Virtmonnin kuja

Musta hiuksinen nainen ja asuisteinen katseli ympärillään. Hän vokotteli jonkin laisia miehiä omaan seuraasaan. Tällai nainen sai rahaa elämiseen. Jotkut osasivat olla viisaita valintojen suhteen niin kuin tämä nainen Georgiana. Georgiana ei valinnut ketä tahansa miestä. Kuitenkaan hän ei valitsennut mitää humalaista miestä. Niitä hän todella paljon vihaisi. Kivoimmat asiakkaat olivat hieman humaltaneet ja jotka haluavat puhua koko yön. Niitä kuitenkin oli harvoi ja se harmitti hieman. Demonit miehet saivat naisen sydämmen pahmailemaan, jos käveli ohitse.
Asuste oli naisella todella pienet. Mini housut tehty nahasta. Yksi hihainen napa paita. Hän ei kuitenkaan halunnut pitää mitään napakorua. Meikki oli laitettu huolella ja hieman, että silmät saisi tehdä työnsä enemmäkseen. Ilta oli rauhallinen alusta, mutta mitä myöhempää ilta meni sitä enemmän miehiä käveli siinä kujassa. Harvat naiset tiesivät tästä kujasta ja Georgiana oli yksi niistä joka tiesi tämän kujan.

//Vapaa kaikille //

//Sopimuksemme mukaan, saavuin ^^//

Oli melko pimeä ilta. Eloa näkyi vain vähäsen. Tuuli hulmusi puissa, jotka huojuivat iloisesti edestakaisin. Taivaalla pilkotti suuri kuu, joka oli hyvin pinenä sirppinä. Usein ei nähnyt noin pientä sirppiä, sillä oli hyvä että koko kuun edes näki .Ilta olikin kovin pimeä, vain muutama pieni katulamppu reunusti suurta pääkatua, kärrytietä, ja niidenkin valot hohtivat vain hyvin heikosti. Tähtiä ai näkynyt taivaalla, yö oli todellakin yksi vuoden pimeimmistä. Kaduilla käveli vain muutama ihminen, ja heidänkin askeleensa kiirivät yössä mahdollisimman nopeasti, aivan kuin he haluaisivat nopeasti päästä kaduila pois, pois kaikkien mahdollisten ryöväreiden luota.

Evover "Sontasrokka" käveli kuitenkin kaikessa rauhassa pidellen käsiään ristissä selkänsä takana. Hän oli juuri saapumassa töistä, omasta pienestä kaupastaan kapungin laitamilla. Tuottoa oli tullut hänen päonnekseen melkoisen vähän, mutta sitä tälläiset illat ja sota teetivätkin. Hän kaivoi hiljaa rahapussin vyöltään ja avasi sen nyörit varovasti. Hän vilkaisi samettisen pussin sisään ja hymyili levollisena. Mies nosti katseensa kohti taivaita ja sujautti pussin takaisin vyölleen, siinä se olisi hyvässä turvassa. Ainakin toivottavasti. Eihän sitä koskaan voinut tietää turvallisuusasioita.

Evolver hypähti muutaman kerran ilman ja saapuessaan katujen risteykseen. Vasemmalle lähti pieni mukulakivin päällystetty tie, oikealla näytti olevan hyvin pieni katu. Kyltissä luki 'Virtmonnin kuja'. Evolver ei ollut koskaan ennen käynyt kyseisellä kujalla, ehkäpä hän voisi nyt käydä vilkaisemassa ympärilleen. Mutta huonon ajankohdan hän todellakin valitsi, yö oli toden totta hyvin hyvin pimeä.Sontasrokka pyöräytti silmiään ja kääntyi tuolle hyvin pienelle kadulle. Kadun varrella ei näyttänyt olevan kauppoja, kaikkialla huojuivat vain mädäntyneet laatikot. Ketään ei näkynyt, Sontasrokka jopa ajatteli olvansa yksin. Mutta ei hän ollutkaan.

Kun hän kääntyi seuraavasta pienestä sivuhaarasta vasemmalle, hänen edessään aukeni valoisa kuja. Siellä oli muutama ihminen, jos tarkkaan katsoi saattoi luulla näiden olevan varkaita. Mutta taisi siellä mukana olla muutama aasakin, joten tuskpima tämä mikään "Varkaiden kylä" oli. ja paikan nimihän oli Virtmoorn. Evolver heilautti kättään tervehdykseksi, mutta sitä ei kukaan noteerannut. Eihän kukaan edes tuntenut häntä. Samassa hän näki erään melko yksinäiselä nyttävän melko kauniin naisen seisokelemassa silmä tarkkana. Evolver kohensi ryhtiään ja asteli päättäväisin askelin tämän luokse.

"Hyvää iltaa", Evolver kumarsi kohteliaasti ja hymyili, "on ollut pimeä ilta, eikö vain?" hän aloitti keskustelun suudeltuaan naista kädelle. Naisella oli mustat lyhyet hiukset, joista lähti kauniit lisäkkeetlanteille saakka. Hän oli hyvin tummiin pukeutunut ja meikkautunut aivan mustaksi. Hänellä oli tummat kengät ja lyhyt minihame, sekä kaunis ruskea korsetti ja erilaisia koruja yllään. Naisella oli todellakin tyyliä pukeutumisessaan.

Seisoskellen yksin paikoillaan, kun hänen ystäviänsä meni monille kaupaksi. Häntunsi siltä, että hän oli pukeutunut liijan mustiksi. Musta oli kyllä hänen yksi lempi värejäänsä, mutta oranssisn tai pinkiksi hän ei ikinä pukeutuisi. Edes ajatellessaan niitä värejä hän sai kylmiä väreitä iholleensa. Yksi ystävistään Lil saapui jo takaisin. Georgianan oli aivan ämmentyneenä miten Lil tuli jo näin aikasin. Hänen oli pakkoa kysyä ystäväältäänsä, eikö miehellä ollut niin kauniin kalusto. Ystävänsä nyökkäsi negatiivisesti Georgianan kysymykseen. Asiakkaalla oli hieno kalusto, mutta miehen vaimo saapui paikalle yllättäen toisen miehen kanssa. Siitä keskeytyi iso mytäkkä. Kummatkin naiset nauroivat reipaasti, mutta hillitysti.

Lillinen edellisen asiakkaan asiat jäivät, kuitenkin lyhyeksi. Heidän eteensä tuli kaksi miestä, jotaka olivat nuoria ja komeita uroksia. Kummatkin halusivat miehet ottaisi kummatkin, mutta tapahtui niin, että he halusivat yhden naisen mukaansa. Georgianan ei voinnut olla iloissaan, koska he valitsivat Lillin. Lil oli saanut asiakkaaksi jo kahden ilta kuudesta lähtien. Ilta ei edes mennyt seuraavaan aamuun asti. Kummatkin miehet maksaisivat Lilly tupla hinnan. Gerogianan kuiskasi ystävän korvaan, että hänen oli pakko kertoa minkalainen pano oli.

Ystävän mentyään hän oli yksin masennuksissa. Hän ei ole saanut yhtään asiakasta. Monesti hän on tehnyt kieltoja, koska myy itsensä ainoastaan demoneille. Ilta oli vasta puolillaan, mutta se aika kuitenkin meni nopeasti, mutta yksin todella hitaasti. Nopeasti hänen kääteensä asiakas suuteli hänen käteensä, kun itse oli sinä hetken katsonnut muualle. Silmät kääntyivät katsomaan suuteliaa, joka oli suudellut hänen kättään. Samalla se oli kohteliaasti puhunnut hänelle.
" Samoin teillekiin hyvää ilta päivää. On ollutkin hieman sykkäinen ilta. " Georgianan sanoi.
Hän oli jähmttynyt jonkun aikaan, kun joku tuntematon mies oli tullut puhumaan hänelle. Muutenkaan hän ei voinnut uskoa, mikä näköinen oli. Siitä hän oli varma asiakasta ei tullut, kun mies ei ollut demoni.

Evolver nyökkäsi mustanpuhuvan naisen vastaukselle. Häntä hieman ihmetytti, mitä kyseinen nainen pörräsi täällä kaikkien miesten keskellä. Todellakin. Kujalla ei näyttänyt olevan yhtä ainutta naista, kaikki olivat miehiä. Evolver siirsi katseensa takaisin naiseen ja hymyili tälle.
"Anteeksi, mutta mitä tuollainen kaunis neito tekee tälläisellä kujalla, jossa vain miehiä tallailee ympäriinsä. Eikö sinun kannattaisi olla kuutamokävelyllä rakkaimpasi kanssa?" Evolver tiedusteli. Hän halusi tietää, oliko naisella aviomiestä tai poikaystävää. Jos oli, kukaan viisas poikaystävä ei päästänyt omaa rakkaimpaansa karkaamaan tälläisille kaduille vaeltelemaan.

Evolver katseli naisen kauniita vaatteita ja sanoi sitten:
"Olette laittautuneet todella kauniiksi tänä iltana, odotatteko kenties jotakuta?" Sontasorkka nojautui vasten seinää ja alkoi tutkiskella omaa siistyden tilaansa; hänen housunsa olivat ruskeat ja kulahtaneet ja niiden takamuksesta pilkisti lyhyt häntä, kuten satyyreilla yleensäkin oli. Lisäksi hänellä oli yllään melko sopivan kokoinen musta paita, ja housuissa vyöllään hän keikutteli kaunista tikaria, johon oli kaiverrettu jonkinlaista kirjoitusta. Siansaksaksi vain.

[Nyäähh, lyhyyyttttäää!!]

Georgianan oli myös niijannut miehelle, joka oli edellisessä lauseessa kanssa oli kumartanut. Miehiä täälä satoi todella paljon ja samalla oli hyvä tehdä työtä. Miehen lause sai hänet hieman hämilleen ja punastumaan. Yleisesti kukaan ei ole sanonnut hänelle noin.
" Todella hyvin täällä olla, kun ei ole rakasta, jonka kanssa voisi olla kuutamokävelyllä. " Georgiana sanoi.
Hän meinasi sanoa oman ammatinsa helposti tuntemattomalle ja oudolle miehelle. Kuitenkaan se on laukkaavaa miehelle, jos hän sanoi oudoksi tai vastaavaksi.

Miehellä sen sijaa oli erilainen pukeutumis tyylinsä ja olihan hänelläkin oma tyylinsä pukeutua. Hyvillä iloillaan hän oli, kun mies sanoi hänen vaatetuksestaan. Yleensä miehet sanovat hänet sekoutunut naiseksi, koska suurimmaksi osaksi he eivät pitäneet Georgianan vaatteista. Hän oli siitä iloinen, kun mies sanoi oman mielipiteen tai oli hänen pauloissan jo.
" Voihan sitä kauniiksi pukeutua, vaikka ei oikeastaan odota ketään. " Nainen sanoi.

Naisen mieleen juolahti, että voisi tällä kertaa tehdä bisnetä hieman erilailla mitä yleiseksi hänen tekee. Hän oli todella tarkka töistään, mutta tämä tapaus oli todella erilainen tapasus mihin nyt hän joutunut.
" Miten te olette joutuneet tänne kujalle? " Georgianan kysyi.
Hän kyllä yllättyi miksi hän oli sanonut miehelle.

Evolver kohautti harteitaan naisen sanoessa, että hänen oli täällä ihan hyvä olla ilman kuutamokävelyseuraakin. Evolver nyökkäsi; hän oli saanut selville, oliko naisella aviomiestä olemassa. Ei ollut. Tieto huojennutti Sontasrokkaa, sillä hän ei todellakaan aikoisi lähteä käsitappeluun jonkun miehen kanssa. Huojentuminen näkyi hänen silmissään, mutta kaikin tavoin hän yritti silti sitä peitellä. Hän ei ollut niitä ihmisiä, jotka näyttivät tunteensa avoimesti.

Nainen sanoi, että tykkäsi pukeutua kauniiksi, vaikkei ketään odottanutkaan. No, kaipa se näin oli. Naiset olivat naisia, ei heitä voinut ymmärtää kunnolla, ei sitten ollenkaan. Evolver vilkaisi jälleen kerran naisen asustetta ja nyökkäsi hyväksyvästi. Se puki naista erikoisen hyvin, vaikkakin värit olivat melkeinpä pelkkää mustaa. Olihan hänenkin vaatetus kyllä ruskea-mustaa. Eikä hän näyttänyt yhtään hullummallta.

Sitten demoni kysyi, miten hän oli kujalle päätynyt. Sontasorkka hymähti.
"No, satuin vain kävelemään ympäriinsä ja saavuin tänne jotenkin vahingossa. En ole ennen tienyt, että täällä on tälläinen kuja. Pidetäänkö täällä jonkinlaisia juhlia, vai miksi täällä on näin paljon porukkaa hortolemassa?" Evolver kysyi ja silmäili muutamaa henkilöä pimeydessä.
"Ja entäpä te, miten olette eksyneet tälläiselle kujalle?" Sontasrokka tiedusteli ja siirsi katseensa naisen silmiin.

Melkein heti Georgianan sai kuulla vastauksen kysymykseensä. Hän hassutteli itsekseen. Mies oli totta osittain sanoissaan. Jotkut miehet tulevat vahingossa tänne. Samalla matkalle he löytävät itselleensä ilotytön mukaan. Tietyt miehet tulevat ihan tarkutuksella Virmonnin kujalle. Yleisesti silloin he kaipaavat todella paljon seuraa. Juuri eronnut tai asiat menevät huonosti ja haluavat seuraa ja lempyttä. Todella harvat ilotytöt kuitenkin rakastuvat heihin, mutta pahin varmaan on se, että asiakas ei saa rakastua heihin. Seuraukset ovat hirveitä joillekkin henkilöillen niin kuin Georgianan. Kuitenkaan Georgianan ei kerro asiastaan mitä heille on tapahtunut ilotyttönä.

Miehen kysymys oli hankala naiselle. Samalla hän huomasi, että mies ei tiennyt tämä oli ilotyttöje kuja. Täältä jukasta miehet hakevat seuraa naisesta. Naurunsa hän kuitenkin jätti sisälleensä.
" Minä olen täälä töissä. " Nainen sanoi.
Sivu silmäisesti hän huomasi, että hänen esimiehensä katsoi vakavissaan häntä kohti. Katseessa hän sai tietää, että työ pitäisi alkaa tekemään. Georgiana käsi meni miehen kainaloon.
" Eikö mentäisi kävelylle, minulle tulee kylmä seistessäni. Samalla me voimme puhua erilaisista töistä. " Georgiana sanoi miehelle.
Katse meni pois esimiehestä ja samalla oli asettanut miehen katseen pois hänestä.

Sontasrokka hämmästyi suuresti, kun toinen kiepautti kätensä hänen ympärilleen ja ilmoitti olevansa täällä töissä. Hetken mietittyään mitä nainen mahtoi työllä tarkoittaa hänen mieleensä saapui erilaisia ajatuksia katukauppiaista varkaisiin. Nopeasti hän tunnusteli taskussaan olevaa rahapussia, siellä ei ollut kovinkaan montaa kolikkoa hänen onnekseen. Hieman vaivaantuneena hän suostui kuin suostuikin naisen kanssa kävelylle, mutta tarttui tämän kädestä ja työnsi sen hänen lanteiltaan pois.
"Jos aloitetaan vähän rauhallisemmin?" Evolver hymähti hieman vaivaantuneena ja huomasi, miten nainen vilkuili välillä erästä ihmistä varjoissa. Hän ei erottanut sukupuolta, mutta arveli miehen olevan jotakin muuta kuin pelkää viaton sivustakatselija.

Hän lähti kävelemään pois päin Virtmonnin kujalta. Hulina jäi taakse ja hyvin pienien ja ahtaiden katujen valaistun hiipui lopulta olemattomaksi. Suursatyyri kohotti kätensä korkealle, jotta voisi tunnustella asioita, joita hänen eteensä sattui.
"Saanko tiedustella, kenen kanssa olen kävelylle lähtenyt?" Evolver tiedusteli ja vilkaisi naista. Todellakin, olisi kiva tietää hänen nimensä.
"Olen Evolver". Satyyri asteli pian hieman vilkkaammalle kadulle, kummallista, että ihmisiä liikkui paljon tähän aikaan. Ja kun sotakin jylläsi vielä, ulkonaliikkumiskiellot ja kaikki koskivat jyrkästi kaupunkia. Mutta niistä ei kukaan killaton (tai edes moni killallinen, mukaanlukien hän) välittänyt.

"Käytkö useinkin kyseisellä kujalla?" Evolver kysyi ja vilkuili varuillaan ympärilleen. Koskaan ei voinut tietää, ilmestyisikö nurkan takaata joku vaaralliseksi osoittautuva henkilö. Mutta eihän hän tienyt vielä edes seuralaisensa ammattia, joten hän päätti kysyä.
"No, voitko kertoa mitä teet ammatiksesi?" Sontasorkka kohotti kulmiaan ja kääntyi kadun kulmasta vasemmalle, suoraan kohti suurta aukeaa.

Hän kuitenkin oli hyvin jätänyt miehen katseet toisesta miehestä. Kädensä mentyään takaisin oman vartalon luokse. Pienesti hän pahestui miehen käytöksestä. Yleisesti miehet pitivät siitä liikkeestä. Kuitenkin hän oli iloinen, että mies lähti hänen kanssa kävelylle.
" Hyvä on. " Georgiana sanoi vastineeksi miehen sanoille.
Hänelle kävely oli ihanaa ja raikastavaa työhänsä. Minne he astelivatkin ei haitannut laisinkaan miestä. Miehen kysyessään hänen nimeään ja samalla esiteltyäänsä itsensä. Kiltinä naisena hän sanoi nimensä: " Nimeni on Georgiana. "
Georgianalle oli hyvä asia, että moni kulksi kaduilla töidensä takia. Hän ei itsekkään oiekin pitänyt kiellosta eikä nytkään piitta lakeista.
" Teillä on aika erikoinen nimi. " Georgiana sanoi.

Hiljalleen hän huomasi, että mies alkoi kysellä häntä tarkemmin.
" Käyn minä edellisessä kujassa monesti päivässä. Koska ie on oiko tie kotiini. " Hän vastasi.
Kuuleessaan toisesta kysymyksestä. Hän ei voinnut vastat rehellisesti miehelle. Hän uskoi, että Elover suuttuisi ja lähtisi menemään, koska hän joituisi makasamaan hänelle.
" Sitä en taida vielä sanoa. Sen sijaat saatte arvailla, vaikka en sano oliko se kyllä vai ei. Sanon sen vasta silloin, kun minä itse haluan sanoa sopina aikana. " Georgiana sanoi.
Sanottuaan hän vinkaisi silmään miehelle.

Evolver nyökkäsi naiselle hänen puhuessaan hänen nimestään. Moni oli sanonut sitä omituiseksi, mutta hän ei voinut käyttää etunimeään Paragonia. Hän kohautti olkiaan ja pyöritteli naisen nimeä suussaan. Gerogiana. Se oli kaunis nimi, eikä sitä aivan jokaisessa paikassa tavannutkaan. Evolver hymyähti vaisusti naisen kertoessa, ettei vielä tahtoisi kertoa työtään. Georgiana oli taatusti jonkinlainen tanssija tai joku tälläinen viihdyttäjäalan ihminen. Tai sitten ihan työtön, eikä halunnut sitä vielä paljastaa. Evolver ymmärsi naista hyvin, pakkohan sitä rahaa oli kuitenkin saada, joten hänelle kelpasivat kaikki mahdolliset ammatit.
"Oletko kenties sitten työtön?" Evolver aloitti vaisusti. "Tai jonkinlainen tanssija tai ilotyttö?"

Kysyttyään edelliset hän mietti vielä mahdollisia ammatteja.
"Tai kuulutteko taverna Kevät-Tuulen henkilökuntaan?" hän kysyi ja kohotti kulmiaan huomaamattomasti. Koskaan hän ei ollut baarissa käynyt, tai mikälie taverna nyt olikaan. Mutta mielenkiintoisia huhuja sieltä lähti liikkeelle silloin tällöin. Mukama paikassa vietiin yläkerran huoneisiin ja yritettiin kiristää erilaisilla keinoilla asiakkailta tietoja. Jotkut eivät halunneet antaa, vaan olivat vahingossa joutuneet haastateltaviksi. Mutta saattoi siellä ylhäällä tapahtua jotakin muutakin..

Evolver viittoi Georgianan istumaan läheiselle penkille, joka näytti melkoisen siistiltä verrattuna muihin alueen penkkeihin. Sontasorkka laskeutui itsekin penkille ja levitti kätensä sen selkänojalle hengittäen raskasta ilmaa. Hän suki muutaman kerran päälakeaan ja asetteli täten muuaman vaivattoman hiuskarvansa siistiksi. Hän ei halunnut näyttää kaoottiselta naisen seurassa.
"Minä olen yksityisyrittäjä. Minulla on pieni kauppa tuossa tori-kadun kulmassa. Myyn erilaisia metalliesineitä kullasta pronssiin ja taas toisin päin", Evolver sanoi. "Asiakkaista on kyllä viime päivinä ollut hitusen pulaa." Evolver siirtyi keskustelussa eteenpäin jälleen naiseen.
"Muuten, epäilen sinun olevan valkyyri tai jonkinlainen demoni? Olenko aivan väärässä? En ole koskaan ennen tavannut kumpaakaan heistä!" Hän toivoi saavansa naiselta hieman tietoa kyseisestä lajista, jota hän edusti.

Aluksi Georgianan meninasi sanoa, että hän olisi työtön ihminen. Onneksi hänen seuraava kysymys oli ammatti ehtoja, mutta niit oli ainoastaan kaksi sellaista. Niistä juuri kaksi oli kummatkin omaa ammattiaansa. Mies oli saanut hänet pussiin ja nyt hänen kertoa totuus tai valhe. Suurimmaksi osaksi hän ei voisi puhua totta, koska mies olisi demoni.
" En ole työtän. Mitkä sinä arvasit niin kummatkin ovat minun ammattini. " Georgiana sanoi miehelle.
Hän toivoi, että hän ei pahastuisi hänelle, mutta kuitenkin uskoi miehen sanooa asiasta jotain pahaa.

Mieleensä vilahteli, että mies tiesi, että hän oli jo tassija ja ilotyttö, kun kysyi oliko hän töissä Tavernassa. Hän oli kuulluut siitä paikasta. Saisi sieltä hyvä palkaan, mutta kuitenkin itsesi laitat todella isoon riskiin. Hän ei halunnut laittaa itseäänsä varalliseen välikäteen oleviin asioille. Silloin tekisit kaksi työtä. Hän oli kokenut pahoja asioita menneessäänsä ja eikä halunut kokea uutta sellaista.
" Älä huoli en ole töissä sielä. Ajattelin mennä aluksi sinne töihin, kun saa hieman parempaa rahaa, mutta en halua joutua vaara tilanteisiin. " Georgiana selitti vastaustaan.

Miehen viittavailen istumaan. Hän voisikin istua mielellään, koska hän oli seisyt melkein koko päivän odotellen asiakasta. Nyt asiakas oli erilainen mitä aikaisemmat entiset ja vakinaiset miehet. Silmät katsoivat hellästi mieheen, kun puhui omasta alastaansa. Yrittäjiä henkilöitä oli aina kiva kuunella jostakin syystä. Niillä oli niin paljon erilaisia tarinoita.
" Varmaakin on paljon asiakkaista. " Georgiana sanoi.
Miehen ammatti ja yrittäjyys oli aika iso yllätys toisaalta. Enemmäkseen hän olisi pitänyt kirjan myyjänä. Kuitenkaan hän ei kehtanut sanoa tai edes ehdottaa.
" Olen pelkästää demoni enkä valkuuri. Mikä minussa muuten näyttää valkyyriltä? " Hän sanoi hieman myöhemmin.
Mielessään hän hieman naurahti, että miten mies oli nähnyt hänet valkyyrinä. Itse ei oikein osannut kuvitella valkyyriksi.

Evolver katseli naista tämän kerrottuaan oloevansa demoni. Niin hän oli ajatellutkin. Georgina kysyi häneltä, että mistä hän oli luullut naisen olevan valkyyri. Hän katsahti naista juuri, kun tämä naurahti. Eihän se nyt niin hauskaa voinut olla, kovinkaan moneen ihmiseen hän ei olut elämässään kerennyt tutustua.
"Aivan. Niin ajattelinkin. Mieleni tuli van valkyyri asustuksestasi. En oikeastaan tiedä, mista idean sain.." hän sanoi. "Mutta olet siis demoni. Mielenkiintoinen laji kerrassaan. Minusta nyt näkee jo ulkoapäin, että olen suursatyyri. Suursatyyrit ovat minunlaisiani eliöitä, jotka omaavat kaksi elementtiä. Olemme usein vahvoja ja taidokkaita taistelijoita." Hän kertoi hieman lajistaan, ja sanoessaan viimeisen lauseen hän nielaisi. Hän ei todellakaan ollut mikään maailman kovin tappelupukari, vaikkakin hän hieman roteva olikin. Oikeastaan hän pelkäsi jonkin verran taistelua muita vastaan. Olihan hänellä vahvat jalkansa, mutta nekin olivat jo unelmapäivänsä nähneet aikoja sitten.

Evolver pyöräytti päätään.
"Anteeksi, mieleeni vain tuli jostakin valkyyrisuutenne. Olettehan te sen verran kaunis", Evolver vetäisi kohteliaisuuden puolelle ja risti kätensä syliinsä. Mutta häntä kiinnosti kuulla lisää naisen ammatista.
"Saanko kysyä, mutta millaista työtä sinä oikein ammatissasi joudut tekemään?" hän kysyi ja siirsi katseensa Goorgiinaan.
"Oletteko koko elämänne ajan harrastaneet tanssia, vai oletteko täysin luonnonlahjakkuus?" Evolver kysyi heti perään kiinnostunena

Georgiana pettyi hieman miehen vastaessaan hänen kysymykseen, että miten hän näyttää valkyyriltä. Kasvoissaan hän ei kuitenkaan näyttänyt sitä laisinkaan, muutenkan ei halunnut olla suruissaan, koska on saanut kuulla tänä kuussa sitä kaikilta ystäviltä ja asiakkailtaan. Hän oli iloinen siitä, että hän kertoi samalla omasta lajistaan.
" Mitkä ovat sinun vahvasi elementisi? " Georgianan kysyi mieheltä.
Hän pinesti uteli miehen elementistään. Itsellään ei ole mitää elementiä mitä voisi hyödyntää, paitsi mitä demoni laji voinkaan antaa. Hän haluaisi itselleen elementin, jos voisi pitää sellaista niin se olisi tuli.

Miehen lause, joka lausahti vähä aikaa sitten sai Georgiana punastui täydeltä. Monesti hänen oli kuullut lauseet aijemmin muilta asiakkaalta. Kuitenkin Evoler sai äänen painotteelta, ettei se olisi tuosta noin vain sanotuksi, kun muut. Hänen täytyi nyt saada itsensä niskasta kiinni, ettei tunteet saisi liikkua.
" Kummasta vain..." Hän ehti sanoa, koska mies sanoi nopeasti perään toiseen lauseen.
" Pienestä asti rakastin tassimista, vaikka vanhemmat ja sukulaiset eivät oikein pitäneet tulevasta ammatistani. Omasta mielestä minä viihdyn hyvin, mutta kiinostuksen on lopahtanut nopeasti. Tassi on kuitenkin enemmän erotiikkaista. Mikä teissä kiinostaa minun ammatissani? Ettekö ole aijemmin ollet ilotytön seurassa? " Georgiana sanoi ja kysyi.
Hän toivoi, että hän ei häätäisi satyyria luantaansa.

Georgianan kuunteli Evolver selityksen suursatyyreistä, mistä hänelle siunaantuikin jatkokysymys hänen elementeistään.
"Elementtejäni ovat ilma ja vesi. En osaa niitä kovinkaan hyvin arkitilanteisiin liittää, mutta hallitsen ne siltikin hyvin", mies sanoi melko vakavalla äänellä ja kohautti hareteitaan. Niin se oli, hän ei ollut kovinkaan taidokas niiden käyttäjä arjen päivillä. Joskus hän joitakin pieniä temppuja kyläläisten huviksi väresi, mutta ei muuta. Hän ajatteli juuri kysyä, tahtoisiko toinen millaisen elementin. Mutta todennäköisesti se olisi tuli. Naisen luonne ja ammatti kertoivat sen hänen puolestaan. Tai ainakin niin Evolver kuvitteli.

Toinen kertoi harrastaneensa tanssia aivan pienestä pitäen. Niin sitä pitää! Mutta harmi, että hänejn vanhempansa eivät olleet perustaneet tanssimisesta. Evolver väänsi kasvoilleen jonkinnäköisen irvistyksen.
Mutta kun hän kuuli, että tanssi oli hieman erotiikkasta, hänen irvistyksensa katosi äkkiä. Nyt hän ymmärsi, millaista tanssia nainen oikein harrasti. Mutta omapa oli asiansa, häntä ei kiinnostanut toisen harrastuksen sen enempää, joten hän ei enää kysynytkään niistä.

Georgiana kuitenkin lisäsi vielä kysymyksen sanojensa perään. Hetken mietittyään, Evolver avasi suunsa vastatakseen.
"Öh.. en oikeastaan ole. Ilotyttöjen tapailu ei oikein kuulu minun toimenkuvaani. Olet itseasiassa ensimmäienn jonka tapaan", hän siirsi katseensa naiseen, "mutta et olekaan ollenkaan sellainen millainen kuvitteli ilotytön olevan." Hän hymähti ja siirsi katseensa jälleen käsiinsä. Se oli totta, jos häneltä olisi kysytty, oliko Georgiana (ilman, että hän tunsi naista) ilotyttö, hän olisi vastannut kieltävästi. Mutta hän ei sanonut sitä ääneen, ettei vain loukkaisi.

"Lähtisitkö kävelemään?" hän kysyi varovasti ja nousi seisomaan.

Miehellä oli todella kivat elementti taitoinaan. Kuitenkin itse haluaisi osata käyttää vesi elementtiä. Naista ei haitannut osasiko mies hyvin käsitellä, mutta tärkeätä oli mies osasi hallita ettei itseänsä loukkaa elemeintilläänsä.
Georgiana huomasi, että mies meni hiljaiseksi, kun hän sanoi olevansa erotiikkainen tassia. Siitä sai todella hyvää rahaa elätäkseen itsensä.
Miehen vastaus arvattavissa. Itse hän hymyili lempeästi miehelle.
" En ole yrittänyt yhtään mitään, koska asiakkaat ovat demoneita. Joskus palvelen muita lajeja. Me ilotytöt emme ole hirveitä omasta mielestään. Toivon, että en ole hirveä ilotyttö sinulle. " Georgiana sanoi.
Hän huomasi, että mies nousi seisaalte hänen eteensä ja kysyi häneltä.
" Kyllä mielelläni. " Georgiana sanoi ystävälliesti.
Hän nousi miehen viereen ja matkaamaan jonnekkin.

//Lyhyt//

Evolver nousi tuolilta ojentaen kätensä toiselle. Nainen nousikin seisomaan ja he lähtivät yhdessä kävelemään pitkin katua, josta Evolver oli juuri muutama tunti sitten kävellyt. Kaduilla tuntui olevan hiljaista, missän ei näkynyt ketään. Pieni kissa juoksi tien poikki perässään räkyttävä koira. Muuten oli aivan hiljaista.. kunnes alkoi sataa. Pienet pisarat tanssivat iloisesti kivisellä tiellä kastellen sen kulkijat märiksi melko nopeasti. Evolveriä ei sade haitannut, mutta hän halusi olla mieliksi toiselle ja ohjasi tämän istumaan suuren puun alle pienelle penkille.
"Tässä näyttää olevan parempi", hän hymyili ja rutisti paitansa kuivaksi. Hän kopautti risoja sorkkiaan muutaman kerran yhteen värisyttäen täten jaloistaan vedet pois.

"No, syksyisin saattaa joskus käydä näinkin", Evolver hymähti äänessään pienoinen pettymys. heidän kävelyretkensä oli loppunut lyhyen. Kaduilla tuntui olevan nyt kova melu pisaroiden iskeytyessä voimalla kiviin. Evolver tuhahti ja henkäisi käsiinä saadakseen ne lämpimimmiksi-
"Taloni sijaitsee hyvin kaukana täältä", hän sanoi äänessään edelleenkin pieni pettymys, "mutta tässä olemme sentään jonkinlaisessa suojassa."
Evolver tarttui naisen hiuksiin ja rutisti ne kuivaksi. Niistä ei valunut paljoakaan vettä, mutta tyytyväisenä itseensä hän laski hiukset valumaan takaisin naisen olkapäille.

"Oletko kauankin asunut Payonissa?" Evolver kysyi. heillä oli aikaa - jälleen kerran - keskustella. Kuitenkaan hän ei koskaan saannut kuulla vastausta, sillä joku (tai jokin) tarttui häntä äkkiarvaamatta selästä kaataen hänet kumoon märälle nurmikolle.

[Tein typerän käänteen, mutta sodan aikana nyt tuskin kukaan voi kuljeksia kaduilla ilman, että lopulta joku hyökkää kimppuun..]

Georgiana vastoi omalla kädelläänsä miehen annettuaansa kädensä. Yö oli todella ihana naisen mielestä, mutta se näkyi myös naises kasvoissa. Georgiana alkoi nauraa hiljaa, koska koira ajaa kissaa takaa. Se oli niin periteinen asia, mutta joka kerta se sai hänet nauramaan missä olosuhteissa vain. Sade yllätti todella pahasti naisen. Häntä ei paljon haitannut sade, mutta märällä korsetilla ei ollut kiva astella. Onneksi Evolver vei hänet puun alle, missä oli jonkun verran suojaa. Kuitenkin Georgiana oli hieman kylmä, kun ei ollut varautunut sateeseen. Puun suojassa hän käsilläänsä pörötteli hiuksiaansa.
" Sade ainakin yllätti minut todella hyvin. Aamulla näytti ettei olisi sateinen ilta. Ainakin suihkussa on nyt käyty tuplasti. " Georgiana sanoi.
" Paljon perempi, onneksi sinä löysit jonkunlaisen suojan. " Hän lisäsi.

" Vihaan syksyä, silloin ei tiedä oikein minkalainen sää on, kun vaihtuu pari minuuntin välein. " Nainen sanoi.
Häntä kovasti mietytti se, että mies mainitsi oman kodin. Hän itse harmitteli asiaa, koska hän olisi ositain voinnut tulla miehen mukana miehen taloon. Kuitenkin hänen luvallaan. Paikoillaan hän pompaili, kunnes Evolver otti hänen hiuksesta kiinni. Katse oli tuima ja kysyvä 'Mitä sinä oikein meinaat.'
" Ei sieltä valu vettä enään. " Georgiana sanoi.
Hän ihmetteli, miksi mies teki alun perin niin.

Aikaa oli ja riittämiin koko ilta. Miehen seuraa kysymys tai monesko olikaan? Miehen kysymys sai naisen kiinostumaan.
" Olen asunut täälä monta vuotta. " Niin hän vastasi iloisena miehen kysymykseen.
Jotenkin hän tunsi pahan auran. Nopeasti Evolver oli maassa selältteen. Nopeasti naisesta lähti potkun tuntemattoman päähän.
" Oletko kunnossa? " Georgianan ehti kysyä mieheltä, jota hän yritti auttaa massta käsin.
Auttaminen ei auttanut Evolver ylös, koska mies oli suuttunut naisen potkusta ja hyökkäsi naisen kimpuun. Nopeasti Georgianan ja hyökkääjä tappelivat sateen alla toisiaan turpiin.

//Onhan myöhä ja illaalla eihän saisi kävellä kaduilla//

Evolver nousi takaisin ylös Georgianan avituksella. Tämä kysyi häneltä jotakin, mutta Sontasrokka ei koskaan kuullut todellista kysymystä, kun jo hyökkääjä hyökkäsi Georgianan kimppuun. Evolver istui hetken ajan pidelleen päätään, hän oli varmasti lyönyt sen johonkin lentäessään taakse. Kuka tuo mies oikein oli? Miksi hän oli hyökännyt heidän kimppuunsa? Ja todellisuudessa, pimeällähän ei kannattaisi enää kävellä. Mutta eihän heillä ollut mitään arvokasta mukana, saatika sitten tietojakaan! Vai oliko sittenkin?

Sontasrokka ei päässyt kysymään kysymystään kun hän päätti nousta ylös ja lähteä auttamaan Georgianaa. Nopeasti hän hujautti miestä vasemmalla sorkalla polviin, jotta tämä lyhistyi maahan. Tilanne näytti kamalalta. Hän ei millään uskaltaisi nyt hyökätä miehen kimppuun, miksi hän toivoikin että toinen menisi tekemään sen hänen puolestaan ystävällisesti. Hän vilkaisi Georgianaan ja toivoi todella, että tämä hyppäisi toisen päälle.

Mutta sitten satyyri keksi mainion idean! Hän väsyi paljon elementtiensä käyttämisestä, mutta sentään hän osasi niitä käyttää! Ilmassa oli vettä niin paljon, että tahtoessaan hän voisi jonkinlaisen tulvan aiheuttaa kyseiselle miehelle ja huuhtoa tämän sinne mistä tämä oli tullutkin.
Ennen kuin mies oli ehtinyt nousta maasta Evolver kohotti kätensä ja alkoi keräämään vettä kahteen suureen palloon. Vesipallot suurenivat suurenemistaan, kunnes olivat aivan uskomattoman kokoisia. Hän viskasi pallot päin miestä ja katseli, kuinka vedet heittivät hänet pois näkyvistä.

Idea ei tainnut kuitenkaan olla hyvä, sillä pian alkoi kuulua kirkunaa ja huutoa. Eikai vain..
"Nyt häivytään täältä", Evolver sanoi melko väsyneellä äänellä ja lähti juoksuun pidellen Georgianaa kädestä vetäen tätä mukanaan. He juoksivat melkoisen pitkän matkan, ennen kuin he kuulivat veden mielettömän loiskeen takanaan. Vesi oli kaiketi kimmonnut muurista tai rakennuksesta takaisin päin. Onneksi sitä ei ollut enää paljoa. Mutta silti jotakin oli tehtävä. Evolver tuuppasi kovaa Georgianan läheisen nurkan taakse ja jäi seisomaan veden tielle. Hänen ei tarvinut tehdä kovinkaan paljoa, ennen kuin sai veden valtaansa ja muunsi suuret aallot takaisin sateeksi..

Nainen tiesi, että hän saisi seuraavana päivänä mustelmia naamalle ja asiakkaat kaartelisivat häntä monia päiviä. Kuitenkaan hän ei kauan harmitellut asikkaiden menetyksestä. Tärkeämpää oli päästä miehestä, jonkan kanssa taisteli. Kuitenkaan Georgaiaana ei saanut paljoakaan kasvoilleensa mustelmia, koska hän oli etevämpi puolustamaan itseäänsä. Mies oli voimakas ja voimmalla iskuista huomasi. Voima kuitenkin pääsi puolustuksen sisään, mutta onneksi Evolver tuli väliin potkullaansa.
Massaa makana hän sai haukoa henkeän tasaiseksi. Kuitenkin kauan henkeä tasaiseksi tehdä, koska mies tarvitsi apua toista miestä vastaan. Uudemman kerran kimppuun vain eikä mitään pelkoa. Taistelun aikana Georgiana tarkaili Evolver, jos hän saisi jonkun idan tai suunitelman päästäkseen eroon riivaajasta. Hän oli aivan varma, että miehellä oli suniitelma mistä hän ei tiennyt, koska Evolver näytti siltä. Kuitenkin hän yritteli auttaa miehen suunitelmaan ja pysyä poissa tieltä, ettei menisi pilalle.

Georgiana katsoi mitä voimia Evolver oli hihassaansa. Itse hän ei ehtinyt käyttää voimia pulustukseen itseänsä. Kuitenkaan hän ei ehtinyt ajatella mitä oikein oli tapahtunut, koska Evolver oli ottanut kädestään kiinni. Georgiana oli nopeasti miehen raahamana. Raahatuuaan katujen suojiin Evolver oli työntänyt Georgianan nurkkaan. Georgiana ei oikein nähnyt tapahtumiin missä hän seisoi, mutta kuulolla hän sai tietää jonkun veran tietoa.
" Onko se perässämme vielä? " Georgiana kysyi hiljaa mieheltä.
Kuitenkun tämä ajatus oli kuitenkin saanut naisen iloiseksi, koska hänen elämässään ei tapahtunut mitään jännään. Hiljaa hän odotteli Evolver vastausta olivatko he päässeet hirveästä miehestä eroon.

Evolver katsoi tuhoa, joita allto oli aiheuttanut. Hän astui huohottaen nurkan taakse ja tärisi. Georginaan kysymykseen hänellä meni hetki, ennen kuin hän vastasi.
"Kyllä, kaikki on nyt ihan hyvin", hän sanoi. Mutta silti hän nielaisi voimakkaasti ja vilkaisi kulman taakse. Jos ihmiset saisivat tietää, että hän meni tuon tuhon tekemään. Hänet varmastikin alennettaisiin vaaniksi! tai sitten ei.. sillä aasat nyt tarvitsivat kaikkien kansalaistensa tuoen, sodan aikana ei ollut varaa menettää yhtä ainuttakaan miestä. Jokaisesta saattaisi olla hyötyä. Hänhän oli toki sotaan lähdössä, sillä mielummin hän menettäisi henkensä urhoollisesti taistellen, kuin lähtisi karkuun ja eläisi pakolaisena lopun elämänsä. Tokihan hän pelkäsi kyseistä tulevaa taistelua, mutta.. pakkohan sinne oli lähteä.

Samassa joku juoksi tietä pitkin kasvot peitettyinä. Hän kuitenkin pysähtyi nähdessään satyyrin ja demonin seisomassa kulman takana.
"Oletteko te niitä, joita luulemme teidän olevan?" mies ksyyi hiljaisella äänellä. Jos he vastaisivat 'emme', he voisivat joutua tässä ja nyt murhatuiksi, joten 'kyllä' kuulostaisiehkä p0aremmalta. Mutta mihinköhän he vielä sotkentuisivat? Mies mulkoili heitä odottavasti siirrellen katsettaan Evolverista Georgianaan. Evolver käänsi oman katseensa kohti tuota demonia ja nyökkäsi sanoen.
"Kyllä, meitä te olette etsineet." Ääni oli silti hyvin hiljainen ja tuntui, kuin ääni olisi takertunut kurkkuun kiinni.

Mies astui heidän lähelleen.
"Varmasti?" tämä tivasi. Sontasrokka väänsi kasvoilleen hymyn hyvin vaivalloisesti. Hän nyökkäsi hiljaa kahdesti ja vakuutti sitten, että he olivat ne, ketä mies oli etsinyt.
"Hyvä on, viekääå tämä pussi Virtmoorin kujalle. Teillä on tunti aikaa. Jos ette saa toimitettua sitä Freu-Gusepenpojalle, minä lähetän murhaajan peräänne", mies sanoi hyvin vakavalla äänellä. Hän vetäisi viittansa tiukammin ympärilleen ja kaivoi taskustaan vanhan nahkapussin.
"Tunti", hän hymähti ja katosi pimeyteen jättäen jälkeensä vain nahkapussin.

Evolver tärisi edelleenkin hieman, hän oli pelkuri. Hänen olisi toimitettava pussi, mutta olisi kiva säilyä tehtävästä hengissä. Mutta olisi kieltämättä kiva vilkaista pussiin, minkä vuoksi hän oli näin vaarallisen tehtävän osakseen, joka kieltämättä uhmasi hänen henkeään. Miksi aina häntä!
"Vilkaistaanko?" Evolver tiedusteli Georginalta ja ojensi tämän käsiin pussin. "Sinä saat tehdä sen." Hän sanoi. "Siis avata pussin", hän täydensi vielä.
Hän toivoi, että toinen avaisi pussin ja näyttäisi mitä siellä oli, mutta rukoili silti kaikin mahdollisin keinoin, että toinen ei avaisi pussia. Mielummin hän ei saisi koskaan tietää mitä se oli sisältänyt.

"Osaatko Virtmoorin kujalle? Minä en muista tietä sinne.." Evolver sanoi kohauttaen hieman olkiaan ja pyöräyttäen päätään. Eiköhän toinen tietäisi, monesti tuo oli siellä kuulemma käynyt asiakkaita hakemassa. Asiakkaita. Evolver ymmärsi vasta nyt, kenen kanssa hän oli liikkellä. Ilotytön. Huoran. Sontasrokka nielaisi ja lähti kävelemään sivukujalta pois potkaisten irronneen viemäriluukun takaisin paikalleen. Vähin äänin hän lähti kävelemään kohti kyseistä kujaa, jonne pakti piti viedä jollekin.. mikäköhän hänen nimensä nyt olikaan? Joku Freudi tai joku tälläinen..
No, toivottavasti hän olisi vielä tunnin päästä hengissä, sillä tältä sivukujalta oli pitkä matka heidän määränpäähänsä.

Aallon mentyään pois. Naista pienesti kuitenkin pelotti, koska mies ei mennyt pois kujasta minne hän oli tungennut Georgianan. Muutenkin mies näytti todelta omissa mietteissäänsä. Hän itsekkin oli mietteissäänsä mitä oikein oli tapahtunut tänä päivänä. Nopeasti heidän luokseen tuli miestä, jota Geogiana ei tuntenut laisinkaan. Hänen katseensa katsoi Evolveriin, kunnes käänsi katseensa takaisin tuntemattomaan henkilöön. Hän antoi Evolverin puhua kaiketi rauhassa tuntemattoman kanssa. Siitä hän oli aivan varma, että ei halunnut ongelmiin. Mitä mies sanoi heille tunsi jo, että olisi ongelmissa. Nimi oli tuttu hänelle ja samoin katu minkä mainitsi samassa kerrassa. Häntäkin mietitytti miten he veisi tunnissa sille tietylle miehelle.

Evolver pussi siirtyi nopeas hänen kässinsä. Kuitenkaan hän ei avannut mitä siinä oli, vaikka toista kiinosti.
" Miksi minä vien sen. Me viemme sen yhdessä sille miehelle. " Georgiana sanoi vakavalla äänellä.
Tienekin nainen tiesi missä se kuja oli ja miten sinne päästiin. Hän katsoi miestä ihmettelien ja kyselevästi, että mies näyttäisi siltä, että hän lähtisi karku teille.
" Tiedän missä on kuja ja herrankin, mutta sinä saat tulla mukaan. " Geogiana sanoi Evolverille.
Hän huomasi, kun mies asteli muille maille. Hän tarttui miehen ja raahasi sitä mukanaan.

Hän tiesi oikoreitit mitkä veivät nopeasti Virtonnin kujalle. Hän tiesi, mitä voisi olla pussissa. Välillä Georgiana meinasi avata pussin ja katsoa sinne sisään. Hän ei kuitenkaan tiennyt miksi hän ei katsonut. Varmaakin hän pelkäsi todella paljon miestä mitä pussin antaja oli maininnut. kasvot olivat todella miettelijäät. Nopeasti he oli takaisin samassa kujassa, missä he tapasivat toisensa. Kuitenkin hän ei mennyt aluksi sinne, koska ei ollut turvallista sielä. Muutenkin vettä satoi, kuin seisoi vieressä kujassa.
" Onko sinulla hyvää suunitelmaan? " Nainen kysyi.
Hän uskoi, että Evolverilla ei ollut mitää suunitelmaa.

Nainen lähti raahaamaan Evolveriä perässään. He mutkittelivat pitkin katuja, toivottavasi toinen tiesi mitä oli tekemässä. Edelleenkään hän ei tienyt, mitä pussi todellisuudessa sisältikään. Mutta kaipa se oli tarkoitettu niin. Jos hän katsoisi sisään, ei siitä saattaisi seurata ainakaan mitää hyvää. Sontsorkkapyyhkäisi vettä silmiltään. Kyllä vain. Mielummin hän ei ehkä koskaan saisi tietää, mitä kyseinen pikkupussi oikein sisälsi.
Olikohan hän liittynyt johonkin rikolliseen toimintaan, vai oliko tämä jokin huippusalainen-sota-aikainen-operaatio, joka oli annettu kahdelle erittäin luotettavalle henkilölle.

Sade tanssi napakasti katujen mukulakivillä. Ropina peitti taakseen monta ääntä. Mutta sade tuntui silti jotenkin kovin rauhoittavalta. Kadut olivat vielä muutaman sadan metrin päässä aalto-kohtauksesta aivan märät, mutta juoksu oli selvästi helpompaa kuin äsken. Muutaman kerran Georgiana oli hidastanut ja kohottanut pussia avatakseen, mutta kaiketi hänkin oli mielummin tietämättä sisältöä. Kaksi vaania kulki irvistäen heidän ohitseen. Evolver vain käänsi katseensa pois, onneksi hän ei sentään ollut niin aasamainen, kuin hänen tulisi olla. Hän juoksi pitkin katuja mukanaan ilotyttö, joka kantoi salaista pussia mukanaan.. Sitä eivät aatelisherrat tee!

He kaarsivat läheiselle kujalle, joka kaiketi näytti olevan oikotie. Samassa Evolver tunnisti kujan, hänhän oli kävellyt sen ohitse mennessään Virtmoorin kujalle. Georgiana kääntyi nopeasti Sontasorkkaan päin ja kysyi, oliko tällä mitään suunnitelmaa. Mihin he suunnitelmaa tarvitsisivat? Evolver kohautti väsyneesti harteitaan, juoksu oli totisesti vienyt häneltä voimia. Ja lisäksi elementin käyttö oli uuvuttanut häntä. Onneksi sentään oli sateinen keli, joten hänen ei ollut tarvinut käyttää enempää voimaa veden etsimiseen.

Mies istahti läheisen laatikon ylle ja huokaisi.
"Ei minulla ainakaan ole mitään ideoita", hän sanoi hiljaa varmistaen, että lähellä ei ollut ylimääräisiä korvia.
"Haluaisitko sinä viedä pussin?" Evolver nosti katseensa läheiseen katonharjaan ja sitten takaisin naiseen nopeasti huokaisten jälleen samalla. Hän ei todellakaan tahtoisi lähteä viemään pussia tälle Freudi-miehelle. Vaikka mitä saattaisi käydä!
"Jos minä suojaan sinua", Evolver ehdotti ja kohotti kätensä. Hän pyöräytti niitä muutaman kerran saadakseen naisen vakuuttumaan, että hän totisesti pystyi suojelemaan naista, jos tilanne vaatisi.

Sontasorkka hypähti laatikon päältä ja käveli kujan perälle. Hän venytti nopeasti käsiään ja vilkaisi sitten kadulle, jota pitkin he olivat äskenkin kulkeneet. Virtmoorin kuja oli aivan tuossa vieressä.
Satyyri nielaisi hieman peloissaan, mutta nyökkäsi sitten.
"Tehdään se", hän sanoi mahdollisimman vakuuttavalla äänellä ja tarttui demonia kädestä antaakseen tälle onnenpotkun takamukseen. Tai ehkäpä hän sittenkin jättäisi sen tekemättä..

Georgiana oli pienesti pettynyt miehen vastaukseen. Koska hän oli uskonut niin lujasti, että Evolver olisi laatinut juoksun aikana jonkun suunitelman.
" Kai minun pitää mietti suunitelmaa. Minä voin viedä, koska sinusta ei ole siihen. " Georgiana sanoi pettyneenä.
Mieshän sai alunperin pussinkäteen, jonka antoi hänen kätteensä. Nainen ei oikein uskoisi, että Evolver voisi suojata häntä, kun näytti niin väsyneenä.
" En usko, että sinä jaksaisit suojella perässä, kun näytät niin väsyneenä, mutta voi kuitenkin tehdä sen. " Georgiana sanoi.
Hän tiesi tai oikeastaan tunsi, että hän oli paremipi juosta pakoon mieheistä, kuin mies.

Nainen huokaisi syvään ja asteli yksin Virtmonnin kujalle. Ennen sitä hän mulkaisi pahasti Evolveria. Kujassa hän huomasi pomonsa ja ystävänsä, jotaka olivat hoitaneet asiakkaansa todella loistavasti. Mielessään hän hoki itselleensä hän pystyisi tekemään asian loppuun. Pomonsa ja ystävät ihmetteliät miksi hän meni heidän ohitse. Georgiana astelessaan yhdessä ovesta sisään niin tuttavat ihmettelivät miksi hän oli astunut siitä ovesta sisään.

Varovastai Geogiena katsoi ympärilleensä. Portaat veivät meluisalle paikalle. Sielä oli ilotyttöjen tassipaikka missä oli mies asiakkaita katsomaan iloisena. Onneksi hänen asunsa oli työ asussa, että hyvin sulautui ilotyttöjen kanssa. Sieltä hän hyvin pääsi olemaan ilkeä pieni demoni. Nopeasti hän löysi miehen, jolle pussi täytyi antamaan. Ilotyttönä hän asteli miehen vierelle ja vitkastelemaan ja frittailemaan. Mielessään hän toivoi, että Evoler pysyi kujan piiloissa, ettei pomonsa ja ystävänsä saisi huolestua. Georgiana kasvoissa näkyi, että hän nautti mitä hän juuri teki. Mielessään hän yritteli miettiä miten voisi antaa pussin, muitten huomaamatta ja itse pääsisi pois sen kynsistä.

Evolver huokaisi onnellisena, kun demoni lupasi viedä pussin, vaikkakin hän itse näytti melko väsyneeltä. Hän nyökkäsi ja päästi naisen Virtmoorin kujalle. Itse hän loikkasi läheisen laatikon taakse piiloon ja jäi odottamaan siihen. Mihin kaikkeen hänkin oli itsensä mennyt sotkemaan. Seuraavassa hetkessä hän varmaankin liittyisi vaanien rikosliigan puheenjohtajaksi? Jotakin sellasta saattoi olla ilmassa. Evolver nielaisi ja nakkeli muutaman kerran niskojaan. Niskat tässä puuhassa menivät todellakin jumiin. Toivottavasti Georgiana tiesi, mitä hän teki. Sillä nainen ei saisi herättää hetkessä liikaa huomiota.

Muutaman minuutin kuluttua Evolver kyllästyi odottamiseen ja pomppasi pystyyn reippahasti. Hän astui muutaman askeleen ja vilkaisi kujalle, jossa vilisi ihmisiä ja kaikenmaailman eliöitä. Juuri kun suuri vampyyri asteli hänen ohitseen, hän potkaisi epähuomiossa takanaan olevaa tölkkiä. Hän kirosi hiljaa ja yritti kävellä sivuun. Vampyyri oli kuitenkin nähnyt muukalaisen käveli Sontasorkkaa kohden silmät kiiluen punaisina. Evolver kohotti kätensä ja sanoi: "Olen satyyri, minulla on voimia karkoittaa sinut yhdellä tuulen pyöräytyksellä." Vampyyri taisi ymmärtää, että häntä ei kaivattu ja lähti murahtaen pois.

Aikaa oli taatusti mennyt jo kyllin paljon, heillä oli enää muutama minuutti aikaa ojentaa pussi. Jos hänen demoniystävänsä ei pian saapusii, hänen tulisi mennä apuun. Evolver nojautui seinää vasten ja vilkuili välillä kujalle toivoen näkevänsä demonin. Niitä kujalla toki näytti olevan, mutta ei sitä tiettyä..
Kun aikaa oli mennyt rutosti jo, Evolver astui kujalle päättäväiseä. Jotkut vilkaisivat häneen paheksuen, mutta hän ei välittänyt. Nyt piti löytää eräs Georgiana ja pyytää tätä luovuttamaan pussi.

Evolver asteli pienet portaat ylös ja huomasi saapunensa tanssivien naisten ja kuolaavien miesten keskelle. Hän hymähti kauhuissaan, mutta ei antanut katseensa paljastaa itseään. Reippaasti hän käveli eteenpäin vilkuillen Georgianaa ja varoi katsomasta tanssilavalle. Viimein hän sai katseensa kiinnitettyä tuohon kauniiseen demoniin. Uskaltaisikohan hän astella tämän luokse hoputtamaan? Tai kenties tämä oli jo hoitanut tehtävänsä loppuun ja nyt vain vietti lokoisaa aikaa "asiakkaidensa" kanssa. Tai sillä nimellä hän ainakin heitä kutsui.

Sontasorkka ryhdistytyi ja lähti kävelemään kohti tuota demonia ja hänen seuralaisiaan. Hän istuutui läheiselle tynnyrille heidän luokseen ja yritti kuunnella keskustelua. Oliko pussi annettu jo? Vai nypistelikö tuo kaunokainen sitä edelleenkin käsissään. Muutaman kerran Sontasorkka vilkaisi ilotyttöön päin. Naisen kasvoilta saattoi huomata pienen paniikkitilan, tai niin Evolver ainakin kuvitteli. Varmaankin toisella oli edelleenkin pussi hyppysissään. Vai oliko?

Naisen katseessa sai nähdä, että hän nautti mitä hän teki. Rintojen välistä Georgiana otti pussin ja vai vihkaa hän laittoisen miehen pöksyjen sisään. Samaan aikaisesti hän kuiskasi miehen korvan juurelle kaksi lausetta. Sen jälkeen hän otti hieman kova kourallisesti miehen poskestan. Mies sen sijaan innostui vielä mitä Georgianan teki.
Tehdessään työtään hän huomasi sivusilmällä, että satyyri oli tullut sinne missä Georgiana. Se antoi hieman naisen hermostukseen. Georgianan antoi miehen tehdä mitä yleisesti miehet halusivat tehdä jokaiselle naiselle. Mies oli himona naiseen ja se huomautui miten hän alkoi puhumaan hänelle ja elelläänsä.

Satyyrin viereen tuli kaksi nuorta naista koskettelemaan, että miehen keskittyminen menisi överiksi. Georgiana vinkaisi Evolverille niin, että asiakas ei huomaisi sitä laisinkaan. Vinkaisu tarkoitti sen, että hän oli hoitannut asiansa. Nopeasi Georgiana ei enään ollut miehen kimpussa, kenelle hän oli pari minuuttia sitten frittailu. Nainen oli mennyt seisomaan baarin tiskille. Baarissa hän tilasi juoman ainoastaan yhden ja se oli itselleensä. Moni muu mies oli huomannut hienon naisen menneen baarin puolle. Georgiana kuitenkin hylkäisi tassi tarjouksen.