Matkalla määränpäähän

Scorpius huomasi, että Eredeuksin kiinostui heräämään enemmän, kun hän alkoi taikomaan. Itse täytyi alkamaan keskittymään taikuutensaa, muuten voisi käydä jotain pahaa tai vaaraalista. Taika minkä Scorpius oli taikomassa niin ei ollut vanha vaan uusi hänen käsilleensä. Hän ei tarvinnut taikasauvaa siinä mielessä, kuin osa velhot tarvitsevat. Kaksi sulkaa liikuttelivat energian purkauksien mukaan. Se oli toisaalta todella mukava katsoa, mutta samalla se kertoi tilanteen Scorpiukselle taikuudesta mitä hän teki parhaillaansa. Taikaessaan hän vilkaisi nopeasti Eredeusta, joka oli vähä aikaa sitten lukenut jonkunlaista kirjaa.
" Miten tarkkaat olet lukenut näitä kirjoja? " Furius kysyi.
Jotenkin tuntui, että Eredeus ei tiennyt mitä hän tekisi juuri nyt. Taikuus mitä hän harjoitti oli filosofinen ja älyä, että tajusi miten se oli pistetty kirjaan.
" EN voinnut uskoa, että sinulla löytyisi näin kaalliin ja vaarallisen kirjan. Luulin, että olisit pistänyt sen kirjan turvallisempaa kirja hyllyyn. Vai haluatko kirjasta eroon kovasti? " Furius sanoi.
Hän puhui kirjasta mitä hän oli lukenut pitkään ja harkiten.

Eredeus katsoi lumoutuneena Furiuksen loitsintaa. Tämä oli selvästi kokenut ja kenties jopa hieman vanhoillinen velho, joka ilmeisesti käytti paljon filosofisia aatteita työssään. Eredeus itse suosi enemmän kokonaan mielen avulla tehtäviä taikoja, jotka onnistuivat vasta, kun mieli olisi varmasti vahva ja itsetietoinen. Vanhuksen keskittymisessä tosin saattoi olla hieman hiomista, ja Eredeus yllättyikin tämän esitettyä kysymyksen hänelle kesken taikojensa.
"Olen lukenut jokaisen niteen mitä talostani löydät, ja suurimman osan osaan ulkoa. Täytyy kuitenkin myöntää, että esimerkiksi juuri tuon kirjan luin viimeksi muutamia kymmeniä vuosia sitten." Eredeuksesta taiassa oli jotain tuttua, mutta hän tiesi tuhansia kirouksia ja loitsuja, eikä hän pystynyt sanomaan mitä Furius parhaillaan kokeili.

Eredeus tarkkaili sivusilmällä myös hyllyjä, joilla sadat pienet esineet oleilivat. Osa hyllyistä oli turhankin kevyesti rakennettu, ja jotka siis kaatuisivat helposti hivenenkin liian suuren aallon vaikutuksesta. Eredeus toivoi, että Furius tiesi mitä teki, jälkien siivoaminen oli tietysti hauskaa mutta työlästä.
"Toki hyllystä löytyy myös myytäviä kirjoja, mutta pahoitteluni, tuo ei ole yksi niistä." Eredeus oli hieman hämillään vanhuksen sanoista, ja vilkaisi uudelleen tämän lukeman kirjan kantta. Se oli vanha, hänen ensimmäisiä kirjojaan. Vasta nyt hän muisti kirjan sisällön. Eredeus oli asettanut suuret määrät suojauksia ja kirouksia siihen estämään asiaan vihkiytymättömien kurkistuksen sen syövereihin. Taiat olivat ilmeisesti vanhentuneet jo hyvän aikaa sitten, ja pienoiset, vanhat taianrippeet olivat tunnistaneet Furiuksen taikuuden, sallien kansien avaamisen.

Hitaasti Eredeus kääntyi Furiuksen puoleen. Kirjaa saattoi käsitellä vain ne henkilöt, jotka taisivat tietyn elementin ajattelukuviot.
"Anteeksi, mutta sano jos olen kovin väärässä.. Osaatko sinä puhutella tulta?" Eredeuksen ääni oli utelias, mutta myös aavistuksen jännittynyt. Kuinka ihmeessä noin vahva velho oli jäänyt häneltä huomaamatta? Eredeus tunnusteli jälleen talonsa magiavirtoja, kytkien itsensä niihin, toivoen Furiuksen todellakin tietävän tekonsa. Hän ei jaksaisi pitää taloa pystyssä kovinkaan pieleen menneen, vahvan loitsun osuessa siihen.

Scorpius oli uskonnutkin, että Eredeus olisi lukenut kirjan pitkään aikaan, kun oli niin paljon kirjoja luettuvana. Itse oli joutunut tai no omasta tahdostaan lukemaan samoja kirjoja monta kertaa uudestaa. Vankilassa ei ollut niin hyvä kirja valikoima. Todella harvat vankilaiset halusivat uudistukseen tehdessä kirjoja. Furiuksen keppi alkoi nopeasti pyörimää itsensä ympäri ja värijen esittelyyn. Samaan aikaisesti huoneisto alkoi huojua ja maa täristä. Hiljaa alkoi tuntua, että päässä alkoi juovuuksia, kun kuva liikkui ympärilläänsä. Scorpius pienesti hätkähti miehen sanomiseen. Jotenkin hänestä tuntui, että hänen täytyi myöntää, että hän osaa hallita tulta.
" Niin En ole puhdas velho, kun osaan hallita tulta. " Niin Furius sanoi.
Häntä pienesti hävetti, että mies tajusi, että hän teki jotain tulen kanssa. Taikomiseen on tuli syynä ja muutakin aloitukseensa. Scorpius ihmetteli, miksi Eredeus ei alkanut taikomaan miten hänen sanansa vaikutti. Kai hänen kuulonsa alaa pettää.

Eredeus loi silmäyksen täriseviin hyllyihin, jossa erilaiset esineet huojuivat jo uhkaavasti. Talossa oli niin paljon taikuutta sisällään, että se tuskin romahtaisi tärinästä, mutta kuinka paljon se vaikuttaisi hänen kestävyyteensä, hän ei tiennyt. Hän oli yhtä luomiensa taikavirtojen kanssa, ja aisti Furiuksen taiat vallan eri tavalla kuin tämä luultavasti olettaisi. Eredeuksen ajatukset viivähtivät sisaressaan. Aniara oli vaihtanut muotoaan heti hänen vietyään tämän takahuoneisiin. Aniara säikkyi mitä vain helposti, eikä taikomisesta aiheutuva ääni tai valo ollut niitä helpommin ymmärrettäviä. Eredeus oli kyllä vaivuttanut sisarensa kevyeen transsiin säästääkseen tämän hermoja.. Hän hipaisi kevyesti sulkaa hiustensa seassa. Aniaran ajatukset olivat ainakin toistaiseksi vakaat, tämä luultavasti nukkui tai kutoi kankaitaan.

Eredeus käänsi huomionsa jälleen huoneen tapahtumiin Furiuksen vastatessa hänen kysymykseensä. Vastaus ihmetytti hieman häntä, sillä hän oli aina pitänyt tulta käsitteleviä velhoja voimakkaina, ei niinkään sekaverisinä otuksina. Eredeus kuitenkin antoi kunnioituksensa vanhuksen tunnustukselle. Hän arvosti rehellisyyttä.
"Tuli on.. mielenkiintoinen elementti." Eredeus laski katseensa käteensä, jonka ympärillä hän antoi pienen käärmeen muotoisen liekin leikkiä. Nopean ajatuksen saaneena hän kohotti kätensä eteensä, kuiskaten kolme karkeaa sanaa. Liekki leimahti suuremmaksi, ja siitä erosi kaksi muuta käärmettä, vihreä ja hopeinen, jotka yhdessä punakultaisen kanssa syöksyivät ilman halki kiertelemään Furiuksen sauvaa.

Mies ei mitenkään reagoinnut mitä ympärillä tapahtui. Edes mitä kulkijat katsoivat sisään vai ei. Eides vaistonnut Eredeuksen siskoaansa ihmis tyyppisessä muodossa. Vanhan miehen ajatus oli jäänyt tai oli keskittynyt todella tarkaan sauvaan. Scorpiusken takajatuksena oli kasvattaa voimaa sauvan avulla miten siinä kirjassa. Saatuaan loppuun vasta olisi saisi tietää oliko hän onnistunut taikuudestaan. Muutenkin keskittyminen oli todella tarkaavainen, kun ei ole pitkään aikaa taijonnut näin mahti pontista.

Scorpius ei mitenkään huomannut Eredeuksen kädestä laskeutui kaksi erilaista käärmettä. Hän vasta huomasi, jos käärmeet tulisi hänen taikuuden sisään oliko ne vaarallisia vai apuava antavaa. Kun ympärillä alkoi ympyreillä miten vain se oli vanhan miehen tekemään. Se auttoi miehen keskittymistä seurauksena, ettei tiennyt miten se vaikuttaisi oikein Eredukseen ja ohi kuljeviin kulkioihin. Taikuus myös vaikutti todella paljon Scorpiuksen ulkonäköön. Vanhan miehen kasvot alkoivat nuorentua ja samoin kehonsakin. vaatteet alkoivat tulla hieman isoiksi miehelle. Lähellä oli myös se, että housut saattoivat tippua nilkoihin. Vaarallista olisi, jos Scorpius alkoi muuttua vauvaksi asti. Kuitenkaan itse Scorpius ei huomannut, kun alkoi nuoruuntua nuoreksi 16 vuotiaaksi mieheksi.

Eredeus katsoi lumoutuneena tulikäärmeidensä leikkiä sauvan ympärillä. Hän pelkäsi tulta, mutta hänen pelossaan oli nykypäivänä enemmän kunnioitusta kuin itse kauhua. Tuli oli vaarallista ja kiehtovaa, sekä välitön todiste voimakkuudesta. Itse hän oli aina pitänyt enemmän rauhallisuudesta ja syrjäänvetäytymisestä, siksi sumujen nostattaminen ja varjoille kuiskailu luonnistui häneltä paremmin.

Hetken taikuuden tamppuilua seurattuaan Eredeus alkoi tuntea outoa muutosta huoneessa. Hän vilkaisi ympärilleen, huomaten Furiuksen nuoremmaksi, tämän parta harveni, alta paljastuvan ihon muuttuessa kiinteämmäksi. Eredeus seurasi suurella mielenkiinnolla tätä muodonmuutosta. Tämänkö vuoksi vanhus oli saanut hänet kiinni niin helposti kadulla? Hän oli aina kiinnostunut aineen muutoksista, ja nautti esineiden taikomisesta toisiksi, mutta elävät olennot olivat jotain muuta. Eredeus oli kerran onnistunut vangitsemaan sisarensa tiimalasiin muodonmuutoksensa ajaksi, jolloin hän oli nähnyt hidastetusti sisarensa muutoksen. Hiukset olivat ensin muuttuneet suliksi, sitten niitä oli alkanut ilmestyä tämän jalkoihin ja käsivarsiin, hetken tämä oli näyttänyt aivan kirjoitusten enkeliltä valkoisessa hohteessaan. Koe oli onnistunut hyvin, Eredeus oli tullut varmaksi siitä, ettei linnuksi muuttuminen tuottanut tuskaa Aniaralle.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Eredeus päätti aloittaa oman osansa. Hän vei sormenpäänsä yhteen, vetäen kätensä sitten nopeasti ristiin, etu- ja keskisormet vastakkain. Muinaisia sanoja lipesi tämän huulilta nopeaan tahtiin, saaden pienen vesipallon pyörteilemään painottomana edessään. Hymy nousi Eredeuksen huulille, kun hän livautti sanojensa sekaan lisää muinaisia kieliä. Shërti-Cha, vapauta itsesi. Salamannopeasti Eredeuksen puoti oli veden vallassa, vesi ylsi kattoon asti. Eredeukselle tuli nautinnollinen painottomuuden ja pehmeyden tunne, mutta tämä jatkoi silti matalaa loitsimistaan. Hän vilkaisi syrjäkarein Furiusta, toivottavasti tämä huomaisi pian pystyvänsä hengittämään tämän veden alla.

Nuori mies ei huomannut, että hän oli muuttunut vanhuudesta nuoruuteen. Hänen katse oli melkein joka hetki sauvassaansa. Sivu silmällä hän huomasi, että Eredeus näki jotakin. Herra halusi tietää miksi toinen herra katsoi niin.
" Mitä nyt? " Furius kysyi kyseliväästi.
Se oli todella tärkeätä hänelle. Sen sijaan myös hänen ajatuksessaan meni, että voisi lukea pari muuta kirjaa missä olisi salaisia koodeja. Tähän hetkeen hänen täytyi kuitemkin miettiä. Taikasauva oli miltein normaalin näköinen, kun musta pallo oli alkanut väreillä erilaisia värejä. Scorpius ei voinnut uskoa, että taikuuteen menisi näin kauan ja se olisi koko ajan samanlaista. Se alkoi pienesti tynpimään miehen ajatusta.

Ajatuksien menessä tympeäksi hän alkoi huomata, että Eredeus herra alkoi täyttää vettä ympärilleen, jopa kattoon asti. Silmät katselivat miten vesi täyttyi koko taloon, mutta keskittyminen oli kuitenkin muaalla, joka oli sauvassa. Miehen ja sauvan ympärille alkoi tulla suoja, joka ei päästänyt yhtääkään vettä. Suojasta näkyi myös ovi ulko puolella. Ihan, kuin suoja olisi kuin talo. Scorpius ihmetteli todella paljon, koska hän ei pistänyt laisinkaan omasta tahdostaansa. Talon sisällä näki miten illuusion vaikutti kirja hyllyihin. Ulkoisesti suoja kuplaa näki ruskeana havu taloksi. Sisältä sen sijaa oli mahtava näky mikä sai iloitsemaan vanhaa miestä, joka oli tällä hetkellä hyvin iloinen. Taikuus sai vanhaa miestä ilostumaan, kuin olisi vasta lapsi.

Vesi aaltoili hänen ympärillään, vieden hiussortuvansa kauniille kiehkuroille pienten virtausten saattelemina. Eredeus kutsui loitsimisensa ohessa tulikäärmeensä luokseen, ne ympäröivät häntä ja takasivat sen, että Eredeuksen luoma vesi pysyi illuusionsa mitoissa. Hän ei ikipäivänä tekisi tällaista temppua oikeasti, hänen talonsa vettyisi perustuksia myöten, puhumattakaan ikivanhoista, korvaamattomista kirjoista, tuhansista taikaesineistä ja arvokkaista kankaista. Eredeus oli mieleen vaikuttavan taian oppilas, ja osasi luoda illuusion kuin illuusion, vaikka käyttikin mielellään "oikeaa" taikuutta.

Hitaalla kädenpyöräytyksellä vesimassat kutistuivat, paljastaen täysin kuivat ylähyllyt, hieman alemmat.. ja alemmat.. lopulta vesi ylsi vain polviin asti, ja Eredeuksen sihahduksesta loppu vesimäärä kohosi suureksi vesipalloksi hänen eteensä, josta se kutistui entisestään. Lopulta vesipallo oli alle puoli metriä halkaisijaltaan. Jälleen sihahdus kapeiden huulten välistä, ja kaikki kolme välkehtivää tulikäärmettä sukelsivat vesipallon syvyyksiin, jääden kiertämään sitä, saaden pallon hehkumaan uskomattoman kauniisti. Vielä yksi sana, ja uusi taikaesine olisi valmis muokattavaksi..

Yhtäkkiä vesipallo putosi, hajauttaen värit pitkin lattiaa, kunnes ne lopulta katosivat lattialautojen väleihin ja hyllyjen alle. Vesi helmeili hetken Eredeuksen jalkojen juuressa, kunnes sekin viimein katosi itsekseen. Hopeahaltian katse oli kuitenkin muualla, tämän huomio oli kiinnittynyt huoneen oviaukkoon tulleeseen neitoon, jonka valkoinen, ohut mekko korosti hentoa olemustaan. Tämän valkoiset hiukset ylsivät pitkälle selkään, ja niiden seassa oli valkoisia sulkia. Tummaakin tummemmat silmänsä neito oli lukinnut Eredeukseen.

Kärsivällisesti hymyillen Eredeus laskeutui tiskiltä, ottaen sisartaan kädestä, vetäen tätä puodin puolelle. Varovasti nykäisten hän irrotti hopeisen ketjun, joka lähti tytön ranteesta kadoten jonnekin takahuoneisiin, kiinnittäen sen näppärästi omaan ranteeseensa. Hän kääntyi nyt jo selkeästi nuorempaa Furiusta kohti.
"Furius, tässä on sisareni Aniara."

Pahempia illuusinoita tarvitsi hyvän koulutuksen missä ainakin yhdestä kirjasta luki niin. Kuitenkaan Scorpius ei ollut siitä kirjasta kiinostunut. Hänen illuusion erilainen mikä muilla oli. Hän oli perehtynyt todella hyvin illuusionsa, koska osasi sen avulla liikuttaa toista miten halusi, ilman pakotus kirouksilla. Sillä taijalla oli yksi niistä miten hän oli päässyt huippu vankilasta pakoon. Hän oli hyvin iloinen siitä näkemästä jokin muukin osasi tehdä noin voimakasta illuusiota. Onneksi hänen keppinsä tai oikeastaan Scorpius itse oli laittanut suoja muurinsiltä taijalta mikä näytti ulkoisesti talolta. Se näkyyyden oli huvikseen pitänyt, koksa ei pitänyt normaalisesta suoja muurista tai kupusta.

Hiljalleen kepin musta marmori tyyppinen kivi värien vaihto oli muuttunut. Puinen sauva liiteli nuoren Furiuksen käteensä herran tahdosta. Hän katsoi vieressä olevaa sauvaansa ja hymyili lipeästi. Kehossaan hän tunsi, kuinka hän oli saanut ihmeelisesti uutta energiaa ja tullut vahvemmaksi. Luissa ei tuntunut, että olisi murtnut maahaan milloin tahansa. Keppin väri tuli ennalleen. Kun hän oli saanut keppin käteensä hän huomasi, että hän oli nuorentunut. Kädet alkoivat kosketella kasvojaansa. Partaa ei ollut enään kasvoissaan mitä yleisesti oli ollut. Kädet ja joka ikinen vartaloon palenen oli muuttunut nuoremmaksi. Scorpius tuntui nyt siltä, että hän nyt olisi 16 vuotias nuori mies. Hän mietti miten tämä oli tapahtunut oikein. Kirjassa ei lukenut tällaista vaan tulen voiman kasvamista ja kehon parantelua. Mies oli ällistynyt taikuuteen todellakin. Hän ei oikein osannut sanoa tai tehdä mitään.

Samoihin aikoihin ympäriltään oli vähinnyt vettä huoneistossa. Edes sitäkään hän ei ole nähnyt silmillään, vaikka silmät ovat nuorentuneena. Jostakin syystä kuitenkin Scorpius tuntui siltä, että jotain oli mennyt pieleen. Hän itse ei oikein osaisi selittää miksi miten asia oli tapahtunut niin. Ensimmäistä kertaa taikuus on tehnyt jotain outoa hänelle. Varsinkin yllättynyt hänet. Nyt hän osittain ymmärsi, jos oli oikein ymmärtänyt Eredeusta, kun hän ei ollut vastannut hänen kysymykseen, kun oli nähnyt kauhistuneen katseen.

Scorpius käänsi katseensa Eredeukseen, kun hän puhui hänelle. Eredeus oli esitellyt hänen siskolleensa. Hän oli uudemman kerrakseen yllättynyt. Miehen sisko näytti hyvin viehekkäältä. 16 vuotias Scorpius hymyili, vaikka olonasa oli pelokas edellisestä tapahtumasta.Se ei ollut mitenkään Eredeuksen siskostaan.
" Hauska tutustua. " Scorpius sanoi.
Hän ei kuitenkaan viittynyt sanoa, jonka hän oli luullut Eredeuksen vaimoksi. Vaikka oli mieli sanoa sen äänen, vaikka se olisi hänelle hieman nolo tapaus. Kohteliasti hän otti hellästi naisen kädestä ja suuteli sitä. Nopeasti hän kuitenkin perääntyi pari askelta taaemmaksi. Scorpius ei ollut kuitenkaan mikään hurmuri, joka näksi kauniin naisen ja vikottelisi heti, kuin suinkin.

Toisaalta Scorpius oli hyvin mietteliäjään näköisenä, vaikka ulkoisesti hän ei näyttänyt sitä kahdella muualle väelle. Isoksi kysymyksi hänelle tuli, miksi nyt hän esitteli sisonkansa hänelle. Oliko Eredeus jotekin pelännyt siskonsa puolensa vanhemmasta ulkokuoresta, että miehen sisko lähtisi pakkoon, jos olisi nähnyt vanhan kuoren vanhasta miehestä. Hän oli hyvin mietteliään näköinen. Pienesti hän pelkäsi, että yrittää naittaa siskoaansa hänelle nyt, kun oli 16 vuotia nuori poika, kuin vanhusa. Se ajatus oli todella naurettava ja mielessään Furius nauroikin. Suurimmaksi peloksi Scorpius tuntui, että hänen ei enään muuttua vanhuksi. Hän ei osaisi elää paljoakaan nuorena lapsena, kun ei ollut lapsuutta olenkaan hänellä. Nuori mies oli niin mietteissäänsä, ettei oikein sanoa mitään nuorella naiselle ja hänen veljeensä. Sen sijaan hän seisoi kylvetty korsi mullassa.

Hiljalleen hänen alkoi tulla erilaisia lauseita. Mistä hän ei oikein osannut päättää miten sanoi edellisesistä kohtauksissa.
" Sinun veljesi on kohtuulisen hyvä illuusion käyttäjä, johon tarvii paljon opetusta ja aikaa. " Oli hänen hieno lauseensa, mikä oli saanut sanottua hiljaiseen hetkeen.
Lauseen sanottua käsiteltynä se tuntui hieman tyhmältä, mutta sopivasti. Hän ei voinnut estää, kun hänen ajatuksissa pyöri muitakin kysymyksiä Eredeukselle.

Eredeus oli totaalisen yllättynyt Furiuksen ulkonäön muutoksesta, tämä näytti alle kaksikymmenvuotiaalta. Enemmän hän kuitenkin yllättyi miehen kohteliaisuudesta sisartaan kohtaan. Huvittuneena hän katsahti sisartaan, joka ei juuri puhunut tai kommunikoinut, varsinkaan vieraiden kanssa. Niin Eredeus sai nytkin vastaansa tumman ja hieman pelästyneen silmäparin, joka pyysi äänetöntä apua Furiuksen tarttuessa tätä kädestä. Hän kuitenkin vain hymyiil sisarelleen rauhoittavasti, jolloin Aniara uskalsi kääntää katseensa tämän puoleen, ja niiata arasti.

Aniaran ilme muuttui vasta Furiuksen mainitessa veljensä. Tämän silmiin tuli pieni eloisuuden pilke, kun hän tarttui Eredeusta kädestä, ja hymyili pienesti.
"Hmm.. Lacheas." Eredeus hymyili sisarelleen, jonka ääntä tämä turhan harvoin kuuli. Se oli kaunista ja soinnikasta, ja pienoinenkin herpaannus todellisuudesta sai miehen kuin miehenkin vaipumaan horrokseen. Lacheas-nimitystä Eredeus ei ollut kuullut yhtään useammin, vain Aniara kutsui häntä hänen toisella nimellään, sillä se kuulemma sointui hänen suussaan kauniimmin.

"Kyllä yli puolessa vuosisadassa oppii kaikenlaista, varsinkin jos on kiertänyt koko sen ajan ympäri maailmaa, oppineelta oppineelle", Eredeus päätyi vastaamaan hieman vaivaantuneena Furiuksen kehuista.
"Pahoitteluni myös Aniaran.. hm, vaiteliaisuudesta. Hän puhuu harvoin vieraiden keskuudessa, ihmettelen suuresti miten hän uskalsi tulla takahuoneista luoksemme taikojen vilistäessä ympärillämme." Hän loi rauhallisen katseen Aniaraan, joka oli muuttunut jälleen ilmeettömäksi ja hieman surumielisen oloiseksi, ennen kuin tarttui tätä kevyesti vyötäisiltä ja nosti tämän tiskille istumaan. Kevyt sanaleikki, ja näkymätön suoja ympäröi tätä.

Eredeus kääntyi jälleen Furiuksen puoleen, kevyt huvittuneisuus yhä kasvoillaan.
"Et tainnut tietää loitsun sivuvaikutuksia.. Furius? Nuo vaatteet taitavat olla hieman liian suuret sinulle, voisin antaa sinulle sopivammat.." Eredeus oli ajatuksissaan päätynyt sormeilemaan haltiaketjua, joka yhdisti hänet sisareensa. Ketju oli ihmeellinen, toisinaan se välkkyi hopeisena, toisinaan se tuntui katoavan näkyvistä kokonaan. Se oli huomaamattoman kevyt mutta erittäin vahva, ainoastaan hänen käskystään se katkesi tai aukesi solmusta. Lisäksi se venyi aina tarpeen mukaan sopivan pituiseksi, kutistuen jälleen. Ketju oli synkkä mutta välttämätön sekä erittäin arvokas, hopea oli maksanut hänelle aikoinaan kultaa, mitä hänellä ei ollut ollut paljonkaan silloin. Epämääräisesti hän kuitenkin pudotti ketjun, antaen sen jäädä ranteessa olevan lenkin varaan. Toisinaan ketju toi hänelle vain pahan olon.

Hän pelkonsa oli tullut toteen, hänen kohteliasuuden kohtelu pelotti nuorta naista. Mielessään hän vai vattuili, mutta se oli mennyttä. Hänen mielestä oli todella ihailtavaa miten Eredeus oli esitellyt siskonsa hänelle. Scorpiuksen onneksi hän tyhmä ajatus oli ainoastaan tyhmä ajatus. Hän ei edes voinnut tajuata miten hän olisi voinnut ajatella sitä. Hän ymmärsi nyt paljon paremmin Aniaraa miten hän oli sanonnut hänelle, että oli ihme, että nainen oli tullut heidän seuraa takahuoneesta missä Scorpius ei ollut. Häntä ei kuitenkaan haitannut, että ettei pääisi takahuoneeseen.
" Harmi, että itse en ole käynnyt katsomaan Payonin ulko puolelle. Kaikki tiedot ovat kerätty kokemuksetsa ja kirjoista. " Furius sanoi hiljaa.
Samalla hän katseli miten helposti Eredeus nosti siskonsa pöydälle. Suurimmaksi osaksi hän ei katsonnut Aniaraan.

Sen sijaan hänen nuorennus oli todella ihmeelinen hänelle.
" Joo olenkin. En uskonnut tai oikeastaan siinä kirjassa ei lukenut tällaista. Jos sinä olisit tehnyt sen Eredeus olisit varmaakinpieni soma vauva. " Furius sanoi.
Vanha vai nuori mies oli vielä shokissa miten hänestä oli tullut niin nuori. Vaikka sisimissään hän yritteli muuttautua vanhemmaksi mieheksi. Ihan kuin toinen osa olisi lähetenyt pois hänestä.
" Minusta tuntuu, että se taika teki jotain muutaa minulle. Ihan kuin en sitten ole lukenut sitä kirjaa tarpeeksi. Tuntuu, että joki pielessä. " Furius sanoi ja samalla miettiä voisiko olla, että taika oli mennyt vinoon.
Olihan paha asia, jos taika oli muuttunut matkan aikana muuksi taijaksi. Se on hyvin paha tunne.

" Ei sinun tarvitse vaatteita muutta. Vaateet ovat ihan sopivia, vaikka ovat hieman isot. " Furius sanoi.
Hän oli tottunut isoon vaatteisiin todella pitkääkiin. Mutta hän ei ole tottunut siihen, ettei voisi tiukentaa pukuaan laisinkaan mukavaksi. Se oikeastaan piinasi miestä todella tiukasti. Hän oli hyvin reipaan oloinen ulkoaan. Se pienesti helpotti, kun katsoi ketjua, joka oli naisessa ja sitten miehessä. Sen tarkoitusta hän ei oikein tiennyt. Kuitenkaan hyvin pitkään hän ei jäänyt miettimään, kun näytti taika narulta, jonka isäntä saa ainoastaan auki.

Eredeus katseli vain entistä huvittuneempana entisen vanhuksen järkyttyneisyyttä muutoksestaan. Hieman pohdiskellen hän käveli hyllylle ja otti sieltä Furiuksen käyttämän kirjan, selaten varoen sen sivuja, etsien käytettyä loitsua, joka löytyi varsin pian.
"Tulen hallinnan voimistamista? Hmm.. Ja jotain epämääräistä fyysisten voimavarojen kasvusta?" Eredeukselle loitsu oli vieras, vaikka muistikin lukeneensa sen. Hän ei ollut koskaan yrittänyt loitsua, sillä pelkäsi tulta. Vastaavanlaisia loitsuja hän tosin oli tehnytkin, mutta niissä hänen ruumiinsa oli vain vetreytynyt, ei suinkaan nuorentunut.
"Enpä usko, että taiassa on mennyt mitään pahemmin pieleen, vielä vähemmän uskon, että itse olisin kutistunut vauvaksi." Furiuksen sanat huvittivat Eredeusta. Tämä ei ilmeisesti tiennyt mitään haltioiden ikääntymisestä, luultavasti Eredeus oli vanhempi kuin Furius itse.

"Uskoisin, että taikuus katsoi käytännöllisemmäksi ja helpommaksi muuntaa sinut nuorempaan ulkomuotoon, kuin jos se olisi alkanut kasvattaa vanhaa ruumistasi. Jos vahinko kovasti vaivaa, voin yrittää palauttaa sinut.." Eredeus sulki hieman pölyisen kirjan, piirtäen sormellaan sen kanteen näkymättömiä, mutkikkaita symboleja, mutisten samalla hiljaa. Hetken kirja hehkui sinisenä, ennen kuin Eredeus laittoi sen takaisin hyllyyn. Nyt kirja oli uudelleen varmennettu, eikä tällaista enää pääsisi tapahtumaan. Hän ei kuitenkaan ollut vihainen Furiukselle, vain hilpeällä tuulella. Loppujen lopuksi tämä kaikki oli miehen itsensä syytä.

Määrätietoisesti Eredeus käveli takaisin puuhyllyköiden luo, löytäen nopeasti etsimänsä. Hän nosti ylimmältä hyllyltä pienen tiimalasin, jonka valkoinen, helmeilevä hiekka oli lasin yläosassa. Lasi itsessään oli kiedottu kulta- ja hopeasäikeisiin, ja lopulta upotettu vaaleaan puuhun. Lisäksi Eredeus kaivoi pienestä rasiasta pergamenttiliuskan sekä punaista mustetta sisältävän pullon, kävellen kantamustensa kanssa takaisin tiskin ääreen, jossa Aniara seurasi ilmeisen kiinnostuneena veljensä puuhailua.
"Neve, jos viitsisit?" Eredeus ojensi kätensä sisarelleen, joka veljensä pyynnöstä poimi puhtaanvalkoisen hiuksen sormiensa väliin, jolloin se katkesi itsestään, laskien sen tämän kämmenelle. Eredeus kiitti tätä, kietoen varoen valkoisen hiuksen tiimalasin ympärille.

"Tässä tarvitaan jotain täydellisen puhdasta ja viatonta", Eredeus selitti pikaisesti Furiukselle sisarensa hiuksen käyttöä. Aniaran mieli oli viattomampi kuin lapsella, aikeensa puhtaammat kuin vastasatanut hanki. Pikaisesti Eredeus kastoi sormenpäänsä punaiseen musteeseen, vetäen ympyrän ja viivan pergamenttilappuselle, kirjoittaen vielä muinaisen lauseen piirrostensa päälle. Pergamentti ja tiimalasi käsissään hän kääntyi Furiuksen puoleen.
"Yhtä vanhaksi, vai onko muita toivomuksia?"

Mies oli edelleen shokissa, että miten hänestä on tullut näin nuori nyt. Ennenkin hän pystyi muuttamaan nuoreksi ja saman ikäiseksi mitä nyt. Samalla hänestä tuntui, että osa hänestä oli mennyt pois. Vanhuuden ajatukset olisivat hävinneet kokonaan. Mielessään oli vai tehdä työtään, että saisi palkaa, mutta nyt tuntui siltä hänen täytyisi jotenkin korjata virheen minkä olisi tehnyt aijemmin. Samassa tuumaili itsekseen hän ei voisi olla mennä ajassa taakse päin se on liian mahdotonta ainakin omalla kannalla olevalle velholle.

Eredeuksen lause huvittuneena sai pienesti Scorpiusta piristymään, vaikka näytti ulkoisesti pelokkaalta ja pelästyneenä. Olihan nuori herra sellainen tässä tilassa, kun oli muuttunut yhäkkiä nuoreksi ja eikä pystynnyt muuttumaan vanhaksi.
" Se olisi kivaa, jos pystyisit palauttamaan minut vanhaksi, mutta toisaalta uskon sisimmissäni ettet onnistu siinä. Kun omilla sisäisillä taijoilla olen yrittänyt. " Scorpius sanoi.
Sanotessaan hän meni istumaan samalle penkille missä oli aijemmin istunut. Nyt hänen ei tarvitse laisinkaan noja sauva keppiinsä. Jopa sekin tuntui oudolta, kuitenkin keppin ulkomuoto oli muuttunut niin nuoremman näköinen herra kädet sopivat siihen hyvin. Vanhalla ja nuoremalla on erilaiset kädet, vaikka olisi samaa henkilöä.

Kun Scorpius oli lösähtänyt penkille hän oli hyvin maseentuneenä näköinen. Ajatuksensa olivat hyvin sekaiset. Ennen hänellä on yksi selvä ajattelu menetelmä nyt hänellä sen sijaan oli paljon enemmän ajattelu menetelmiä, joka hieman ärsytti nuorat herraa. Hän palautui pohtimaan mitä oli vähä aikaa sitten miettinyt. Sitä ajatellessaan Eredeuksen sanat menivät ohi korvien ja samoin miehen liikeetkin. Katse kääntyi katsomaan keppiinsä missä loisti hieman uutta eloisuutta. Mielessään meni monia kysymyksiä sauvakepilleensä. Yhäkkiä Scorpius oli lehattanut penkiltä maanhan. Selkä maassa katse kattoon ja jalat puoliksi penkillä. Hän oli nähnyt jotain hänen sauvassaansa, joka makaili miehen vieressä.

Eredeus katsahti Furiusta tämän ilmoittaessa kantansa vanhentamiseen. Nuorentaminen ei ollut ollut taian päätarkoitus, joten sen kumoaminen saattoi olla hieman erilaista kuin tavallisen ikämanauksen, mutta hän uskoi silti pystyvänsä siihen jos vain noudattaisi sääntöjään. Hän punniskeli lasia käsissään, tarkkaillen nuorukaisen olemusta. Ehkä tämän oli korjattava vahinkonsa itse.
"Hyvä on, uskoisin taikuuden kyllä antavan sinun korjata asian kun se katsoo sen olevan tarpeen." Eredeus empi hieman, mutta jatkoi sitten.
"Annan lasin sinulle, jos haluat kokeilla myöhemmin tätä keinoa."

Hän oli juuri antamassa esinettä Furiukselle, kun tämä yhtäkkiä kaatui tuoliltaan. Eredeus antoi nopeasti lasin Aniaran haltuun, kiiruhtaen auttamaan nuorukaista ylös. Hän hymyili mielessään sille muutokselle, joka oli tapahtunut hänen käytöksessään Furiusta kohtaan, miten nopeasti vanhuksen kunnioitus oli muuttunut nuorukaisen paapomiseksi.
"Eihän sattunut?" Eredeus katsahti nopeasti sauvaa, joka makasi muuttumattomana nuorukaisen vieressä. Oliko Furius nähnyt jotain, mikä oli sittemmin mennyt pois näkyvistä? Taikuus heidän ympärillään oli yhtäkkiä vetäytynyt syrjään, oliko Furius onnistunut herättämään jotain vasten tahtoaan? Eredeus pudisteli aavistuksen päätään, tästä ei hyvää seuraisi. Tahtomattaan herätetyt asiat eivät olleet niitä ystävällisimpiä ja vain harvoin harmittomimpia.

Vasta kumartuessaan lähemmäs Furiusta Eredeus huomasi tämän vaatetuksen riitasoinnun ulkomuotonsa kanssa. Nuoremman Furiuksen juonteet olivat kadonneet ja iho oli erilailla kuulas, hiuksista puhumattakaan.
"Furius.. Jos aiot viettää aikaasi tuossa ulkomuodossa, minä vaadin, että saan vaatettaa sinut edes siksi aikaa." Eredeus toivoi nuorukaisen ottavan tarjouksen vastaan, sillä jos taikuus todella oli tarkoittanut tätä, uusi vaateparsi piristäisi mieltä ja ajaisi taikuuden tarkoitusta eteenpäin. Lisäksi hän tiesi Aniaran nauttivan vaatteiden teosta.

Miehen lause jonkun verran lohduttivan Scorpiusta. Sanat eivät tulleet sanomaan kiitollisusta ja samoin eleetkin olivat eleettömät. Miehen ajatus sen sijaan kiitteli äännettömästi mitä toinen oli mahdotonta tulkina, jos sitä ei näy ulkokuoressa. Toiseen lauseen katseet noteerivat ja samoin hänen suunsakin, mutta ei hirveästi.
" Kiitos. " Furius sanoi.

" Riippuu mistä katsoo. " Tuli miehen suustan ensimmäisenä.
Sauva sen sijaan nousi itsekseen ylös ja liiteli Aniaran viereen. Maassa Scorpius ei pitänyt kepistä kiinni laisinkaan. Hän sen sijaan nousi varovasti, kun oli tottunut tehdä vanhuuden takia tehdä. Vaikka oli nuoruuden ikäisenä, kun hän pystyi muuttamaan sen ikäiseski hän nousi ripeästi. Hän ei tiennyt voisiko nuoruudesta huolimatta luut vanhoja.
" En osaa olla enään istu paikoillaan. " Mies mutisi mielessäänsä.
Hän istahti uudemman kerran penkille mistä oli tippunut. Käsi tunnusteli takaraivoaansa ja huomasi verta kädessäänsä. Hiljaa Scorpius huokaisi ja katsoi masentuneena käsiäänsä, jotka oli veressä.

Masentuneen näköisen silmät kohdistivat Eredeukseen.
" Jos sinä vaadit niin lujaa. Muutenkin uskon, että minä pysyn aika pitkään nuorena miehenä. " Scorpius sanoi.
Olihan se totta, että vaatteet olivat liian isot hänelle nyt. Housuista piti hyvin kiinni, ettei tippuisi alas. Kuitenkaan hän ei halunnut lupua villaisesta liinasta mikä on ylläänsä, joka vaatetus tyyli on Perulaisilla on yleistä.

Eredeus seurasi katseellaan poispäin liitelevää sauvaa, joka asettui Aniaran viereen. Aniara katseli sauvaa uteliaana, mutta keskittyi sitten tiimalasin tutkimiseen. Eredeus oli huokaista helpotuksesta, jos Aniara ei säikkynyt sauvaa, tuskin se mitään kovin vaarallista tai pahaa oli. Ellei se sitten osaa piiloutua, hän lisäsi vielä ajatuksissaan. Hän kuitenkin luotti sisarensa luonnolliseen taiantunemukseen, ja keskittyi Furiuksen puoleen, hätkähtäen hieman tämän kädessä välkkyvää verta.
"Taisit kaatua aika pahasti, sallitko?" Vastausta odottamatta hän laski kätensä nuorukaisen takaraivolle, mutisten muutaman sanan. Hänen kätensä lämpeni taian virratessa sen kautta takaraivon ruhjeeseen, parantaen sitä hiljakseltaan, kunnes Eredeus tunsi verenvuodon lakanneen. Kolme nopeasti sihaistua sanaa, ja veri katosi nuorukaisen hiuksista, jättäen ne kosteiksi.

"Hiuksesi valitettavasti joudut kuivaamaan itse", Eredeus sanoi tälle pienen hymynpoikasen uhatessa kiivetä hänen huulilleen. Hän piirsi sormellaan ympyrän pöydän pintaan, jolloin siihen ilmestyi viinilasi täynnä kylmää ja raikasta, marjoilla maustettua vettä
"Juo, tämä piristää ja helpottaa oloa. Ja jos vettä mietit, se on pohjoisista lähteistä, takuuvarmasti kylmää ja raikasta." Eredeus jätti lasin pöydälle, Furius saisi sen varmasti siitä itsekin. Hän asteli Aniaran viereen, ottaen lasisen tiimalasin varovasti tältä.
"Neve, käy valitsemassa herralle sopivia kankaita, joista hän saa valita." Eredeus oli hädin tuskin saanut sanansa suustaan, kun hymy ja innostus loistivat jo Aniaran silmistä. Eredeus nosti varovasti yhdellä kädellä sisarensa pois tiskiltä, jolloin tämä kiirehti nopeasti takahuoneisiin.

"Kyllä, minä vaadin", Eredeus sanoi hymyillen Furiukselle.
"Aniara ilostui kovin, hän rakastaa ompelemista ja kankaita, takahuoneisiin, ole hyvä." Viitaten kädellään puodin yhteen takahuoneeseen hän odotti Furiuksen menevän edeltä. Hän oli iloinen, kun hänen sisarensa oli iloinen, sillä sitä ei tapahtunut kovin montaa kertaa. Lisäksi hän oli erittäin kiinnostunut siitä, minkälaisia kankaita Aniara oli valinnut tällä kertaa. Tällä oli hyvä ihmistuntemus, joskus Eredeus oli ajatellut tämän osaavan lukea suoraan olentojen sieluja.

Nyt Scorpiuksesta tuntui, että ei olisi pitänyt alistua Eredeuksen vaatimukseen. Hänestä hän tuntui, että siitä nyt oikei sitten tule yhtään mitään. Eleesti hän kiitti vedestä. Hän joi se nopeasti ja tunnusteli päätäänsä. Mielessään vattuili, että itse valitsi niistä kankaista vielä. Omasta mielestään hänellä ei ollut yhtään mitään hyvää makua vaatteisiin. Hän piti niitä vaahteitä ylläänsä, joissa oli mukava olla ja nauttia. Pystyi tekemään mitä vain liikkeitä.

Scorpius itsekkin katsoi mitä hänen sauvansa oikein teki. Hänestä tuntui tuossa sauvassa oli pahaa, joka teki hänestä nuoren miehen. Jostain syystä hän tunsi, että sauva olisi pahaa. Hän ei kuitenkaan sanonnut Eredeukselle. Jos hän nyt sanoisi, että sauvassa oli pahaa niin miehen siskolle voisi tapahtua jotain. Ajatukset jäivät siihen joksiken aikaan, kun Eredeus keskeytyi hänen veren nähtyää.
" Juu, itse en oikein ole opiskellusta taikuutta parantamiseen niin paljon. " Furius sanoi.
Eredeuksen parantajessa kipu iski kuin salma ja Furius huusi kovalla äänellä kivusta. Taijallaansa hän iski miestä, että menisi sivuun. Huutaessaan kivusta ja sen tuntuessa sauva alkoi tehdä omiaan. Sauva kuitenkin tassi naisen ympärillä, kuin se vartioisi häntä. Furius katsoi ensimmäistä kertaa vihoissa miestä. Haava päässä ei kuitenkaan ihan kokonaan parantunut.

Eredeus ei ollut yhtään varautunut, kun hän tunsi Furiuksen taian heittävän häntä taaksepäin, saaden hänet itsensäkin kaatumaan. Hetkeksi hänen näkökenttänsä pimeni, mutta muutamalla pikaisella sihahduksella hän oli jälleen kunnossa, nousten nopeasti seisomaan, tällä kertaa kuitenkin valmiina mitä Furius ikinä keksisikään tehdä. Hän tunsi katseensa tummuvan ja taikuuden sykkivän suonissaan valppaana, valmiina tottelemaan hänen käskyjään. Todetessaan, ettei Furiuksesta olisi välitöntä uhkaa hän silmäsi nopeasti sisartaan, joka oli seisahtunut paikoilleen, silmät suurina, lukkiutuneina tätä kiertävään sauvaan.

"Neve! Nyt välittömästi!" Eredeuksen huudossa oli taikuuden henkäys mukana, jolloin Aniara ymmärsi välittömästi muuttua takaisin lintuhahmoonsa. Tämä käänsi säikähtäneen katseensa veljeensä, rentouttaen itsensä, saamatta mitään aikaan. Aniara katsoi jo kauhuissaan veljeään, sitten häntä kiertävää sauvaa, katseessaan vain pelkoa sauvaa kohtaan. Eredeus käänsi nopeasti katseensa häntä vihaisesti tuijottavaan Furiukseen.
"Mitä ihmettä oikein olet tehnyt? Jos hänelle tapahtuu jotain, vannon, että saat tuta sen nahoissasi!" Eredeuksen katse oli täynnä vihaa, mutta myös ymmärtämättömyyttä. Miksi Furius oli tehnyt kaiken tämän? Vai oliko tehnyt sittenkään?

Eredeus otti askeleen sisartaan kohti, tietäen jo valmiiksi sen olevan mahdotonta. Sauva tuntui välähtävän häntä kohti, estäen hänen pääsynsä sisarensa luo. Eredeus laski päänsä, hieroen kevyesti ohimoitaan. Mitä tässä edes tapahtui? Sauva oli lähes kopio käyttäjänsä voimista, niitä vastaan hyökkääminen saisi kenties sauvan hajoamaan, mutta silloin Aniara olisi vaarassa. Ja sitä hän ei sallisi. Jälleen hän käänsi katseensa nuorukaiseen, ilme kuitenkin rauhoittuneempana, ääni selkeänä mutta käskevänä.
"Furius, mikä oli viimeinen ajatuksesi sisarestani?"

Scorpius oli nyt hieman helpottunut, kun kivu lähti päästä, vaikka päässään oli haava. Mies katsoi toista miestä, joka oli kaatunut hänen taikuudesta lattialle. Hiljaa hän istui penkilläänsä. Hän ei voinnut sanoa mitään ennen mies nousi lattialta. Kuitenkin nopeasti mies nousi pystyyn hänen vieressäänsä. Katse oli Scorpiuksessa pahoitteleva, eikä olisi halunnut tehdä mielellään, jos Eredeus olisi niin kivuliaasti parantaisi haavaansa päässäänsä.

Sauva oli lenteli naisen ympärillä iloisena näköisesnä, jos pystyi edes muuten sanoa. Scorpius huomasi miten huolissaan Eredeus oli siskostaansa. Itse ei saanut sellaista rakkautta vilahti hänen ajatuksissaan. Hän oli jo valmiina Eredeuksen vihaisiin lauseisiin. Nopeasti hän pisti takaisin.
" En minä tiedä yhtään mitä tapahtui. Minä en tee tuota. Keppini tekee imassa knotrollissa. " Furius huudahti takaisin Eredeukselle.
Lauseessa oli myös vihautta mikä kuului ensimmäistä kertaa Eredeukselle. Se oli totta mitä oli hän oli sanononnut Eredeukselle. Hän oli yrittänyt mielissäänsä kutsua keppiäänsä takaisin, mutta ei tullut jostakin syystä tullut, vaikka miten kutsui.

Sauva oli tehnyt naisen ympärilleen suoja muilta, kuin siltä. Se oli valtava maagian energinen, joka Scorpiuskin vaistoi helposti, ettei sen sisään mennyt helpposti. Loitsu oli toisaalta helppo ja tuttu hänelle. Se muistutti samaa loitsua millä hän oli paennut vankilasta. Silmät katsoivat suurimmaksi osaksi sauvaa, joka näytti iloiselta hyppiessään naisen ympärillä. Nopeasti silmänsä kääntyivät katsomaan Eredeusta.
" Anteeksi mitä? " Furius sanoi.
Hän ei oikein ymmärtänyt miten hän halusi sanoa lauseella tai saada kiinni.

Eredeus käänsi katseensa takaisin sisareensa, joka katsoi peloissaan hyppelehtivää sauvaa. Sauva ei sinällään näyttänyt aikovan vahingoittaakaan tätä, joten Eredeus salli pienoisen rentoutumisen itselleen. Hän hymyili rauhoittavasti Aniaralle, lähettäen sanattoman lupauksen tämän turvallisuudesta. Hitaasti hän katsahti jälleen Furiusta, tuntien aiheettomuutta vihaisuudelleen. Hitaasti hän selitti tälle kysymystään.
"Sauva on lähes kopio ajatuksistasi ja taiastasi, ja se näyttää nyt kiinnittäneen huomionsa Aniaraan. Mikä oli siis viimeisin ajatuksesi sisarestani?"

Eredeus katsoi neuvottomana, kun Aniara valahti lattialle istumaan, tuijottaen surullisena syliinsä laskettuja käsiään. Hän olisi tehnyt mitä vain päästäkseen jälleen rakkaan sisarensa luo, hänen joka oli hänelle kaikki kaikessa. Jos Aniaralle sattuisi jotain, ei Eredeus tietäisi mitä tekisi, vain sen, ettei hän pystyisi jatkamaan elämäänsä ilman tätä.

Surullisena hän yhden kaapin luo, ottaen sen alimmalta hyllyltä hopeanharmaan kankaan. Kangas kädessään hän käveli niin lähelle tanssahtelevaa sauvaa kuin uskalsi, puhuen sille mielessään. Jos yhtään välität Aniara-Eindenevestä, suruneidosta, anna kankaan levätä hänen harteillaan lohtuna. Ilman tietoakaan mitä voisi tapahtua, Eredeus heitti kankaan sisartaan kohti ilman taikuuden rippustakaan, toivoen vain parasta.

Osittain Scorpius nuorukainen tajusi mitä toine sanoi hänelkle, mutta kuitenkin monia ajatuksiä jäi rasittamaan häntä. Hän ei voinnut vain tajuta sitä, että miten sauva olisi imennyt itseensä taikaa hänestä, jos aijemmin sauva on ollut voimakas.
" En usko tai sitten sinä ainoastaan näet asian oikein mitä minä en näe. " Furius sanoi hiljaa.
Hän kuitenkaan tiennyt mitä hänen viimeisensä ajatuksensa oli miehen siskoon. Se sai hänet pohtimaan uudemman kerran, että päähän alkoi sattua.

Päähänsä alkaessaan sattumaan hän lopetti. Jostain hänen ajatukseensa tuli se, että hän ei tiennyt mitä oli ajatellut viimeksi Aniarista, koska hän oli vanha silloin ja omassa normaalisessa iässä. Nyt hän oikein ei ollut oikeassa iässä. Ajatukset olivat todella erilaiset, kun hän oli 16 tai 60. 16 vuotiaana hän yleensä eleili sitä aikaa, kun hänet opiskeltiin salamurhaajaksi. Muutenkaan nuorena hänellä ei ole aavistustakaan nyky hetkestä, että sen verran kenet hän oli nähnyt 60 vuotiaan silmin. Yleisesti aika jana vaikutti todella paljon ajattelu tapaan ja tiedo perusteisiin mitä ulkoisesti yhdellä erotti, mutta kukaan ei vai ole tajunnut sitä.

Sauva ei antanut minkään hopeisen huovan naisen viereen mennä. Sen sijaan hupa laskeutui kuin kupoli naisen päälle. Nopeasti Scorpius otti huovan, joka antoi katon naisen päälle. Samalla kun hän oli ottnut sen ja antanut takaisin Eredeukselle. Scorpius sai sähköä itseensän ja luhatti maahan tärisemään. Ilmeestä saattoi vai lukea kivun tunteita, että itse voisi tuntea kivun itsessään.

Eredeus katsoi ihmeissään pallomaista suojakupua sisarensa ympärillä. Suojakupua? Miksi sauva tunsi nyt niin suurta vetoa Aniaran suojelemiseen? Hän katseli sisarensa tyhjenevää katsetta, joka sai hänet miltei suunniltaan. Suru ja ylitsepääsemätön pelko ajoivat hänen sisarensa joskus koomamaiseen tilaan, johon Eredeus ei ollut vielä keksinyt parannuskeinoa. Aniara ei puhunut, ei syönyt, ei liikkunut eikä reagoinut millään lailla ympäristöönsä. Hän oli nähnyt tuon tilan kaksi kertaa aiemmin, haluamatta koskaan nähdä sitä uudelleen.

Hieman vihaisesti hän otti Furiuksen ojentaman kankaan, heittäen sen välittömästi syrjään huomatessaan nuorukaisen luhistuvan. Eredeus riensi tämän avuksi, tuntien pienen poltteen korvalehdessään taikuuden ojentautuessa vahvana hänen vierellään. Kiireesti hän vei Furiuksen kauemmaksi sauvasta ja Aniarasta, tarkistaen tämän kunnon.
"Furius, miten kävi?" Hetken hän katsoi nuorukaisen tuskasta kieliviä ilmeitä, valmiina parantamaan, muistaen sitten mitä hän oli viimeksi aiheuttanut. Hän laski kätensä, ojentautuen jälleen suoraksi, katsoen tuimasti sauvaa.

"Sauva, lopeta heti aikeesi ja näytä meille itsesi! Minä en sinua pelkää." Eredeuksen sanoissa kuvastui kaikki se oppimansa taikuus, eikä hänen sanoistaan tahtonut niin saada selvää. Hän tuijotti sauvaa haastavasti, odottaen sen liikettä, aistien selvästi sen tajunneen sanansa. Eredeus oli aina osannut puhua taikuudelle ja määrätä esineitä, ihme olisi jos sauva ei edes kuuntelisi.

Hiljalleen sähkön isku loppui hänellä vartalossaan. Hän oli kiitollinen Eredeukselle, että vei pois sauvan luontaan. Silmät kuitenkin pyöri ympyrää aikanin tuntui siltä miehestä. Oli hyvä edes, että hänellä oli taju vielä talessa. Kuitenkin hänestä jotain outoa oli se, ettei sähkö mennyt Eredeukseen, kun hän raahasi sauvan luota.
" Joo uskoisin. " Furius sanoi.

Sauva ei näyttänyt yhtään mitään reaktiota Eredeuksen sanomiseen. Sen sijaan sereagoi, että teki samaan kohtaan kaksi samaa pompimis jälkeä. Se oli hyvin ärsyttävää Scorpiuksen mielestä, joka katsoi lattialla.
" Muuten eikö sinua ihmetytä, että sauva hyppii samassa rataa melkein. Varsinkin kuin lattialle ilmestyy kirjoitusta. Mikä näyttää salakieletä ja harvinaiselta sellaiselta. " Scorpius sanoi vaivailoisesti.
Ääni oli hieman möreä sähkö iskun takia.

Eredeus katsahti nopeasti Furiusta tämän puhuessa, siirtäen katseensa lattiaan sauvan alla. Nuorukainen oli oikeassa, lattiaan oli ilmestynyt koukeroista tekstiä, joka näytti pikaisesti katsottuna muinaiselta loitsulta. Suoraan hän ei osannut sitä tulkita, mutta kirjan kanssa varmaankin..
"Sauva varmaan yrittää sanoa meille jotakin.. Kenties." Eredeus laskeutui Furiuksen viereen, kutsuen penkin kauempaa luokseen. Hieman vaivalloisesti hän auttoi Furiuksen sitä vasten istumaan.
"Onko parempi?"

Eredeuksen katse viipyi hetken nuorukaisessa, ennen kuin hän käänsi sen takaisin sisareensa. Tämä ei ollut liikkunut mihinkään eikä tämän tilassa näyttänyt tapahtuneen muutoksia. Hän sipaisi valkoista sulkaa hiuksissaan. Sen avulla Eredeus saattoi tuntea Aniaran tunteet ja aistia missä tämä oli. Hän oli poiminut sulan tältä tämän ollessa vielä pieni tyttönen, ja oli sen jälkeen tiennyt jokainen sekunti tämän pelot ja surut. Nyt hän ei tuntenut mitään, ja se loi onton tunteen hänelle.

Epämääräisesti Eredeus käveli kirjahyllylle, etsien tummanvihreällä nauhalla sinetöidyn, tumman kirjan. Hän veti sormensa nopeasti nauhan poikki, saaden sen lehahtamaan sinisiin liekkeihin ja katoamaan kirjan ympäriltä. Hän selasi kirjaa sivu sivulta, tietämättä oikein mitä etsiä. Jälleen hän laskeutui Furiuksen puoleen.
"Tiedätkö, mitä tuo teksti on?" Eredeus jatkoi kirjan selaamista, mutta niin, että Furiuskin näki sen. Eredeus oli matkustanut kymmeniä vuosia ympäri maailmaa, eikä muistanut nähneensä tuollaisia merkkejä. Niissä oli jotain viittausta vuorten velhojen riimuihin, toisaalta niissä oli samaa sulavuutta kuin haltioiden tekstauksessa.

Maassa Scorpius katsoi oman sauvan hyppelivän niin, että jäi jälkiä lattiaan. Hiljaa ja maseentunena hän huokaiseen hiljaa. Vaivanloisesti hän kylläkin nousi penkille minkä Eredeus oli tuonnut taijallaansa.
" Kiitos. Joo hyvinkin mahdollista. " Furius sanoi.
Häntä kuitenkin kiinostui se, että Eredeus ei huomannut monien jälkiessä oli sama kuva, mutta kokonaisuus oli kirjoitusta. Merkki sai kuitenkin todella kovasti saamaan lupauksen minkä oli ottanut menneisyydessäänsä.

Savua eipäästänyt kuitenkaan koskettamaan naista, jos ei tahdonnut isoa sähkö virtaa vartalossaan. Furius katsoi, kun mies meni kirja hyllyn viereen, joka yritti saada kirjojen avulla saada kirjoituksen murteen. Nuoren miehen silmit katsoivat sivuja mitä Eredeus käänsi kirjojen sivua.
" Tiedän. " Scorpius sanoi hiljaa huokaisten.
" Sitä ei lue missään kirjoissan miten siten luetaan, mutta kirjoissa voi kuitenkin olla hieman eri sanatteluun. " Scorpius jatkoi hiljaisesti.
Samalla hän katsoi miehen siskoon miettien. Sitä oppii ainoastaan vankiloissa, jos olet vankilassa puolet elämäsi. Scorpius oli jatkannut mielessäänsä, mitä toinen aavistunut sitä.