Kuppiloissa vain puheillaan

Kadut olivat vielä täynnä erilaisia henkilöitä. Vanha mies oli joukon seassa, mutta päätti mennä kahvilaan. Kuitenkaan hän ei osannut päättää mihin kahvilaan menisi, koska monessa oli monen laista tarjouksissa. Eri kahviloissa oli hinnatkin. Joihin paikoihin saivat tulla assaat tai vaanit. Itse mies oli assaa, mutta hän todella helposti pääsi vaanien kahviloihin. Hän ei kuitenkaan mennyt vaanien kuppiloihin vaan Scorpius päätti mennä assoojen.

Löydettyään itselleen sopivan kuppilan hän jäi istumaan kahvilan sisätiloihin, kuin ulkoterassille. Hän tunsi itsensä turvalliseksi sisätiloissa. Tarjoilia toi listan mitä taloa voisi tarjota. Talo tarjosi paljon erilaista valikoimaan. Miestää hieman harmitteli, kun ei osannut valita menuusta. Sen hän tiesi, että hän tilaisi itselleen teetä, mutta mitä söisi sen lisäksi. Tarjoilia tuli hetken päästä uudelleen kysymään vanhalta mieheltä mitä hän haluaisi listaltaan. Mies vastasi mansikka teen ja paahdettu nautaa sämpylässä. Tarjoilia laittoi ylös ja otti mennessään menu listan.

Odotelessaan listaa Scorpius katsoi ulos, mitä muute tekivät. Nyt vielä voi todella hyvin jutella ja tehdä muuta kivaa. Hän ei oikeastaan tehnyt mitään erikoista kirjoja on luettu tarpeeksi, kun niistäkin pitää ottaa taukoa. Sen sijaan hän jäi miettimään erilaisia ajatuksiaan ja mitä muut voisi oikein vastata. Jonkinlainen seikkalu sopsisi todella mainiosti. Hän ei halunnut seikkaila hirveän pahasti, koska hän ei halunnut satuttaa itseäänsä.

//Kuka vain saa tulla mukaan//

Tummapiirteinen mies kiiruhti äkäisenä pitkin ihmisistä täysiä katuja. Milloin missäkin suunnassa huudeltiin erilaisten eineksien hintoja, jossain soitti katusoittaja, ihmisiä ja muita olentoja pyöri kaikkialla hänen ympärillään. Tuskastuneena Eredeus voihkaisi mielessään. Tietysti hänen yksi tavarantoimittajistaan oli myöhästynyt tuntikausia hajonneen hevoskärryn takia, ja tämä oli saapunut vasta myöhään aamulla, markkinoiden käydessä vilkkaimmillaan. Eredeus taputti taskuaan jossain viittansa kätköissä, tarkistaen pienen pullon olinpaikan. Tällaisessa vilinässä olisi syytä pitää molemmat silmänsä auki.

Mies ei ehtinyt kulkea viittäkään askelta, kun epämääräisen näköinen vanha rouva rynnisti suoraan tämän editse, jolloin hänen piti pysähtyä ikävän nopeasti. Nopea pysähdys taas sai pullon hyppäämään Eredeuksen taskussa. Varmistaen jälleen, ettei pullo ollut kadonnut, Eredeus puuskahti ärtyneisyyttään ilmaan. Hän inhosi aamuisia ruuhkia ja taivaalla paistavaa, kirkasta aurinkoa. Hän halusi vain kotiin, hämärän hiljaisen liikkeensä rauhaisaan turvaan. Liike tosin sijaitsi, kuten mies tajusi pian itsekin, yli puolen tunnin kävelymatkan päässä.

/Täältä on päästävä pois. Mihin tahansa!/ Vilkuillessaan ympärilleen Eredeuksen katse osui lähimpään kahvilaan. Kahvilan terassilla oli kyllä väkeä, mutta ehkä sisällä olisi hiljaisempaa? Ajatellen, ettei missään voisi olla tämän enempää ihmisiä Eredeus suuntasi lennokkaat askelensa kohti tätä pientä, väliaikaista turvapaikkaansa.

/Hienoa, lisää väkeä./ Eredeuksen tumma siluetti viipyi vain hetken avoimessa oviaukossa, kun tämä oli jo astunut sisään. Sisällä sentään ei olisi sietämätöntä paistetta. Kahvila ei ollut läheskään täysi, ihmiset ilmeisesti mieluummin nauttivat sumppinsa ulkona. Jaksamatta kuitenkaan etsiä itselleen tyhjää pöytää Eredeus löysi tarpeeksi läheltä sopivan hämärän pöydän, jota asutti vain ulos katseleva, vanha mies. Toivoen miehen ajatusten pysyvän yhä ulkoilmoissa Eredeus tiedusteli tyhjää paikkaa pöydästä, istahtaen kuitenkin vastausta odottamatta vanhaa miestä vastapäätä. Tarjoilija saapui välittömästi, jolloin Eredeus tilasi nopeasti vain kupillisen erityisen vahvaa yrttiteetä. Ehkäpä se auttaisi häntä selviytymään kahvilassa pahimman ruuhka-ajan ohi.

Aluksi, kun oli päättänyt mennä istumaan assaojen kahvilaan, mutta miestä ei oikein hyväksytty sinne ulkonäön perusteella. Onneksi vanha mies huomasi viisi vaahteralehteä kahvilan missä hän sai hyvääkin palvelua. Niin Scorpius oli päättynyt sinne juomaansa ja ruokaansa mitä ei ole vielä tullut pöydälle. Ulkopuolella kahvilaa oli paljon mukavempaa, kuin istua sisätiloissa. Vaikka kummassa oli hyviä puolia ja huonoja puolia. Omasta mielestään ulkopuolelta oli huonoa, kun milloin tahansa sattaisi linnun kakkaa lentää päähän. Onneksi tässä kahvilassa kuitenkin oli kangaskatto suojana niiltä ja aurinjolta.

Tarjoilia toi hänelle tilaamansa menuu listasta. Ystävälliesti mies kiitteli tarjoiliaa. Tuotuaan vanhalle miehelle tilaamansa niin asteli uuden asiakkaan luokse ottamaan häneltä tilauksen. Harmaa hiuksinen mies kääntyi katsomaan hieman hitaan puoleisesti uutta asiakasta. Jostakin syystä täytyi katsoa jokaista tulokasta minkalainen se oli. Varsinkin vanha harmaa hiuksinen mies katsoi uutta asiakasta silmiin. Silmistä osasi lukea, mutta harvat. Katujen ääni ei haitannut silmien lukemista. Luettuaan silmistä hän kääntyi takaisin lehteen päin. Lehtä hän oli jonkun verran lukenut tänä päivän tapahtumista. Pitäähän pysyä kärryillä mitä mailmalla oikein tapahtuu. Hiljaa Scorpius oli alkanut syömään sämpyläänsä mitä oli tilannut ja samaan aikaisesti luki lehteä. Sauvansa hän piti kuitenkin todella lähettyvilläänsä.

Tarjoilija viipotti tiehensä nopeasti, jättäen Eredeuksen tumman viileät silmät tuijottamaan hetkeksi tyhjyyteen. Hänen lävitseen kulki outo levottomuus, jonka tämä tunsi oppineena maagina luontaisen lumoamisen yhdeksi perusasteeksi. Hänen mielessään viivähti vanha mies pöydän toisella puolella. Ehkä tämä oli jotain aivan muuta, kuin olisi arvannut? Tyynesti Eredeus käänsi katseensa kohti harmaata miestä, mutta tämä mutusti jo epämääräisen näköistä sämpyläänsä lehden takana. Eredeus asettui tuolilleen mukavammin, valpastaen samalla aistejaan.

Pian tarjoilija tuli takaisin, tuoden lasisessa, korkeassa teekupissa vahvana höyryävän teen. Nopeasti Eredeus kaivoi taskustaan hopeakolikon, antaen sen tarjoilijalle. Katsekontaktia hän ei suonut. Hetken tarjoilija seisoi pöydän vieressä hölmistyneenä, kunnes äkkäsi tummanpuhuvan miehen olevan tosissaan, ja kiiruhti nopeasti takaisin, mutisten jotain menestyksekkäistä työpäivistä.

Viitaten tarjoilijan odotetulle reaktiolle kintaalla Eredeus kääntyi teensä puoleen. Hän nosti sen huulilleen ja nuuhkaisi. Yrttinen, hieman minttuinen tuoksu virkisti mukavasti mieltä ja avasi hengitystiet. Hitaasti mies siemaisi juomaa, nielaisten sen nopeasti välttääkseen yskähdyksen. Yllättyneenä Eredeus laski lasisen kupin pöydälle hieman liian kovan kolahduksen kera. Tässä yrttiteessä olikin ytyä.

Tarkkaillen edelleen silmäkulmastaan vanhaa miestä Eredeus ojensi kätensä viittansa laskosten alle, vetäen taskustaan pienen pullon. Se oli kiedottu harmaaseen kangassuikaleeseen. Tarkistaen vanhan miehen olevan edelleen katse sanomalehteen päin Eredeus avasi hitaasti tämänpäiväisen ostoksensa kääreen. Kirkas kristallipullo täynnä kultaista nestettä vierähti hänen kädelleen, joka nosti sen tummien silmien tarkkailtavaksi. Riemun palo silmissään Eredeus katsoi tätä pientä aarretta, unohtaen ympäristönsä ja vanhan miehen kokonaan.

Vanhukainen ei pitänyt itseäänsä vanhaksi mieheksi ainoastaan ehkä, että selkäkimitti, jos hän tekisi jotain typerää. Kunto oli huono, mutta sehän kuuluu asiaan. Kuntoa piti hieman pitää kunnossa, mutta kun osaa nuorentaa itsensä niin hänellä ei ole mitään hätää. Nuorena sen sijaan revähtää lihaksia, joka sattuu paljon enemmän vanhuudessa. Liikkuminen oli kaksinkertaista, koska vaateet mitkä olivat päällä niin olivat isoja.
Tänä päivän lehdessä luki kaikenlaista. Kuka oli mitäkin tehnnyt voisi sanoa. Miehen helpotuksesta hänestä ei ole pitkään aikaa puhuttu se oli todella iloinen uutinen hänelle. Mies on hyvin pitäänyt matala profiilia kaupungilla, missä on hyvä piiloutua ja esiintyä julkisuudessa kuuluisaksi. Joidenkin tapahtuma saa välillä Scorpiuksen nauramaan, mutta tällä kertaa ei löytynyt mitää naurettavaa juttua. Horoskoopit pitää joskus lukea, kun niissä on joskus ytyä.

Scorpius kääntyi katsomaan mistä uudemman kerran. Hän huomasi, jotain uutta miehessä. Mies teki jotain outoa miehen mielestä, mutta se alkoi kiinostaan häntä. Aluksi hän kääntyi tällä kertaa kunnolla miestä kohti. Ilme oli utelias ja kysyväinen.
" Anteeksi, mutta mitä tuo on? " Scorpius kysyi.
Hän halusi tietää mitä oli miehen kädessä.

Pullon hohde oli sanoinkuvaamattoman kaunista, ja se sai kalpean haltian hukkumaan loistoonsa. Hienointa ei kuitenkaan ollut loiste eikä väri, eikä varmasti makukaan. Hienointa oli se, että pullo viimeinkin, kolmentoista vuoden jälkeen, lepäsi tilaajansa kämmenellä. Kolmetoista vuotta sitten Eredeus oli matkannut niin pohjoiseen kun tietä riitti, ja hieman pidemmällekin, tavaten joukon kuparihaltioita. Hän oli ystävystynyt kylän maagin kanssa, tilaten tältä tämän uskomattoman kauniin ja arvokkaan pullon, jonka sisällön pelkkään uuttamiseen oli mennyt seitsemän vuotta.

Utelias kysymys herätti Eredeuksen horteestaan. Hän nosti katseensa, kohdaten vanhan miehen kasvoista kasvoihin. Hetken tämä pohti kysymystä, miettien mitä vastaisi. Tarkemmin ajatellen, asiahan ei kuulunut vanhalle ukolle tippaakaan.
"Tämä on vain pullollinen pohjoisimpien haltioiden uutteita", Eredeus vastasi yrittäen pitää äänensä ystävällisenä, mutta paljastamatta kuitenkaan liikaa. Eihän hän toki töykeäkään tahtonut olla.
"Ja ehkä onkin parasta, että laitan sen nyt hetimmiten takaisin piiloon, sekä omani, että kaikkien muidenkin kannalta." Heti sanat suustaan päästettyään tämä voihkaisi hiljaa mielessään. Vanhan ukon mielenkiinnon herättäminen kyseiseen pulloon oli viimeinen teko mitä tässä nyt kaivattiin.

Vilkaisten kerran vanhaa miestä ja silmäten nopeasti pienen pullon Eredeus alkoi hitaasti kääriä sitä takaisin käärekankaansa suojiin.

//Tästä nyt tulee lyhyempi, koska en muista tarkalleen edellistä. Kone meni tiltiin. Anteeksi lyhyydestä. //

Kärsivällisyydestä hän odotteli miehen vastausta. Miehen vastaus oli hyvin mielenkiintoinen. Kuitenkin hänen mieleen tuli, että mitä mies tki pohjosmaiden haltioiden uutetta. Yrittikö mies tehdä itselleen sillä. Vai oliko mies jonkinlainen parantaja. Varastanut sen joltakin haltialta. Kuitenkin, jos mies oli parantaja niin Scorpius näkisi ensimmäistä kertaa miespuolisen parantajan.
" Mitä aijot tehdä sillä? " Vanha mies kysyi.
Toiselle lauseelle hän nyökytteli, että kannattaisi vain laittaa sen piiloon. Miehellä oli todella erilaisia ajatuksia ja pohdintoja, mutta enemmäkseen pohdintoja. Hänen ajatuksensa olivat pohdinnoissaan, että unohti melkein syödä sämpylänsä ja tee jo ehti jonkun verran jäähtyä. Hän kuitenkin takaisin miheen, että kuulisi vastauksen paremmin, kuin selkä miestä vasten.

//Otan osaa, tuttu tunne .//

Saatuaan pullon taas kääreisiinsä kahvilan hälisevä elämä alkoi taas hahmottua Eredeuksen mielessä. Nopeasti tämä työnsi pullon takaisin taskuunsa. Nostaessaan katseensa takaisin mieheen hän huomasi tämän mielenkiinnon eväitään kohtaan kadonneen tyystin, kuten hän oli pelännytkin.

"Mitä aijot tehdä sillä?" Vanhan miehen silmät olivat täynnä uteliaisuutta, ja Eredeus vaistosi, ettei uteliaisuutensa liittynyt ainoastaan pulloon. Pohtien ankarasti, mitä vastaisi, hän päätyi kiertävään vastaukseen.
"Tiedäthän, että pohjoisten kuparihaltioilla on käytössään keinoja ja aikeita, mistä meillä ei ole edes aavistuksia.." Eredeus aloitti syvään huokaisten. Tästä ajasta ei tulisi helppoa.
"Eli se, mitä aion aineella tehdä, riippuu täysin siitä, miten aine on valmistettu, ja mitä voimia siihen on uutettu." Eredeus ei ollut uskoa itsekään puheitaan, ja pahoin pelkäsi, että mies tuumasi samoin. Hän ei ollut tottunut kertomaan ihmisille aikeitaan, ja päätti kiinnittää huomionsa haaleaksi jäähtyneeseen teehensä. Hän nosti sen huulilleen, ja pakotti itsensä maistamaan viileää, voimakkaalta maistuvaa juomaa, laskien sen taas turhan nopeasti takaisin pöydälle.

Miehen vastaus oli aika omitui hänelle. Siitä käsityksestä Scorpius sai, että mies olisi, jonkun lainen kemisti. Sota tuli hänen ajatukseen heti. Siihen hän ei halunnut noteerata. Sota oli hänen mielestä oli niin surullista ja miten viha syntyy. Kuitenkin hän osittain halusi kysyä toiselta sodan käymistä, jos oli kyseessä. Toinen olisi vaani, joka haluaa tehdä pahoja räjähdyksiä assoojille
" Tietenkin täytyy katsoa mistä se on tehty, ettei tapahtuisi mitään pahaa. " Scorpius sanoi.
Puhutessaan lisää, jostakin syystä alkoi tilanne alkoi tulla kiinostavaksi paketiksi. Hän ei oikeastaan tiennyt miksi hänelle tuli niin kiinnostavaksi puheen aiheeksi, mutta sisältään hän halusi tietää oliko se sodasta. Kuitenkaan vanha mies ei halunnut kysyä sitä, mutta miehen kasvoista saattoi huomata, että hänellä painoi jotakin. Se tuntui todella paljon aika säälittävältä vanhan miehen mielestä. Kuitenkin tuntematon mies saisi siitä uutta keskustelua aihetta.

"Tietenkin täytyy katsoa mistä se on tehty, ettei tapahtuisi mitään pahaa." Vanhan miehen vastaus huvitti Eredeusta, joka nojautui kyynärpäidensä varaan pöydällä ja nosti pitkät sormensa vastakkain. Tutkaillessaan miestä Eredeus huomasi tämän selvästi pohtivan jotain, mikä ilmeisesti liittyi häneen. Mitä, sitä hän ei tiennyt, ajatusten lukemisen lahjaa ei hänelle oltu suotu. Miehellä ei ilmeisesti ollut minkäänlaisia aineentuntemuksia, sillä kauniin värinen neste oli ollut tälle vain yksi sanoinkuvaamattoman kiehtova asia.

"Pahaa? Ei suinkaan, ystäväiseni. Vaarallista pikemminkin. Erittäin vaarallista, mutta maagin tai parantajan käsissä erittäin voimakasta ja kiehtovaa, hyväätekevääkin.." Eredeuksen sanavalinnat huvittivat tätä itseäänkin. /Ystäväiseni?/ Hänen täytyi olla muutosten tuulten alla, sen täytyi johtua tästä kaupungista. Muutenkin Eredeus tunsi itsensä paljon rennommaksi kuin yleensä. Ehkä se oli tuo miehen lähes säälittävä uteliaisuus ja heikkouden tuntu, kenties nyt jo kylmä, vahva tee.

Pyöritellen päätään hienoisesti Eredeus hymähti itsekseen ja ojensi kätensä pöydän yli, pakottaen itsensä kohtaamaan vanhan miehen katse edes jonkinasteinen ilme kasvoillaan. "Tosiaan, tässä olemme puhuneet asioista kuin vanhat ystävät ikään. Mutta silti on nimesi minulta salattu. Olen Eredeus-Lacheas Undeof-Thenderenpoika, maagi, käsityöläinen ja kauppias, pienillä parantajantaidoilla siunattu. Kenen kanssa minun on lupa puhua, herra..?"

Miehen olemus hieman kiusatteli vanhan miehen mietteitä ja pohdintoja. Mies ei näyttänyt ottavan sanojansa vakavasti. Jatukset muuttuivat tyystin erilaiseksi, kun kuuli miehen sanovansa ystävä. Ystävä oli niin laaja käsite, että itse ei oikein pystyisi sanomaan miten mies tarkoitti hänelle ystävästäänsä. Scorpius uskoi, että hän ei ollut vihollis ystäviä, jos mies ei mainitse hänelle myöhmmin. Se pohjoisempien haltioiden aine oli pahasta tehty mitä hän oli aajatellut. Mies on varmaakin jonkinlainen varas, koska hänen lauseensa missä oli ystävä niin ollut viitausta parantajaksi.

Kun oli hiljaista kummallakien osapuolella Scorpius kääntyi omaan pöydän puolelle. Hän katsoi uudemman kerran lehteä. Hän ei vai voinnut uskoa, että siinä olisi mitään uutta hänelle. Miehen puheilevansa hänelle niin Scopiuksen katse kääntyi katsomaan takaisin miestä. Ilmellään hän sanoi, että hän oli kuullolla mitä mies puhui hänelle. Pienillä nyökkäyksiä hän teki viittaen se pitää paikkaan, että he olisi kuin kaksi vanhaa kaveria. Miehen kerrotessaan nimensä ja ammtatinsa. Maagia oli ainoa mikä yhdisti heitä paremmin, kuin mikää ammatti.

" Olen Furius Lucasinpoika. " Scorpius sanoi uudemman kerran esitellessään itsensä.
Hän ei ikinä sano oikea niemä kokonaa ja niin alussa. Nimestä hänelle saatettiin avitella muille, että oli entinen vankilainen. Uloisesti sitä ei onneksi huomaa. Puhutestaan voi sen sijaan, koska hän ei ole tehnyt muuta, kuin lukenut kirjoja todella paljon.
" Itse olen myös maagi ja tarinan kertoja lapsille. Muuten olen ihan eläkkeellä oleva vanhus. " Furius sanoi.
Lehti sai väistyä, mutta välillä hän söi sämpyläänsä ja jäähtynyt teentänsä joi.

/Siinäpä vasta kummallinen vanhus/ Eredeus ajatteli kuunnellessaan miehen esittelyä itsestään. Tämä yritti selvästi antaa vaatimatonta ja vaisua käsitystä itsestään, vaikka tämän silmissä kuvastuivat elo ja ajatukset. Tämä hieman häiritsi Eredeusta, vaikkakin hän sysäsi mietteensä syrjään. Eredeus siirsi teekuppinsa sivuun suurielkeisesti, yrittäen vihjata lähistöllä keskustelua vakoilevalle tarjoilijalle haluavansa palvelua.

"Niin, Furius, valitsemastanne kuppilasta päätellen kuulunette samaan kiltaan kuin minäkin, aasoihin? Sanokaa, jos olen kovin väärässä, sillä tapoihini ei kuulu ammattisalaisuuksien levitteleminen.. vihollisille, vaikka tämä samaa ammattikuntaa edustaisikin.." Edelleen yllättyneenä omasta ystävällisyydestään Eredeuksesta tuntui kuin hän olisi pääsemässä tilanteen herraksi, ja tämän äänensävyssään saattoi vilahtaa hienoinen kopeus tai halveksunta. Eredeuksella ei ollut mitään vaaneja vastaan, olihan hän itsekin likellä valita kiltansa toisin. Epärehelliset elämäntavat eivät kuitenkaan houkutelleet tarpeeksi puolelleen.

Viimein tarjoilija saapui, napaten yli puolillaan olevan, lasisen teekupin mukaansa, kysyen Eredeukselta lisätilauksia. Äkillisen päähänpiston mukaisesti tämä teki nopeasti mutisten tilauksensa, jolloin tarjoilija viipotti nopeasti tiehensä. Eredeus ehti hädin tuskin kaivaa taskustaan kourallinen pronssikolikoita, kun täydellisen pyöreä, erittäin punainen omena saapui pöydälle pienellä aluslautasella. "Punaisin ja kaunein mitä vakasta löytyi, aivan kuten tilasitte, herra". Kummaksuen tilaustaan Eredeus luovutti kaksikymmentäkahdeksan pronssikolikkoa tälle, siis varsin korkean summan pahaisesta omenasta. Heti tarjoilijan kadottua Eredeus tajusi omituisen ystävällisyytensä ja oudon halunsa omenansyöntiin. Eihän hänellä edes ollut nälkä.

"Aniara.." Eredeus myhäili itsekseen, ja työnsi punaisen omenan taskuunsa, tietäen näyttävänsä varmasti varsin omituiselta.

Mies tuntui mukavalta, joissakin lausessaan. Nopeasti hän oli juonnut teensä loppuun ja samoin sämpylänsä. Sämpylänsä oli syönnyt silloin, kun ei keskusteltu vaan muualle katsoessaan. Lehti oli mennyt magialla taitoksiin. Minkä pienen eleen oli Eredeus tehnyt niin Scorpius oli huomannut sen. Hän itse ei jakasaisi jäämään odottelemaan tarjoilian huomaan. Tarjoilijat huomasivat nioin hitaasti hänen mielestä niin helpompi olisi huutaa heille tai viittoilla käsillä. Silloin tarjoillia tulisi hieman vipinää jalkoihinsa.

Hän oli valinnut assoojien kuppilan, vaikka sisään pääsy oli hieman vaikeata, koska asuste näyttää enemmän vaanilaiselta. Miehen lauseeseen hän nyökkäsi pienesti.
" Luulin enemmäkseen te pitäisitte minua vaanilaisena eikä assaalaisena. Näytän monien assoojien mielestä liian vaanilaiselta. " Furius sanoi.
Niin hän oli vastannut ja puhunnut miehelle.

Nopeasti tuli tarjoillia minkä oli lopulla huomannut Eredeuksen pienen merkin, että saa viedä. Samalla kertaa, kun otti toisen miehen astiat niin hän sai viedä myös hänenkin astiansa. Tuodessaan miehelle omenan niin Furius maksoi omansa ja samalla tilasi itselleen uudemman teen. Tee tuotiin nopeasti hänelle minkä vanha mies oli tilannut.

Mitä Eredeus mumisi yhden sanan Aniara. Se sai vanhuksen kiinostumaan jälleen. Kuitenkin mielessään pohdiskeli, että viitsikö kysyä mikä se on? Vai kuka se oli? Hän päätti kysyä, mutta siinä mielessä, että sana oli jonkun nimi.
" Jos saanen udella onko Aniara teidän vaimonne? " Hiljaa vanha mie sanoi.

"Aluksi teitä vaaniksi luulinkin, mutta sitten huomasin katseessanne sen verran ylevyyttä ja sanoissanne jouhevuutta, että teidän oli pakko olla aasoja. En näemmä ollut väärässä. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin. Minulla ei ole mitään vaaneja vastaan."

Teen kadotessa pöydältä Eredeuksella ei ollut enää mitään mitä pyöritellä käsissään hiljaisuuden vallitessa. Niinpä hän päätti laskea kätensä syliinsä, yrittäen samalla rentoutua mahdollisimman hyvin. Markkina-aika ei ollut vielä edes puolessa. Tummat aatteensa kantaisivat hänet pian pois tylsyyden porteilta.

Kauaksi hän ei kuitenkaan ehtinyt, kun vanhus jo avasi suunsa. Tämän kysymys iski Eredeukseen melkoisella voimalla, huvittaen tätä suuresti.
"Ah, sanoinko sen ääneen? Ei, ei, en ole naimisissa. Aniara on sisareni, ja meillä on eräänlaisia.. yhteyksiä.." Eredeus oli kummissaan ja neuvoton. Hän ei ikinä ollut maininnut kenellekään sisarestaan, saatika heidän 'yhteyksistään'. Hän oli todellakin pehmenemässä, hänen olisi pitänyt oikaista suorinta tietä kotiin, niin nopeasti kuin suinkin.

Yrittäen jälleen kääntää odottamattoman keskustelun pois henkilökohtaisesta elämästään Eredeus päätti avata sanaisen arkkunsa. "Olen kertonut asioita, joita en yleensä kertoile tuntemattomille, joten puhukaamme jo sinusta. Mitä teet maagintaidoillasi?" Vaikka Eredeus olikin aluksi yrittänyt vain ystävällisesti kääntää keskustelun kelkan pois itsestään, hän ei voinut peittää kokonaan äänessään häivähtävää, silmitöntä uteliaisuutta. Hän ei ollut koskaan tavannut maagia, joka ei ilmoittanut olevansa aseseppä tai parantaja, ja tahtoi tietää lisää vanhasta miehestä.

Vanha mies oli epäillytkin, että Eredeus oli luullut hänet aluksi vaaniksi. Osittain asia oli tarkoitettu, kun olännyt monta vuotta, kuin vaanilainen. Scorpius ei ole tottunut elämään enään assaalaiseksi, mutta kuitenkin hyödyntään etujaan joihinkin suhteisiin.
" Vai niin. " Vanha mies sanoi hiljaisesti.

Mies selvensi, että Anira ei ollut hänen vaimonsa vaan siskonsa. Hän oli siitä todella mielellään. Kuitenkaan hänellä ei ole mitään iskemään miehen siskoa ja muutenkin hän on jo liian vanha hankimaan vaimoa ja muutenkaan kuka voisi rakastua vanhukaiseen. Sen sijaan moni on ihastanut tai rakastanut nuorempaan muotoon, vaikka on ollut ränsistyneitä vaatteita yllään ja iso kokoisia lisäksi. Scorpius nyöketteli hiljalleen ja ymmärtäväisesti, kuitenkaan hän ei kysynnyt ja udella liian paljon.

Furiusta ei ole aihannut, että he oplivat puhunneet Eredeuksesta, mutta Eredeuksesta oli nähtävissä hänestä on puhuttu tarpeeksi ja olisi nyt puhua Furiuksesta. Ystävällisesti Furius antoi keskustelun häneen kääntyä.
" En käytä sitä paljoakaan, mutta kun puhun tarinoita nuorille lapsille siinä yhteydessä tai piristän tai no yritän piristää surllista ja masennuksissa olevia henkilöitä. " Furius sanoi miehelle.
Hän uskoi, että Eredeus kysyisi lissää, mutta hän halusi, että mie saisi kysyä mitä halusi tietää hänestä. Menneisyydestä hän ei puhu.

Eredeus kuunteli kiinnostuneena ja hiljaa miehen kerrontaa itsestään. Tämän äänensävyssä oli hitunen sitä vaivautuneisuutta tai sulkeutuneisuutta kuin Eredeuksen itsenkin omista asioista puhuttaessa. Hän oli hieman hämmentynyt, vanhus käytti taikuutta lapsiin.. Eredeus itse ei välittänyt lapsista, luultavasti siksi, että kyseinen vaihe oli jäänyt häneltä itseltään kokonaan välistä.

Mutta vanhuksen jatkaessa puhumistaan Eredeus hämmästyi toden teolla.
"Te siis kykenette parantamaan masennuksen, mutta silti ette pidä itseänne parantajana?" Eredeus oli itse yrittänyt vuosikausia samaa, ja oli onnistunut tekemään vain mieltä keventäviä loitsuja ja iloiseksi tekeviä riipuksia, mutta varsinaista masennusta hän ei koskaan ollut onnistunut poistamaan. Eredeuksen käsi viivähti nopeasti taas tunnustelemaan pientä pulloa taskussaan.

Uutinen vanhuksen kyvystä sai Eredeuksen mietteet ja muistot liikkeelle, joka korvensi äkkinäisesti tämän sielua. Hänen silmissään pimeni, ja itkut ja valitukset kaikuivat korvissaan, veri tahrasi kätensä. Eredeus veti nopeasti kätensä ohimolleen, peittäen samalla silmänsä, kuin ohimennen. Eredeus vaistosi miehen osaavan lukea silmistä, eikä hän ollut valmis jakamaan muistojaan kenenkään kanssa.

Nopeasti Eredeus sulki mielensä, hengitti pari kertaa syvään, ja rentoutti itsensä. Laskien taas kätensä pöydälle tämä toivoi näyttäneensä vain mietiskelevältä, ja että vanhus jatkaisi pian puheitaan, hänen oli saatava muuta ajateltavaa.

Scorpius huomasi, että hän oli saanut Eredeuksen hämmentymään parantajessaan masennuksissa olevia henkilöitä.
" En minä niitä paranna, koska en osaa parantaa. Minä en ole mikään parataja. " Furius sanoi miehlle.
Jotenkin hän tunsi itsensä imarretuksi miehen sanoista, mutta ulkoisesti hän ei antanut sen näkyä. Hän huomasi, että oli saanut miehen miettimään.
" Eikö sinun pitäisi parantaa masennuksia, koska te olette parantaja? " Scorpius kysyi.
Scorpius ei oikein tinnyt miten hänen kannattaisi jatkaa, koska hän ei tiennyt mitä toinen oikein ajatteli tällä hetkellä. Kannattaiko hänen keskeyttää miehen ajauksia, koska näytti niin mietteliäältä. Yleisesti, jokin keskeytetään ajattelevaa henkilö niin tulee ärtyisyys esille mistä Scorpius ei oikein pidä. Omassa mielessään hän mietti pitäisikö häiritä miehen ajatuksen kulkua. Olihan juuri vähä aikaa sitten kysnnyt kysymyksen miehelle, että se voisi olla hieman ärsykkeenä.

Eredeus ei oikein tiennyt, mitä olisi ajatellut tai sanonut. Vanhuksen valitsema aihe viilsi ikävästi tuskaiset muistot auki, toisaalta Eredeus oli kaivannut todella Valhallaan muuttonsa jälkeen keskusteluseuraa magiasta ja parantamisesta. Vaellettuaan vuosikausia pitkin maailman teitä Eredeus oli oppinut varautuneeksi ja sulkeutuneeksi, joka luotti vain ja ainoastaan yhtä lailla erakoituneisiin, taikuuteen kykeneviin henkilöihin. Ja nyt hän istui vastapäätä tuntematonta vanhusta, keskustelemassa elämänsä salaisuuksista, keskellä vilkasta kahvilaa. Tähän oli tultu, nyt pitäisi viimein päättää, jatkaisiko samanlaista elämää kuin vuosikymmenet ennen tätä päivää, vai vapauttaisiko mielensä hetkeksi, päästäen miellyttävämmän puolen itsestään esille. Jostain kantautui Eredeuksen korviin kaunis liverrys. Pieni hymy kirposi Eredeuksen huulille, ja tämän silmissä kirkastui hieman. Hänenhän takiaan tänne oli tultu.

"Haavat osaan parantaa ja taudit poistaa, mutta häpeäkseni minun on tunnustettava, että menneisyydessäni on liikaa synkkiä tapahtumia, jotta kykenisin masennusta parantamaan. Se on tosiaan yksi elämäni kulmakivistä, jonka vuoksi olen vaeltanut jopa niin pohjoiseen, ettei mikään kasvi enää kasva." Eredeus tunsi mielensä kevenevän, sitä reunustavasta surusta huolimatta. Se ei johtunut puhumisesta tai tunteiden purkamisesta, kuten yleensä puhutaan. Mielen keveneminen oli puhtaasti seurausta tämän pienen mutta Eredeukselle merkittävän asian päättämisestä.

Äkkiä hän tunsi kevyttä liikehdintää taskussaan, ja laski kätensä hellästi sen päälle. Vilkaisten tyynesti vanhusta Eredeus totesi, että hänellä tuskin olisi juuri nyt syytä huoleen tämän osalta. Taas hän kutsui tarjoilijan paikalle, tilaten pienen teevadillisen lämmitettyä maitoa. Vilkaisten vielä kerran vanhusta Eredeus veti aavistuksen verran ilmaa keuhkoihinsa, ja laittoi käden taskuunsa. Erittäin varovaisesti hän veti kätensä taskusta, laskien hitaasti sen eteensä pöydälle. Hellästi Eredeus avasi kätensä, ja pöydälle jäi pieni, valkoinen lintu, jalastaan hopeaketjulla kahlittu, surumielisesti Eredeukselle viserrellen.

Toisen miehen lopettettuaan pohdinta näköisen katseen. Scorpius meinasi avata suunsa, mutta Eredeus ehti jo avata suunsa ja puhua. Se oli yleistä mitä mie osasi. Niin hänkin osasi, mutta ehkei kuitenkaan tauteja parantamaan. Vanha veikoin oli kuitenkin naurahdettava pariin otteeseen miten mies oli sanonnut miten hän ei voinnut parantaa masennuksia. Olihan hänelläkin hirveä menneisyydensä. Kuitenkaan hän ei ottanut nokkiin, mutta ehkä aluski.

" Se ei varmaakaan kuitenkaan johdu mennesyydestä. Se on sinun oma tunne tilansa, joka kehoittaa sanoa sinulle niin. " Furius oteksui.
Monta vuotta hän oli mennuksesta, kun joutu linnaan väärästä syystä. Se oli todella masennuttavaa, jos mentiin vielä syvemmälle. Se jo tuotti vanhukselle tuskaa, jo ajatella sitä aikaa. Hänen mielestää masennukseen voikuka vain hoittaa ja auttaa omalla ajatuksellaansa. Tai sitten Scorpius on lukenut liaan paljon filosofia kirjoja ja romaaneja vankilassa.

Vanhuksen avatessa taas suunsa Eredeus tyytyi vain hymähtämään. Tunnetila tai ei, Eredeus tiesi, ettei pystyisi siihen, omien virheidensä takia. Hajamielisesti tämä silitteli linnun sulkia ja päätä, kunnes tarjoilija jälleen saapui. Pieni teevadillinen lämmintä maitoa kolahti pöydälle, kourallinen pronssikolikoita vaihtoi omistajaa. Lempeästi Eredeus nosti linnun pöydältä vadin reunalle, josta se alkoi särpiä.

Hitaasti Eredeus käänsi katseensa vaienneeseen vanhukseen, ja melkein säikähti näkemäänsä. Ei sen synkän ilmapiirin, mikä vanhuksen ympärillä kareili, vaan sen yksinkertaisen tuttuuden vuoksi. Eredeus vaistosi vanhuksen käsittelevän jotain todella tuskallista mielessään. Nopeasti hän käänsi katseensa takaisin lintuun, saadakseen muuta ajateltavaa.

"Veri elättää, veri velvoittaa, veri pettää ja tietää kuolemaa.." Eredeus mutisi puoliääneen lapsena opettajaltaan saatua opetusta kuolemasta ja sen tuomasta tuskasta. Eredeus katseli käsiään. Liian monta kertaa ne olivat tahriintuneet tuosta punaisesta kirouksesta, jotta hän voisi korjata elämänsä virheet.

Kuin kavahtaen omia käsiään Eredeus veti ne nopeasti syliinsä, jonka seurauksena valkoinen lintu pelästyi ja pyrähti lentoon. Mutta lintu ei ehtinyt puolta metriä lentää, kun Eredeus pysäytti sen hopeisesta ketjusta, mikä oli linnun nilkkaan kiinnitetty. Järkyttyneenä omasta huolimattomuudestaan Eredeus laski linnun nopeasti takaisin pöydälle ja mutisi hiljaa lumouksen, jonka seurauksena lintu nukahti. Kasvot hädin tuskin pidätettyinä mieltään vellovasta tuskasta Eredeus puheli vanhukselle. "Tunnetila tai ei, tarvittaisiin ihme, jotta minun virheeni ja tuskani pystyttäisiin parantamaan niin, että voisin jälleen olla itseni, jos sitä enää onkaan. Ja jos todella haluat tietää mitä pullossa on.." Eredeus veti pullon jälleen taskustaan, avaten sen käden kiepautuksella niin, että kultainen neste valaisi jälleen surusta kalpeat kasvot. "..Voin sen kertoa. Tämä kultainen neste.. Se on puhdasta onnea ja iloa."

Miten hän oli sanonnut sai miehen järkkymään mikä Scorpius oli huomannut. Hän oli sisimässään pahoillaan, jos hän oli niin paljon. Hän ei tinnyt, että hänen sanansa oli niin kovast otettu. Tai sitten, jos tarkemmin ajateltiin hänen naurahduksensa. Siitä se voisi myöskin naurahataan. Ääneen hän ei osannut sanoa pahoitteluunsa, mutta elellään hän teki niin paremmin. Miehen sanoihin hän ei noteerannut, koska hän uskoi, että se oli miehen oma asiansa. Vaikka hänellä oli mieli sanoa jotain. Scorpius unohti kokonaan ajatuksen viennin aikana, että tarjoilia oli mennyt.

Nyt mies alkoi vanhan miehen mennä kiehtovammaksi ja itse uteliammaksi.
" Tarkoitan sitä, että sinä määräät tunne tilasi. " Furius kuitenkin jätti lauseensa lyhyeen, koska tuli ajatus katko.
Hänen mielestä mies puhui todella omiaansa. Sanoista hän sai sellaisen käsityksen. Mutta, kun Eredeus jatkoi käsitys muuttui todella paljon.
" Juu...Jaa. Jos se on puhdasta onnea ja iloa miksi sinä et käytä sitä, kun tunnet itsesi surulliseksi ja masentuneeksi menneisyyden takia mitä minä tiedä. " Furius sanoi.

Vanhan miehen hieman karkea puhelu oli Eredeuksesta piristävää kuunneltavaa, ja sai tämän vähän paremmalle tuulelle. "Voisinkin, jos tietäisin miten sitä käytetään. Täysin puhdas onni sekoitettuna iloon on erittäin voimakasta, ja se voisi ajaa kenet tahansa hulluuden partaalle. Ja vaikka osaisinkin, ovat omat virheeni täysin omaa syytäni, eikä omatuntoni kestäisi ajatusta siitä, että itse olen onnellinen muiden.. kärsiessä." Eredeus silitteli nukkuvaa lintua, ja siihen liittyvät muistot valuivat hänen mieleensä. Niin pakahduttavat ilot kuin valtaisat surutkin.

Pikkuhiljaa Eredeus alkoi mutista toista loitsua, ja lintu heräsi sulkiaan kevyesti ravistaen. Se käänsi suuret, tummat silmänsä Eredeukseen, joka nosti sen kädelleen. "Anna anteeksi", Eredeus kuiskasi linnulle. Hetken lintu viserteli hiljaisella äänellä, kunnes se käänsi päänsä vanhaa miestä kohti. Se tuijotti häntä pää hieman kallellaan, kunnes se pyrähti jälleen lentoon, tällä kertaa miehen eteen, pöydälle. Katsahdettuaan miestä vielä kerran lintu käpertyi pieneksi keräksi ja nukahti Eredeuksen erittäin ihmettelevien silmien alla.

"Olen pahoillani.. Ei hän yleensä suosi vieraita tai.. tungettele.." Vaikka Eredeus oli hienoisesti järkyttynyt linnun rohkeudesta, hän oli samalla hyvillään. Lintu oli viimeinkin ottanut kontaktia johonkin, ja samalla todistanut, että vanhuksen aikeet olivat oikeasti hyvät.

Vanhan miehen mielestä se kuulosti todella hirveältä miten Eredeus oli kertonut hänelle. Hän ei vai osannut päättää oli tuosta haltioiden pulverista mitään hyötyä iloon tai pahuutta. Ehkä suurimaksi osaksi pahaa.
" Se hirveä, jos se ottaa otteen itsestäsi. " Scorpius sanoi.
Vanhat silmät kääntyivät katsomaan miestä uudemman kerran, mutta tarkojen miehen katse oli linnussa. Lintue katsellessaan hän mietti asioitaan.

Miehen sanoneen pahoittelunsa. Hän itse ei oikein ollut mitää huomannut, vaikka näki koko ajan. Silmät olivat jähmytteneet ja ajatus muualla.
" Ei se mitään. " Furius sanoi puoli ajatuksissaaansa.
Jotenkin vanhan miehen ajatuksiin oli juolahtanut tämän hetken sotimisesta. Sitä haltian pulveria mikä nyt oli mikä niin toisen kimppuu. Se aiheuttaisi pahan seka sorron kaupunkiin. Silloin vankikarkurin olisi parasta matkustaa muualle tästä kaupungista.

Eredeus vaistosi, että mies ei todellakaan pitänyt kultaisesta nesteestä, tämä tuntui suorastaan vastustavan sitä. Niin Eredeus vaikeni, ja laittoi sen takaisin taskuunsa, päättäen jättää sen kokonaan omaan arvoonsa, ainakin markkina-ajan ajaksi. Mies kohotti katseensa takaisin lintuun, ja vaisosi samalla sääliä tätä kohtaan. Hän hipaisi kevyesti hiustensa lomassa olevaa sulkaa.
"Aniara!" Hän sähähti linnulle, joka säikähtäen lensi nopeasti tämän olalle. Tummat ajatukset valtasivat taas Eredeuksen mielen. Sääliä jos mitä hän inhosi, niin itseään kuin muitakin kohtaan. Auttaa saattoi apua tarvitsevia, mutta sääli.. oli säälittävää.

Hieman kiihdyksissä Eredeus yritti rauhoittaa itsensä hieromalla ohimoitaan. Hän menetti harvoin malttinsa, ja juuri tänään sen pitikin sitten tapahtua. Saadakseen muuta ajateltavaa hän vilkaisi nopeasti pöydällä lojuvan lehden kantta, virnistäen ivallisesti. "Sota.. ihmiset eivät sitten muuta osaakaan kun sotia. Ja vetävät vielä muutkin mukaansa, kunnes jäljellä on vain sotureita eikä mitään suojeltavaa." Eredeus vastusti sotimista. Ei sillä, että häntä kiinnostaisi, mitä muut tekivät. Maagit olisivat kovassa kysynnässä taistelutantereella, niin myös Eredeus, eikä hän aikonut taistella vieraiden olentojen aatteiden mukaisesti. Lisäksi sota aiheutti paljon melua, mitä hän ei herkkien haltiakorviensa vuoksi sietänyt lainkaan, jopa vähemmän kuin rotuisensa yleensä.

Rauhoituttuaan hieman Eredeus alkoi omaksi huvikseen mutista pientä loitsua, jonka seurauksena hänen eteensä pöydälle alkoi muodostua pieni sumupallo. Se pyöri hitaasti paikoillaan, kasvaen vain noin puolen vaaksan läpimittaiseksi, silkkisen pehmoisesti. Hitaasti hän kurotti povitaskustaan pienen, mustan pullon, jonka sisällön tämä kaatoi sumupallon päälle. Sen seurauksena sumun sisällä ikään kuin räjähti, sen pinta oli yhä vaalean usvainen, mutta sen keskellä näkyi kirkkaita, väriseviä lieskoja, jotka nuolivat pientä palloa päästäkseen ulos. Tyynesti Eredeus katsoi kättensä jälkeä, kun tämä yllättäen heilautti kättään, ja nielaisi sen.

Miehen puhisen sanat oli melkein samaa periaatetta mikä hänelläkin oli. Scorpiuksen mielestä sotia oli aina se paras ratkaisu, mutta kuitenkin tahdotaan vähän säästyä verestä.
" Niinhän se asia on. Se on kylläkin surullista. " Furius sanoi.
Mies oli vastannut automaattisesti, kun Eredeus oli puhunnut. Hetken päästä hän tajusi, että mitä hän oikein oli vastannut miehen lauseeseen perään. Hän toivoi, että lause ei ollut mikään tyhmä tai epäkorrektia.
Pienesti Scorpius säikähti, kun mitä oikein Eredeus teki edessäänssä. Oikeastaan Scorpius istui edelleen paikallaan mikä oli laitettu toisen pöydän viereen. Vanha mies oli kääntynyt puhumaan selkä väääntynenä ennen, kuin hän oli asettanut tuolinsa niin, että hän katoisi suorin vartaloin toista miestä. Hänen mielestään Eredeus oli omissa mielissään, koska teki semmoisia edessääsä.
" Mikä mietityttää? " Scorpius kysyi.

//Lyhyt, tei hieman kiirellä tämän, että siksi tuli epäselvä varmaaksi ja lyhyt//