Illanviettoa.

Neith palasi nopeasti takaisin, tajuattuaan erään asian jäänen hampaan koloon. Hän halusi kysyä Seragilta mitä tämä oikein meinasi.
Hän käveli rivakasti portaat ylös kartanoon ja sai samalla osakseen monta halveksuvaa katsetta. Hän seisahti Seragin taakse ja laski kätensä tämän olkapäälle.

"Hei Serag. Minulla olisi vähän asiaa, ehtisitkö?" Neith kysyi hymyillen ja samalla hän osoitti ulko-ovea, tarkoittaen juttelua ulkona poissa kaikesta hälinästä.

Ihmisiä vilisi sinne tänne. Keskellä lattiaa myös keinui myös muutamia tanssijoita. Musiikki soi kovaa ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Neithiin päin tulevat halveksuvat katseet olivat loppuneet, ja se toi naisen olotilaan pientä helpotusta, huojennusta.
Nyt hän jäi vain odottamaan toisen vastausta, tällä kertaa suuremmalla mielenkiinnolla.

Itä-Tuulen silmiin syttyi aito uteliaisuus ja ymmärtäväisyys Ilianan puhuessa. Vaikka hänen ulkokuorensa oli kova ja välinpitämätön, oli hänen luonteensa rehellinen ja avoin. Hän vain oli kasvanut sulkeutuneeksi ja ylhäiseksi, aina hieman etäiseksi muille. Iliana todella kuulosti siltä, että tämä työstään välitti. Ei vähättelyn sävähdystäkään, mikä olisi voinut viitata halveksuntaan ammattiaan kohtaan.
''Uskon, että te vielä onnistutte. mutta muistakaa olla rehellinen itsellenne siitä, mitä oikeasti haluatte'', hän vastasi hetken tauon päästä. Hänen äänensävynsä oli ystävällinen, ja kasvoilla oli avoin hymy, mutta jokin hänessä viestitti, että hän todellakin oli tosissaan ja halusi toisen sen ymmärtävän.

Hetken Itä-Tuuli jäi katsomaan Ilianaa silmiin, ennenkuin kumartui jälleen lusikoimaan lientä suuhunsa. Hän pureskeli pehmeän lihapalan hitaasti ja kurottautui sitten ottamaan liköörilasiaan. Samassa hän oli näkevinään Neithin väkijoukon seassa, puikkelehtimassa määrätietoisesti pöytien lomitse. Itä-Tuulen kulmat kohosivat hetkeksi hämmästyksestä, hän jo ehti ajatella toisen etsivän heitä. Nopeasti hän sai ajatuksensa kuriin ja tajusi pysäyttäneensä liikkeensä. Nopeasti hän kohotti pikarin huulilleen ja siemaisi likööriä kääntäen katseensa toisaalle. Miten olikaan mahdollista, että hän näin oli unohtunut ajattelemaan omiaan?

Hän haravoi nopeasti katseellaan väkeä salissa, muttei tavoittanut enää Neithiä. Tämän unohtaen hän laski lasin vakaasti pöydälle.
Lihaliemen ja liköörin yhdistelmä ei ollut kovin miellyttävä.

Hänen teki jo mieli lähteä. Hänen teki mieli lähteä satama Njordiin katsomaan tähtiä ja kuuta, jotka maalasivat hopeisena loistavia kuvioita meren tummaan pintaan. Hän alkoi tuntemaan ahdistusta.

''Mitä luulette, millaiset tulevat olemaan tämänvuotiset karnevaalit?'' hän kysyi ohimennen yrittäen rakentaa jotain itsensä suojaksi.

Iliana kallisti keittoastiaa hieman itsestään poispäin, haurastuneen pehmeät vihannekset valuivat keskeltä reunalle jättäen jälkeensä pienen märän juovan. Tyttö kaapaisi ne lusikkaan ja nosti sen suuhunsa. Vihannekset porkkanat, lantut, olivat jo kylmettyneet eivätkä enää suussa niin hyviltä maistuneet. Hän nielaisi, tuntui että kurkussa olisi ollut pala, joka ei ohitsensa, alas päästänyt mitään menemään. Varovaisesti hän nosti vasemman kätensä, suojasi sillä suutaan ja yskähti. Iliana nosti puvun saumaan piiloitetusta taskusta neliskanttisen valkoisen nenäliinan ja pyyhki siihen kätensä.

Seuralaiset eivät hänen sivutoimiinsa näyttäneet kiinnittävän huomiota. pöytäseuruessaa vallitsi lyhyt tauko, jolla ei kukaan sanonut sanaakaan, ei ollut kyllä tarvettakaan. Hiljaisuus oli välillä vain hyväksi. "Uskon, että te vielä onnistutte. Mutta muistakaa olla rehellinen itsellenne siitä, mitä oikeasti haluatte'' Itä-Tuuli sanoi, ilman minkäänlaista pilkkaa äänessään, joka oli lämmittävän ystävällinen. Ja tyttö jopa hymyili ystävällisesti sanojen perään. Iliana vastasi hymyyn. "Kiitos. Yritän olla rehellinen itselleni ja toivon siinä onnistuvanikin." Sanat kuullostivat typeriltä, mutta ei Iliana jaksanut siitä välittää. Oli niin mukavaa, että joku pitkästä aikaa oli aidosti ystävällinen.

Tyttö tunsi olonsa nyt hyvinkin itsevarmaksi. Hän yltyi jopa hymyilemään naapuripöydän
yksinäiselle nuorelle herralle ja ehti jo haaveilemaan siitä, että hymy olisi jotenkin vaikuttanut mieheen, mutta ei. Iliana ei huomannut naista joka istui kyllä miehen seurassa mutta oli kääntynyt juttelemaan naapuripöytänsä väelle. Nainen kääntyi ja huomasi tytön, joka oli haaveellisena jäännyt katsomaan miehen tummiin silmiin. Iliana huomasi kyllä pian naisen pistävän katseen ja käänsi itsensä kohti omaa pöytäänsä. Kuuluvasti kantoi kylmän kalskea, mutta puhdas naisen ääni heidänkin pöytäänsä. "kaikenlaista sakkia sinunkin perään haaveilee, toivotonta. Poskille kohosi pieni häpeän puna ja Iliana painoi katseen tyhjään keittoastiaan.

''Mitä luulette, millaiset tulevat olemaan tämänvuotiset karnevaalit?'' Itä-Tuuli tuntui kysyvän tämän kuin ohimennen, väliinpitämättömästi. Oli varmaankin jo sulkeutunut takaisin aatelisnaisen rauhalliseen ulkokuoreen. Iliana nojasi päällään oikeaan käteen jonka kyynärpään oli huolimattomasti asettanut pöydälle, mutta tajusi sen pian ja laski häpeillen käden lepäämään syliin, vasemman käden viereen. "Uskon että ihan mukavat, osa meistä - Iliana ei voinnut olla vilkaisematta pistävästi Georgianaan - aasoistahan on ollut todella innokkaasti mukana järjestelyissä ja esiintyjien etsimisessä.. Mukaanlukien eräs ystävättäreni." Viimeisen lauseen Iliana keksi itse. Hänellä ei monen monta ystävää ollut ja ne harvat jotka hän omisti eivät todellakaan päässeet mukaan karnevaalien järjestelyihin, mutta pitihän hänen nyt jotain keksiä että kuullosti tietävän asioista, joita Aasojen kilta piti tärkeänä.

Serag oli syömässä ruokansa loppuu ennen kuin Neiht tuli kysymään jotakin. Mies käänsi päänsä naista kohti ja ystävälisesti sanoi myöntävästi. Kuitenkin hän sanoi odottaisi hetken kun piti viedä astiat pesuun. Noustuessa pois pöydästä ja lautanen kädessä. Hä asteli keitiöön viemään omat likaiset astiat. Nopeasti Serag tuli pois keitiöstä ja asteli neihtin vieressä pää ovesta ylös.
" Nyt voit kysyy minkä halusit kysyä minulta. " Serag sanoi ja eikä yhtään yrittänyt painostaa naisen sanomista, mutta uteliaalla ilme oli, kun halusi tietää.

Georgiana huomasi Neihtin tulevan uudestaan ja astelleen heidän tarjoilijan luokse. ivallisesti katsoi häntä, mutta käänsi katseensa takaisin kahden muun naisen seuraan. Ilme oli ehtynyt vaihtua normaaliksi.
Nainen huomasi Iilinan pistävän katseen kun puhui karnevaaleista ja miten vastaili Itä-Tuuleen vastauksi.
" Joka vuosi on samanlainen, mutta on kuitenkin erilainen tunelma. Mitä karnevaalit oikein vievät. "
Niin Georgiana sanoi omalla mieli piteellä, mutta lauseessa oli myös hieman tylsyydetsä, kun karnevaalit ei oikein innostanut naista, vaikka saisi tansia. Jonkin lainen muu asia painoi sitä, mutta ei kertonut sanalla ja eikä ilmeellä.

" Niin, kun sanoit, mitä se nyt oli.. Että jouduit minun takiani tänne tarjoilijaksi, niin mitä tarkoitit sillä? ajattelin kysyä, kun huomasin että en oikein ymmärtänyt sitä mitä sanoit." Neith sanoi.

Moni ihminen tuijotti häntä, sillä hänellä oli päällään soturimainen asu ja soturin uraa ei naisilla ollut usein. Neith katsoi Seragia odotavaan sävyyn. Hänestä Serag oli hieman kummallinen (ei pahalla.) Häntä ihmetytti miehen ihmeelliset taidot..

" Niin ja siitä taistelusta, silloin yöllä, kun osoitit taitosi. Minä en luovuttanut, muista se." Neith sanoi päättäväisesti laittaen kädet lanteilleen.

"Ja vielä, oletko saanut potkut töistä? Vai saitko vielä jatkaa? Tarkoitan silloin kun taistelimme, niin et päässyt hoitamaan töistäsi.." Neith tiuskaisi hieman myötätuntoa tuntien miestä kohtaan. Hän halusi tietää asiasta, jotta voisi kenties pyytää anteeksi tältä.

Itä-Tuuli kallisti pohtivasti päätään hieman vasemmalle Ilianan vastattua hänen karnevaalikysymykseensä. Tämänkö ystävä ollut mukana karnevaaleja järjestelemässä? Itä-Tuuli epäili. Mutta antoi nyt tyttörukan olla. Hän ei voinut väittää ymmärtävänsä sitä, miten jotkut saattoivat valehdella päästäkseen parempaan suosioon. Ehkä se johtui hänestä, hän kun oli niin hehkeä ja ylväs...
Itä-Tuuli hymyili peitellysti ajatuksilleen. Hän ymmärsi itsekin imartelevansa itseään, mutta jätti tämän huomion omaan arvoonsa muitta mutkitta.
Georgianakin kertoi oman näkemyksensä karnevaaleista. Miten tämä saattoi vähätellä Payonin näyttävimpiä juhlia noin kevytkenkäisesti?

Itä-Tuuli tirskahti hyväntuulisen tyttömäisesti, nostaen sormenpäänsä nopeasti huulilleen ja hymyillen salaperäisesti kohti lähes täyttä keittolautastaan. Hän onnistui hyvin saamaan sen näyttämään siltä, kuin olisi naurahtanut jollekkin huvittavalle, satunnaiselle ajatukselleen.
Hän kohottiavoimen huvittuneen katseensa Georgianaan.
''vaikutatte varsin synkältä henkilöltä, en tarkoita pahalla. Uskallan väittää, etteivät tällaiset värikkäät tapahtumat ole aivan teidänlaisianne varten'', hän sanoi vertaillen katseellaan naisen tummaa asua ja tummaksi ehostettuja silmiä hymyillen samalla silmiinpistävän ystävälliesti, kuin olisi antanut naiselle hyvänkin neuvon. Häntä vain häiritsi se, miten tuo nainen onnistui pelkällä läsnäolollaan pilaamaan mukavan illan tunnelman tyystin.

Iliana käänsi katseensa kohti Itä-Tuulta, odottaen että tämä jotain omaan kysymykseensä kommentoisi. Mutta sitten toi Georgianakin omia ajatuksiaan esille. Se yllätti Ilianan, koska tyttö ei aiemmin ollut osoittanut ollenkaan kiinnostusta heidän keskustelulleen, tai edes seuralla, ja jos Iliana olisi vastausta odottanut, hän olisi luullut ajatuksien olevan läpeensä pessimistiset, mutta ei, niihin oli eksynyt jopa hieman odottavaa sävyä, kaiken rauhallisuuden ja kyllästyneisyyden taakse.

" Vaikutatte varsin synkältä henkilöltä, en tarkoita pahalla. Uskallan väittää, etteivät tällaiset värikkäät tapahtumat ole aivan teidänlaisianne varten. " Itä-Tuuli kommentoi aivan yllättäen, huvittunut katse kohotettuna Georgianaan. " Olen jokseenkin samaa mieltä. En osaisi teitä kuvitella iloisen juhlaväen keskellä, paitsi ehkä.." Lause jäi ikävän vihjailevasti kesken. Omatuntoa rupesi soimaamaan. Vaikka hän ei ollut lausetta jatkanut loppuun, hän uskoi naisten jo ymmärtäneen mitä hän tarkoitti. Poskipäät punertuivat kevyesti, vaikkakaan sitä ei puuterin ja kaiken ehostuksen takaa nähnytkään. Mutta kasvoilta näkyi kuitenkin aito häpeä, jota hän sisällään koki. Mikä oikeus hänellä oli päätellä toisen ulkonäöstä minkälaista ammattia tämä harjoitti ? Entä mistä hän oli saannut luvan vielä piikittelyynkin ? Tyttö yritti kuitenkin vielä epätoivoisesti korjata tilannetta. " Vaikka toisaalta, olethan sinä täälläkin." Yritys ei ollut onnistunut.

Mies nyökytteli päätään.
" No yritin sanoa sinulle niin, kun jouduin tänne tarjoiliaksi kun sinä iltana jäin sinun luoksesi. Myöhästyi töistä ja enkä saanut pomon pääntä pyörälle. Enkä ole ikinä joutunut olla tarjoilija, varsinkin jotkut katsovat minua ällöttävästi ja melkein olen ruuat asiakkaan päälle. " Serag sanoi.
Niin hän oli kertonut Neihtille lyhyesti ja samalla toivoi, että hän ymmärtäisi.
" Juu juu. Et antanut periksi. Ymmmärrän ja enkä saanut laisinkaan potkua vaan lisä tuntia töitä tarjoilina." Hän sanoi.
Vaalean sinisillä hän katsoi naista, joka oli hieman masentunut.
" Ei se ole kuoleman vakavaa. Minä pelästyin, että oli sanonut jotain väärin, kun ryntäsit salaman nopeasti pois." Mie sanoi.

Georgiana tummat silmät kääntyivät Itä-Tuulen puoleen, kun hän sanoi hänelle.
" Varmaakin niin, mutta minä pidän ihan omasta vaatetuksesta. E ole minun vikani jos kukaan muu ei pidä vaatetuksestani. " Nainen sanoi kylmänä.
" Se on kylläkin ihan totta. Karnevaalit eivät ole tarkoitettu demoineille, kuin haltioille. " Georgiana sanoi kylmästi myös Ilinalle.
Silmät olivat jo kääntynyt Ilinan silmiin. Kasvoilla oli pieni hymy, mutta se hyytyi nopeasti. Hän oli tilannut saman laisen annoksen.

"Älä huoli, et sanonut mitään väärin, en minä pahastu jos joku mies tulee puhumaan jotain ihme juttuja korvaani." Neith sanoi hymyillen. "No, kun nyt olet tarjoilijana opit varmaankin uusia asioita." Neith sanoi hymyillen. "Vaikka kyllähän sinä osaat jo kaikenlaista." Hän korjasi, sillä hän ei halunnut loukata Seragia, sillä kyllähän Serag osasi paljonkin kuten nostella naisia ilmaan hiuksistaan.

"Ihmeellistä, yleensä vihaan vaaneja ylikaiken, mutta sinä olet erilainen, sillä et varasta mitään, ainakaan vielä." Neith totesi hilpeänä. Hän katseli kaikkia ihania pukuja joita Kartanossa olevilla Aasoilla oli. Ne oliva niin kauniita. Voikunpa minullakin olisi joskus tuollainen. Neith ajatteli ihastuksissaan.

Nopeasti hän kuitenkin palasi unelmistaan maan pinnalle. Hänhän oli vain soturi, eikä saanut kunnon palkkaakaan kun ei ollut napannut yhtäkään roistoa. Eikä hänen pomoaankaan ilahduttaisi Neithin vaani ystävä. No ilta oli kuitenkin jo aika pitkällä ja kellokin lähestyi kymmentä. Neith oli jo tovin seissyt hiljaa. Nyt olikin jo aika aloittaa uusi puheenaihe.

"No, toivottavasti pärjäät tarjoilijana. Ja voinhan minä jäädä tänne joksikin aikaa. Voidaan jutella lisää, jos suinkin ehdit." Neith sanoi ja etsiskeli pöytää katsellaan, mutta oli kuitenkin valmis lähtemään, jos Serag ei haluaisi hänen jäävän.

//Anteeksi kauheasti vastaukseni viivästyminen >.<'' //

Itä-Tuuli vilkaisi kulmat kohoten Ilianaan.
"Olen jokseenkin samaa mieltä. En osaisi teitä kuvitella iloisen juhlaväen keskellä, paitsi ehkä.." tämä aloitti, mutta hiljeni sitten. Ilmeisesti alkoi omatunto soimaamaan. Itä-Tuuli käänsi silmiään huomaamattomasti pyöräyttäen katseensa jälleen Georgianaan. Hän piti Ilianaa heikkona, mutta oli myös hieman otettu siitä, että tämä oli hänen kanssaan samaa mieltä niin monessa asiassa. Hän tunsi jonkinlaista suojelunhalua tätä kohtaan.
"Vaikka toisaalta, olethan sinä täälläkin'', tyttö yriti korjata kömmähdyksensä. Tökerö yritys, joka kuvasti vain sitä, miten tämä oli sanomisistaan pahoillaan. Itä-Tuuli kiersi sirosti sormensa pikarinsa ympärille ja nosti sen huulilleen. Tämä kaikki ärsytti häntä. Hänen pitäisi päästä satamaan. Häntä ahdisti tämä väenpaljous.

"Varmaakin niin, mutta minä pidän ihan omasta vaatetuksesta. E ole minun vikani jos kukaan muu ei pidä vaatetuksestani'', Georgiana sanoi katsoen Itä-Tuuleen. Hän hymähti huvittuneesti. Ilmeisesti nainen oli huomannut pienen pilkan hänen sanoissaan. Tosin, ensivaikutelma oli hänen mielestään tärkeä, ,ikä georgiana ollut siinä onnistunut.

"Se on kylläkin ihan totta. Karnevaalit eivät ole tarkoitettu demoineille, kuin haltioille,'' Georgiana sanoi vielä kääntyen Ilianaan päin. Itä-Tuulen silmät laajenivat hetkeksi hämmästyksestä. Oliko nainen demoni? Se ei olisi mikään ihme. Hänen kasvoilleen laskeutui synkkä ja kova naamio.

Hän laski pikarin vakaasti takaisin pöydälle ja työnsi varovasti tuoliaan hieman taaksepäin.
''Anteeksi, mutta minulla alkaa jo olla kiire erääseen tapaamiseen'', hän sanoi tyynellä äänellä ja nousi. Hän suoristi mekkonsa helman ryppyjä pikaisilla kädenliikkeillä ja astui varovasti väljemmille vesille tuolin ja pöydän välistä. Georgianaan katsomatta hän loi pikaisen hymyn Ilianalle.
''Toivon, että tapaamme vielä'', hän sanoi ystävällisesti ja lähti etsimään tarjoilijaa.

Itä-Tuulen kasvoilla oli kireä ilme, kun hän lopulta oli päässyt ulos Freijasta. Hänen kaikki mukana olleet rahansa olivat huvenneet likööriin ja keittoon, joihin kumpaankaan hän tuskin oli koskenut. Hän suuntasi pikaiset askeleensa kohti satamaa.

//Kiitoksia peliseurasta kaikille ^^ //

Iliana olisi varmaankin kutistunut Georgianan katseen alla, mutta Itä-Tuuli vain katsoi rohkeasti takaisin. Joillakin oli mahdollisuus olla niin itsevarmoja, joidenkin, kuten Ilianan, kohdalla se ei vain käynnyt. Hänellä ei ollut mitään mitä siihen vaadittiin. "Varmaakin niin, mutta minä pidän ihan omasta vaatetuksesta. Ei ole minun vikani jos kukaan muu ei pidä vaatetuksestani. " Itä-Tuuli vain hymähti Georgianan sanoille.

"Se on kylläkin ihan totta. Karnevaalit eivät ole tarkoitettu demoineille, kuin haltioille.'' Georgiana sanoi katse hänessä, huulilla oli pieni hymy, mutta siitä ei saannut selvää oliko se tarkoitettu ystävälliseksi. Ilianan huulet raottuivat hieman ja suu muotoutui pyöreän hämmästyneeksi. "Olet siis demoni ? " Iliana esitti kysymyksen varovaiseen sävyyn. Oikestaan koko kysymys oli turha, mutta tyttö ei keksinyt muuta sanottavaa.

''Anteeksi, mutta minulla alkaa jo olla kiire erääseen tapaamiseen'' Itä-Tuuli työnsi tuoliaan varovaisesti taaksepäin ja oikoi helmansa ryppyjä pikaisesti. Ennen kun nainen poistui pöydästä hän osoitti Ilianalle vielä pienen hymyn siivittämänä muutamia sanoja. ''Toivon, että tapaamme vielä'' vaikka ei hän pitänytkään siitä, että nainen jätti hänet kahde kesken demonin kanssa, ei hän voinnut olla hymyilemättä takaisin. Hän ihaili Itä-Tuulia ja oli iloinen sanoista.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Iliana totesi varovaisesti "En ole kyllä itsekkään haltia, olen ihminen." Tutkivasti hän katsoi vastapäätä istuvan naisen kasvoja, mutta oli valmiina kääntämään katseensa pois, jos se eksyisi katsomaan naista suoraan silmiin.

Georgiana ei myös kään katso tarkemmin Itä-Tuulen lähtöä pois pöydästä. Hän tunsi Ilinan olevan hieman peloissaan, kun itä-Tuulen lähdettyä pöydästä.
" Eikö asiuni kerro, että minä olen demoni. " nainen sanoi osittain iloisesti.
" Vai että ihminen. Eikö ihmisten pitäisi pelätä demoneita? " Georgiana kysyi uteliaasti.
Hän oli kuitenkin hieman varovainen, kun Ilina oli pelästyneet näköinen hänen suhteensa.

" Kyllä siinä oppii jotakin kaiken laista. Ehkä siinä oppii uusia tekniikoita. Enkuitenkaan haluaisi olla tarjoilija hommissa. " Serag sanoi, kun hän vihasi osittain tarjoilijan hommia.
mies hymyili kuitenkin iloisesti Neihtille, että saa olla hänen seurassaan. Muutenkin Serag tunsi itsensä turvalisesksi naisen kanssa ja se oli Neiht.
" Olen kuitenkin syntyessään assaa, mutta minä voin kuitenkin autaa sinua nappaamaa rosvoja. Mitä tietoa haluat, mutta tietekin riippu asiasta? En halua, että tiedot tulevat minusta. muuten joudun taas liriin. " Serag sanoi.
Hän huomasi, että neiht tahtoi puheen aihetta.
" Kyllä minä ehdin sinun kanssa aina jutella, mutta toinen asia on vaan haluatko sinä jutella minun kanssani? " Serag sanoi
Serag huomasi miten epä kohteliaasti hieman sanoi neidille, mutta kuitenkin hän hymyiöli iloissaan Neihtille.

"no sinun varmaan pitää jatkaa hommia, joten menen istumaan tuohon pöytään." NEith sanoi osoittaen lähellä olevaa pöytää.
Hän käveli pöydän luokse ja istuutui tuolille. Hän otti käteensä ruokalistan ja selaili siellä olevia ruokia ja juomia. Hän ei osannut päättää. Tänään Neith oli saanut palkkansa, joka oli aika pieni, joten ihan kaikkeen ei ollut varaa ja Neith halusi muutenkni säästää rahojaan varmuuden vuoksi.

Hän istui pöydässä hiljaa katsellen uudestaan ympärilleen. Neith ei oollut tottunut olemana tällaisessa paikassa. Neith laittoi Contadorin syliinsä. Hän ei halunnut laittaa sitä pöydälle,s illä Contador saattaisi pelästyä tämmöisen ihmisjoukon keskellä.
Neith silitteli sitä varovasti.

"Eikö asuni kerro, että minä olen demoni. " Ääni oli huvittunut ja hieman iloinenkinkin sävyltään. Iliana veti kastanjanruskean hiuskiehkuran korvan taakse etusormellaan ja katsoi
hämmästyneesti naista kulmiensa alta. Mielellään olisi loksauttanut suunsa taas auki, mutta sitä ei sentään viitsinyt tehdä. Häntä hämmästytti, miten nainen pystyi puhumaan hänelle kohteliaasti, vaikka hän itse oli unohtanut äsken kohteliaisuuden aivan täysin. Varovasti hän uskaltautui kohottamaan hymyn toiseen suupieleen, enempään ei pystynyt. " Ehkäpä se hiukan siihen viittaa, vaikka en kyllä demoneita sen lähemmin tunnekkaan, että asusta osaisin jo päätellä, kuka on heitä." Ehkä kommentti, saattoi sanoiltaan olla hieman töykeä, mutta äänenväsystä jo kuuli ettei se ollut tarkoitus.

"Vai että ihminen. Eikö ihmisten pitäisi pelätä demoneita?" Ohimennen esitetty utelias kysymys osui oikeaan. Hän suhtautui seuralaiseensa pelokkaasti, ei vain tohtinut tunnustaa sitä. " Eeenn minä ainakaan sinua pelkää. " Naurahdus lauseen perään oli kuin pelkkää epätoivoista vikinää. " Tai ehkä sittenkin pelkään. " Nauruun levittäytynyt suu vetäytyi vinoon hymyyn. Iliana oli yrittänyt huijata itseään, sekä vastapuolta, mutta tiesi kyllä hyvin että pelkäsi ja oli tyytyväinen, että pystyi tunnustamaan sen ääneen. Hän Ymmärsi Georgianan sen jo aiemmin vaistonneen.

Georgiana huomasi naisen sanat. Ilinan nauru sai muutkin katsomaan hetken sitä.
" En kylläkään tarkoittanut itseäni, mutta onhan niitä hirveitäkin demoineita. Sellaisia mitä haluavat, jos he eivät saa mitä haluaa siltä henkilöltä saa hän perään pahan kirouksen. " Georgiana sanoi.
Sanoissa oli osa omasta kokemustaan, mutta ei näyttänyt sitä laisinkaan.
" Anteeksi, mutta varmaakin te tunsitte Itä-Tuuleen paremmin? Miksi hän lähti niin kiireellä? nainen kysyi naiselta.

" Ei minulla ole niin kiirettä vaikka näkyynkin niin." Serag sanoi.
Sinihiuksinen mies asteli neihtin vieressä ja auttoi tuolin kanssa. Hän antoi ruokalista hänelle. Hymy oli todella iloinen.
" frettisi on myös täälä. Pid hieman piilossa, ettei vanhat rouvat ala huutaa kammosta ja joudun taas ongelmiin. Serag sanoi.
Häntä hävetti sanoa taas ongelmiin. Ilmeessä se huomautui pienesti. Annettua Neihtin miettiä Serag tuli kysymään miä neiti haluaisi tilata.
" Mitä saisi neidille olla? Vai mietittekö vielä? " Serag kysyi kauniisti ja kohteliaasti.

"hmm, voisin ottaa sitruunavettä." Neith sanoi. "Ja voinhan laittaa Contadorin kaulani ympärille, niin muut luulevat sen olevan kallis huivi.." Neith jatkoi päättäen kuitenkin pitää Contaodrin sylissään.

Neith odotti juomaansa. Hänellä alkoi olla jo kova jano, mutta minkäs sille voi jos juoma ei tule toivottuun aikaan. Neith haukotteli hieman, sillä oli jo aika myöhä. Ensi yönä hän ei valvoisi näin pitkään.

//anteeksi tuli taas näi lyhyt, kun inpis loppuu//

Iliana tunsi, että muidenkin kuin georgianan katse oli häneen kiinnittynyt. Ehkä hän oli nauranut hieman liian kovaa ja hieman liian tekohilpeästi.

" En kylläkään tarkoittanut itseäni, mutta onhan niitä hirveitäkin demoineita. Sellaisia mitä haluavat, jos he eivät saa mitä haluaa siltä henkilöltä saa hän perään pahan kirouksen. "
Nainen kuullosti loukkaantuneilta ja hänellä oli oikeuskin. Iliana ei ollut valinnut sanojaan liian tarkoin, vaikka oli tyytyväinen siitä että uskalsi tunnustaa pelkäävänsä seuralaistaan hivenen. " Niinhän heitä on, mutta en kovinkaan usein liiku sen kaltaisessa seurassa." taaskin sanat olivat hieman tökeröitä, ei huolellisia.

"Anteeksi, mutta varmaakin te tunsitte Itä-Tuuleen paremmin? Miksi hän lähti niin kiireellä?" Georgiana kysyi häneltä. Iliana katsoi naista varovaisesti, varsin hyvin hän tiesi vastauksen, itsekkin oli aikeissa lähteä, mutta ei kuitenkaan viitsinyt pahoittaa toisen mieltä, lausumalla julki arvelukset. " En neitiä sen läheisemmin tuntenut, täällä hän vasta seuraani liittyi. En ollenkaan tiedä.." Tyttö kohautti olkapäitään hämmentyneenä.

" Anteeksi, mutta minunkin on kyllä aika nyt lähteä. Huomenna olen mestarin kanssa lähdössä aikaisin erään asiakkaan luokse, jolla on jotain ongelmia.." Iliana kurtisti kulmiaan miettiessään miten jatkaa " .. Kirouksen kanssa ! Hän tarvii mestarin apua ja mestari on apulaista vailla." Iliana hymyili ystävällisesti. Töytäisi tuolin altaan taaksepäin ja nousi seisaalteen. " Kiitos kuitenkin seurasta." Hän hymyili edelleen, nyt hymystä oli erotettavissa pientä jäykkyyttä. Iliana oikoi pukunsa helmaa asetteli hiuksiaan paremmin ja katsoi sitten väkijoukkoon.

Juhlaväen läpi oli vaikea mennä, mutta vihdoin tyttö pääsi eteisaulaan. Vielläkin oli väkeä tulossa sisään. Iliana tunki päättäväisesti tästäkin joukosta ja pian oli päässyt jo ulos pimeään yöhön.

Serag hymyili Neihtille ja toi hetken päästä neidille tillaamansa juoman.
" Tässä olisi Condatorille pari palaa purtava. " Serag sanoi.
Hän oli tuonnut fretille erikoisen ja nopean valmistaa ruoka anoksen. Se oli ihan Seragin tekemä, kun keittiössä ei saa valmistaa eläimille ruokaa.

" En minäkään liikui kaikkien demonien kanssa ja se on ihan ymmärrettävää. " Georgiana sanoi.
Hän oli osittain vadellut äskeisessä lausessaan ja osa oli totta mitä hän sanoi Ilinalle. Yllätys oli naiselle, että Ilina ei ollutkaan tuntenut niin hyvin Itä-Tuulta mitä oli luulut.
" Vai niin. Kun te tulitte niin hyvin toimeen. Silmät ovat nähtäneet hieman valehdellut. " Georgiana sanoi lempeästi ja samalla seurailli Ilinan liikeitä.
Musta hiuksinen nainen ihmetteli hänen lähtöä, varmaakin hän oli pelottanut pois tieltää, vaikka oli hyvä syys nousta pois ja lähteä.
" Voihan harmi, mutta ihan ymmärettävää. Oli kiva tutustua sinuun hieman tässä ajassa. Toivottavasti Kirous saadaan kuriin. " Georgiana sanoi ystävällisesti takaisin.
Georgiana yllättyi aika paljon Ilinan lähtöön, mutta hän toivotteli omasta mielestää onnea kirouksen mestästykseen. Ennenmäkseen häntä jäi harmittaa, kun olisi halunnut tietää ennemän hänen mestaristaa, kun oli ottanut sen puheeksi lopussa.

Serag huomasi tilanteen. Hänet heti pasitettiin sanomaan yhdelle asikaalle siirtymään tämän naisen viereen tilan puutteeksi. Vaikka tämä ravintola oli todella hienostunut. he eivät voinneet parhaita asiakkaita jonottmaan vuoroonsa pöytään.
" Neiht minä olen pahoillani, mutta sinun täytyy siirtyä tuon naisen viereen. " Serag sanoi ystävällisesti ystävälleen.
Hän oli valmiina auttamaan tavaroiden kuskaamisessa. Vaikkei uskoisi siitä asiasta. Muut tarjoilijat siivoili osan Georgiana pöytää missä hän istui ja Neihtin pöytää missä hän istuikin.

"Kiitos paljon Serag." Neith vastasi tälle hymyillen, ja Contadorkin kiitti omalla tavallaan Seragia ruoasta. "Meidän pitää varmaan kohta lähteä Contadorin kanssa.." Neith sanoi Seragille. Neith hörppäsi ison kulauksen lasistaan, ja Contador söi ruokaansa hiljaa Neithin sylissä, erittäin kiitollisena.

Serag oli mielissään kun hän sai auttaa. Hän kylläkin hieman tuli surulliseksi, mutta einäyttänyt laisinkaan katseessa.
" Ymmäärrän ihan hyvin. " Serag sanoi pienesti alakuloiselta.
Katse siirtyi mistä ihmisätulikin. Hän hymyili kuitenkin pienelle fretille.

Neith oli juonut juomansa loppuun ja odotteli, että Contador saisi syötyä ruokansa. Kun Contador oli syönyt ruokansa loppuun, se hypähti Neithin harteille ja näytteli huivia. " Me lähdemmekin nyt." Neith sanoi ja nousi pöydästä. Hän halasi Seragia ja lähti kävelemään ovelle päin. " Hei sitten!" Hän huudahti, kääntäen päänsä Seragiin päin.

Kun Neith pääsi ulos Contador hyppäsi pois hänen harteiltaan ja venytteli vähän. Sitten se siirtyi Neithin vierelle kävelemään ja seurasi tätä kotiin saakka.

Serag nyökkäsi hänell ja hymyili. Kun hän alkoi siivoamaan pöytää hän yllättyi neihtin halauksesta. Hänelle se oli ensimmäinen, vaikka se oli pieni hetki hän punastui tyystin. Serag oli todella tunteekas puoli vampyyri.
"Nähdään jossakin. Hyviä jatkoja. " Serag sanoi.
Hän hymyili kummallekin. Hymyillyttyä hän alkoi siivoamaan jäljet, ettei tule piiskaa pomolta.


Georgiana häipyi vaivihkaa maksamatta ruoka laskuaan.