Eräs päivä puistossa

" Hah, hyvä vitsi oli kyllä. Tollasta ei sanota edes vitsillä kenellekkään. " Nainen murahti jälleen tuolle, mutta jäi kuitenkin seisomaan paikoilleen eikä lähtenyt, vielä. Sofia oli surullinen, ei hän tuota työtä edes tehnyt vapaaehtoisesti vaan hänet pakotettiin ja siksi häntä pidettiin likaisena olentona maan päällä. Nainen nuri hetken itsekseen ja narskutti hieman hampaitaan. Hän oli suuttunut, vaikka mies oli sanonut sen olevan vitsi ja pyytänyt anteeksikin. Mikään ei naurattanut Sofiaa juuri nyt. Hänen olisi mieli tehnyt läppästä miestäkin poskeen, muttei se ollut soveliasta.

Fin-Kend ei sanonut mitään vaan otti puupalasen jota alkoi veitsellään vuolla. Välillä Fin-Kend katsahti Sofiaan ja mietti miten typerä oli ollut. "Voisinko korvata asian jotenkin?" Fin-Kend tokaisi ja jatkoi sen jälkeen vuolemista. Fin-Kend vuoli ja vuoli ja vuoli , kunnes ukosta alkoi muotoutua jonkin näköinen eläin. Fin-Kend jatkoi ja jatkoi vuolemista taas kerran oli jo huitaissut ranteeseensa, mutta ei välittänyt siitä sillä se ei nyt paljoa haitannut pikku haava. Nyt oli Fin-Kend vuolenu tarpeeksi ja palikka oli muotoutunut kalaksi ja näyttä ihan oikeasta puun värisenä. Yhtäkkiä Thinky juoksi taas Fin-Kendin luo, mutta nyt Fin-Kend puhui sille ihan ihmisten kieltä. "Sinä olet ainoa ystäväni ketä en ole onnistunut viellä menettämään." Fin-Kend mumisi tuolle äänessä oli ehkä vähän suruinen.

Nainen mulkoili jalkojaan ja sitten puita, hän suuttui liian herkästi, vaikka mies olikin heittänyt asian vain vitsinä.. Silti se satutti naista, kuin häntä oltaisiin isketty puukolla selkään.
"Voisinko korvata asian jotenkin?" Mies kysyi.
" Ei, et sinä voi. Minun täytyy korjata asia aivan itse. Olen typerä kun menin suuttumaan asiasta. Olen pahoillani. Nyt huomaat paljon vihaan työtäni. " Naisen suu oli hienoisesti mutrulla kun tämä tuijotteli häpeissään varpaitaan.

Mies puhui ketulle, että tuo oli hänen ainoa ystävänsä jota ei ollut viellä menettänyt. Naista oikeastikkin hävetti käytöksensä.
" Anteeksi.. Ei ollut tarkoitus.. "

Fin-Kend pudisti päätään. "Et tehnyt väärää loukkasin sinua pahoin ja se on ihan ymmärrettävää suuttua. Kyllä minä sen tiesin, että vihaat työtäsi jo sen huomaa kun puhut siitä. Oikeasti olen pahoillani typerästä huumoristani, oikeastaan ei minulla ole edes hyvää huumoria." Fin-Kend sopersi ja hietti vuolemansa kalan maahan, koska oli tehnyt sen vain tylsityneisyydestään. Fin-Kend nousi ja meni Sofian luo laittaen käden tuon olalle. "Tietäisitköön miten pahoillani olen. Voit tulla koska vaan pyytämään apua jos tarvitset jossakin." Fin-Kend koitti hymyillä, mutta epäili, että ei nainen noin helpolla antaisi anteeksi, koska kyllä oikeasti Fin-Kend ymmärsi miltä tuntui kun vitsaillaan asiasta mistä toinen ei pidä. Se teki Fin-Kendin olon myös kurjaksi.

" Äsh.. Minun asenteeni tässä ongelmana on, hyväksyn anteeksipyyntösi, ei se mitään vaikka sanoit niin, jokainen meistä laukoo sammakoita suustaan vaikka ei tarkottaisikaan sitä.. " Nainen huokaisi turhautuneena ja tuijotteli edelleen jalkojaan.
" Kiitos kuitenkin, olet ystävällinen ja huomaavainen. En olisi saanut tiuskia sinulle, olen pahoillani. Anteeksi. "

"Ei ole minä sanoin erittäin pahasti ja ymmärrän sen kun olit vihainen, mutta silti jokainen saattaa laukoa sammakoita suustaan, mutta minä lauoin ison sammakonsuustani." Fin-Kend nosti tuon päätä ja katsoi tuota. " Kyllä sinä sait tiuskia minulle hyvä ettet imenyt minua veristäni." Fin-Kend naurahti hieman. "Miten aiot päästä pois ammatistasi?" Fin-Kend kysyi uteliaana, koska se ei pakolla olisi helppoa ja Fin-Kend olisi valmis auttamaan.

" Kyllä sinä sait tiuskia minulle hyvä ettet imenyt minua veristäni." Fin-Kend sanoi. Nainen vetäsi henkeä, oliko hän sanonut rotunsa tuolle..? Pieni pakokauhu valtasi naisen, saastainen olentohan hän oli.

"Miten aiot päästä pois ammatistasi?" Mies kysyi ja kuulosti uteliaalta. Nainen mietti hetken, hän ei oikeastaan tiennyt mitä Räksä aikoi tehdä, hän vain seuraisi miestä perässä.
" Ehkä.. Vain olen menemättä taloon.. " Nainen kohautti olkapäitään.

Fin-Kend huomasi Sofia pako kauhun joten tuo yritti rauhoitella."Tunnen eri lajit ja tunnistan ne hyvin ja ei vamppyyrissä ole mitään pahaa." Fin-Kend sanoi rauhoittavasti ja hymyili. Fin-Kend mietti ehkä vain olen menemättä taloon tuo oli sanonut "Entä jos hän etsii sinut käsiinsä? Mitä teet sitten?" Fin-Kend kysyi ja mietti mitä tuolle voisi käydä jos mies saisi hänet kiinni. "Minä voisin hoitaa lopettamisesi puhumalla sille omistajalle, mutta en tiedä nimeä joten en voi auttaa." Fin-Kend pohti hän varmasti pistäisi kuriin yhden iljettävän retkun. "Jos sinä voisit kertoa minulle mistä löydän hänet ja hänen nimensä?" Fin-Kend totesi.

Nainen kuunteli miehen suunnitelmia.
" Ei, ei sinun tarvitse, jos mies etsii minut käsiinsä ja tekee minulle jotain, en usko että hänen elämänsä on sen jälkeen kovin pitkä. " Nainen hymyili miehelle hieman.
" Ja oikeastaan tämä on oma taisteluni uraani vastaan, haluan selviytyä siitä itse. " Nainen lisäsi viellä hymyillen. Ei hän halunnut saattaa miestä omille ongelmilleen jotka pystyttäisiin ratkomalla helpommin katkaisemalla vain miehen pää, niin muutkin orjat vapautuisivat.

Fin-Kend nyökkäsi. "Miten haluat, mutta muista olen aina käytössä jos tarvitset apua." Fin-Kend sanoi nyt iloisuus oli taas palannut vähän. "Tiedätkö joskus on parempi selvitä yksi, mutta ei aina. Oikeastaan en usko, että se omistaja olisi vaikea vastus puukotus oikeaan kohtaan niin hän ei sanoisi ikinä enään sanaakaan." Fin-Kend sopersi. Yhtäkkiä kuului suhahdus ja nuoli oli tulossa näitä kohti. Fin-Kend tajusi, että nuoli oli osumassa Sofiaan vaikka tarkoitus olikin häneen itseensä. Ei ollut aikaa miettiä Fin-Kend syöksähti nuolen eteen joka upposi Fin-Kendin olkapäähän. Fin-Kend karjaisi ja heitti kirveen nopeasti, mutta tarkasti sinne mistä nuoli oli tullut. Sieltä psukien takaa kuului myös tuskan huuto ja sitten hiljeni. Fin-Kend vain katsoi nuolta mikä olisi voinut osua Sofiaan, mutta sitä hän ei sallinut mieluummin hänen olkapää, koska Fin-Kendiin se oli kai tarkoitettukkin.

Nainen pelästyi suihkasua, eikä ehtinyt oikein reakoimaan siihen mitenkään. Kun Fin-Kend jo tönäisi hänet kumoon, nainen ehti nähdä vilauksen nuolesta kun se jo upposikin miehen olkapäähän ja kirves lensi pusikkoon saaden siellä olevan parahtamaan. Nainen henkäisi ja nousi nopeasti ylös miehen luokse.
" Oletko kunnossa?! " Nainen tarttui nopeasti nuoleen ja repäisi sen irti.
" Anteeksi tuo oli välttämätöntä.. " Nainen oli melko hädissään, ei tiennyt mitään ensiavusta tai mistään, hän kuitenkin repäisi ystävänsä mekosta pitkän kankaanparan ja kietoi sen miehen olkapäähän.
" olen pahoillani.. En osaa auttaa sinua muuten.. "

Fin-Ke´nd parahti kun tuo repäisi nuolen irti. Oletko kunnossa? Sofia oli kysynyt ja sen jälkeen repäisi nuolen irti tämän olasta ja pyysi anteeksi. "Olen kunnossa. Ei turhana pyydät anteeksi, tiedän, että tuo on välttämätöntä." Fin-Kend katsoi kun tuo repäisi palan irti mekosta ja kietoi sen tämän olkapäähän. "Kiitos ystävällisesti tehty. Ei tähän voi muutakaan paitsi yrtejä, mutta en jaksa tehdä sitä seosta nyt. Mennään katsomaan kuka sen ampui." Fin-Kend sanoi vakavana ja lähti kävelemään puskaa kohti, kun hän pääsi paikalle hän näki miehen jolla oli risat vaatteet ja huppu päässä sekä kirves rinnassa sydämmen kohdalla pystyssä."Ainakin osuin tarkasti." Fin-Kend hymähti vähän ja veti tuolta toiselta hupun pois, ja sieltä tuli esiin tumma tukkainen nuorukainen silmissä hullun kiilto. Tuon silmistä huomasi, että hän ei ollut valmistautunut kirveen tuloon. "Rauha ruumiillesi." Fin-Kend mumisi ja katsoi ruumista.

Mies lähti johdattamaan heitä pusikon luokse, tuo poika se oli niin nuoren näköinen.. Tuskin edes kahtakymmentä vuotta. Sofiaa kävi sääliksi poika, hänestä tuntui että olisi nähnyt tuon ennenkin, kyllä pojalla olisi pitänyt olla viellä yksi mahdollisuus ainakin elää.

Nainen kyykistyi pojan vieleen ja sulki tuon silmät ja veti hupun puon kasvojen eteen, sekä irrotti kirveen tuon rinnasta.
" Lepää, toivottavasti seuraava elämäsi on onnekkaampi ja kirkkaampi. " Melkein pystyi näkemään kun sielu karkasi pojan ruumiista kohti taivasta, valoa ja ikuista elämää. Nainen hymyili hieman.

"Anna kirveeni minulle." Fin-Kend murahti ja ojensi kätensä potkaisten samalla ruumista. "Valitsit poika väärän tien, mutta nyt tiedät mitä siitä käy kukaan ei muista sinua perheesikään ei välitä sinusta, koska valitsit väärän tien olisit lähtenyt minun mukaan niin näin ei olisi käynyt." Fin-Kend ei säälinyt poikaa yhtään. Pojalla olisi ollut mahdollisuus valita, mutta ei hän meni valitsemaan väärin. Fin-Kend tiesi, että poika oli joskus ollut kunnon poika.

Nainen mulkaisi Fin-Kendiä vihaisesti ojentaen samalla tuon kirveen.
" Häpeä, hänellä oli elämä vasta edessä! Tämä sota on sekottanut meidän kaikkien päät! Sinulla ei olisi ollut oikeutta tappaa häntä.. Hän vain ampui nuolen, joka ei tappaisi. " Nainen tiuskasi miehelle ja nosti pojan syleilyynsä.
" Anteeksi.. " Nainen kuiskasi pojan korvaan hiljaa.
"Sinun ei kuuluisi olla kuollut.. Sinun kuuluisi olla perheesi kanssa yhdessä viettämässä iltaa, turvassa kotona. Sota, se on niin raaka asia. Niin vahva sana ettei kaikki ymmärrä sitä. Sinä et ymmärtänyt.. "

"Tuo poika ei ollut siitä sodasta, sinä et tiedä asiaa joten et voi sanoa minulle mitään. Suojele vaan poikaa tietäisit asioistani jotain et sanoisi noin. Pojalla ei ollut enää elämää, poika tappoi oman perheensä ja minulla oli oikeus tappaa jos tietäisit oikeasti jotain asioista." Fin-Kend sanoi erittäin vihaisesti tuolle. "Jos aiot ruveta puolustelemaan ihmisiä, jotka tottelevat ihmistä ketä haluaa tappaa minut ja nuo tottelevat häntä ja auttavat tappamisessa, joka ikinen päivä joku hyökkää kimppuuni, joten et ovi pyytää minua säälimään tuollaisia. Voit samantien häipyä, jos rupeat minulle vihoittelemaan, että tapoin tuollaisen." Fin-Kend jatkoi vihaisesti. Fin-Kend oli raivoissaan tuo tyhmä nuori nainen ei tajunnut mistä puhui.Pyytää nyt tuollaiselta anteeksi.

"Jos aiot ruveta puolustelemaan ihmisiä, jotka tottelevat ihmistä ketä haluaa tappaa minut ja nuo tottelevat häntä ja auttavat tappamisessa, joka ikinen päivä joku hyökkää kimppuuni, joten et ovi pyytää minua säälimään tuollaisia. Voit samantien häipyä, jos rupeat minulle vihoittelemaan, että tapoin tuollaisen." Mies sanoi. Nainen kuunteli närkästyneenä tuota, tämä tuijotti Fin-Kendiä suoraan silmiin läpitunkevasti ja murhaavasti.
" KUULE! Minulla on oikeus olla puistossa niin kuin sinullakin. Sinä et ole minua määräämään! Haivy ite jos seurani ei miellytä! Ja olenko muka pyytänyt sinua säälimään häntä? Minustä hänelle olisi pitänyt antaa mahdollisuus uuteen alkuun ja viellä, mistä minä olisin sen tiennyt et täälä on joku salajuoni tarkoituksena tappaa sinut!? " nainen oli hyvin vihainen, viha hänen sisällään miltein kiehui kohta se kiehuisi yli. Nainen käveli miehen luo ja läimäytti tuota poskelle minkä voimistaan sai.
" Että vihaan sinunlaisiasi ihmisiä! " Sofia piti kättään miekalla koko ajan valmistautuen vetämään sen sieltä tarpeen tullen, tosin hänen tiki mieli nyt jo vetästä ja iskeä se tuohon mieheen, tämä tunne. Hän ei ole ikinä ollut näin vihainen.

Fin-Kend nauroi kun tuo huusi ja läppäsi tätä eikö tuo parempaan pystynyt. KUULE!Minulla on oikeus olla puistossa niin kuin sinullakin. Sinä et ole minua määräämään! Haivy ite jos seurani ei miellytä! Ja olenko muka pyytänyt sinua säälimään häntä? Minustä hänelle olisi pitänyt antaa mahdollisuus uuteen alkuun ja viellä, mistä minä olisin sen tiennyt et täälä on joku salajuoni tarkoituksena tappaa sinut!? Oli tuo sanonut tai no huutanut. "Tiedätkö minä itse yritin auttaa häntä, hän oli minun oppipoikana kunnes hänet loihdittiin ja hän muuttui yritin auttaa häntä, mutta en pystynyt." Fin-Kend sanoi hyvin surullisesti tuo nainen oli avannut hänen haavansa tuota poikaa kohtaan. Fin-Kendin kädet menivät nyrkkiin. Hän yritti pelastaa poikaa, mutta tuo nainen ei tiennyt asioista mitään. Fin-Kend tönäisi Sofiaa kauemmas ja nosti pojan olalleen ja siirtyi syrjään, mihin puisto tieltä ei nähnyt. Fin-Kend laski pojan ja kaivoi repustaan yrttejä ja sekoitteli niitä niin, että kulhoon tuli tahnaa ja sen jälkeen pisti sitä tuon haavaan sydämmen kohdalla, jonka jälkeen hän levitti siihen siteen ja sitten hän painoi kaksi sormaan pojan päähän ja mumisi jotain. Pojan silmät avautuivat ja poika nyökkäsi Fin-Kendille ja sulki silmänsä sitten. Fin-Kend hymyili ja nousi kävellen Sofian luo. "Sinä et puutu tähän enään yhtään!" Fin-Kend karjui ja tönäisi uudestaan Sofiaa.

Fin-kend alkoi tönimään sofiaa ja katosi pian jonnekkin pusikkoon pojan kanssa. Mies tuli pian uudelleen takaisin.
"Sinä et puutu tähän enään yhtään!" Mies kehtasi tönästä Sofiaa viellä uudelleen. Naisen pinna loppui ja tämä vetäisi miekan huotrastaan.
" Kehtaatkin viellä alkaa tönimään! Ja naista! Sinulle sietäisi antaa selkäsaunaa miekkani kautta! " Nainen karjui tuolle, hän oli todella raivoissaan, mies saattoi myös nähdä kuinka naisen vampyyri puoli alkoi kuplimaan esiin kuin suustakin, myös silmät muuttuivat verenpunaisiksi.
" Sinun ei kannata ärsyttää minua enään yhtään enenpää tai saat todellakin maistaa kuinka terävä miekkani on! " Nainen puristi miekan kahvaa kaksin käsin valmistuen jo lyömään sillä.

Fin-Kend vain nauroi makeasti tuolle tuo oli aivan hermona ja viellä uhkaili Fin-Kendiä voisiko hauskempaa tyyppiä olla. Fin-Kend otta veitsensä esiin ja nyökkäsi tuolle. "Taistellaan vaan jos kerran itse haluat. Minähän sanoin ettet pidä minua tosi ystävänä" Fin-Kend totesi ja haukotteli veitsi kädessä. "Oikeasti en halua tapella kanssasi. Tönäisin vain sinua, että saisin sinut posi tieltä, mutta en halua tapella." Fin-Kend ei oikeastikkaan halunnut tapella.

//lyhyyyt//

Nainen hymähti tuolle, pieni virne kävi hänen kasvoillaa. Hän oli toivoton taistelemaan, kyllä hän miekkaa osasi heilutella kädessään, mutta niin osasi kaikki muutkin. Naine lähti kävelemään kohti miestä miekka tanassa ja tuon lähettyvillä huitaisi tuota sillä vain varoitukseksi ja jatkoi matkaansa tuon ohi kääntäen tuolle selkänsä.
" Kyllä minusta on vastusta sinulle vaikka en miekkaa kunnolla hallitsekkaan, hallitsen aivan muuta. Joka saa kylmänväreet selkääsipitkin kulkemaan. " Naisen ääni oli kylmä, mies oli pelkuri kun nauroikin viellä, naurava pelkäsi, yritti esittää muuta, yritti peitellä pelkoaan. Sofia ei nielisi sitä syöttiä.

Fin-Kend nauroi ja tästä naurusta huomasi kyllä, että Fin-Kend nauroi ihan loikeasti eikä esittänyt mitään. Fin-Kend katsoi tuon miekan iskua nauraen. Kyllä minusta on vastusta sinulle vaikka en miekkaa kunnolla hallitsekkaan, hallitsen aivan muuta. Joka saa kylmänväreet selkääsipitkin kulkemaan. Sofia oli sanonut luuliko tuo, että Fin-Kendiä tuolla peloteltaisiin, jos luuli hän oli tosiaankin väärässä. "Tiedätkös minulla ei ole mitään syytä tapella kanssasi voin antaa sinun tappaa minut jos se parantaa mieltäsi. Minä paransin pojan taudista tappamalla pahan hänen sisimmästään ja se riittää mniulle saat tappaa minut jos haluat. " Fin-Kend oli rauhallinen, mutta äänestä kuuli, että hän oli tosissaan. Fin-Kend laittoi veitsen pois ja tuijotti Sofiaa. Fin-Kendin silmistä kyllä huomasi sen ylpeyden ja viisauden mikä tässäkin tilassa oli sekä, että hän ei pelännyt yhtään kuolemaa eikä tuota sen kyllä huomasi tästä.

"Tiedätkös minulla ei ole mitään syytä tapella kanssasi voin antaa sinun tappaa minut jos se parantaa mieltäsi. Minä paransin pojan taudista tappamalla pahan hänen sisimmästään ja se riittää mniulle saat tappaa minut jos haluat. " mies sanoi, ja naisen silmät kääntyivät viivana kylminä miehen silmiin.
" No olihan sinulla sitten jokin keino pelastaa poika! Helvetti! " Nainen puristi miekkaa yhä tiukasti mutta nyt vain toisella kädellä.

Fin-Kend nyökkäsi. "Tapoin pahan sielun hänestä nyt hän alkaa minun oppipojakseni, mutta tapa minut nyt sitähän sinä haluat tehdä." Fin-Kend sanoi jopa vähän yllättävän rauhallisesti." No olihan sinulla sitten jokin keino pelastaa poika! Helvetti! " Oli Sofia huutanut ja puristi yhdellä kädellä miekkaa. Fin-Kendiä ei kiinnostanut tappaisiko tuo hänet vaan hän kääntyi ja lähti pojan luo. Fin-Kend käveli tyynesti pojan luo ja antoi tuon nukkua, mutta alkoi pystyttämään leiriään tuohon, jotta kun ilta tulee hän pääsisi nukkumaan. Hetki meni tavaroita laittaessa, mutta sitten kun kaikki oli rupesi Fin-Kend syömään.

Nainen sylkäisi miestä naamaa, häntä ärsytti, muttei kuitenkaan lähtenyt minnekkään. Vaan neurasi miehen perään katsomaan poikaa.
Sofia henkäsi nähdessään pojan hengissä.
" Mitäh... "