Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.



 
PääsivuGalleriaHakuLatest imagesRekisteröidyKirjaudu sisään

 

 Matkalla määränpäähän

Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2, 3  Seuraava
KirjoittajaViesti
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeTi 02 Syys 2008, 21:34

//Peli on jatkoa Viidessä vaahteranlehdessä aloitetulle jutustelulle, eli Miss tänne näin..//

Eredeus katsoi pirteästi vanhusta, joka nojasi keppiinsä lähtien jolkottamaan ovelle päin, lähtien nopeasti tämän perään. Syrjäsilmällä hän saattoi nähdä helpottuneita katseita heitä palvelleelta tarjoilijalta. Kenties Eredeuksen pöydälle jättämä hopea auttaisi naisparkaa selviämään seuraavaan päivään.

Ilma oli viilennyt aamupäivästä. Aurinko oli vaiennut ohuen pilvikerroksen taakse, joka sirotti sen valon jokapuolelle ulottuvaksi hohteeksi, jossa varjot olivat vain häilyviä laikkuja siellä täällä. Ilmassa oli aavistus sateen tuntua. Eredeus hengitti tyynesti tätä ihanaa tuoksua, se toi mieleen suuren maailman raikkaat koivumetsät ja aamuisen kasteen tuoreella nurmella. /Luonnon tuoksuja/, Eredeus ajatteli, katsoen hieman surumielisesti ympärillään levittäytyvää, rakennettua kaupunkia.

Eredeus vilkaisi vielä kerran keppiin nojaavaa vanhusta, toivoen, ettei kotimatka olisi tälle liian vaivalloinen. Hän asteli hitaasti melkein tyhjälle kadulle, joka oli vasta vähän aikaa sitten vilissyt elämää ja menoa, yli Eredeuksen sietorajan. Rauhallinen elämä sopi hänelle paljon paremmin. Furius ilmestyi Eredeuksen silmäkulmaan. Noh, heillä olisi koko päivä aikaa..

//Pahoitteluni pelinavauksen lyhyydestä. Mutta tämähän olikin jatkoa..//
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 03 Syys 2008, 18:34

Scorpius voivotteli mielissään, kun huomasi toisen menevän edellä häntä. Hän oli välillä pakko nojautua keppiin minkä hän itse oli osittain tehnyt. Ei millään Scorpius nojata keppiin, mutta oli pakko. Sen sijaan voisi nuorentaa itsenäs, mutta silloin sitä ei olisi kiinostanut enään kirjat ja varsinkin se kirja minkä Eredeus olisi antamassa hänelle. Hän ei oikein tiennyt mitä tehdä. Scorpius yritti astella ripeeseen tahtiin, että pysyisi Eredeuksen perässä, kuitenkaan hän ei halunnut, että Eredeus alkaisi hänen takia hidastamaan. Sillion hän tuntisi paljon vanhukaiseksi.

Mieli oli kysä milloin he olisivat perillä, vaikka äskettäin he olivat lähteneet kahvilasta. Tämä matka alkoi hieman ottaa voimilleen. Kuitenkaan hän ei antanut nuoren itsensä tulla esiin silloin nuori hän voittaisi aina. Silloin hän ei voisi ikinä olla omassa iässäänsä. Kun valoa ei ollut tarpeeksi Furiuksen kepissä oleva marmori kivi alkoi loistaa valoa niin, että hän näki eteensä. Varmuuden vuoksi niin pitkälle, että Eredeuskin näkisi eteensä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 03 Syys 2008, 19:45

Eredeus tiesi kävelevänsä hieman liian ripeään tahtiin vanhukselle. Mutta jos hän hidastaisi, vanhus saattaisi tuntea jonkinasteista syyllisyyttä matkan hitaudesta. Mutta matkaa oli vielä käveltäväksi, eikä vanhuksen kannattaisi antaa läkähtyä heti alkumatkasta.

Juuri, kun Eredeus oli miltei tullut katumapäälle, hänen takaansa alkoi loistaa alati tummuvassa päivässä selkeästi nähtävä valo. Eredeus kääntyi hitaasti, huomaten valon tulevan Furiuksen sauvasta. Samalla Eredeus hidasti tahtiaan niin, että näki vanhuksen pääsevän eteenpäin itselleen mukavimmalla vauhdilla.

"Mielenkiintoinen kivi tuossa sinun sauvassasi", Eredeus aloitteli uutta keskustelua. Matka tuskin tuntuisi niin pitkältä, jos samalla rupattelisi niitä näitä. "Marmoria, arvelisin?" Vaikka Eredeus oli hakenut jotain kevyttä ja helppoa puheenaihetta, kiven hohtavuus oli hänestä oikeasti mielenkiintoista. Hän oli loitsinut ja lumonnut miltei kaikkia materiaaleja, mitä vain oli saanut käsiinsä, mutta kiven kiroaminen tai loitsiminen oli aina hieman hankalaa. Varsinkin jalompien kivilaatujen, kuten marmorin. Sauva oli siis mitä ilmeisimmin jonkun todella taitavan tai voimakkaan velhon aikaansaannosta, mistä johtavat ajatukset kiehtoivat Eredeuksen uteliasta mieltä entistä enemmän.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 03 Syys 2008, 19:53

Mitä vanhus oli pelännyt niin se toteutuikin. Mielessään hän kiroili lyhyesti. Hän ei kuitenkaan vastustannut Eredeuksen kävelyn hidastamiseen. Samalla vauhdilla kuitenkin Scorpius jatkoi. Rytmi pysyisi tasaisesti hänellä ja se olisi todella kivaa. Pienesti hän havahtui Eredeuksen lauseeseen.
" On vai. Mikä se saa sinut mielenkiintoiseksi? " Scorpius kysyi.
" OSittain marmoria. " Hän lisäsi.
Hän ei kuitenkaan halunnut kertoa sauvan salaisuutta miltä alkoi tuntua, kun mies kysäisi niin kiintoisena. Hän arvosti todella paljon oma tekemään sauvaansa. Se oli arvokas esine hänelle, kukaan ei voisi mitenkään saada sitä häneltä. Vaikka sauva näyttää rumalta, vaikka kaksi sulkaa koristaa pienesti sauvaa. Niin kukaan ei tiennyt miten mahtava sauva oli taikuudessa, jos osasi käyttää taikuuta käsillään, eikä sauvoilla.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 03 Syys 2008, 20:56

Furiuksen vastakysymys sai Eredeuksen iloisesti yllättyneeksi. Hän oli toki toivonut, että tämä haluaisi keskustella, mutta että hän oli ilmeisen valmis jakamaan sauvansa salaisuudet? Eredeus ei uskonut asian olevan niinkään, muttei tahtonut kävellä tuppisuunakaan, varsinkaan nyt kun oli seuraa.

"Tuo kiven laatu. Vaikeahko loitsia ja kirota, kokemuksen äänin puhuen. Sen tekijä on varmasti ollut taitava." Eredeuksen katse vilisti sauvaa kevyesti ylös ja alas. Furius oli ilmeisesti tehnyt sen itse, kun otti huomioon tämän tottuneen tavan käsitellä sitä, ja sen sopivuuden Furiuksen käteen. /Melko vaikuttavaa tarinankertojalta/, Eredeus ajatteli huvittuneena.

Hetken kuluttua Eredeus katsahti ympärilleen, tajuten missä he olivat. Kaupungin keskusta alkoi jäädä taakse, ja katu jolla he kävelivät oli yhä vain autiompi. Eredeus kaivoi taskuaan, löytäen pienen liuskan pergamenttia. Pergamenttiin oli kirjoitettu punaisella ja mustalla musteella toisiinsa kietoutuneita kuvioita. Eredeus vei liuskan lähelle huuliaan, mutisten samalla pientä loitsua. Liuska syttyi liekkeihin, ja lensi palavan rastaan muodossa katua eteenpäin, kadoten talojen varjoihin. Eredeus hymähti hiljaa itsekseen. Loitsu oli yksi hänen suosikeistaan, vaikka hän tulta pelkäsikin. Niin yksinkertaista, niin kunnioitettavaa, niin mukavaa katsella.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeSu 07 Syys 2008, 12:48

Furius oli iloinen, että miestä piti sauvastaan, koska yleensä kaikki ovat eivät ole pitäneet siitä laisinkaan. Ainakin ulkonäköinen mukaan, mutta keppi' alkoi arvostaa, kun tiesi mitä se sisälsi todella paljon. Eredeuksen sanoessaan tekijän olevan taitava niin Furius tunsi sydämmensä menevän hieman nopeammin ja hitusen punastui. Punastusta ei oikein näkynyt miehen ulkokuoressa, mutta se tuntui kuitenkin hänen sisimissäänsä.

Hän huomasi, kuitenkin huomasi toisen huvittuneen.
" Mikä teitä oikein huvittaa? " Scorpius kysyi.
Itse hän katsoi uteliaasti Eredeusta kohtaan. Kävely oli kuitenkin tahdikasta edelleen, vaikka pienesti lörpöttelivät. Keppi antoi nopeutta kävelyyn vanhalle miehelle. Nuorena se auttaisi aistossa. Hän katseli hieman varovasti miestä, koska hän ei halunnut udella liian arkaan kohtaan miehessä miten hän oli kysellyt hänestä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeSu 07 Syys 2008, 18:59

Eredeus oli hyvillään siitä, että matka olisi pian ohitse, Taikataberna olisi parin mutkan päässä. Vaikka he kulkivat hitaasti ja Furiuksella oli sauvansa, matka näytti uuvuttaneen tätä melkoisesti. Eredeus saattoi kuitenkin vaistota vanhuksessa jonkinasteista tyytyväisyyttä tai hilpeyttä, mutta hänellä ollut aavistustakaan, mistä moinen saattoi johtua.

"Mikä teitä oikein huvittaa?" Furius kysyi yllättäin. Eredeus vilkaisi tätä, ja käänsi katseensa takaisin ohikulkeviin taloihin. "Ei mikään erityinen asia, pohdin vain sauvan tekijän taituruutta.." Eredeus ei olisi kehdannut sanoa ääneen todellisia mietteitään, mutta uskoi kertoneensa tarpeeksi totuudenmukaisen vastauksen.

Hetken kuluttua Eredeus kääntyi talojen väliin, pienelle sivukujalle, ja jälleen yleisemmälle tielle. Hän toivoi, ettei vanhus yrittäisi liian ahkerasti painaa mieleensä reittiä jota he kulkivat, eikä uskonut sen olevan mahdollistakaan. Tabernan löysivät vain ne, jotka sitä oikeasti etsivät, eikä Eredeus uskonut, että vanhalla tarinankertojalla olisi enää asiaa hänen puotiinsa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeSu 07 Syys 2008, 20:42

Miehen vastaus yllättävään kysymykseen hän ei oikein ollut erikoista. Mutta kuitenkin oli saanut hänet ihmetyttää todella paljon.
" Mitä oikein sauvan ja tekijän taikuruus mietityttää? " Furius kysyi uudemman kerran.
Hän tiesi, että oli kysnnyt liian syveelisesti. Ainakin siltä vanhuksesta tuntui.

Nopeasti mies oli mennyt kujasta seuraavaan. Kun itse oli päässyt siihen kujaan niin hän ei enään nähnyt Eredeusta. Se harmitti todella pahasti, että oli niin hidas, ettei hän näkisi toisen astelevan siinä. Osittain myös salama olisi iskennyt häneen. Tuntuisi siltä, että mies tiesi kuka hän oli oikeasti. Tämä voisi olla ansa, että hän joutuisi uudestaan vankilaan minne hän ei haluaisi mennä laisinkaan uudemman kerran.

Hän ei enään sitä miettinyt vaan se, että, jos hän muuttaisi itsensä nuoreksi mieheksi. Ainakin sillein hän löytäisi Eredeuksen nopeammin. Muutenkaan magiaan ei jaksannut käyttää, kun on mennyt paljon voimia siitä. Hiljaa vanhasta miehestä oli tullut 16 vuotias nuori poika silmän räpäyksessä. Hiuksien väri oli tullut ruskeaksi ja parta oli hänennyt viikset mukanaan. Vaatteet olivat hieman isot sille ja samoin jalkine. Hän juoksi nopeasti katuja pitkin ja halusi löytää Eredeuksen. Eredeuksen löytyessään hän muuttui nopeasti takaisin vanhukaiseksi.
" Minne sinä oikein häviä? " Furius kysyi hieman hengästyneenä.
" Olemmeko jo perillä? " Hän nopeasti lisäsi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeMa 08 Syys 2008, 15:25

Eredeuksella alkoi olla jo vaikeuksia keksiä, mitä vastaisi vanhukselle. Hieman kierrellen ja kaarrellen hän yritti saada itsekin selvää ajatuksistaan. Hänestä tuntui, että päästettyään kerran ajatustensa päästä irti, sitä ei saanutkaan enää niin hevillä takaisin. "Sitä vain, kuten jo aiemmin mainitsin, että marmorin loitsiminen ei ole tehtävä helpoimmasta päästä.. Ja kaiken lisäksi sauva tuntuu istuvan juuri teidän käteenne loistavasti.." Eredeus tiesi puhuneensa liikaa, ja oli vain iloinen kujan kääntyessä nopeasti pois tieltä.

Iloa kesti kuitenkin vain hetken, kun hän tajusi, ettei Furius ollut enää mukana. Nopeasti hän lähetti magia-aallon kulkemaan pitkin katuja, kertomaan missä vanhus käveli. Suuri oli Eredeuksen ihmetys, kun aavistuksen raahaavia askeleita ei enää tuntunutkaan missään. Kadulta takaansa tuntui vain keveiden, tiheiden askelten kaiku, jotka ilmeisesti juoksivat häntä kohti. Eredeus kääntyi, huomatakseen Furiuksen jälleen vierellään. Hetken hän olisi voinut vannoa nähneensä tämän parrassa ruskean sävyn, mutta hetki meni nopeasti ohi, ja Eredeus kuittasi luulonsa auringon piikkiin. Jo aavistuksen punertava ilta-aurinko saattoi tehdä tepposet.

"Minne sinä oikein häviä?" Furius kysyi turhan kevyesti hengästyneenä, lisäten nopeasti perään kysymyksen perille saapumisesta. Vanhus lisäsi Eredeuksen epäluuloja hetki hetkeltä, tämä ei todellakaan ollut miltä näytti. Mutta toisaalta, eihän asia minua koske, hän lisäsi mietteissään.

Hypäten vanhuksen ensimmäisen kysymyksen yli Eredeus katsahti katua eteenpäin, nyökäten vastaukseksi muista poikkeavaa taloa. Sen etupihalla kasvoi kauniita taikakasveja matalan portin takana. Etuovi oli synkkä, mutta sitä koristi kaunis, pyöreä lyijylasi-mosaiikki-ikkuna. Talon alakerran huomiotaherättävin asia oli kuitenkin suuri ja tumma näyteikkuna, jossa oli tumman samettiverhon edessä kultaisia, kauniita esineitä. Furius olisi voinut lukea puodin nimen itsekin, sillä se oli kaiverrettu tummankultaisin kirjaimin näyteikkunaan. Eredeus hymyili hieman, kuten aina kotiin päästyään. "Tervetuloa Thenderenpojan Taikatabernaan, Furius."
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeMa 08 Syys 2008, 19:57

Mies huomasi, että oli saanut saman lauseen takaisin. Toisaalta se todella paljon häiritsi miestä, kun tuntui siltä, että muisti alkaisi antaa menettää voimansa. Se ei ollut hyvä asia hänelle. Varsinkaan hän ei halua mennä minnekkään toisen hoiviin. Se on niin ällöttävää ja itse et saa enään päättää mitä teet seuraavaksi.
Furiuksesta Eredeus näki hänet nuoremmassa hahmossa. Sisimmässään hän toivoi, että toinen oli pistänyt sen johonkin piikkiin. Itse nuoruuden vaiheessa hän tuntenut magia aallon.
" Kiitos, että teit sen magia-aallon. Muuten en olisi löytä'nyt sinua. " Furius sanoi.
Hänen ei ehkein kannattanut sanoa hengästyneenä lausettaan minne Eredus oli hävinnyt. Sitä ei kuitenkaan enään perua. Nopeasti he olivat tulleet toisen kottiin, joka näytti kaupalta. Kuitenkaan Scorpius ei avautunut ajatustaansa Eredeukselle.
" Kiitos. " Mies sanoi kohteliaasti.

//lyhyt//
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeMa 08 Syys 2008, 20:56

Avattuaan kaupan oven Eredeus tunsi lumousten ja kirousten kutittelevan ajatuksiaan, varmistavan henkilöllisyytensä ja aikeensa. Hän muisti kaupan suojaamiseen vietetyn ajan. Eredeus oli käyttänyt monta päivää, asettaen kymmeniä ja taas kymmeniä loitsuja ja aikeita talon ympäristöön ja sen sisälle, muutaman jopa viereisiin taloihin ja kadulle.

Ohjattuaan Furiuksen sisälle heitä tervehti lukemattomien eri hohteiden ja valojen kirjo, kauppa oli täynnä korkeita hyllyjä ja erilaisia lipastoja, joista kukin notkui erilaisia purkkeja, pulloja, kankaita ja esineitä, vilahtipa jossain yksisarvisen häntääkin tai hopeisia fasaaninsulkia. Kaikki itse kerättyjä tai valmistettuja.

Eredeus käveli hieman syrjäisämmän kaapin luo, laittaen kristallipullon taskustaan sinne, jossa se jätti välittömästi muut pullot varjoonsa. Eredeus ei kuitenkaan enää kiinnittänyt huomiota siihen, vaan irrotti ohuen ketjun ranteestaan, kiinnittäen sen kauniin lintuhäkin suulle, joka pian sai asukkaan Eredeuksen taskusta. Aniaran kevyt liverrys tuntui herättävän viimeisetkin taianrippuset unestaan tuossa pienessä puodissa, saaden loputkin heijastukset siroutumaan yllättävän raikkaaseen ilmaan.

"Istu, ja ota teetä, ole hyvä", Eredeus sanoi Furiukselle viitaten pieneen pöytään ja sen äärellä oleviin tuoleihin. Teepannu höyrysi kuumana kahden yksinkertaisen teeastiaston välissä. "Odota hetkinen ja tee olosi mukavaksi, kun haen kirjan yläkerrasta. En viivy kauan.." Eredeus nakkasi viittansa pieneen naulakkoon puisen tiskin takana, kadoten nopeasti puodin takahuoneiden pieniin kierreportaisiin.

//Tönkkö, pahoitteluni.//
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeTi 09 Syys 2008, 17:39

Sisälle astuessaan se oli todella hyvin kaunista ja kiintoisa paikka. Hän ihasteli sisustusta todella kauniiksi. Se oli todella kaunis sisustus. Suusta ei voinnut sanoa oikeita sanoja. Vanhalle miehelle ne sisustusi oli todolla hänen makuunsa.
" Hienosti olet sisastunut. " Scorpius sanoi puoli sanattomana.
Sen sijaan kirjat hyllyissä sai enemmän iloisuutta hänen kasvoissaan. Vanhan ihon ryppyset alkoivat olle enemmän iloisempia. Kirjat olivat saaneet vanhuksen suuniltaan ja mitä voisi oikein ajatella seuraavaksi. Jokainen kirja kertoi miehelle omaa tarinaa.

Jonkun kannattaisi ottaa nopeasti miehen korvasta kiinni, muuten hän jäisi lukemaan ja puhumaan itselleensä. Puhuessaan itsekseen ja samalla pohdiskejua ääneen niin saattoi olla omituista ja ärsyttävää kuuneltavaa.Mitä Eredeus teki seuraavaksi oli kokonaan tylsää. Hän ei mitenkään noteeraanut miehen tekemisiä, vaikka hautoisi pahaa jotakin asiaa. Hän sen sijaan oli keskittäytynyt tai oikeastaan lumoissaan Eredeuksen kirjoihin. Itsekseen harmitteli, että miksi itsellä ei ole suku kartanoa missä voisi lukea koko elämsä aikana erilaisia kirjoja. Se nautinto riittäisi antamaan iloa elämäänsä.

Eredeuksen sanoessa istu ja ota teetä, ole hyvä ystävälliseen tapaan. Siinä vaiheessa Scorpiuksen keskittyminen herpaantui hieman. Hän katse käännähti katsomaan Eredeusta.
" Ei kiitos. Saan jo tetää tarpeeksi katsoessasi kokoelmaasi. " Furius sanoi.
" Hyvä on. " Hän lisäsi nopeasti perään.
Miehen mentyä hakemaan kirjaa niin itse otti yhden kirjan hyllystä ja alkoi sitä lukea. Hetkessä se oli lukenut kirjan ja, kun oli lukenut loppuun niin hän pisti kirjan takaisin paikoilleen. Hänessä oli herras miestä mitä nyky miehissä ei ollut. Hän katsoi suurimmaksi osaksi kirjojen laatua ja arvokkuutta.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeTi 09 Syys 2008, 18:28

Yläkerrassa Eredeus seisoi hetken paikoillaan. Päästyään pienenä maagin oppilaaksi hän oli tehnyt valan ja sitoutunut yhteen magian kanssa. Hänen kotinsa oli taikaesineitä pullollaan ja sen ylle oli langetettu monia kirouksia ja loitsuja, jolloin oli enemmän kuin luonnollista, että Eredeus nautti olostaan. Hän saattoi tuntea jatkuvasti kevyen vilahduksen ihollaan taikojen tervehtiessä isäntäänsä.

Tuntiessaan taas olevansa hereillä ja voimissaan Eredeus jatkoi matkaansa makuuhuoneeseen, poimien kirjan yksinkertaisesta kirjahyllystä, pyyhkäisten nopeasti enimmät pölyt pois. Hetken hänen kalpea kätensä lepäsi kirjan mustan kannen päällä, sormet silittivät tekijän kanteen kaiverrettua nimeä. Pian hän jo viipottikin pitkin kierreportaita alakertaan.

Puodin puolella Eredeus äkkäsi Furiuksen syventyneenä kirjahyllynsä saloihin. Hän ei ollut huolissaan kirjojen hyvinvoinnista, jo äkkivilkaisu kertoi vanhuksen osaavan käsitellä vanhoja ja raskaita opuksia. Kirjoista osa oli myytävänä, osa oli hyllyssä ihan vain siksi, että Eredeus löytäisi ne nopeasti, muutamassa kirjassa oli Eredeuksen kehittelemiä ja oppimia loitsuja ja kirouksia, mutta niihin vanhus ei pääsisi käsiksi. Kirjan lukitseminen tai sen tekstin pyyhkiminen oli yksinkertainen mutta tehokas loitsu, jonka saattoi purkaa vain tietty sana tai Eredeuksen oma kädenkosketus.

Eredeus astui Furiuksen luo, laskien pienen kirjan pöydälle. Nopeasti hän luki vanhuksen kannatteleman kirjan nimen. "Muinainen taikuus ja filosofia, tuota kirjaa et saakaan ihan helposti käsiisi." Eredeus hymähti kevyesti muistellessaan hetkeä, jolloin hän tajusi olevansa tuon ainutlaatuisen ja harvinaisen kirjan omistaja. Hän oli eksynyt maille, jotka olivat turhan lähellä maailmanloppua, ja tavannut vanhan eukon valtaisan vankkurin kanssa, jonka yksi pyörä oli hajonnut. Eredeus oli auttanut pyörän kuntoon, ja kirja oli vaihtanut omistajaa kiitoslahjana. Ja jos eukon sanoihin oli uskominen, kirjan sisältö olisi tuhansia vuosia vanha. Kevyesti huokaisten hän käänsi katseensa muihin hyllyn kirjoihin, muistaen kristallin kirkkaasti jokaisen vanhan tarinan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeTi 09 Syys 2008, 22:08

Hän kädessään oli jo nopeasti uusi kirja. Vanha mies oli niin jäännyt kirjan lukemiseen. Vaikka kadulla laulaisi niin hänen kuulonsa ei takertuisi siihen laisinkaan. Silmät eivät katsonut laisinkaan muualle vaan ainoastaan kirjaan. Nopeasti hän säikähti mitä Eredeus oli sanoonnut yllättäen hänellee.
" Niin. Eika vain haittaa? " Scorpius sanoi.
Hän pelkäsi, että toista miestä haittaa, että luki Eredeuksen kirjoja. Hän ei pysty mitenkään estää itseäänsä, kun näki mielenkiintoisia kirjoja ympärillä.

Miehen kasvoistaan hän uskoi, että miestä ei haitannut niin hän jatkoi kirjojen lukemista; kunnes lopetti hetkeksi.
" Olet itse lukenut nämä kirjat? " Scorpius sanoi.
Hän itse olisi lukenut nämä kirjat monesti lävitse. Mies omisti niin ihania kirjoja, että kadeksi kävi vanhaa Scorpiusta. Kuitenkaan hän ei antanut sen näkyä. Muinainen taikuus kiinosti todella paljon häntä, koska se kertoi niin paljon taikuudesta. Ilman niitä ei olisi varmaakaan taikuuta.

Filosofian jonkun verran kiinosto tässä kirjassa, kun semi sopivasti ohitse filosofia asioita. Yhden kohdan hän huomasi mitä siinä luki. Nähdessään sen niin hän sulki kirjan ja pisti takaisin paikalleensa. Suurimaksi osaksi kirjoja oli taikuuden opettamiseen. Miestä hieman harmitti, kun ei löytänyt tulesta mitään. Todella harvat tiesi, että Scorpius oli harvinainen velho, joka osaa käyttää tulta. Siitä voimasta hän ei kertonut mitään.

Silmänsä kuitenkin löysi uuden kirjan silmiinsä. Se oli pakko ottaa käsiinsä varovasti käsiin. Kirja oli hyvin vanha ja hän otti sen huomion nopeasti. Varovasti ja hellästi hän koskitteli sitä kirjaa. Nyt näki vanhan miehen silmissä, että hän oli jäänyt kirjaan kiinni. Tarkaavaisena hän luki jokaisen lauseen ja sanan. Mietti mielessä mitä tekijä oli kirjoittanut taika kepeistä. Hänen oli pakko mennä istumaan, koska ei pysynnyt oikein pystyssä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 10 Syys 2008, 10:18

Hetkeksi Furius nosti katseensa kirjasta, varmistaakseen ettei lukemisensa haitannut Eredeusta. Eredeus tyytyi vain hymähtämään huvittuneena, kirjat joihin hän ei halunnut muiden kajoavan oli hyvin suojattu tai kokonaan toisessa paikassa. "Olet itse lukenut nämä kirjat?" Vanhus kysyi. "Tottahan toki, tästä talosta et löydä mitään mitä en olisi tutkinut tai tehnyt itse." Kuin todistaakseen väittämänsä hän otti kaikkein ylimmältä hyllyltä ohuen, repaleisen kirjan, joka aukesi vasta kun hän oli silittänyt sen selkämystä.

Eredeuksen tottuneet sormet vaelsivat sivulta sivulle, riviltä riville pitkin tuttuja sanoja ja symboleja. Hän tiesi kirjan sisältämät loitsut hyvinkin vaarallisiksi, symboleista puhumattakaan. Sivusilmällä hän tutkaili vanhan miehen liikehdintää hyllyn edessä. Tämä ilmeisesti etsi jotain tiettyä. Eredeus oli juuri kysymässä Furiukselta, josko hän voisi olla avuksi, kun tämä kaappasi taas uuden kirjan hyllystä. Eredeuksen ei tarvinnut lukea kirjan kantta tietääkseen mitä tuon tummansinisen kirjan sivuilla kerrottiin. Taikavälineet ja niiden historia. Hyvin mielenkiintoinen kirja, jos sattui pitämään esimerkiksi sauvoista tai riipuksista.

Hän ei halunnut häiritä Furiuksen keskittymistä, ja laittoi kirjan takaisin paikoilleen, aikomuksenaan purkaa tiskin taakse jäänyt lasipullokuorma. Mutta Eredeus ei ehtinyt ottaa kahta askeltakaan, kun hän tunsi taikuuden muutoksen oven ulkopuolella. Kaksi sekuntia myöhemmin ovi aukesi, ja keski-ikäinen, värikkäästi pukeutunut aatelisrouva astui sisään suurta kultapussukkaa kantaen. Eredeus vilkaisi nopeasti syrjäsilmällään Furiusta, ennen kuin kumarsi kevyesti päätään tervehdykseksi. "Tervetuloa taikatabernaan, rouva, miten voin palvella?"
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 10 Syys 2008, 12:16

Mentyään istumaan vanhan miehen keppi pysyi paikallaan vieressäänsä. Keppi muistutti todella paljon mies palvelijaa, joka seisoi tumput suorassa eikä puhunnut yhtään mitään. Sen sijaan kepissä oleva kuula alkoi vaihtaa värejä. Värit olivat haaleita aa säkenöiviä. Itse vanha mies ei oikein kiinnittänyt siihen paljoakaan. Hellästi hän luki vanhaa kirjaa. Samoilla tienoilla mitä Eredeus oli vastannut kysymykseen oli mennyt ohi korvien. Uusi kirja oli viennyt hänen ajatukset muualle.

Kirja oli aika ohut, mutta erittäin mielenkiintoinen, että piti lukea tarkaan. Jos et lukenut tarkaa niin, voit missata todella paljon seuraavaan aukeamaan. Aukeamasta huolimatta miehen vanhat silmät pysyivät todella hyvin kirjassa. Sekunnit olivat omistettu tähän kirjaan. Toisaalta hän halusi myös tietää mitä Eredesu luki. Sivu silmällä hän kuitenkin katsonnut ympärilleen. Mitä mies luki niin hän uskoi, että Eredeus haluaisi tietää kepistää, joka seisoi Scorpiuksen vieressä, kuin tatti.

Hän oli juuri kysymässä Eredeukselta olisko mahdollista täälä myös kokeilla uusia taikoja. Sisimässään hän uskoi, että mies ei antaisi, kun oli niin kalliit kirjat esillä ja smaoin esineistä puhumattakaan. Scorpius jäi kysyneenä ilmeenä katsomaan Eredeusta, kun tuli asiakas paikalle. Eredeus olitietenkin ystävällisesti ottanut vastaan. Sen sijaan Scorpius nyökkäsi pienesti kohteliaasun merkiksi, jos asiakas tasoisi häntä. Kuitenkin hän kääntyi kastomaan kirjaan mihin hän oli ihastunut.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 10 Syys 2008, 13:57

Nainen katsoi hieman nenäänsä nyrpistäen vanhusta, mutta kääntyi sitten Eredeuksen puoleen hymyillen ystävällisesti. "Ah, Eredeus, onko tilaamani tavarat jo valmiina?" Tämä loi vielä kerran epäilyttävän silmäyksen kolmanteen osapuoleen, ennen kuin käänsi sille päättäväisesti selkänsä. Eredeus nielaisi ärsytyksensä ja yritti hymyillä mahdollisimman ystävällisenä takaisin. "Aivan, odottakaa hetki, niin noudan kaiken.." Eredeuksen teki mieli potkaista nainen ulos kaupastaan niin vikkelästi kuin suinkin, mutta tämä oli maksava asiakas ja vielä aatelisten kermaa, jolloin hänen taikatabernansa ei saisi kovin hyvää mainosta.

Nopeasti hän otti tiskiltä lappusen, missä lueteltiin naisen viikko sitten tilaamat tavarat. Eredeukselta ei mennyt kuin hetki kerätä kaksi vaaleanpunaista kristallipulloa, seireenien soittorasian, helmiriipuksen sekä vakan taivaansinistä, kimaltelevaa kangasta. Hän vei tavarat tiskille, pakaten ne suojakankaisiin ja asetellen tavarat vielä helposti kannettavaan laatikkoon. "Näin ole hyvä, se tekee yhteensä 134 kultaa ja vähän hopeaa päälle." Nainen ojensi suuren kultapussinsa Eredeukselle. "Ole hyvä, Eredeus, 135 ja muutama hopea, olet ansainnut sen." Nainen nappasi paketin käsiinsä tiskiltä, vilkaisi vielä kerran Eredeusta ja kiiruhti ulos, jättäen oven auki.

Hieman kyllästyneesti Eredeus heilautti kättään, ja ovi sulkeutui loksahtaen samalla lukkoon. Samalla hän piteli toisella kädellään valtavaa rahapussia, puristaen sitä äkillisesti saaden sen katoamaan kevyen savukiehkuran saattelemana. Hän inhosi asiakkaitaan, mutta tämä oli ainoa työ, jolla voisi elättää itsensä ja sisarensa. Hajamielisesti Eredeus kaatoi vettä suurehkosta karahvista hopeiseen kuppiin, jonka sitten laittoi avonaiseen lintuhäkkiin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 10 Syys 2008, 14:08

Scorpius ei antanut itsensä puuttua asikkaan ja kauppiaan väliin. Vähät vanha mies välitti naisen nirppakuudesta. Hän sen sijaan oli keskittynyt omaan ajatuksiinsa. Nopeasti hänen ajatuksessaan nainen näytti siltä, että se epäili häntä jostakin. Toisaalta se oli ärsyttävää, kun ei tiennyt mitä toinen voisi epäillä sitä. Kuitenkaan hän ei viittynyt avata suutaansa turhan takia, jos joutuu vaikeuksiin. Se oli sen sijaan todella epä mukavaan hänelle ja muille läsnä olialle. Eleillään hän päätti kiinittää huomionsa kirjoihin.

Oven mentyään lujasti kiinni. Furius säikähti, että hän kastoi ympärilleen. Silmät kuitenkin kääntyivät Eredeusta kastomaan.
" Eika se voinnut olla paha asiakas, jolla on paljon rahaa tuhlattavaksi. " Furius sanoi.
Itsellään olisi myös rahaa, mutta hän oli kuitenkin pihi. Hän aina itsekseen todella kiitollinen luonteeleensa, että hän on syntynyt pihiksi. Muuten hän ostaisi mitä voisikaan sattua hänen käteensä. Asiakkaan mentyä vanhus ei rohjennut kysä asikkaan aika tuli mieleen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 10 Syys 2008, 14:45

Furiuksen puhe hätkähdytti Eredeuksen mietteistään. Hän oli kaatanut vettä hieman ohi, ja kuivasi lintuhäkin pohjan kevyellä sormenkiepautuksella. "Paha? Ei suinkaan. Vain eräs rahojaan turhamaisuuksiin käyttävä aatelisrouva." Eredeus kääntyi ympäri yhä vesikarahvia pidellen. "Ne ovat kaikki samanlaisia, tulevat suuren kultamäärän kanssa ja ostavat elämäänsä kaikenlaisia turhakkeita." Eredeus tajusi viimein häivyttää karahvin, ja keskittyi siistimään taikaesinerivistöjä. Pienellä kuiskauksella jokainen kiilsi jälleen kuin heti valmistuksen jälkeen.

"Se kirja on muuten siinä pöydällä, voit ottaa sen mukaasi." Hän otti yhden esineen hyllyltä, punniten sitä hieman kädellään. Esine oli kullasta ja lasista tehty, ja muistutti hieman tiimalasia. Hiekan sijaan sen sisällä välkehti valkoinen sumu. Kuin kokeillakseen esineen kestävyyttä Eredeus pudotti sen suoraan lattialle, jossa se hajosi tuhannen sirpaleiksi, kultaosat mukaanlukien. Valkoinen utu häilyi hetken lattiantasossa, kunnes se sekoittui ilmaan ja katosi. Eredeus katsoi sirpaleita lattialla, heilautti kättään ja ne kokoontuivat jälleen yhdeksi, mutta usvattomaksi esineeksi. Eredeus poimi sen lattialta. "Vanhentunut taika, näin siitä on helpoin päästä eroon", hän sanoi selitykseksi teolleen, vieden tyhjän esineen tiskille.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 10 Syys 2008, 14:58

Sivu korvallaan hän kuunteli mitä toinen oikein vastaili hänelle.
" Kiitos. " Sanoen pienesti pilaillen.
" Onhan se totta, että he eivät osaa ostaa mitään tarpeelsiata. Voisi antaa osan rahasta hyvä tekeväisyyteen, jos on edes semmoista. " Furius sanoi.
Mielessään tuli paraskin puhuja.Itsekkn oli aatellinen, vaikka on käynnyt vankilan.

Scorpius ei ollut oikein kiinostunut mitä Eredeus teki. Sen sijaan hän luki vanhan kirjan loppuun.
" En voisi uskoa, että tässä puhutaan aika järjellistä asiaa. " Scorpius sanoi itsekseen.
Luoettuaan hän nousi istuimelta ja meni pistämään kirjan takaisin paikoilleensa. Hän katsoi sen jälkeen minne hän oli jättänyt sen kirjan hänelle ja nyökkäsi vastaukseski.
" Muuten ei kai sinua haittaa, jos tekisin yhden harjoituksen mitä edellinen kirja sisälsi? " Furius kysyi.
Hän jo uskoi, miehen sanovan kieltävästi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeKe 10 Syys 2008, 17:12

Eredeus kuunteli Furiuksen puhetta pidellen samalla käsissään äsken rikkomaansa esinettä, pohtien samalla, minkä loitsun langettaisi siihen seuraavaksi. "Hyväntekeväisyyteen? Sehän vasta mielenkiintoista olisikin. Paha vain, että täälläpäin ihmiset vähät välittävät muista olennoista.." Eredeuksen puhellessa Furiukselle pieni pistos tuntui hänen omassatunnossaan. Tosin, vanhus oli puhunut aatelisista, ja Eredeus itse oli käsityöläinen. Eredeus myös käytti lähes kaiken ansaitsemansa kullan seuraavien taikaesineiden valmistukseen tarvittaviin ainesosiin. Mutta olisiko hänestä itsestään antamaan rahaa sitä ansaitsemattomille, sitä tarvitseville?

Muistaen yllättäen Vaahteranlehdessä ostamansa omenan hän käveli viittansa luo, kaivaen pyöreän hedelmän sen taskusta. Pyyhittyään taskunukat sen kiiltävästä pinnasta Eredeus laittoi sen lintuhäkkiin, jossa Aniara kiipesi sen päälle ja iski nokkansa siihen. Hän silitteli lintua sormensa syrjällä, ja kiinnitti huomiota Furiukseen vasta tämän kysyessä häneltä. Eredeus kääntyi katsomaan Furiusta kysyvä ilme kasvoillaan. "Vai harjoituksen? Se riippuu täysin harjoituksesta itsestään." Eredeus vilkaisi ympärilleen puodissa, katsoen oliko siellä mitään, mitä Furius pystyisi tuhoamaan lopullisesti.

"Noh, enpä ole itsekään loitsinut kunnolla pitkiin aikoihin, saanhan liittyä seuraan?" Hän kysyi vanhukselta pieni hymynkare suupielessään. Eredeus heitti kättään kohti kangasvakkoja, saaden ne laskostumaan laatikostoihin ja lipastoihin. Lintuhäkin ja muutamia tiskillä olevia papereita hän vei puodin yhteen takahuoneeseen. Palattuaan sieltä hän kääri roikkuvia hihojaan pois tieltä. "Noniin, mikä loitsu se oikein oli?"
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeTo 11 Syys 2008, 17:49

Scorpius voivoitteli mielessäänsä, kun oli tyhmän kysynyt sellaista mieheltä, kun vastaun antoi sellaisetla kuulostaa. Olihan se totta, että harvat rikkaan antaisi hyväntekeväisyyttä. Jopa itse ei edes tee sitä. Vanha mies on ehkä liiaan pihi rahoistaan, ettei käytä itse tai muiden käyttää. Rahat saavat lojua koristeina pankin nurkilla ja piilo paikoissa.

" No joo olet oikeassa. Ehkei minun ei pitäisi edes kokeilla, koska en tiedä mitä voi tapahtua. Ehkä myös sen takia se kiintoisaa. " Furius sanoi.
Itse hän vihotteli mielesään miksi hän oli alun perin kysynnyt. Itse hän ei tiennyt mitä siinä voisi seuraa. Koko paikka voisi mennä raunioksi ja se ei olisi kivaa. Korjaamisessa veisi todella paljon energiaa ja magiaa. Miehen silmät hieman pyöristyivät, kun Eredeus sanoi niin, että saat tehdä, jos hän pääsee mukaan.
" Et voinut olla taikomatta pitkään aikaan. " Scorpius sanoi.
Miehen toista ei oikein saanut kärrättyä ja laittoi sen miehen innostuksen piikkiin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeTo 11 Syys 2008, 21:49

Eredeus hymähti Furiuksen vastauksille, napaten summamutikassa ensimmäisen kirjan hyllystä, jonka tiesi sisältävän vaativampia loitsuja. Tuskin hän oli saanut raotettua tummanpunaista kirjaa, kun sen valkoisten sivujen välistä alkoi valua tummanpunaista, hieman paksua ainetta. Sitä tuli valtavasti, se tahrasi kirjan ja lattian, Eredeuksen kädet, se roiskui lattiasta alimman hyllyn kirjojen päälle. Pienen hymähdyksen jälkeen Eredeus katsahti yhä lisääntyvää sotkua jonka sai aikaan. Kammottavaa, mutta äärimmäisen kiehtovaa. Mitä kaikkea taikuus saikaan aikaan..

Eredeus sulki yhä verta vuotavan kirjan, piirtäen verellä pienen symbolin sen kanteen. Pieni, huulten välistä sihahdettu sana, ja kaikki veri oli poissa. Kirjan sivut loistivat taas arvokkaasti vanhentunutta valkoista, puodin lattia oli jälleen puhdas. Eredeus selasi piristyneenä kirjan aukeamia, kunnes löysi etsimänsä. Hän istahti tiskille kirjan tekstiä nopeasti lukien, kohottaen sitten katseensa vanhukseen silmät hieman tuikkien. "Valmistelut on tehty, haluatko aloittaa?"
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeLa 13 Syys 2008, 12:42

Eredeus näytti Furiuksen silmissä vihaiselta ja leekin uski kertoneen niin vanhalle miehelle. Kuitenkaan hän ei sanonnut yhtään mitään. silmät liikkuivat hitaasti, mutta tarkaan mitä toinen oikein teki. Sillä se näytti siltä, että jotain oli tapahtumassa. Mielessääkin alkoi miettiä, että pitikö hänen sitteenkään mainita sen kysymystä eredeukselta. Nyt oli kuitenkin liian myöhäistä perua kysymystä mikä oli tuottanut itselleen pienesti tukalaa.

Mitä Eredeus sanoi lopuski sai Scorpiuksen säpisemään ja miettimään.
" Jos te haluatte vain aloittaa. " Mies sanoi.
Sanottuaan hän mietti itsekseen mitä hän oli oikein yrittänyt sanoa. Lause ei ollut niin rento ja joustava. Nyt sen sijaan lause oli väänetty väkisin missä ei ollut laisinkaan karismaa.
" No minä voin aloittaa. " Vanha mies sanoi kuitenkin nopeasti perään.
Vanhan miehen taika sauva lensi kahden miehen väliin ja alkoi loistaa erilaisia värejä ympärilleen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vieraili
Vierailija




Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitimeLa 13 Syys 2008, 18:31

Eredeus tarkkaili vanhuksen käyttäytymistä. Tämä oli ilmeisen yllättynyt saadessaan luvan taikoa keskellä hentoja ja arvokkaita esineitä, tai sitten hän oli pelästynyt Eredeuksen äskeistä käytöstä. Jokatapauksessa tämä näytti olevan hieman hakusessa siinä, mitä tekisi. Eredeus oli kuitenkin hyvillään vanhuksen hyväksyessä aloituksen, tämähän oli taikomista ensin ehdottanutkin.

Odottaessaan Furiuksen taikomista Eredeus laski jälleen katseensa kirjaan, loitsuun minkä aikoi kohta tehdä. Siitä kertova teksti vaihtui jatkuvasti, kirjaimet ilmestyivät tai katosivat, jotkin vaihtoivat vain paikkaa. Eredeuksen vatsanpohjassa hypähti. Hän ei muistanutkaan, kuinka hauskaa oli taikoa, lukea epämääräisiä ohjeita ja toivoa parasta. Ja vaikka tekstistä ei saanutkaan mitään selvää, Eredeus tiesi mitä siinä luki. Koko kirjan ideana nimittäin oli, että sen avaamiseen ja lukemiseen tarvittiin valtavaa taiantietoutta ja -hallintaa, kirjan teksti piti vain tietää, ei lukea.

Huomatessaan liikettä silmäkulmastaan Eredeus sulki kirjan nopeasti ja laski tiskille viereensä. Furiuksen sauva oli lennähtänyt tarkasti miesten väliin hehkuen samalla eri värejä. Kiinnostuneena näkemästään Eredeus seurasi tiiviisti katseellaan sauvaa, tuntien samalla, kuinka taikuus hyppelehti jännityksestä hänen suonissaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content





Matkalla määränpäähän Empty
ViestiAihe: Vs: Matkalla määränpäähän   Matkalla määränpäähän Icon_minitime

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Matkalla määränpäähän
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 3Siirry sivulle : 1, 2, 3  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: PAYON :: WAARA-AGAR :: KADUT JA KUJAT-
Siirry: