Vollan kivikylä. Aina yhtä tyhjä ja synkkä. Tyhjät kadut ja niiden reunamilla pelkkiä raunioita ja tuhottuja unelmia. Paikasta tuli pakostikin mieleen menneisyyden ja sen surulliset tapahtumat. Jotkut tulivat sinne muistelemaan, toiset vain etsimään sitä mitä sielu kaipasi. Se oli paikka tunteille ja menneiden suremiselle. Kaupungssa tapahtuneet kauheat asiat oikein paitoivat ulos raunioista.
Kompassi tallusteli kädet takkinsa taskuissa ympäri raunioiksi sortuneessa kaupungissa. Häntä ei entisaikojen tapahtumat kauheasti kiinnostaneet, eikä hänellä tuntunut olevan syytä muistella menneitään. Hänellä ei ollut siellä mitään, mitä surulla muistella. Merirosvo kapteeni käveli kivisillä kaduilla pientä kiveä jalallaan potkien.
Hän ei oikeastaan edes tiennyt, mikä paikka se oli. Hän oli vain tullut sinne, kun oli Jälleen kerran eksynyt kaupungissa. Ja pianhan hän olikin eksynyt Vollan kivisille kaduille. Mies oli sitten jäänyt sinne elelemään Pura perässä laahautuen. Väitetään, että jokaisella sinne tulevalla on jokin syy saapua. Mutta hänestä ei sellaista osannut sanoa.
Kääntyessään yhdestä kulmasta, häneen melkein osui joku poika. Pojalla oli korkea irokeesi ja hän näytti kummalta merirosvon silmiin. Kunhan vain Kompassikin katsoisi joskus peiliin, niin vaihtaisi asennettaan.
"Huomenta."
Ma 17 Maalis 2008, 16:06