Vihreää valoa

Rakuna oli huomannut aasojen tulon, jo kaukaa ja oli tullut toisten luokse, varjoihin, joista sitten voisi hyökätä poloisten aasojen kimppuun, jotka eivät tajuaisi mitään, tai olisivat olleet tajuamatta jos kaksi ääliötä, nimeltään Kevin ja Sid, eivät olisi hyökänneet tulijoiden eteen ja näin samalla näyttäneet väijytyksensä. Rakuna pamauttia päänsä seinää vasten, mitä tolloja! Siinä vaiheessa rakas mustahiuksinen olikin mennyt kahden tolvanan avuksi ja samaten Javen, Rakuna taasen jäi hiljaisena seuraamaan hetkeksi tilannetta. Miekat olivat kummatkin hänen käsissään ja lyhyemmät hiukset valuivat harmaiden silmien eteen. Tyytyväinen virne kohosi murhaajan huulille, hän oli aina taistelussa tyyni, tyyni kuin tyynin järvi. Niinpä tuo asteli kylmän rauhallisesti keskelle taistelua aluetta, koittaen katsoa, ja seurata etteivät muut vahingoittaisi paljoa haarniskoja. Javen kamppaili hieman alakynnessa erään soturin kanssa ja joutuikin kolkatuksi ja kohta varmaan tapetuksi ellei Rakuna olisi kylmänrauhallisesti tallustanut paikalle, työntänyt miekkaansa toisen kurkusta sisään ja sanonut:
"Et vahingoita enää minun tuttujani."
Sitten tuo mies ravisti miekkaansa ja mies tipahti kuolleena maahan. Siitäs sai mokoma. Rakuna kumartui tajuttoman Javenin ylle, vei kätensä tämän kaulalle, tunnistaen pulssin. Ihan vain varmuuden vuoksi. Samassa tuo kuuli takaansa epämääräistä kolinaa ja miekan viuhahduksen, jolloin Rakuna vaan kylmänrauhallisesti iski siinä kyyryssä ollessaan taaksepäin, edes vilkaisematta vastustajaansa, joka köhisi epämääräisesti ja kaatui maahan, jolloin Rakuna viimein kääntyi toisen puoleen. Elossa vielä. Miekka oli iskeytynyt vain käteen. Maassa makaava, kättään pitelevä soturi yritti viuhoa omalla pistomiekallaan Rakuna, joka vain tuijotti hieman pöllämystyneenä toista.
"Mitä ihmettä sinä yrität? Tainnut jäädä miekkailuharjoitukset vähemmälle?" ivallinen kommentti kantautui sinihiuksisen herrasen suusta, ja virne nousi tuon kasvoille.

Soturi ei näyttänyt kuitenkaan pelon merkkejä, vain kivun. Jollakin tapaa Rakuna pystyi kuvittelemaan itsensä samassa tilanteessa. Hänestäkään ei koskaan näkynyt mitään pelkoa, ei mitään. Eikä kyllä kipukaan näkynyt Rakunassa päällepäin, jos hän sitä tunsi. Toinen katsoi häntä uhmaavalla katseella, ja nousi sitten hoiperrellen ylös, pitäen kättään toisella kädellään. Miekka tipahti maahan, mutta silti soturi tuijotti palkkamurhaajaa.
"Olen aina halunnut saada sinut kiinni, saastainen puoliverinen!", ja sellainen uhmakas tuo olikin. Rakuna kohotti tyyni ilme kasvoillaan toista kulmaansa, ja huokaisi. Hän huomasi että tämä oli valkyyria, lyhyt ja sinnikäs kaveri. Soturi käveli ihan Rakunan kasvojen eteen, eikä sinihiuksinen ollut kuin muutaman sentin tätä pidempi.
"Sinä pilaat valkyyrioiden maineen puoliverisyydelläsi. Millaisia mahtoivatkaan vanhempasi olla?"
Ja toinenhan ärsytti ihan tahallaan! Sinihiuksinen ei kuitenkaan näyttänyt ärsyyntyvän mitenkään. Hän vain tuijotti uhmakasta sotruia harmailla silmillään. Kuitenkin tuli paloi hänen sisällään, hän oli puoliksi demoni, ja omasi tuon vahvan tempperamentin. Huokaisu. Rakuna puraisi huultaan, jolloin sai siihen aikaiseksi haavan, jälleen kerran. Oli pitkän aikaa hiljaista heidän välillään, kunnes Rakuna kohotti miekkansa ja iski toisen kaulan auki, ja valkyyri kaatui maahan. Harmaasilmäinen oli hetken aikaa vain hiljaa, tuli silmissään. Hän oli ärsyyntynyt tästä, että toinen oli pilkannut hänen vanhempiaan. Eihän hänkään ollut nähnyt omia vanhempiaan pitkään aikaan ja ei ollut varma halusiko edes nähdä. Vanhemmat eivät olleet taistelleet hänen puolestaan vaan olivat vaan antaneet kyläläisten häätää hänet pois. Hän oli puoliverinen, kyllä, mutta tekikö se kenestäkään pahempaa? Sinihiuksinen kumartui vielä valkyyrin puoleen ja kuiskasi kuolleelle.
"Sinäkään et ole sen parempi..."

Javen olikin jo noussut ja melkein kaikki miehet olivat kaatuneet. Rakunakin nousi ylös ja katseli ympärilleen. Kevin ja Sid olivat Javenin kanssa sivuummalla, taistelemassa vielä yhden kanssa ja juuri parahiksi kerkesi Rakuna nähdä kuinka Io niittasi yhden soturin. Hiljaa puolidemoni käveli Ion luokse, ehkä liiankin hiljaa, sillä seuraavaksi, kun hän oli juuri avaamassa suutaan, niin maailma vain vilahti ympärillään ja sinihiuksinen makasi kauttaaltaan maassa, katseen tiiraillessa nyt taivasta. Auts.
"Ei kannata lähestyä puolivalkyyriaa takaapäin..." sinihiuksinen ähkäisi noustessaan kyynärpäidensä varaan ja vilkaisi virnistäen Ioa. Kevin ja kumppanit olivat vihdoin saaneet nitistettyä viimeisenkin miehen ja kaikki olivat siis kuolleita. Nyt suunnitelman seuraavaan vaiheeseen, joka toivottavasti sujuisi hyvin.

Rakuna nousi ylös ja katsoi muita.
"Noniin, nyt on kaikki saatu nitistettyä ja siirrytään seuraavaan vaiheeseen, ja onkos kenelläkään tässä vaiheessa jotain parempaa ehdotusta?" Rakuna oli nähnyt Sidin ja Kevinin ilmeet, kun tämä oli alkanut puhua ja oli siksi päättänyt lausahduksensa ivallisesti ja katsoi nyt kaksikkoa harmailla silmillään.
"Eli ei? Sitten. Me miehet voisimme pukeutua näiden haarniskoihin ja Io olisi vaikka vankimme tai jotain tämän tapaista olin ajatellut", puolidemoni selitti ja katsoi koko ajan varsinkin Keviniä ja Sidiä, jotka olivat jokseenkin tyrmistyneen näköisiä siitä asiasta, että joutuisivat pukemaan jonkun aasan haarniskan ylleen. Ajatus vain nauratti Rakunaa, olivat nuo kaksi sen verran järkyttyneiltä näyttäneet.

Kun Io tajusi tulijan olleen Rakuna, oli hänen jo liian myöhäistä pysäyttää hyökkäystään. Mies lennähti ketoon ja huolestunut neito kiiruhti nopeasti hänen vierelleen.
"Anteeksi, tuo ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Ei kai sinuun sattunut?" puolivalkyyria huolehti. Olihan sinihiuksinen jo haavoittunut ja nyt mustahiuksinen oli vielä mennyt kaatamaan tuon. Toivottavasti mieheen ei sentään ollut sattunut.
"Ei kannata lähestyä puolivalkyyriaa takaapäin..." puolidemoni ähkäisi noustessaan ylös ja katsahti Ioa virnistäen. Neidonkin kasvoille kohosi nopea hymy, ainakaan toiseen ei ollut tainnut sattua pahemmin.

Ylös päästyään Rakuna ryhtyi selittämään suunnitelmaansa muulle joukolle, saaden Keviniltä ja Sidiltä osakseen vain tyrmistynyttä hiljaisuutta. Javenkin näytti melkoisen mietteliäältä, mies aikoi selvästi puntaroida suunnitelmaa tarkasti eikä vain rynnätä suuna päänä mihinkään.
"Tietysti siinä on omat vaaransa, mutta jos olemme varovaisia emmekä yritä mitään liian vaikeaa, voimme kyllä selvitä siitä. On aina hyödyllistä tietää vastustajasta mahdollisimman paljon", Io selitti. Toki hänkin oli hieman huolissaan suunnitelman onnistumisesta, varsinkin ollessaan itse vangin osassa, mutta hän luotti varsinkin Rakunaan ja myös Javeniin.
"Emmekä me tietysti voi pakottaa teitä osallistumaan", neito vielä lisäsi lähinnä Kevinille ja Sidille. Lauseen jatko 'jos ette uskalla' kierteli myöskin hänen huulillaan, mutta hän pidätti sen sisällään. Olisi turha provosoida tuota kaksikkoa, varsinkin koska hän olisi ehdottomasti luottavaisempi jos he jäisivät pois suunnitelmasta.

"Minä ainakin olen mukana", Javen ilmoitti päätöksensä tehneenä ja sai osakseen Ion nopean hymyn. Kun isokokoinen mies olisi mukana, tuntuisi yritys paljon turvallisemmalta.
"Minä en lähde sinne tapattamaan itseäni, aivan älytöntä", Sid tuhahti ja odotti selvästi saavansa Kevinin tuen osakseen.
"Minäkin tulen mukaan", Kevin sanoi päättäväisesti, hän ei selvästikään tahtonut enää jäädä missään toiseksi Rakunalle. Sid tuijotti Keviniä hetken ihmeissään ja selvästi epäröivänä. Kevinkin näytti odottavan, että Sid vielä muuttaisi mielensä.
"Saatte kyllä hoitaa typeryytenne ilman minua", Sid lopulta sanoi. Ainakin hän oli kerrankin kyennyt pitämään oman päänsä. Kenties vain pelosta, mutta piti kuitenkin.
"Nähdään huomenna, yritä pysyä hengissä", Sid hyvästeli Kevinin ja lähti sitten tiehensä, yllättyneen Kaljupään tuijottaessa hänen peräänsä. Kevin ei todellakaan ollut tainnut osata odottaa moista itsenäisyyttä. Pian hän kuitenkin rupesi ottamaan itselleen sopivaa panssaria kuolleen aasan yltä.

Io oli oikeastaan lähinnä helpottunut Sidin lähdöstä, olisipahan paikalla yksi sähläri vähemmän. Kenties Kevinkin olisi nyt suunnilleen ihmisiksi, kun mukana ei ollut ketään, jolle olisi pitänyt esittää. Puolivalkyyria alkoi auttaa Rakunaa aasojen suojusten pukemisessa, eihän hän itse niitä tarvitsisi.
"Sinun pitää saada hartioillesi jokin pehmuste, ettei panssari hankaa haavaasi", neito tuumasi ja otti jälleen veitsensä esiin, jättäen kuitenkin pahasti lyhentyneen hameenhelmansa rauhaan. Olihan helma jo kohonnut säädyllisestä nilkkapituudesta polvien tietämille, siinä ei enää liikaa lyhentämisen varaa ollut. Niinpä veitsien kohteeksi joutuivat nyt kuolleiden aasojen vaatteet, joista Io teki pari kangasnyyttiä. Toinen suojaisi sinihiuksisen haavaa ja toinen laitettaisiin toiselle olkapäälle, ettei panssari jäisi vinoon. Samalla hän myös tarkasti aasojen vaatteet ja saikin niistä talteen muutamia kolikoita, näinä aikoina kaikki rahanlähteet olivat tervetulleita.

"Käteni pitää varmaan sitoa", Io totesi huokaisten, tämä osa suunnitelmaa ei ollut todellakaan se kaikkein miellyttävin hänen kannaltaan.
"Osaako joku tehdä sellaisen solmun, jonka saisin itse nopeasti auki tarpeen vaatiessa?" neito kysyi mieskolmikolta. Aivan avuttomaksi hän ei aikonut joutua vaan halusi säilyttää toimintamahdollisuutensa.
"Ja voisitko sinä säilyttää näitä?" hän vielä pyysi Rakunalta ja ojensi tälle saappaanvarsistaan ottamiaan veitsiä. Muut aseet saattaisivatkin pysyä piilossa, mutta näiden kahvat pilkistäisivät selvästi saappaanvarsista.

Rakuna vain virnisti Iolle, joka oli hänet kampannut. Hän nousi ylös ja alkoi selittämään suunnitelmaan muille osapuolille, saadessa Iolta vielä kannatusta. Hienoinen katsahdus halusi kiittää Ioa tästä hyvästä ja sitten tuo harmaasilmäisen katse jälleen siirtyi muihin. Javen näytti todellakin arvioivan tilannetta, koko suunnitelmaa. Sidistä ja Kevinistä hän ei oikein osannut päätellä mitään. Ehkä se olisi tosiaan parempi jos tuo kaksikko ei olisi mukana ollenkaan. Ainakin Rakuna saisi sitä myöten mielenrauhan. Mutta toisaalta heillä saattaisi olla paremmat mahdollisuudet onnistua, jos he kaikki olisivat mukana juonessa.

Kuitenkin helpotuksen tunne valtasi Rakunan, kun Javen ainakin päätti olla mukana. Hän alkoi pitämään tästä miehestä aina vain enemmän, vaikka kaverinsa olivatkin tumpeloita, ja täysiä älykääpiöitä. Mutta ei Javen, tämä mies oli näyttänyt paljon vaativalle Rakunalle olevansa ihan kunnollinen. Kuitenkin seuraava oli jo melkein arvattavissa. Sid sanoi, ettei tulisi tapattamaan itseään sinne. Rakuna murahti hiljaa, niin ettei varmaan kukaan sitä kuullut ja pyöräytti silmiään. Mikä untuvikko?! Ei tainnut kestää kovempia suunnitelmia, vaikka tosiaan, suunnitelma saattaisi mennä pahasti mönkään sikäli mikäli joku hiemankin paljastuisi. He olisivat tuhon omat, mutta itseasiassa Rakuna oli siihen jo tottunut. Hän oli tottunut ottamaan riskejä, kuten kerran hautuumaallakin, sen parantaja naisen kanssa. Hän oli munannut oman keikkansa ja paennut sitä hautausmaalle, ja pian olikin ollut taistelu käynnissä, johon oli myös osallistunut tämä nainen, joka oli myöhemmin sitten hieman paikkaillut häntä, kun he olivat päässeet hautausmaalta pois. Io kyllä oli sen jälkeen vielä hoivaillut häntä ja hänen pääraukkaansa. Siellä oli vieläkin varmaan arpi mokomasta tapauksesta.

Kuitenkin ajatukset vierähtivät taas nykyisyyteen, kun Kevin ilmoitti tulevansa mukaan. Oli hyvä, ettei Rakunan suu loksahtanut hämmästyksestä auki. Kevin, tulisi mukaan! Olihan maailman kirjat jo nyt sekaisin, mutta nyt ne menisivät vielä enemmän. No, tietenkin oli hyvä, että he saisivat jonkinlaisen joukon kasaan, se näyttäisi paremmalta varmaan aasojen silmissä. Ja olihan sekin yksi asia, Kevin ei suostunut jäämään kakkoseksi.

Sid oli kuitenkin tehnyt päätöksensä. Tämä ei tulisi mukaan, ei sitten varmaan mistään hinnasta.
"Nähdään huomenna, yritä pysyä hengissä"
Sid lähti käppäilemään poispäin, hyvästellen Kevinin. Rakunan silmissä Sidkin sai jo hieman enemmän kunnioitusta, koska tämä oli suostunut pitämään oman päänsä ja jättämään kaverinsa. Tosin, ehkä Kevinkin oli hippusen kunnioitusta saanut ottaessaan riskin ja tullessa mukaan suunnitelmaan, vaikka nyt tämä Kaljupää näyttikin hieman pettyneeltä, kun paras kaveri käänsi hänelle selkänsä. Pianpa tuokin oli kuitenkin ottamassa yhden aasan päältä haarniskaa ja sovitteli sitä ympärilleen.

Rakunakin oli jo saanut yhden päältä pois haarniskan ja laittoi sitä päälleen, Ion tullessa auttamaan. Näin se kyllä luultavasti sujuisi nopeammin.
"Sinun pitää saada hartioillesi jokin pehmuste, ettei panssari hankaa haavaasi"
Io saikin nopeasti joitakin kangasnyyttejä ja ne tulivat kummatkin kummallekin hartialle ja näin pysyisi haarniska tasapainossa. Rakuna vain tunsi itsensä jotenkin ahdistetuksi, kun joutui kulkemaan mokoma haarniska päällään.
"Miten helskutissa nuo voivat kulkea tälläisissä tamineissa!" puolidemoni kirosi kolisevaa haarniskaansa ja asetteli omia aseitaan paremmin ja sitoi hiuksensa kiinni, laittaen päähänsä sitten vielä kypärän. Näin häntä ei tunnistettaisi, muuta kuin ehkä silmistä, mutta tuskinpa soturit toisiaan silmiin katselisivat.

Kuitenkin Ion kädet piti vielä sitoa, ja pyysikin jotakuta tekemään solmun, jonka saisi hyvin aukikin. Rakuna ei osannut, tämä vain kohautti hartioitaan, minkä kykeni ja jäi jälleen kiroamaan mokomia haarniskoja, ottaen kuitenkin Ion veitset itselleen. Myöskään Javen ei osannut, mutta sitten Kevin saapui nuristen paikalle, ja kirosi tämäkin haarniskat kuuseen, mutta sitten tämä siirtyi tekemään sitä solmua, joka olikin alta aika yksikön solmittu. Kevin katsahti Ioa ja hymyili jopa hivenen, ja onneksi Rakuna ei ollut tätä näkemässä, se oli ihan vain Kevinin onni.
"Isäni oli merimies, hän opetti minut tekemään solmuja. Tämän saat helposti auki kun vain vedät käsiäsi hieman erilleen", Kevin selitti, hymyillen yhä hieman, ja lähti sitten etsimään joltain aasalta parempaa asetta kuin hänen omat tikarinsa.

"Eiköhän mennä..ja minä sitten huolehdin Ion tuomisesta", Rakuna loi jäätävän katseen kahteen muuhun mieheen. Hänen naisystäväänsä ei koskettaisi? Javen naurahti ja Kevin loi murhaavan katseen harmaasilmäiseen, mutta siinä he lähtivät kulkemaan. Javen ja Kevin edellä ja Rakuna Ion jälkeen.
"Toivon että tämä onnistuu"; Rakuna vielä kuiskasi Iolle.

//Sainpas nyt vihdoinkin uuden vastauksen tähänkin XD//

"Miten helskutissa nuo voivat kulkea tälläisissä tamineissa!" Rakuna kirosi saatuaan haarniskan ylleen.
"Onhan niissä toki etunsakin. Voit ilmoittaa tulostasi kolinalla ja kilinällä ja käyttää sitä vaikka rumpuna", Io vastasi virnistäen. Ja lisäksi panssari suojaisi sinihiuksista aasojen aseilta. Vaikka puolivalkyyria yrittikin pitää iloista ilmettä yllä, ei hän täysin voinut peittää jännittyneisyyttään ja jopa pientä pelkoa. Heidän suunnitelmansa kun ei kuitenkaan ollut siitä turvallisimmasta päästä.

Kun miehet oli saatu aasamaiseen kuntoon, oli Ion vuoro asettautua vangin osaansa. Neito antoi aseensa Rakunalle ja osoittautui, että Kevin osasi tehdä uskottavan valesolmun, jolla hänen kätensä voisi sitoa yhteen. Se oli todellakin helpotus mustahiuksiselle, hän ei olisi mielellään liikkunut oikeasti sidottuna. Puolivalkyyria joutui kuitenkin hillitsemään halunsa kokeilla, aukeaisiko solmu todella vain käsiä liikauttamalla. Kevin ei todellakaan ollut saanut Iolta mitään suurta luottamusta osakseen, mutta nyt häneen olisi kai pakko luottaa.

"Eiköhän mennä..ja minä sitten huolehdin Ion tuomisesta" Rakuna sanoi, Ion ollessa hyvillään tuon päätöksestä. Ilman pienintäkään epäilystä puolidemoni oli se, johon neito tästä joukosta luotti eniten. Lisäksi hän olisi paras rauhoittelemaan miestä, jos sille olisi tarvetta. Kevin ja Javen lähtivät liikkeelle ja Io lähti kävelemään noiden perässä, valmiina painamaan päänsä jos he kohtaisivat oikeita aasoja.

"Toivon että tämä onnistuu", Rakuna kuiskasi Iolle.
"Kunhan pääsisimme ehjinä pois ja muutama tiedonmurunen mukanamme, niin asiat olisivat jo hyvin", neito vastasi hiljaa ja huokasi. "Ja kunhan aivan ensimmäiseksi löytäisimme niitä aasoja", hän jatkoi hieman hymähtäen. Kunhan he pysyisivät aasojen alueella, he kyllä varmasti löytäisivät jonkin heidän leirinsä. Eri asia sitten, saisivatko he vakuutettua aasoille olevansa samalla puolella.

Kevin ja Javen kävelivät edellä hiljaisina ja selvästi varuillaan. Ion ajatukset eivät kuitenkaan suostuneet pysymään ympäristössä vaan ne keskittyivät huolestuneina tulevaan. Kädet olivat selän takana tiukasti yhdessä, jotteivät köydet vahingossakaan irtoaisi, ja sormet pyörittelivät kultaista sormusta. Kunhan sen tarjoama lupaus vain täyttyisi, ei neito tarvitsisi enää mitään muuta elämäänsä.

Nelikko sai kävellä jonkin aikaa, kunnes he alkoivat lähestyä yhteen punoutuneiden äänten mattoa, joka ei voinut lähteä mistään muusta kuin yhteen kerääntyneestä ihmisjoukosta. Io painoi nyt päänsä alas ja antoi hiustensa peittää kasvonsa, he törmäisivät varmasti vartijoihin hetkenä minä hyvänsä. Eikä hän voisi tehdä mitään auttaakseen heitä noiden ohi. Ajatus sai neidon yhä huolestuneemmaksi, avuttomuus ei todellakaan sopinut hänelle.

Io pakotti itsensä hengittämään syvään ja rauhoittumaan. Kyllä he jotenkin selviäisivät, jolleivät muuten, niin juoksemalla karkuun vaiennettuaan vartijat. Jos aasaleiri ei olisi liian iso, kykenisivät he varmasti pakenemaan sieltäkin tarpeen vaatiessa.
"Seis, millä asialla te oikein liikutte?" käskevä miesääni sanoi jostain Ion edestä, keskeyttäen hänen ajatuksensa. Neito vilkaisi varovasti puhujaa ja näki edessään viiden aasasoturin ryhmän, joka oli tukkinut kadun heidän edessään.
"Miltä näyttää, kuljetamme vankia leiriin", Kaljupää vastasi hieman hyökkäävästi, saaden Ion kiroamaan mielessään. Mikä typerys! Tämä ei todellakaan tuntunut alkavan kovin hyvin.