Tori-Kadulla

Mi-mi ratsasti pitkin Toria shettlanninponillaan.
"Mitäs tällä kertaa varastettaisiin?" Mi-mi mietiskeli, kun
Pottu ryntäsi yhden kauppiaan kojun luo ja nappasi omenan.
" Pitihän se arvata, että haluat taas omenoita!" Mi-mi sanoi hieman huvittuneella äänen sävyllä ja katsoi samalla kojun antimia.

" Hyvä Pottu! Löysit hienon kojun" hän iloitsi ja hyppäsi Potun selästä alas. Koska hän oli erittäin lyhytkasvuinen jopa kääpiöksi, täytyi hänen kavuta kojupöydän jalkaa pitkin ylös päin päästäkseen kojun luo. Päästyään kojupöydän päälle Mi-Mi alkoi kasata pieneen nuken reppuunsa ruokaa, Pottu taas otti paljon omenoita suuhunsa.

Kun sitten Mi-mi oli saanut reppunsa täyteen, hän laittoi sen selkäänsä ja melkein kaatui sen painosta. Samalla hetkellä kojun myyjä huomasi hänet, tämän suu vääntyi vihaiseen irvistyksee ja myyjä oli varmasti huutamassa jotakin, mutta Mi-mi hyppäsi nopeasti Potun selkään käskien sen laukkaan, pieni kääpiönainen ei halunnut jäädä kuuntelemaan moitteita.

Saavuttuaan Tori-Kadulle Neith kuuli kavioiden kopsetta. Ei aikaakaan, kun hän tunnisti ratsastajan. Eihän hän tuota tuntenut, mutta oli nähnyt useasti, ja Neith piti yleensä yllä tarkkailevaa katsetta kohdistettuna vastakkaisen killan tulokkaisiin. Ja tämä uusi tulokas, oli veijarimainen kääpiö, johon hän ei ollut voinut olla kiinnittämättä mitään huomiota.

´Taitaapa olla pakomatkalla rötöksiensä jälkeen´, Neith mietiskeli hieman huvittuneena, vaikka noista rötöksentekijöistä kauheasti pitänyt. Hän itse oli kovasti rikoksia vastaan.

Tähän asti Neith oli istuskellut torin varrella maastossa, ja kun nyt huomasi ponin laukkaavan hänen kohdalleen, hänen mieleensä pälkähti hulvaton ajatus.
Niinpä Neith ponnisti maasta pitkän hypyn kohti kääpiötä ja sen ponia. Hän joutui hyppäämään vielä toisenkin hypyn, jotta pääsisi suoraan ponin selkään.
Neithän oli soturi, ja hän oli hyvin harjaantunut ammatissaan, joten liikkuvan kohteen selkään hyppääminen ei ollut ollut kovin vaikeaa.

" Pistäpäs kaakkisi kuriin, kurja ketale ja taistellaan rehellisesti. Neith huusi ja veti jousipyssyn selästään.
-"Aion rankasita sinua pahasti siitä, että te olette varastaneet tavaraa. Nimittäin kukaan ei varasta mitään silloin, kun minä olen paikalla!" Neith jatkoi.

Hän oli käyttänyt toisesta nimikettä kurja ketale, eikä siinä ollut mitään henkilökohtaista kaikua kääpiötä kohtaan. Neith vain nimitti kaikkia vastakkaiseen kiltaan kuuluvia, hieman ikävämmillä nimityksillä, sillä hän piti heitä aivan omassa arvossaan. Kurjina varkaina.

Mi-Mi huomasi kuinka Pottu alkoi kompuroida liiasta painosta.
"Hyppää pois kaakkini selästä, senkin yli painoinen ketale!" Mi-Mi sanoi ärtyneenä. ja jatkoi sitten huutaen:
" Äläkä osoittele minua sillä mikälie jousipyssylläsi! Tässähän joku vielä loukkantuu"
Pottu hoiperteli vielä viimeiset askeleet ennen
kuin kaatui maahan.

Mi-Mi hyppäsi Potun selästä pois ja antoi sille hieman vettä.
Hän katsoi hetken ihmistä, joka istui hänen poninsa päällä, oikeastaan Mi-Min niska meinasi taittua, koska se ihminen jota hän katsoi oli niin paljon pidempi kuin hän. Ja Mi-Min täytyi kurottaa katseensa niin korkealle.

Mi-Mi näytti lopulta hänelle kieltä, ja salaman nopeasti hän yritti tönäistä ja purra tuota ihmistä, jos hän osuisi ja kaataisi hänet maahan hän pääsisi luultavasti pakoon Potulla, joka yhä maksi maassa, hengästyneenä.

//Ei kai teitä haittaa jos tulen väliin//

Sinihiuksinen poika katseli kun shettisponi oli päässyt irtautumaan emännästään. Kaikki näytti niin tylsältä asialta nuoren pojan silmissä. Hän kuitenkin katsoi tapahtumia talon varjoisesta osasta. Osittain hän oli myös piilossa työnantajaltaan. Työt olivat niin tylsiä, mutta hänen oli pakko tehdä työtä vanhemmille, kun he eivät saaneet tarpeeksi elätettyä heidän perhettään. Sinihiuksinen katsoi torin kaduilla tapahtuvia asioita. Miehen takki viittoili tuulessa. Kuitenkaan häntä ei näkynyt niin kunnolla talon reunoista. Mies katsoi aurinkoon päin ja v*tutteli itsekseen. Hänen oli aika mennä töihin. Loikka oli hänen mielestään oli pieni, mutta muille asukkaille hirveä. Osat asukkaista pelkäsivät sitä, mutta eivät piittaneet kunnolla miehen asioista. Sinihiuksinen mies naksutteli niskansa ja asteli töitään kohti. Harvinaista oli se, että hän asteli porukan keskellä, kun hän hyppeli katolta kattoon viemässä tavaroita.

//Ei haittaa, hyvä vaan että tulit//

Neith hypähti pois Potun selästä, samaan aikaan kun kääpiötyttö huusi häntä tekemään niin. Kutsuen vielä ylipainoiseksi.
"Minä en ole ylipainoinen, sinä vain olet liian pieni", Neith sanoi kylmästi, ja piti jousipyssyään yhä tähdättynä toiseen. Hänhän ei tuota päästäisi pakoon, ei sitten millään.

Neith yllättyi täysin toisen hypätessä häntä kohti. Mitä, yrittikö kääpiö purra?
Kyllä se yritti. Huvittuneena Neith hypähti sivuun, hakien parempaa asentoa jousipyssylleen. Tähdäten sillä tarkasti kääpiötä, hän huudahti:
"Nyt voisit korvata anastamasi esineet, ellet sitten halua kokeilla jousipyssyni tehoa!"

Neith oli ottanut tehtäväkseen ehkäistä kaupungissa lisääntyvää varkautta, mutta kaksi varasta yhtäaikaa tuntui jo liialta. Sillä hän oli huomannut katoilla hyppivän sinihiuksisen miehen. Hän käännähti tätä kohti, tähdetän jousipyssyllään nyt häntä, kääpiö saisi hetkisen odottaa. "Ja sinä sinipää, tulisitko alas katolta, sillä minä en aio antaa sinunkaa anastaa yhtäkään tavaraa tästä eteenpäin", Neithin ääni oli kylmä, mutta kuuluva. Toisen olisi lähes pakko kuulla se, vaikkei Neith edes huutanut.

Mi-Mi syöksyi päin maata. Hän tömähti kuuluvasti maahan vatsalleen, nousten sitten pystyyn ripeästi ja pyyhkien hieman vaatteitaan hiekasta. Vaikka hän oli saanut pari ruhjetta polviinsa hän ei luovuttanut. Tuo ihminen, kääntyikin ympäri ja osoitti sinipäistä katoilta toiselle hyppivää miestä jousipyssyllään. Hän ei tuntenut ihmistä, mutta hän tunnisti että tämä kuului vaanien kiltaan niin kuin hän itsekin.

Sillä aikaa, kun Aasojen kiltalainen osoitteli sinipäistä ihmistä jousipyssyllään, Mi-Mi otti Potun harjasta kiinni ja talutti sen ravissa pois. Mi-Min jalkoja hieman kolotti, mutta nyt ei ollut aikaa voivotella, mitä pikemmin hän pääsisi täältä sen parempi. Mi-Mi heitti pussin olalleen ja jatkoi matkaansa.
Pussi oli hänen mielestään aika painava, olihan hän sentään kääpiö. Puolivälissä Tori-Katua Pottu huomasi ihanan omena puun ja aikoi näyttää Mi-Mille kuinka hyvä varas hän olikaan. Ei kuin tuumasta toimeen. Pottu nosti laukan ja Mi-mi tietysti raahautui mukana huutaen ponilleen: "Pottu" ei ole aikaa haaveilla ruuasta, meidän pitää nyt mennä!" Tällöin Pottu jatkoi matkaansa välinpitämättömänä, se hyppäsi ojan yli, tosin silloin Mi-min ote irtosi Potun harjasta ja hän kaatui ojaan, mikä oli täynnä kuraa. Mi-Mi makasi ojassa etupuoli ihan kurassa.
Hän nosti päätään hieman ja näki kuinka poni jo laukkasi omena suussaan takaisin näytellen anastamaansa omenaa. Mi-Mi vain ärähti Potulle ja otti sen harjasta kiinni. Hän otti Potun suussa olevan omenan käteensä ja viskasi sen pois. Ärähdelleni koko matkan koko torin loppuun asti, Tori-Kadun päätyttyä hän nousi Potun selkään, sillä hän ei enää jaksanut pienillä jaloillaan taapertaa ja kolhut vielä pahensivat koko asiaa.

Neith kuuli kavioiden kopsetta takaansa. Hän kääntyi nopeasti ja näki kuinka pikkutyttö
ratsasti pois ponillaan.

"Minä otan sinut vielä kiinni! Lupaan sen! Lupaan!" Neith huusi.
Hän oli vihainen, kun vihollinen oli päässyt karkuun hänen nenänsä edestä.

Silloin Neith muisti sinipäisen pojan katolla ja kääntyi jälleen. Hän ei sentään ollut päässyt pakoon vielä. Neith mietti hetken maassa mitä tekisi, oli tärkeää miettiä tarkasti joka askelta. Neith laski jousipyssynsä ja hyppäsi edessä olevalle katolle. Hän päätti seurata miestä, niimpä hän lähtii kovaan juoksuun miehen perään.

Onneksi oli vielä mahdollisuus saada varas kiinni. Mutta Neith ei kuitenkaan aikonut päästää pikku kääpiötyttöäkään silmistään.Hän löytäisi tämänkin vielä, joskus.

'Missäköhän muut Aasalaiset ovat...' Neith mietti Eikö kukaan enää halunnut estää Vaaneja?

Neith oli sulkenut silmänsä ja kompastui katolla olevaan rakoon.
-"Eikö kukaan pidä edes taloaan kunnossa?" Hän huudahti närkästyneenä ääneen. Neith oli iskeytynyt kädet edellä kohti katton pintaa. Neithin kämmeniin sattui hieman, ja niihin tuli pieniä ruhjeita. Hän kuitenkin pyyhki hien otsaltaan ja nousi pystyyn. Oli aika ottaa varas kiinni.

Sinihiuksinen mies vaistosi jonkun tähtäävän häntä. joten hän katsoi kääpiöön päin. Katse oli tiukka, kunnes poni tuli hieman hänen katseensa väliin. Mies oli aivan hiljaa. Hän oli tähtäimessä toiseen päin, mutta joussipyssy veti miehen kiinostuksen.
"Anteeksi vain, mutta mitä minä olen mukamas varastelevinani. Olen tässä menossa töihin", Sinihiuksinen Serag sanoi.
Mies asteli kohti tätä, kenelle hän oli vastannutkin. Silmät seurailivat jousipyssyä. Huulet eivät olenkaan liikkuneet.

"Aijaa, mutta minä pidän sinua silmällä", Neith sanoi ja punastui hieman erehdyksestään.
"Katsokin, ettet varasta mitään!" Neith huusi pojalle. Hän laski jousipyssynsä ja
viiletti pojan ohitse.

Serag katsoi häntä hieman ja seuraili tarkasti tämän jokaista liikettä.
Hänen huulet nousivat hieman ja niiden alta paljastui yksi hammas pidempänä, kuin muut hampaat, mutta huulet nopeasti taas peittivät sen.

Nopeimmat ja tarkimmat saattoivat nähdä miehen hampaan.
"Ei se mittään. Moni erehtyy minusta todella paljon. " Serag sanoi.
Mies käänsi katseensa ihmisten ilmeisiin, jotka seisoivat torin väkijoukossa. Noita ilmeitä oli välillä hauska katsoa, ainakin miehen mielestä.

Neith pysähtyi ja kääntyi jälleen miestä kohti. Hän katsoi tätä hieman kummeksuen.
Miehen olemus oli hieman erikoinen, mutta häntä silti mietitytti miehen sanat siitä, että monet olivat erehtyneet jo aikasemmin paljon hänen aikeistaan.
"Mitä tarkoitat, millä tavalla erehtyneet?", hän kysyi uteliaana, tuijottaen miestä päästä varpaisiin.

Hän otti askeleen lähemmäs, ja piti varmuudeksi toista kättään jousipyssyllä, muttei kohottanut sitä.
"Et taida olla Aasa, vai mitä?"

Mies käänsi katseensa heti takaisin.
"Mitäs luulet? Etkö muka huomaa ulkonäössäni mitään? "Mies sanoi kysyvästi.
Serag käänsi katseensa kohti ihmisä, jotka katsoivat häntä ivaliisesti.

"Mitä sinä hyötyisit, jos kertoisin kuuluisinko vai en?" Serag kysyi, hieman ivaa äänessään.
Sinisetsilmät kertoivat miehen olotilasta. Aurinko alkoi paistaa voimakkaasti tämän selkään, se poltteli. Serag asteli varjoon niin, että hän näki sieltä kuitenkin jousinaisen.

" Ulkonäöstä? En, näytät tavalliselta ihmiseltä. Paitsi että olet hieman epäilyttävä, ja ajattelin että olet varas niinkuin muutkin vaanilaiset. Taidat olla uusi?" Neith sanoi ja tuli taas lähemmäs.

" Olen Neith, entä sinä?" Hän jatkoi ja katseli miestä tarkkaavaisena.

Serag hieman naurahti.
" Osittain kuuluun Vaaneihin ja osittan en kuulu. Riippuen mistä katsoo. Ai, sillä perusteela päätelet minut Vaaniksi", Serag naurahti.
Mies katsoi miten tuo nainen asteli häntä kohti, ja esitteli itsensä.
"Serag täs miä vain. En omista mitään kummoisenpaa nimeä". Serag sanoi.

" Ahaa, Serag. Mutta vastaathan kysymykseeni?" Neith kysyi.

"Jos muistat se oli: Oletko uusi?" Neith muistutti miestä. Hänen hiuksensa liehuivat hieman tuulessa. Hän otti vielä askeleen eteenpäin, jotta näkisi toisen täysin. Mieshän seisoi varjossa, eikä hänen koko olomuotoaan voinut havaita muuten, kuin tulemalla lähemmäs. Erityisesti Neithiä mietitytti toisen hiustenväri, sininen.


"No, sanoit aikaisemmin meneväsi töihin. Millaista työtä sinä teet?", Neith kysyi, ja
kohotti samalla toista kulmakarvaansa korostaakseen kysymystään.
Tuuli heilautti jälleen hänen hiuksiaan.
"Minä taas olen soturi, jos sinua kiinnostaa tietää", hän lisäsi hiljaa, katsoen pimenevää taivasta.

Hei, haluaisin ilmoittaa peliviestien pituuksista. Ihan tämän pelin alussa, viestien pituudet ovat olleet hyvät. Nyt ne ovat kuitenkin laskeneet parin rivin mittaisiksi vuorosanoiksi.
Niiden tulisi olla pidempiä. Jotta saisitte viesteihin enemmän pituutta, voitte lisätä niihin pelaajan omia ajatuksia, kuvauksia ympäristöstä jne.

Viestien tulisi olla vähintään tuon mittaisia kuin on Neithin viimeinen jättämä viesti. Ja mitään pituusrajaa niillä ei ole. Eli niin pitkiä kuin ikinä jaksatte kirjoittaa, kiitos ! : )

Mies hiaman ihmetteli mitä nainen oikein yritti sanoa tuolla kysymyksellään. Hän ei kuitenkaan vastannut siihen, vaan jätti sen huomiotta.
"Mikä sinua naurattaa?" Serag kysyi.

"Minä en ole uusi vaan, sinä taidat olla, sillä en ole ennen nähnyt sinua täällä, vaikka olenkin asunnut täällä päin pienestä asti. Ja olen eleillyt kaummin mailmassa kuin sinä." Serag sanoi.

Mies oli talon varjoissa ja antoi naisen astella hänen läheisyyteensä.
" Miksi sinua kiinostaisi? Töihin ei ole ole kylläkään kiire." Mies sanoi varjoista.
Seragin silmät olivat ainut asia mikä hänestä näkyi varjoista.
"Kiva ammatti"

"Aiot siis lorveksia täällä? Hyvä on, mutta en kyllä ole uusi." Neth sanoi
"Ilmeisesti asia on niin että olen tainnut nappailla rosvoja niin tiuhaa tahtia, etten ole ehtinyt tutustua vihollisiin." Neith jatkoi ja korosti erityisesti sanaa vihollinen.

Ilta laski. Taivas punertui pikku hiljaa.
"Ai, pidät siis ammatistani? Onhan se ihan hyvä, vaikka ei kauhean moni tämän pasikan naisista haaveile soturin urasta. Olinkin perheeni poikkeus tapaus. Minulla on muuten monta monta veljeä.
Entä sinun perheesi?" Neith uteli ja tarkkaili miehen liikkeitä.

Tuo mies on jotenkin outo... Neith ajatteli ja katseli kuinka taivas oli tummennut. Se ei ollut enää punertava, nyt oli jo saapunut ilta ja pari tähteä syttynyt synkälle yö taivaalle.

" No miten on?" Neith kysyi kärsimättömänä.

Serag oli aivan hiljaa ja alkoi tulla hieman esille, kun aurinko oli laskenut lopulta talojen taakse. Katu oli melkein tyhjillään. Vain humalaiset ja nuoret ihmiset etsimässä elämän kumppaneita.

"Se on kylläkin harvinaista naispuolisesti. Olen kylläkin kuullut, että naiset ovat parempia kuin miehet." Serag sanoi mielistellen.
Nyt hän tuli melkein kokonaan näkyviin.
" Olen perheeni ainut lapsi ja se on ihan hyvä asia, ei tule mitään ylätyksiä. "

" Ai, miksi sinä muuten olet piilossa siellä varjoissa?" Neith kysyi tuijottaen miestä yhä.

" Ja kiva kuulla, että naiset ovat sinusta parempia kuin miehet." Neith sanoi.
Hän katsahti taivaalla kimmeltäviin tähtiin. Nyt koko taivas oli täyttynyt tähdistä ja kuukin loisti taivaalla.

"Otetaanko pieni matsi, niin nähdään ovat naiset todella parempia, kuin miehet. Sitten reilulla pelillä, eikö?" Neith jatkoi.

"Siis jos vain uskallat?." Neith sanoi naurahtaen..
Hän oli valmiina pieneen matsiin, joten hyppäsi katolta ja veti jousipyssyn esiin. Hän tähtäsi suoraan kohti Seragia.
"Valmista?!" Neith huusi ja virnuili Seragille.

"Ethän pelkää?" Hän jatkoi.

Serag tuli kokonaan esille. Miehellä oli pieni hymy huulillaan. " Pitäisi tieää saat arvata."
"käyhänse minulle ihan hyvinkin. Enkä pelkää paitsi yhtä, mutta en sano sitä sinulle. " Serag sanoi iloisesti.
Vihdoin joku oli haastanut hänet, kun hänet kierretään kaukaan. Mies valmistui naisen jousi pyssyyn ja katsoi naisen askelia.
"oletko sinä valmis?" Mies kysyi.
hetkessä mies oli hävinnyt paikalla missä oli sanonut naiselle.
" Alkaako jo pelottaa?" Serag sanoi naisen takaa ja lähellä naisen kaulan ja korvan väilillä, mutta hän ei llut enään siinäkään.

"Ei todellakaan, minä aivan nautin tästä, mutta etkö pysty olemaan paikoillasi, pelottaakom että osun?" Neith kysyi ivallisella äänellä.

"Ainiin unohdin kertoa että olen suurnymfi." Neith sanoi nopeasti.
"ja sinähän olet vampyyri, ja muistakkin että minua ei pelota mitkään vampyyrit ja muista myös se että en pelkää mitään." Neith sanoi ja siirtyi nopeasti paikasta toiseen, pian hän oli miehen takana ja otti tätä kaulasta kiinni. Toisella kädellä Neith otti puukkonsa ja piti sitä kaulan lähellä ja oli valmis iskemään.
Ennen puukkonsa esiin ottamista Neith oli salaman nopeasti laittanut jousipyssynsä selkäänsä kiinni. "No, pelottaako sinua?" Neith sanoi.

"Kuinka vanha olitkaan?" Neith kysyi vaivihkaa miehen selän takaa.

Mies hiamn hätkähti, mutta antoi naisen uhatella.
"Anteeksi mikä, etkä olekkaan sotilas vai. Anteeksi, mutta en ole vampyyri. "Serag sanoi.
Hän kääntyi naista päin. " miksi haluat tietää minun ikäni. Voi harmi, mutta naiselta ei saa kysyä ikää." Sinihiuksinenhiuksinen ja pitkä takki yllään mies sanoi.
Mies lähetyi todella lähelle naista ja oli suudellakseen samalla, mutta hän kumartui alas ja siitä hyppäsi alas katolta.
" Olet aika nopea."

Neith hätkähti hiemanmiehen suutelu yrityksestä.

" Halusin vain tietää kuinka vanha olet kun kuolet." Neith sanoi.
"Olen kyllä sotilas, mutta minulla on myös puukko matkassa." Neith jatkoi.

"Ja en kyllä anna kenenkään edes yrittää suudella minua!" Neith huusi.
Neith hyppäsi myöskin alas katolta aivan sinihiuksisen miehen eteen.

Mies hieman hymähti naiselle. " ai että minä kuolisin." Mies sanoi.
Serag katsoi kun nainen tuli hänen eteensä. " En edes yritä mitään. Minusta tuntuu että se olisi juuri toisten päin. "
Valkoinen paita alkoi sinistyä, kun siinä oli kaksi kättä ja siinä lähti naista isku.
" Sinulla on mennyt ampiainen päähäsi. "