Piilotetut kyyneleet

Payonin suuri, jokseenkin kaunis keskusaukio, joka oli reunustettu kaupoilla ja putiikeilla oli hiljainen. Lähellä ei näkynyt ketään, vaikka se ei tuntunut kovinkaan hassulta, sillä kello näytti keskiyötä. Jossakin hieman kauempana kuului valtavan kellon kumahtelevat lyönnit sen lyödessä kaksitoista. Suurin osa kaupunkilaisista oli jo nukkumassa, enää murhaajat ja varkaat tuntuivat liikkuvan. Täysikuu valaisi pimeitä katuja tuoden hieman valoa, mutta ei siellä paljoa kättään kauemmas nähnyt. Jonkun pienen putiikin katoksessa roikkui lamppu, mutta se välkkyi ja piti surisevaa ääntä.

Jos oli erittäin tarkkanäköiset silmät, tai oli aivan sen vieressä, saattoi vain erottaa pimeydessä istuvan nuoren tappajan. Katukiveyksellä aukion reunamilla istui lähes kokonaan pimeyteen sulautuva nuori mies, jonka tummat hiukset sojottivat suuntaan sun toiseen harjaamattomina ja pesemättöminä. Mies leikki tylsistyneenä sormillaan pienen pennin kanssa ja tuijotti maahan. Kadulla istui Neofelis, kaupungin kirotun veljesparin toinen edustaja, vasen jalka lepuutettuna maassa suorana ja toinen käsi koukistetun oikean jalan ympärillä. Mies istui aukion reunamilla, kovien kiveysten päällä piittaamatta pimeydestä tai ajankohdasta. Vasta kun tuli lähemmäs, saattoi huomata Neofeliksen itkevän, äänettömiä, yksinäisiä kyyneleitä.

Penni putosi maahan ja mies vaivautui nousemaan ylös hakemaan sen. Haltia nilkutti pudonneen pennin luo ja nosti sen maasta. Kyynel kostutti maata, mutta hän olikin tullut paikalle, jottei kukaan sitä huomaisi. Neofelis pudisti hitaasti päätään, heitti pennin ilmaan, otti kopin ja työnsi risaisten housujensa taskuun. Ketään ei näkynyt vieläkään. Onneksi. Mies pyyhkäisi kämmensyrjällään kyyneleet pois ja nosti katseensa taivaalle.

Hän oli tullut sinne paetakseen veljeään, joka ei olisi hyväksynyt sitä mitä hän teki. Neofelis itki kohtaloaan ja kiroustaan. Mutta sitä hän teki vain harvoin, kukaan ei tahtonut sitä. Aukiolle hän oli eksynyt etsiessään paikkaa, jossa saisi rauhassa ajatella ja pohtia asioita, ja olikin tullut siihen tulokseen että oli löytänyt etsimänsä. Murhat olivat jääneet niinä aikoina vähiin, sille kukaan ei ollut päässyt ärsyttämään häntä. Ehkä se oli hyvä asia, ehkä ei. Neofelis huokaisi syvään ja katseli yhä täysikuuta, joka hohti hopeisena taivaalla.

Yö oli tosiaan hiljainen ja kaunis. Joku kulkukissa rapisteli kauempana roskakasalla ja mies hätkähti äänen kuullessaan. Kissa puikahti muualle ja hän oli taas yksin. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässään hän halusi seuraa yöllä, eikä nyt kaivannut veljeään. Jotain toista, toista joka ei huutaisi kyyneleet nähdessään. Neofelis nojasi oikeaan jalkaansa ja pudisteli jälleen päätään ajatuksilleen. Ei hän ketään tarvinnut, olihan hän aina ollut huonoissa väleissä muiden kanssa, paitsiveljensä.

Vaikka ketään ei näkynyt, hän tunsi jonkun olevan tulossa, vaikka se kuulostikin järjettömältä. Talossa kauempana joku räyhäsi lapselle, joka ei ollut nukkumassa ja äsken keskellä aukiota seissyt jähmettyi paikoilleen kunnes oli jälleen täysin varma ettei häntä oltu nähty. Mies ei oikeastaan tiennyt nyt miksi pysyi piilossa, jos kuitenkin omalla tavallaan tahtoi seuraa. Darren oli varmaan yhä nukkumassa kadulla surkean, karhean huovan alla jonkun katukahvilan ovella. Sieltä haltiakin oli lähtenyt.

Neofelis yritti väkisin lopettaa itkemisen ja pyyhkäisi ne käteensä. Hän ei ollut koskaan nähnyt veljensä itkevän. Darren olikin häntä vahvempi ja uskaliaampi. Darren ei itkent salaa ja pysyi vahvana kirouksesta huolimatta. Mutta Neofelis ei ollut koskaan pystynyt siihen. Se, mitä hänen vasemmassa jalassaan kalvoi, oli elävä muistutus ja todiste siitä mitä he olivat. He eivät olleet normaaleja olentoja, he olivat jotain painajaismaista.

//Tönkköö tuli, hirmu kiire. Ja Floren Sirenen kanssa siis tänne : DD//

Sirene-Floren oli jostakin syystä mennyt keskusaukiolle todella myöhään nurmikolle makaamaan ja katselemaan tähtiä. Sirene ei edes tiennyt mitä kello oli, eikä myöskään sitä, että keskusaukiolla oli joku muukin kuin hän. Sirene ei myöskään pelännyt, että joku tulisi tekemään hänelle jotakin pahaa, sillä mietti vain niitä hyviä asioita, joita oli tähän mennessä kokenut. Nainen kaipasi jostain syystä hieman seikkailua, mutta ei kuitenkaan mitään pelottavaa kokemusta. Sirene nousi rauhallisesti istumaan ja käänsi katseensa pois tähdistä.

Sirene mietti vielä hetken asioita, kunnes nousi seisomaan ja sitten hän lähti pois päin nurmikolta.
Sirene-Floren oli kävellyt jo jonkin matkaa, kunnes erotti heikosti tummaa taivasta vasten piirtyvän hahmon istuvan kivetyksillä aukion reunamilla. Sirene säpsähti hieman, mutta sen tehtyään Sirene meni nopeasti kyykkyyn ja kävelikin kyykyssä hieman takavasemmalle erään puun taakse, jota ympäröi aika tuuheahkot pensaikot, joiden oksien välistä oli helppo vakoilla tuota ihmeellistä hahmoa.

Sirene kuuli myös, kun joku kulkukissa rapisteli jotakin roskakasaa, mutta rapistelu loppui pian. Se rapistelu kuului varmaankin Sirenen lähettyviltä, sillä rapistelu kuului melko selvästi muihin kertoihin nähden. Sirene-Florenista tuntui siltä, että joku lähestyi häntä, joku pieni kokoinen olio. Mikähän se mahtoi olla..?

"Iik!" kiljui Sirene yhtäkkiä, kun tunsi, että se roskia rapisteleva kissa tuli ja iski kyntensä sirenen sormeen. Kissan isku ei ensinnäkään sattunut juuri lainkaan, mutta Sirene säikähti ihan kamalasti, joten hänen oli sitten tietenkin kiljaistava, ja kovaa, niin, että kivetyksellä istuva mies kuuli sen varmasti. Samalla, kun Sirene oli kiljaissut, kissa oli juossut nopeasti pakoon, sillä eläin parka ei kestänyt niin kovaa ääntä.

Sirene vaikeni kyllä melko nopeasti, sillä muisti nähneensä jonkin hahmon istuvan kivetyksellä. Sirene katsoi nopeasti kissan perään, jonka jälkeen istuvaan mieheen.

//Tulin nyt vihdoinkin mukaan! Eikä yhtään tönkköä se sinun verrattuna minun tekstiini! ^.^

//Hyväähän tekstiä tuo oli. Hei, sori. En pääse nyt taas viikkoon vastaa, New Yorkiin kun huomen matkustan ^^'//

Kiljaisu halkaisi hiljaista ilmaa. Kiveyksillä istunut mies nousi säpsähtäen ylös ja haroi pimeää hyvin näkevillä silmillään. Se samainen kulkukissa juoksi pitkin toista katua. Mutta se ei voinut olla kiljaisun päästäyt olento. Sen täytyi olla joku kaksijalkainen. Joku tumma hahmo seisoi katujen välissä. Muotojen mukaan nainen.

Neofelis astui itsekin varjoihin ja yritti hiipiä olennon luo. Hän askelsi hitaasti kohti kujaa, toivoen että nainen ehkä astuisi häntä katsomaan. Vaistomaisesti mies veti kepin vyöltään ja kohotti sen valmiina iskemään. Neofelis meni kadunkulman luo ja kääntyi katsomaan naista silmiin.

"Pöö."

Neofelis sanoi huvittuneena, keppi yhä koholla.

Sirene pidätti henkeään haukkoen kylläkin ilmaa välillä, sillä huomasi, että mies tuli vähitellen lähemmäs ja lähemmäs...
Nainen jäykistyi paikalleen kauhusta kankeana hievahtamatta, sillä erotti miehen ottavan kepin vyöltään ja kohta mies varmaan löisi Sireneltä tajut kankaalle tai jotain muuta vastaavaa.

Sirene yritti rauhoittua ja hän hengitti syvään, sillä Neofelis katsoi naista suoraan silmiin. Sireneä pelotti, mutta ei enää niin kauheasti, kuin hieman aikaisemmin. Sirene säpsähti, kun kuuli miehen puhuvan.
"Mitä pöö?" Sirene kysyi ja hämmästeli todella paljon, kun mies oli vain sanonut pöö. Sirene oli hämillään ja häntä ärsytti jokin...


"Älä lyö minua, ole kiltti!" Sirene anoi ja katsoi Neofelista suoraan silmiin. Jos mies katsoisi tarkasti Sirenen silmiä, niistä voisi erottaa pelon ja viattomuuden samaan aikaan. Nainen katsoi yhä hiljaisena miestä silmiin ja Sirene rauhoittui hieman, vaikka hän ei tiennyt miksi hän rauhoittui....

//Minulla tuli nyt hieman tönkköä, mutta älä välitä siitä...//

//Vitsit. Anteeksanteeksanteeks tää kestäminen ;___;//

Tuo nainen oli aivan liian pelokas ja sätky jo siitä, että Neofelis vain piti keppiään ylhäällä. Se oli kuvottavaa, omalla tavallaan. Mutta omalta osaltaan tuo nainen oli luonnottoman tyyni siinä tilanteessa - vaikkakin hänen silmistään saattoi löytää pelon ja viattomuuden sekaisin. Siinä tilanteessa Sirenen olisi jo pitänyt hyökätä hänen kimppuunsa.

"Ja kerro yksi hyvä syy, miksi en löisi," Neofelis sanoi ivallisesti ja hymyili vinosti, keppi yhä kohollamma, todellakin valmiina iskemään. Hän hymähti tönkösti ja astui askeleen taakse kasoakseen naista kunnolla.

//Vitsit, pakko mennä nii jäi lyhyeks//

Samaan aikaan tuli toiselta puolelta keskus aukiola kaksi noin kaksikymmentä vuotta olevaa nuorta neitoa, toinen heistä sanoi: Al,
meidän pitää saada koju pystyyn ennen kuin tulee liian pimeä. An, katso, toinen vastaa ja osoitta kaksikkoa.

Tule, tuo mieshän näyttää ihan siltä kuin olisi lyömässä tuota tyttöä!
Alice huudahtaa. Meidän täytyy pysäyttää tuo ennen kuin tapahtuu jotain kauheaa! Alice rytää miehemn luo ja sanoo tai paremminkin kirkuu: -Jos, jos aijot tehdä hänelle jotain saat itse vastata seurauksista Minulle!

//Okei, vähän liikaa ehkä?//


[/u]

Sirene kääntyi katsomaan toisia tyttöjä ja huokaisi helpotuksesta, sillä jos tytöt eivät olisi tulleet paikalle, Neofelis olisi luultavasti lyönyt Sireneä kepillä päähän ja sitten Sirene olisi voinut pyörtyä ja vaikka mitä!

Sirene kääntyi katsomaan Neofelista ja nainen hymyili miehelle lempeästi. "Lopetahan nyt tuo uhkailu! Ole kiltti, sillä olet niin naurettava!" Sirene sanoiaivan tahtomattaan, sanat vain pääsivät Sirene huulilta...


"Kiitos avusta tytöt!" Sirene kiitteli ja oli oikeastikin todella kiitollinen tytöille. Sirene hymyili tytöille leveästi. "Voitte nyt mennä jatkamaan hommianne, sillä luulen, että mies ei enää uhkaile minua." Sirene selitti ja hymyili tytöille vieläkin.

//Joo, vastaus kestää, tiedetään =(//

Eipä kestä, Alice sanoo ja huudahtaa olkansa yli siskolleen: -Anneliseee tule, vaara ohi! Sitä paitsi, on meillä vielä aikaa pystyttää koju. Annelise juoksee paikalle ja huudahtaa: -Joko se meni, tiedätkö kuka hän on ja mitä hän teki täällä? ´´Metitäämpä sisko hyvä, emme varmaankaan osaa vastata noihin erittäin mielenkiintoisiin ja omalaatuisiin kysymyksiin´´,Alice vastaa silmiään pyöritellen. Pahoitteluni, hän sanoo Sirenelle, systeri on vähän höntti.

//HEEEI! HEEI! Mä jäin välistä. Pelijärjestys Annelise mukaan kiitos. Ja voisitko olla laittamatta hymiöitä peliin? -____-'' Mites me nyt tämä selvitellään.//

Unohdetaan koko juttu, tai, ei unohdeta, 09 12 97

//Annelise, sinun täytyy suhtautua tähän nyt hieman vakavammin. Sinun täytyy osata noudattaa sääntöjä. Olen lähettänyt sinulle yksityisviestiä asiaa koskien.
-Carmildee //

Anteeksi, olen... No, kokematon suurien pelifoorumien kanssa sillä sielä missä ennen pelasin oli aika pientä. Mutta voisitteko armahtaa minun pienen erheeni kun olen vasta alle yksitoista ja satun omaamaan erityisen pienet aivot. Koitan parantaa tapani ja muistaa muutkin säännöt jos armahtaisitte erheeni. Nuo ylimääräiset peliviestit saa poistaa. Tiedän olevani epäsuosiossa ja voin lentää pellolle milloin vaan, koska serkkuni joka omaa vielä pienemmät aivot kuin minä, meni kirjoittamaan sen pilaviestin, siitä vielä mitä syvimmät pahoittelun.

//Miten tämä homma nyt etenee?? Minun muistaakseni peliviestit pitäisi kirjoittaa menneessä aikamuodossa... Olen pudonnut kärryiltä taas vaihteeksi ^^'//

Ja minä samaten. Tää peli meni nyt aivan täysin sekasin -___-

// Järjestys nyt siis tässä tilanteessa mielestäni on Arya - Floren - Annelise, eli tuosta Annelisen pelijärjestyksen sivuuttamisesta ei tainnut sen pahempaa vahinkoa syntyä.
Annelisen kanssa olen näistä sääntöjä koskevista asioista keskustellut. voisit seuraavaan peliviestiisi, eli Florenin jälkeen kun vastaat, panostaa enemmän. Esim. ota huomioon yksikön kolmas persoona (hän) jossa täällä kirjoitetaan, sekä jätä hymiöt pois peliviestistä.
Annelise, seuraavan kerran kun aijot liittyä johonkin jo alkaneeseen peliin, muista aluksi kysyä, oletko peliin tervetullut, ettet jotain vaikka jo valmiiksi tarkkaan suunniteltuja pelejä sotke .)
Toivon nyt tämän tuovan selkeyttä peliinne. Jos ei niin käy, niin puutun asiaan sitten uudemman kerran .)

-Carmildee//

//Hyvä Carmi!//

Sirene katsoi toisia tyttöjä kumallisesti ja ei pitänyt siitä, että toiset eivät heti lähteneet pois paikalta, kun Sirene oli sanonut jo, että he voisivat mennä jatkamaan omia asioitaan.


"Voitte toki jo lähteä, sillä osaan olla varuillani tuon miehen kanssa!" Sirene-Floren toisteli ja odotti innolla tyttöjen lähtemistä.

//Kiitokset vielä kerran Carmille jostain syystä! ; D

//Sori et on kestäny ihan hemosti ;________;//

Nuo kaksi neitokaista tulivat siihen häiritsemään Neofeliksen tappopuuhia. Joka oli äärinmäisen ärsyttävää. Mutta hän laski kepukkaansa hieman, muttei kuitenkaan pois isku valmiudesta. Jostain syystä häntä ei huvittanut tappaa näitä kahta tullutta. Mutta joutuisi jos halajaisi Sirenen. Joka oli suuri ongelma. Joten hän vain mulkaisi näitä kahta, muttei sanonut mitään.

Ja johan nuo kaksi pian lähtivät lentämään pois siitä läheltä. Jonnekin, mutta palasivat melkein heti takaisin höpötellen siskos-ongelmistaan. Neofelis vain pyöritteli silmiään ärtyneenä. Voi että mitä sisarusrakkautta. Onneksi hänellä ja Darrenillä meni paljon paremmin tästä suunnasta ajateltuna. Vai olikohan se edes onnea? Ei kai. Kirottuja kun olivat.

"Pyh."

Darren lopulta sai mulkaistua ja pyöritteli päätään Sirenen kommentille. Hän vain toivoi että nämä tekisivät jotain, mihin tehdä kunnon vastateko. Jos sellaista ikinä tulisikaan.

//Kiitokset Carmille asian selvittämisestä <33//

Sirene kohautti olkapäitään, kun tytöt olivat vieläkin paikanpäällä.
"Kyllä minä pärjään!" Sirene sanoi, ja oli vähällä suuttua tytöille, kun he eivät olleet vieläkään lähteneet. Sireneä ärsytti se hirveästi.

Sirene hymyili jostain syystä Neofelikselle, vaikka toinen oli uhkaillut Sireneä kepin kanssa. Sirene väänsi pienen virnistyksen, vaikka ei olisi halunnut.


Sireneä huippasi vähän aikaa, mutta pian hän tokeni entiselleen.
Sirene hengitti syvään, hyvin rauhalliseen tahtiin.

//Tästä tuli nyt aika lyhyt, mutta älkää huoliko!//