystävällinen. Sitten mies kekrtoi olevansa aasoissa ja perjaatteessa killaton. Vastaus tuli tosi nopeasti.
" Ahh, selvä. "

// sori sekoiluni^^^//


Fin-Kend katsoi pois päin "Synnyin metsässä Payonissa, mutta kaupunki ei ole minun paikka minulla ei ole täällä ystäviä." Fin-kend nousi, ja lähti käppäilemään penkin takana puulle, ja kiipesi ylös oksalle istumaan. "Tule sinäkin tänne?" Fin-Kens kysyi, ja vihelteli. Tuuli oli alkanut puhaltaa kovemmin, joten puun suojassa oli parempi, koska tuuli ei pääsisi lehtien läpi niin hyvin. Orava kiipesi puusta Fin-Kendin viereen, eikä pelännyt yhtään Fin-Kendiä, joka katseli orava. Orava meni Fin-Kendin syliin, mutta säikähti, ja kiipesi nopeasti pois koska Fin-Kend yskäisi. Fin -Kend hypähti alas, koska oli unohtanut penkille reppunsa. Fin-Kend otti reppunsa penkiltä, ja lähti puulle, josta sitten kiipesi ylös.

Sofia kuunteli kuinka mies sanoi syntyneensä Payonin metsässä eikä hänellä ollut ystäviä kaupungista.
" Mutta enkö minä ole sinulle nyt vähän niin kuin ystävä? " Nainen hymyili tuolle, mutta havahtui pian kun mies kiipesi puunoksalle ja pyysi naistakin myös sinne. Sofia nyökkäsi hieman ja lähti kiipeämään oksalle, hän oli niin heiveröinen, mutta notkea, että pääsi helpostikkin kiipeämään, vaikka jalat välillä lipsuikin.

Fin-Kend hymyili hiukan. Sofia kysyi, että eikö hän ollut vähän niinkuin ystävä. Fin-Kend nyökkäsi. "Sinä oletkin ainoa ja empä usko että sinäkään pidät tälläistä vanhaa miestä kovinkaan ystävänä." Fin-Kend katsoi kun tuo nousi oksalle. "Oisin minä sinut voinut tähän nostaa." Fin-Kend hymähti. Fin-Kend nousi seuraavalle tukevammalle oksalle ja rupesi roikkumaan käsillä siinä, koska alkoi vetämänä leukoja.


Fin-Kend veteli leukoja. "Ei sun tarvi esittää mulle ystävää jos et halua nimittäin olen tottunut olemaan yksinäinen." Fin-Kend totesi äänestä saattaa kuulua suruisuus.

"Sinä oletkin ainoa ja empä usko että sinäkään pidät tälläistä vanhaa miestä kovinkaan ystävänä." Nainen ihmetteli miestä, miksei vanhenpi ihminen voinut muka olla ystävä?
" No miksen voisi? " Nainen naurahti jälleen, ja heilutteli jalkojaan ilmassa.
"Oisin minä sinut voinut tähän nostaa." Nainen vilkaisi silmäkulmastaan miestä.
" Niinhän olisit voinut, mutta tahdoin kiivetä itse, en halua olla mikään tyttö pulassa. " Nainen hymyili tuolle huvittuneena ja katsoi kuinka mies alkoi vetelemään leukoja, esittikö tuo jotain Sofialle vai oliko hän aina tuollainen?
"Ei sun tarvi esittää mulle ystävää jos et halua nimittäin olen tottunut olemaan yksinäinen." Naista alkoi säälittämään mies.
" No, eihän minulla ole mitään syytä mikset voisi olla ystäväni, sinähän olet ollut varsin mukava minulle, etkä ole tehnyt mitään väärin. " Nainen hymyili tuolle uudestaan, oikeastaan hymy naisen kasvoilta ei ollut karissut pois ollenkaan.

Fin-Kend jatkoi vaan leukojen vetämistä ja hymyili pienesti. Sofia oli kysynyt miksei tuo voisi olla "no tuota en minä sitä vanhuutta, mutta yleensä sinun ikäsillä on ystävinä vain oman ikäisiään jos oikein olen kuullut ja nähnyt. Sinä olet noin 20 vuotta vanha epäilisin." Fin-Kend huomasi tuon katseen kun tuo sanoi niinhän olisit voinut, mutta tahdoin kiivetä itse, en halua olla mikään tyttö pulassa. Fin-Kend nyökkäsi "Auttaminen ei tarkota, että autettava on pulassa oleva, se voi olla myös ystävällisyyttä." Nyt Fin-Kend haistoi ilmaa kyllä sen oli pakko olla Payonissa oli hänen poikansa josta hän ei ole ennen edes tiennyt, mutta toisen intiaanin haju oli niin tuttu. "Anteeksi tämä treenaaminen kuulu joka päiväiseen rytmiini" Fin-Kend sanoi ja laskeutui istumaan tuon viereen. Fin-Kend hymähti pienesti kun nainen kertoi, että he voisivt ollakkin ystäviä. Fin-Kend työnsi korvansa kiinni puuhun ja kuunteli hetken."Tämä puu on oravan koti ja sinne on tunkeutunut joku." Fin-Kend höpötti ja sulki silmänsä ja työnsi korvansa kiinni puuhun kuin kuuntelisi sitä.

Mies arvaili naisen iäksi 20 vuotta.
" Melkein, olen 19. " Nainen hymyili tuolle ystävällisesti.
"Auttaminen ei tarkota, että autettava on pulassa oleva, se voi olla myös ystävällisyyttä." Fin-Kend kertoi.
" Totta, mutta joskus myös tahtoo kiivetä korkeammalle omin avuin. " Nainen katsoi kuinka mies tuli istumaan takaisin oksalle eikä vetänyt enään leukoja. Sitten mies alkoi höpöttää jostain oravan kodista ja sinne tunkeutujasta. Miehellä oli selvästi lapsen mieli. Kuin lapsi miehen vartalossa..
Nainen haukotteli hieman.
" Ehkä me olemme niitä tunkeutujia? "

Fin-Kend nyökkäsi "kyllä joskus se on itse kiva kiipeillä ja joskus sitä joutuu tippumaankin." Fin-Kend arvasi, että ei tuo tajunnut häntä ja päätti selventää asiaa. "Tuota minuun jo syntyessä tapahui jotain olen nimittäin henkivaeltaja, siksi pystyn kaiken elävän kanssa kommunikoimaan ja voin irtautua ruumiistani ja liittyä toisne ruumiiseen ihan minkä elävän tahansa. Sen takia kuuntelin mitä puu sanoi ja tämä on totta tiedän olen outo, mutta en voi sille mitään. Ei emme ole ne tunkeutujat se tunkeutuja lähti jo se oli korppi." Fin-Kend lateli ja samassa ilmaan lennähti musta korppi. Fin-Kend vain hymähti nähdessään korpin ja alkoi vihellellä. "Eli kun henkivaellan toisen ruumiiseen oma ruumiini on kuin kuollut se makaa siinä velttona vain kun minä taas näen ja tunnen sen elävän olennon tavoin. Esim orava jos henkivaellan siihen ja se näkee kävyn minäkin näen jos sen tekee mieli syödä se niin minunkin."

Nainen kuunteli hiljaa miehen teoriaa jostain henkiolennoista ja kuinka mies oli sellainen itse, oikeastaan nainen ei edes saanut tuon puheesta tolkkua, mies puhui niin filosofisesti. Nainen hymyili miehelle kuin olisi ymmärtänyt kaiken ja nyökkäsi lopuksi kun tuo oli lopettanut.
" Hyvin mielenkiintoista, ethän sulaudu minun ruumiiseeni? " Nainen naurahti hieman ja virnisti tuolle leikkisästi.

Vaikka he istuivat melko varjoisalla oksalla, naista alkoi hieman huimata aurinko. Sillä olihan tämä vampyyri, eivätkä he sopeutuneet päivä eläjiksi. Nainen ei kuitenkaan näyttänyt huonoa oloaan, tai ainakin yritti peitellä sitä mahdollisimman hyvin.

Fin-Kend nauroi hiukan. Oliko Fin-Kend tulossa takaisin omaksi itsekseen hän nauroi nyt 30 vuoteen, jotenkin vain kaikki oli ajan myötä parantanut vanhat haavat. "En tietenkään sulaudu, koska ei siitä ole minulle hyötyä." Fin-Kend katsoi tuota silmiin ja, koska oli vanha ja kokenut huomasi, jos joku ei näyttänyt oikeasti miltä tuntui. "Tarviitko jotain sinulla näyttäisi olevan paha olo sen kyllä huomaa, kun on nähnyt erinlaisia sairauksia paljon." Fin-Kend hymyili ja toivoi, että Sofia ei pelästyisi.


"Voisit joskus antaa minulle palveluja tietenkin maksan hyvin ja minä en ole humalainen mies" Fin-Kend sanoi itse vähän yllättyneenä siitä mitä oli juuri sanonut, sillä ei se ollut hänen tapaista yhtään.

"Tarviitko jotain sinulla näyttäisi olevan paha olo sen kyllä huomaa, kun on nähnyt erinlaisia sairauksia paljon." Nainen vilkaisi miestä.
" Ei kun kaikki on ihan okei. " Nainen hymyili tuolle hieman, vaikka no, hymy näyttikin hieman vinolta.

"Voisit joskus antaa minulle palveluja tietenkin maksan hyvin ja minä en ole humalainen mies" Mies sanoi. Naisen katse oli viivana miehen kasvoissa, nyt nainen ei hymyillyt. Hän oli pikemminkin vihainen ja ärtynyt.
" Luulin että pidit minua ihan ystävä, etkä huorana ja muutenkin lopetan ammattini pian henkilökohtaisten syiden vuoksi, mutta voin sanoa sinulle, ettei minua ennen olla loukattu yhtä pahasti! " Nainen hyppäsi oksalta jaloilleen vaikka he olivatkin melko korkealla.

"Niin niin kaikki oli hyvin." Fin-Kend katsoi tuon menoa. Ei Fin-Kend sitä tosissaan ollut sanonut vitsaillut vain. Fin-Kend hyppäsi alas ja meni tuon eteen."Anteeksi tarkoitin sen vain vitsillä. Pidän sinua oikeasi ystävänä."Fin-Kendin katse oli vilpitön ja siitä näki, että tuo oli pahoillaan. Fin-Kend mietti, että ei hän halunnut Sofia suututtaa olihan tuo ainoa tämän ystävä. "Ymmärrän se oli tyhmä vitsi. mutta olen pahoillani." Luulin että pidit minua ihan ystävänä, etkä huorana ja muutenkin lopetan ammattini pian henkilökohtaisten syiden vuoksi, mutta voin sanoa sinulle, ettei minua ennen olla loukattu yhtä pahasti! Nuo sanat soivat Fin-Kendin päässä ja se teki Fin-Kendin taas surkeaksi.
Fin-Kend arveli, että Sofia ei antaisi anteeksi jos kukaan ei kerran ollut loukannut häntä niin paljon joten FIn-Kend meni penkille taikaisi istumaan ja mietti miten typerä oli.