Missä on seuralainen?

"Saanen kysyä teidän nimiänne?" Neito kysäisi äänensävyn tavoitellessa huoletonta ja kohteliasta. Katse oli Shûissa, mikä yksinäänkin sai jo Seelan mielen kuohumaan. Sivusta hä tarkkaili herran yltiömäisen kohteliasta käyttäytymistä huultaan purren. Hän väläytti hymyn, vieläpä yastävällisen ja kumarsi syvään.
"Olen Shûi-Utu Amané Dûr-Ëarinpoika" Esittäydyttyään haltia suoristautui ja jäi odottamaan, luovuttaen vuoronsa Seelalle.

"Seela-Florencia Unis Cecile-Seljantytär" Hän lausahti pehmeästi, kohottaen vaivalloisesti hymyä huulilleen. Mielellään Seela ei koko nimeään esitellyt, edelleenkään hän ei suostunut ymmärtämään minkä kohtauksen olivat vanhemmat saanneet kun antoivat tyttärelleen niin hempeilevän nimen täynnä pehmeitä konsonantteja ja sadunomaisia tavuja. Tuossa tilanteessa hä tunsi kuitenkin kokonimen esittelemisen olevan paikallaan. Itseasiassa nainen ei ollut varma, oliko edes Shûille vielä kokonimeään esittänyt. Seela taisi olla täysin nimensä vastakohta, jos oli totta ajatus että ihmisen nimi oli hänen kuvauksensa, olisi Seelan varmaankin pitänyt olla jonkin sortin upea prinsessamainen Aasaneito, sitä hän ei ollut. Päin vastoin.

"No mutta, vielä ette maininneet omaa nimeänne ?" Seela siirsi katseensa juhlaväestä taas kiinnostuneena neitoon.

Dorá kuunteli Seelan kommenttia, jossa oli hitunen ivaa. Mutta ein se Doráa haitannut, itsehän hän puhui sillä tavalla Seelalle.
"Nimeäni en kokonaan mielelläni esittele, mutta sanotaanko nyt lyhyesti että olen Shany. Ei kai teitä haittaa, jos en kerro koko nimeäni?" Dorá kysyi varovaisesti muilta. Hän joutui taas kerran keksimään salanimen, joita oli kertynyt tähän mennessä varmaankin lähelle sataa. Ei se Doráa haitannut, melkeimpä hauskaa se oli.

// Töks, töks. O.O //

Shûi katseli pieni hymynpoikanen huulillaan Seelaa tämän esittäytyessä. Hänkään ei nyt totta puhuen ollut aivan varma oliko neito vielä koskaan esittänyt koko nimeään. Pieni muistikuva kylläkin oli että niin oli käynyt. Kummin päin tahansa, se todellakin soti hänen luonnettansa vastaan.

"No mutta, vielä ette maininneet omaa nimeänne ?"
Mieskin käänsä katseensa seuralaisestaan tuohon vieraaseen neitoon. Hän oli jo vähällä odottaa pitkää litaniaa mitä kauniimmista nimiyhdistelmistä, mutta toisin kävi.
"Nimeäni en kokonaan mielelläni esittele, mutta sanotaanko nyt lyhyesti että olen Shany. Ei kai teitä haittaa, jos en kerro koko nimeäni?"
Shûi yllättyi kieltämättä hieman, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin. Ystävällinen hymy oli vaihtunut tavalliseen vakavaan ilmeeseen mitä hän yleensäkin muille näytti, paitsi Seelalle joka sai miehen väistämättäkin hymyilemään.

"Ei toki" haltiamies sanoi rauhallisesti ja nyökkäsi hyväksymisen merkiksi. Oikeasti hän kyllä hieman ihmetteli, mikä oli syynä piilottelemisen takana. Oliko tuolla neitosella kenties osaa tekosissa jotka eivät kestäneet päivänvaloa? Shûi ei udellut sen enempää, vaan jätti arvailunsa päänsä sisään.

"Tulitteko te tänne kenties väkijoukkoja pakoon?" herra kysyi Shanyksi esittäytyneeltä neidolta viitateen meluun joka pauhasi heidän takanaan. Samassa hän teki pienen väistöliikkeen ettei vain olisi saanut jonkun ohikulkevan tumpion kyynärpäätä kylkeensä. Lähetettyään ilkeän katseen henkilön perään, mies käänsi vihreät silmänsä takaisin kahteen naishenkilöön.

[täälläkin hieman tökkii nyt D:]

"Nimeäni en kokonaan mielelläni esittele, mutta sanotaanko nyt lyhyesti että olen Shany. Ei kai teitä haittaa, jos en kerro koko nimeäni?"

Seela ainakin yllättyi, mutta vilkaistuaan ainakin päällisin puolin tyyntä Shûi herraa, päätti hänkin pitää ajatuksensa itsellään, mölyt mahassaan. Hitaasti hän pudisteli päätään osoittaakseen ettei asialla niin ollut merkitystä, olkoon se samantekevä. Tavallisesti auringonsäteen lailla loistavat kasvot olivat kuitenkin vetäytyneet pohdiskeleviksi. Oli Seela tavannutkin henkilöitä joiden nimi oli turhan pitkä esiteltäväksi, mutta tuossa tapauksessa hän ei uskonut sen olevan kyseessä. Parempi kai neidon olisi vain ollut esittäytyä lyhyesti Shanyksi, eikä ruveta kyselemään mielipiteitä, se vasta herätti epäilyksiä, jos jokin. Niin, mutta asiahan oli samantekevä. Kai oli parhainta vain karkoittaa mieleen pyrkivät epäilykset, saattoivathan ne osoittautua vääriksikin.

"Tulitteko te tänne kenties väkijoukkoja pakoon?" Herra kysäisi Shanylta, viitaten ilmeisesti juhlaväen hälinään takana avautuvassa tanssiaissalissa.
Samalla hän joutui taiteilemaan pienen väistöliikkeen, kun kovin kömpelön näköinen nuori mies oli tökätä kyynärpäälllään hänen kylkeensä. Seelalta ei kyllä jäännyt huomaamatta katse, jonka Shûi lähetti miehen perään. Huulille purki hymy, jonka hän oli useastikkin jo eksynyt osoittamaan kyseiselle miehelle. Shûi jos kuka sai virneen kohoamaan hänen huulilleen. Toisaalta siihen oli vaikeaa löytää syytä, vakavan puoleinen kirjailija herra ei kovin monessa välttämättä herättänyt hilpeyttä.

"Shûi, eiköhän se ole itsestäänselvyys." Seela naurahti ja siirsi katseensa taas Shanyksi esittäytyneeseen neitokaiseen. "Niin me ainakin teimme, mutta tuskin olisikaan voinnut odottaa että olisimme löytäneet paikan ensimmäisinä." Nainen taisi yltyä turhan joksikin, itse hän ei keksinyt miksikä, mutta tunsi kuitenkin että jokin epämiellyttävä sävy oli ääneen eksynyt, kuulsiko siitä pettymys ?

"Miten olisi, että liittyisit seuraamme?" Hän osoitti ehdotuksensa neidolle hymy huulillaan ja vihdoin viimein uskaltautui pujottamaan sormensa samalla vieressään seisovan herran sormien lomaan.

// etteikö täällä sitten tökkis ? Silmäpuolisorto //

Dorá nyökkää Seelalle, mutta huomaa tämän laittavan kätensä Shûin käden lomaan. Hän katsoo Seelaa, no murhaavasti. Dorá vetää johtopäätöksen täysin hatusta ja päättää saattaa Seelan noloon tilanteeseen. Jos hän oli päättänyt ottaa jonkun miehen itselleen, sen hän myös tekisi. Hän katsoo Seelaa muka ystävällisesti ja sanoo:"No, kauanko olette olleet yhdessä?"

//Oisko ihan täälläkin. : DD*töks*//

Shûi vilkaisi Seelaan tämän avatessa suunsa.
"Shûi, eiköhän se ole itsestäänselvyys." nainen naurahti. Herra hymyili perässä ja nyökkäsi osoittaen olevansa samaa mieltä.
"Niin me ainakin teimme, mutta tuskin olisikaan voinnut odottaa että olisimme löytäneet paikan ensimmäisinä." Seela jatkoi osoittaen sanansa Shanylle, ja mies seurasi esimerkkiä hymyillen tuolle vasta tapaamalleen neitoselle.

Siltikin hän huomasi, ettei Seela ollut niin iloinen kolmannen osapuolen saapumisesta, kuin antoi olettaa. Shûi vilkaisi tätä syrjäsilmällä, huolestuneena hiukan. Ystävällinen hymy ei haihtunut huulilta, mutta se ei ollut enää niin aito, kuin vielä hetki sitten.

"Miten olisi, että liittyisit seuraamme?"
Herra tunsi seuralaisensa pujottavan sormensa tämän omien lomaan, ja puristi hellästi naisen kättä. Eleestä rohkaistuneena hän antoi taas itsensä oikeasti hymyillä, eikä vain teeskennellä.
"Niin, se olisi todellakin mukavaa" Shûi lausahti neitokaiselle. Shanyn murhaava katse ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta tarkkasilmäiseltä haltialta myöntävän nyökkäyksen ohella.

Päänsä sisällä hän huokaisi jo varmaan kolmannen kerran, arvaillen vain mitä tulisi tapahtumaan.
"No, kauanko olette olleet yhdessä?"
Shanyn esittämä kysymys yllätti kuitenkin herran täysin, minkä pystyi näkemään hänen tyypertyneiltä kasvoiltaan. Shûi oli kuin halolla päähän lyöty. Hän tuijotti ensin hämmentyneenä Shanya, sitten Seelaa, heidän yhteenkietoutuneita käsiään ja sitten taas Shanya. Vastaustakaan hän ei saanut annettua, kun kaiken lisäksi vieras neito tuntui esittäneen kysymyksen hänen seuralaiselleen.

"Niin, se olisi todellakin mukavaa" Shûi jatkoi Seelan ehdotusta perusteluilla, hymyillen niin aidon oloisesti, että ihan sydäntä kivisti.

Ehkä miehelle olikin mieluista, mutta Seela taas oli likellä möläyttää perään jotain väitteen kumoavaa. Parasta oli kuitenkin vain nielaista se mikä teki tuloaan. Taisi neito nimittäin itse olla yksisyypäistä tapahtumien kulkuun.Shany-neidin katse ei häneltä kuitenkaan jäännyt huomaamatta. Osasi Seela olla tarkka niissäkin asioissa. Naisen vaistoilla se ehkäpä sujui, eivät nekään olleet minnekkään kadonneet viimeisinä vuosina, siirtyneet vain taka-alalle. Hetken hän oli jo erehtynyt luulemaan olevansa kaiken sen yläpuolella, kun oli oppinut suorapuheiseksi ja jämäkäksi, mutta niin kai ei asian laita ollut. Ainakaan päätellen katseesta jolla hän vastasi. Niin tyypillistä seurapiiri naisille nimittäin oli osoittaa mieltään elein ja katsein, piti kuulua ei näkyä. Seela ei tahtonut sitä, ei suinkaan. Shûi kai hänet veti kuitenkin mukaansa oppimaan hienoa käytöstä. Ei makeaa ilman suolaista, sivuvaikutukset täytyi kestää hampaita yhteen purren.

"No, kauanko olette olleet yhdessä?"

Seela tiukensi refleksimäisesti otetta miehen kädestä kun kysymys iski hänen tajuntaansa. Häntä hämmensi, mutta kovin oli myös salamat löivät jossain päin mielen sopukoita. Sivusilmällä hän vilkaisi miestä rinnallaan, laskematta vieläkään hymyään jonka aitoudesta ei enää kuitenkaan ollut mitään taetta. Shûikin näytti kovin hämmentyneeltä. Mies kierrätti katsettaan Shanysta heidän yhteenkiedottuihin käsiinsä, käsistä Seelaan ja Seelan kautta takaisin Shanyyn. Mitään hän ei pukahtanut ja kai kysymys olikin enemmän osoitettu neidille hänen vierellään, Seelalle nimittäin.

"Aivan tarpeeksi kauan siihen, ettei meitä eroiteta ongelmitta." Sanoihin neito päätyi vasta hetken pohdinnan ja ilmeen muutoksen kautta. Shûi kai kesti pienen valkoisen valheen, mikäli se vain pystyi pelastamaan herran Shany-neidin kynsistä. Mielikseen ja osittain ehkä mielipahakseen Seela oli tulkinnut naisen ulkomuodosta viettelijän piirteitä. Se miten tämä oli katsonut Shûita ei Seelan mielestä jättänyt arvailuille varaa. Eikä sanat oikeastaan edes olleet valhetta, hän ei ainakaan ollut valmis luopumaan miehestä tuosta vain. Ei kun sellaisen itselleen löysi. Sanottiinhan, että siitä minkä omisti, piti pitää kiinni.

Dorá hymyili pirullisesti Seelalle, mutta väläytti Shûille säteilevän hymyn. Dorá pystyi melkein katsomaan Seelan lävitse, nähden salamat hänen mielensä sopukoissa. Shûi näyti hämmentyneeltä, ja tämän katse harhaili ties missä.
Hänen murhaajanvaistonsa olivat heräämässä. Oikeastaan Dorán olisi tehnyt mieli ottaa saappansa oleva tikari esiin, ja painaa se vasten Seelan kaulaa. Dorá katsoi vaistomaisesti nilkkaansa, mutta käänsi katseensa nopeasti pois. Puukko oli onneksi saappaiden nahkakerroksen alla, joten siitä ei näkynyt muuta kuin vähän puukon vartta. Dorán onneksi.

[ohhops, anteeksipyynnöt kun miillä on hieman kestänyt vastailla ^^;]

Shûi tunsi Seelan tiukentavan otettaan hänen kädestään herran itsensä pyöritellessä päätään ties mihin suuntaan. Hän ei koskaan ollut kuvitellut joutuvansa moiseen tilanteeseen. -Ja mielellään hän olisi tuostakin tilanteesta livahtanut hiljaa pois jos vain olisi kyennyt.
Herran miehenvaistot kertoivat että nyt kyseessä oli jokin naistenvälinen asia mihin hänen ei välttämättä kannattanut mennä, ellei halunnut saattaa itseään sen suurempaan liemeen.

Joku toinen olisi voinut olla imarreltu moisesta huomiosta, mutta Shûi lähinnä vaivaantui sellaisesta. Ensinnäkään hän ei ollut tottunut siihen että parin naispuolinen henkilö puolusti itseään. Yleensähän se oli miehen osa puolustaa seuralaistaan. Mies asetti lautasensa läheiselle pikkupöydälle ja hieraisi ohimennen ohimoaan. Tästä voisi vielä soppa syntyä.

"Aivan tarpeeksi kauan siihen, ettei meitä eroiteta ongelmitta."
Shûi vilkaisi Seelaa yllättyneenä tämän vastauksesta. Nopeasti hänen kasvoilleen kuitenkin levisi varsin lempeä hymy, hänen huokaistessaan hiljaa. Olkoon sitten niin, ei siitä hyvääkään seuraisi jos hän jotain menisi vastaan väittämään.