Evolver katseli Georgianaa ja oli huomaavinaan, kuinka tämä supatti jotakin miehen korvaan. Samassa Evolverin luokse säntäsi muutama tyttönen, jotka alkoiva puhella hempeitä ja pyöriä hänen ympärillään. Evolver nosti kätensä pystyyn ilmoittaakseen, että osaisi ihan yksinkin istua tässä paikalla. Häntä ei voisi kyseiset hulabaloo-tytöt kiinnostaa vähempää. Harmikseen hän ei ehtinyt nähdä, kuinka Georgiana vinkkasi hänelle. Mutta jokin hänen sisällään kertoi, että kaikki oli nyt hyvin. Hän huokaisi ja usutti naiset tieltään pois. Hä pääsi katseensa vaeltelemaan ympäriinsä, sillä ei tahtonut saada huomiota enää enempää.
Sontasorkan katse osui välillä demoniin, joka oli selvästikin poistunut baaritiskille ottamaan jotakin nautittavaa. Evolverin teki mieli mennä myös, muttei halunnut, että ihmiset näkisivät heidän olevan samassa seurassa. Kuitenkin hän voisi hyvästellä toisen ennen lähtöään. Tänä yönä oli tultu tehtyä vikka mitä muurien räjäyttelystä salaisten pussukoiden kuljetteluun. Evolver nousi hitaasti tynnyriltään ja käveli rauhassa baaritiskille. Hän istuutui yhdelle penkille ja pyysi saada lasin vettä. [keskiajalla tuskin oli mitään kummoisempia juomia] Barritiskin takana oleva nuorukainen ojensi kylmän vesilasin hänelle ja postui muiden asiakkaiden luokse.
Sontasorkka hörppäsi lasistaan ja laski sen sitten pöydälle pienen puukulhon lähettyville, jossa näytti olevan hedelmiä.
Muutaman minuutin istuskeltuaan hän nousi seisomaan, otti lasinsa ja käveli Georgianan viereen. Hän istuutui tuoliin tämän vierelle.
"Mitäs tyttönen tekee täällä?" hän kysyi vahvalla äänellä. Nyt ei kannattaisi herättää enää enempää epäilyksiä. Nopeasti hän sanoi perään hieman hiljemmalla äänellä: "Tulin vain hyvästelemään, kaunokainen." Evolver kohautti olkiaan ja vinkkasi silmäänsä.
"Sait pussin hoidettua, eikö vain?" hän kysyi vielä heti perään ja tarttui Georgianaa harteilta.
"Minä taidan tästä lähteä, kiitos illasta." Evolver vinkkasi uudestaan ja nousi pöydästä jättäen vesilasinsa paikalleen koskemattomana.
Reippaasti suursatyyri lähti kävelemään pois päin kujalta. Tuskin hän tänne enää saapuisi aikoihin käymään, tämä kuja ei ollut oikein hänen tyylisensä. Hän ohitti muutaman pöydän, joissa norkoili porukkaa. seuraavana hänen ohitseen vilahti nuorisojoukko kädessään jotakin vettä vanhvempaa. Paikka ei todellakaan ollut mikään unelma hänelle.
Jälleen kerran hän kääntyi seuraavasa kulmasta oikealle, ja sitä seuraavasta vasemmalle. Ja ennen kuin hän huomasi, hän oli astunut suurelle tielle auringon ensisäteiden keskelle. Hymyillen hän vilkaisi vielä taakseen, siellä se Virtmoonin kuja oli. Tuskimpa hän edes ylihuomenna muistaisi reittiä sinne. Tuskimpa..
[KIITOS pelistä<33
Oli mukava pelata kanssasi.]
Ti 05 Elo 2008, 09:42