Ihastuttava seuralainen

//Kuka tahansa saa tulla mukaan. ^^//

Tirin-Ner astui sisään ovista ja katseli tanssinlumoissa pyörähteleviä pareja ja kuunteli valssin rytmiä.Hänellä ei itsellään ollut paria, ei ollut ollut aikaa etsiä, joten hän toivoi löytävänsä seuralaisen paikanpäältä.

Seinien vierustoilla seisoi paljon kauniita neitoja ja hän mietti kenen luokse menisi ja pyytäisi tanssimaan. Jos hän ei pitäisi tytöstä, hän voisi aina yhden tai kahden tanssin päästä vaihtaa tanssipartneria. Ensiksi hän kuitenkin halusi seurailla tilannetta, ettei vain tulisi ottaneeksi kenenkään muun partneria, sehän olisi sehän olisi noloa. Tirin-Ner siis jäi seinänviereen tarkkailemaan tilannetta ja muisteli samalla tanssiaskelia, jotta hän ei munaisi itseään täysin tanssilattialla, jos hänen vuoronsa nyt ylipäätään joskus tulisi.

Punainen pukuinen nainen asteli reipan tahtoisesti tassilavan suuntaan. KAtse oli lempeä ja rauhallinen. Ennen sisään tultaessa hänellä oli päivänvarjo mikä oli harvinaista naisella. Mutta ei se paljoakaan haitannut häntä. Hän ei ollut pitkään aikaa missä tälläisissä tassijaoissa. Orassi hiuksista naista ei paljoakaan haitannut.

Ainoastaan naisen kädessä oleva tatuointi näkyi. Muut tattuoinnit hän sai peitetty vaatteiden alla ja hiukset salaman muotoisen tatuoinnin. NAinen ei nähnyt laisinkaan tuttuja, mutta häntä ei paljoakaan piitannut. Mielummin hän halusi tutusta uusiin henkilöihin.

Nainen oli koko illan vaisu henkilö eikä ole sannut yhtään mitään. Hän katsoi itseään ja tuntui siltä, että hän olisi valinnut väärän asun ja se ei oikein sovinnut hänen hiuksiin. Kirkailla silmiillään hän katsoi ymprärillä olevia henkilöitä. Katsoeessaan silmät olivat todella tarkoita kaikesta liikeistä.

Tirin-Ner huomasi tarkkaavaisena miehen alkuna sisään astelleen punapukuisen naisen. Nainen oli hyvin kaunis, joten Tirin-Ner oletti tällä olevan jo seuralainen. Hän seuraili naisen liikkeitä melkein tunnin ennen kuin päätti mennä pyytämään tätä tanssimaan. Syteen tai saveen, täytyyhän sitä miehen päästä tanssimaan edes kerran. Ja jos naisen seuralainen saapuu, no, se on sen ajan murhe. Tirin-Ner ajatteli. Hän oli kuullut kauhu kertomuksia niistä miehistä, jotka olivat hakeneet varattua naista tanssiin ja seuralaisen tultua oli käynyt köpelösti. Tämän takia hän tarkkaili naista vielä vähän aikaa ja lähti sitten hiljakseen kävelemään naista kohti. Hän ei halunnut vaikuttaa tunkeilevalta tai liian innokkaalta, vaikka nainen olikin kaunis ja tiesi sen varmaan myös itse.

"Iltaa kaunis neito, mikä on nimenne saanen kysyä? Minä olen Tirin-Ner Abel Redek Jond-Mahdeninpoika." Tirin-Ner esittäytyi ja kumarsi naisen edessä.
"Saisinko seuraavan tanssin, vai onko neito jo varattu sitä varten?" Tirin-Ner kysyi hienotunteisesti. Kappale oli juuri päättymässä ja sen jälkeen orkesteri piti pienen lepotauon. Sen aikana ihmiset kävivät juomassa ja lepuuttelivat jalkojaan seuraavaa tanssierää varten.

Naisen orassiset hiukset olivat laitettu kauniisti nutturalle. Leninki välillä ja hieman kimalteli valoista. Kaula aukko oli kuitekin aika peitetty ja hänet myös tunnistettiin väenpaljoudesta. Nainen oli itse suunitellut leninkinsä. Olihan sen tekoon kestänyt yli viikon. Kuitenkaan nainen ei hylkäisi leninkiään yhden päivän puvuksi. Tunnelma oli hauska ja iloinen. Nainen ketseli ympärilleen ja huomasi yhden miehen katseensä häneen. Sivusilmällä hän katsoi miestä ja oli huomannut, että mies oli seurannut ainakin tunin hänen perässään. Hän alkoi tuntea itsensä ärsyttäväksi, kun tuntematon mies katsoo todella tarkaa vaisesti. Juomistakin haettuaan itselleen mies oli lähettyvillä.

Hän oli juuri puhumassa parin uuden tuttavan kanssa kunnes häneltä kysyttiin. Nainen kääntyi ja niijasi kohteliaasti miehelle. Vaatimattomat näköiset silmät katsoivat miehen silmiin.
" Iltoja vain teille. Olen Aynur-Tainur Alkarantytär. " Aynur vastasi miehelle.
Kenen kanssa hän oli äskettäin puhuneet olivat vaivihkaa astelleet pois naisen takaa. He olivat halunneet jättää heidät kahden.
" Minä en ole varattu ja saatte luvan seuraavaan tasseihin. " Aynur sanoi.
Kauniisti ja lempeästi hän hymyili miehelle. Hän nyt ymmärsi miksi mies oli seurannut häntä tämän tuntien ajan. Hänet olivat imarreltu hieman.

Tirin-Ner iloitsi hiljaa sisimmässään, kun sai naisen esittäytymään. Vielä enemmän hän iloitsi siitä, että nainen oli tullut tanssiaisiin ilman seuralaista. Hän kumminkin käyttäytyi viileästi.
"Mikä teidät toi tänne, tanssiaisiin, ilman kumppania?" Tirin-Ner kysyi hienostuneesti. Tirin-Ner seisoi vähän aikaa hiljaa ja mietti millä voisi saada hedelmällisemmän keskustelun alulle. Hän ei halunnut seistä hiljaa seinänvieressä ja tanssia ihan hipihiljaa. Se olisi ollut liian tylsää.

"Teillä on kaunis puku. Mistä liikkeestä olette tuon tilannut, ihanasti suunniteltu ja leikattu" Tirin-Ner kysäisi, vaikka ei oikeasti tiennyt mitään naistenvaatteista. Hän kyllä tiesi melkohyvin minkä näköinen oli tyylikäs miestenvaate. Käyttihän hän itse sellaisia, ainakin omasta mielestään. Ja niin olivat muutkin sanoneet.

"Olettekos tanssineet paljonkin? Minun tanssitaitoni saattaa olla hieman rappiolla." Tirin-Ner pahoitteli ja mietti tanssin askelia.

//Anteeks, inspiksen puute.. n_n

Niijattua ja esittelellyt itsensä hän katsoi mietä lempeästi, mutta hieman peloskaatti.
" Hieman kuin sinä, joka kulkee ilman daamia. " Aynur sanoi.
Oikeastaan hän ei halunnut laisinkaan kertoa miksi hän oli tullut yksin. Silloin hän olisi varmaakin joutunut kertomaan mikä hän oli, mutta onneksi hän osasi vastata miehelle oikkuen. Välillä täytyi väistellä muita henkilöitä, kun he seisoivat kulkuväylää, kun he odottivat tassin alkua.

" Voi kiitoksia vain.Teilläkin on yllänne kaunis puku. Olen kyllä itse tehnyt oman leninkini. En ostele mielummin minä itsen suunittelen ja teen. " Hän sanoi.
Loppu lause oli rehellistä olihan muutenkin hänen sanoissa rehellisyyttä.
" Olen pahoillani, mutta minä en ole tassinnut kovinkaan paljon. En ole mikään kilpatassija. Ei minua haittaa, jos et ole niin hyvä, mutta toivon vain, että et kompastu helmoihin. " Aynur sanoi miehelle.
Hän toivoi, että mies ei pahstuisi, kun hän puhui hieman töykeällä sanoituksella.

Tirin-Ner yllättyi, kun kuuli naisen ommelleen pukunsa itse. Toisaalta, mikä ihme se oli enää tänä päivänä, näin kun tarkemmin ajatteli? Pukujen ja kankaiden hinnat nousivat koko ajan. Tuli varmaankin paljon halvemmaksi valmistaa puku itse. Hänkin olisi tehnyt jos olisi ollut aikaa ja viitsimystä, mutta niitä ei ollut vielä tähän päivään mennessä löytynyt riittävästi.
"Kiitos. Kaunis asunne on silti. Ilmankos se sopikin niin täyellisesti teille." Tirin-Ner kehui naiselle.
Tirin-Ner ei ollut yllättynyt kuullessaan, ettei nainen ollut mikään kilpatanssija. Ei hän siltä näyttänytkään, he pukeutuivat jotenkin eri tavalla. Hän oli nähnyt jonkin kiertävän esityksen, siinä olivat paksut naiset tanssineet ympyrässä keskellään mies, joka rukoili tai teki jotakin muuta. Oli hän toki muitakin tanssi esityksiä nähnyt, mutta ei päässyt mistään jyvälle, tanssi piti itse elää, että sen ymmärtäisi.
"Sitä minäkin toivon. Se olisi aivan kaamean noloa kummallekin, enkä halua nolostuttaa neitoa." Tirin-Ner vastasi naisen pieneen toiveeseen. Tietenkään hän ei kompastuisi naisen helmoihin, ei tietenkään. Paitsi ehkä vahingossa, mutta hän luotti itseensä tässä asiassa todella paljon. Jalat eivät ainakaan sotkeutuisi siihen helmaan. Siitä hän piti huolen.

Nainen hymyili kauniisti miehelle. Hetken ja hieman ajan Aynur oli pienesti punastunut, kun mies oli kauniisti kehuskella. Miten mies oli sanonut vastauksi hän oli sanonut kauniisti.
" Minä yritän sen sijaan seurailla teidän rytmiämme ja viestijänne. " Aynur sanoi.
Hän osasi kuitenkin tassia normaalit tassit sujuvasti, mutta huono puoli on kuitenkin hän yleensä alkaa ohja miestä, vaikka pitäisi olla toisten päin. Hän ei pytynnyt mitään, kun yleensä tassi pari oli huono, että ei osannut viedä.
"Oletteko paljon tasinnut?"
Hän oli sanonut, kun ei muuta kysyttävää keksinyt.

//Lyhyt ja töykkö//