Tähtien katselua

Ninella-Niel kulki Kaupungin-Puiston vihreällä nurmella. Hän kulki paljain jaloin, jotta tuntisi virkistävän kasteen väsyneissä jaloissaan. Hän oli ollut koko päivän ahertamassa eräässä kauniissa puutarhassa ja nyt jalkoja särki. Hän rakasti työtään puutarhurina jatkuvasti rasittuneista jaloista huolimatta, hän ei vain voinut elää húolehtimatta kasveista.

Jostakin kuului linnun kaihoisaa laulua. Oli jo niin pimeää, että hän ei nähnyt lintua, vaikka se kuulosti olevan lähellä. Eteenpäin hän kuitenkin pääsi kulkemaan helposti, sillä hän muisti jokaisen puun, kiven ja pensaan puistossa, sillä niin monesti hän oli siellä kuljeskellut. Nytkin hän suunnisti kohti suurta kiveä, jonka päälle hän usein kiipesi katsellakseen tähtien tuiketta taivaalla.

Pian Ninella saapui kivelle ja kapusi sen päälle varovasti, jotta hänen merenvihreän leninkinsä helmat eivät rispaantuisi. Nymfi asettui istumaan ja alkoi katsella taivaalle toivoen näkevänsä jotain uutta ja kaunista. Yö oli lämmin ja tyyni. Nainen huokaisi ja hengitti syvään raikasta ilmaa, samalla kun alkoi hyräillä hiljaa.

Nuori poika asteli reipaasti eteenpäin toisessa kädessään vanha puinen keppi. Kepissä oli musta helmi ja kaksi sulkaa roikkumassa. Pojan vaatetus oli iso verattuna pojan kokoon, mutta hän ei vaihtaisi olenkaan vaatetustaan. Ilta alkoi hämärtää kauniisti ja yön kylmyys alkoi tulla esille. Tuulikin esitteli itsensä välillä pieninä puuskina.

Poika katsoi ympärilleen, ja huomasi jonkun istuvan puistossa, yksin. Katsottaessa pojan iho oli vanhentunut vanhaksi ja ryppyiseksi. Mies otti tukea puukepistään. Hän asteli hitaasti eteen päin, kädessään kirja.

Kulkiessaan eteenpäin, hän luki samalla kädessään pitelemäänsä kirjaa.
Vauhti hieman hidastui, koska suuremmaksi osaksi hän oli keskittynyt lukemaan kirjaansa. Vaikka vauhti oli hidas, alkoi hän astella huomaamattaan erästä pylvästä kohti. Muutama metri enää, ennen kuin hän törmäisi.

Ninella jatkoi hyräilyään ja katseli samalla tähtien muodostamia kauniita kuvioita. Hän mietti, oliko siellä takana mitään. 'Ei siellä mitään ole! Se on tähtien valtakunta.' Hän ajatteli ja käänsi välillä katseensa pois taivaalta.

Hän antoi katseensa kiertää pitkin puistoa. Hän rakasti paikkaa ja halusi aina tulla tänne, juuri tälle samalle kivelle. Ninella lopetti äkisti hyräilyn. Hänestä tuntui, että hän oli nähnyt jonkun kävelevän puistossa. Hahmo näytti kävelevän suoraan kohti pylvästä.

"Varokaa!" Hän huudahti ja hyppäsi alas kiveltä. "Te törmäätte kohta pylvääseen!"

Ninella jäi odottamaan kuuliko toinen hänen huutonsa. Hän sipaisi tummat hiuksensa pois silmiltä ja lähti sitten kävelemään kohti hahmoa.

Mies oli keskittynyt kunolla kirjaansa. Hän kuuli jotakin ja tarkensin sat vielä selvemmin. Samassa mies pysähtyi ja katsoi eteensä. Edessä oli lampun jalka ja se oli parin sentin kirjasta. Mies kääntyi huutjaan päin ja sanoi:
" Kiitoksia teille kovasti. "
" Olin liian kirjojen mailmassa. Kiitos koasti teille. " Mies jatkoi lausettaan.

Mies laittoi kirjansa pois katsoi tulee vaa naista. Hän antoi naisen rauhallisena astella sitä päin. Scorpius mies kiiteli todella paljon naista. Kuiten hän vaikeni ja hetkeksi kun alkoi pikkuisen nauramaan. Mies oli iloisella tuulella. Yleisestikin Scorpius oli iloisella tuulella. Se oli hänen mielestä hieman noloa ei huomaisi lyhtypylvästä ja jos olisi törmännyt siihen. Se ei kutenkaan kauan painanut mieltään.

Ninella asteli yhä lähemmäs miestä.Hän huokaisi helpotuksesta, kun tämä kuuli hänen huutonsa ja pysähtyi aivan lampunjalan eteen. Ninella oli iloinen kun mies kiitteli häntä moneen kertaan. Ninella huomasi, kun mies laittoi lukemansa kirjan pois ja katsoi naista. Ninella katsoi takaisin.

Mies lopetti lopulta kiittelemisen ja alkoi nauraa.
'Nauraakohan hän minulle, vai mikä häntä noin kovasti huvittaa?' Ninella mietti ja käänsi vaivautuneena katseensa miehestä. Miehen iloisuus huvitti häntä ja hänenkin oli vaikea pidätellä nauruaan.

Ninella kääntyi taas katsomaan miestä, kun oli varma ettei häntä enää naurattanut. Hän sipaisi jälleen hiuksensa pois kasvoiltaan. Viileä yötuuli sai ne lentämään haänen silmilleen vähän väliä.
"Säikähdin hirveästi, kun luulin että törmäätte tuohon lamppuun!" Ninella sanoi miehelle ja hymyili.

Mies nauroi iloisesti mitä jos hän oli astellut tolpaan päin ja eikä olisi kuulut naisen huutavaa ääntä. Mies lopetti heti naurunsa kun huomasi naisen ei pitänyt naurua kovin ystävällisenä. Vaikka nainen oli hetki sitten nauranuut hänen mukanaan. Mie soli antanut naisen lähestyä todella lähelle häntä. Ilma oli tyyni ja tädet loisti taivaalla.

" Anteeksi jos loukkasin naurulla sinun tunteitasi." Scorpius sanoi matalalla äänellä.
Nainen edessä oleva oli kaunis kasvoiltaan ja hento rakenteeltaan, mutta Scorpiuksella ei ollut yhtään mitään taka ajatusta. Harvoin hän jutteli naisen kanssa. Harmaa partainen ukko ei oikein osannut jutella naisen kanssa, kun ei ole joutunut olla mitenkään tekemisessä naisen kanssa.

" Kiitos ja hyvä, että huusitte minulle. Muuten olisin kävellyt sata prosentisesti suoraan lyhtyylvääseen. Olin hieman keskittynyt lainaamaan kirjaani. " Scorpius sanoi.
Mies hymyili naiselle iloisesti. Ilo kertoi miehestä, että hänellä ei ollut yhtään paahaa ajateltavaa ja haluaisi tutusta paremmin häneeen. Nimeäänsä hän ei kuitenkaan uskaltanut sanoa. Naienen olisi voinnut huutaa apua ja tai tehdä jotakin paniikissa. Mies olisi varmastikkin ajannut naisen pois luotaan.

"Ei haittaa ollenkaan! En loukkaannu moisesta pikkujutusta!" Ninella-Niel sanoi iloiselle miehelle, joka oli lopettanut nauramisen. Ninella katseli harmaapartaista miestä ja mietti, mitä tämä mahtoi lukea. Hän ei kuitenkaan kehdannut kysyä, sillä mieshän oli täysin vieras hänelle.

Ninella vilkaisi taivaalle ja jäi hetkeksi ajatuksiinsa vaipuneena katsomaan kirkkaina tuikkivia tähtiä. 'Voi kuinka kaunista! Harmi kun alkaa olla jo liian viileää!'Ninella ajatteli ja havahtui ajatuksistaan, kun muisti vanhuksen, joka luultavasti hymyili yhä. Nainen käänsi katseensa taas mieheen päin ja hymyli.

"Anteeksi, unohduin vain ihailemaan tähtiä hetkeksi." Hän sanoi. "Ne ovat niin kauniita! Niiden takia minä täällä puistossa näin myöhään olenkin." Ninella sanoi huokaisten. Hän halusi jo palata kivelle, mutta halusi myös jutella miehelle, joka vaikutti mukavalta henkilöltä. Miehen hymy rohkaisi Ninellaa, joten hän uskalsi paljastaa nimensä.

"Minä olen Ninella-Niel" hän sanoi ja ojensi kättään miestä kohti kätelläkseen tätä ja hymyli toivoen, ettei mies pahastuisi hänen tutustumisaikeistaan.

Mies oli iloinen, ettei nainen ollut kovin vihainen hänen naurustaan ja ilostaan. Hnen ystävätkin vihasivat nauruaa ja iloisuutta yli kaiketi sittä asiasta tästä miehestä.
Mies huomasi kun nainen siirtyi katsomaan tähti taivasta ja nopeasti oli kääntynyt vanhaan veikoon päin. Nainen pyyteli häneltä anteeksi.
" Ei semitään. Tähdet ovat hienoja, mutta onko taru totta mitä vanhaa väkee saanoo; Tähdet kertovat sinun koko tarinasi tässä mailmassa. " Scorpius sanoi.
Mies itsekkin katsoi taivasta iloisella katsellaan.

Mies hätkähti heti kun nainen sanoi oman nimensä. Hän tiesi, että hänen pitäisi sanoa oman nimensä. Hänellä oli hieman vaikeuksia. Pitäiskö sano etun nimensä, eksiä vai sanoa toisen nimensä. Niinhän oli tehnyt Sigmundin kassa, että oli sanonut toisensa nimensä. Nopean hetken mietittyttään hän sanoi:
" Hei! Olen Furius. " Scorpius sanoi.
Samalla hän kätteli naista. Kätellessään miehen hermot alkoivat muistamaan tämä oli ensimmäinen kosketus naisesta. Hänestä tulisi ensimmäinen naisystävä. Menneisyyden ansiota hän ei ole ollut mitenkään tekemisissä naisten kanssa, vaikka tehtäviinkä ei ole kuulunut viekotella naista. Mies sai nyt ensimmäistä kertaa tutustua naiseen kunolla ystävänä.
Kosketus varmaakin huomaistui vanhan veikon silmissä kasvoillaan. Nopeasti kuitenkin hän otti kädensä takaisin itselleen ja pisti sen taskuun.

Ninella huomasi vanhan miehen vilkaisevan taivaalle ja näki miten tämä hätkähti kun hän oli kertonut nimensä. Mies esitteli itsensä Furiukseksi.
" Hauska tutustua, Furius!" Mies ojensi kätensä ja he kättelivät. Mies veti kuitenkin kätensä nopeasti pois ja laittoi taskuunsa.

"Minä uskon juuri niin, että tähdet kertovat meistä kaiken." Ninella-Niel sanoi hetken kuluttua. " Niistä voi nähdä tulevaisuuden ja menneisyydenkin voi aistia niitä katsomalla. Tähdet ovat katsoneet tänne alas niin kauan, että niillä on koko maailmamme menneisyys tiedossaan!"

Ninella hiljeni ja haukotteli. Oli jo myöhä ja yö alkoi olla pimeä. Hänen paljaita jalkojaan alkoi jo hieman palella, joten hän alkoi heilutella varpaitaan. 'Olisi pitänyt laittaa kengät jalkaan!'Hän ajatteli, mutta hymyili kuitenkin ystävällisesti miehelle. Siitä oli jo pitkä aika, kun hän oli tutustunut uusiin ihmisiin. Hän vietti päivät puutarhoissa ja työskenteli niin ahkerasti, ettei juurikaan ehtinyt jutella. Illat hän kuitenkin vietti yleensä sukukartanossaan jutellen serkkujensa kanssa ja kertoillen pienille veljentyttärilleen kukkasista, joita sai katsella päivästä toiseen. Ei häntä harmittanut elämä sukulaisten keskellä, päinvastoin. Hän piti hyvin paljon perheestään ja varsinkin isoäidistään, joka lauloi iltaisin Payonin ulkopuolisista alueista, joilla oli villeinä nuoruusvuosinaan matkustellut.

"Täällä alkaakin olla jo kylmä." Ninella sanoi, sillä ei keksinyt muuta sanottavaa.

Scorpius ei huomannut naisella olevan kylmä jaloissa. Muuten kaan katsonut naisen jalkoja se olisi hieman loukoovaa Ninelle. Naisen kasvot kertoivat oliko hänelle kylmä vai ei, mutta vanhan veikko osasi jotenkin tulika sen. Mies hellästi hymyili naiselle.
" Se on totta meidän tarinat ovat kirjoitettu sinne, mutta mitenköhän voisi lukea sen auki ja saisi tietää mitä omallle elämälle oikeastaan tapahtuu. En kuitenkaan haluaisi tietää silloin osittain menettää halun elämästää. Seikkalu häviisi ja tulisit semmoiseksi joka haluaa esniitä mitä hänelle oikeasti tapahtuu. " Furius sanoi.

Lause oli pitkä ja Ninellaa alkoi olla lupen uupunut miehen sanoista. Mies taikoi naiselle jalkaan tossut.
"tuo hieman lämittää sinun varpaitasi. " hän sanoi.
Mies ei ole sanonut kertaa naisen varpaita.

"En minäkään halua tietää etukäteen mitä elämässäni tapahtuu, vaikka moni ystäväni ja sukulaiseni haluaa." Ninella vastasi. "Vaikka ei minun elämäni kyllä ole yhtään seikkailullista, päinvastoin."

Ninella liikutteli taas varpaitaan kylmän tuulen puhaltaessa ruohikossa. Hän hätkähti, kun tunsi yhtäkkiä lämpöä jaloissaan.'Minulla on jalkineet! Tuo vanhus taisi taikoa ne. Olipa ystävällistä.' Nainen ajatteli kiitollisena uusista tossuista. Mies oli näköjään velho, kun osasi taikoa.
"Kiitos hyvin paljon, Furius!" Ninella henkäisi tyytyväisenä. "Nämä tossut todella lämmittävät! Taidatkin olla velho?"

Ninella-Niel katseli ihaillen jaloissaan olevia tossuja. Onneksi mies osasi taikoa sellaiset hänelle. Hän olisi varmaan lähtenyt pois, sillä maa oli alkanut tuntua jo hyvin kylmältä hänen jalkojensa alla. 'Niin paljon jalkani eivät virkistystä kaipaa, että antaisin niitten paleltua.'Hän ajatteli ja hymyili jälleen miehelle iloisesti.
"Nämä tossut ovat kauniit. Kiitos vielä kerran!" Nainen sanoi hyvillään. "Minun varpaani olivat jo aivan kohmeessa. Miten voisin korvata tämän teille?"

Ninella-Niel mietti jo seuraavaa päivää. Hänellä ei ollut töitä tiedossa, kukaan ei ilmeisesti kaivannut apua puutarhanhoidossa. 'Saanpahan lepuuttaa jalkojani!' Ninella mietti ja yritti samalla keksiä jotain sanottavaa Furiukselle.

Furius taijoine ilolla mielin Ninelle. Mies hymyili koko ajan ja todella harvoin hänen kavot olivay surulliset. Kuulolaan hän kuuteli naisen sanioja.
Ilmeestä päätettellen nainen oli iloinen kun varpailla ei ollut niin kylmä ja kohmeiset.
" Ei sinun tarvitse kiitellä minua. Tein sen ilolla. Jos sinulla ei olisi ollut niin sinull olisi voinnut sairastua. " Furius sanoi.

Mies yritteli puhua faktaa ja fiktiota.
" En oikein tiennyt mistä väristä pidät niin tein sen asusteesi mukaan ja luonon väriä sekoitettuna siihen. " Scorpius sanoi.
Mitä hän oli sanonnut oli totta samalla mitä hän oikein teki oli taidetta. Taide ei kuulunut alun perinkään miehen tärkeisiin ajatteluihin, mutta välillä oli hienoa tehdä taidetta mikä ei näyttnyt oikealta taiteelta vaan illusionilta.

Illuusion hän oli tehnyt myös naiselle. Nainen oli edelleen varpain jaloin. Scorpius ol tehnyt niin, että Ninella tunsi ja näki, että hänen jalassa oli kengät, jotka lämmittivät hänen jalkojaan. Scopius oli todella hyvä illusiossa ja magian käytössä. Hän sekotti niitä todella hyvin, vaikkei saisi tehdä niin. Kukaan ei ole huomannut vanhan miehen tajoissa sitä asia virheitä.

" Ei minulle tarvitse antaa mitää vasta lajoituksia. " Furius sanoi.
Vaikka Scorpiuksen mielessä hän haaveili mitä, jos hän saisi, mutta menneisyytä ei voinnu muuttaa mitenkään.

Tuuli alkoi vähän laantua, eikä Ninella-Nieliä enää juurikaan palellut.
"En kyllä sairastu helposti." Ninella vastasi vanhukselle. "Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos niinkin sattuisi tapahtumaan, vaikka olisi kuinka terve."
Ninella nautti lämpimästä tunteesta jaloissaan, joita hetki sitten oli vielä palellut kovasti. Nainen siirsi painonsa kokonaan toiselle jalalleen ja hypisteli leninkinsä helmaa, aivan kuin siinä olisi ollut jotakin mielenkiintoista.

Jälleen Ninella kuuli jonkun yölinnun ääntä läheisestä puusta. Ääni kuulosti surulliselta, mutta oli silti hyvin kaunista, kuin musiikkia. Koko luonto näytti lepäävän tyytyväisenä, keräten voimia uuteen aamuun. Ninella piti öistä. Hän viihtyi silloin ulkona, eikä välittänyt vaikka joskus väsytti. Hän piristyi aina tuntiessaan raikkaan ilman tuoksun. Nytkin hän tunsi piristyvänsä ja oli iloinen, ettei aamulla tarvitsisi lähteä minnekään.

"Tämä väri on juuri sopiva." Ninella tokaisi vanhukselle siirtäen taas katseensä kenkiin. "En tiedä itsekään mistä väristä pitäisin eniten. Kaikki luonnon värit ovat minulle rakkaita."
Ninella hymyli vanhukselle miettien, miksei ollut aiemmin tavannut miestä. 'Johtuu varmaan työstäni. Tai siitä että olen liian harvoin kaupungilla.'Hän ajatteli harmitellen omaa yksitoikkoista aateliselämäänsä. 'Onneksi saan työskennellä puutarhoissa!'

" Ei hän sitä ikä tiedä milloin sairastuu, vaikka olisi todella terve." Furoius sanoi.
Mies uskoi, että Ninella ajatteli samalla tavalla luonosta ja luonon ihmeelisistä yllätyksistä.

" Hyvä, että värisi kelpaa sinulle, kun ei oikein tiedi mistä väristä sinä pidät. Hyvä, että pidit oikein nistä. " Scorpius sanoi.
Vanhan veikko huomasi miten hänen taikuunsa ja illusio saivat naisen iloiseksi, vaikka hän luulee, että hänen jaloissa on kengät ja sen väriset mistä pitää. Värin laitto kengille olikin vaikeaa Scorpiukselle. Sanat ja lauseet olivat todella oikeita eikä huijausta.

" Nähtävästi sinä todella pidät olla ulkona ja varsinkin yön kaikaa? Milloin suurimaksi osaksi vaarallista. " Scorpius sanoi.
Ilmeestä päätellen hän veikkaili sanoiksi ja että niistä kehtyisi puhuttelua mikä voisi johtaa mihinkä asti ja niin laajalle auelle.

"Viihdyn todellakin ulkona paremmin yöllä kuin päivällä." Ninella-Niel vastasi miehen kysymykseen. "Silloin on jotenkin paljon rauhallisempaa."
Ninella rakasti öistä puistoa, eikä ollut ikinä joutunut kohtaamaan suuria vaaroja, vaikka tiesi kaupungissa elävän huijareita ja varkaita aivan liikaa. Hän ei pitänyt varastamisesta lainkaan, se oli täysin ala-arvoista ja syvästi väärin muita ihmisiä kohtaan.

"Kyllä minä viihdyn päivisinkin ulkona, mutta silloin ei ole näin hiljaista ja raikasta, ei ainakaan minun mielestäni. "Ninella totesi. " Ja mitä vaarallisuuteen tulee, niin päivällä on aivan yhtä vaarallista kuin yöllä! Eivät ne varkaat ja murhaajat ainoastaan yöllä liiku. Ja minun kimppuuni ei ole kukaan koskaan hyökännyt yöllä ja olen sentään ollut täällä erittäin usein aivan yksin."

Ollessaan ulkona, Ninella ei edes ajatellut, että hänelle voisi tapahtua jotakin vaarallista. Hän oli aina elänyt turvassa suuressa kartanossaan suihkulähtieden koristaman pihan ympäröimänä. Hän tiesi kuitenkin, ettei heidänkään sukunsa ollut turvassa murhaajilta. Hän oli kuullut joskus puhuttavan, että hänen isoisänsä olisi murhattu omaan vuoteeseensa. Ninella kyllä epäili, että asialla oli ollut joku heidän palvelijoistaan, sillä vieraat eivät päässeet taloon helposti.

"Viihdytkö itse paremmin ulkona päivällä?" Hän kysyi vanhukselta kiinnostuneena.

Scorpius kuuteli naisen sanomia. Ei voinnut uskoa, että Ninella rakasti puhua muiden ja tuntemattomille ihmiselle. Vanhaa ukkoa se ei olenkaan haitannut laisinkaan. Kaikki näytti niin hyvin ja iloiselta.

Mie hieman mietti miten hän voisi vastata naisen kysymykseen.
" En oikeastaan tiedä. Ehkä riippuen ilmasta ja säästä enimäkseen. Täyden kuun aikana talvella milloin on paljon lunta ja pilvinen lämmin kesä. Suunilleen niin." Furius sanoi.
Vanha mies ei osannut oikeastaan vasta niin helposti mitä oli luullut alussa. Äskeinen vastaus sai Scorpiuksen miettimään kunolla. Hyvää miettiminnen oli miehen hänen mielestä. Aivonystyrät puuhasteltavaa kuin toimia tyhjänä.

" Jos olet ollut pitkään ulkona ja monta kertaa olet varmaakin oppinut yö elämästä. Varsinkin tähdet kun täälä päin näkee hyvin niitä, jos istuu hyvään paikaan ja puiden oksat eivät tule häiritsemään. " Scorpius sanoi.
Itse hän ei oikeastaan osaanut kertoa kun tiesi, että yö eläimet hereili ja alkoivat syömään. ihmis henkiä menee tai muuta vastaanpaa asiaa. Yöllä oli romantinen rakastuneelle elonelle tai menettäneelle niin synkä ja karviva. Silloin ja yleen sa tietää mitä pelkää ja mitä on pelännyt tai tulee pelottamaan itseään kovasti.

"Niin." Ninella mumisi. "Tähdet näkyvät tänne hyvin. Se saa minut tuntemaan oloni hyvin rauhalliseksi." Hän sanoi ja mietti, mikä tähtikirkkaissa öissä häntä eniten viehätti. 'Varmaankin taivaan kauneus...' Nainen piti myös eläimistä, jotka silloin tällöin rapistelivat pensaikoissa. Hän aisti hyvin eläinten pelon ja kiinnostuksen. Se johtui hänen maa elementistään. Elementin ansiosta hän varmaan olikin niin iloinen aina päässessään luonnon läheisyyteen.

"Täällä on yksi suuri kivi, jonka päällä tähtiä on erittäin mukava katsella. Ei se tietenkään voita pehmeää ruohoa, mutta siinä on sillti mukava istuskella ja miettiä asioita." Ninella-Niel ei tiennyt, miksi selitti vanhukselle sellaista, mutta jatkoi silti puhettaan. "Minä ainakin mietin kaikenlaista, luonto saa ajatukseni juoksemaan."

Ninella yritti muistaa, mitä oli miettinyt istuessaan hetki sitten tuolla kivellä, mutta ei millään saanut päähänsä mitä se oli ollut. 'No, kaikkea ei voi muistaa.', hän ajatteli pettyneenä hetkelliseen huonomuistisuuteensa. Miehen puheet lumisesta talvesta saivat hänet muistamaan unen, jonka hän oli nähnyt muutama yö sitten.
Hän oli kävellyt metsässä, suurten puiden keskellä, kun oli alkanut sataa lunta hyvin sakeasti. Metsästä oli tullut jokin tumma olio, jollaista hänei ollut koskaan nähnyt. Olio oli yrittänyt houkutella häntä mukaansa syvemmälle metsään,mutta sitten hän oli herännyt.

"Mikä sinut on tuonut ulos näin myöhään?" Ninella kysyi ja toivoi, ettei kuulostanut tungettelevalta miehen mielestä.

Ninella puhui todella paljon ja osittain kiinostavia asijoita, kun yleisesti kukaan ei puhu tuolla tavalla. Mies ei laisinkaan ei haitannut ja yleisesti hän oli tottnut kuulemaan tuommoisia, kun kertoi pienille lapsille tarinoita eri paikoissa, mutta hän yleensä puhuu itsen enemäkseen. Tarinan loputuassa lapset alkavat päpättää, ettei tule omaa puheen vuoroa laisinkaan.

Varsinkin kiven päällä oli naisen mielestä hyvä paikka katsella kuuta.
" Piitä muistaa on hyvä vinkki seuraan kerralla kun tulen. " Vanha ukko katseli missä olisi se kivi, mutta kiviä oli eri koisia ja missä vain. Hetken etsittyään miehen silmät kääntyivät naiseen päin.

Hän kuuli mitä Ninella kysyi häneletä ja hän vastasi naiselle:
" Ei tullut unta." Scorpius sanoi.
Sanat tulivat todella nopeasti suusta, mutta varmoilla äänen painoilla. Silmät kääntyivät pari milliä naisen silmistä. Silmät ketoivat kaiken sen sekunin aikana mitä vanha mies Scorpius tunsi sisällään. Samalla silmänräpäyksessä vanhan miehen iho muutui nioremaksi ja harmaat hiukset tulivat ruskeikisi ja parta ja viikset häipyivät kokonaan naamasta.
" Osa tuonkin takia, mutta jos osaat arvailla miten." Furius sanoi.

Ninella melkein kiljaisi hämmästyksestä nähdessään mitä tapahtui. Vanha mies nuorentui hänen silmiensä edessä tuosta vain. Hiusten väri muuttui, ihokin nuoreni.
"Miten ihmeessä sinä tuon teit?" Nainen kyseli hämmästyneenä ja ihmeissään. "Missä olet oppinut tuon? Oletko oikeasti vanha vai nuori?"

Ninella esitti paljon kysymyksiä. Niin hämmästynyt hän oli miehen äkillisestä muodonmuutoksesta. Mikä tämä mies oikein oli?
'Minulta ei ikinä onnistuisi. Olen siitäaivan varma.' Ninella-Niel ajatteli.

Nuori mies näytti hänen mielestään myöskin mukavalta. Ninella oli vieläkin aivan hämmästynyt. Ja yllättynyt. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Kyllä hänkin osasi käyttää magiaa, mutta ei itsensä muuttamiseksi. Hänen taikuutensa sai kasvit kasvamaan ja eläimet luottavaiseksi. Mutta suurin kyky hänellä oli se, että hän sai puut likkumaan jos tahtoi. Hän kuitenkin käytti magiaa vain harvoin, eikä se harmittanut häntä lainkaan.

Furius käänsi silmät Ninellan silmiin ja hymyili iloisesti hänelle. Häntä naurahti kun oli saanut nuoren naisen hmmentymän ja melkein sanottomaksi.
" Mietes nyt alotaisin olen velho ja jotkut velhot osaavat tämän. Tämän taidon taltuttamiseen on mennyt monia vuosia. On minulla tähän syykin miksi teen tämä, jos sanon sen sinulle sinä järketyt niin minä en sanosinulle, kun halua järkyttää. Kirjoista opii ainakin, mutta, jos osa lukea kirajan merkityksen ja sen semmoista. " Scorpius sepitti.
Poika suruissaan huokaisi.
" olen pahoillani, mutta olen oikeasti vanha. Olen pahoillani jos näytän komeamalta nyt. " Scorpius sanoi ja viimeinen lause oli vain soukkia.

Poika huomasi, että hän oli saanut naisen totaalisen ammolleen, vaikka nainen sai myös kysymään. Vanki aikoina hän oli oppinut kaiken tämän osaamisen. Noh olihan hänellä runsaasti aikaa, mutta huono puoli olise, ettei pääsyt paljoakaan muuta tekemään kuin lukea kirjoja. Mikään muu ei kiinostaut Scorpiusta laisinkaan olessaan vankilassa.
" Saatko henkeä, kun näytät hieman siniseltä? " Poika kysyi.

"Siniseltä?" Ninella kysyi hämmästyneenä. " Kyllä saan. Olen vain niin ihmeissäni. "Mistä kirjasta sinä tuon opit?" Nainen kysyi
"Siitäkö mitä luit äsken?"
Nainen ei kuitenkaan uskonut kyseessä olevan sama kirja,mutta kysyi silti varmuuden vuoksi. Eihän sitä koskaan voinut tietää.

Ninella pettyi hieman, kun mies kertoi oikeastaan olevansa vanha. Hän kuitenkin salasi pettymyksensä hyvin ja hymyili miehelle, joka oli kertonut olevansa velho. Mies oli varmasti hyvin taitava ja viitseliäs, sillä vaikutti siltä, että tämä käytti paljon aikaa lukemiseen.

Ninella huokaisi.
Häntäkin kiinnosti oppia muuttamaan muotoaan, mutta hän ei viitsinyt opetella. Hän halusi käyttää aikansa paremmin. 'Kasveihin siis.'Hän ajatteli.
Hän mietti pystyisikö opettelemaan muuttamaan kukkien muotoa. 'Ei. Sitä en halua tehdä! Kukkien on saatava olla omia itsejään!' Hän päätti.

Scorpius ei vastannut ensimmäiseen kysymykseen laisinkaan. Muutenkin kirjojen oli paljon, mutta ne oli suurin osa ei suosittuja taika temppu kirjoja, kun vankilassa ei ole paljoakaan paljon varaa ostaa.
" Tämä kirja ei ole missä opin sen. Tämä kirja on enemäkseen selviytyämän elämän arjesta. " poika sanoi.
Samallla sanoessaan hän nytti sen kirjan Ninelle. Varmaakin se saisi lisää hämennyksiä naiselle.

Poika luki erilaisiaja kirjoja mistä voisi oppia, mutta kaikista kirjoista voisi oppia jotakin. Monia vuosia hän oli vain lukenut ja opiskellut.

" Osaan myös hieman kasvi tieteelistä, mutta ympäristö vaikuttana. Tietenkin yleisin ruusu tempun. " Scorpius sanoi.
Pojalla oli hymy suussa.
" Haluaisit saada enemmän tietoa tästä tempusta? " Furius kysyi Ninelta.

Nuori mies näytti vähän aikaa sitten lukemaansa kirjaa Ninellalle. Kirja siis opetti selviämään arjesta.
"Mielenkiintoista." Ninella-Niel sanoi tutkiessaan kirjaa. "Minä en itse lue juuri muuta kuin kasvikirjoja ja oppaita. Varsikin yrttien käytöstä luen paljon." Nainen kertoi miehelle, vaikka ei uskonut tämän olevan kovin kiinnostunut hänen lukemisistaan.

"Ai osaat ruusu tempun?" Ninella kysyi kiinnostuneena Furiukselta. "Haluatko näyttää sen minulle?" hän kysyi hymyilevältä pojalta.

Ninella rakasti pieniä temppuja. Ne olivat hämmästyttäviä. Hän itse ei kyllä harrastanut temppujen tekoa, mutta hänestä oli mukava katsella, kun muut tekivät taikoja. Hänen isänsä teki mielellään taikuuksia ja viihdytti sillä tavoin ihmisiä, joiden kanssa oli tekemisissä. Suurelle yleisölle hän ei kuitenkaan taitojaan esitellyt, sillä hänen mielestään se ei sopinut hänen aatelisarvolleen.

"Tuosta muodonmuutos tempusta olisi mukava tietää lisää." Ninella sanoi nuorukaiselle iloisesti.

"Osittain on hyvä lukea kirjoja ja jossain ei. Minusta kasviteteelinin asia ei kannata lukea hirveästi kirjasta kun se pittä kokea kuin olla teoria pohjassa kiini. " Scorpius sanoi.
Pika naurahteli parisen kertaa.
" Tämän olisi pitännyt tietään yleisin herrojen teppu naisille, koska haluavt houkutella luokseen. " Scorpius sanoi.
Poika nosti käten Ninellan korvien viereen ja veteli takaisin sen naisen eteen. Alussa hän näytti, että kädessä ei ollut yhtään mitään, mutta kun hän otti pois Ninellan korien juurista pojan kädessä oli silkin punainen ruusu. Furius antoi sen Ninalle.
" Yleisin tmpu ja samoin raha tempu. " Hän sanoi.

Furius huomasi tämän tempun sai Ninellan iloisemaksi muutenkin ja yleisesti tämä sai joka naisen iloiseksi ja hymyilemään. Iloissaan siitä, että sai hänetkin iloistumaan pienestä tempusta.
" Minkä laisia haluaisit nähdä. " Mies oli todella iloissaan.
Olihan aika hyvä taikuri kun illuusio oli hieman samaa, mutta vaikeampi asijoita ja tempuja oli.

Ninella kuunteli, kun mies kertoi ruusutempun olevan yleinen, miesten naisille tekemä taika. Ninellalle kukaan ei ollut koskaan tehnyt temppua, tai ainakaan hän ei muistanut koskaan sellaista nähneensä. Siksi hän hämmästyi suuresti, kun mies veti esiin ruusun hänen korvansa juuresta.

Ninella henkäisi vaimeasti ihastuksesta. Ruusu oli kaunis ja punainen. Mies selvästi tiesi, miten viihdyttää naisia. Ninella hymyili taas iloisesti Furiukselle.
"Kaunis ruusu." Hän sanoi kohteliaasti. "Ja mukava taikatemppu."
Mies antoi ruusun Ninellalle.
"Kiitos" Nainen sanoi ja haistoi kaunista kukkaa. Se tuoksui hyvälle, juuri sellaiselle kuin ruusun hänen mielestään pitikin tuoksua. "Tämä on ihana."

Mies näytti olevan iloinen siitä, että Ninella-Niel piti tempusta. Furius kysyikin, mitä temppuja hän haluaisi nähdä. Ninella ei kuitenkaan keksinyt mitään. Hän mietti jonkin aikaa ja kysyi sitten osasiko mies siirtyä paikasta toiseen. Hän oli nähnyt joidenkin sukulaistensa tekevän niin ja arveli Furiuksenkin osaavan tehdä niin. Ninella mietti, minne mies siirtyisi, jos ylipäätään tekisi tempun.

"Olisi mukava nähdä vaikka minkälaisia taikoja." Ninella sanoi. " Täällä kuitenkin alkaa olla jo niin pimeää, että mitä tahansa ei varmaan kannata tehdä."