Matkalla määränpäähän

Eredeus selasi kirjan pian loppuun, pamauttaen sen vihaisena itselleen kiinni ja heittäen sen jonnekin kauas. Hän haroi kevyesti hiuksiaan, katsoen ymmärtämättömänä Furiusta.
"Mitä Odinin nimeen siinä sitten lukee? Kerro minulle, Aniara.." Eredeus katsoi tuskaisena sisartaan, joka istui yhä paikoillaan, apaattisena. "Aniara ei kestä tuota. Minun on saatava hänet pois sieltä. Hän on vangittu sielu, Furius, eikä hän kestä enempää vankeutta."

Eredeus nousi vihaisena seisomaan, tuntien taikuuden pyörivän kättensä ympärillä vastaten tunteisiinsa. Hän otti askeleen eteenpäin, toisenkin, pysähtyen kuitenkin ennen kuin osuisi suojakenttään. Eredeus ei saanut katsettaan irti sisarensa kuolleesta katseesta, eikä huomannut, kun yhtäkkiä lyyhistyi lattialle istumaan. Vain hämärästi hän tajusi, ettei ollut muistanut hengittää, liian taikuuden ylläpitäminen vaati veronsa. Hän laski katseensa takaisin sauvan piirtelemiin kuvioihin. Niistä saattoi tulkita jotain vankeudesta tai tuskasta, mutta loppuun hän ei edes jaksanut keskittyä enempää. Furiuksella olisi paljon selitettävää.

Ilman syytä ja varma tieto epäonnistumisesta Eredeus viskasi puolikuun muotoisen taika-aallon sauvaa kohti, joka kimposi, osuen häntä rintaan. Eredeus irvisti kevyesti, hän tunsi kirvelevän haavan ilmestyneen olkapäähänsä. Saaden siitä idean hän viskasi vielä toisen ja kolmannen, jotka vain suurensivat haavaa ja viilsivät sen alle uuden. Enempää hän ei jaksanut. Hän laski kätensä syliinsä, rentouttaen mielensä, päästäen osan taikuudesta takaisin vapaaksi ympäröiviin esineisiin. Eredeus hengitti jälleen kevyemmin, tuntien suuren paineen hellittävän olemuksessaan.

Pienesti Scorpius säikähti miehen kirjan heittoon. Silmät seurasivat minne miehen oli heittänyt kirjan. Siitä hän saattoi päätellä, että Eredeuksella oli pinna kireällä.
" Nähtävästi haluat tietää vankilaitten kirjoitusta, mutta valitan minä en voi kertoa, jos et ole ollut vankilassa. " Furius sanoi.
Samalla hän huomasi, että hän oli puhunnut menneisyydestä. Siinä vaiheessa hän kiroili itsekseen, koska nyt Eredeus alkaisi epäröimään häneen. Hän ei kuitenkaan halusisi menettää tuttavuutta ja ystävyyttä mieheen, joiden harvojen kanssa tulee hyvin toimeen.

Hän huomasi miten Eredeus oli epä toivoinen omissa taikoja keppiä vasten. Hiljalleen hän huokaisi, mutta nousi penkistä ripeästi ylös ja kääntyi katsomaan Eredeusta.
" Eiköhän tehdä nyt loppu. " Furius sanoi päätäväisesti.
Itsekkään ei haluiisi juuri nyt harmitella nuortumustaan mikä häiritsi todella paljon häntä. Pienesti hän venytteli jäseniäänsä valmiinan taisteluun, joka näytti siltä, että hyökäisi sauvaa päin.
" Muuten onko sinulla täälä erilaisia yrtejä ja liitua? " Scorpius kysyi varovasti mieheltä.

Nyt hän toivoi, että mies ei alkaisi räyhäämään hänelle. Muuten hän ei auttaisi laisinkaan miehen siskoa ja antaisi sauva tehdä magiaansa siinä. Muutenkaan aikaa hän ei tahtonut tuhlata, koska halusi vanhaksi. Mies tiesi, että olisi turvallista olla hänen nuorena. Silloin viranomaiset ei huomasi helposti häntä.
" Ilman niitä en voi päästää siskoasi tuosta kahleesta pois. " Hetken hiljaisuuden jälkeen Furius oli puhunnut.

Eredeus kuuli Furiuksen sanat kuin tämä olisi puhunut veden alla. Hänen ympäristönsä tuntui hetken olevan kuin usvan peitossa, kaikki oli epäselvää ja liikkuvaa. Nopeasti tunne kuitenkin meni ohi, ja Eredeus tajusi viimein nuorukaisen sanat. Vankilakirjoitusta? Hän käänsi epäröivän katseensa Furiukseen. Siksikö tämä oli niin salamyhkäinen ja kirjoista kiinnostunut, pukeutui rääsyihin ja tuntui olevan jatkuvasti varuillaan. Tämä oli siis ollut vankilassa, ja ilmeisesti karannut sieltä, Eredeus ainakin kuvitteli vapautetun vangin jokseenkin rauhallisemmaksi tai tyynemmäksi.

"Ei, en ole tosiaan ollut vankilassa", hän vastasi, tullen samalla ajatelluksi Furiuksen elämää, joka oli ollut varmasti hyvin samankaltaista kuin Aniarankin elämä. Hitaasti hän nousi ylös, puristaen toisella kädellään taikojensa aiheuttamia haavoja, jotka hiljakseen värjäsivät hänen mustan tunikansa kangasta. Hän ei kuitenkaan välittänyt siitä, hän oli vuotanut verta ennenkin, sitäpaitsi pieni, tykyttävä kipu vain piti hänet paremmin hereillä ja valppaana sauvan temppuilun varalta.

Eredeus kääntyi kummissaan Furiusta kohti tämän ilmoittaessa osallistumisestaan asiaan. Nopeasti kummastus vaihtui pieneksi jännitykseksi ja kiitollisuudeksi nuorukaista kohtaan, joka oli tuntunut hetken ärsyttävältä. Pieni häpeän tunne omasta käyttäytymisestään käväisi hopeahaltian mielessä, mutta tämä pyyhkäisi sen nopeasti pois. Nyt ei kaivattaisi omiatuntoja tai mitään muitakaan tuntoja riesaksi.
"Vain liitua ja yrttejä?" Eredeus miltei naurahti. Hän heilautti kättään suurehkossa kaaressa puodin poikki, jolloin yksi suuri kaappi avasi ovensa, paljastaen valtavan valikoiman erilaisia taikojen ainesosia.

"Ole hyvä vain, käytä mitä tarvitset, harvinaisempia ainesosia pidän muualla." Eredeus oli helpottunut Furiuksen niinkin helpoista ainesosista, liituja hänellä oli erilaisia, jopa eri elementteihin sopivia, hän kun henkilökohtaisesti piti erilaisten symbolien piirtelystä. Yrttejä taas.. No, maailma oli suuri paikka ja Eredeus oli vaeltanut sitä kymmeniä vuosia, kartuttaen valikoimaansa niin itse poimimalla kuin saaden lahjoja ja vaihtokauppatavaraa viisailta ja vanhoilta noidilta ja velhoilta. Mutisten pienen loitsun haavat umpeutuivat välittömästi hänen käsivarressaan, ja Eredeus saattoi antaa molemmat kätensä Furiuksen avuksi.

Niin pelko kuitenkin laantui pois, kun jatteli sauvan nujertimassa. Jonkun verran kuitenkin hänen ajatuksissaan oli pilke, että Eredeus mietti hänen vankila juttuaansa. Hän oli karnnut Payonin vankilasta onnistuksella menestyksellä. Kuitenkaan hän ei oikein osannut päättää kannattaisiko hänen sanoa, että oli karannut vankilasta ja mennyt syyttömänä vankilaan. Sitten Eredeuksen pää ainakin sekoisi paljon enmään, kun nytkin mies näytti räjähtävän kohta, kun vilkaisi nopeasti.
" Kun et ole vankilasta niin toivon, ettet pidä pahana, kun en voi sanoa miten loitsu kumotaan. Se pitää kokoea vankilassa. " Furius sanoi.

Pitää kuitenkin olla vankilassa yli 20 vuotta, että oppii edes alkeet. Ensimäisenä hankia semmoiseen porukkaan missä tehdää magiaa ja luotetaan kiroja todella paljon ja uskollinen vanhimmalle. Pienesti hän katsoi kierosti Eredesuta, kun kysyntä oli naurumaisenen. Kuitenkaan hän ei sanonnut mitään sanomalla, mutta nyökytteli parisen kertaa.
" Kiitos avusta. " Furius sanoi.

Sitten mies alkoi tekemään yrteillä kaikenlaista. Välillä saattoi kuulua poksahduksia ja räjähtämisen ääniä. Se oli tärkeää kuului tuomoisia ääni, vaikka ei aluksi oikein uskoisi. Hän oli hyvin iloinen tehdessään ja se saattoi näkyä miehen kasvoissa.
" Sinä näytät työn puuteelta. Jos haluat niin tehdä puolestani Liarhan yrtti loitsua, jos tunnetsen harvinaisuudeen ytimen. Jos teet muista olla tunteelinen miksi teet sitä. Ainakin Vaahteran yrtit kirjassa on se yrtin teko. " Furius sanoi.
Jos mies ei tekisi niin hän joutuisi tekemään oman rohdon jälkeen. Muutenkin hän ei halunnut, kun Eredeus katsoisi hänen tekemistäänsä.

Eredeus vaistosi yhä vahvempana sulkeutuneisuuden Furiuksen sanoissa. Hän oli kuullut vankiloiden elämästä, ja niiden vaarallisista maageista. Kuinka kauan Furius oli joutunut kiven sisässä istumaan, Eredeuksella ei ollut aavistustakaan, mutta ilmeisesti aivan tarpeeksi pitkään. Hän ei välittänyt lainrikkojista tai murhaajista, syyllistyihän hän itsekin aina silloin tällöin niihin. Lisäksi Eredeus uskoi nuorukaisen sanoihin sisarensa auttamisesta.
"Tunnen yrtin", hän vastasi, pesien kätensä puhtaiksi taikuudellaan. Furius ei ilmeisesti halunnut hänen katsovan tekemisiään, ja Eredeus ymmärsi tätä. Jokaisella velholla oli omat salaisuutensa, niin myös hänellä.

Sanaakaan enää sanomatta Eredeus käveli pienen kaapin luo, pois Furiuksen yrttihuuruista. Hän avasi sen, jolloin kaapista syöksähti kymmeniä mustia rottia kipittelemään pitkin lattioita. Käden heilautus, ja ne olivat poissa, toinen, niin tyhjältä näyttänyt kaappi pursusi mitä kummallisimpia astioita täynnä erilaisia liuoksia ja yrttejä. Hän tunsi Liarhan yrttiloitsun, eikä hänen tarvitsisi edes katsoa kirjasta. Hän valitsi pienen, tyhjän pullon, jonne keräsi tilkan kirkasta nestettä sekä muutaman hyppysellisen hopeaista jauhetta. Hän laski sen toiselle hyllylle, kun poimi purnukoiden seasta vihreän pullon, jossa Liarha-niminen kasvi asusti. Hän tiesi sen hyvin harvinaiseksi, ja oli hieman otettu siitä, että Furius oletti noin vain hänen omistavan sen. Hän oli itseasiassa kasvattanutkin sitä joskus, mutta se toi huoneeseen niin valtavia tunnekuohuja, että hän oli katsonut paremmaksi pullottaa varvut, ennen kuin hänen asiakkaansa itkisivät itsensä kuiviin.

Varovasti Eredeus avasi pullon, jolloin sieltä lehahti pieni, valkoinen pilvi. Hitaasti hän ojensi hoikat sormensa ja tarttui tuohon hopealehtiseen varpukasviin, vetäen sen varoen pullosta. Varpu oli pieni, alle vaaksan mittainen, ja siinä kasvoi hopeaisia lehtiä harvakseltaan. Sen runko oli harmaa ja täynnä pienen pieniä juovia. Eredeus laittoi pullon takaisin kaappiin, otti sieltä liidun ja sulki ovet. Sitten hän otti aikaisemmin sekoittamansa liuoksen, kävellen tiskin ääreen, laskien ainesosat sille. Eredeus etsi jostain hopeisen, ohuen veitsen itselleen, asettaen sen pitkittäin varvun päälle. Hän katsahti vielä varmuuden vuoksi Aniaraa, voiden olla varma siitä, ettei voisi olla tunteikkaampi, ja painoi varvun kahtia.

Tuhannet pienet säröt halkoivat heikkoa ja kaunista varpua, päästäen vaaleaa usvaa vapaaksi. Eredeus nappasi ne nopeasti haltuunsa, pudottaen muiden ainesosien joukkoon. Liidulla hän piirsi puiseen pöytään muutaman päällekäisen symbolin ja kirjoitti muutaman sanan, ennen kuin laski pullon niiden päälle, peittäen sen käsillään, luovuttaen sille taikuuttaan.

Scorpius oli hyvin helpottunut siitä, että mies tunsi yrtti loitsun. Enempää ei tarvinnut keskittyä siihen asiaa, että pystyisi keskittymään omaan asiaan rohdon tekemiseen. Muutenkaan hän ei halunnut kenenkään tulevan hänen oppi pojakseen. Pienesti hän nyökkäsi miehelle, joka meni kiiruhtamaan loitsu rohdon tekemistä. Itse Furius ei ollut huomannut, että sauvan kierto kulku oli lyhentynyt edellisestä liikkuma radasta. Nuori mies oli keskittynyt omaan ja tärkeään taikaan.

Onneksi olen harjoitellut, jos sitä voisi sanoa harjoitteluksi. Ei sitä voi sanoa harjoitteluksi, koska ei ollut aineita saatu mistään, kun oli vaikea hankkia. Kuka olisi hankkinut meille kalliitta yrtejä. Scorpius ajatteli.

Nopeasti hän oli saanut sen valmiiksi. Rauhassa hän jätti aineen hautomaan. Nyt hän kaipaisi sen liidun ja Eredeuksen valmistamaan litkua. Hän kääntyi katsomaan takahuoneeseen minne toinen mies oli yrtti loitsua. Silmät pyöristyivät kokonaan nähdessään mitä sauvansa teki oikein. Mielessään tuli heti hengittele rauhassa sisään ja sitten ulos.
" Vauhtia Eredeus, muuten sisaresta tulee muussia! " Furius huusi Eredeukselle.
Aikaa oli vähissä, jos Eredeus halusi nähdä siskonsa.

Eredeus hätkähti pahasti Furiuksen huudahduksesta, kääntyen nopeasti katsomaan sisartaan, huomaten kauhukseen sauvan pienentäneen rataansa. Aniara ei ollut reagoinut taaskaan mitenkään, istui vain kuolleen näköisenä. Pikaisesti hän käski taikuuden nopeammin liuokseen, kenties liiankin nopeasti, mutta hän ei halunnut enää ajatella. Liuos kuitenkin säilyi kauniin seesteisen hopeisena, jonne oli ilmestynyt pieniä kultahaituvia, se oli siis valmis.

Yrittäen pitää liuoksen mahdollisimman liikkumattomana Eredeus kiiruhti pullon ja liidun Furiukselle. Hänestä oli enemmän kuin ärsyttävää ottaa käskyjä vastaan noin nuorelta ihmiseltä, mutta antoi asian olla, sisarensa tähden. Ja olihan Furiuksen mieli suurinpiirtein yhtä vanha kuin hänkin, mutta hän oli silti aina tottunut tekemään kaiken yksin. Sanaakaan sanomatta hän luovutti liuoksen ja liidun Furiukselle, kääntyen sisartaan katsomaan. Miksi tämän piti olla niin.. kuollut? Tyhjä katse satutti Eredeusta enemmän kuin ilmaa halkovat kauhun- tai tuskanhuudot, sillä hän tiesi, että Aniara huusi koko ajan, omassa mielessään, osaamatta jakaa niitä hänen kanssaan, kokien kaiken sen kauhun yksin.

Eredeus astui askeleen lähemmäksi, ja toisenkin, jääden vain katsomaan sisartaan. Kuinka rakas tämä olikaan hänelle, ja näin hän huolehti tästä. Hän olisi voinut luovuttaa tämän isälleen, mutta hän oli murhannut tämän. Hän olisi voinut pysyä vain poissa, niin Aniaralla olisi yhä isä ja äiti.. Toisaalta, heidän äitinsä olisi hyljännyt Aniaran heti, jos hän ei olisi puuttunut asiaan. Eredeus laski katseensa lattiaan. Jos Eindeneve vain selviäisi tästä, hän tekisi kaikkensa saadakseen ilon jälleen tämän huulille.

Huudahduksen jälkeenkin Scorpiuksen täytyi odottamaan miehen saapumista. Kohta oma tekemä lius oli kypsynyt yli, että sitä ei voinnut enään käyttää niin hän joutuisi tekemään alusta ja se olisi myöhäsitä Eredeuksen siskolle. Pinna oli rauhallinen ja siihen itsekkin huomais, kun nuorena meni yleisesti pinna kireälle. Hän oli siinä asiassa hyvin yllättynyt. Hän katsoi taka huonetta missä Eredeuksen täytyisi olla, jos se ei ole hänen silmien alle ehtinyt luikkimaan muualle. Odottaminen tuntui kuitenkin ikuisuudelta, muttei tukalalta. Sitä hän ei osannut sanoa tarkemmin. Sen sijaan hän halusi vai päästä tästä tilanteesta niin kovasti.Vankila kertomus häiritsee todella paljon häntä, kun oli pakko jotenkin liittää sanoihin, että mies ymmärtäisi.

Nopeasti hän sai kuitenkin liuoksen käteensä minkä Eredeus antoi. Itsekkään ei oikein viihtynyt asemastaansa. Hän ei halunnut olla johtaja ja eikä hänellä ollut johtajan ainesta. Saatuaan käteensä hän asteli keppinsä luokse ja alkoi sirotella lientä merkkeihin mitä sauva oli tehnyt koko ajan. Nyt piti saada liosta sauvan eteensä, että aine vaikuttaisi siihen paremmin. Niinhän se onnistui paremmin hänen osaltaansa. Hiljalleen sauvakeppi alkoi hiljentää vauhtia ja tehdä uutta merkkiä.
" En uskonnut tämä menisi näin helposti. " Furius sanoi.

Nopeasti hän ruiskutti oman aineen sauvaan. Aine vaikutti todella paljon. Sauva alkoi hiljeentyä astea ja liikkui hiljalleen isänän käteensä. Nyt Aniara oli vapaa mennä katsomaan veljeäänsä tai toisten päin. Itse hän lösähti penkille istumaan sauva käsessä. Hiljaan hän huokaisi itsekseen.

Silmäkulmastaan Eredeus saattoi nähdä Furiuksen liikkuvan, mutta hän ei kääntänyt katsettaan tämän puoleen. Hänen silmänsä olivat lukkiutuneet vain ja ainoastaan sisareensa, jos Furius ei pian onnistuisi, hän ryntäisi sauvan ja haltianeidon väliin, kävi hänelle itselleen miten kävi. Pikkuhiljaa sauva kuitenkin hidasti tahtiaan ja piirsi uutta merkkiä, kunnes lopulta viipotti suoraan päin Furiusta. Eredeus ei kuitenkaan jäänyt katsomaan miten nuorukaisen kävi, salamannopeasti sauvan kadottua hän kiiruhti sisarensa luo, kietoen varovasti tämän syleilyynsä. Aniara ei reagoinut mitenkään, tämän pää vain retkahti elottomasti vasten veljensä olkaa.

Hetken Eredeus vain piteli sisartaan, silitteli rauhoittavasti tämän pehmeitä, valkoisia hiuksia ja sulkia niiden seassa. Viimein hän uskalsi hengittää vapaasti, Aniara oli tässä ja turvassa. Kohta hän kuitenkin erkani hieman sisarestaan, luodakseen vilkaisun tämän kuolleeseen katseeseen. Katseen tyhjyys pirstoi jotain Eredeuksen mielessä, tämä oli jo liian tuttua hänelle. Varoen hän kietoi kätensä uudelleen tämän ympärille.
"Ei mitään hätää enään, Neve, olen tässä nyt.." Hänen kuiskauksensa tuskin kuului äkkiä hiljentyneessä puodissa, eikä se muuttunut miksikään hänen nostettua kätensä Aniaran otsalle, mutisten pienen loitsun. Hienoinen valonvälähdys, ja Aniara sulki silmänsä, valahtaen täysin hervottomaksi, mutta kuitenkin paljon rennomman oloiseksi.

Kätensä heilautuksella Eredeus kutsui lattialle jääneen kankaan luokseen, käärien sen sitten Aniaran ympärille, nousten varovasti seisomaan tämä sylissään. Hitaasti hän asteli myyntitiskin luo, istahtaen sille jälleen, luoden silmäyksen nyt ensimmäistä kertaa Furiukseen.
"Oletko kunnossa?" Eredeuksen suuta kuivasi hänen ajatellessaan, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, jos Furius ei olisi ehtinyt ajoissa. Toisaalta mitään tästä ei olisi tapahtunut, jos tämä ei olisi alun alkaenkaan alkanut loitsimaan loitsua, ja hän itse oli antanut siihen luvan. Hän laski katseensa takaisin sisareensa, siirtäen varovasti tämän kasvoille karanneita sortuvia pois.
"Ja.. Kiitos."

Mies ei liikkunut yhtään mihinkään sängystäänsä. Sen hän tiesi, että hän olisi nyt ohi pieni piinaus. Kuitenkaan ei ollut ohitse isosta piinauksesta miksi hän oli muuttunut nuoreksi mieheksi. Itse ei viihtynyt yhtään tällaisena hän on nyt ihan iloinen tästä asiasta. Se ei oikein näyttäsi ihan täydelta asialta, mutta Eredeus pääsi siskonsa luokse. Nuoren miehen katseet katsahtivat heihin. Hiljaa katse siirtyi katsomaan kuitenkin sauvaansa, joka näytti miehen silmissä anteeksi pyytävältä juoppo mieheltä.

Miksi sinun täytyi tehdä niin? Eikai se ollut voiman ja taidon näyttämisen takia. Viisautta asiaa ei ollut minulle yhtään selkeyttä. Miksi ajatuksesi omituinen. Mitä oikein kirjoituksella puhuit? En vaan voinnut puhua suoraan, kun Eredeus oli vieressä. Tai sen vastaa, että joku katsoi. Sinä et voilla ihastunut sellaiseen naiseen. Teillä on ihan omat naiset. Kuvittelitko teillä voisi olla yhteistä elämää. Hänellä olisi avain, miksi minä olen nuori. Miski teit tämän? Sano minulle. Sinä hyvinkin tiedät, että minulla lyhyt pinna tässä isäsä, kun olet aijemmin nähnyt sen. Scorpius mietti ja puhui mielessäänsä sauvalle. Sauva ei sanonnut mitään, eikä liikahtanut.

Nyt tuntuisi siltä, että hän tarvitsisi hyvä ja kunnon ryypyn ajatuksiinsa. Kuitenkaan hän ei jaksannut astelemaan kohti kapakkaan. Ei voisi uskoa, mutta edellinen loitsu vei voimia häneltä, vaikka ulkoisesti ei näy. Ajatuksien mailmassa hän unohti kokonaan Eredeuksen ennen kuin hän kysyi vointiaan häneltä.
" En ole kunnossa. Olen nuori ja ajatukseni ovat hieman erilaiset, kuin mitä enne oli. Olen poikki ainesten tehtyään. " Furius sanoi vihaisena miehelle.
Taakse päin Furius katusi miten hän oli sanonnut harvinaiselle ystävälle tai tuttava, mutta hänen mielestään jo ystävä. Ihnaa oli kuulla kiitos sana, vaikka oli äsken vihaisesti vastannut miehen kysyntään.
" Ole hyvä vain. Toivottvasti siskosi ei ole hirveästi järkyttynyt? " Hän sanoi.

Eredeus hätkähti hieman nuorukaisen vihaista vastausta, mutta antoi asian olla tämän kysellessä Aniaran vointia. Hän ymmärsi kyllä Furiuksen vihaisen olemuksen, tämä oli tehnyt enemmän kuin olisi ollut tarpeen, tämä oli muuttanut muotoaan ja oli varmasti väsynyt. Eredeus oli väsynyt itsekin, mutta huoli ja suru sisarensa kohtalosta tuntuivat muodostaneen muurin muiden tuntemusten ympärille. Haltiamiehen kalpea käsi vaelsi kevyesti Aniaran kasvoilla, siirrellen satunnaisia suortuvia syrjään ja piirrellen näkymättömiä symboleja unenomaisen horroksen painajaisten lievittämiseksi.

"Aniara on ajautunut jälleen elämän tuolle puolen. Hän ei ole kuollut, mutta vaeltaa pimeyksissä yksin, huutaen tuskaansa ja tunteitaan kaikujensa kuultaviksi.." Eredeuksen ääni miltei särkyi, mutta tämä sai sen pysymään selvänä kevyellä yskähdyksellä. "Me emme pysty häntä seuraamaan, auttamaankin vain vaivoin, hänen täytyy selvitä tästä yksin.. jälleen." Eredeus laski kätensä, huokaisten kevyesti. Hän ei pystyisi nyt tekemään enää mitään, kaikki uniloitsut hän oli jo koskettanut sisarensa kasvoille ja ohimoille kahteen kertaan, kokemuksesta hän ei voisi tehdä enempää.

Hetken emmittyään Eredeus kosketti vielä kerran kalpean kuulasta ohimoa, jonka aiheuttaman, valkoisen välähdyksen mukana Aniara muuttui jälleen valkoiseksi linnuksi. Furius oli varmasti jo keksinyt tämän animaagiuden, eikä hän juuri nyt jaksanut välittää sen salaamisestakaan. Varoen hän nousi tiskiltä lintu kankaan suojissa, kävellen nuorukaisen luo taikoen samalla esiin tuolin ja pienen pöydän. Vaitonaisena Eredeus laski kantamuksensa pöydälle, istuutuen itse tuolille. Muutamalla sormenpyöräytyksellä pöydälle oli ilmestynyt erilaisia laseja ja kaksi kuppia, höyryävä teepannu ja useita erilaisia pulloja.
"Uskallan olettaa, että jokin näistä helpottaisi edes hetkellisesti oloasi? Ota mitä ikinä kaipaat, jos näistä ei löydy mieluista, kerro mitä tarvitset. Ja.. Kiitos mielenkiinnosta sisareni oloa kohtaan."

Hieman haparoiden kalvennut haltia tarttui teepannuun, kaataen itselleen kupillisen vahvaa yrttiteetä, jonka tuoksu rauhoitti oloa hieman. Kuppiin hän ei kuitenkaan koskenut, vaan avasi vanhan viinipullon, täyttäen ohuen lasin puolilleen tummanpunaista nestettä. Sen hän veti harkiten huulilleen, sulkien kevyesti silmänsä pehmeän samettisuuden vallatessa jälleen aistinsa.

Nuorukainen huomasi, että hän oli satuttanut pahasti hänentä. Sen sijaan nuorukaista mielellään kuunteli mitä hän sanoi siskostaan. Sen sijaan yhden naisen hän sai mieleensä, josta hän oli kuullut erilaisia huhuita. Kuitenkaan hän uskoi jostakin syystä niinhin kertomukseen. Siihen asiaa hän ei osaisi selittää, kunnolla. Aniaran ajattelu tapa oli aika pahan kuuloista. Varovasti hän alkoi puhua ystävälleensä.
" Siskosi kuulostaa yhdeltä tutulta henkilöltä, jolla olisi hieman sama ongelma. Häntä kutsutaan Aleina sielujen kuljettaja. Kuitenkaan en osaa sanoa on siinä eroa vai ei. Ainakin omasta näkökulmasta olisi niin. " Furius sanoi.
Hän ei kuitenkaan tiennyt oliko mies kiinostunus henkilöstä, josta hän oli kertonut minintää asiaa.

Se oli kauniin näköistä, kun nuoresta naisesta tuli kauniin valkoinen lintu. Jostain syystä hän ei tunnistanut lintua, vaikka olisi yleensä tunnistanut heti linnun. Se sai ihmetyttää todella paljon itseäänsä. Miehen tehdäässään juomia. Hän ei edes tiennyt mitä vesi aine oli ja mitä tapahtuisi. Kuitenkaan hirveän pahaa ei tapahtuisi ainakin hän ajatteli niin. Sen sijaan hän tyytyi vanhaan kuppiin minkä eredeus oli tehnyt aijemmin hänelle.
" Taidan juoda vanhan pois. " Furius sanoi.

Scorpius otti käteensä kuppin minkä Eredeus oli tehnyt juomaa, mikä muuttaisi hänet vanhaksi. Hän toi voi sisimmässään, että se onnistuisi todellakin. Hän halusi niin kovasti takaisin omaan ikäänsä. Hän ei osaisi mitenkään olla tässä ajassa, vaikka aika ei olisi mennyt taakse päin. Juotuaan hän tunsi itsensä jotain outoa. Scorpius tunsi miten hänen kehonsa alkoi muuttua ja samoi hänen ajatuksensa. Hetkessä Eredeuksen kaupan sohvalla ollut Scorpius vanha mies muuttanut itsensä taijallaan nuoreksi vanhingossa ja nyt juotuaa vanhentavaa lientä, joka teki hänelle kuitenkin nuoruudemman. Scorpius oli muuttunut vauvaksi, joka parkui. Miehen vaateet olivat liaan isot Scorpius vauvalle. Sen sijaan vauva piti sauvaa kädessään, joka ei ollut vaihtanut koka laisinkaan.

//En oikein keksinyt muuta hauskaa, Sori//

//Eijei, tämähän on loistava idea :'D//

Furiuksen kertoessa Aleinasta Eredeus vilkaisi pikaisesti tätä, kenties kuin turhaa toivoa etsien.
"Ei, en ole kuullut. Olen elänyt varsin.. eristäytynyttä elämää Valhallaan tulon jälkeen, enkä ole kuunnellut kaupungin huhuja tai kertomuksia kovinkaan vakavasti." Hän voisi tosiaan viettää enemmän aikaa muiden ihmisten tai haltioiden kanssa, toki hän oli ystävystynyt erään vampyyrin kanssa joka toimitti hänelle erilaisia tarvikkeita vastaan viiniä ja runsaasti kultaa, mutta siinä se sitten olikin. Hänet tunnettiin aatelisten joukossa, mutta vain yleisesti ottaen kauppiaana ja maagina.

Haltia oli hädin tuskin ehtinyt ottaa toista kulausta lasistaan, kun Furius alkoi muuttua. Kaikki kävi kuin hidastetusti, mutta silti erittäin nopeasti, eikä mennyt kuin hetki kun vauvan parahdus oli saada Eredeuksen tukehtumaan viiniinsä. Hän laski lasin takaisin pöydälle, ja hieman yskien kiersi pienen pöydän toiselle puolelle huutavan vauvan luo. Mitä ihmettä oikein oli tapahtunut? Nopeasti Eredeus vilkaisi pöydälle, jossa miltei tyhjä kuppi yhä seisoi. Tämä ei voi enää olla mahdollista, Eredeus manasi ääneti mielessään, vetäen varovasti lyhyen viivan sormellaan vauvan ohimolle, jonka seurauksena tämä rauhoittuisi.

Päätään edelleen pyöritellen Eredeus kiiruhti kaapille, etsien lämpöisen kankaan ja käärien Furius-vauvan sen sisälle, jonka jälkeen hän laski lapsen pöydälle sisarensa viereen. Vasta nyt hän tajusi vauvan pitelevän yhä muuttumattomana pysynyttä sauvaa, mutta kun hän oli ottamaisillaan sitä pois, se korvensi hänen kättään estäen siihen koskemisen. Eredeus huokaisi jo hieman turhautuneena, kuin kaikki mitä hän teki tänään menisi pieleen. Tai itseasiassa pohdittaessa tarkemmin kaikki Furiukseen liittyneet taiat ja loitsut olivat käyttäytyneet oudosti, melkeinpä päin vastoin kuin olisi pitänyt. Entäs jos hän loitsisi Furiusta nuoremmaksi? Vanhenisiko hänen uusi ystävänsä? Jokatapauksessa tällä oli ilmeisen paljon salattavaa itsestään, ja vaikkei hän tahtonutkaan udella niitä, edes osan tietäminen voisi helpottaa taianpurkua.

Kuin kokeillakseen Eredeus otti lattialle pudonneen liidun ja piirsi Furius-vauvan ympärille pöytään erilaisia kuvioita ja symboleja, kaaria ja ympyröitä. Vauvan otsaan hän piirsi punaviinillä kostutetulla sormella pienen tähden, sydämen kohdalle muutaman sanan. Hän ei ollut koskaan yrittänyt vastaavaa, loitsua jonka perimmäinen tarkoitus oli vanhentaa hänen ystäväänsä, mutta jonka alkusoittoon kuului taian huijaamista nuorentamisesta, ja joka loppujen lopuksi olikin vain taikuuden purkamista. Varoen Eredeus siirsi yhä nukkuvan Aniaran läheiselle hyllylle, pullot ja lasit hän katoutti käden heilautuksella. Hitaasti hän kutsui taikuutta jälleen esiin, mutisi pikaisesti vanhoja loitsuja ja painoi kätensä vauvan päälaelle.

Scorpius ukoikin, että Eredeus ei olisi kullu hänestä ollenkaan. Aleina halusi pitää itsensä sivussa Payonin kaupungin elämästä. Toisaalta se oli helpo asia toisille, mutta omasta näkö kulmasta ei olisi helppoa pitää itseä niin piilossa ei tunnettuna. Kuitenkin hän oli onnistunut pitämään henkilyydensä salassa. Toisaalta hän saisi kiittää vartioita tai niistä ylemmässä virka miehiä, jotka eivät ole tehnyt niin kuuluisaksi hänet. Harvathan tiesi oikeasti, että Payonin tyrmistä on päässyt vapaaksi. Sen sijaan Scorpius ei uskonnut, että virkamiehet eivät jättäisi julkaisematta hänen paostaan, jossakin muodossa uutis lehdissä.

Maisettuaan eredeuksen litkua hänen olisi kannattanut puhua selväksi vankila reissut puhtaakis, mutta nyt se oli turhaa, kun hän oli pieni vauva parkumassa. Parkunta loppui hetki, kun eredeus teki ihmelisen loitsun, että saisi hiljaiseksi. Muutenkin ilme alkoi tulla iloiseksi nähdessään Eredeuksen. Ilme oi naurva ja Furius nauroi vauva äänellä iloisena. Nauraessaan hän helisteli iloisena sauvaansa piittaamatta siitä mitä hän teki tuhoja sillä. Pari pöydän se oli saanut rikkottua, että pöydän jalat ovat menneet kokonaan rikki. Pöytä kaatuessa tarvarat menivät rikki suurimmaksi osaksi mitä oli pöydän päällä.

Parisen kertaa täytyi pierasta, mutta se oli kyllä hirveä asia. Kaama löyhkä alkoi haista Eredeuksén putiikissa, että häätäisi kaikki asiaat ikiajoiksi pois. Scorpius nauoi vai, eikä huomannut, että mitä eredeus teki hänelle oikein. Vauvan silmät olivat naulintuneet Eredeukseen silmiin. Kuitenkin silmät alkoivat kääntyä esineisiin, jotka oli kaatunut pöydältä. Selälteen hän kaadutti itsensä vatsalteen ja alkoi kontata tavoihin päin. Vaikka olisi yllättävän nuori niin osasi jo kontata kunnolla. Kontatessaan esineitä kohti sai samalla musiikillista tausta musiikkia. Sauva hakkoi tahdissa voimmakkaasti, kun Scorpius laitoi aina sen käden maahan missä oli sauva.

Huomatessaan, ettei mitään tapahtunut hänen eleistään ja yrityksistään huolimatta Eredeus astui askeleen kauemmas käsiään epäuskoisena tuijottaen. Mitä oikein oli tapahtumassa? Aivan kuin Furius olisi immuuni kaikelle mitä hän teki. Vauvan alkaessa jokellella haltia katsahti tätä huvittuneena. Miten ihmeessä hän oikein suhtautuisi tähän? Aniara oli ainoa olento, jota hän oli huolehtinut vauvaiässä, mutta hänen hiljaisella ja apaattisella pikkusisarellaan ja nyt kirkkaasti nauravalla ja eläväisellä Furius-vauvalla ei ollut mitään yhteistä, kaiken lisäksi hän ei tiennyt oliko jokeltelevan otuksen pääkopan sisällä puoli- vai kuusikymmenvuotiaan ajatuksia.
"Odota siinä, palaan pian.." Hän huokaisi lopulta siltä varalta, että vauva ymmärtäisi jotain hänen sanoistaan. Itse hän ei kuitenkaan uskonut juurikaan siihen vaihtoehtoon.

Eredeus vilkaisi vielä kerran vauvaan, ennen kuin lähti nopeasti kulkemaan kohti yläkertaan vieviä portaita. Hän ei todellakaan ryhtyisi enää huolehtimaan mistään keskenkasvuisesta, jokeltelevasta sinappitehtaasta, mitä pikemmin hän saisi Furiuksen jälleen takaisin omaksi itsekseen, sen parempi. Ajatuksissaan hän oli jo vaeltanut yläkerran pieneen kirjastoonsa, ja selaili kiireesti ikivanhoja ja vaarallisiakin opuksia, epävarmana siitä, mitä hänen oikeastaan pitäisi edes etsiä. Materian ja antimaterian muuntelua? Ei oikeastaan. Eläinten ja haltioiden välisiä vuorovaikutuksia? Mitäköhän kirja edes teki hyllyssä? Mielivaltaista aikamatkustusta?

Eredeuksen sekavat mietteet katkesivat alakerrasta kuuluvaan meteliin, joka sai tämän miltei pudottamaan pitelemänsä kirjan. Hän kuunteli hetken, ja kohta kuuluva lasinhelinä sai tähän viimein vauhtia. Mielessään omaa varomattomuuttaan kiroten hän laittoi kirjan nopeasti takaisin hyllyyn ja kiiruhti alakertaa kohti. Mitä hänkin oli taas ajatellut, jättää nyt hädin tuskin uhmaikäinen vauva voimakkaan taikaesineen kanssa kaksin taikapuodin myymälään! Luojan kiitos hän ei ollut ikinä tuntenut vetoa ryhtyä itse isäksi, tällaisessa metelissä hän saisi hermoromahduksen alta aikayksikön.

Alakertaan päästyään hänet tyrmäsi kammottava löyhkä, joka kieli vauvan valitettavan toimivasta ruoansulatuksesta. Toivoen vinhasti, että kyseessä oli vain satunnainen kaasupurkaus Eredeus katoutti hajun muutamalla kätensä heilautuksella, jolloin puodissa tuoksui jälleen pohjoisten vuorten raikkaan viileä ilma. Saatuaan viimein puhdasta ilmaa keuhkoihinsa haltia tajusi katsella ympärilleen. Vauva oli saanut valtavia tuhoja aikaan ollakseen niin pienen oloinen, pöytä jolle hän oli jättänyt tämän oli hajalla ja ainakin yksi hontelo pöytä täynnä lasisia esineitä oli sortunut, lisäksi hyllyiltä oli putoillut satunnaisia esineitä aina kangasrullista kultaisiin metalliesineisiin ja pergamenttilappuihin.

Varoen astumasta lasinsirpaleihin Eredeus kiiruhti noukkimaan konttaavan vauvan pois rikkoutuneiden taikaesineiden seasta. Hän katsoi jo hieman epätoivoisena kirkassilmäistä lapsukaista, kun hän tajusi taustalla soivan musiikin. Hän jähmettyi hetkeksi, ennen kuin uskalsi kääntää päätään hyllyille päin, löytäen helposti katseellaan pudonneen ja auenneen seireenien soittorasian sekä sen vieressä istuvan, kauniisti laulavan valkoisen linnun. Eredeus oli pudottaa vauvan pelkästään siitä suunnattomasta helpotuksesta ja ilosta, että Aniara oli löytänyt valon näinkin pian, mutta hillitsi itsensä. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen, ottaen Furius-vauvan toiseen kainaloonsa ja koskettaen toisella kädellään entistä pöytää. Muutaman sanan jälkeen entisestä pöydästä oli muotoutunut koristeellinen kehto, jonne hän laski vauvan sylistään, peitellen sen pudonneella huovalla.

Tuntiessaan jo pientä unenomaisuutta liikkeissään ja ajatuksissaan Eredeus kiirehti sulkemaan soittorasian, nostaen sitten varovasti valkoisen linnun sen viereltä. Hän sipaisi lintua kevyesti, ja pian hän pitikin hellässä syleilyssään jälleen neidoksi muuttunutta, vaiennutta sisartaan. Hän ei ollut uskoa tapahtunutta todeksi, Aniara oli toki yhä se hiljainen ja syrjäytynyt neito, mutta tämä oli herännyt siitä pimeydestä, johon sauva oli tämän heittänyt. Eredeus nosti Aniaran kevyesti sirpaleiden täyteiseltä lattialta, laskien tämän kehdon viereen tuolille, välittäen pienen pyynnön pienellä suudelmalla tämän otsalle. Hitaasti haltiamies suoristautui ja kääntyi siivoamaan käsiensä heilautuksilla tuhon partaalla olevaa puotiaan, taustamusiikkinaan kevätpuron lailla soljuvaa, kauniin melodista ja eteeristä laulua jota Aniara lauloi, ilman sanoja, kertoen silti kaiken kauniin mitä maailmasta vain on kerrottavana.

Astelessaan eteen päin hän ei oikein ymmärtänyt mitä Eredeus oikein sanoi hänelle. Hän vain käänsi katseensa mieheen ja katsoi kummissaansa. Silmillään hän seuraili minne oikein Eredeus oli hävinnyt. Furiuksen vauva silmät kääntyivät takaisin sinne suuntaan minne se oli halunnut mennäkkin. Matka jatkui siihen asti, kunnes Eredeus nosti hänet syliinsä. Furius ei tajunnut matka oli pitkä kontaessaan pieniä askeleita eteen päin. Hän oli luullut, että kontaten olisi päässyt nopeamin kohteen luoksi, mutta toisin kävi.

Eredeuksen sylissä Furius kirjaisi innoissaan ja kasvoillaan oli leveä ilme. Silmät kertoivat iloisuuden ja vapauden. Voimakkailla äänen purkauksilla hän iloitsi elämästäänsä tässä ja nyt. Jostakin syystä hän osasi pitää lujasti kiinni sauvakepistäänsä. Loppujen lopuksi hän tiputti sauvansa katsomatta tippuisiko se Eredeuksen varpaisiin. Kummatkin kädet hän pisti miehen kasvoilleen. Miehen naamaa täytyi hieman venytellä korvasta nenän siaraimista. Välillä Scorpius yritti kurotella Aniaran syliikin. Parisen kertaa hän naurahti, kun hän pierasi ison lemun. Se sai kunnolla kiljaisemaan onnestaan lyhkestoisia äänähtelyjä.

Jatkuvat kiljahdukset ja pierahdukset alkoivat jo hieman väsyttää Eredeusta, jonka piti siivota vielä puotikin. Aniarakin oli lopettanut laulunsa, ja katseli nyt tummilla ja tutkimattomilla silmillään kiemurtelevaa vauvaa vierellään. Sauvaan kumpikaan heistä ei tahtonut koskea, se oli aiheuttanut jo liikaa surua heille, saakoon levätä nyt maassa. Jälleen Eredeus napsautteli sormiaan, ja ilma puhdistui epämääräisistä kaasuista, hienoinen sipaisu vauvan ohimolla sai tämän vaikenemaan aina seuraavaan kiljahdukseen asti. Viimeistenkin sirpaleiden kokoonnuttua taas ehjäksi Eredeus nappasi itselleen jostain tuolin ja istahti kehdon toiselle puolelle, Aniaraa vastapäätä.

"Mitä ihmettä me teemme hänelle, Neve?" Eredeus käänsi oman katseensa vauvasta sisareensa, joka tämäkin kohotti hitaasti katseensa. Tämän katseessa oli jotakin, minkä haltiamies olisi pikaisesti saattanut tulkita jopa hymyntapaiseksi, mutta laittoi sen väsymyksensä piikkiin. Toisaalta tilanne saattoi vaikuttaa aika koomiseltakin, mutta tuskin sentään niin koomiselta, että Aniara ryhtyisi nauramaan.
"Vanhasta on tullut.. nuori? Asuuko hän nyt meidän kanssamme?" Aniara oli kääntänyt jälleen katseensa nauravaan vauvaan, jättäen hennon mutta kauniin äänensä soimaan Eredeuksen korvissa. Tämä kuitenkin pudisti väsyneenä päätään sisarensa kysymykselle.
"Kyllä, Furiuksesta on tullut jälleen vauva, kiitos minun, mutta emme voi otta häntä tännekään! Emme pystyisi huolehtimaan hänestä."

Eredeus hiljentyi ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Hän ei ollut pitkiin aikoihin tuntenut itseään niin väsyneeksi ja avuttomaksi kuin nyt, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tekisi. Vaikka hän keksisikin keinon vauvan vanhentamiseksi, hän ei jaksaisi tehdä sitä nyt, ja vaikka jaksaisikin Furius saattaisi jäädä yhä keskenkasvuiseksi. Olikohan tällä edes kotia minne mennä? Tämän ulkomuoto oli vaikuttanut kovin resuiselta ja menneisyyteensä kuului vankilassa oloa, kodittomuus saattaisi hyvinkin kalvaa tuota kiemurtelevaa ja kovin kirkasäänistä lapsukaista.

Ennen kuin Eredeus huomasikaan Aniara oli noussut ja kävellyt hänen viereensä, ja laskenut kätensä hänen olkapäälleen.
"Lacheas, mennään nukkumaan." Hän kohotti katseensa sisareensa, hymyillen tälle ja nousten ylös.
"Taidat olla oikeassa, katsotaan asiaa aamulla." Muutaman ilmaan piirretyn symbolin seurauksena he olivat jo hänen makuuhuoneessaan. Kehdon Eredeus sijoitti ikkunan viereen, vetäen samalla kätensä vauvan otsan poikki, toivoen sen nukuttavan tämän edes hetkeksi.

Nyt jo kumman raukeana hän istahti sängylleen, sisarensa seuratessa perässä. Hän kohotti katseensa tähän kummissaan, mutta Aniara ei välittänyt siitä, vaan oikaisi itsensä mutkattomasti päiväpeitteen alle, luoden hieman tuikkivan katseen Eredeukseen.
"Saanhan nukkua täällä tämän yön, veli?" Kysymys kummastutti haltiamiestä, mutta hän tyytyi vain naurahtamaan. Eihän tämä tietenkään ensimmäinen kerta ollut, Aniara itseasiassa tuntui nukkuvan paljon rauhallisemmin hänen seurassaan kuin yksin. Varovasti Eredeus kurkotti suukottamaan tätä otsalle, ennen kuin oikaisi itsensä peitteen päälle.
"Kauniita unia."

//Sori tämä vähän kesti.. Onnistuin hajottamaan kannettavani lauantaina :S//

Vauva oli todella äänekäs välillä, mutta osasi olla aivan hiljaa väli aikoin. Hiljeen aikokoina hän kuitenkin aukoi suuntaansa reippaanan ja iloisena. Kuitenkaan Furius ei halunnut pysyä miehen sylissä vaan välillä kiemurteli Eredeuksen sylissä. Hän katsoi vai vihkaa välillä naista ja katse takaisin miehen rintaan. Kääntyneenä takaisin miehen rintaa puristi miehen vaatteista. Scorpius teki ainakin kolmisen kertaa niin Hän leikki piilosta vaivihkaa omassa ajatus mailmassa naisen kanssa. Välillä vauva yritteli piiloutua Eredeuksen takin alle, missä hän tunsisi itsensä turvalliseksi.

Scorpius ei laisinkaan välittänyt mitä aikuiset oikein puhuivat, mutta siitä se oli varma, että halusi olla niiden kanssa. Hän vai katsoi ja innostui paljon enemmäm, kun he menivät makuhuoneeseen hän vai innostui. Vaikka vauva ei osannut hallita voimia kunnolla, kuin oli oikeassa iässä, mutta mitä Eredeus tekikään niin hän murtautui taijoillaansa jotenkin mitä vauva itse ei edes huomannut. Minne Eredeus oli pistänyt sen hän liikkui miehen pään eteen ja käpertyi. Haiseva vaippa saattoi miestä häiritä ja samoin naista, mutta vauvaa se ei haitannut laisinkaan. Miehen tyynyn viereen hän oli käpertynyt nukkumaan ja nukkuisi samaan aikaa, kuin muutkin.

//Mitensä nyt oikein sen rikoit//