Yön jälkeen.

((KAUHEAN LYHYT! ANTEEKSI; LOPPU INSPIS KESKEN!)

Rauhallinen ja pilvetön päivä. Aurinko paistoi taivaalta ja linnut lauloivat laulujaan. Kaunista. Kaikkea kuitenkin varjosti yölliset taistelut Vaanien ja Aasojen välillä. Monet siviilit kuten sotilaatkin olivat kuolleet yöllä vallitsevassa kaaoksessa. Epävirallisesti Kymmenen Varjoa olivat ottaneet yön järjestyksen pitämisen hallintaansa, korjatakseen suurimman virheen jonka järjestö oli koskaan tehnyt; Aloittanut koko sodan!
Ray istui yksikseen suuren puun varjossa, silmät suljettuina ja miekka vierellään lepäämässä. Yö oli ollut rasittava, niin hänelle kuin muillekin varjoille. Ensimmäistä kertaa hän katui tekoaan sillä juuri se yö, oli muuttanut koko Payonin yhdessä yössä. Kaikki oli pilalla hänen takiaan, paska homma todellakin. "Renault, miten luulet että voimme korjata tämän..?" Hän kysyi hiljaa itsekseen, huokaisten hiljaa. Toivottavasti tämä päivä nyt paranisi.

Ray tahtoi vain kadota maanpäältä, hän oli aiheuttanut koko sodan hyväksyttyään sen typerän tehtävän. Eikä hän voisi paljastaa itseään vaikka kuinka hänen omantuntonsa hänen mieltään raastoi ja riipi, hän ei vain voinut.. Hän oli jopa luovuttanut yrityksensä Candran suhteen. Rayn oli mahdotonta saada sitä naista itselleen, eihän Candra Raystä koskaan ollut välittänytkään..

(Eli Kiyoe ja Elysia tänne!)

Elysia käveli hiljaa kaupunginpuistossa. Hän katseli ympärilleen ja huomasi jonkun istukelevan surullisen näköisenä puun varjossa. Elysia lähestyi tätä hiljaa. Vähän matkan päästä Elysia saattoi huomata tyypin olevan mies.
Hän tuli miehen eteen ja kysyi: "Saanko minä tulla istumaan viereesi?".

Elysia katsoi miestä hiljaa. Hän ei aikonut istua tai sanoa mitään vielä. Hän päätti odottaa vastausta ennen kuin tekisi mitään.

Hän katsahti aurinkoon varjostaen silmiään sen polttavilta säteiltä. Taivaalla ei näkynyt vielä yhtäkään pilveä. Hän käänsi kuitenkin katseensa takaisin mieheen.

Ray kohotti hieman yllättyneen katseensa Elysiaan ja vastasi:
"Saat, ei kukaan sinua estämässä ole.." Mies pakotti itsensä hymyilemään hiukan ja käänsi katseensa sitten jonnekin kauas. Hän ei ollut huomannut naisen tulevan, hän oli kai ollut liian paljon omissa maailmoissaan. Hän otti paremman asennon, istuen nyt selkäsuorassa puuhun nojaten.

Hetken aikaa hän naista katseli. Tämä oli kauniin näköinen, ja vaatetuksesta ei oikein voinut päätellä mihin kiltaan tämä kuului.
"Mikäs teidät tuo tänne, näin kuumana päivänä?" Ray kysyi kohteliaasti, vetäen miekkansa lähemmäs itseään. Eihän hän tahtonut että se varastettaan. Hän taputti maata vieressään, katsoen naista kohden. "Istukaa vain, ei sitä kukaan kiellä."

"Kiitos." Elysia vastasi ja istuutui miehen viereen.
"Mikäs teidät tuo tänne, näin kuumana päivänä?" Mies kysyi.
"En tiedä oikeastaan. Ehkäpä etsin uutta ystävää." Hän vastasi hieman hymyillen. " Jos saan udella, mikä mahtaa olla sinun nimesi? Minä olen Elysia-Elle Erika Eva-Evantytär, voit kutsua minua nimellä Elysia." Hän sanoi.

Elysia paransi asentoaan. Nyt oli totisesti kuumapäivä. Hänellä oli sopivan lämmin puun varjossa. Mutta auringonvalossa asia oli varmaankin toisin.
Elysia kääntyi mieheen päin odottaen tämän vastausta.

"Jos saan udella, mikä mahtaa olla sinun nimesi? Minä olen Elysia-Elle Erika Eva-Evantytär, voit kutsua minua nimellä Elysia." Nainen kysyi ja esittäytyi samalla. Ray päätti olla kohtelias ja vastasi: "Olen Ray.." Aloitettuaan lauseensa hän lopettikin samassa kuitenkin jatkaen sitten; "... Ether Creina-Deinpoika, hauska tutustua.." Mies lopulta vastasi, hymyillen hieman.
Hetken aikaa hän antoi katseensa tutkailla naisen kehoa kunnes käänsi katseensa takaisin maahan. "Ystävää, vai..." Ihmeellinen nainen, ystäviä tälläisinä aikoina oli julmetun vaikeata saada, kummaltakaan puolelta.

"On vaarallista kulkea yksin, etenkin näinä aikoina.. Tiedä mitä saattaa tapahtua, vaikka onkin päiväsaika.." Mies lausahti hiljaa, vilkaisten tuulessa heiluvia oksia.

"Itseasiassa en taida tietää." Elysia vastasi miehelle.
Hän ei oikeasti tainnut tietää, mitä voisi tapahtua.
Hän atseli hiljaa ympärilleen laittaen kätensä syliinsä. Hän istui siinä hiljaa eikä keksinyt hyvää puheenaihetta.

"Voisitko sinä kenties kertoa minulle?" Hän päätti kysyä, sillä asiasta oli varmasti hyvä tietää. Kyllähän Elysia jotenki oli perillä kiltojen välisistä riidoista, mutta...

Hän katsoi miestä silmiin hetken aikaa kunnes käänsi katseensa pois tästä. Hän tuijotti nyt eteenpäin kohti kauniita kukkaistuksia ja suihkulähteitä, joiden vesi kimalteli ihanasti kirkkaassa auringonvalossa.

Naisen kysymys ja tämän katse hänen silmissään sai Rayn olon hieman oudoksi. "Kaipa minä nyt voisin.." Mies vastasi, hieroen hieman nolostuneena niskaansa. Hetken aikaa hän mietti mitä sanoisi kunnes sitten aloitti selityksensä;
"Päivällä, niin Vaanit kuten Aasat eivät ole turvassa vaikka niin sanotaan.. Tietyt varakkaat ovat palkanneet salamurhaajia tappamaan molempien kiltojen johtohahmoja.. Jotkut jopa kateudesta." Hetken aikaa hän oli hiljaa jatkaen sitten. "Pari päivää sitten sain tiedon että eräs nainen oli surmattu sänkyynsä.. Epäilivät salamurhaksi eikä miestä löytynyt mistään.. Sitten selvisi että mies oli palkannut erään miehen surmaamaan vaimonsa jotta hän olisi päässyt vapaasti panemaan rakastajartansa.."

Hetken aikaa hän oli hiljaa, vieden katseensa sitten naiseen. "Niin päivällä kuin yölläkin, kukaan ei ole turvassa.. mutta huhut sanovat että jotkut ovat pitäneet rauhaa yöllisten taisteluiden aikana, lamauttaneet partioiden toimintoja jne.." Ray huokaisi syvään. "Muuten, voit kutsua joko Rayksi tai Crenaksi.."

"Ahaa. Aika karmivaa mielestäni. Toivon että se loppuisi." Elysia sanoi hieman synkästi. Hänestä nämä tämmöiset tappamiset eivät ole kivoja.
Hän ei halunnut kenenkään enää kuolevan tai itsensä kuolevan.

Elysia ei taaskaan keksinyt mitään sanottavaa. Hän vain tuijotti jalkoihinsa ja oli hiljaa. Hän halusi nyt jutella jostakin muusta ja saada nämä ajatukset pois mielestään.

"Mihin kiltaan sinä kuulut?" Hän kysyi, kun ei keksinyt mitään muutakaan.
Hänellä oli hieman nälkä mutta se ei häntä haitannut. Hänen ei tarvitsisi mennä syömään minnekkään. Elysia ei halunnut kysyä vielä lisää sillä pitäähän toisenkin saada vastata tai kysyä jotain.

"Ahaa. Aika karmivaa mielestäni. Toivon että se loppuisi." Nainen synkin sanoin sanoi joka sai Ray kasvoilla paistamaan selvää myötätuntoa. "Kyllä se loppuu, usko pois."
Viattomat kärsivät tästä kaikesta, aivan turhaan..

"Mihin kiltaan sinä kuulut?" Elysia kysyi, saaden miehen hätkähtämään hieman. Hetken aikaa Ray katseli jonnekin muualle, vastaten sitten: "Olen killaton.. Olen aina ollut.." Mies päätti sanansa huokaisuun ja oli aikeissa sanoa jotakin kunnes hänen vatsastaan kuuluva murina keskeytti hänet. "Eheh.. En ole syönyt koko päivänä.." Ray sanoi nolostuneena niskaansa raapien.

" Enpä ole minäkään. On vähän nälkä.." Elysia vastasi pienesti hymyillen.
Elysia istui jälleen ihan hiljaa yrittäen keksiä jotain sanottavaa.
"Mennäänkö yhdessä syömään jonnekkin?" Hän päätti kysyä ja tekikin niin. Hänellä oli nimittäin nyt aika koa nälkä. "Ei meidän ole pakko mennä nyt, mutta kuitenkin tänään, jos sopii?" Hän jatkoi katsoen Rayta silmiin.

Elysia istui jälleen ihan hiljaa odottaen Rayn vastausta. Linnut lauloivat hiljaa puissa. Ja jotkut lensivät taivaalla hitaasti. Taivas oli yhä pilvetön, ja nyt näytti siltä että päivästä tulisi erittäin kuuma.

Elysia hieroi otsaansa ja haukotteli hieman. Hän ei ollut saanut nukuttua viime yötä kunnolla.
// En koskaan keksi pidempii : D//

Pyyntö lähteä syömään naisen kanssa sai Rayn sätkähtämään toden teolla jolloin mies kupsahti maahan kyljelleen. "T-tottakai voisimme.. ja kyllähän se ihan nytkin minulle käy.." Ray sanoi hieman hymyillen samalla kun hän kapusi takaisin istumaan naisen vierelle.
Karisteltuaan roskat vaatteistaan ja saatuaan hiuksensa järjestykseen mies nousi ja kääntyi katsomaan naista. "Minnes? Voin tarjota tämän, jos siitä ei ole vaivaa." Ray lausahti hymyillen kevyesti. Hän oli huomannut kuinka nainen haukotteli ja pystyi hieman aavistelemaan ettei tuo ollut nukkunut kovin hyvin viime yönä. Hän ojensi kätensä naiselle, auttaakseen tuon pystyyn. "No, menemmekö?"

Ray kaatui pois penkiltä kuultuaan Elysian kysymyksen. Nopeasti tämä kuitenkin tuli takaisin istumaan.Raykysyi minne he menisivät syömään. Elysia ei tiennyt minne he voisivat mennä syömään, kun mies sanoi voivansa tarjota tämän kertaisen ruoan. " Hmm, en oikein tiedä minne voisimme mennä, ja on oikein ihanaa kun voitte tarjota minulle tämän aterian." Elysia vastasi Raylle.

Ray ojensi kätensä Elysialle. Elysia otti tämän kädestä kiinni ja nousi ylös.
"Voisimmehan me kävellä hieman ja etsiä sopivan paikan." Hän ehdotti Raylle.
Elysia kääntyi kohti Raytä katsoen tätä syvälle silmiin odottaen vastausta.

Ehdotus pienestä kävelystä sopi Raylle mainiosti. Tämähän olisi hyvä tilaisuus heidän tutustua toisiinsa hieman paremmin ja sitä paitsi eihän pieni kävely pahaa tee. Hän alkoi itse astelemaan hiljalleen jonnekin päin, olettaen naisen seuraavan häntä.
Kuinka monta vuotta siitä olikaan kun Ray oli saapunut kaupunkiin? 30? 50? Hän oli mennyt aikoja sitten sekaisin laskuissaan eikä se häntä paljoa haitannut. Menneisyys oli ollut hänelle tuskan aikaa, eikä hän tahtonut muistella sitä. Kuitenkin eräs tietty muisto tulvahti hänen mieleensä. Olihan olemassa eräskin paikka johon hän pystyisi menemään.. mutta se sijaitsi Payonin ulkopuolella. Ray hetken aikaa mietittyään päätti kysyä että tahtoisiko Elysia mennä sinne, on kunhan he olivat syöneet ainakin.

Hetken aikaa hänen katseensa vaelsi ympäri puistoa. Niin rauhallista, ottaen huomioon kuinka erilainen tilanne oli yöllä. Kaunis päivä myös. Sitten hänen katseensa lipui Elysiaan. Nainen oli kauniin näköinen, muodokas ja ennen kaikkea ystävällinen. Nykyään tuollaisia naisia oli harvassa, kaikki kun juonittelivat toisiaan vastaan. "Hei, Elysia.. Tahtoisitko että näyttäisin sinulle yhden paikan? Se on varsin kaukana mutta uskon että ehtisimme sinne ennen yötä.." Mies uskaltautui kysymään, kääntäen hieman häpeissään olevat kasvonsa muualle.

Elysia lähti seuraamaan Rayta. Hän käveli tämän vierellä hiljaa.
"Käyhän se." Elysia vastasi Raylle. Häntä ei haitannut vaikka paikka jonka Rya halusi näyttää oli kaukana. Elysiaa ei myöskään haittaisi jos matka kestäisi yön yli, kerrankin hän pääsisi Payonin ulkopuolelle. Elysia oli koko ikänsä asunut Payonissa, ja siksi olikin ihanaa nähdä muitakin alueita.

"En ole koskaan lähtenyt Payonista, joten on ihanaa nähdä uusia paikkoja." Elysia jatkoi iloisesti. "Missä päin se paikka on? Voisimme lähteä sinnepäin ja syödä matkan varrella jossakin." Elysia ehdotti Raylle. Olisi nimittäin helpomppaa lähteä siihen suuntaan missä paikka oli kuin mennä vastapäiseen suuntaan ja kävellä syönnin jälkeen toiseen. Se olisi myöskin nopeampaa. Vaikka Elysiasta oli ihan sama kuinka kauan matka kestää.

"Käyhän sekin, en vain ole varma että onko eräs ruokapaikka olemassa, silloin kun vielä olin lapsi niin hyvässä kunnossa se oli." Ray vastasi, lähtien johdattamaan Elysiaa kohti kaupungin portteja. He kulkivat torilla olevan väkijoukon läpi, kaikki olivat kiireisiä. Nyt oli jopa rauhallista, toisin kuin muulloin. Kaupiaat kaupittelivat tavaroitansa, katutaiteilijat maalasivat kuvia ja esiintyjät tekivät esiintymisiä (julmetun outoon muotoon laitoin). Porteille saavuttuaan Ray kävi varsiin kiivaan keskustelun (ja riidankin) vartijoiden kanssa jotta he antaisivat heidän poistua kaupungista.

He astelivat metsätietä pitkin, kohden erästä kalliokkoa metsän keskellä. Ympäröivistä puista pystyi kuulemaan lintujen laulua ja muuten vain rauhallisen ilmapiirin. "Meidän pitäisi olla kohta perillä, harvat täällä käyvät mutta hyvä niin.."

Elysia jatkoi Rayn seuraamista. He kävelivät torilla olevan väkijoukon lävitse, menivät kaupungin porteille, ja poistuivat Payonista.

He kävelivät pitkän matkaa metsätietä, erästä kalliokkoa kohden. Kalliokko oli metsän keskellä.
Meidän pitäisi olla kohta perillä, harvat täällä käyvä mutta hyvä niin..
Ray sanoi. Elysia hymyili, sillä ei jaksanut odottaa paikan näkemistä. He olivat kävelleet kauan. Nyt oli keskipäivä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Metsän puut onneksi varjostivat hieman polkua, jossa Ray ja Elysia kävelivät.

Linnut istuivat hiljaa puiden oksilla. Ne sukivat nokallaan höyhenpeitteitään. Pari niistä alkoi laulaa hiljaa. Elysia kuunteli niitä sanomatta sanaakaan.

"Olemme perillä" Ray julisti iloisesti, osoittaen heidän edessään kookasta lähdettä jonka väliin oli laitettu tukevan näköinen seinämä. He olivat saapuneet kuumilla lähteelle, paikaan josta nähtävästi Ray oli tietäväinen (Nyt Elysian lisäksi). "No, minä menen tuolle puolelle joten saat olla tällä puolen." Ray lausahti, lähtien astelemaan kohden seinämän toisella puolella olevaa lähteen osaa. Syy seinien pystykseen? Eihän kurkkimaan toista saanut mennä. Asteltuaan seinämän taakse, Ray alkoi riisumaan vaatteitansa ja tämän tehtyään hän astui varovasti veteen, upottaen sitten koko kehnonsa päätä lukuun ottamatta veden alle. "Olinkin unohtanut kuinka hyvältä tämä tuntui.." Ray naurahti itsekseen.

Olemme perillä, Ray julisti. He olivat saapuneet kuumille lähteille.
No, minä menen tuolle puolelle joten saat olla tällä puolen, Ray sanoi ja käveli kohti seinämän toisella puolella olevaa lähteen osaa.

Elysia riisui vaattensa ja astui lähteeseen. Vesi oli ihanan lämmintä. Hän upotti veteen lopulta koko ruumiinsa ja uiskenteli pikkuisesti vedessä, jääden lopulta keskelle lähdettä. Elysiasta oli ihanaa olla lähteessä. Se oli hänen ensimmäinen kertansa lähteessä. Elysia meni vaatteitensa luo ja otti käsiinsä rusetissaan olevan pinni. Hän nosti hiuksensa ylös ja kiinnitti ne pinnillä, sitä varten että ne eivät kastuisi. Elysia palasi takaisin lähteen keskelle. Auringon säteet saivat lähteen veden kimaltelemaan. Elysia katseli lähden kimaltelevaa vettä.

Ray nojautui seinämään vasten huokaisten samalla. Hän istui eräällä veden alaisella kivellä ja tuijotti kimaltelevaa veden pintaa. "Pidätkö tästä..?" Ray päätti kysyä Elysialta. Hetken aikaa mies pysyi hiljaa, jatkaen sitten. "Tiedätkös, vanhempani löysivät tämän paikan, silloin kun he olivat nuoria. Tämä oli heidän "Erityinen" paikkansa.." Ray naurahti pienesti. "Äitini rakensi tämän muurin koska isäni tirkisteli koko ajan häntä toiselta puolelta ja mitä kuulin, sain alkuni myös täällä.." Mies sanoi, ollen taas hiljaa. "Hassua.." Hän sitten lopulta sanoi, hiljentyen nyt kokonaan. Olisihan se mukavaa antaa naisellekin puheen vuoro.

Paikassa oli jonkin verran muistoja. Ray oli käynyt täällä vanhempiensa kanssa silloin kun hän oli ollut vielä lapsi.. Ah, kuinka hän ikävöikään niitä vanhoja hyviä aikoja. Mutta ne olivat jo kauan sitten menneet ja hänen täytyi elää tätä päivää

"Minä pidän tästä paikasta erittäin paljon." Elysia vastasi Rayn kysymykseen. Ray oli hetken hiljaa, ja alkoi kertoa vanhemmistaan.
Elysia kuunteli Rayta. Se muuri oli kyllä tarpeellinen. Jos muuria ei olisi ollut Elysia olisi tuskin mennyt veteen.

"Tämä on kaunis paikka." Elysia totesi ääneen. Se oli hyvällä paikalla, sillä moni ei kävellyt paikan ohi ja aurinkokin pääsi paistamaan hyvin puiden lomasta. Linnut lauloivat hiljakseen puiden oksilla, ja päivä oli lämmin.

Elysia etsi vedestä kiven ja istui sen päälle, hän nojasi lähtene reunaan ja painoi silmänsä kiinni. Nyt oli hyvä hetki rentoutua. Onneksi oli aurinkoinen päivä, ja tuskin alkaisi satamaan.

Ray oli tarkoituksella antanut valoisan puolen lähteestä naiselle, ihan kohteliaana miehenä hän oli itse ottanut varjoisan puolen. "Tämä on kaunis paikka." Elysia sanoi, saaden Rayn hymyilemään pienesti. "Kaunis paikka, kauniille naiselle.." Ray totesi, huokaisten syvään.

Siitä oli kauan kun hän oli viimeksi muistellut vanhempiaan. Hän muisti erään päivän jolloin hän oli ollut hieman vanhempi ja hänen isänsä oli alkanut pervoilemaan Rayn äidille, jolloin poika ja äiti olivat molemmat kolauttaneet miestä puisella kepillä päähän. Ray naurahti hiljaisesti.
Totta jos puhuttiin, hänen mielensä teki kurkistaa muurin toiselle puolelle, paha tapa joka oli hänen isältään periytynyt mutta hän vastusti houkutusta, vaikeata se kuitenkin oli.

//Vedetääks, hieman pervoks meininki? Muuri vois sortua.. *Wink* ;P//

// Ihan sama, siitä vois tulla vähän hauskempaa : D //

Elysia hymyili pienesti. Hän jatkoi paikan katselemista. Kaikki oli kaunista, ihan kuin oikeassa kylpylässä. Elysia siirtyi lähemmäs muuria. Hän katseli sitä ja huomasi siinä pienen lojenneen kohdan. Se vielä tästä puuttuisi jos tuo muuri nyt murtuisi kokonaan. Muurin pinta oli sileä, ihan kuin se olisi tarkoituksella tehty sileäksi. Elysia kääntyi ja alkoi nojaamaan muuriin.
"Tässä muurissa on muuten pieni lohkeama, toivottavasti muuri ei sorru.." Elysia sanoi ääneen, hieman naurahtaen.

Elysia nosti kätensä suunsa eteen, ja lopetti hihittämisen. Hän halusi antaa Raylle puheenvuoron, sen sijaan että räkättäisi maassa niin lujaa kuin pystyisi.

"Lohkeama?" Ray kysyi ihmeissään, nousten itsekin vedestä ja kyyristyi tutkimaan sitä. Totta, muurissa oli lohkeama mutta tuskin se saisi muuria alas.. Eihän? Hetken aikaa hän kulki muuria myöten, etsien mahdollisesti uusia halkeamia. "Tuo taisi olla ainooaaa!" Ray ehti jo aloittaa sanansa kun muurin osa johon hän nojasi petti, saaden miehen horjahtamaan toiselle puolelle lähdettä. Hetken päästä hän nosti kehonsa veden alta, pidelleen päätänsä molemmilla käsillään. "Ai perkele, vihaan vedenalaisia kiviä." Vasta nyt hän huomasi seisovansa alastomana, (Kaikki näkyy ^^) ja sitten pikainen vilkaisu Elysiaan sai hänet nopeasti sukeltamaan veden alle, puhtaasti häpeästä. He-helvetti! Mi-mitkä muodot! Ray ajatteli, koettaen rauhottaa itseään.

Elysia tutki muuria kun se jo sortuikin. Samassa Ray olikin jo samalla puolella kuin Elysia. Neitokainen tietenkin punastui. Hän oli vain töllännyt, kun Ray oli tullut vahingossa muurin läpi ja nähnyt tämän ilki alastomana. Asia hieman huvitti häntä, mutta kun Elysia tajusi, että myös Ray oli saattanut nähdä hänet, yhtä ilkisen alastoma, kuin hän oli nähnyt Rayn, asian huvittavuus laski hänen mielessään roimasti.

Ray ehti mennä veden alle ja Elysia hieman helpottui. Hän kääntyi ympäri, jos Ray sattuisi nousemaan vedestä hän menisi eden alle niin että vain hänen päänsä olisi pinnalla.

Ilman puute. Tottakai, olihan Ray vain kuolevainen ei mikään pirun kala joten hetkeä myöhemmin hän nosti päänsä pintaan, haukkoen henkeä. Hän koetti varoa katsetta Elysiaa kohden, vaikka silmäkulmastaan hän pystyi silti naisen alastoman kehon näkemään. H-hän on paljon kauniimpi ilman vaateita.. mutta miksi muurin piti nyt pettää.. Ray ajatteli hermostuneena, koettaen saada kuvan Elysian alastomasta kehosta mielensä perälle. "Anteeksi.."