Yön jälkeen.

Anteeksi, sanoi Ray. "Ei se mitään tuollaistahan sattuu..:" Elysia sanoi nolona. Elysiaa pyörrytti, mutta koetti silti olla pyörtymättä. Elysia katsahti muuriin. Siitä oli vielä pieni osa jäljellä. Hän ei olisi uskonut muurin sortuvan, sillä siinä oli vain yksi lohkeama, eikä sekään kovin suuri. Elysia mietti mitä voisi tapahtua seuraavaksi, mitä hän tekisi nyt?
Elysia ei ehtinyt kauaa miettiä asiaa kun hän jo pyörtyi. Hän alkoi painua hiljalleen vedenalle.

Ray katsoi myös muuria. Ehkäpä aika oli kolunnut muurin perustuksia jo aika pahasti ja johtanut sen sortumiseen. Sitten Elysia menetti tajuntansa ja alkoi vajota veden alle. "Elysia!" Mies sukelsi nopeasti naisen perään, ottaen tästä kiinni ja tuoden tämän pään veden yläpuolelle. Hän asettui istumaan eräälle kivelle, pidelleen samalla Elysiaa sylissään, koettaen pitää katseensa poissa naisen rinnoista. Hetken aikaa hän mietti, painaen sitten huulensa naisen huulia vasten, antaen tälle tekohengitystä jotta mahdollinen keuhkoihin joutunut vesi saataisiin ulos.

Elysia räpsäytti silmänsä auki. Hän pelästyi hieman nähdessään Rayn. Elysia työnsi Rayta hieman poispäin itsestään merkkinä siitä ettei tarvitsisi enää tekohengitystä. Elysia punastui tapahtuneesta.

Hän käänsi katseensa Rayhin ja sanoi: " Kiitos kun pelastit minut...". Kääntäen katseensa kuitenkin sen jälkeen maahan, jottei sattusi vahingossa näkemään mitään. Elysia nousi pois Rayn sylistä ja meni veteen. Hän etsi kiven ja istui sen päälle. Mitäköhän seuraavaksi? Elysia mietti.

Ray punastui lievästi huomatessaan Elysian heränneen, ja työntävän häntä kauemmas jolloin mies käänsi katseensa muualle. Hän päästi Elysian sylistään ja käänsi tälle selkänsä jottei näkisi mitään vahingossakaan.

"Eipä kestä.." Mies sanoi, koettan keksiä jotakin sanottavaan, istuen edelleenkin sillä samaisella veden alaisella kivellä. "No.. Mitäs nyt..?"

"En tiedä." ELysia sanoi. "Oletko jo kuullut niistä jouluntanssiaisista?" Elysia jatkoi. Hän ei tiedä mitä tekisi nyt, eikä mitä tulisi tekemään. Häntä ihmetytti miten se muuri oli päässyt sortumaan, kun siinä oli vasta yksi halkeama, tosin olihan muuri todella vanha. Elysiaa nolotti kaikki tapahtunut. Häntä nolotti kamalasti.

"Olen minä.." Ray vastasi, kääntäen katseensa Elysiaa kohden. Hetken aikaa hän istui vain siinä toimettomana. Hän ei tiennyt mitä tehdä tai sanoa, vain istua siinä ja katsella Elysian selkää. Sitten hän päätti. Hän liikahti kiveltä, uiden hitaasti Elysian taakse, ja halasi tätä koettaen varoa koskemasta tämän rintoja. "Elysia.. Tahtoisitko sinä.." Hetken aikaa oli hiljasta. "Olla parini niissä tansseissa..." Ray ei näyttänyt sitä mutta tilanne oli nolostuttava. "Tai, no.. eihän sinun ole pakko jos et tahdo.."

Elysia hieman säikähti kun Ray tuli halamaan. "Voisinhan minä." Elysia sanoi. "Milloinkohan ne tanssiaiset ovat?" Elysia mietti ääneen. Hän mietti että jos hänellä olisi tarpeaksi rahaa ja aikaa hän voisi ostaa kankaita ja ommella itselleen asun, tai miksei sitten varastaa. Ja olihan hänellä tallessa äitinsä vanha tanssiaisasu.

Samalla hänelle tuli mieleen kuinka kauan he olivat olleet lähteillä? Nimittäin olisihan se kiva palata Payoniin ennen kuin tulee pimeää. "Mihin aikaan lähdemme täältä? Tuli vain mieleen että olisi parempi jos palaisimme Payoniin ennen kuin aurinko laskee, mutta tietysti jos haluat, voimmehan me jäädä tänne yöksikin..." Elysia mietiskeli jälleen ääneen. Hän päätti pitää hieman taukoa puhumisesta, jotta Raykin saisi suunsa avattua.

" Lähiaikoina, en ole aivan varma.." Ray vastasi, irrottaen kätensä ja ottaen Elysiaan hieman etäisyyttä. Hetken aikaa mies mietiskeli. Hänhän voisi lainata Renaultin pukua, mutta voisihan hän aina ostaa uudenkin mutta raha se vain ongelma tahtoi olla.

Naisen sanat saivat Rayn katsomaan taivaalle. Toden totta, aikaa oli kulunut paljon ja heidän pitäisi kai myös lähteä.. Toisaalta kuitenkin, täällä oli paljon turvallisempaa kuin Payonissa. "Kuule, voisin värkätä jonkinlaisen suojan ja nukkumispaikat meille, sillä uskon että olisimme täällä paljon turvemassa kuin Payonissa." Mies ui hiljalleen Elysian ohi, nipistäen ihan leikillään naisen takapuolta. "No, käyn vaihtamassa ja aloitan hommani." Ray sanoi, virnistäen naiselle varsin leikkisästi samalla kun hän nousi vedestä, kuivatteli hetken ja kävi pukemassa vaatteet päällensä. Sitten hän istui satumanvaraiselle kivelle, selkä Elysiaan päin jos nainen nyt vaihtamaan vaateita sattuisi.

Kuule, voisin värkätä jonkinlaisen suojan ja nukkumispaikat meille, sillä uskon että olisimme täällä paljon turvemassa kuin Payonissa. Ray sanoi.
"Niin." Elysia vastasi hieman hymyillen, tosin Ray ei nähnyt sitä, sillä Elysia oli hänen selin. Ray ui Elysian ohi nipisteän hänen takapuoltaan. Elysia punastui hieman, mutta uskoi miehen tehneen sen leikillään, sillä ei Ray kovaa nipistänyt. Kun Ray nousi vedestä Elysia pisti silmänsä kiinni, jotta ei näkisi tätä alasti(tosin hän oli nähnyt Rayn alasti aiemmin). Kun Ray oli vihdoin pukenut ja mennyt istumaan kivelle selkä Elysiaan päin, hän nousi vedestä ja kuivatteli itsekkin hetkisen ja veti vaatteet päällensä.

"Voin auttaa sinua rakentemeen suojaa. Mistä aloitamme?" Elysia sanoi kävellen Rayn viereen.

"Voithan sinä toki, käyn katsomassa erästä hylättyä, lahoa mökkiä jospa siellä olisi jotakin käyttökelpoista." Ray vastasi, hymyillen pienesti Elysialle. Hitaasti hän sitten seisomaan nousi, venytellen käsiään ja "vahingossa" samalla naisen takapuolta kevyesti läpsäisten. Sitten hän lähti rauhallisesti kävelemään tietä kohden, kadoten paikalta noin pariksi minuutiksi palaten sitten mukaan kaksi pölyistä peittoa.

//Mitähän tästäkin syntyy? ^_^//

Ray läpsäisi Elysian takapuolta. Täälä kertaa Elysia ei punastunut, vaan näytteli että mitää ei tapahtunut. Elysia katseli kun Ray lähti kävelemään tietä pitkin. "Voisin käydä katsomassa jos löytyisi pari sopivan pitkää puun runkoa tai jotain." Elysia mietti. Hän lähti samaa tietä pitkin, mutta kääntyi kuitenkin pienelle polulle jonki varrelta hän löysi pari pitkää puunrunkoa. " Toivoittavasti nämä kelpaavat." Elysia sanoi nostaen yhden puunrungoista. Hän näki kuinka Rya palasi, joten lähti kiskomaan puunrunkoa lähteille. " Kelpaako tämä?" Elysia sanoi kun oli päässyt Rayn viereen. Hän laski puunrungon heidän eteen. Sitten Elysia alkoi venytellä jalkojaan ja huitaisikin toisen niistä vahingossa päin Rayta. Hän ei tiennyt minne se osui, joten hän sanoikin heti: "Anteeksi."..

Ray katse kulkeutui naisen tuomaan puunrunkoon. "Kyllä, kyllä tuo kelpaa." Mies vastaisi pienesti. Elysian sitten holtittamasti venytellessä jalkojaan hän tarrasi juuri potkaisevaan jalkaan kiinni, sillä se oli jo koskettanut hänen haarojaan ja aiheuttanut kipua jota oli vaikeata kuvailla. "Voisit.." Murahdus kuului miehen suusta. "Olla hieman varovaisempi mihin sinä näitä hentoja jalkojasi heilutat..?" Hän laski Elysian jalan takaisin maahan, ja vilkaisi uudestaan tukkia. "Kaipa minä tuosta jotakin saisin.." Hän vastasi, nostaen rungon kepeästi harteilleen ja asteli isojen kivien muodostaman "talon" luokse, josta puuttui katto. Hän kiipesi ja asetti tukin kivien päälle. "Noin, tästä saadaan edes jonkinlainen kattoa.." Ray lausui, kääntyen katsomaan Elysiaa. "Mistä löysit nämä? Voisin käydä hakemassa loput." Saatuaan vastauksen , hän kävi loput tukeista varsin nopeasti ja sittenpä oli katto valmis. Hän asetti peitot kivien väliin, ja asettui itse istumaan kivistä seinää vasten. "Tule, sen pitäisi pitää."

"Minä vain venyttelin." Elysia sanoi nolona. Sen jälkeen Ray laittoi puunrungon eräiden kivien päälle, niin että se muodosti osan kattoa. Sitten Ray haki loput puut, ja sai suojan valmiiksi varsin nopeasti.

Ray pyysi Elysian majaan. Elysia tämän kutsun kuultuaan tuli ripeästi majaan istumaan Rayn viereen. Ilta alkoi jo hämärtyä.
"Taidan ruveta kohta nukkumaan.." Elysia ilmoitti.
Samalla hänelle tuli mieleen, mitä yöllä voisikaan tapahtua, kun Ray oli jo aiemmin päivällä lähennellyt.

"Selvä, nuku sinä täällä." Ray sanoi, hymyillen vaisusti. "Rakensin suojan siksi ettei sinun nyt tarvitsisi nukkua sateessa jos sataisi.." Hetken aikaa hänen katseensa oli pysähtynyt ulos kunnes hän sitten vei sen takaisin Elysiaan taputtaen keveysti tämän olkaa. "No, koetahan saada unta." Hän sanoi nousten, ja astellen hiljakseen ulos jääden istumaan eräälle läheiselle kivelle.. "Hei, Elysia.." Hetken aikaa oli hiljaista kunnes miehen ääni kuului taas; "Pidän vahtia, tiedäthän, tällä on villieläimiä.." Todellisuudessa hän ei vain tahtonut antaa naiselle väärää kuvaa itsestään, olihan hän nyt mitä tahansa törkeätä hänelle tehnyt, kuten se takapuolen nipistyskin.

"Selvä." Elysia vastasi. Elysia meni makuulle ja painoi silmänsä kiinni. " Voit kyllä tulla tänne nukkumaan, jos ei näy villieläimiä." Elysia sanoi.
Elysia oli hyvin väsynyt, mutta pysyi hereillä. Hän odotti Rayn vastausta.
Samaan aikaan hän mietti päivän tapahtumia.

"Selvä.. Katsotaan nyt.." Ray vastasi, vilkaisten ympärilleen. Tuskin tänne yhtään villieläintä eksyisi. Jonkin tässä paikassa ei oikein viehättänyt eläimiä ja hyvä niin. Tehtyään nopean tarkastuskierroksen hän palasi "talon" suulle ja astui sisään, käyden samalla pitkäkseen Elysian viereen. "Hei, jos olet hereillä niin.. Anteeksi tämän päiväisestä.." Alkoi olla sen verran pimeää ettei hän erottanut naista joten hän sulki silmänsä, pysyen kylläkin vielä hereillä.

"Saat anteeksi." Elysia sanoi. Elysia makasi pitkän aikaa saamatta unta. Lopulta hän kuitenkin nukahti syvään aj rauhalliseen uneen.

Jonkin aikaa Ray valvoi, kuunnellen mahdollisia ääniä ja Elysiaan hengitystä. Nainen oli nukahtanut ja Ray oli myös nukahtamaisillaan. Hän hivutautui hieman lähemmäs Elysiaan, ei kiinni mutta jonkin verran lähemmäs, laittaen puoliunessa kätensä naisen lantiolle nukahtaen sitten itse.

Oli aamu. Elysia havahtui hereille, kun aamuauringon säteet tulvivat majaan sisälle. Hän hieroi hieman silmiään. Hän näki Rayn edessään. Hän ei ollut ilmeisesti vielä herännyt. Elysia huomasi Rayn käden lantiollaan, mutta ei viitsinyt siirtää sitä, jotta Ray ei heräisi. Joten Elysia katseli kun Ray nukkui hänen edessään. Ray näyttää söpöltä nukkuessaan. Elysia mietiskeli.

Ray liikahti pari kertaa unissaan, mumisten epämääräisiä sanoja joista erottui vain kaksi; "Kaunis" ja "Elysia." Sitten hän alitajuisesti, (nähtävästi näkemänsä unen perusteella) veti naisen aivan kiinni itseensä. Herännyt hän ei olut vieläkään ollen aivan täysin tietämätön toimistaan. Hetken aikaa hän vain tuhisi kaikessa rauhassa, kunnes sitten hän vain yksinkertaisesti suuteli kevyesti Elysian huulia. Tietoisesti tehty teko? Ei, vain täysin jotakin mistä hän ei ole tietoinen.

Elysia hämmästyi miehen tekoa. Hän ei kuitenkaan pyristellyt pakoon vain oli siinä miehen syleilyssä. Elysia slki silmänsä ja antoi miehen suudella.

Ray avasi pikku hiljaa silmänsä, huomioiden omaksi hämmästyksekseen olevan Elysian erittäin lähellä itseään ja heidän huulensa yhdessä. Irti hän ei aikoinut, ei vain sulki silmänsä uudestaan jatkaen tätä pitkää suudelmaansa.

Elysia kietoi kätensä miehen ymärille. Hän lopetti miehen suutelemisen, ja katsoi tätä silmiin, vaikka ne olivat kiinni. Hän siveli tämän hiuksia toisella kädellään. Hän lopetti hiuksien sivelemisen ja halasi Rayta.

Ray hymyili pienesti, halaten sitten myös Elysiaa. "Noh, mikäs tämä läheisyyden osoitus on..?" Hän kysyi, katsoen naista silmiin, odottaen vastausta kysymykseensä. Tässä asennossa oli mukava olla, olihan Elysiakin siinä.

"Ei mikään." Elysia sanoi halaten Rayta. Hän lopetti lopulta halauksen ja meni hieman kauemmaksi miehestä. "No, mihin aikaan lähdemme?" Elysia kysyi katsoen Rayhin.
Elysia mietti hetken mitä pistäisi päällensä joulutanssiaisissa. Hetken päästä hän päätti käyttää äitinsä vanhaa juhla-asua. Mutta missä se oli? Ainiin, se oli ullakolla siististi viikattuna. " Minulle on ihan sama mihin aikaan lähdemme, joten sinä saat päättää." Elysia sanoi.