Teekupposella kuin vanhat rouvat ikään . D

// ömm, kirjoitinko että Shinakin tuli vessaan? *tarkistaa* En tainnut. Vai+ Ymmärsitkö väärin tai jotain. : D Vai sekoilenko tapani mukaan? : DD//

//Ai, sori. Ymmärsin sitten väärin .DD
Seretide oli vessassa ja Shina näki, kuinka hän nousi seisomaan vessassa , joten... ? , D Vai kirjoitinko minä epäselvästi .____. //

// siis minun käsitykseni mukaan, Shina näki kuinka Seretide pyysi lupaa mennä vessaan, menikin sitten sinne. Sen jälken "Seretide kuului pyytävän lupaa mennä vessaan. Nainen harppoi sinne, ja vähän ajan päästä sieltä kuuluikin jonkinmoista oksennusta."
Ja Shina vain seuraili vierestä, ja alkoi hörppiä kuudetta tuoppiaan. Näin minä sen ymmärsin. .DD //

//Ohhoh!! En huomannutkaan tuota yhtä rooliani-pätkääni, missä tyttö palaa takaisin pöytään tuossa ollenkaan . DDD Hyvä minä, lollero sentäs .p
Okei, unohda koko hommeli!
Sovitaan, että he ovat kokoajan olleetkin tuolla pöydässä nyt tuon Seretiden oksennus-jutun jälkeen ^^
Pahoittelen kovin sähläystäni..//

// kiitoksia Severi n.n //

Shinan suusta kuului humalainen mölähdys. Seretide oli tipahtanut lattialle, lasi ja luultavasti oluetkin mukaan. Heidän ympäriltään alkoi kuulua hurraa huutoja. Mikäs sen mukavampaa.
Shina katsoi harottavilla silmillään Seretideä. Tuopin hän heitti jonkun selkään, siitähän sitten mekkala alkoikin. Shinan teki mieli häipyä vähin
äänin, mutta mitäpä se olisi auttanut? Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, kuka oluen oli heittänyt, ja kaikki katsoivat toisiaan samalla kun mölysivät.
Shina häipyi vähin äänin viereisille pöydille, sikäli mikäli kuin sinne pystyi kävelemään. Hänen askeleensa olivat hoippuvia, ihmekös tuo, kun oli umpihumalassa. Siis... minneköhän.. ny.. pitää oike.. mennä? Shinan ajatukset harhailivat. Hän istahti, tai oikeastaan ponnisti hölmösti hymyillen, viereiselle pöydälle. Hän todellakin toivoi ettei kukaan huomaisi
kuka tuopin oli heittänyt.

Seretide makasi vatsalleen maassa erittäin heikon näköisenä. Kunnes alkoi mekkala. Jokin lasinen tipahti aivan hänen viereensä, se oli varmaankin osunut jonkun selkään. Muutama sirpale teki ikävät viillot vesihaltian käteen, mikä saikin hänet havahtumaan äkisti. Hän avasi silmänsä ja katselli ympärilleen peloissaan. Oli syttynyt todellakinen mellakka. Ihmiset hakkasivat toisiaan, mutta ihmeellistä kyllä Shinaa ei näkynyt missään. Hitaasti Seretide nousi seisomaan. Hän tunsi, miten sai eri suunnista tuijotusta. Samassa joku löi häntä nyrkillä suoraan vatsaan. Nainen horjahti hieman taaksepäin. Ilmat hänen sisältään olivat kaikoneet. hetken haukottuaan henkeään hän kipitti suojaa sivummalle mahdollisimman nopeasti.

Samassa hän näki Shinan istumassa hyvin vaarallisesti huojuen eräässä pöydässä.
Oliko hän hävinnyt? Siltä tämä ainakin vaikutti. Seretide ei istuutunutkaan pöytään, vaikkakin loi pitkän silmäyksen Shinaan. Nainen kaiveli hetken ajan pientä rahapussiaan ja heitti sitten 45 pronssirahaa toisen eteen pöydälle.
"Tasapeli, hä?" Seretide kysyi tokkuraisena. Hän ojensi kätensä sopiakseen tasapelin, mutta vetäisisikin sen nopeasti pois. Hetkonen, tuo nainenhan oli aloittanut täällä jonkinmoisen mellakan. Muutama tuoli lennähti äkkiä läheisestä ikkunasta luoden ilmaan pienen lasinsirujen sateen. Seretide suojasi silmänsä, mutta tunsi uudestaan käsissään muutaman pistoksen. Avattuaan silmänsä hän näki kolme lasinsirua kädessään pystyssä. Vesihaltia kiljahti ja polvistui lattialle. Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, nainen nappasi rahat pöydältä ja sanoi: Et sitä mit' voittanut". Tämän jälkeen hän lähti juosten kohti keittiötä. Siellä oli oltava jotakin, mikä tyrehdyttöisi haavojen verenvuodon.

Keittiössä tunnelma oli leppoisaa. Pienestä radiosta kuului jonkinlaista musiikkia. Tuossa oli nyt yksi sellainen vempele, mistä oltiin puhutua vuosikausia. Radio. Tuollainen laatikkoko se olikin vain? hetken seisottuaan hän kuitenkin muisti asiansa. Hän istahti maahan humalapäissään ja sanoi. "Tappelu. Verta. Luuta. Nahkaa. Tuoleja", lausetta hän ei itsestään vain saanut ulos. Samassa kokki ja muutama hänen apulaisensa ryntäsivät katsomaan tilannetta. Joku kyykistyi auttamaan Seretideä hänen haavojensa kanssa. Nainen toi käden päälle märän pyyhkeen nypittymään sirut pois.
Seretide kiitti naista kohteliaasti ja ojensi tälle 90 pronssirahaa. Siinä menivät Shinan killingit. Mutta eipä mahtanut mitään. Jotenkin hän aavisti, että Shina oli aloittanut tappelun ja häipynyt sittemmpin nopeasti syrjemmälle tappelun keskeltä. Sen oli nähnyt hänen silmistään.

Shina naurahteli humalaisena kun hän katseli tekosa seurauksia. Seretide makasi maassa, mutta havahtui kun huomasi lasinsirujen tehneen viiltoja hänen käteensä. Hän katseli ympärilleen, ja huomasi nähtävästi vasta sitten että kuppilassa oli alkanut jonkinlainen mellakka ja tappelu. Hän nousi hitaasti ja hieman pelokkaasti seisomaan. Hän sai monelta taholta tuijotusta, kunnes sai kuitenkin nyrkin vatsaansa. Shina huokasi raskaasti. Tämä oli niin tätä. Samassa Seretide kuuitenkin hoippui hänen viereensä turvaa hakien. Hän kaiveli hetken aikaa rahapussiaan, ja mätkäytti sitten pöydälle jonkin verran rahaa. Shinan järki ei pystynyt laskemaan kuinka paljon. Hän ojensi vielä kätenä tasapelin merkiksi, mutta vetäisikin sen yhtäkkiä nopeasti pois. Hän näytti miettivän jotain. Shina naurahti uudestaan hölmösti. Samassa ikkunan läpi lennähti pari tuolia. Lasinsirut lentelivät ympäriinsä. Shina suojasi itsensä käsillään, ja romahti samalla maahan. Hän sai muutamia katseita
taholleen, ja yritti samalla kompuroida pystyyn.
Kaaos oli melkoinen. Seretide kiljahti kun huomasi lasinsirujen olevan kädessään ja ryntäsi takaisin pöydän luo. Hän nappasi rahat sanoen:"Et sitä mit' voittanut." Shina vain yritti kurkistella pöllästyneenä pöydän alta, ja kurkisteli paikkaan jonne Seretide oli häippässyt. Hänen suureksi yllätyksekseen, tämä kiero merihaltia antoikin rahat häntä auttaneelle naiselle. Shinan silmissä välähti humalainen raivo. Tämän hän kyllä maksaisi, ja siitä ei tulisi mitään kaunista katseltavaa.

Seretide hymyili häntä auttaneelle naiselle ja laski tämät takaisin töihinsä. Tilanne kuppilan puolella näytti olevan jo hallinnassa, tai ainakaan huutoa ei kuulunut kuten äsken vielä oli kuulunut. Hitaasti merihaltia nousi tuolilta ja asteli vesiämpärin luokse huuhtemaan kasvonsa. Hän ei edes muistanut, kuinka monta tuopillista hän oli mennyt juomaan, saatika sitten kuinka paljon Shina oli juonut. Tämä peli ei siis virallisesti ollut vielä päättynyt, muutama kana oli kynimättä tuon toisen lurjuksen kanssa.

Päättäväisin askelin Seretide harppoi Shinan luokse yli kahden pökertyneen miehen ja mulkaisi erästä rähjäistä naista sivusilmällään hyvin halveksien. Kyllä joillakin oli ollut äsken hauskaa - ajatella nyt.. tälläisessä pikkuisessa kuppilassa syntyi kolmas maailmansota jonkun tuntemattoman syyn takia. Kerrassaan typerää. Seretide haki katsekontaktin Shinan silmiin.
"No, mitäs tehdään?" Yllätyksekseen hänen sanat kuulostivatkin jo ihan kunnollisilta, pikainen vesipesu oli näyttävästi tehnyt hyvää.
"Tasapeli? Vaiko peli viimeiseen mieheen saakka?" Merihaltia katsahti ympärilleen. Edes itse hän ei tiennyt, mitä hänen viimeiset sanansa olivat tarkoittaneet. Joisivatko he olutta kuolemaan saakka? Vaiko sopisivat tasapelin?
"Kuolemaan saakka!" Seretide kiljahti voitonriemuisena ja repesi ilkeään nauruun tietämättä siihen kunnon syytä..

//Lyhyt -.-
Mutta siis 'kuolemaan saakka'? Olen ajatellut jo kauan nirhauttaa Seretiden, joten mitäpä jos hän voisi kuolla kyseisessä töpössä? Mahdollisimman nopeasti, jookos?//

// heijei, nyt en ehdi peleihin vastailemaan, olen pahoillani, aina se vaan kestää ja kestää : D, mutta ajatus käy oikein hyvin. MUTTA. Shinalla ei pelejä ole ollut kovin paljon, eli jos nyt yritettäisiin saada jonkinlainen, pienimuotoinen, lyhyt tappopeli jonnekin muualle? Vai onko tästä liikaa vaivaa sinulle, minusta ainakin tämä peli on ihan hyvin edennyt, mutta kuitenkin aika pitkällä, ainakin tarpeeksi. : D En tiedä olenko liiallinen sumplija, mutta näin nyt. : D Muokkailen sitten vielä tähän viestiin pelini, lähetä sinä minulle siitä yksäriä. -.- *oikeasti, olen tyhmä - olemus* //

[Koska toisesta pelaajasta ei kuulu, päätän pelin. Tarpeen tullen voin muokata viestiä, jos Elvan palaakin.]

Seretide kohotti kupin toisensa jälkeen huulilleen. Hän ei aikoisi luovuttaa. Kuitenkin muutaman lasin juotuaan häntä alkoi pyörryttää kamalasti. Tarkoituksena ei kylläkään ollut, että tässä todellisuudessa kuollaan.
Mutta Seretiden maksa petti, näinkin nopeasti. Hän kaatui tuoliltaan maahan ja jäi huohottaen makaamaan pitkäkseen. Ympäriltä kuului kiljaisuja ja huutoja, mutta äänet kaikkonivat nopeasti.
Merihaltia oli sulkenut silmänsä ja henkäissyt viimeisen kerran. Mutta lupauksensa hän oli pitänyt, kuolemaan saakka hän oli pelannut.
Shina oli voittanut, sille ei mahtanut mitään. Seretide nousi ruumiistaan tuijotteli hetken enkelinä sitä.

Hänen edessään näkyi selvästi valoa. Vielä ennen valoon kajoamista ja silitti oman ruumiinsa poskea ja hymy levisi hänen huulilleen. Ainakaan hänen ei tarvinnut kokea veristä taistelua, jos sinne oltaisiin otettu mukaan niin naisia ja kuin lapsiakin. Hän heilautti vielä kättään kaikille läsnäolijoille, mutta kukaan ei nähnyt häntä.
Ihmiset kumartuivat hänen ruumiinsa ylle järkyttynyt ilme kasvoillaan. Seretide hymähti ja hän astui valoon.. Nyt hän oli taivaassa, paremmassa paikassa kuin mitä tämä oli koskaan ollut.

[Nopea lopetus pelille. En jaksanut alkaa vääntämään mitään romaania siitä, miten hengitys hidastui ja sydän pysähtyi ja päläpälä.. Saa kelvata . DD]

// muokkaile vielä kittyh kiltti, elv tulee takaisin ^^ //

Shina yritti kompuroida pystyyn, ja muutaman yrityksen jälkeen hän siihen pystyikin. Shina katseli ympärilleen,
yrittäen selvittää, missä oikein oli. E-en, jjuo ennää, ikinä.. mitän. Shina ajatteli, ottaessaan tukea vieressään olevista tuoleista.
Hänen silmänsä kiilsivät, ja ne olivat verestävät.
Shina etsi katseellaan Seretideä. Hän löysikin naisen nopeasti, tämä oli juuri kolahtanut tuoliltaan lattialle.
Nähtävästi naisen maksa oli pettänyt, johtuen varmaankin liiasta alkoholista ja sen liiallisen nopeasta juomisesta.
Shinan ilme oli sekä hämmästynyt, sekä samaa aikaa iloinen. Humalaisella tavalla, tuskimpa hän normaalisti olisi iloinnut
jos toinen yhtäkkiä vain pyörtyy maahan.

Seretiden ruumiista nousi valoinen juova. Olikohän kuollut? Shina hoipersi lähemmäs, ja laittoi kätensä Seretiden rinnalle.
Siinä samassa, ilman omaa tahtoaan, hän muuttui sudeksi. Tai ei ehkä aivan ilman omaa
tahtoaan, mutta kuitenkin. Itkeväksi sudeksi. Muut olivat hiljentyneet, ja katselivat Shinaa ja Seretideä nyt hiljaisuuden vallitessa.
"Hyvästi.. Seretide", Shina huokasi, ja lähti hiljaisesti kävellen Viidestä vaahteran lehdestä ulos.
Ovella hän vilkaisi vielä taakseen, ja näki Seretiden kasvoilla vielä pienen hymyn. Toivottavasti hän kuoli rauhassa..

// näin ^^ //

[Oukki doukki, käyn ilmoittamassa pelin lukituksi ; DD Kiitoksia pelistä, nyt Libraireen ^^]