Ollaanko vai eikö olla?

//Nyt alkaa Argon perämiehen kapina kapteenia vastaan, mukaan taitoonAkapus Akapuksen kanssa . DD
Peeäs, kerron jo nyt, että kirjoitusvirheitä tulee. Olen omalla koneellani ja näppäimistö on vähän.. mäsä. Toiminut viimeeksi vuonna 1&2 jälkeen kivisateen.//

Námornìk heräsi aamulla meren kiivaaseen kohinaan. Hän siirsi unisesti sänkynsä vierellä olevan ikkunan verhot sivuun ja katsoi pientä rahtialusta keinuttelevia aaltoja. Niiden yllä kirkui väsyneesti muutama lokki katsellen mahdollista kalaa. Miten ne jaksoivat?

Náro nousi vuoteeltaan istumaan sen laidalle ja venytteli käsiään pitkäksi. Hän nousi vuoteensa vierelle ja antoi samalla ruskeiden silmiensä kiertää ympäri hyvin pientä huonetta. Samalta se näytti, kuin eilen illallakin: yksi pötä vasemmassa kulmassa, lipasto oven vieressä ja punkka nökötti sotkuisen näköisenä oikeassa kulmassa. Kaksi kirjettä makasivat koskemattomina pöydällä. Kummassakin luki, että kirjeet olivat hänelle, mutta tahtoisiko hänen serkkunsa Ephany todellakin jatkuvasti lähettää hänelle kirjeitä? Ne olivat taatusti vain joitakin typeriä pilakirjeitä, joita miehistö jakoi aina toistensa pilaksi toisen pöydille jätellä ja seurata niiden avaamista ovessa sijaitsevan rikkinäisen lukon reijästä. Aina miehistön keppostelijat saivat hyvät naurut nähdessän toisen kummaksuvan ilmeen.

Náro pyöritti pienestä päästään nämä asiat. Ajatella, hän oli 17 vuotias pojannaskali. Ja silti.. suuri joukko merimiehiä kuunteli hänen ohjeitaan tarkasti ja noudatti niitä. Löytyihän niitä poikkeuksiakin. Mutta tänään olisi se päivä, jolloin hän ja rehentelevä Akapus ottaisivat mittaa toisistaan miekkojen mittelyllä. Námornìk katseli housujensa vyöllä lepäävää miekkaansa, hän oli juuri eilen illalla sen salaa käynyt terottamassa taistelukuntoon. Jos hyvin kävisi, Akapuksella ei olisi edes kunnollaista taistelutaitoa, jolloi hän luvuttiaisi hetkessä. Tosin Náro myönsi kyllä, että ei hän itsekään mikään ykkösluokan gladiaattori ollut, mutta kyllä hän saattoi sanoa kuuluvansa melkein siihen ryhmään. Ja jos hänen olisi pakko lähteä karkuun, ainahan hän voisi muuntautua animaagisuutensa takia pantteriksi ja lähteä lipettiin.

Hän avasi narisevan puuoven ja astui kannelle. Aurinko häikäisi ikävästi animaagin silmiä, minkä vuoksi hän joutui nostaman kätensä silmille. Ketään merimiehistä ei ollut vielä kannella, kello oli vasta nyt takin 5, aamulla. Merimiehet hypähtäisivät kannelle siinä seitsemän aikoihin. Nyt olisi hyvää aikaa harjoitella. Sen verran mustaa piraattiverta Nárossakin kieltämättä virtaa, että hän kaataisi Akapuksen alta aikayksikön. Ajatella, hän saisi haluksen haltuunsa ja voisi lähteä sinne perheensä luokse. Hän voisi heittää kaiken rahdin alas laivan kannelta ja nostaa mustan merirosvolipun mastoon.
Viimepäivinä Argoon saapuessaan on Nàmornìk huomannut, että hänen mielensä on alkanu järkymään. Hän oli muuttunue rehellisestä merimiehestä melko häijyksi.

Monesti hän oli itselleen sanonut, että "Fear is the path to the dark side. Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering.." mutta joka kerta se vain pahoittaa hänen mieltään. Liikaa hän ajattelee maanpäällä olevia ystäviään, pelkää heidän puolestaan sodan jaloissa. Ja nyt peliin on saapunut viha laivan kapteenia ja itse laivaa vastaan. Ennen hän oli ollut lainkuuliainen ja rehellinen mies, nyt hän toivoi olevansa kuuluisa merirosvo kapteeni! Mitä tämä kaikki oli?

Náro oli ajatuksissaan istunut laivan reunalle. Puinen kirkkaana hohtava laivan kansi saisi tänään varmaankin jäädä ilman kuurausta, se oli hyvin kirkas. Námornìk valaisi mielensä. Hän ei voisi jäädä tähän seisoskelemaan tyhjyyteen ja nousi reippaasti laidalta kannelle. Hän tunnusteli ensin toisella kädellä miekkaansa, toisella sauvaansa selässään. Kumpi niistä olisi varmempi ase. Jos aloittaisi sauvalla ja loppupeleissä olisikin jäljellä enää miekat. Mahtavaa!

Náro heilautteli keppiään taidokkaasti Turtles-tyyliin ja päätti liikesarjansa loppuasentoon oikealle jalalle. Juuri silloin kapteenin upean hytin ovi avautui naristen..

// En osannut vastustaa kiusausta. Pienenpieni korjaus, pilkunviilaajana minut tunnettakoon. Argo on nimen omaan melko pieni alus, näin ollen salakuljetetun tavaran kanssa rantautuminen sujuu huomiota herättämättä, lasti saadaan purettua ja myytyä useimmiten jonkinlaiselle "välittäjälle".
Niin ja pelottaa jo valmiiksi Akapuksen puolesta, hömelö ei omista edes omaa miekkaa, saati osaa käyttää semmoista. Näin ollen saa nähdä mitä seuraa : D //

// Toivottavasti ei sotke suunnitelmia, mutta ankkuroin aluksen paikoilleen ? Ainakin saadaan taistelun tohinassa mereen pudotetut miehet nostettua paremmin ylös : D //

Aurinko pääsi kurkistamaan repaleisen verhon ja ikkunan karmin välistä. Pirulliset säteet hiipivät myös tuon varomattoman miehen kasvoille, ennen kuin hän oli kylkeään ehtinyt kääntää. Näin ollen, silmäluomet raottuivat auki raskaita millejä, paljasten sinisävyisiä silmiä. Kapteeni Akapus oli valveilla. Hän nosti hitaasti vasemman kätensä hieromaan sisäkulmiin tarttuneet unihiekat pois silmistä ja teki samassa huolestuneen huomon luomien venymisestä. Todellakin, iho oli löystynyt sitten viime vuosien.

Hätääntyneenä hän ponnahti jaloilleen sänkynsä viereen ja hipsi vastakkaisella seinällä olevan korean kultareunaisen peilin eteen. Peilistä katsoi sama naama, kuin edellisenäkin päivänä. Silmäkulmissa oli kyllä ryppyjä, mutta eivät ne olleet syventyneet. Löysä iho johtui luultavasti silmäpusseista jotka mollottivat tummina, noiden sinisten silmien alla. Ei siis huolta. Akapus oli jo sukeltamassa takaisin raskaan täkkinsä alle, mutta kannella kaikuvat askelsarjat herättivät huomiota. Joku miehistöstä vaikutti aloittaneen kovin aikaisin aamujumppansa.

Laiskana mies ei vaivautunut ottamaan mitään millä peittää paljaan rintansa vaan marssi ruskettunut iho paljaana ovelle ja avasi sen yhdellä töytäisyllä. Ovi aukenikin naristen lähes selälleen, kunnes yhä vihlovampaa narinaa päästäen vaipui takaisin. Tällä kertaa kapteeni oli kuitenkin nopeampi, hän ehti pujahtaa sulkeutuvan oven raosta. Vieterisystemi oven yläkulmassa oli useimmiten melko kätevä, ainoaksi puutteeksi oli laskettava näyttävän kannelle siirtymisen mahdottomuus. Juuri kun ovi oli auennut upeasti selälleen ja kapteeni oli astumassa ulos, vaipuikin se nenän edestä kiinni. Kuka mahtoi olla ovien suunnittelun takana ? Käsittämätöntä, olisi edes kapteenille vaivautunut rakentamaan kunnon oven, eikä käytännöllistä vieteriovea, joka kolhi hänen itsetuntoaan. Ulos hän kuitenkin pääsi ja kierrätti katsettaan kannella.
Muuten tyhjä, mutta nuori perämies oli intoutunut harjoittelemaan pitkän puisen sauvantapaisen kanssa liikesarjaa ninjatyyliin. Akapus naurahti ja pudisti päivitellen päätään.

"Huomenta" Hän huikkasi ja tassutteli lähemmäksi. Se oli virhe, heti kun hän irrottautui hytin suojaavan seinän läheisyydestä avoimella kannelle päsi tuuli puhaltamaan ihon kananlihalle ja hytisyttelemään selkäpiitä.
"Taidan palata takaisin hyttiin etsimään jotain päälle pantavaa." Hän mutisi ja vetäytyi nopeasti takaisin omaan pieneen linnaansa. Ikkunan allla olevan pöydän alta hän veti esiin raskaan puisen arkun ja aukaisi sen kannen. Vaatteet täyttivät arkun ääriään myöten sikin sokin sekaisin likaisista ja puhtaista. Akapusilla ei ollut talouden hoidon taitoa ja asiat vain tuppasivat unohtumaan. Hän kaivoi esille suurinpiirtein ehjät polvipituiset housut, ainoastaan lahkeen suihin oli eksynyt hivenen rispaantumista ja reikiä. Rintaa peittämään löytyi harmaanvalkoinen vanha neulepusero, aitoa villaa ja eristi lämpöä hyvin, pitäen vilun loitolla. Hihat vain kyynärtaipeisiin, niin Akapus oli valmis palaamaan kannelle.

Kannella tuiversi edelleen, mutta enää iholle ei eksynyt vilunväreitä. Perämies tuntui hievahtaneen paikoilleen kannella, aivan kuin hän olisi odottanut kapteenia. Uusi juttu se ei varmasti ollut, kapteenille kuuluikin pitää seuraa joten ihmettelemättä sen syvemmin Akapus asteli taas nuoren miehen luo.

"No, mikä on syy, perämies ryhtyi taistelutaitojaan harjoittamaan näin aamutuimaan?"

Uteliaasta sävystä huolimatta kiinnostus tätä tietoa kohtaan oli kovin vähäinen. Niin hyvin hän oli kuitenkin jo tottunut miehistönsä kummallisuuksiin, ettei yksi sulavasti kädessä pyörivä puusauva kiinnittänyt erityisemmin huomiota. Akapusilla ei ollut tapana miehistöä puhutellessa unohtaa heidän ammattinimityksiään. Joka kerta kun hän ne mainitsi, syntyi pieni nautinto siitä, että hänellä oli alamaisia ja hän vihdoin oli kapteeni. Kyseessä olivat nyt kapteenin pienet erikoisuudet, eikä niistä ei kukaan tuntunut erikoisemmin enää välittävän. Hän asteli kannen laidalle ja istahti kaiteelle jääden tutkivasti katselemaan tuota nuorukaista. Kovin paljoa ei hänelle ilmeisesti ollut vuosia vielä keertynyt, niin vastuullinen tehtävä, kuin miehistön johtaminen, oli ehkä luovutettu turhan aikaisin ? Sitä Akapus oli miettinyt jo palkatessaan pojan tehtävään, mutta toisaalta oli taas vakuuttunut siitä, että tällä oli rahkeita perämieheksi. No, ajan kanssa selviäisi, oliko hän tehnyt virheen.

Lokkien kirkuna herätti kapteenin mietteistään ja hän käänsi päätään paikantaakseen nuo rääkyvät linnut. Niitä tuntui olevan kaikkialla. Muutamia liiteli taivaalla, veden pinnalla seilasi vielä useampia ja siellä täällä joku uskalias syöksyi mereen napatakseen pinnalle eksyneen kalan.
Akapusin huulille levinneen hymyn keskeytti lätsähdys. Joku linnuista oli aluksen päällä lentäessään ryhtynyt asioille ja keskellä kiiltävää alakantta oli nyt valkoinen läjä.

// ANTEEKSI ! Tuntuu nyt vaikealta saada aikaan mitään järkevää, tai vakavaa tekstiä. //

Námornìk pysähtyi äkillisesti, kun kapteeni potkaisi puuoven selälleen maahan. Hänenkin ovensa oli valmistettu paremmin, onneksi niin. Sillä hänen hytistään tulisi pian kapteeni-Námornìkin hytti.
Poika hykerteli ja teki muutaman taidokkaan liikkeen. Kun hän tarkkaan ajatteli, mistä ihmeestä oli kaikki nämä liikkeet oppinutkaan. Toisaalta, hänen isänsä oli ollut hyvä taistelulajeissa. Olikohan sieltä ajoilta jäänyt alitajuntaan liikkeitä ja nyt ne olivat palaneet pinnalle hänen ostettuaan paikalliselta aseensa? Nojaa, hän taisikin olla Payonissa ainoa kepin kanssa taiteileva soturi. Mutta siinä tapauksessa myöskin paras sellainen.

Kapteeni mutisi jotakin, mitä Náro ei kuullut voimakkaan tuulen takia. Mies murahti omiaan ja käännähti takaisin hyttiinsä hakien sieltä paidan. Hän asteli takaisin laivan kannelle, mutta näytti silti vieläkin palelevan.
Námornìk oli aivan repeämispisteessä ajatellen, miltä kapteeni juuri nyt näytti. Merisairaalta, todellakin. Hän kuitenkin piti naamansa perusukemilla miehen istuutuessaan takamukselleen.
Mies katseli hetken aikaa Námornìkin liikehdintää, mutta keskytti pojan liikesarjan äkisti kysymällä:
"No, mikä on syy, perämies ryhtyi taistelutaitojaan harjoittamaan näin aamutuimaan?"

Námornìk katsahti miestä kummaksuen.
"No, mitä se teille kuuluu? Lämmittelen ehkä lihaksiani, olen kuullut, että muutaman päivän kuluttua pohjoisesta on saapumassa paha rajuilma. Ehkä teidänkin pitäisi hieman katsella karttoja ja kiikaroida, senhän te osaatte parhaiten!" Námornìk katseli miestä huvittuneena kohottaen toista silmäkulmaansa, "no, hophop". Námorník lisäsi irvaillen.
Hänen tulisi vielä vähän lämmitellä. Kohta se voisi alkaa, taistelu elämstä ja kuolemasta. Ihme, ettei kapteeni ollut yhtään miettinyt taistelutaitojensa kehittämistä. Pestatessaan hänelle ei ollut tullut mieleenkään, että joku/jotkut saattaisivat alkaa kapinoimaan.
'Voitto kotiin', poika ajatteli ja lopetti liikesarjansa ja jäi seisomaan kannelle paikoilleen haara-asentoon.

"Kapteeni, tulisitteko käymään tänne?" perämies huusi ja tiukensi otettaan keppiinsä, "ottakaa jokin aseen tapainen mukaanne. Haluan näyttää jotakin."

Námorník ei huijannut, hän todellakin halusi näyttää kapteenille, että hän oli paljon paremmassa kunnossa, osasi taistella sekä osasi myöskin pitää huolen laivasta. Ja kun tämän laivan johto sujuisi, hän voisi kaapata toisen aluksen ja ryhtyä merirosvoksi ajanmyötä. Ei.
Jumalat eivät sallisi sitä. Námornìk poisti rumat ajatukset mielestään ja odotti, että kapteeni saapui hänen luokseen kädessään oma aseensa.

Miehet seisoivat vastatusten kannella. Kuului muiden merimiesten kuorsausta, vaikka heidän hyttinsä olivat hyvin kaukana kannelta.
Náron kasvojen ilme tiukentui äkkiä. Hänen kätensä hikosivat hieman, mutta olkoot. Nyt se alkaisi.
Kapteeni seisoi odottavan näköisenä, eikö tuo pöljä tajunnut leikin ideaa?

Námornìk syöksyi miestä koden keippinsä kanssa ja yritti lyödä miestä vatsaan, huti. Námornìk lopetti liikkeensä ja alkoi nauraa.
"Ei mitään, unohda. Halusin vain säikyttää sinut", perämies sanoi ja hymyili robottimaisesti, "..ennen kunnollista taisteluamme", hän lisäsi nopeasti naurun röhähdyksensä perään niin hiljaa, että Akapus ei kuullut tai nähnyt mitään.

//Juu, laiva ei ole liikkeellä . DD
Ja muuten,
taisteluviestien ei tarvitse sitten olla niin pitkiä ^^//

// Tuota, jos toinen peli oli tätä ennen ja siinä oli tulossa rajuilma, niin hämmensi vähän, että tässäkin on. Oon perfektionisti ja mun oli pakko järjestää tääkin jonkinlaiseks tavallisuudeks ja tässä seuraus, anteeksi typeryyteni : D //

"No, mitä se teille kuuluu? Lämmittelen ehkä lihaksiani, olen kuullut, että muutaman päivän kuluttua pohjoisesta on saapumassa paha rajuilma. Ehkä teidänkin pitäisi hieman katsella karttoja ja kiikaroida, senhän te osaatte parhaiten!" Perämies kohotti toista kulmakarvaansa tarkastellen häntä huvittuneena. "no, hophop" Nuorukainen lisäsi irvaillen. Kapteeni naurahti leppoisasti ja pudisti päätään. Hän päätti päästää miehen uhmakkaan sävyn valumaan ohi korvien, olemalla välittämättä siitä. Aamutuimaan kun kapteenista ei ollut sanaharkkaan.
"Muutamassa päivässä olemme jo ehtineet rantautua." Akapus totesi kuivakkaasti "Epäilen myös ettei saapuva rajunilma ole laisinkaan niin paha, kuin se minkä päihitimme, ei siis pelkoa perämies."

Tuo päihitetty myrsky oli ohitettu läpäisty kokonaisuudessaan vasta muutamia päiviä sitten. Luultavasti tuleva rajunilma oli sen viimeisimpiä rippeitä, jotka rannikko kimmotti itsestään. Eiväthän he vielä olleet ehtineet kauas Payonin pohjukasta. Yöksi alus oli kuitenkin ankkuroitu paikoilleen, jotta se ei vailla ohjausta ajelehtinut kurssistaan. Seuraavat päivät he joutuivat matkaamaan nopeasti täysillä purjeilla, jos aikoivat päästä perässä kulkevaa rajunilmaa karkuun johonkin satamaan.
Kapteenille täydet purjeet olivat parhainta mitä hän tiesi, joten purjeiden levittämistä vastaan hänellä ei ollut mitään. Niin, myrskyn jäljeltä niitä ei ollut vieläkään levitetty. Kapteeni päätti, että tuona päivänä miehistön tuli heti herättyään kavuta mastoon ja laskea purjeet, että he pääsisivät kunnolla matkaan.

Lähes heti sanojensa jälkeen kapteeni oli vetäytynyt kuitenkin hyttiin varmuuden vuoksi tarkastelemaan karttojaan ja kävi nämä pohdinnot sitten siellä. Mietteistään hänet herätti vasta perämiehen kutsu kannelta, tällä oli kuulemma jotain näytettävää. Se ei hämmästyttänyt, vaan sen teki kehoitus ottaa jokin aseen tapainen mukaan. No, kapteeni kävi hyttinsä läpi ja riisui tämän aseista. Paljoakaan saalista ei löytynyt, ruostuneen puoleinen vaatimaton tikari, pitkä ja kapea pistomiekka, jonka jo varmaan tuuli oli tarpeeksi vahva runnomaan ja ontto rautaputki. Mies pudisteli päätään ja katsahti näitä aarteitaan epäillen, näinkö huonolla tolalla hänen asetilanteensa oli? No ei auttanut surra, aivan kun hän aseita olisi osannut käyttääkään, tai ylipäätään tarvinnut. Pistomiekan hän kuitenkin hallitsi parhaiten -kiitos poikavuosien miekkailutuntien ja muutamien leikkimielisten otteluiden-, joten kyseiseen aseeseen hän päätyi.

Asettaan kepeästi vasenkätisenä vasemmassaan heilautellen hän asteli kannelle ja jäi odottamaan mitä nuorukaiselle oli hänelle näytettävänä. Tahtoiko tämä kenties opettaa kapteenin itseään puolustamaan ? Ei siihen vanha mies enää taipunut, turha toivo.

Náro syöksyi äkkiarvaamatta häntä kohden yrittäen saada osuman vatsaan. Akapus väisti ja torjui liikkeen kevyesti miekallaan tarkkaillen nuorta miestä hämmästyneenä. Varoitus ei olisi ollut pahitteeksi. Kapteeni ei vieläkään ollut päässyt kiinni pelin juoneen.
"Ei mitään, unohda. Halusin vain säikyttää sinut" Perämies tokaisi ja hymyili jäykästi. Perään hän päästi naurun röhähdyksen.
"Hyvä, vastukseksi minusta ei olisikaan, kun en tätä.." Kapteeni loi pistomiekan huojuvalla terällä ilmaan kahdeksikon "..osaa käyttää laisinkaan." Hän ei edes vaivautunut mainitsemaan nuorukaiselle tämän epäkunnioittavasta käytöksestä, vaan päästi ilmoille huojentuneen naurahduksen.

// No niin, Akapus ei vieläkään tajua joutuneensa taistelukutsun uhriksi, viivyttelen ja epäilen ettei mun kirjotuslahjoilla taisteluviesteistä syntyiskään pitkiä :'D //

//En kerkiä nyt vastata, mutta siis.. kaikki liittyy tuohon aikajana-juttuun. Olen kokoajan tarkoittanut, että tämä peli tulee tuon toisen pelin jälkeen, ehkä vain selitin epäselvästi tai ajatukseni menivätten sekaisin.. ./
Eli tavallaan, että tuo 'Remember me when I am gone' tulee aivan ekana. Siinä kerrotaan, miten laiva on lähdössä merille.
Ja tässä pelissä taas merillä tapahtuu lähdön jälkeen kapinointia, (johon miehistö ei osallistu, eli ei vaikuta toisen pelin kulkuun)

Katos näin tämä menee . DD Tai ainakin minun logiikkani mukaan ^^//

// Ymmärsin sen, että tämä peli tulee tuon toisen jälkeen, mutta se jäi vähän epäselväksi, että onko kyseessä sama matka ? Minä käsitin että on, samoin kuin, että 'Remember me when I am gone'- pelin myrsky on jo käyty muutamia päiviä sitten ja tuleva myrsky joka Náron sanoin on tulossa pohjoisesta, on jälkimyrsky jonka Payonin rannikko "kimmotti" itsestään. Tämä olisi minusta järjenmukaisin menettely, mutta kerro toki, jos sinulla on muun näköiset näkökulmat.

Vielä yksi kysymys, joka tavallaan liittyy tähän peliin. Olet kai varautunut siihen että Náron ammattiarvo laskee aluksella kapinan takia ? Tarkastelin asiaa siltä kannalta, että itse olen kapteeni ( :'D ) ja tuskin olisin antanut kapinoivan perämiehen pitää asemaansa. Töihin tämä voi kuitenkin halutessaan jäädä, vaikka miehistön jäseneksi. Ymmärrät kai kuitenkin, että en halua Argoa luovuttaa, kun olen kuitenkin nähnyt jonkin verran työtä sen eteen. //

Námornìk avasi nopeasti suunsa puhuakseen, hän ei halunnut herättää epäilyitä.
"Niin, ajattelin vain sitä, etä miehistölle olisi hyvä opettaa joitakin taistelutaitoja. Merirosvot ovat liikkeellä näin sodan jaloissa tietäen, että merellä seilaa paljon ihmisiä lähdössä karkuun kaiken pois tieltään raivaavaa sotaa. Mitä sanoisit?"
Námornìk kohotti kulmiaan ja heilautti asenssa taitavasti toiselle kädelle, laski sen toisen pään vasten laivan kantta ja nojasi keppiin toisella kädellään.

"Se voisi olla viisasta", Námonrìk lisäsi vielä. Ei välttämättä ollut kovinkaan oikein alkaa opettaa rahtilaivan rahvaalle ja lainkuuliaiselle väestölle, miten katkotaan kauloja ja aiheututaan vakavia vammoja sekä kuolemaa, mutta tässä tilanteessa nuori perämies näki tapahtuman oikeaksi. Jos hän alkaisi kapinoimaan osaamatonsa kapteenia vasten, voitto olisi melko varma. Mutta hän oli ajatellut kunnon vastusta, todellakin, ei kahta kepin heilautusta ja vanhuksen selättämistä. Tai no, vanhuksen ja vanhuksen, kyllä mies oli häneen nähden sentään paljon vanhempi.

Ja toiseksi saattaisi olla hyvä, jos poika voisi oppia aluksi vähän ohjeita Akapukselta, miten laivaa ohjataan ja pysytään aikataulussa, jopa kylmänä talvipäivänä, jolloin Kadotus alkaisi jäätyä.
Tai ehkäpä hän voisi yrittää tavanomaista 'Rinnalle ja ohi' -taktiikkaa. Jos hän alkaisi ystäväksi kapteenin kanssa, ja ajallaan miehistö saattaisi tykästyä häneen enemmän kuin vanhaan visukinttuun, joka vietti päivänsä löhnöttäen omassa "palatsissaan" jättäen muille kaikki muut tehtävät laivan ohjaamisesta kannen kuuraukseen.

Námornìk hymyili vaitonaisesti, mekaanisen näköisesti odottaessaan kapteenin vastausta tämän mietiskellessä vastausta. Tilannehan oli nyt se, että Námo ei ajatellut vain itseään vaan koko miehistöä, joka voisi tiukanpaikan tulle menehtyä merisodassa piraatteja vastaan. Ja kun he osaisivat taistella, voisi hän itse kutsua itseään kapteeniksi ja olla huoletta tietäen, että merimiehet osasivat taistella.

Sää oli hieman synkentynyt, taivaalle oli ilmaantunut muutama pieni sadepilvi peittäen täten auringon säteet melkein kokonaan. Myrsy olisi saapumassa, mutta ei vielä. Heillä olisi hyvin päivä, taikka parikin aikaa opettaa aseen käytön perusta.
"Tiedäthän, osaa taistella isäni ohjeiden mukaan. Voisin opettaa sinulle sekä merimiehille", Námo yritti vielä ujuttaa ajatusta kapteenin päähän toivoen todellakin, että tämä suostuisi aatokseen.


_______________________________________

//Aivan, oletkin ajatellut asiaa viisaasti tältä kantilta . DD
Itselleni ei tullut mieleenkään tälläinen vaihtoehto. Minulla käy tuokin ^^
Erittäin hyvä idea!

Námornìkin asema voi toki muuttua. Mutten ole ollenkaan varma vielä tulevasta. Kuten huomasit, poika alkaa hieman toppuuttelemaan, sillä jos Akapus ei osaa edes taistella, saati sitten miekkaa käyttää, Námo voittaa melko suurella mahdollisuudella . DD

Niin ajattelinkin, että kapinaa ei tulekaan, vaikka hän on kovin puhunut siitä ystävilleen ja niin edelleen. Minulla on todellisuudessa aivan muut mielessä. Ja olen vähän miettinyt, että pelin lopputulos voisi olla sellainen, että kapteeni ja perämies istuvat ryypyllä, ja heidän suhteensa olisi parantunut huomattavasti heidän opetettuaan miehet taistelemaan. Námon mielessä pyörisi silti ajatus laivan kaappauksesta, mutta se kaiketi koskaan toteutuisi , DD
Näin olen pelin ajatellut kulkevan, kerro toki jos sinulla on oma juoni mielessäsi .

Taas näitä typeriä kikkailuita ála Kittyh .p//