Kauniita lauluja kauniilla kadulla.

//Kittyh tänne//

Vaaleanpunaiseen, polvitaipeisiin ulottuvaan mekkon pukeutunut nainen käveli kohti erästä katua, sillä oli menossa jälleen kerran laulamaan keksimiään lauluja, jotta saisi hieman rahaa.
Hän näki monia erilaisia hahmoja ja eläimiäkin.
Nainen heilautti hienosti vaaleat hiuksensa olkansa yli ja kääntyi kadulle, jolla hän aina lauloi.

Finwarin-Win Marielle käveli nyt hieman rauhallisemmin ja katseli ympärilleen. Kadulla ei näyttänyt olevan juuri ollenkaan laulajia, joten Finwarin ei pelännyt sekoittuvansa toisten lauluihin.
'Toivottavasti saan kerättyä rahaa tarpeeksi äidilleni ja minulle, jotta saisimme ruokaa ja lisää vaatteita,' hän ajatteli ja hymyili vastaantulijoille.
Finwarin-Win Marielle käveli vielä vähän aikaa ja pysähtyi sitten kadun reunalle, jotta ei olisi aivan toisten tiellä.

Nainen katsoi vielä ympärilleen, mutta rupesi hetken päästä hyräilemään erästä kappaletta, jonka oli itse keksinyt. Lopulta hän ryhtyi kuitenkin laulamaan.
Naisen ääni oli lempeä ja myös sellainen, joka kuului hyvin.

Hänen kissansa Lemina oli seurannut naista koko ajan ja nyt Lemina leikki jollakin pienellä risulla. Finwarin hymyili laulaessaan, kun huomasi kissansa leikit.
Finwarin-Win hymyili myös siksi, että hänen eteensä tiputettiin välillä pari kolikkoa, jotka olivat tuolle laulajalle aika tärkeitä.

//Toivottavasti tuosta on helppo jatkaa...//

//Tulen nyt tänne, kun tuolla ilmoituksissa sovittiin.//

Yuri asteli hiljaa ajatuksissaan katua pitkin. Hän tuli satamasta, jossa hän oli käynyt tutkimassa, mitä laivat olivat kaukaa tuleet yleensä sieltä löytyi aina jotain mielenkiintoista tavaraa, jota voisi kaupitella muille hänen omassa kaupassaan. Yuri oli tehnyt mielenkiintoisia löytöjä ja halusi kiireesti päästä näitä tutkimaan, ennen kuin asettaisi ne myyntiin.
Yuri kulki ilman takkia, joten hänen käsivarsistaan kasvavat kivisiipien tynkät olivat aivan selvästi näkyvissä. Hän tiesi, että se herätti joissakin inhoa, vihaa ja halveksuntaa, koska ne tynkät kertoivat hänen demoni. Tarkemmin sanottuna kivisiipi. Kaikesta huolimatta Yuri arveli saavansa kulkea rauhassa, jos ilkkuvia huutoja ei laskettu. Niitä tuli aina, kun joku älypää hoksasi hänen olevan demoni. Yuri kulki niin, että hänen vyöllään kantama miekka näkyi selvästi, niin että se julisti tavallaan hänen osaavan taistella ja siten piti suurimman osan riidankylväjistä loitolla hänestä.
Yuri kuuli laulua kävellessään ja se sai hänet pysähtymään. Hän näki nuoren naisen laulamassa ja naisen jaloissa leikkivän kissan. Kissa oli suloinen ja nainen lauloi kauniisti. Yuri pysähtyi kuuntelemaan.

// Siis Nighty.... Menen ihan sekaisin anteeksi...//

Finwarin-Win Marielle laulaessaan huomasi vihdoin jonkun, joka pysähtyi kuuntelemaan naisen laulua. Monet muut vain kävelivät ohi ja kävellessään tiputtivat ehkä jonkun lantin laulajan eteen.

Finwarin tajusi, että Yuri oli kivisiipi, sillä Yurin käsivarsissa oli selviä kivisiipien tynkiä.
Finwarin ei tiennyt ensin, että mitä tekisi, mutta päätti tutustua Yuriin.

Finwarin-Win Marielle lopetti laulun hienosti ja lopetettuaan hän kumartui ja avasi pienen kangaspussin, jossa säilytti rahojaan.
Pussin sai kätevästi kiinni pusiin kuuluvalla narulla, joten rahat pysyivät pussissa kätevästi.
Finwarin-Win laski rahojaan ja laskettuaan ne, hän laittoi rahat pussiin. Rahat riittäisivät hyvin ruokaan kahdelle, eli Finwarinille ja hänen äidilleen.

Nainen nuosi ja sulki samalla pussinsa tiukasti niin, että kukaan ei saanut sitä auki hänen tietämättään.

Yuri kuunteli hiljaa naisen laulua. Siinä laulussa oli jotain, mikä muistutti häntä paremmista ajoista jolloin hän oli ollut täydellisen onnellinen ja se onnellisuus oli paljastunut niin helposti särkyväksi harhakuvaksi, joka oli vienyt hänen silloiselta elämältään pohjan ja jättänyt hänet täysin yksin tyhjän päälle.
Kun nainen lopetti laulun Yuri huokaisi hiljaa ja salasi kyyneleensä.
Hän näki naisen laittavan tienaamansa rahat pieneen pussukkaan talteen ja piiloon varkailta, mitä kaduilla liikkui.
Hän huomasi ettei nainen ollut kavahtanut häntä tai sanonut vielä yhtään pahaa sanaa, vaikka oli jo varmasti huomannut käsivarsien kivitynkät. Toisaalta nainen saattaisi vielä sanoa jotakin.
Yuri päätti ehtiä sanomaan jotain ensin. ''Laulat todella kauniisti. Kuin linnut, mutta sanoilla ja eri äänensävyillä.'' Hän totesi, vaikka naista tuskin kiinnosti mitkään kivisiiven mielipiteet.
Yuri kuuli jonkun huutavan jotakin selkänsä takaa. Jotain pahaa, mutta ei ollut kuulevinaan mitään. Puristi vain kätensä tiukasti nyrkkiin ja hengitti syvään.

"Kiitos!" Finwarin-Win Marielle sanoi, kun Yuri kehui hänen lauluaan.
Finwarin oli yllättynyt itsestään, kun hän puhui jonkun tuntemattoman kivisiiven kanssa.
Finwarin-Win kuuli saman, kuin Yuri. Hän kuuli, kun joku huusi jotain pahaa nähdessään kivisiiven kadulla.

'Millainen tuo kivisiipi oikein on? Onkohan hän joku luotettava tyyppi vai onko se joku paha?'
Finwarin-Win kysyi itseltään ja mietti vastausta. Lopulta hän päätti, että hän ottaisi asiasta vielä selvää...

//Pahoittelen peliviestieni pituutta... aika lyhyitä^^'//

//Täällä taas, kunnes kone tilttaa tai joudun koneettomaan paikkaan. Ei tuo viestien lyhyys haittaa, eivät omanikaan niin kovin pitkiä ole.//

Yuri hymyili laulajalle, eikä oikein keksinyt mitään sanottavaa. Pitäisiköhän hänen vain antaa pari lanttia hienosta laulusta ja jatkaa matkaa. Niinhän se olisi järkevää tehdä, mutta Yurin teki mieli jutella jonkun kanssa, joka ei muistuttaisi koko ajan siitä, että hän oli kivisiipi ja herjaisi. Tuo nainen ei ollut kavahtanut hänen ulkonäköään ja oli vielä kiittänyt saamistaan kehuista. Laulaja vaikutti mukavalta.
''Laulatko työsesi vai tulitko vain huvin vuoksi tänne piristämään muiden päivää kauniilla laulullasi? Suloinen kissa muuten sinulla vai onko se sinun kissasi?'' Yuri kyseli ja kumartui silittämään naisen jaloissa pyörinyttä kissaa.

Herjahuudot alkoivat kuulua äkkiä lähempää ja Yuri näki silmäkulmastaan jonkin humalassa olevan nuorisoporukan tulleen lähemmäksi. Humalassa tähän aikaan, Yuri ajatteli paheksuen. Mutta sen verran järjissään kai, että tyytyvät toivon mukaan vain herjaamiseen tai älyävät häipyä. Yuri kiristeli hampaitaan kuullessaan joukon huudot, mutta kääntyi hymyilemään laulajalle.

"Laulan työkseni." Finwarin-Win tyytyi sanomaan ja hymyili Yurille. "Kissa on omani. Sen nimi on Lemina," hän jatkoi ja kumartui hänkin silittämään kissaansa. Hän kuitenkin nousi pian ylös.

'Kivisiipihän vaikuttaa aivan mukavalta, joten mikä ihmeen syy toisilla on vain herjata tuota poloista?' Finwarin-Win Marielle mietti itsekseen, kun kuuli jälleen kauheaa herjaamista jostain lähempää, joten Finwarin katsoi tiukasti erääseen nuorisoporukkaan, jotka olivat humalassa ja huusivat kaikkea, mitä vain keksivät.

'Kauheaa herjaamista! Pitäisikö niille raivota vai pysyä hiljaa paikallaan?' Finwarin ajatteli ja tiukensi katsettaan porukkaan, jos he jättäisivät toisen rauhaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten Finwarin kääntyi Yuriin päin. "Varmaan inhottavaa, kun melkein kaikki vain herjaavat sinua? Minä en ainakaan ryhdy sellaisieksi, joka vain herjaa toisia!" Finwarin-Win Marielle sanoi ja hymyili ystävällisesti Yurille.

Jälleen alkoi kuulua kauheaa mollaamista ja Finwarin oli melkein raivoissaan toisen puolesta.

//Taisi tulla vähän tönkköistä...//

Yuri hymyili hieman helpottuneena, kun kuuli toisen sanat. Hänen onnekseen maailmassa oli vielä niitä, jotka eivät välittäneet toisen ulkonäöstä tai lajista. Jos sellaisia henkilöitä ei olisi ollut hän olisi varmaan heittänyt henkensä ajat sitten.
''Kiitos kaunis sanoistasi. Onneksi on vielä olemassa kaltaisiasi fiksuja henkilöitä, jotka osaavat ajatella muitakin toisin kuin nuo.'' Yuri totesi viitaten nuorisojoukkoon. ''Tämäkin herja johtunee vain ja ainoastaan ulkonäöstäni. Katsos kun minulla on tälläiset söpöt tyngät käsivarsissani ja joidenkin mielestä ensovi katukuvaan niiden tynkien takia. Vai oavtko ne tosiaan niin hirveät?''Yuri kysyi.
''Kissasi on siis Lemina. Se on suloinen.'' Yuri totesi ohimennen. Nuorisojoukko oli alkanut hoippua lähemmäksi Yuri seurasi sen liikkeitä silmäkulmastaan.
''Kuinka kauan olet laulanut ammatiksesi?'' Yuri kysyi laulajalta ja hymyili tälle ystävällisesti ja jatkoi ennen kuin toinen ehti vastata:''Minusta ei laulajaksi olisi karmeahkon ääneni takia. Olen kauppias ja siinä sivussa olen myös parantaja, joka kärsii nykymaailman epäluuloista.''

Finwarin-Win Marielle hymyili erittäin lempeästi Yurille.
"Eipä kestä,"hän sanoi, sillä kuuli, kun Yuri kiitti Finwarinin sanoista.

"Eivät nuo tynkäsi mitkään kaheat ole! Ja jos tarkasti katsoo, niin ne ovat oikeastaan aika kivat!" Finwarin-Win sanoi ja katsoi tyynesti tynkiä, joita jotkut niin vihasivat.
[/i]'Hänestä varmaan tuntuu erittäin inhottavalta, kun toiset niin herjaavat häntä,' nainen ajatteli ja kuuli, kun toinen puhuikin jo kissasta.

"Niin. Lemina... Nimesin hänet oman äitini mukaan, koska hän antoi sen minulle, ja minulla on lisää muistoja, sitten kun hän... Äh. En pysty edes ajattelemaan moista!" Finwarin-Win selitti, vaikka hänellä ei ollut aikeenakaan sanoa moista, mutta no ei voi mitään...


'Miten voinkaan puhua tuollaista, kun en edes tunne tuota kunnolla? No minkä minä sille mahdan. Satuin vaan olemaan hyvin puheliaalla tuulella.' Finwarin-Win Marielle ajatteli hieman pettyneesti.

"Oikeastaan aloin laulamaan jo pienenä ja sitten äitini kehui ja rohkaisi minua, jotta tulisin kadulle laulamaan ja tässä sitä nyt ollaan. Aloin muuten laulamaan kadulla jo kuusitoista vuotiaasta lähtien muistaakseni."

//Yritin keksiä pitkän peliviestin...//

//Täällä taas //

Yuri kuunteli laulajan puheita ilahtuneesti hymyillen. Löytyihän sitä maailmasta mukaviakin ihmisiä. Tämä nainen jutteli hänellä ihan rennosti, vaikka Yuri oli mikä oli.
Yllättäen jotain osui suoraan Yuria takaraivoon ja putosi maahan. Pilalle mennyt lähes umpi mätä omena kieri Yurin jalkoihin ja tämän takana norkoillut humalainen nuorisojoukko puhkesi naurunremakkaan iloisena tästä inhasta jekustaan ja osumasta, joka oli yllättävän tarkka humalaisen heittämäksi.
Yuri puristi kätensä nyrkkiin ja kiristeli hampaitaan, mutta hymyili edelleen. Jos tätä ystävällistä katulaulajaa ei olisi ollut tässä Yuri olisi ajat sitten marssinut tiehensä.
Yuri yritti aina olla ystävällinen kaikille joskus se ei vain onnistunut, kun niin moni vihasi tai halveksi demoneja. Yurin asiakkaat luultavasti kävivät hänen luonaan, vain pakon edestä, koska hän oli loistava parantaja, joka ei laskuttanut paljoa.
Yuri kääntyi laulajaan päin. ''Tuota minä taidan tästä lähteä käpyttelemään eteenpäin, jos jään tuotan vain ennen pitkään vaikeuksia sinulle.'' Yuri sopersi ja kääntyi lähteäkseen jatkamaan matkaansa.

//Sori ei kovin hyvää tekstiä. Inspistä pitää hieman herätellä tauon jälkeen.//

//Olen tällä taas! Pahoittelen, että olet joutunut odottamaan vastaustani tähän peliin, mutta minun inspis on vähän heikkona...//

Finwarin-Win katsoi, kun Yuriin heitettiin mätääntynyt omena.
"Kamalaa väkeä, kun toisia noin heittelevät!" Finwarin valitti melkein vihaisena.

Finwarin mietti mitä sanoisi typerälle nuorisojoukolle, mutta ei sanonut mitään, koska ei edees viitsisi ajatella mitä muut ajattelisivat hänestä.

"En minä voi sinua kieltää jäämäänkään. Oli hienoa saada tutustua sinuun. En käsitä, että miksi nuo vihaavat sinua, vaikka he eivät ole edes tutustuneet sinuun, muuta kuin ulkonäköösi." Finwarin Win sanoi mietteliäästi ja katsoi Yuriin päin.
"Minunkin varmaan kannattaisi lähteä, ettei äitini kuole nälkään." hän jatkoi ja katsahti ympärilleen.
"Hei sitten!" Finwarin sanoi ja kääntyi lähteäkseen pois johonkin kauppaan, josta saisi ruokatarvikkeita itselleen ja äidilleen.

//Lopetetaanko me sitten vai haluatko jatkaa peliä? Minulle on aivan sama!//