Mahdottomuus

((vertsu tänne))

Keltaturkkinen kissa vaaleanruskeine raitoineen hiipi metsän siimeksessä. Se oli kyyristynyt hyökkäysasentoon ja sen häntä heilui hitaasti puolelta toiselle, kun se oli kohdistanut kirkkaan vihreiden silmiensä katseen pulskaan hiireen joka nuuski ruohikossa. Askel askeleelta se tuli lähemmäksi kohdettaan ja sen silmiin syttyi voitonhimo. Hiiri jatkoi puuhiaan aavistamatta vaaraa, joka väijyi sen takana.

Loikkaus ja pian kissa kantoi kuollutta hiirtä suussaan.

Tajutessaan mitä teki, Aras pudotti hiiren suustaan. Hän muuttui äkkiä, mutta vaivalloisesti takaisin ihmiseksi. Hiki peitti hänen kasvojaan ja hänen näkökenttänsä sumeni hetkeksi. Jokin oli nyt pielessä. Hän oli aina pystynyt hallitsemaan itsensä ollessaan kissana, mutta jokin oli nyt muuttunut. Hän muisti että oli muuntautunut jossain metsän reunalla, mutta siitä tähän hetkeen saakka kaikki oli ollut sumeaa, kuin joka toinen olisi ohjaillut häntä ja hän itse olisi katsonut taustalta. Hän meni istumaan puun alle ja nojasi sen karheaa runkoa vasten kädet kasvoillaan.

Lintu lennähti lähteen vierelle ja jokin heräsi hänen sisällään. Pystymättä hallitsemaan itseään, kädet muuttuivat käpäliksi ja keltainen karva työntyi ihon läpi. Aras ei voinut kuin vain seurata avuttomana, kun joku tai jokin toinen otti vallan.

Elenor käveli kissanmuodossaan, mustana varjoissa. Hänen oli näin hyvä tulla lähteelle. Nainen istahti lähteen raunalle yhä kissanmuodossa ja jäi katselemaan peilikuvaansa vedenpinnasta. Pieni kulkunen kilahteli kaulassa kuin merkkinä missä hän oli. Nainen vihasi kulkusta, se jotenkin paljasti hänet aina.
Kissa kasvoi käpälänsä veteen, vaikka vihasikin vettä silti hän uitteli aina tassujaan siellä. Häntä nykihieman ja valahti sekin veteen.
Nainen loi katseensa taivaisiin yö oli kaunis, sitä ei voinut kiistää. Tähdet löivät tuikkien kuin valaisten yksinäisen kulkijan tien kohti turvaa ja lämpöä.

//anteeksi tuli tosi lyhyt :'s

Muutos jatkui jatkumistaan, kunnes keltaturkkinen kissa istui miehen paikalla. Kissa värähti ärtyneenä, kun sen aiemmin tappamaa hiirtä ei näkynyt missään. Ehkä haaskalinnut olivat vieneet sen. Sulavasti kissa nousi jaloilleen jatkaen matkaansa yössä, mutta pian se värähti uudelleen kuin jokin itikka olisi sitä härnännyt.

Aras tiesi olevansa kissa ja hän tiesi olevansa metsässä. Mutta hän tiesi myös sen, ettei pystynyt hallitsemaan itseään.

Kissa kiinnitti katseensa toiseen kissaan lähteellä. Se ei suvainnut muita reviirillään. Häntä pystyssä kävellen se lähti kohti tulokasta, varmistaen että tämä ymmärtäisi kuka lähteellä määrää.

Pieni kahina alkoi kuulua mustan kisaan selän takaa, tämä alkoi katsoa hitaasti taakseen kohdaten katseellaan sitten Keltaturkkisen kissan. Ja kallisti tuolle päätään, tämän piti esittää mahdollisimman kissaa, olisihan tuo kissa varmaan ihmetellyt jos Elenor olisi avannut suunsa ja sieltä ei olisi kuulunut maukunaa vaan ihan puhekieltä.

Kissa pyörähti istumaan niin ettei hänen selkänsä ollut nyt tuohon kissaan päin, vaan lähdettä päin. Tämä mulkoili kissaa. Miksi tuon piti tulla häiritsemään juuri kun hän oli muuttumassa takaisin vampyyri olemukseensa, kissan suusta saattoi näkyä pari epätavallisenpitkää naskalia, mutta ei välttämättä.

Kissa katsoi hämmentyneenä mustaturkkista kissaa, joka alkoi muuttua. Aras tunsi kissan hämmennyksen ja kaikin voimin alkoi itsekin muuttua ihmiseksi. Muutos sujui hitaasti ja välillä kun näytti siltä että käpälät muuttuivat käsiksi ja häntä katosi, niin kävikin toisinpäin. Aras joutui kamppailemaan saadakseen muutoksen aikaan ja silloinkin joku kamppaili vastaan. Aras oli varma että se oli kissa. Hänestä tuntui kuin kaksi persoonaa olisi hänen ruumiissaan ja kumpikin kamppaili vallasta. Toinen oli hän ja toinen tämä kissa.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Aras makasi maassa huohottaen. Hän oli voittanut tämän kerran. Hän tunsi kihelmöintiä ympäri kehoaan, mutta piti hallinnan itsellään.

Elenor muuttui kissasta ihmiseksi aivan vaivattomasti, hän oli parissa sekunnissa jo ihminen, tämä katsoi tuota toista, oliko hänkin animaagi? Elenor ei ollut koskaan ennen törmännyt animaageihin, tämä oli eka kerta. Tuo oli selvästi aatelinen. Pieni hymähdys karkasi naisen huulilta. Tämän häntä ui vedessä ja korvat värisivät tuulessa.

" Hei. Oletko kunnossa? " Muutos oli tuolle ilmeisesti melko rankka, ja nyt tuo toinen makasi hengästyneenä maassa. Elenor ojensi vesileilinsä tuolle toiselle, ehkä tuo saisi henkensä kulkemaan niin paremmin. " Ota se helpottaa. "

Aras katsoi epäillen naisen ojentamaa vesileiliä, mutta tarttui siihen hengästyneenä. Oli ihana tuntea kylmä vesi kostuttamassa kuivaa suuta. "Kiitos", Aras henkäisi ja ojensi vesileilin takaisin naiselle, "Kiitos oikein paljon." Hän tunsi veden tuoman helpotuksen leviävän ympäri kehoaan ja huokaisi. Hän kaatui selälleen maahan ja katsoi puiden oksien läpi taivaalle. Hän tunsi naisen yhä seisovan vieressään. Hän nosti hiukan päätään ja katsoi naista. Hänkin taisi olla animaagi. Kuitenkin tuo kalpea iho toi pelottavasti mieleen vampyyrin, vaikka Aras ei ollutkaan ennen vampyyreitä nähnyt. Mutta hän oli lukenut niistä.

Hetken kuluttua Aras kysyi yhä selällään maaten: "Kuka olet?"

Mies kiitti vedestä pariin kertaan ja lösähti maahan, mutta nosti päätään pian uudestaan.
"Kuka olet?" Mies kysyi.
" Olen Elenor. " Nainen hymyili miehelle yrittäen näyttää ystävälliseltä, mutta hymy taisi näyttää hieman vinolta vaikka nainen yrittikin kaikkensa, sota oli vain vienyt ilon elämästä.
" Kuka sinä olet? " Nainen kysyi ja nyppi osittaisia ruohonkorsia maasta huomaamattaan.

// Anteeksi lyhyys ja vastauksen viivästyminen. //

Aras alkoi hengittämään rauhallisemmin, mutta makasi yhä selällään maassa. Nainen kertoi nimensä olevan Elenor ja kysyi puolestaan kuka Aras oli. "Olen Aras-Ilian, mutta lyhyemmin vain Aras." Aras ponnisti itsensä maasta ylös ja pyyhki heinät ja muut roskat vaatteistaan. "Ja olisin hyvin kiitollinen, jos et kertoisi tästä eteenpäin", mies sanoi viileästi, hän ei tahtonut huhujen "kohtauksestaan" leviävän kaupungilla. Hän tunsi yhä kissan mielessään. Se oli valmiina ottamaan jälleen vallan, mutta Aras ei antanut sen tapahtua. Hänen pitäisi löytää jostakin apua ongelmaansa, jos siihen oli olemassa ratkaisu.

//Saat anteeksi : ) ja anteeksi nyt minunkin puolesta, tuli aika lyhyt//

"Olen Aras-Ilian, mutta lyhyemmin vain Aras." Nainen nyökkäsi tuolle, aivan varmasti mies oli aatelinen, mutta miksi miehellä sitten oli vaikeuksia animaaginsa kanssa eikö hän ollut lapsena opetellut hallitsemaan sitä..?
"Ja olisin hyvin kiitollinen, jos et kertoisi tästä eteenpäin" Miehen ääni oli välinpitämättömän kuuloinen. Naisen kasvoille levisi pieni hymy.
" Miksi kertoisi, ei siihen ole mitään syytä? " Nainen oli hetken hiljaa mutta lisäsi pian,
" Miksi et opettele hallitsemaan animaagi puolta itsessäsi? Säästyisit noloilta tilanteilta. " Ei nainen sitä pahalla tarkottanut, mutta uskoi että puhui todenmukaisesti, ei hän olisi edes voinut kuvitella jos tuo mies jossain yleellisissä juhlissa yhtäkkiä muuttuisi kissaksi suudellessaan vaikkapa kaunista neitoa. Tosin Elenoria huvitti koko ajatus.

"Se kyllä ennen oli täysin hallinnassa. Nyt... jokin on vain muuttunut", Aras sanoi edes yrittämättä peitellä ärtymystään. Tilanne, johon hän oli joutunut vaivasi häntä suunnattomasti. Hän laittoi kätensä puuskaan ja silmäili naista, jota tilanne näytti huvittavan. Kutina yltyi Araksen kehossa ja oli vähällä ettei hän muuttunut jälleen kissaksi. Hän ei voinut antaa niin tapahtua, ei uudestaan, eikä varsinkaan naisen edessä.

Aras ei tahtonut naisen, Elenorin, kertovan hänen ongelmastaan muille. Jos yksi kuulisi siitä, niin se olisi pian koko kaupungin tiedossa ja ties mitä siitä seuraisi. Huhut paisuisivat, eikä kukaan pian tietäisi mikä on totta ja mikä ei ja varmasti maine, jota hän saisi, ei olisi suotuisaa. Nytkään hän ei ollut monien aatelisten suosiossa, ja maineen huononeminen entisestään, saisi myös hänen perheensä epäsuosituksi.

"Se kyllä ennen oli täysin hallinnassa. Nyt... jokin on vain muuttunut" Mies kertoi. Oliko miehelle tapahtunut sitten jotain traagista..? Nainen ei edes pystynyt kuvittelemaan sitä kuinka noloa toisaalta tuollainen vaiva oli.. Elenorin mieleen pingahti pieni ihean väläys, nyt mies varmaan pitäisi häntä entistä idioottina.
" Voisin auttaa sinua opettelemaan hallitsemaan itsesi uudestaan. " Naisen kasvoilla paistoi pienen pieni aurinko, hän oli nero. Tai no.. Riippuen miten nero määritellään.
" Ja sinun olisi varmaan helpompikin oppia kyseinen taito samanrodun edustajalta, vai? "

Aras hämmästyi täysin naisen ehdotuksesta. Tämäkö opettaisi miten hän voisi hallita itsensä uudelleen? Kaiken kaikkiaan ehdotus kuulosti naurettavalta. Mutta sitten Aras muisti, kuinka hän ei ollut pystynyt estämään muutosta ja kuinka niin voisi käydä uudelleen. Ja apua hän tarvitsi.

"Ja sinun olisi varmaan helpompikin oppia kyseinen taito samanrodun edustajalta, vai?", Elenor sanoi. Aras ei voinut uskoa että vakavissaan harkitsi asiaa. Saattoihan kyseessä olla vain jonkinlainen vitsi, että nainen ehdotti asiaa vain saadakseen Araksen näyttämään entistä naurettavammalta. "Ja... mitä sinä siitä vaatisit maksuksi?", Aras kysyi epäröiden.

"Ja... mitä sinä siitä vaatisit maksuksi?" mies kysyi. Nainen hymyili tuolle ja naurahti hieman.
" En mitään. " Elenor hymyili tuolle yhä, mies piti häntä varmaan täysin idioottina, mutta sillähän ei oikeastaan ollut väliä.
" Tai olisiko ystävyys liikaa vaadittua? " Nainennyppi ruohoa yksikerrallaan maasta edellen, pian maassa oli pieni kolo jossa ei ollut kasvin kasvia.

" Ei sinun ole pakko.. Ajattelin vain auttaa. "

"Tai olisiko ystävyys liikaa vaadittua?", Elenor kysyi ja nyppi ruohonkorsia maasta. "No, ei kai", Aras sanoi epäröiden. Tuskin nainen pahaa tarkoittaisi. Vielä.

"Kuka oikeastaan olet? Siis, tiedän kyllä nimesi, mutta muuta sitten en tiedäkään.", Aras tahtoi tietää kaiken mitä pystyi naisesta, ennen kuin luottaisi tähän. "Ja tästä opetuksesta. Miten ajattelit toteuttaa sen?" Mies oli kyllä helpottunut siitä että Elenor ei vaatinut mitään maksuksi, mutta asia epäilytti häntä vielä hiukan. Vaikka nainenkin oli animaagi, niin tietäisikö tämä silti, miten opettaa.

"Kuka oikeastaan olet? Siis, tiedän kyllä nimesi, mutta muuta sitten en tiedäkään." Aras kysyi.
" Noo.. Mitä tahdot tietää minusta? " Nainen kysyi vastaukseksi. Hän ei halunnut kuitenkaan paljastaa mitään vapaa ehtoisesti, vaan miehen itse piti kysyä asiaa.

"Ja tästä opetuksesta. Miten ajattelit toteuttaa sen?" Mies kysyi viellä. Nainen mietti hetken, tosiaan, miten hän ajatteli opettaa miestä? Ei hän ollutkaan ajatellut koko asiaa..
" mm.. Itse asiassa minulla ei ole hajuakaan miten auttaisin sinua, mutta ehkäpä aluksi sinun tulisi tuntea ja saada yhteys eläimeesi. " Nainen mietti ääneen sormi huulellaan ja katse puiden latvoihin suunnattuna.
" Niin, sillein voisimme aloittaa. " Elenor hihkaisi.

Nainen ei siis suostunut kertomaan mitään, jos häneltä ei kysyisi. Aras alkoi jo miettimään päänsä puhki kysymyksiä, joita tälle esittäisi.

Eikä nainen ollut miettinyt myöskään miten tai mitä aikoisi opettaa. "mm.. Itse asiassa minulla ei ole hajuakaan miten auttaisin sinua, mutta ehkäpä aluksi sinun tulisi tuntea ja saada yhteys eläimeesi." Mitenköhän sekin onnistuisi, Aras mietti. Hän alkoi vähitellen epäilemään, että opetuksesta ei välttämättä tulisikaan mitään. Mutta oli liian myöhäistä perääntyä. Aras päätti että ajattelisi asiaa haasteena, joka pitäisi voittaa.

Elenor mietti lisää, mitä kannattaisi tehdä opetellakseen taidon. Hän mietti, miten oli opetellut pienenä. Hän oli vain alkanut muuttua edes takaisin ihmisestä kissaksi ja takaisin, niin hän oppi, mutta eläin piti hyväksyä ja ottaa siitä valta. Muuten ihminen oli eläimen tossun alla.. Naisen huulilta pääsi pieni tuskan tuhahdus, mistä hän aloittaisi?

" Sinun on hyväksyttävä kissa itsessäsi.. Sinun on annettava sen soloutua sinun kehoosi, annettava sen hengittää rauhassa.. " Kuulostipa tyhmältä.. Mutta helpommin nainen ei sitä osannut selittää.

Sinun on hyväksyttävä kissa itsessäsi... Aras mietti naisen sanoja.

"Ja mitenköhän se tapahtuu, ilman että kissa saa vallan ja lähtee vaanimaan hiiriä?", Aras kysyi hetken päästä. Oli jotenkin huvittavaa seurata naista, kun tämä tuskastuneena yritti selittää asiaa, jonka Aras oli oppinut isältään jo lapsena. Niin kuin varmaan kaikki animaagit oppivat sen joltakulta ajan myötä. Mies harkitsi kertoisiko Elenorille tämän vai antaisiko asian olla.

Aras tunsi kissan mielessään, ja harkitsi antaisiko sille vallan. Hänen olisi tarvinnut vain rentoutua ja kaataa esteet, jotka oli luonut itsensä ja eläimensä välille. Se ei olisi edes ollut vaikeaa. Mutta hän pelkäsi että sen tehdessään hänelle tapahtuisi samoin kuin aiemmin.

"Ja mitenköhän se tapahtuu, ilman että kissa saa vallan ja lähtee vaanimaan hiiriä?" Mies sanoi, naista huvitti.
" Nappaisin kissaa hännästä ja antaisin luunapin. " Elenor nauroi hieman heleää nauruaan.
" Tosin tarkoitin, että.. hmm.. Sinun täytyisi kommunikoida kissan kanssa jotenkin niin ettei se ota valtaa.. Ja jos se ottaa.. Teen niin kuin äsken sanoin. " Naista epäilytti hieman omat opetuksensa, tulisiko tästäkään mitään? Ei häntä oltu luotu opettamaan animaageja hillitsemään itseään, Elenor osasi sen jo pienenä miltein ennenstään. Ei se ollut vaikeaa häneltä.

// anteeksi lyhyys.. :'ss //

"Yritetään", Aras sanoi ja virnisti. Hän kuunteli kissaa ja koitti kommunikoida sen kanssa. Sähinää. Mies päätti silti yrittää ja kaatoi muurit päästäen pedon valloilleen. Muutos alkoi, mutta Aras antoi se tapahtua. Keltainen karva ja häntä työntyivät esiin. Kädet pienenivät tassuiksi ja kaarevat kynnet kasvoivat esiin.

Aras oli tyytyväinen. Näinkö helppoa se oli? Hän oli taas vallassa ja oma itsensä. Ja sitten se tuli. Ulkoisesti näytti siltä kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta Araksen mielessä kissa raapi, puri ja sähisi. Ja niin helppoa se oli. Kissa sai vallan.

Aras koitti kaikkensa, mutta mikään ei auttanut. Kommunikointi oli turhaa. Kissa käveli sulavasti ruohikon poikki ja raapi kynsiään puuta vasten. Mies toivoi että Elenor käsittäisi miten asia oli ja pysäyttäisi kissan, ennen kuin tämä pääsisi karkuun.

Nainen katsoi kun mies alkoi yrittämään, pian tuo oli jo kissan muodossa ja raapimassa puuta. Elenorin suu venähti hieman.
" Aras..? " Nainen käveli kissan luo ja nosti tuon, tuon hännästä niinkuin oli luvannut.
" Hmh.. Hei kissimirri, sun kuuluis olla arasin tossun alla eikä toiste päin. " Nainen tökki kissaa masuun sormellaan ja tuijotti tuimasti.
" Joten ala muuttua. " Nainen tuhisi tuolle ja heilutteli tuot yhä tuon hännästä tyytymättömänä.

Aras ei voinut tehdä mitään, kun kissa alkoi sähisemään vihaisena ja koitti raapia Elenoria. Tämän ei olisi pitänyt ottaa kissaa hännästä kiinni.

Samalla kun kissa sähisi ja naukui, Aras koitti saada vallan tai ainakin muuttua. Kissan vihastuminen auttoi siinä asiassa, kun se ei voinut samalla koittaa päästä irti naisen otteesta ja estää Arasia. Jälleen kerran hyvin vaivalloisesti, muuttuminen alkoi.

Ja taas mies makasi hengästyneenä maassa. "No, mitä seuraavaksi?", Aras kysyi Elenorilta.

Elenor väisteli kissan kynsiä minkä kerkesi ja lopulta piti kättään suorana jossain sivulla.

Pian kissa alkoi kuitenkin muuttua mieheksi ja nainen laski kissan vapaasti maahan. Tuon muututtuaan mies kysyi,
"No, mitä seuraavaksi?"
" Olisiko mahdoton ajatus muuttua kissasta mieheksi ja takaisin edestakaisin kunnes se alkaa luonnistumaan ja kissan mieli silenee? "

"Olisiko mahdoton ajatus muuttua kissasta mieheksi ja takaisin edestakaisin kunnes se alkaa luonnistumaan ja kissan mieli silenee? ", Elenor kysyi. "Voisihan sitä kokeilla", Aras vastasi hieman epäröiden.

Mies nousi seisomaan ja antoi kissan ottaa vallan. Muutos lähti jälleen käyntiin ja sen päätyttyä Aras sai taas huomata, ettei ollut se joka määräsi. Tällä kertaa kissa oli varovaisempi ja lähti juoksuun metsään.

Araksella ei ollut aavistustakaan, miksi eläin käyttäytyi näin. Oliko se nähnyt hiiren tai liskon, jonka perään se lähti, vai oliko se viisaampi ja päätti piiloutua Elenorilta. Joka tapauksessa kissa viiletti ruohikon ja kuolleiden lehtien lävitse väistellen puita. Eikä se todellakaan antanut Arakselle mahdollisuutta muuttua.