Yön jälkeen.

Ray kääntyi selälleen, katselleen majan kattoa. "En ole varma, voisimme lähteä jo, mutta jos tahdot vielä mennä peseytymään niin ei se minua haittaa.. Vaikka muuri nyt sortunut onkin se ikävä kyllä estää minua peseytymästä.." Ray hieroi hieman ohimoaan, ajattelleen taas eilistä tapahtumaa. Hän kurotti kätensä, silittäen hetken aikaa Elysian hiuksia. "No, valintahan on sinun."

" Ei minun tarvitse käydä peseytymässä." Elysia sanoi. " Joten voimme varmaan lähteä?" Hän jatkoi. Elysia nousi seisomaan, ja käveli lähteille. Hän jäi odottamaan sinne Rayta, joka oli vielä majassa. " Mehän voisimme tulla tänne toistekkin, eikö vain? Jos se siis sopii sinulle." Elysia sanoi kovaan ääneen, niin että Rayn pitäisi se kuulla.
Elysia suuntasi katseensa kirkkaalle taivaalle ja suojasi silmiään toisella kädellään.

Ray nousi lopulta seisomaan, ja asteli Elysian vierelle. "Voimme tulla tänne tottakai uudestaan, ellei sinua haittaa samassa paikassa kanssani kylpeminen.." Mies naurahti, lähtien hitain askelin kävelemään tietäpitkin kohden Payonia. "Entäs nyt?" Hän sitten lopulta kysyi.

" Ei minua enää haittaa kanssasi kylpeminen." Elysia sanoi hymy suin, muistaen eilispäivän tapahtumat.
Jälleen Elysia lähti seuraamaan Rayta. Entäs nyt? Ray kysyi lopulta.
" En tiedä.." Elysia vastasi.

"Niimpä, en minäkään tiedä.. Voisin tottakai palata takaisin majatalolle.." Ray huokaisi. Hän tiesi liiankin hyvin että Renault ei pitäisi sitä kovinkaan hyvänä kun hän oli vain kadonnut eilen .
Hetken mies hieroi otsaansa miettien miten tästäkin sotkusta selviäisi. "Huoh.. Pitänee keksiä jotakin.."

" Minä varmaan menen kotiini, tai sitten torille...." Elysia sanoi.
Hän ei tiennyt minne mennä, sillä ei kukaan häntä missään odottelisi, hänhän asui yksin, eikä sisaruksiakaan ollut. Elysia huokaisi. Paitsi kyllähän Charles kotona odottaa, jotta annan sille ruokaa ja että se pääsee ulos.Elysia mietiskeli. Ehkäpä sitten menen kotiin.

Ray huokaisi uudestaan, vilkaisten Elysiaa hetken aikaa. Ajan kuluttua he saapuivat lähelle Payonin portteja ja Ray pysähtyi hetkeksi. "Ja taas sitten tavalliseen rutiiniin, vai..?" Mies lausui huokaisten, ja katsoen naista hetken aikaa silmiin. "No, kisataan portille." Ray yht'äkkiä huudahti, lämäisten leikkimielisesti naisen takamusta uudelleen ja lähti juoksemaan porttia kohden, sellaista vauhtia että nainenkin saisi hänet kiinni. Totta puhuen, Ray oli kiitollinen siitä että oli tavannut Elysian, tiedä sitä, mitä tästäkin voisi kehittyä..

Elysia lähti juoksemaan portille. Hän ei tiennyt, mitä tekisi loppupäivän, mutta ei ehtinyt ajatella asiaa nyt. Elysia oli nyt Rayn kohdalla, ja alkoi koventaa vauhtiaan. Portti häämötti edessäpäin, eikä matkaa ollut enää.
Päästyään portille hän sanoi "No, nähdään sitten joskus."
"Moikka" Elysia sanoi vilkuttaen Raylle ja asteli portista sisään.