Tähtien katselua

" Ole hyvä ja kiva, että piditte tempusta, vaikka se on yleinen. " Hän sanoi iloisesti.
Hän huomasi ruusu antoi Ninelle iloisuuden kasvoille ja varmaakin hän uskoi, että Furius osasi hyvin ilostuttaa naisia, avaikka se ei ole tutustun paljoakaan neiteihin ja rouviin.
" Ruusu sopii teille ja lämmin punainen väritys. " Scorpius sanoi.

Mies hieman mietti mitä hän voisi tehdä seuraavaksi tempun ja varmaakin illuusion. Poika nosti maasta lehden.
" Tässä on on lehti ja katso todella tarkaan mitä sille oikein tapahtuu." hän sanoi.
Scorpiuksen kädessä oli keltainen lehti. Käsillään laittoi yhteen ja pallomaiseksi. Laitettuaan kädet yhteen ja avasi sen jälkeen. Kädestä lennähti valkoinen kyyhkyinen. Kyyhkyinen lensi tummaisella taivaalla.

Furiuksen silmät katsoivat naisen silimen liikentintää. Valkoinen kyyhkynen lensi puiden oksiin ja muiden lintujen seuraan. Toivoi hiljaa, että kaikki näytti kauniilta naisen mielestä.
" En tiedä, mutta piditkö äskeisestä tempusta? " Scorpius sanoi.

Ninellan riemuksi Furius teki toisenkin tempun. Nainen katsoi tarkkaavaisena, kun nuorukainen otti maasta keltaisen lehden, laittoi sitten kätensä yhteen sen ympärille ja avasi ne jälleen. Silloin esiin lennähti kaunis valkoinen kyyhkynen. Valkoinen lintu lehahti ylemmäs taivaalle ja Ninella katseli sen kaunista lentoa kaihoisasti. Hän oli joskus toivonut, että osaisi muuttua linnuksi ja voisi karata kaupungin muurien ulkopuolelle ja palata aina kun halusi.

Kun kyyhkynen lensi puun oksalle muiden lintujen luo, Ninella käänsi katseensa taas mieheen ja hänen silmistään näkyi, että hän oli innoissaan tempusta.
"Se oli kaunis temppu, aivan kuten ruusutemppukin." Ninella sanoi tyytyväisenä.
" Todellakin pidin tuosta tempusta. Itseasiassa valkoiset kyyhkyset ovat minun lempieläimiäni." Nainen paljasti.

Mies oli totisesti saanut hänet iloiseksi ja sen varmaan huomasi hänen onnellisesta hymystään.
"Osaatko leijua ilmassa?" Hän kysyi mieheltä ja katsoi tätä suoraan silmiin. Ninellaa ei harmittaisi, vaikka mies ei osaisi, sillä hänen jo näkemänsä taiat olivat saaneet hänet vakuuttumaan siitä, että mies oli hyvin taitava velho.

Ninella vilkaisi taas valkoista kyyhkystä ja sen jälkeen punaista ruusua, jonka oli saanut mieheltä. Ne olivat ehkäpä kauneimmat asiat mitä hän tiesi lukuunottamatta tähtien ja kuun valoa.

Poika hymyili Ninelle kauniisti. Silimistään hän huomasi naisen iloisuuden ja eleestä.
" Nähtävästi pidit siitä hyvin paljon. " Scorpius sanoi.
Kun poika tunsi olonsa turvaliseksi ja oli katsonut ympäristön silmissllään hän muutui vanhaksi mieheksi. Vanhana oli omassa iässä.
" Eikö valkoinen ja musta kyyhkynen ainuista värejä kyyhkysellä. " Furius sanoi iloisella ja hieman kysyväisellä äänellä.

Vanha parta veikko hymyili. Hyvässä ja nopeassa keskyttyminne mies oli leijuili ilmassa. Toinen käsi ojentui ottamaan naiselle. Toinen käsi piti puisesta keppiä.
" Tahdotko mukaan? " Vanha veikko kysyi.
Scorpius toivoi, että hän voisi luotaa tässä asiassa, vaikka tämä oli vaikeaa, jos ei luottaisi.

Taivas oli kaunimillaan ja herkimillään joka ainut kerta omalla tyylillään.
" Suljet silmäsi ja annat toisen käden minulle. Luottamus olisi todella hyvä myös tässä asiassa myös. " Scopius sanoi.

Ninella huomasi, miten poika hymyili hänelle.Tämä oli ilmeisesti huomannut, että Ninella oli pitänyt tästäkin tempusta.
"Olet oikeassa." Nainen sanoi. "Minä todella pidin äslkeisestä tempusta."

Ninella huomasi, kuinka nuori mies muuttui hänen silmiensä edessä taas vanhaksi ja parrakkaaksi. Ninella oli hieman pettynyt, mutta arvasi kuitenkin, että mies luultavasti viihtyi paremmin oikeassa iässään, vanhana.

"Minä olen nähnyt enimmäkseen harmaita kyyhkysiä." Ninella sanoi. "Mutta minun mielestäni valkoiset ovat niistä kaikkein kauneimpia."

Ninella huomasi ilokseen, että vanhus oli noussut ilmaan leijumaan. Vielä enemmän hän hämmästyi, kun mies ojensi kätensä ja pyysi häntä mukaansa.
Ninella epäröi hieman, mutta suostui lopulta ja tarttui miehen käteen. Ninella arveli, että mies olisi yhtä luotettava, kuin miltä tämä vaikutti. Ninella sulki silmänsä ja tunsi nousevansa ylöspäin.
"Tämä on ihmeellistä." Hän sanoi hiljaa.

" Hyvä, että saan sinut iloiseksi. " Oli sanonut.
Vanha mies huomasi, kun hän oli muuttunut vanhaksi naisen ilme oli mennyt surullimaksi. Scorpius toivoi, että Ninella uskoisi hän viihtyi paremmin omassa isässään.
" Harmaita kyyhkysiä. En ole nähnyt laisinkaan harmaita kyyhkysiä. " Furius sanoi.

Furius sai Ninellan uskomaan häneen. Mies tunsi luottamuksen kun nainen antoi kädensä hänelle. Mies hymyili, vaikka nainen ei nähnyt sitä olenkaan. Pieni ilma virta heidän ohitse. Hetken päästä he kumatkin leijuivat ilmassa.
" Nyt saat avat silmäsi. " Scorpius sanoi hänelle.
Sanoessaan hän halusi näyttää Ninelle minne hän oli viennyt hänet. he olivat taivaan ja maan välissä olevassa ilma virtauksissa. Ilman virtaus sai hiukset liitelemään, mutta niin, että näki eteensä. Puut näyttivät aivan pienelle ja samoin järvijä mitä näkyi.
" Pidätkö? " Vanha mies kysyivarovasti.

Ninella yllättyi. Mies ei ollut kuulemma koskaan nähnyt harmaita kyyhkysiä, vaikka oli jo vanha.Suurin osa kyyhkysistä, joita hän itse oli nähnyt, olivat valkoisia, mutta harmaitakin oli paljon. Hän kyllä näki työnsä parissa paljon erilaisia lintuja, jotka pesivät asiakkaiden pihapuissa ja pensaissa. Linnut piristivät viserryksellään hänen päiviään ja työt sujuivta hyvin niiden seurassa.

Kun he olivat nousseet jonkin matkaa, Furius antoi Ninellalle luvan avata silmät. Ninella teki niin ja katseli ihmetyksen vallassa ympärilleen. Ninella huomasi, että he olivat nousseet niin ylös, että puut tuskin erottuivat pimeyden takia ja se vähä mitä nainen niistä erotti, tuntui olevan kaukana heidän alapuolellaan.
Ilmavirta leyhytti Ninellan puvun helmaa ja pörrötti hänen hiuksensa taas hänen silmilleen ja hän päätti pidellä toisella kädellään niistä kiinni, jotta näkisi paremmin joka puolelle. Ninellan katse vaelsi ympäri alapuolella levittyvää kaupunkia. Hän näki kotinsa, jossa kaikki varmaan olivat jo nukkumassa. Hän näki myös pehmeästi aaltoilevan järven ja paljon kaunista maata.

Hän katsahti ylöspäin ja huokaisi. Hän oli päässyt lähemmäs tähtiä, mutta ei tarpeeksi lähelle.
" Ai että pidänkö tästä?" Ninella kysyi. "Rakastan tätä! Tämä on jotain todella kaunista ja ihanaa. Kiitos kun toit minut tänne." Ninella sanoi tarkoittaen sitä todella.

Scorpius katsoi naista hymyillen ja pitäen toisesta kädestä, jos hän pästäisi siitä kädestä Ninelle tippuisi maahan todella nopeasti. Vanha ukko antoi rauhassa katsella taivasta ja maata lähemmäksi.
Miehelle tuli muita ajatteluita, kun Ninellan ilmeestä hän huomasi, että hän ei olekkaan nähnyt harmaita kyyhkysiä.

Mies oli omassa mailmasta, kunnes kuuli Ninellan sanat, jotka ilostutti hänet todella hyvin.
" Hyvä olet iloissa. Haluatko mennä vielä ylemmäksi. " Furius sanoi.
Mies oli tunsi luissaan lähetyväna asian ja minkä haluaisi näyttää Ninelle, jos hän vaisi haluaisi mennä ylemmäksi ja lähemmäksi tähiä, mutta hän pitäisi luotta vielä kovmmin häneen.

Mies hymyili todella iloissaan, kun saa ilostuttaa jotakuta henkilöä ja nyt se oli Ninelle.

'Ylemmäs!'Ninella ajatteli jännittyneenä. 'Pääsisin lähemmäs tähtiä.' Ninella kuitenkin pelkäsi hieman nousta ylemmäs, mutta syytä hän ei itsekään tiennyt.
"Tämä korkeus kyllä riittää." Nainen sanoi. "En tahdo ylemmäs."
Ninella katseli vielä tähtiä. Vaikka he menisivät kuinka ylös, ne olisivat silti äärettömän kaukana. Olisi varmasti mahdotonta päästä niin kauas maan pinnalta. Pystyikö siellä ylhäällä edes hengittämään?

Ninella käänsi taas katseensa alas. Lintu lennähti heidän alapuolellaan, mutta sitä tuskin erotti, niin pimeää oli. Ninella antoi katseensa kiertää kotinsa lähistöllä. Siellä ei erottunut minkäänlaista liikettä, ei edes pientäkään valonvälähdystä, joka olisi kertonut jonkun olevan vielä hereillä.

Ninella katsahti taas ylemmäs ja tunsi suunnatonta kaipuuta päästä vielä ylemmäs.
"Tahdon sittenkin ylemmäs!" Hän sanoi Furiukselle ja hymyili. Kaikki pelko oli kadonnut hänen mielestään, nyt hän vain odotti, kuinka ylös he nousisivat.
"Eikö sinua lainkaan pelota olla näin korkealla?" Ninella kysyi vanhukselta.

Scorpius hieman pettyi kun hän ei voinnuy näyttää hienoa yllätystä varsinkin kun se oli juuri tähän aikaa lähempänä taivasta.
" Noh ei sille voi sitten yhtään mitään. Olisin hallunnut näyttää sinulle jutun ja se näky olisi todella harvoin nähtävästi. " Scorpius sanoi pettyneeltä, mutta yritti sanoa äänen sävyllä iloisesti.
Furius olisi todella hallunnut näyttää. Oliko pelko vallannut Ninellan jatukset, muutenkin hän oli iloinen päästä taivaaseen? Silmistä huomasi, että vanha veikko yritteli ymmärtää itselleen, jos jonkin lainen syy oli, että Ninella ei hallunut korkammelle taivaalle.

Hetkessä ilme muuttui iloisammaksi, kun hän kuuli ninellan sanat, että haluaisi mennä lopulta korkammalle.
" Oletko nyt ihan varma, kun äsken sinä et hallun korkammalle? " Hän sanoi.
" Ei mua laisinkaan pelota korkealla, laittaa itselleen pienen loitsun, joka estää korkean pelon. Muutenkaan minulla ei ole taipumusta korkeasta paikoista. " Furius sanoi.
hennosti Scorpius vei Ninellan ylemmäksi ja lähelle ilmakehän loppua.

" Nyt minä pyydän laittamaan silmät kiini ja luttamaan minua. " Scorpius sanoi.

Ninella huomasi, kuinka vanhus ensin näytti vähän pettyneeltä, kun hän sanoi ettei tahtonut mennä korkeammalle. Mies kuitenkin tuli selvästi taas tyytyväiseksi, kun Ninella-Niel sanoi sittenkin tahtovansa ylemmäs.
Ninella ei halunnut loukata vanhan miehen tunteita, joten kertoi olevansa täysin varma, että halusi nyt mennä ylemmäs, kun Furius sitä vielä kysyi.

Mies vastasi Ninellan kysymykseen. Mies siis laittoi itselleen loitsun, jos pelkäsi mennä ylös. Ninella päätti, että hän ei pelkäisi. Hän oli jo uskaltanut tulla näinkin ylös, joten miksi ei voisi mennä vieläkin ylemmäs. Tuskin hän sieltäkään putoaisi, kun ei pudonnut tältäkään korkeudelta. Ja Ninella uskoi, että Furius ei edes antaisi hänen pudota. Ja jos hän kuitenkin putoaisi, vanhus osaisi luultavasti jonkun loitsun, joka ainakin hidastaisi pudotusta.

Ninella tunsi taas kohoavansa ylemmäs. Kun he pysähtyivät, he olivat niin korkealla, että kaupunkiin ei enää edes näkynyt. Oli hyvin kaunista. Tähdetkin näyttivät olevan nyt selvästi lähempänä. Ninella hymyili itsekseen. Oli kannattanut tulla ylemmäs!
Nainen sulki silmänsä, kun vanhus niin pyysi. Hän luotti mieheen ja odotti, mitä nyt tapahtuisi.

Ninellan laitettua silmät kiini ja tunsi menevän ylemmäksi. Scorpiuksen tuntuma oli ystävällistä luottavallista. Matka kesti hieman, mutta se oli kuitenkin sen arvoinen.
" Nyt voit avta silmäsi. " Furius sanoi hellästi ja luottavasti.
Toinen käsi piti tiukasti naisesta kiini, mutta ei kuitenkaan kuristamatta naisen kättä.
" Edessäsi on otsoonikerros ja sen takana on tähden lento. " Scorpius sanoi.
Hän odotteli miten Ninella reagoisi.

Scorpius oli viennyt Ninellan katsomaan tähden lenon läheltä. Todella harvoin tietyssä paikassa pystyi katsomaan näin lheltä.
" Älä koske. Se ei ole sitten leikin asia. Voit katsoa ja ihailla, mutta ei koskea. " Scorpius sanoi vakavissa.
Vanha veikko kyllä tarkaili, että hän ei koskisi siihen.

Ninellan suljettua jälleen silmänsä tiukasti, hän tunsi, miten he taas nousivat ylemmäs. Matka kesdti jonkin aikaa ja Ninella sai tuntea kylmän viiman vasten kasvojaan ja koko ruumistaan. Täällä ylhäällä ilma kävi raskaammaksi hengittää, aivan kuin happea olisi ollut vähemmän. Oli myös huomattavasti viileämpää kuin alhaalla puistossa oli ollut.

Ninella kuuli, kuinka vanhus kehotti häntä avaamaan silmänsä ja nainen totteli. Hän ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Mies kertoi, että heidän edessään oli otsonikerros, jonka takana näkyi tähdenlento. Ninella oli taas aivan ihmeissään. Tähdenlento näytti näin läheltä katsottuna suurelta, melkein pelottavalta. Kaunis se kyllä oli, mutta Ninella tunsi mielessään, että katselisi tähdenlentoja kuitenkin mieluummin maan kamaralta käsin, ei näin läheltä.

Tähdenlento lipui heidän ohitseen, mutta Ninella ei jaksanut katsoa sitä kauan. Se oli niin kirkas, että alkoi ottaa häntä silmiin. Hän käänsi katseensa kauempana oleviin tähtiin, jotka nekään eivät siitä katsottuna näyttäneet tuikkivan yhtä kauniisti kuin alhaalta katsottuna.
"Miksi ei saa koskea?" Ninella kysyi Furiukselta, joka kehotti häntä olemaan koskematta. Ei Ninella kyllä ollut aikonutkaan koskea, se ei tuntunut kovin hyvältä idealta hänen mielestään.
"Voidaanko jo pian palata alas?" Ninella kysyi mieheltä ja tunsi, miten häntä alkoi taas palella. Miehen antamista jalkineistakaan ei tuntunut olevan enää juurikaan apua.

Mies oli mielissään, kun kelpaisi pieni muotoinen yllätys. Naisen ilme ja sen ottamisseen kertoi todella paljon Scorpiukselle. Miehelle ei tullut laisinkaan kylmä vaikka he olivat todella korkealla paikassa. Vanhan veikon mielestä se oli todella kaunista ja erikoista.

" Ettei tapahdu mitään hirveän vakavaa asia maalle. Kylmyys pääsisi sissään ja kaikki happi menisi ulos. Se olisi todella paha asia ja luonto järkyy todella pahasti. " Scorpius sanoi.
Naisen viimeinen sanat olivat ihan ymmärrettävää. Kylläkin miehelläkin alkoi pikkuisen tulla kylmä.

" Tottakai voin viedä sinut alas. Nopeasti vai hiljaa. " Scorpius sanoi viimeisen lauseeen vitsaillen.
Varovasti hän vei neidin alas maan kamarelle.
" Piditkö pienestä vaivattomasta yllätyksestä? " Furius kysyi hieman varovasti.
Hän kuitenkin uskoi, että Ninelle piti kovasti, mutta mies halusi kuulla kuitenkin naisen suusta sanat.

Ninella ymmärsi hyvin, mitä vanha mies tarkoitti kertoessaan, kuinka kävisi, jos koskisi otsonikerrokseen.Hän ei todellakaan haluiaisi tehdä mitään, mikä vahingoittaisi luontoa ja ihmisiä alhaalla kaupungissa! Siksi Ninella olikin tyytyväinen, ettei ollut edes halunnutkaan koskea siihen ja nyt hän halusi sitä vieläkin vähemmän.
Nainen värisi hieman kylmästä, mutta sitä ei juuri huomannut, sillä hänen pukunsa lepatti ilmavirrassa.

Neitokainen oli mielissään, kun Furius suostui hänen pyyntöönsä ja he laskeutuivat alas korkeuksista. Ninellan pettymykseksi alhaalla ei ollut juurikaan lämpimämpi. Hän kyllä saattoi olla niin kohmeessa, että kestäisi jonkin aikaa, että palelu lakkaisi.
"Kiitos kun veit minut sinne." Nainen kiitteli Furiusta.
"Minä pidän yllätyksistä." hän vastasi miehen kysymykseen. "Mutta vain iloisista yllätyksistä" Ninella lisäsi vielä perään.
Hän toivoi, että yllätys olisi miellyttävä, ettei hän vain turhan takia jäisi odottamaan tänne viileään puistoon.

Helpotuksekseen Ninella huomasi, ettei häntä enää palellut niin paljon kuin hetki sitten. Maan pinnalla taisi sittenkin olla selvästi lämpimämpää. Ninella huokaisi ja hengitti syvään ilmaa, jotta tuntisi lämmön paremmin sisällään.

Ninellan katseesta ja ilmeestä huomasi kunnolla, miten hyvin se kertoi miehelle. Mitä nainen tunsi yllätyksistä. Kuitenkin naisen sanat saivat hieman miehen varovaiseksi, mutta kasvoillaan yritteli tehdä nyt teko iloa.
" Ole hyvä vain. "
" Iloista kuulla, että pidät yllätyksissä. Toivottavasti tämä oli osittain hyvä yllätys. " Scorpius sanoi viimeisen virkeen hieman surullisena.

Kun he kummatkin olivat tulleet maan pinnalle. Furius irotti otteen naiseen ja samalla osa yhteys heidän kahteen loppui, mutta puhumalla hyvin pystyi kommunikoimaan.
" Ei kai sinua pahasti palele?" Scorpius sanoi hiljaa.

"Älä huoli, Furius!" Ninella sanoi vanhukselle. "Tämä yllätys oli yksi mukavimmista mitä on kohdalleni sattunut." Nainen kehuskeli. " Voisin kyllä mennä uudelleen joskus, kun ei ole kylmä. Paitsi että luulen kyllä, että tuolla ylhäällä on aina kylmä. Ainakin kylmempi kuin täällä alhaalla. Nyt tuntuu taas paljon lämpimämmältä. En ehkä tarvitse näitä kenkiäkään enää."

Ninella otti kengät pois jaloistaan ja tunsi taas ihanan pehmeän ruohon jalkojensa alla. Kengät olivat kyllä olleet mukavat, mutta hän oli tottunut kulkemaan paremmin omissa kengissään ja ilman kenkiä.
"Kiitos vain." Ninella-Niel sanoi vielä. "Oli oikein mukavaa olla tuolla ylhäällä, mutta minun täytyy kyllä myöntää, että viihdyn paremmin maan pinnalla. Tähdetkin näyttävät täältä katsottuna jotenkin kauniimmilta. Mutta rakastan sitä miltä meri näytti tuolta ylhäältä käsin! En unohda sitä koskaan."

Ninella hymyili miehelle ja arveli, ettei tämä nähnyt sitä, sillä pimeys oli käynyt syvemmäksi. Ninella huomasi nyt väsymyksen hiipivän itseensä. Kuinkahan myöhä nyt jo edes oli?

" Hyvä että pidit lyllätyksestäni. Meidän täytyy mennä talvella, kun taivaaal on läpöisempää. " Furius sanoi.
Mies hymyili iloissaan ja oli hieman punaisena naisen sanoihin. Niistä Scorpius sai itseensä varmuuttakin.
" Ei sinun tarvitse antaa voit pitääne jos olisit hallunut" Furius sanoi.
Furius napsautti sormiaaja nopeasti ne olivat hävinneet näkyvistä. Ihan tukkatuuleen lämpöiset kengät.

Scorpius mietti itsekseen jos hän sanoisi etu nimensä. Mies huokaisi syvään ja hän pelokas ilmeensä perusteela.
" Etunimeni on Scorpius. Furius on minun toine nimeni. "
" Minä en voinnut alussa sanoa, kun en luotakeneenkään. Anna anteeksi. " Scorpius sanoi nimensä ensimmäistä kertaa jollekkin tuntemattomalle henkilölle.
Vanha veikko oli helpostuneen näköinen, kun sai sanottua etunimensä.

'Onko taivaalla talvisin lämpimämpää?' Ninella mietti ihmeissään. 'Vaikka eihän sitä voi varmaksi sanoa, ihan mahdollista.'
Ninella huomasi, miten kengät hävisivät kuin savuna ilmaan Furiuksen napsauttaessa sormiaan. Kengät olivat luultavasti olleet vain temppu, eivät mitkään oikeat jalkineet. Silti ne olivat tuntuneet lämpimiltä naisen siroissa jaloissa.

Ninella kuuli, kuinka vanha mies huokaisi syvään. 'Mitähän hän mahtaa miettiä?' Nainen ajatteli ja hämmästyi hieman, kun mies paljasti, että hänen oikea nimensä ei ollutkaan Furius, vaan Scorpius. Ninella oli hämillään, kun tajusi, että oli niin lyhyessä ajassa voittanut miehen luottamuksen. Olihan hän itsekin luottanut mieheen, kun tämä oli vienyt hänet taivaalle, ehkä mies juuri siksi oli päättänyt luottaa häneen.
"Ei haittaa, ettet luottanut minuun heti, Scorpius." Ninella-Niel sanoi ja tarkoitti sitä tosissaan. "Eihän täällä Payonissa varmaan kannata edes luottaa keneen tahansa. Voi olla vaarallista paljastaa oikea henkilöllisyytensä. Minä olin tänään varomaton." Ninella selitti tajutessaan, miten itse olisi saattanut joutua alttiiksi jollekin rikokselle. " Paljastin nimeni heti. Olen oikeasti Ninella-Niel."

Nainen silitti hiuksiaan ja haukotteli. Hän ei halunnut mennä vielä nukkumaan, mutta silmät tuntuivat painuvan kiinni. Hän ei halunnut vanhuksen huomaavan väsymystään, joten hän pakotti silmänsä auki ja yritti peitellä haukotustaan. Mies saattaisi pian luulla olevansa tylsää seuraa, mutta Ninellan mielestä niin ei ollut. Ilta oli ollut mielenkiintoisempi, kuin mitä hänen iltansa yleensä edes olivatkaan.
"Minulla on ollut mukava ilta." Ninella päätti sanoa. " Varsinkin pikku taikojesi ansiosta."

Scorpius katsoi naista ilmekkäällä, kun oli luulut etunimestä tuntenut rikoksen. Vanha mies oli todella ällistynyt naisen sanoista ja muutenkin. Edessä seisoi yksi vaarallisista vankikarkuri. Kuitenkaan Scorpius ei sanonnut mitään vankeugesta. Myös hän oli ällistynyt, kun hän oli sanonut nimensä näin myöhään, kuin nyt. Ninella luoti edeleen häneen. Yleisesti alkoi epäilyksi yhdestä valehteluista.
" Scorpius-Furius on etunimeni. " Scorpius sanoi.
Sukunimeä ei edes viittinyt sanoa, kun oli osittain vaikea.

Naisen ilme ei ollut niin huomaavaa miehen silmissä, mutta hänen sanat saivat uskomaan enemmäkseen, että hän olisi tehnyt muuta kuin olisi vanhan miehen seurassa. Ilmeet ja eleet olivat ihan erilaisiet mitä nainen oli sanonut. Scorpius alkoi tuntea itsensä petetyksi, kun taijoillaan ei oikein pystynyt ilahduttaa ihmistä. ninella haluaisi lähteä pois sen luotaan, mutta se oli ihan ymmärrettäävää ja varsinkin tähän aikaakin vielä.

Ninella-Niel yritti hämärässä erottaa miehen kasvot, joiihin oli ilmaantunut hämmästynyt ilme, ainakin sen perusteella mitä Ninella näki.n Aivan kuin mies olisi ollut sitä mieltä, että hänen oikean nimensä olisi pitänyt herättää jotain muita tunteita, kuin mitä Ninellalle oli tullut. Miehen ilme sai aikaan sen , että häntä alkoi hieman huolestuttaa olla tämän Scorpius-Furiuksen kanssa. Oliko mies joku rikollinen?
Ninella ei ollut perehtynyt etsintäkuulutettuihin, eikä muihinkaan rikollisiin. Hän uskoi olievansa turvassa, eikä pelännyt, että jotain tapahtuisi.Hän luotti siihen, että jumalat katsoivat hänen kulkuaan ja mitä tahansa tapahtuisi, Ninella oli päättänyt kestää. Jos mies murhaisi hänet, niin sitten murhaisi, se olisi vain osa suurten jumalten suunnitelmaa.

Ninella oli helpottunut, kun vanha mies ei paljastanut sukunimeään, silloin hänenkään ei tarvitsisi sitä paljastaa. Jos mies olisi vaarallinen, olisi suuri virhe, että tämä saisi tietää naisen sukunimen. Silloin tämä pystyisi selvittämään hänen asuuinpaikkansa ja kaikkea muutakin. Ninella ei edes halunnut tietää miehen sukunimeä, ettei vain saisi tietää tästä kamalia totuuksia. Mies vaikutti mukavalta ja mahdolliset totuudet saattaisivat saada Ninellan mielen muuttumaan, mutta sitä hän ei toki halunnut.

Nainen huomasi, että hänen haukotuksensa oli saanut miehen hiukan pettyneen oloiseksi. "Anteeksi, olen vain hieman väsynyt!" Ninella sanoi pahoittelevalla äänensävyllä. "Minulla on kyllä oikeastikin ollut mukava ilta. Nyt vain on niin myöhä, yleensä olen tähän aikaan jo nukkumassa."

Mies tutkaili Ninellan kasvoja. Kasvot olivat todella vaike lukea hämärässä, vaikka puistojen valaisi monessa eri paikassa. Vanha mies hymyili kauniisti, vaikka tunne ei ollut iloinen. Sen sijaan hän katsoi tarkemmin naisen kasvon piirteitä. Mitä enenmmän hän oli menossa masennukseen nimestä sitä ennemmän Ninella alkaa tuntea pelkoa häntä kohtaan.
Ninella vaistosi varmastikkin miehen ilon pois kasvoilta. Iloinen hän oli sitä, että matka oli tehnyt kiintoisan ja viihdyttäjän. Siitä hän saisi ilon hymyynsä.

Miestä ei laisnkaan väsyttänyt.
" Kai sitten on parata mennä nukkumaan. Tarvitsetko saataajaa, ettei rikolliset tule viemään sinua. " Scorpius sanoi.
Mies kuitenkin sanoi haaleasti.

Ninellan mielestä vanhus ei vaikuttanut lainkaan väsyneeltä, toisin kuin hän itse. Ninellaa hieman säälitti, jos mies jäisi yöhön yksinään, mutta ajatteli sittenm, että tämä luultavasti osaisi taikoa itselleen hyvän suojan rikollisilta ja osaisi muutenkin pysytellä turvassa.

Ninella kuuli, miten mies tarjoutui saattamaan häntä kotiin, mutta hän oli sitä mieltä, että ei nyt saattajaa kaipaisi. Hän halusi olla jonkin aikaa myös yksin ulkona, jotta saisi ajatella rauhassa, ennen kuin alkaisi nukkua.
" Kiitos vain, mutta taidan pärjätä itsekin, kotini ei ole kaukana täältä." Ninella sanoi miehelle, jonka arveli pettyvän hänen sanoistaan. Hän kuitenkin toivoi että niin ei kävisi, vaan mies olisi iloinen saadessaan hänkin jäädä omaan rauhaansa.

"Minä taidankin sitten täältä lähteä jo hipsimään." Ninella-Niel sanoi ystävällisesti ja pahoittelevaan sävyyn. "Oli oikein mukava tutustua, Scorpius. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin mukavaa iltaa. Kiitos siitä kuuluu sinulle."

//Anteeksi, että en päässyt eilen, kun omassa rope foorumissa menee nyt aikaa, kui täälä. lyhyt//

Scorpius ymmärsi täysin mitä Ninella sanoi.
" Uskoisinkin, että pärjäät hyvin vihollisille, vaika ei näytä siltä. " Scorpius sanoi.
Mies hymyili, vaikka uni tahtoisi vallta miehen.
" Muuten sasinko leidin vietyä joulutassiaisiin?Ihan ystävyys mielessä. " Scorpius sanoi.
Mies ei voinnut uskoa mitä hän oli sanonnut suustaan. Ei yleisesti mennyt tansiaisiin ja sen lisäksi hän ei osaanut tanssia.
" Oli todella kiva tutustua, vaikka saatoin hieman pelästyttää sinua ulkonäön vaihdunnalla. " Vanha mies sanoi.
Miehen kasvoissa oli hymy. Lopuksi mies kumarsi kohteliaasti Ninelle.

//Ei haittaa mitään!//

Ninella ei kyllä itse uskonut, että pärjäisi vihollista vastaan. Hän kyllä uskoi, ettäei edes kohtaisi vihollisia, sillä oli aina ennenkin saanut poistua puistosta aivan kaikessa rauhassa, kukaan ei ollut koskaan hyökännyt hänen kimppuunsa, eikä hän siksi uskonut niin käyvän nytkään.
Scorpiukselle nainen ei kuitenkaan halunnut sitä myöntää, vaan hymyiloi ja nyökytti päätään miehelle.
"Joulutanssiaisiin?" Ninella kysäisi, vaikka olikin kuullut selvästi mitä mies häneltä kysyi. "En oikein tiedä tahdonko lainkaan lähteä sinne."Hän vastasi. " En oikein pidä tanssimisesta."
Ninella mietti hetken, kannattaisiko suostua, mutta koska ei osannut päättää, ei vastannut mitään.
"Kieltämättä minä hieman säikähdin sitä sinun muodonmuutostemppuasi." Ninella-Niel sanoi vanhukselle. Ninella niiasi syvään, kun Scorpius kumarsi hänelle.
"Minä taidan lähteä." Nainen sanoi vielä." Hyvää yötä, Scorpius!"
Ninella käänsi selkänsä miehelle ja lähti kävelemään poispäin puistosta.

Kumarettua ja mymyillen. Vanha mies ymmärsi täysin mitä Ninella tarkoitti tassiasista oikeastaan hänkään ei pitännyt tasseista, mutta oli kiva katsoa miten muut tanssivat. Scorpius nauroi hieman, kun nainen olikin pelästynyt muodon vuoksi
" Hyvää yötä teille ja hyviä jatkoa. " Scorpius sanoi.
Mies nojautui vieressä olevaan sauvaan ja asteli hieman sen varassa uusille paikoille. ympärilleen hän katsoi ja muuttui vaivihkaa pojaksi. Vaattet tulivat isoksi.