Uteliaisuus voi olla vaarallista

Ja niin. Kiri sai kamalan sätkyn ketusta ja Riki sai taistella sen kanssa jonkin aikaa, kunnes kissa vihdoin irroitti kyntensä. Ja sitten tupsukorvainen ottikin Katrinin ja tämän ketun kiinni ja sanoi vielä virnistäen, että löytyisikö kissan kynsien aiheuttamiin haavoihin rohtoa.
"Eiköhän sieltä jotain rohtoja löydy Tupsusenkin vammoihin"
"Tupsunen", Riki sanoi ääneen hieman parahtaen, olihan häntä aina kutsuttu tupsuksi, kiitos ilveksen tupsukorvien, mutta silti se oli aina jotenkin hassua. Hienoinen naurahdus pääsi ilvesmiehen huulilta kun tämä käveli Katrinin vierellä, pitäen harmaata mötikkää paremmin sylissään, ettei se taas intoutuisi karkaamaan.

Sitten Katrin huomasi ketun pannan, jossa luki tämän nimi. Xew. Noh, ehkä Katrin innostuisi pitämään ketun omanaan, jos se kerran oli muutenkin kesy. Kun he pääsivät Katrinin talolle, niin sisko kävi hakemassa yrttejä ja pyysi tupsua vahtimaan sitä ja kiltistihän kettu siinä pysyikin. Hienoinen vilkaisu siihen suuntaan ja sitten tämä sai taas tuntea kissan kynnet ihollaan.
"Kehvelin kissa", Riki parahti juuri kun KAtrin oli palannut takaisin.

Kuitenkin kuului koputus oven suunnalta ja Riki siirtyi avaamaan sen.
"Herra Kaj-Raoul, teitä tarvitaan vaanien päämajassa", kuului puuskuttava ääni erään soturin suusta ja tämän takana seisoi vielä muutama lisää. Hienoinen huolestuneisuus näkyi selvästi Rikin kasvoilta. Hän ei haluaisi jättää siskoaan yksin, mutta se oli kaiketi pakko.
"Tulen aivan kohta", Riki heilautti kättään vartijoille, jotka vielä sanoivat odottavansa valtiasta.

"Minun on valitettavasti mentävä. Voinko jättää Kirin pariksi päiväksi sinun huostaan? Tulen kyllä piakkoin hakemaan sen", Riki kysyi vielä ja oli selvästi hieman surullinen, sillä hän olisi mielellään ollut Katrinin kanssa pidempäänkin. Riki siirtyi lähemmäs Katrinia ja halasi siskoaan oikein kunnolla.
"Tulen vielä takaisin, pidä huolta itsestäsi", valtias sanoi ja taputti vielä siskoaan olkapäälle.

Vielä viimeinen vilkaisu kissaan, siskoon ja kettuun ennen kuin toinen sitten katosi ovesta ja lähti sotureiden saattamana kävelemään varjoja pitkin ja jossain kohdin tuo tupsukorvainen vielä kääntyi Katrinin taloa päin ja virnisti juuri niin Rikimaisesti, kuin vain pystyi. Seikkailut eivät jättäneet häntä rauhaan ja kuka ties, tuo vielä joskus saattaisi saattaa rauhan tähän kaupunkiin.

Ja vielä ennen kääntymistään sotureiden puoleen, tuo muuttui ylvääksi ilvekseksi ja naukasi. Sitten soturit ja kissaeläin katosivat varjoihin. Yksi toivomus lähti kuitenkin ilmaan, se että kaikki olisi siskollaan hyvin.

//Anteeksi näin lyhyt viesti, mutta päätän pelin nyt osaltani n____n Kiitos ihanasta pelistä, Jona <33//

"Kehvelin kissa", Riki parahti juuri Katrinin palatessa sisään.
"Varohan ettet herätä potilaita", nainen sanoi naurahtaen ja alkoi sitten hoivailemaan Xewiä. Tuohon toimeen hän saikin kiinnittää lähes kaiken huomionsa, sillä ymmärrettävästi kettu ei varsinaisesti nauttinut puolihaltian käsittelystä, olihan haava varmasti arka. Katrin sai kuitenkin jonkinlaisen siteen aikaan, nyt pitäisi vain toivoa, ettei otus repisi sitä heti irti. Ainakin Xew näytti suhtautuvan vartalonsa ympäri kiertävään kääreeseen hyvin epäluuloisesti.

Oveen iskeytyvä koputus sai Katrinin kovin huolestuneeksi, kuka siellä nyt taas oikein oli. Rikin mennessä avaamaan puolihaltia laski Xewin lattialle ja nousi itse seisomaan. Kettu nyki ympärilleen kiedottua liinaa, mutta lopetti sen pian aistiessaan Katrinin hermostuneisuuden. Eläin painautui aivan parantajattaren jalkojen juureen ja tuijotti sekin ovelle.

Onneksi sentään kyseessä olivat vain vaanien soturit, jotka olivat tulleet hakemaan Rikiä. 'Mitä minä sanoin' kiepahteli jo hieman Katrinin kielen päällä, hänhän oli muistuttanut velipuoltaan tuon velvollisuuksista. Nainen kuitenkin nielaisi lausahduksensa, kun Riki avasi suunsa.
"Minun on valitettavasti mentävä. Voinko jättää Kirin pariksi päiväksi sinun huostaan? Tulen kyllä piakkoin hakemaan sen", tupsukorvainen sanoi ja Katrin saattoi kyllä nähdä sen harmin, jonka äkillinen lähtö nuorukaiselle aiheutti.
"Toki se voi tänne jäädä", puolihaltia vastasi hymyillen, eihän kissasta olisi hänelle juurikaan vaivaa. Mukavaa vain saada elämää taloon.

Rikin halaukseen Katrin vastasi reippaalla rutistuksella, kunpa nyt velipuoli pitäisi huolen itsestään eikä ajaisi itseään tyhmyyksiin.
"Tulen vielä takaisin, pidä huolta itsestäsi", nuorukainen vielä sanoi.
"Ja ole sinä vielä kaksin kerroin varovaisempi", puolihaltia vastasi yhä hymyillen, vaikka huolenkin saattoi lukea selvästi hänen kasvoiltaan. Sota oli kaikille vaarallista aikaa, mutta erityisen vaarallista sitä johtaville valtiaille.

Rikin lähdettyä Katrin rapsutteli Xewiä hieman hajamielisesti ja tarkkaili myös Kiriä, joka oli kavunnut ylös kaapin päälle. Kissaparka, se pelkäsi vieläkin punaturkkista kettua. Olisipahan puuhaa tutustuttaa nuo kaksi toisiinsa. Puolihaltia siirtyi ikkunaan ja näki vielä Rikin virnistyksen ja sitten tuon muuttumisen. Veli oli aina samanlainen. Hymyilevä meripihkasilmäinen otti Xewin varoen syliinsä ja käveli rauhallisesti puhellen kohden Kirin turvapaikkaa.


//Kiitokset toki itsellesi <3//