Missä on seuralainen?

Ja Seela kaipaisi seurakseen Remonin Shûita. :>

Valkeaan silkinohueen leninkiin pukeutunut nainen asteli varovaisesti tungoksessa. Hän asteli horjahdellen, kuin bambi jäällä. Oikeastaan asia oli aikalailla samankaltainen, Seela nimittäin pitkästä aikaa käytti kenkiä joissa oli korkoa. Yleensä hän käytti tasapohjaisia kekiä, jotka noihin siroihin korollisiin kenkiin verrattuina muistuttivat räpylöitä. Mutta ainakin niillä pysyi edes pystyssä. Seela inahti pelästyneenä ollessaan lähellä sitä, että olisi lentänyt maahan varsin kauniissa ilmalennossa. Hemmetin korko taas takertui johonkin Hän ajatteli myrtyneenä ja päästi jopa muutaman kirouksen ilmoillekkin.

Jotenkuten hän oli päässyt sen kartanon eteen jossa joulutanssiaset oli määrä pitää. Valot hohkasivat pimeyteen lämmintä ja kartanon ikkunoista kurkisteli juhlaväkeä. Seela kohotti huulilleen pienen hymyn ja asteli rohkein mielin väkijoukon mukana kohti ulko-ovea.

Sisällä oli niin julmetun paljon väkeä, että häneen iski pienoinen pakokauhu. Mistä hän muka Shûin löytäisi. Tungoksesta oli mahdotonta löytää seuralaistaan, ellei sitten ollut sopinut jotain tiettyä tapaamispaikkaa. Eivätkä he tietenkään olleet sopineet. Seela vilkaisi ympärilleen ja sattui vilkaisemaan itseään peilistä, jossa oli upeat koukeroiset kultareunukset. Kaikki oli niin pröystäilevää. Hänhän oli jo todennut etteivät juhlat olleet hänen paikkansa ja kuitenkin hän oli täällä. Hän kohautti peilikuvalleen olkapäitä, joka toisti saman liikkeen, kohauttamalla hentoisia kankaan verhoamia olkapäitään. seela asteli peilin edestä pois ja jäi seisomaan paikoilleen kierrättäen katsettaan pitkin aulaa. Joukossa johon selvästi kuului vain Aasoja, oli yksi mies joka jossain määrin muistutti Shûita, tosin hän näki miehen vain takaata, mutta hän oli valmis vannomaan että mies todellakin oli hänen seuralaisensa.

Seela asteli lähemmäksi tätä seuruetta ja huhuili varovaisesti Shûin nimeä.

// otin itselleni nyt sit jonkinlaisen vallan päättää mitä tapahtuu, kun en huomannut että oisit vielä alottanu peliä. Mut toivottavasti kelpaa. //

[hiör ai ääm : D Reth pörräilee tässä hetkisen samassa seurassa kunnes tuppaan sen jotakuta muuta liehittelemään <3]

Shûi pyöritteli viinilasia mietteliäänä kädessään. Hän oli saapunut siskonsa kanssa ihmeen aikaisin paikalle, ja välttynyt näin ollen pahimmalta ruuhkalta. Ihme se todellakin oli, sillä Reth ei meinannut millään löytää sopivaa mekkoa itselleen, ja aiheuttanut melkein hermoromahduksen veljelleen ja palvelijoilleen.
Liian kireä, liian tavanomainen, liikaa värejä, liian vaisu. Tyttö oli ollut kuin omiin häihinsä menossa. Monen tunnin jälkeen oltiin yhdessä päädytty vaaleansinertävään, melkein valkoiseen ja varsin paljastavaan mekkoon, jossa oli enemmän pitsiä ja laskoksia kuin jaksoi laskea. Hiukset oli vastapainoksi laitettu vain kauniille kiharoille, mutta kaulassaan neidillä oli Alfheimistä tuodut kalliit kultaiset kaulakorut ja korvissaan jalokivin koristetut korvakorut.

Oli melkein sanomattakin selvää että pikkusisko sai osakseen paljon ihailevia katseita, eikä pelkästään miesväen osalta.
Shûi itse oli valinnut päälleen juhlallisen, tummansinisen tunikan kultaisilla kirjauksilla. Rethin painostuksesta myös monet koreat sormukset ja kultaiset korvarenkaat olivat päässeet miehen asukokonaisuuteen.

Päästyään vihdoin tanssiaisiin, Shûi oli saanut huomata ettei hänen seuralaisensa Seela ollut vielä saapunut paikalle. Niinpä siskon pyynnöstä he olivat kierrelleet hieman ympäriinsä, jutelleet hieman muiden vieraiden kanssa ja tanssineet muutamat tanssit. Pienen tauon pitäessään mies oli pyytänyt heille molemmille lasilliset viiniä, sillä pikkusiskon oli jo aika maistella sitäkin hupijuomaa, olihan sitä ikääkin kertynyt jo tarpeeksi.
Kuitenkin jo ensimmäisen kulauksen jälkeen tyttö oli päättänyt olla pitämättä kyseisestä litkusta ja ojentanut sen naama mutrulla takaisin tarjoilijalle.

Äkkiä Shûi oli kuulevinaan nimeään huhuiltavan. Korviaan höristäen mies vilkuili ympärilleen etsien äänen aiheuttajaa, mutta ei tietenkään tajunnut käännähtää ympäri.
"Kutsuiko joku minua?" mies kysyi osoittaen sanansa siskolleen toivoen että tämä olisi kuullut paremmin. Reth kuitenkin vain kohautti olkapäitään, sillä koska hän ei ollut tottunut tällaisiin väkimääriin, ei hän tietenkään kuullut mitään puheensorinan yli.

"Kutsuiko joku minua?" Mies kysäisi osoittaen kysymyksensä kauniille nuorelle haltianeidolle, joka vastasi olkapäitään kohautellen. Seela kurtisti kulmiaan ja asteli epävarasti lähemmäksi, niin lähellä että mies jo melkein pystyi niskassaan tuntemaan hengityksen.

"Minä kutsuin." Seela naurahti pienesti hipaisten samalla kevyesti sormenpäillään miehen käsivartta. Varovasti hän soluttautui miehen rinnalle ja hymyili hivenen päätään kallistaen
tuolle neidolle, jota Shûi oli puhutellut. Neito oli pukeutunut varsin koreasti, sen Seela huomioi, mutta kuitenkin niin ettei se mennyt hyvän maun ulkopuolelle. Ei ollut kovin yllättävää että Seela oli heti vertailemassa tuon neidon vaatteita omiinsa. Hänen valkoinen vartalonmyötäisesti laskeutuva ja pelkistetty leninki oli kovin yksinkertainen verrattuna neidon leninkiin, joka oli täynnä pitsiröyhelöitä ja muuta hienoutta, mutta toisaalta ei Seelalle semmoinen luomus olisi sopinutkaan, ainakaan kun hänet lähemmin tunsi. Sitäkin leninkiä jota hän nyt päällään piti, oli neito jo melkein ajatellut liian hienoksi.

Seela kuiskutti Shûin korvaan varovaisesti ehdotuksen siitä, että he lähtisivät hieman kiertelemään kartanoa ja tutustumaan paikkoihin. ja perimmäinen syy oli tietenkin mustasukkaisuus, ei Seela aikonut jättää seuralaistaan noiden naisten liehiteltäväksi.


// Otetaan Reth vaan mukaan seuraan, Shûi tosin saa hoitaa sen kun Seela on mustasukkainen : D //

[ooh, draamaa : D]

"Minä kutsuin."
Shûi tunsi kosketuksen käsivarrellaan ja käännähti äkkiä katsomaan tulijaa. Yllättynyt ilme vaihtui nopeasti lämpimään hymyyn hänen huomatessaan huhuilijan Seelaksi joka vihdoin oli saapunut paikalle. Reth killitti naista uteliaana, sillä oli oikeastaan ollut salaa hyvinkin kiinnostunut velipojan seuralaisesta mistä oli kuullut vain parisen sanaa.
Toisen hymyillessä hänelle, päätti neitikin väläyttää vastapuolelle oikein nätin pienen hymynsä.

Shûi pystyi näkemään siskonsa hymyn läpi, että tuo selvästi hieman ihmetteli miehen valintaa parinsa suhteen. Kyllähän hän itsekin tiesi ettei Seelan kaltaiset naiset yleensä heti ensimmäisenä herran listalla olleet, mutta tällä kertaa oli nyt vain käynyt näin. Eihän Reth itse ollut edes paria löytänyt, mutta se kyllä johtui tietenkin vain siitä ettei Shûilla ollut ollut aikaa etsiä sopivaa ehdokasta.

Haltianeito huomasi Seelan kuiskuttavan jotain veljensä korvaan. Hän ei kuullut mistä puhuttiin, mutta pelkäsi noiden kahden livistävän jonnekkin. Ei siinä mitään, halusihan hän mieliuummin itsekkin kuljeskella yksinään, mutta hän toivoi että veli nyt edes esittelisi hänet ensin seuralaiselleen.
Shûi-rukka ei ehtinyt edes vastata Seelalle tuntiessaan vaivihkaa pienen mutta kipakan potkun nilkassaan. Sisareensa vilkaisten hän tajusi heti toisen katseesta mitä neiti oikein tahtoi.
"Hyvä on, mutta sitä ennen haluaisin esitellä sinulle pikkusiskoni, Reth-Aná Osthalethin" mies sanoi Seelalle pörröttäen varovaisesti Rethin päätä. Tyytyväisen näköisenä tyttö niiasi kohteliaasti, suloinen hymy huulillaan.
"Hauska tutustua!" hän sanoi kasvot loistaen.

Shûi käännähti yllättyneenä häntä kohden, tuntiessaan hentoisen kosketuksen käsivarrellaan. Yllättynyt ilme vaihtui kuitenkin nopeasti lämpimään hymyyn, mikä sai Seelan huulet vetäytymään väkisinkin suloiseen hymyyn. Häntä lämmitti Shûin reaktio, niin että hänen onnistui jopa väläyttää tuolle toiselle häntä kiinnostuneesti killittävälle neidolle hymyn. Neito tietenkin hallitsi käytöstavat ja tiesi, että oli hyvän maun mukaista vastata. Niimpä hän väläytti Seelalle takaisin oman suloisen hymynsä, joka tosin oli hivenen teennäinen, ainakin Seelan mielestä.

Seelan kuiskutettua asiansa Shûin korvaan, kääntyi herra nopeasti katsomaan tuota toista naista. Oliko hänestä nyt niin vaikeaa luopua tämän seurasta? Seelahan se herran seuralainen oli eikä tuo koreileva neito. Myrtyneenä nainen tuijotti noiden kahden katseiden vaihtoa ja odotti mitä tuleman pitää.
"Hyvä on, mutta sitä ennen haluaisin esitellä sinulle pikkusiskoni, Reth-Aná Osthalethin" Mies vastasi, pörröttäen samalla tuon tytön hiuksia varovaisesti. Seela yllättyi paljon ja myrtynyt ilme kasvoilta vaihtui lennossa hämmästyneeseen. Vaikka noissa kahdessa olikin joitain yhteneväisyyksiä ulkonäön perusteella, ei Seela millään olisi heitä sisaruksiksi arvellut.
Nopeasti hän oli kuitenkin tilanteen tasalle ja vastasi mahdollisimman lämpimästi tuon neidon suloiseksi muuttuneeseen hymyyn. "Hauska tutustua!" Neito sanoi kasvot loistaen.

"Samoin. Kutsu minua Seelaksi." Hän nyökkäsi ja yltyi itsekkin tekemään pienen niiaavan liikkeen. Hän ei ollut aivan käytöstavoista perillä, mutta arveli sen sopivan tuohon tilanteeseen. Hän kumartui Shûin puoleen:
"Minua ei ainakaan haittaisi vaikka Reth kulkisikin mukanamme hetken ajan, ellei hänellä sitten ole seuralaista." Hän totesi hymyillen samalla tuolle neidolla, josta puhui.

Reth pani heti alusta alkaen merkille ettei velipojan seuralainen katsonut häntä hyvällä, ja samaa ounasteli hieman itse Shûikin. Esittelyn jälkeen naisen suhtautuminen tuntui kuitenkin vaihtuvan radikaalisti päinvastaiseen suuntaan, mikä sai molemmat sisarukset huokaamaan helpotuksesta.
Väärinkäsitykset olisivat helposti voineet pilata tärkeän illan, ja sitä he viimeiseksi toivoivat.

"Samoin. Kutsu minua Seelaksi." nainen vastasi. Shûi hymyili lämpimästi nähdessään kahden hänelle tärkeän ihmisen tullessa toimeen keskenään. Samalla hän tuli pakostakin vertailemaan noita kahta keskenään. Seela, joka oli luonteeltaan niin paljon itsenäisempi ja voimakkaampi tuntui niin kovin paljon käytännönläheisemmältä persoonalta kuin hiljainen Reth joka teki niinkuin käskettiin ja tuppautui olemaan välillä vähän liiankin turhamainen.
'Oikea vastakohtien tapaaminen...' Shûi ajatteli huvittuneena.

Rethkin tuntui silminnähden ilahtuneelta saadessan myönteisen vastaanoton Seelalta. "Minua ei ainakaan haittaisi vaikka Reth kulkisikin mukanamme hetken ajan, ellei hänellä sitten ole seuralaista." nainen sanoi Shûille, joka hymyili entistä leveämmin. Reth kuitenkin pyöritteli hieman päätään.
"Voi en minä mitenkään halua häiritä teitä! Pärjään hyvin itsekkin!" tyttö sanoi iloisesti. Hän päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja pyöriskellä ympäriinsä kerrankin ilman isoveljeään. Ja toinen syy oli että hän oikeastikin halusi että velipoika tutustuisi hieman muihinkin naisiin, vaikka neidin täytyi myöntää olevansa hieman omistushaluinen veljestään joka oli monien vuosien ajan omistautunut vain siskolleen.

-Ja sitäpaitsi olihan hänkin vast' ikään tutustunut erääseen hurmaavaan herrasmieheen jonka toivoi näkevänsä tänä iltana uudelleen.
Niinpä ennen kuin Shûi kerkesi antamaan mitään vastalauseita, Reth katosi nopeasti ihmisvilinään. Mies oli ottamaisillaan askeleen lähteäkseen tytön perään, mutta hillitsi kuitenkin itsensä, jääden tuijottamaan vierasmassaa kohden huolestuneen näköisenä. Nyt sai vain toivoa ettei moisessa ihmismäärässä tytölle kävisi mitään.
"Sinne katosi.." Shûi totesi vetäen suunsa tiukaksi viivaksi.
"Harmi.. Olisin toivonut että te olisitte voineet tutustua paremmin" mies sanoi ja kääntyi Seelaa kohden hymyillen hieman pahoitellen.

[ja näin karkasi Reth Aegnoria kiusimaan : D]

"Minua ei ainakaan haittaisi vaikka Reth kulkisikin mukanamme hetken ajan, ellei hänellä sitten ole seuralaista." Seela totesi kumartuen Shûin puoleen ja hymyili perään leveästi. Reth kuitenkin pudisteli pienoisesti päätään.
"Voi en minä mitenkään halua häiritä teitä! Pärjään hyvin itsekkin!" Tyttö sanoi iloisesti.
Seela kohautti kevyesti olkapäitään ja vilkuili ympärilleen. Nyt kun oli selvinnyt mistä Reth ja Shûi tunsivat toisensa, muuttui hänen asenne hivenen äidilliseksi tuota neitoa kohtaan. Pärjäsikö Reth yksin? Joulutanssiaiset vetivät puoleensa kaikenlaista porukkaa, Vaanejakin. Syvällä mieleen painuneena oli vielä karnevaalien tapahtumat. Seela kuitenkin päätti olla toteamatta asiaan mitään, Shûin velvollisuus veljenä oli pitää huolta sisarestaan.

Ennen kuin herra kerkesi asiaan mitään sanoa, katosi Reth ihmisvilinään. Seela oli varma että mies aikoi lähteä tytön perään, mutta kuitenkin tämä pysyi paikoillaan. Se kai tarkoitti sitä, että Reth pärjäsi yksin, kun Shûikin tähän niin luotti.

"Sinne katosi.." Herra totesi vetäen suunsa tiukaksi viivaksi. Seela nyökytteli päätään.
"Harmi.. Olisin toivonut että te olisitte voineet tutustua paremmin" Shûi sanoi vielä, kääntyen Seelan puoleen hymyillen hieman pahoittelevasti. Neito naurahti ja heilautti kättään merkkinä, ettei asia ollut hänelle niin kiireellinen. " Vielä me ehdimme tutustua.."
Hän nyökkäili varman oloisena. Jotain senkaltaista hän nimittäin oli päättänyt. Kun hyvän miehen oli löytänyt, ei tehnyt mieli siitä hevillä päästää.

Seela kosketti kädenselällä pienesti Shûin käsivartta. "Voisimme varmaankin käydä nyt vähän kiertelemässä?" Hän ehdotti hyvän tuulisena. Ei sillä oikeastaan ollut niin väliä vaikka Reth oli kadonnutkin, parempihan oli ensin Shûtse herraan tutustua, ennen kuin tämän sisareen.

[inspiis~ missä oleet? *kiikaroi kaukaisuuteen*]

" Vielä me ehdimme tutustua.."
Shûi tyytyi nyökkäämään vieressä, vilkuillen edelleen hieman levottomana väkijoukkoon. Hän olisi ensimmäisenä vanhempiensa tappolistalla jos Rethille jotain kävisi.
Raskaasti huokaisten mies kuitenkin viimein kääntyi kokonaan Seelaan päin, yrittäen olla murehtimatta liikaa. Eihän hän nyt halunnut pilata seuralaisensa iltaa turhaan kun pikkusisko luultavasti kuitenkin kipittäisi vain onnellisena takaisin väsyttyään juhlahumuun.

Shûi tunsi kevyen kosketuksen käsivarrellaan. Lempeä hymy nousi miehen kasvoille, eikä missään näkynyt enää jälkeäkään äskeisestä huolestuneisuudesta, vaikkei herra tietenkään niin helposti sisartaan unohtanut.
"Voisimme varmaankin käydä nyt vähän kiertelemässä?" Seela kysyi, vaikuttaen varsin aurinkoiselta.

"Jos niin haluat.." haltia sanoi hymyillen leveästi, sipaisten vuorostaan neidon käsivartta. Pikkuhiljaa hänestä alkoi tuntua että Reth oli jättänyt heidät tarkoituksella kaksin. Shûi hymyili mielessään ajatukselle, mutta yritti silti uskotella itselleen ettei tyttö voisi niin kiero olla.

"Mutta minun täytyy varoittaa ettemme tule luultavasti löytämään sen suurempia seikkailuja kuin ruokapöytä ja tanssilattia" mies naurahti ja hamusi Seelan käden omaansa. Neitokaisen soturitausta antoi varsin selvän olettamuksen etteivät tällaiset tapahtumat olleet hänelle niin luontaisia kuin ne esimerkiksi Shûille olivat.

// Hei, mutta ! Sittenhän ollaan samalla aaltopituudella, mullakin se on ollut vähän hakusessa viimeaikoina 8D //

" Vielä me ehdimme tutustua.." Seela oli todennut ja nyökkäili yhä varmana, Shûikin nyökkäsi, tosin vilkuillen samalla levottomasti Rethin perään, väkijoukkoon mihin neito oli kadonnut. Huoleen oli kai syytkin. Kovin nuorelta oli tuo miehen sisar vielä näyttänyt, ainakin Seelan silmissä ja hän pystyi hyvin kuvittelemaan sen, että mies oli luvannut pitää huolta sisarestaan. Shûi huokaisi vielä raskaasti, mutta kääntyi sitten kokonaan Seelan puoleen, yrittäen selvästi haihduttaa synkät ajatukset päästään.

Seela hipaisi kevyesti miehen käsivartta ja päästi hyväntuulisena ilmoille ehdotuksensa siitä, että he lähtisivät hieman iertelemään tuota paikkaa. Miehen kasvoille kohonnut lempeä hymy vain avitti sitä, että hymy varmasti oli jumittumassa neidon huulille.

"Jos niin haluat.." Haltia sanoi hymyillen leveästi ja sipaisi nyt vuorostaan Seelan käsivartta. Seela nyökkäsi ehkä turhankin innostuneena. Oikeastaan hän nautti tuon paikan tunnelmasta. Se oli varsin samanlaista kuin karnevaaleissa, tosin asteen hienompaa ja arvokkaampaa ja Seela tahtoi osalle siitä.

"Mutta minun täytyy varoittaa ettemme tule luultavasti löytämään sen suurempia seikkailuja kuin ruokapöytä ja tanssilattia" Shûi naurahti ja hamusi Seelan käden omaansa. Seela pujotti sormensa varovaisesti miehen sormien lomaan. " No, sitten on kai parasta aloittaa etsimällä ruokapöytä" Seela hymähti ja lähti pujottelemaan väkijoukkoon, pitäen yhä kättään Shûin kädessä, ettei varmasti eksynyt seuralaisestaan.

[damn, en ole vieläkään oikein löytänyt inspiraatiotani... pitäisi laittaa sille kaulapanta jos vaikka löytyisi sitten aina helpommin xD]

Seelan innokas nyökkäys sai hymyn vain levenemään Shûin kasvoilla. Toisen innostuneisuus lämmitti haltian mieltä. Tieto siitä, ettei toinen nyt ainakaan aivan vasten tahtoaan täällä olisi, toi omanlaistaan helpotusta.
Vaikka Reth ja Seela olivatkin niin erilaisia, niin loppujen lopuksi tuntui nainenkin innostuvan juhlista samaan tapaan kuin herran pikkusiskokin.

Hamuttuaan seuralaisensa käden, mies tunsi Seelan pujottavan sormensa omiensa lomaan. Ele sai taas kerran hymyn kipuamaan herran suupielille, ja hän puristi naisen kättä rohkaisevasti, varoen kuitenkin satuttamasta tätä.
Nyt kun hän ajatteli sitä, hetki jolloin he tapasivat tuntui niin kaukaiselta. Hän ei tuolloin olisi kuvitellutkaan saapuvansa tanssiaisiin samaisen naisen kanssa jonka oli sattumalta tavannut tuona kuumana päivänä kirjoitellessaan muistiinpanoja puuvanhuksen suojassa. Mutta eikös se ollut aina niin? Tavatessasi uuden henkilön et koskaan voisi tietää oletko vuoden päästä naimisissa tämän kanssa vai onko teistä tullut veriviholliset. Elämä toi jatkuvasti uusia yllätyksiä polullesi.

" No, sitten on kai parasta aloittaa etsimällä ruokapöytä" Seela hymähti herran "varoituksille" tulevista koitoksista. Shûi hymähti itsekkin kuin vastaukseksi ja lähti seuraamaan naista väkijoukkoon. Nopeasti hän kiihdytti askeleensa toisen rinnalle, sillä hän piti talutetuksi tulemisesta vähintään yhtä paljon kuin nainen, joka kyllä oli jo selvästi ilmoittanut mielipiteensä asiasta.
"Sinähän johdatat minua kuin lasta!" Shûi naurahti, katsahtaen Seelaan hieman ilkikurinen hymy naamallaan. -Mutta ainakin löytyi taas yksi yhteinen asia mikä heitä yhdisti. Kumpikin oli liian itsenäinen toisten johdattelemaksi.

" No, sitten on kai parasta aloittaa etsimällä ruokapöytä" Seela oli hymähtänyt.

Nyt hän vuorostaan pujotteli väkijoukossa päämäärättömästi tietämättä minne suunnistaa, väkeä oli niin sankkanaan että suunnan taju katosi heti jäljettömiin. Sisukkaasti hän piti otteensa kuitenkin Shûista, miestä hän ei aikonut päästää livahtamaan käsistään : D

"Sinähän johdatat minua kuin lasta!" Naurahti mies vuorostaan hymyillen Seelalle ilkikurisesti. Naisella oli vielä hyvin muistissa se että hän oli sanonut lähes samat sanat miehelle puistossa, niin puistossa.. Huolimatta siitä että Seela oli uittanut itsensä ja miehenkin lammessa, hän sai olla tyytyväinen että oli sinne mukavuudenhaluisena mennyt. Siitäk tuntui olevan niin pitkä aika, vaikka ei ollutkaan. Sitä ennenhän Seela ei ollut Shûita tuntenut, siitä se kai johtui.

Yllättäen hän pudisti päätään, enemmänkin omia ajatuksiaan selvittääkseen, kuin kiellelläkseen mitään. "Sinun kohdallasi se on tarpeenkin, mitä sanoisin siskollesi, jos raukka olisit eksynyt tänne?" Hän pudisti päätään uudelleen, tällä kertaa hämmästellen. Nykivä suupieli paljasti kuitenkin hänet, ei hän yhtään epäillyt, etteikö Shûi pärjännyt väkijoukossa, enemmän kai oli huoli hänestä itsestään. Parhainta oli siis pitää herra matkassa.

Jostain koreiden kampausten ja keikarimaisten otsakiehkuroiden takaa vilkkui palasia ruokapöydästä, jonka ääressä tosin vaikutti olevan tungosta. Kuin vahingossa Seelan askeleet kiihtyivät, hänellä alkoi jo nälkä syövyttää mahan pohjassa. Huvittavan näköinen hän oli pinkoessaan kohti ruokapöytää, peräässään Shûi.

Pöydän ääreen päästyä ei hän kuitenkaan viitsinyt koskea sen antimiin.
Kaikki oli kuin järjestelmässä, kirkkaat hedelmät aseteltuna vadille, leivokset pinottuna kulhoihin. Huultaan purren hän vilkaisi mitä Shûi teki.

"Sinun kohdallasi se on tarpeenkin, mitä sanoisin siskollesi, jos raukka olisit eksynyt tänne?"
Shûi ei voinut olla naurahtamatta ääneen kuullessaan Seelan sanat.
"Miten minusta tuntuu että asia on aivan päinvastoin?" hän hymähti, katsellen seuralaistaan leveä virne kasvoillaan. Johan se olisi ihme, jos hän, jonka suku oli täynnä täysiverisiä salonkileijonia, onnistuisi eksymään moisissa juhlissa. Sinänsä kyllä melko mahdollinen asia -joskin erittäin epätodennäköinen-, mutta herran ylpeyshän ei koskaan pystyisi myöntämään moista asiaa.

"Reth nalkuttaisi minulle lopun ikääni jos minä onnistuisin sinut tänne hukkaamaan" haltia virnisti, tiukentaen kuitenkin hieman otettaan naisen kädestä. Hänen onnistui yllättää jopa itsensä kuinka kiintynyt hän oli jo nyt tuohon olentoon jonka oli tuntenut vasta tuskin muutamaakaan päivää.
Äkkiä Shûi huomasi vauhdin kiihtyneen. Syykin oli varsin selvä. Hänen seuralaisensa näytti äkänneen viimein ruokapöydän. -Toisen päivän kohokohdista. Hivenen huvittunut hymy kasvoillaan mies yritti roikkua naisen perässä.

Pöydänvarteen saavuttuaan herra vilkaisi Seelaa joka pidättyväisyydestään huolimatta näytti varsin nälkäiseltä. Hymyillen tuo vastasi naisen katseeseen, napaten sitten pöydältä kaksi tyhjää lautasta ja ojentaen toisen sitten Seelalle.
"Eiköhän vain käydä käsiksi" herra sanoi ja viittoi kohteliaana seuralaisena ottamaan ensin.

[voi kakku. olin kirjoittanut jo ihan mukavan pätkän kun painoin vissiin vahingossa jotain ihme näppäintä ja onnistuin kadottamaan koko tekstin. -jaa eikun alusta :'D]

// haittaisiko, jos tunkisin mukaan tähän teidän topiciinne? ^^ //

// Itse olen valmis toivottamaan hahmosi tervetulleeksi peliin, eli riippuu nyt siitä mitä mieltä Remon on, Elvan : ) //

"Sinun kohdallasi se on tarpeenkin, mitä sanoisin siskollesi, jos raukka olisit eksynyt tänne?"
Shûi naurahti ääneen kuullessaan Seelan sanat. "Miten minusta tuntuu että asia on aivan päinvastoin?" Hän hymähti katsellen naista leveä virne huulillaan. Seela kohautti olkapäitään hämmentyneenä, mutta ei edes yrittänytkään estää huulilleen pyrkivää hymyä. Shûi oli oikeassa ja tiesi sen itsekkin.

"Reth nalkuttaisi minulle lopun ikääni jos minä onnistuisin sinut tänne hukkaamaan" Haltia virnisti ja tiukensi otettaan Seelan kädestä. Hän ei vastustellut, vaan jopa hymyili onnellisesti. Ei siitä ollut aikaa kovinkaan kauaa kun hän vielä kuvitteli ettei missään maailmassa kulkisi kenenkään kanssa käsi kädessä. Mielenkiintoista, miten muuttui periaatteet niin nopeasti, toki oma vaikutuksensa asiaan oli hänen kanssaan kulkevalla herralla.
"Jos oikein tulkitsin, edellisesi oli jonkin sortin kohteliaisuus." Hän sanoi ilkikurisesti miehelle.

Vauhti kieltämättä kiihtyi kun he lähestyivät ruokapöytää, siitä piti huolen Seela. Vaikka väkeä olikin paljon, niin ei niin paljon että se olisi estänyt nälkäistä naista pääsemästä ruokapöydän ääreen, pieni tungon ei sitä tosiaan estänyt.

Mutta itse pöydän ääressä sitten iski pienoinen pakokauhu, mistä hän uskalsi alottaa, tai mihin edes koskea ? Seela vilkaisi varovaisesti Shûita joka tietenkin oli niin rauhallinen kuin olla ja voi, kehtasikin vielä vastata katseeseen hymyllä. Neito hymyili päätään pudistellen, ei ollut syytä tehdä niin pienestä asiasta isoa.

Shûi nappasi pöydältä lautasia kaksi kappaletta ja ojensi toisen niistä Seelalle.
"Eiköhän vain käydä käsiksi" Hän sanoi viittoen kohteliaasti seuralaistaan, Seelaa alottamaan. Neito hymyili varovaisesti ja aloitti nostamalla lautaselleen pienen palan suolaista kakkua. Suolaista ensin, sitten vasta makeaa. Se taisikin olla ainut ruokia koskeva säännös jonka hän oli vaivautunut opettelemaan.
"Sinä voisit varmaan jatkaa" Hän virnisti ovelasti, ehkä höän onnistuisi huijaamaan miehen näyttämään itselleen mallia.

// :/ Sori tää viesti yritin kyl keskittyä Silmäpuolisorto //

// Aloitan nyt kuitenkin, toivottavasti ei haittaa remon. ^^ //

Dorá asteli pimeitä katuja pitkin, kohti joulutanssiasiten pitopaikkaa. Sifonki kahisi iltatuulessa, ja Dorán pitkät vaaleat hiukset hulmuivat. Muutama lintu rapisteli puissa, ja tuuli humisi. Muuten oli hiljaista.

Dorá oli uusi Valhallassa, eikä hän tuntenut ketään, paitsi muutaman Kymmenestä Varjosta. Oikeastaan hän ihmetteli miksi hän oli ylipäätänsä menossa joulutanssiaisiin, jos ei halunnut tutustua kehenkään. Kaipa hän vain halusi nähdä paikallisia, muttei kuitenkaan erityisesti tutustumaan heihin.

Dorá saapui sisään suureen saliin. Salissa kaikui iloinen musiikki, ja melkein kaikki tanssivat. Sali kumisi, kun Dorá meni sivupöydälle hakemaan ruokaa. Hän nappasi huomaamattomasti muutaman keksin pöydältä, ja häipyi portaiden alle. Hän ei halunnut että kukaan näkisi häntä.

[oi, olen hidas x3 ei tietenkään haittaa että elvan mukaan tulee : D]

"Jos oikein tulkitsin, edellisesi oli jonkin sortin kohteliaisuus." Seela totesi varsin ilkikurisesti. Shûi ei vastannut, hymyili vain vähintään yhtä ilkikurisesti takaisin.

Pöytään päästyään ja tarjottuaan seuralaiselleen lautasen mies katseli tyynesti kuinka tämä nappasi lautaselleen palan kakkua.
"Sinä voisit varmaan jatkaa" neito virnisti. Shûi nyökkäsi hiljaa ja ojentautui ottamaan itsekin samaista kakkua omalle lautaselleen. Tämän jälkeen kakun seuraksi pääsivät vielä pala leivonnaista, jonka Shûi luuli vakaasti olevan jonkin sortin kasvispiiras ja pari muuta naposteltavaa, joista totta puhuen herralla ei ollut juurikaan hajua niiden sisällöstä tai alkuperästä.
Pöytä suorastaan notkui herkkuja joista yli puolet olivat täysin tuntemattomia miehelle.

Lautasensa täytettyään Shûi odotti herrasmiesmäisesti Seelan saavan oman kokoelmansa valmiiksi, ja ehdotti sitten seuralaiselleen;
"Eiköhän mennä hieman syrjemmälle, ettemme vain ole tässä muiden vieraiden tiellä"
Sen kummemmin vastausta odottamatta hän viittoi naisen seuraamaan itseään ja raivasi pienen väylän muiden vierailijoiden joukkoon, suunnaten kohti portaiden alusta, joka näytti huomattaasti vähemmän kansoitetulta kuin muut alueet salista.
Shûi katsahti hetkeksi Seelaa kohden, varmistakseen ettei tämä vain eksynyt väkijoukossa, ja oli samassa törmätä naishenkilöön joka oli näköjään itsekin paennut suuria väkijoukkoja.
"Olen todella pahoillani!" mies sanoi hivenen yllättyneenä, yrittäen säilyttää lautasensa tasapainon ettei vain olisi kaatanut syömisiään neitokaisen puvulle.

Dorá yllättyi kun joku tuntematon mies tuli häntä päin. "Varoisit vähän!" Dorá kivahti miehelle. Hän nosti nopeasti katseensa ylös, ja huomasi miehen olevan komea. Dorá yritti peittää punastuksensa, muttei oikein pystynyt. Hän nosti lautasensa maasta, ja laski katseensa maahan, tavoitellen ujoutta. Tämän pitäisi toimia kaikkiin miehiin. Dorá ajatteli, ja hymyili mielessään.

[saanen muistuttaa hieman pelijärjestyksestä, elvan. eli jos odotettaisiin että jokerikin ehtii vastata niin ei mene ihan solmuun järjestys, jookos kookos? : D <3]

// Ok. En muuteksee tienny tota. D: //

"Jos oikein tulkitsin, edellisesi oli jonkin sortin kohteliaisuus." Seela ei voinnut olla lausahtamatta ilkikurisesti, johon Shûi ei sitten vastannut, paljasti vain ajatuksensa vastaamalla sanoihin vielä ilkikurisemmalla hymyllä. Nainen käänsi katseensa hymyillen ja pudisti päätään.

Seela yritti ovelasti peittää epävarmuuttaan, usuttamalla miehen jatkamaan ja hymyili sitten tyytyväisenä kun mies meni lankaan. Shûi nyökkäsi hiljaisesti ja ojentautui nostamaan lautaselleen palan kakkua, samaa jota Seela oli ottanut. Palasta seurailivat vielä leivos ja muutamat pikkunaposteltavat. Nainen ojentautui valikoimaan itselleen lähes samanlaisen kokoelman öautaselleen
Shûin jäädessä kohteliaasti odottamaan.

"Eiköhän mennä hieman syrjemmälle, ettemme vain ole tässä muiden vieraiden tiellä" Shûi ehdotti kohteliaasti, mutta jääden tuskin vastausta odottamaankaan. Mies oli kai ottanut hänestä jo mallia, tosin Seela ei loppujen lopuksi edes kohteliasuutta muistanut.

Mies viittoi häntä seuraamaan itseään ja raivasi heille pienen väylän juhlaväen halki kohti portaiden alusta, joka kuin ihmeen kaupalla oli säästynyt väeltä.

Shûi katsahti taakseen tarkistaen, että Seela oli mukana, mitä seurasi se että hän oli likellä törmätä naishenkilöön, joka ilmeisesti hänkin oli paennut väenpaljoutta.
"Olen todella pahoillani!" Mies huudahti yllättyneenä jääden tasapainoilemaan lautasensa kanssa, joka keikkui vaarallisen näköisesti. Shûi oli huvittavan näköinen siinä taituroidessaan, eikä Seela voinnut muuta kuin kääntää katseensa peittääkseen hymyn joka oli väkipakolla leviämässä huulille.

"Varoisit vähän!" nainen kivahti ärtyisästi, mutta katseensa nostattua neidon poskille levisi puna. Nainen kumartui nostmaan lautastaan pitäen katseensa maassa. Seela joka oli palauttanut katseensa seuraamaan tätä välikohtausta kohotti kasvoilleen pienen hymyn.

"Minun syyni tämä kai on, anteeksi." Hän hymyili pahoitellen ja asteli varovaisesti esiin miehen takaa, tämän vierelle. Lähellä hän oli jopa pujottaa sormensa miehen sormien lomaan, mutta sai estettyä itsensä. Omistavaisuutta oli jo osoitettu tarpeeksi tänään, hyvällä tuurilla tuokin neito oli miehen sisar, tosin punastuneet posket eivät viitanneet siihen.

// Joken ehdotuksesta, laitan pelijärjestyksen tänne. : p Minä, remon ja sitten Jokeri. Elikä seuraavaksi on remonin vuoro. *mä tuun taas tänne kukkoilemaan : p*

Dorán teki mieli lyödä itseään, kun näki toisenkin naisen saapuvan. Hän katsoi hetken arvostelevasti häntä, mutta luopui siitä kuitenkin. Nainen vaikutti kuin omistaisi miehen, ja Dorá näki tämän silmissä pienen halun ujuttaa kätensä miehen käteen. Dorá katsoi pistävästi naiseen, ehkä hän halusi vain antaa hieman kovemman kuvan kuin mitä oli suunnitellut. Miehille ujo, naisille kova. Dorán päässä soi.

[ooke, tämä selvä :3]

Saatuaan lautasensa taas tasapainoon Shûi yritti olla välittämättä vieraan neitokaisen äkäisestä "Varoisit vähän!"-huudahduksesta, joka vaihtui pian kuitenkin nätimpään punastukseen.
Mielessään hän jo kuitenkin kerkesi huokaista hieman. Taasko hänen tielleen osui näitä hieman omapäisempia neitejä? Ei sillä että niissä nyt jotain vikaa olisi, mutta mies ei vain ollut tottunut siihen että hameväki osoitti mieltään niin avoimesti, eikä näin ollen aina tiennyt miten suhtautua heidän tempauksiinsa.

Shûi kumarsi kohteliaasti vieraalle edelleen syvästi pahoillaan.
"Ei kai teihin vain sattunut millään lailla?" herra kysyi, katsellen naista hivenen huolestuneena.
Enempää hän ei kuitenkaan ehtinyt tapahtunutta murehtia, kun Seela jo asteli hänen rinnalleen ottaen syyt niskoilleen.
"Minun syyni tämä kai on, anteeksi." nainen sanoi hymyillen pahoittelevasti.

Shûi pudisteli nopeasti päätään hymyillen rauhallisesti seuralaiselleen.
"Ei toki, omaa vikaani en katsonut minne oikein rynnistin" herra tokaisi ja suuntasi sitten hymyilevät kasvonsa tuota toista neitokaista kohden.

"Ei kai teihin vain sattunut millään lailla?" Herra kysyi huolestuneena tarkkaillen neitiä, joka oli kumartunut nostamaan yhteentörmäyksessä lattialle päätynyttä lautasta.

Seela ei kieltämättä pitänyt tapahtumien saamasta käänteestä. Oli aivan hyvien tapojen mukaista kysyä vointia tuossa tilanteessa ja pitää äänensävynsä vieläpä huolestuneena, mutta neito oli lukevinaan äänensävystä muutakin. Ei hänen sitten kelvannut kuin astua esiin miehen takaa ja ottaa syyt näennäisesti niskoilleen, osoittaakseen, että kuului vielä samaan seurueeseen. Mitä hän oli toisen neidon punasteluista päätellyt, oli se, että Shûista kannatti pitää kiinni kynsin hampain. Ehkä jopa kirjaimellisesti .DD

Mies pudisti päätään samalla rauhallisesti hymyillen.
"Ei toki, omaa vikaani en katsonut minne oikein rynnistin" Hän tokaisi ja siirsi hymyilevän katseensa Seelaan. Neito naurahti ja pudisti päätään hänkin, mutta ei aikonut kuitenkaan ruveta väittämään vastaan, tietenkin sai herra olla syypää, jos vain tahtoi.

"Mikäli tahdot, tietenkin saat syy täysin niskoillesi" Hän tokaisi huvittuneena, kuitenkin lempeästi hymyillen. Sitten siirsi Seela katseensa neitoon, joka taas oli uhri.
"Toivon ettei sinun käynnyt pahasti" Nainen lausahti huolestuneena, saamatta kuitenkaan äänensävyään ylettymään silmiin saakka. Ei tuo kipakka nuori neito ainakaan kovin loukkaantuneelta näyttänyt.

Dorá katsoi naista teennäisesti, yrittäen vähentää halveksuvaa ilmettään. Hän kuitenkin käänsi päänsä takaisin tähän kohteliaaseen herraan. "Ei, ei minua sattunut." Dorá sanoi ja hymähti. "Saanen kysyä teidän nimiänne?" Dorá sanoi, tavoitellen huoletonta ja kohteliasta äänensävyä, vaikkakin se oli melkein mahdotonta tämän naisen seurassa.

[Shûin pitää varoa Seelan kynsia ja hampaita %D]

"Mikäli tahdot, tietenkin saat syy täysin niskoillesi" Seela totesi.
Shûi hymyili tälle tyynen rauhallisesti, kumartaen hieman. Oli vain hänen velvollisuutensa ottaa teot omiin nimiinsä, ja häpeällistähän se olisi ollut jos seuralaistansa olisi syyttäminen. -Ei tietenkään hänelle vaan neidolle itselleen. Herrasmiehenä Shûi ei halunnut moisen tapahtuvan.

Mies katsoi vuorostaan kun Seela kyseli vieraan neitokaisen vointia, ja kääntyi taas kokonaisvaltaisesti tätä kohti, ettei vain olisi vaikuttanut epäkohteliaalta keskittyessään kokonaan seuralaiseensa.

Shûi pystyi lukemaan toisen kasvoilta halveksuvan ilmeen. Mitään hän ei kuitenkaan sanonut, mutta sisimmässään hän huokaisi uudestaan. Miten hänestä tuntui että noiden kahden tulisielun välillä välähteli hieman pieniä salamoita? Nyt saisi vain toivoa ettei heidän välilleen syntyisi mitään epähaluttuja kontakteja. Hän kun ei ollut mikään paras välienselvittelijä..
Nyt herra vihdoin tajusi kuinka helppoa hänellä oli aina Rethin kanssa ollut.

"Saanen kysyä teidän nimiänne?" Neito kysyi yllättäen varsin huolettoman oloisesti. Shûi väläytti nopeasti hänelle hieman epätavanomaisen ystävällisen hymyn ja kumarsi syvään.
"Olen Shûi-Utu Amané Dûr-Ëarinpoika" mies sanoi, ja olisi suudellut neidon kättäkin ellei Seela olisi ollut seurassa. Esittäydyttyään haltia suoristautui ja odotti seuralaisensakin esittäytyvän.