Tori-Kadulla

" Olet siis vampyyri/ihminen, ja minua ei ampiainen hätkäytä. " Neith sanoi ja pystyi juuri ja juuri väistämään iskun. "Ai yritit siis osua minuun, harmi vaan että meni ohi. Miksi edes yritit suudellal minua?!! Neith kysyi.

"Vai yritätkö olla hauska?" Neith jatkoi.
Kello lähestyi keskiyötä. Neith pysytteli hereillä aj oli valmsi iskemään tai väistämään.
Neith otti taas puukkonsa ohiin ja yritti osua Seragiin.

Minun täytyy osua Neith ajatteli.
"Jos kiinnostaa olen 22v. JA nyt olen taistelu vireessä." Neith sanoi.
"Kerroin vain, koska sinähän et saa kysyä minulta tai muilta naisilta ikää." Neith jatkoi.

Serag ajatteli ääneen. "Naiset ovat hankalija."
"Jep, mutta minä en yrittänyt suudella vaan sinä sait mahdollisen suudella minua. Muuten en yritä mitää ja varsinkaa olla hauska." Serag sanoi.
Mies teki kaksi saman laista iskua naista päin ja väisteli naisen puukon iskua.

"yleensä nainen ei paljasta ikäänsä olenkaan. Nainen juuri kaunimmillaan." Serag sanoi ja samalla hän lipoi huuliaan.
" kolme vuotta nuorempi sisnusta ja ihmisen iässä." Serag sanoi.
Hän yritti jotenkin ajatella mitä naisella oikein ajatteli hänestä.

Neith väisti iskut ja iski puukollaan takaisin.

" Luuletko sinä että minä alentuisin suutelemaan sinua?" Neith kysyi.

"Ja miksi livot huuliasi?" Neith jatkoi.
Yö muuttui synkemmäksi.
"No ísketkö? Tästä alkaa tulla tylsää." Neith sanoi ja haukotteli.

" En yritä olenkaan iskeä sinua. mitäs sinä oikein yrität. " mies sanoi.
Serag otti kakdelle sormelle puukon ja toisella kädellä hän otti naisen hiuksista kinni ja heitti hänet. Nopeasti hän nosti kädensä taivaalle. Taivaalta tuli kirkas valo naisen silmiin.

" mitäs nyt ajattelet?" Serag kysyi.
Mies meni talojen varhoihin sisään.

"auts" Neith sanoi ja tömähti maahan. Hän nousi ylös ja katseli ympärilleen, aamu sarasti.

"Hei Serag anna puukkoni takaisin!" Neith huusi, hän ei edes harkinnut kiltisti pyytämistä.
"kuulitko?" Neith kysyi.

"Pelottaako sinua niin paljon että pakenet? vIa onko päivän valo liikaa sinulle?" Neith jatkoi.

Serag lopetti kirkaan valon kun hän laski kätensä alas ja hetkessä oli yö. Taivas oli jälleen yö ja tähdet siinä tuikivat taivaalla.

"Miksi pitäisi antaa takaisin Neith? Serag sanoi.
Mies mietti pitäiskö hänen antaa, vaikka vastustaja oli nainen niin ei käy. mie soli päättänyt ettei hän anna tasa-asrvoa naiselle. Kaikki miehet mitä hän on tutkinnut ne olivat kuoleet, kun naisia olivat murhanneet heidät.

Serag tuli piilostaan esille ja piteli puukkoa kädessään.
"Minä hän sen valon aijeutin neiti. " Serag sanoi.

"ahaa, mutta anna se puukko taikaisin niin lähden." Neith sanoi kärsimättömästi ja ojensi kätensä. "sovitaanko sitten että sinä voitit?" Neith jatkoi.

" voin luvata olla tappamaata sinua vielä" Neith sanoi pitäen yhä kättään koholla.
"Anna se!" Neith huusi.

Nyt oli täysikuu, eikä torilla ollut ketään yöllä, vain Neith ja Serag, jotka kävivät pientä taisteluaan.

Serag katsoi naista tarkoilla silmillä.
" ihan sama minulle, mutta en ole rosvo, että sinun ei tarvitse tappaa minua." Serag sanoi.
kädestä lähti kovaa vauhtia Neithin päätä päin.

Tuon takia minnä joudun varmasti työpaikalta potkut, mutta saan hänet kääntymään etti tule potkuja. hemmetti. Serag ajatteli.
Hän asteli Tori-katua pohjoiseen kohti.

"Et ole rosvo? Mikä sinä sitten olet?", Neith kysyi pisteliäästi, ja kohotti kulmiaan.
Hän kaiveli taskujaan, kuin varmistaakseen, että hänen haluamansa esine olisi yhä siellä
ja se oli. Hän ottaisi sen esille, kun aika koittaisi.

"Olet oikeassa minun ei tarvitse tappaa sinua", Neith hymähti ja
vetäisi nyt taskustaan varapuukkonsa. Nopein liikkein hän heilautti sitä ilmassa,
ja kappas, se kiisi täyttä vauhtia kohti Seragia.
Se osui ja upposi miehen jalkaan, sen kolahtaessa toisen ihoa vasten kuului
mäskäihdys. Puukko oli varmasti rikkonut ihoa, ja olisi ihme jos veri ei nyt vuotaisi.
"Niin, minun ei siis tarvitse tappaa sinua. Mutta mikään ei estä kiduttamasta", Neith naurahti huvittuneena, ja katsoi toista, nähdäkseen oliko tehnyt vaikutuksen mieheen.
Sitten hän siirsi katseensa Seragin jalassa olevaan, aiheuttamaansa erittäin syvään haavaan.

//Anteeksi, kun satutin Seragia//

Hän väisteli alussa uusia puukon iskuja. Lopulta hän sai osuman jalkaan. Serag ei kuitenkaan huutanut olenkaan kivusta. Mies katsoi lempeillä simin naista, mutta hän ei yrittänyt olenkaan saada armoa, vaikka hän uskoi että hän pyytäisi armoa häneltä. Veri valui, mutta onneksi siinä ei ollut hopee. Serag oli nielaisi kivun ja nopeasti hänen kädestään lähti Neith päällee sählömäisen iskun. Nopeasti hänen haavan hävi ihostaan ja siinä ei näkynyt yhtään mitään jäkeä. mitä oli tipunut alussa se oli neulan reijän kokoinen vaa.

" niin kai minua kiduttaa vaikka olen vain kauppiaan juoksu poika. " Serag sanoi hiljaa.
Hän seisoi jalkein ja katsoi sinisilä silmillä naisen silmään.

Neith väisti sähköiskun, ja katsoi sitten ihmeissään, kun Seragin haava oli jo parantunut umpeen. Seragin kertoessa olevansa vain kauppiaan juoksupoika, Neith nyökkäsi
ja istui kylmään maahan.

Mies näytti niin surulliselta, joten Neith päätti pyytää anteeksi.
Hän katsoi toista pitkään, kunnes sanoi sen "Anteeksi."
Hän ei liikkunut enää minnekään, istui vain maassa ja hymyili pienesti.

Serag yllättyi nopeasti naisen iskusta. Hän lennähti taivaisiin, muuta hän laskeitui maahan pehmeästi. Maassa hän kääntyi katsomaan naista ja hän imetteli mitä nainen oli sanonnut.
" Miksi sinä sanoit anteeksi? " Serag kysyi.
Mies oli hämillään, mutta hän ei kävellyt olenkaan naisen vireen lohduttamaan.

"Pyysin anteeksi, koska puukotin sinua juuri. Ja näytitkin vielä niin surulliselta",
hän sanoi miehelle surullisena.
"Et kai sinä nyt vain vihaa minua?"

Neith oli pettynyt, kun Serag ei tullut lohduttamaan.

Serag tunnusteli itseään pitäisikö mennä vai ei. Lopulta nainen viattomuus voitti hänet. hän asteli Neithin viereen.
" En minä vihaa sinua, vaikka ihmetyttää miksi muutut toisen laiseksi. Olisin pahempi jos olen tuttava henklö. " Serag sanoi,

Hän kuiten oli varovainen ettei häntä uudestaan vedätä nenästä. Sitten hän kylläkin vihastuisi neithille.

"Sinua ihmetyttää? Millälailla minä muka olen erilainen nyt?" Neith kysyi hämmästyneenä, katsoessaan toista.
"Enkö minä saa olla surullinen puolestasi?", kysymys oli haikea.
Neith nojasi käsiä polviinsa puhuessaan.

"Ää, minua väsyttää." Neith todellakin tunsi olonsa todella väsyneeksi.
Hän haukotteli ja painautui Seragia vasten nukkumaan.
"Ethän pane pahaksesi?"

Serag kuuteli naisen asinoita. Hän oli hetken hiljaa ja eikä sanonnut yhtään mitään.
" Milainen minun ilmeeni on niin reikoinen? Saathan olla surullinen minun puolesta, mutta en älyä vain. Ehkä sinun ilmeesi ja nopea tahtiin luonteesi vaihtuu. En pysy perässä. " Serag sanoi rauhallisesti.

Mies ei oolut yhtään varautunut Neithin syliin heitossa. Miehen poske punastui ja oli aivan hiljaa. kuitenkin sinihiuksinen ajatteli oliko tämän naisen juonitteluja, mutta hän otti naisen sylinnsä ja antoi itkeä hänen syliinsä.

"Kiitos kun saan nukkua tässä." , Neith sanoi. Hän Neith sulki silmänsä ja haukotteli.
Oli yhä yö, mutta kohta oli kuitenkin tulossa päivä ja ihmiset alkaisivat tungeksia kaduilla.
Neith toivoi että ehtisi nukkua sopivan aikaa ja hän myös toivoi ettei Serag lähtisi mihinkään sillä sitten hän tömähtäisi maahan. Neith alkoi nukka hiljaa, pää painautuneen Seragia vasten. "Hyvää yötä.", Netih sanoi. Hän hieman ihmetteli kun Serag leppyi niin nopeasti hänelle. Neith tunki kätenä Seragin taskuun ja aikoi ottaa puukkonsa. Siinäs e oli Neith tunsi sen käsissään. "Sopiiko että otan puukkoni takaisin?" Neith kysyi pitäen yhä kättään Seragin taskussa. "Olethan tässä koko loppu yön sillä en haluaisi tömähtää maahan, ja eihän sinua haittaa jos myöhästyt vähäsen töistäsi?" Neith jatkoi.

Silloin Neith muisti Contadorin. Hän vihelsi. Sillä tavalla hän kutsuisi Contadoria.
Contador saapui kuin viivana oleskelu paikastaan. Se alkoi nuuhkia Seragia, ja nosi häntänsä pystyyn ja murisi hieman.
"ei mitään hätää, Serag on ihan kiltti." Neith sanoi ja toivoi hieman ettei Serag pahastuisi siitä mitä Neith oli sanonut.
Contador lopetti aj päätti asettua yöksi Seragin syliin.

Serag oli hiljaa ja antoi naisen nukahtaa omaan syliinsä.
" saat tietenkin nukkua, mutta olen pahoillani siitä, että minulla ei ole sinun puukkoa. mnhän yritin heittää sinua sillä katolla. se on varmaakin kynäni, mitä pidät taskussa. " Serag sanoi ja hieman hän alkoi epäillä naista, että miten hän reagoi hänelle.

mies katsoi syvästi Condatoria ja antoi haitella itseään. " en minä ole sitten menossa minnekkää. "
ihan varmasti saan potkut. Ei se mitään. En voisi uskoa, että hän on esimmäinen nainen joka halaa minua, jos mutsia ei oteta. Serag ajatteli.

"ai sori, etsin puukkoni sitten joskus." , Neith sanoi ja vähän punastui ja veti nopeasti kätensä pois Seragin taskusta.

"Ja anteeksi jos saat potkut takiani." , Neith jatkoi ja näytti hieman surulliselta.
" Ja eikai haittaa jos Contador vähän haisee, Fretit ovat vähän niinkuin haisunäädät päästelevät hajuja vähän väliä." , Neith sanoi ja oli huvittunut.
Häntä ihmetytti miksi Serag oli hänelle nyt niin ystävällinen.
"miksi olet minulle nyt näin ystävällinen?" , Neith kysyi Seragilta.

Serag kuuteli neittiä, mutta välillä hän yriti vastata, mutta neiti ei antanut puhheen vuroa vähän aikaan. Hän silitteli naisen päätä helläste.
" Saan puhuttua hänet yli niin, että ei tule potkuja." Serag sanoi.

Mies valvoi ja vartioi fretin kanssa, jos nuuskien jälkeen Fretti lähtenyt minnekäään.
" En tiedä. olen pienestä asti ollut kilti, vaikka olen ollut välillä mahdoton lapsi. "serag sanoi.
Hän itsessään mietti oliko naisen mielestä killti mies siinä isässä.

Neith ihmetteli kun Serag alkoi silitellä hänen hiuksiaan.
" Ja jos hän meinaa antaa sinulle potkut voin tulla hieman auttamaan. Kertomaan taistelustamme ja hieman peltotelemaan pomoasi.", Neith sanoi.

Tuuli ei enään puhaltanut vaan alkoi tulla jo aika kuuma. Se merkitsi sitä että oli tulossa jo aamu. Pari ihmistä kävelikin jo tori-kadulla. He tuijottivat ja osoittelivat kohti Neithiä ja Seragia, jotka istuivat maassa. "Ensi yönä menen jonnekkin muualle nukkumaan, eihän täällä pysty nukkua kun ihmiset tulevat jo aikaisin häiritemöään unia." , Neith jatkoi.

Toivottavasti Serag ei halunnut sanoa mitään tässä välissä. Olen huomannut että olen puhunut vähän liian tiuhaan. Neith ajatteli
"Haluatko omenan ennenkuin menet töihin, voin ostaa tuosta kojusta." Neith sanoi ja osoitti edessäpäin näkyvää kojua. Jo hetki sitten Neith oli lopettanut nojaamisen Seragiin.
Nyt kun oli jo aamu alkanut sarastaa ja oli kuuma melkein kaikki kojut olivat pystyssä ja myyät niiden takana valmiita myymään tuotteitaan.
Aurinko häikäisi Neithin silmiä. Hän suojasi silmiään kädellään.

Nyt oli jo saapunut paljon ihmisiä. Suurin osa ihmisistä oli jo lakannut osoittelemasta heitä ja kävelivät ja kävivät läpi kaikki kojut.

Serag ei oikeastaan piitannut olenkaan ihmisistä jotka tuijoittivat ja osoittivat heitä. Auringon säteet tulivat hiljattain esille. Miehen katse muttui pois siitä. säteet tekivät miehen silmille pahaa.
" Voit tulla sanomaan hänelle, jos haluat. olen aina joutunut kaiken tavoin puhumaan hänet ympäri. " Serag kertoi.

hän antoi naisen ihan vapaasti nousta sylistään, vakka hän olis pidännyt häntä kaumemmin sylissään.
" Ei kiitos, ei ole nälkä semmoinen." Mies sanoi.
Mies otti lanteestaan peine kapineen ja lattoisen suuhunsa ja imaisi yhdesti ja laittoi sen takaisin lantiolle.
"Onko sinulla nälkä?" Serag kysyi ystävällisesti naiselta.

"Hieman, siksi menenkin ostamaan omenan." Neith sanoi ja hymyili hieman. Hän käveli kohti yhtä monesta hedelmä kojusta, ja otti omenan käteensä. Hän maksoi sen puraisi palan siitä ja käveli taas Seragin luokse.
"Miloin sinulla alkaa työt?" , Neith kysyi. Hänen hiuksensa hulmusivat laantuvassa tuulessa, joka saattoi loppua päivään mennessä. Oli edessä jälleen kerran paahtavan kuuma päivä.

Neith ei päättänyt sanoa hetkene mitään, sillä Serag varmaankin halusi vastata hänelle.
Neith söi omenaansa ja mietti hieman työtään. Oli erityisen vaikeaa saada varkaita kiinni. Onneksi vain yksi tällä hetkellä riehui kaupungissa.

Se olise kääpiö, jonka Neith oli nähnyt monta kertaa.
Neith katseli Seragia yhä odottaen vastausta tältä. Neith kääntyi ympäri , jotta aurinko ei häikisisi hänen silmiään.
"Aika kaunis päivä on tulossa, ja vieläpä kuuma sellainen." , Neith totesi hiljaa tähystäen eteenpäin.

Mies antoi naisen mennä ihan rauhasa ostamaan omenan itselleen. Serag ei jaksanut mennä talojen pieniin varjoihin luheisiin, mutta onneksi hän sieti aurinkoa, kun hän on puoliksi ihminen. Mies katsoi hetken aurinkoa ja nopeasti kuitenkin käänsi katseensa naiseen päin.
" silloin kuin minua huvittaa ja kaksi tehtävää viikossa. saan pitää vapaata milloin vain, mutta minä lupasin viedä tavaran ei omistajaleelleen. Omistaja varmaakin valitta tänään työn antajalleni ja hän taas minulle. " Serag sanoi.

Mies oli hiljaa kun hän tiesi, että nainen alkaa kohta puhua jostakin.
" Minusta ei tule kiva olenkaan kiva päivä. " Serag sanoi.
mies ei pidänyt yhtäään aurinkoisesta ja kuumuudesta päivistä.

"harmi, mutta eihän kaiki tykkää koskaan samoista asioista. Neith totesi ja haukkasi taas palan omenastaan, siitä oli tasan puolet vielä syömättä.

"onneksi minulla ei ole mikään kiire työssäni.." Neith jatkoi mietiskelyään.
"mutta minunkin pitää varmaan mennä kohta, koska en kuitenkaan voi kuhnia jokapaikassa. Vaaneihin on taas tullut uusi henkilö." Neith sanoi ja oli hieman happaman näköinen. Häntä harmitti eniten se että vaaneja oli tullut rutkasti enemmän kuin aasoja.
Eikä suurinosa aasoista ollut vamistunut soturiksi, joka kaappaisi rosvoja.

Neith huomasi kuinka Contador makasi maassa tylsistyneenä. Sitä ei huvittanut kuunnella heidän jutusteluaan näin kuumana päivänä. Neith nosti sen syliin ja silitteli sitä. "otahan omenaa." Neith sanoi ja tarjosi sitä Contadorille. Se haukkasi palan omenaa ja oli tyytyväisempi, kun oli saanut ruokaa ja silityksiä. Se nukahti oitis. Neith naurahti ja oli hieman huvittunut, kun Contador nukahti niinkin nopeasti. Se oli hieman harvinaista siltä, sillä yleensä Neith nukahti aikaisemmin ja nopeammin, tai oikeastaan niin aikaisin kuin mahdollista yöllä, koska siihen aikaan Contador oli pirteimmillään ja halusi kenties leikkiä.

"No, minä kuitenkin lähden tästä." Neith sanoi ja oli jo lähtenyt kävelemään pois päin miehestä. Hän nosti toisen kätensä ja vilkutti ja toisella kädellä hän iteli Contadoria ja omenaansa.