Tahdon voimalla eteen päin

Joku oli kuullut haudasta kantautuvan meluamisen. Se joku huudahti tai sanoi kovaan ääneen jotain, mistä Elias ei saanut selvää. Hän osasi kuvitella liiankin hyvin, kuinka hahmo lähestyisi heidän hautaansa – joka oli vielä heidän piilopaikkansa, eikä toivon mukaan tulisi olemaan heidän hautansa.
Parilla kiireisellä harppauksella Elias siirtyi Vivianin luokse ja asettui toisen eteen. Hän oli ehkä aiheuttanut heidät kuolemanvakavaan pulaan, mutta hän ei aikonut antaa naisen kuolla yrittämättä estää sitä mitenkään. Hänen kätensä haukeutuivat automaattisesti lanteille ja pian sormet puristivat tiukasti aseiden kahvoja. Mies ei vastannut naiselle, hän oletti tilanteen olevan aivan päivänselvä.

Haudan ovi raottui ja sisään tulvahti päivän kelmeää valoa, joka oli kuitenkin haudan hämäryyteen verrattuna niin kirkasta, että Elias näki vain kaksi mustaa silhuettia ovensuussa. Hän valmistautui iskemään tai torjumaan, kun ensimmäinen hahmoista astui peremmälle ja huomasi heidät.
"Älä nyt poika hyvä tuolla tavalla säikyttele", vanha rouva sanoi kulmat kurtussa. Hänen perässään sisälle tuli luiseva, harmaahiuksinen mies, joka silmäili maassa makaavaa naista epäluuloisesti.

"Tuoko se on?", parantaja kysyi, ja saatuaan rouvalta nyökkäyksen hän käveli lähemmäksi Viviania. Miehen olalla roikkui reppu, josta pelmahti kirpeä yrttien tuoksu parantajan kävellessä Eliaksen ohi.
"Tyttö, katso minua", parantaja sanoi Vivianille käskevällä äänensävyllä. Hän kyykistyi alas, mutta jäi hieman liian kauaksi tytöstä, jotta hänen olemuksensa olisi ollut ystävällinen. Hän suhtautui selvästi varautuneesti tuohon olentoon, jonka hän oli kuullut olevan jokin ihmissusien tapainen. Vanhan naisen, rouva Lareian, kuvailujen mukaan tyttö olisi enemmänkin muodonmuuttaja, mutta pyydettyä vasta-ainetta ei käytetty muodonmuuttajien tai tavallisten ihmisten keskuudessa.

Silmiä väsytti niin hän siirsi katseensa pois päin miehestä, joka seisoi oven suussa. Hän itse sen sijaan katsoi lattiaa ja lopuksi sulki silmänsä. Hetken myöhemmin hän tunsi, kun Elias katsoi häntä. Puoli aukeina oleva silmät katsoivat etsien Eliaksen silmiä. Mies näytti hänen silmissään hyvin vakavissa oleva oletus. Hänen mielestä, kun piti aseesta kiinni. Vivian pelkäsi, että nyt mies ei enään jaksaisi huolehtia ja tekisi hänestä selvän, että mies pääsisi pois hänen luontaan. Miehen takki oli ainoa, joka peitti hänen vartalonsa. Vivian aluksi meinasi kysyä, että mitä miehen ajatuksia oli.

Kirkas valo osui suoraan naisen silmiin mikä sai siirtämään katseensa sivuun. Valo oli todella epä mieluisa naiselle. Mustat verisuonet näkyivät nyt paljon paremmin. Hän ei voinnut katsoa laisinkaan miestä ja oven suulle. Ovesta oli tullut, joku minkä nainen tunsi ja äänen sävy lisäsi tuttavaa puheilua. Katse oli kuitenkin pois päin heiltä.

Vivian kääntyi lempeästi katsomaan käskyvää ääntä mikä oli tuntematon hänelle. Keltaiset ja viirussa olevat silmät katsoivat tuimasti parantaa, joka oli mies. Vivian näytti todella paljon vihaiselta, joka haluaisi päästään ruumistaan pahan demonin. Kuitenkaan ei ollut vaan hänellä oli kova kipu vartalossaansa. Pienesti Vivian yritti hyökätä miestä kohti, kun luottamus ei ollut tarpeeksi sitä kohtaan. Hiljalleen hän hiljeentyi.
" Oletko sinä se parantaja? " Vivian sanoi yskien verta suustaan.
" Pistä nopeasti, kun en jaksa kauan taistella. " Hän lisäsi hiljaa.
Äänestä sai kuulla hänen kärsimyksen.

Jos parantaja pistäisi nyt hänet. Hän muuttui sudeksi. Sudesta muuttuisi naiseksi niin hän tarvitsi vaatetta ylleensä. Aluksi kelpaisi mikä tahansa, mutta ajan myötä löytäisi vaatteensa mistä tykkää pitää ylläänsä. Naisesta hän käänsi katseensa Eliakseen. Katse oli auttavainen, joka tarvitsi hänen tukeaan. Mies oli ainoa, jonka hän oli tuntenut kauemmin tässä piirissä ja luotti todella paljon Eliakseen.

Kammioon oli laskeutunut odottava, jännittynyt hiljaisuus, jonka rikkoivat vain Vivianin yskähdyksen ja naisen sekä parantajan lyhyet lauseet. Elias ja vanha rouva olivat jättäytyneet taka-alalle. Elias yritti kurkkia parantajan olan yli nähdäkseen,mitä oli tekeillä. Samalla hän piti silmällä oviaukkoa, josta tuli muutama kelmeä valonsäde lieventämään haudan pimeyttä.
Elias hankasi käsiään toisiaan vasten hermostuneena. Hän ei kuitenkaan uskaltanut häiritä parantajaa työssään, sillä sillä olisi voinut olla tuhoisat seuraukset.

Parantaja siirtyi ikäisekseen hämmästyttävän nopeasti taaksepäin maassa makaavan puoli-ihmisen syöksähtäessä häntä kohden. Miehellä oli pitkät, karheat, lumenvalkoiset kulmakarvat, jotka olivat nyt vielä synkemmin kurtussa kuin aikaisemmin. Hän nyökkäsi naisen pyynnölle, ja käänsi sitten päätään takanaan seisovaa kaksikkoa kohden, tarkkaillen toisella silmällään koko ajan Viviania.
"Pitäkää varanne, seuraavaksi saattaa tapahtua mitä vain."
Sen sanottuaan parantaja otti esille lääkeruiskun, ja ennen kuin muut ehtivät tehdä mitään, hän otti naisen käsivarresta tiukasti kiinni ja pisti.

Niin hän se tapahtui nopeasti Vivian muuttui sudeksi, kun oli mennyt hetki piikin pistämisestä. Muuttuessaan hän huusi täydellä kipuaansa ja hiljalleen siitä muuttui suden ulvonnaksi. Se sai rumpujen liikkeelle. Valkoinen susi makasi maassa parantajan otteina. Susi katsoihiljaa jokaista huoneessa olevaa henkilöä. Hän itse ei huomannut, että Elias pelkäisi hänen ilmettä. Hiljaa susi alkoi ulvoa ja ulvannasta tuli ihmismäinen huuto mikä kuului naispuoliselle henkilölle. Vivian oli parantunut kokonaa, vaikka hopeaa jäisi vereensä kiertämään edelleen. Mustat veri suonet haituivat normalin värisiksi.
" Kiitos. " Vivian sanoi hiljaa.
Hän katsoi reippaan oloisena kaikkia, mutta hän oli edelleen alasti. Kuitenkin hän oli pistännyt Eliaksen takkinsa eteensä, ettei miehen tarvitsisi muualle katsoa.