Sielluiden mailma

//Nighty tänne kaivattaisiin, muutkin voivaat tulla mukaan//

Vaalean hiuksinen nainen asteli reipaan oloisesti eteen päin. Hän oli astunut kuoleiden mailmaan ainakin hän näki niin. Vaalea ihoinen ja samoin iho ja veete asuste. Nainen näki silmillään monta ja erilaista sielu, jotka harvat näkivät. Vaalea hiuksinen nainen ei ole ikinä nähnyt tällaista ennnen, vaikka oli käynnyt monessa eri hautaus paikassa. Lintujen ääni ei kuulunut laisinkaan, jos ei luetella petolintujen rääkkymistä. Lintujen rääkkymisen ääni ei oikein tuntunut mukavalta naisen mielestä. Hän katsoi reipaan tahtoisena sieluja.
Monet henkilöt ihmettelisivät mitä toi nainen oikein puhuu. Edessään he näkivät naisen, joka puhui todella vaikeen kuuloista murretta. Naisen puheesta ei saanut paljoakaan mitään kiinni. Sen sijaan hän oli istunut hautakivelle ja niin kuin puhuisi haudassa olelleelle henkilölle. Kuitenkin Nainen puhui sieluiden kanssa.

//sori, että kesti hiukan.//

Hän ei tiennyt miksi aina tuli tänne. Yuri harhaili pitkin hautausmaata. Joka kerta täältä lähtiessään hän päätti ettei palaisi takaisin, mutta silti hän tuli.
Hautausmaat saivat aina yurin haikeaksi ja hieman katkeraksikin. Hän tiesi, että osa tämän kalmiston väestä oli joutunut tänne hänen takiaan. Yuri ei pitänyt tappamisesta ja olikin aina paitsi kerran tappanut vain pakon edessä. Kai tänne tuleminen oli jonkinlainen anteeksipyyntö vainajille.

Yuri huomasi ettei ollut yksin. Paikalla oli joitain, jotka olivat tulleet tervehtimään edesmenneitä sukulaisiaan. Ja sitten oli vielä vaaleahiuksinen nainen. Nainen ei oikeastaan näyttänyt tekevän mitään muuta kuin istuvan hautakivellä ja puhuvan. Yuri ei havainnut ketään, jolle nainen olisi voinut puhua ja kietoi takkinsa vanhasta tottumuksesta tiukemmin ympärilleen ja varmisti hihojen peittävän kyynärvarret. Yuri ei uskonut kenekään tarkkailevan itseään, mutta tuskin nainen yksinkään puhui. Ehkä nainen puhui jollekkin haudassa olevalle rakkaalleen. Yuri oli kuullut liikaa hengistä, jotka liikkuivat kuoleman jälkeen, että olisi voinut sanoa ettei uskoinut niihin.
Yuri käveli hiljaa naisen luo ja tervehti. ''Hei.''

Nainen oli keskittynyt todella paljon puhumaan kuoleiden sielusten kanssa. Niille pystyi puhumaan mitä vaan. He eivät pystyneet kertomaan eläville asijoita, jos ei ole samanlaista lahjakkuutta kuin hänellä. Pienesti ja välillä naureskeli omissa oloissaan istuen hautakivellä. Keskyttyminen sai naisen säikähtämään, kun hännen eteensä tuli henkilö ja sanoi hänelle. hei.
" Hei! " Nainen sanoi automaatisesti.
Vaalean harmaat silmät kääntyivät katsomaan edessä olevaa henkilöä. Silmät eivät kuitenkaan sanonnut mihin kohtaan hän katsoi. Pystyi vai arvailemaan mihin nainen katsoi. Nainen oli reipaan oleinen ja sanoi hiljaa " Puhutaan myöhemmin. "
Sanominen ei ollut edessä olevalle henkilölle vaan kuolelle sielulle tai no puoli kuolleelle.

Nainen vastasi Yurin tervehdykseen ja käänsi katseensa. Naisella oli vaalean harmaat silmät ja hänen katseessaan oli jotain outoa Yuri ei vain keksinyt mitä.
" Puhutaan myöhemmin. " Nainen sanoi hiljaa. Yuri kummastui hänellekkö nainen puhui? Yuri ei ollut aivan varma. Yuri päätti esittää ettei ollut kuullut mitä nainen sanoi siltä varalta, että kyseinen kommentti oli tarkoitettu hänelle.
''Tuota hei. Minun nimeni on Yuri. Tuota saanko kysyä mitä sinä teet? En halua olla epäkohtelias, mutta huomasin, että puhut jollekulle enkä näe keskustelukumppaniasi. Puhutko sinä hengille tai jotain? Olen kuullut kaikkea manaajista ja vastaavista.'' Yuri laverteli iloisesti. Häntä oli haukuttu usein uteliaaksi, eikä hän voinut tuolle luonteenpiirteelle mitään. Omasta mielestään Yuri oli vain tiedonhaluinen.

Valko hiuksinen nainen katsoi edessä olevaa Yoria.
" Minä olen Aleina. " Nainen oli esitellyt itsensä.
Yorin puhutukseen jälkeen hän oli esittäytynyt itsensä, mutta ei ole vastannut Yorin kysymyksiin.
" Niin minä puhunkin. Minä en ole manaaja tai sen vastaava. olen alkemisti, joka pystyy puhumaan kuolleiden sielujen kanssa ja näkemään heidät. Minun tehtäväni on etsiä kuolleiden sielujen kohtalo ja miksi he kuolivat, että pystyisivät mennä ikuiseen lepoon. Toivon, että ymmärrät jotakin mitä minä puhuin sinnulle, vaikka uskon, että sinä et uskoisi mitä minä sanoin sinulle. " Aleina vastasi.
Hän hymyili lempeästi.

//Tota hahmon nimi on kyllä Yuri.//

Yuri kuunteli naisen selitystä kyvystään. Yuri kallisti päätään ja hymyili. ''Kyllä minä uskon. Tämä maailma on muutenkin niin kumma, että miksei voisi olla olemassa henkilöä, joka osaa puhua kuolleille.'' Yuri totesi.
Yuri vilkaisi ympärilleen ja istahti sitten maahan, varmistaen, ettei istunut haudan päällä. ''Onko se hauskaa? Siis se hengille puhuminen? Mitä ne oikein kertovat sinulle?'' Yuri jatkoi utelemistaan.
''Tarvitsetko jotain esinettä saadaksesi yhteyden henkiin? Mitä muut sanovat kyvystäsi? Oletko ainoa laatuasi?''
Yuri katseli vilpitömän uteliaana tuota erikoista naista.

Aleina otti asian erilaiselta kannalta mitä hän oletti. Hän kuuteli rauhallisena mitä Yuri sanoi hänelle. Nainen kuitenkin ihmetteli, että Yuri otti asian helpoimmalta kannalta, eikä joutunut selittämään vielä tarkemmin. Samalla hän oli oikeassa kaupungissa asusti erilaisia henkilöillä, joilla oli omia ihmeelisiä kykyitä. Itse hänellä oli myös oman laatuinen kyky ja harvat tietävät, että hän näkee kuoleita sieluja.

Yuri alkoi kysellä ja Aleina ei oikein ehtinyt vastata hänen henkilön kysymykseen. Mielellään hän vastaisi Yurin kysymyksiin, mutta tuntuisi siltä, että hän ei saisi omaa puhe vuoroa.
" Välillä on hauskaa puhua heidän kanssa. Välillä saattaa hieman nolottaa, kun kukaa ei näe heitä ja kuule. Varmaakin ihmettelevät kenellä hän oikein puhuu. " Hän vastaili.
Hän pienesti nauraili, kunnes vastaili mielellään Yurin kysymyksiin.

" Olen varmaakin omaa laatuani, kun en ole muiden huomaavan saman laiseen taitoon. Esineitä minulle ei tarvitse, kuin oma näkö ja kuuloni. Nytkin sinun takanasi on pieni tyttö, joka katsoo ihaillen sinua, jostakin syystä. En ole puhunnut paljon kenenkään kanssa tästä asiasta. " Aleina sanoi, mutta hän ei kuitenkaan sanonnut mitä sielut puhuivat hänelle.

Oman aiheen hieman keskittyä. Aleina halusi tietää hieman enemmän lähettyvällä olevalla henkilöstä.
" Sinä et ole myöskään tavallinen asukas? " Nainen kysyi hellästi.

Kuunteli Aleinan vastauksia pää kallellaan. Kun hän mainitsi pienen tytön Yuri pyörähti ympäri, mutta ei tietenkään nähnyt ketään. Yuri kääntyi takaisin Aleinaan päin. ''Heipä hei sinullekkin kuka oletkaan Yuri huikkasi sinne päin missä oletti tytön hengen seisovan.
Sitten Yuri kuuli Aleinan kysymyksen. " Sinä et ole myöskään tavallinen asukas? " Nainen sanoi. Yuri katsoi Aleinaan purren huultaan, sukien mustia hiuksiaan ja mietti voisiko luottaa naiseen. Mutta toisaalta olihan nainen paljastanut hänelle kykynsä, joten miksei hänkin voisi kertoa itsestään Aleinalle.
''En minä nyt niin harvinainenkaan asukas Payonissa ole. Monet eivät vain pidä kaltaisistani. Olen nimittäin demoni.'' Yuri sanoi riisuen takkinsa ja näin paljastaen sen peittämät terävät kivisiiven tyngät kyynärvarsissaan.
''Mutta älä pelkää minä en ole paha taikka vaarallinen, niinkuin demoneista yleensä oletetaan. Olen vain pieni kivisiipi, jolla on arveluttava ja ikävä menneisyys. Nykyisyys on tosin varsin mukava.'' Yuri sanoi hymyillen. ''Olen nimittäin kauppias.'' Yuri ilmoitti iloisesti. ''Ja niitä harvoja kivisiipiä, jotka liikkuvat välillä välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Joskus tosin sitä vaistomaisesti piilottaa demonivereen viittaavat merkit, sillä on henkilöitä, jotka eivät ikinä tajua, että kaikki demonit eivät ole pahoja.''

Pieni tyttö katsoi Yuria ihaillen, jonka ainoastaan Aleina näki. Hellä sipaisu yrin selkään tyttö sanoi olemassa olonsa. Jotkut mitä Aleina oli kertonut hänestään eivät uskoneet naista niin siksi tyttö sipaisi Yrin selkään ja oli kertonut olemassa olostaan. Aleina kuunteli hyvällä mielin mitä edessä oleva henkilö oikein vastasi. oma kysymykseen.

Aleina pienesti oli yllättänyt, että Yuri oli demoni. Yri oli hänen mielestä todella kiltti demoniksi. Olihan hän itse todella kiltti noidaksi, kun noitia sanottiin pahoiksi henkilöiksi. Mitä Yuri näytti itsestään Aleina ei nähnyt mitä Yuri oli näyttänyt itsestään. Aleinasta harvat osasi lukea, että nainen oli sokea.
" Olen minäkin noita. " Aleina sanoi vasta, kun Yuri oli lopettanut puhumisen.
Yuri oli kertonut hänelle tieto mitä hän ei tiennyt siiveistä demoneista. Pienellä nyökkäyksellä hän ilmaisi kiitollisuuden, että oli saanut kuulla semmoisia asijoita.
" Kauppieas! " Aleina huudahti iloisena.
" Varmaakin todella riski peliä joudut ottamaan, kun olet kauppias. Itse en ole sen sijaan hirveä kauppias, vaikka myyn parannus yrttejä. " Meral jatkoi, mutta nyt rauhallisena.

Yuri tunsi jotain selässään. Se oli kuin tuulen henkäys tai höyhenellä sipaisu. Yuri ei kuitenkaan nähnyt ketään takanaan. Pienen tytönkö henki se oli ollut?
Yuri kuunteli kiinnostuneena, kun Aleina kertoi olevansa noita. Yuri oli tosiaan kuullut noidista ja siitä miten näitä pelättiin. Aleina ei tuntunut pelottavalta, vaan pikemminkin surulliselta ja haikealta jostain syystä.
Yuri kuunteli mitä Aleina sanoi kaupankäynnistä ja nyökkäsi.
''Niin kaikki eivät käsitä, että minä yritän auttaa heitä parantajana ja kauppiaana. Niin mainitsinko, että olen myös parantaja? Jotkut harjoittavat joskus ilkivaltaa kauppaani kohtaan. Kerran löysin kuolleen kissan raadon kaupan ovelta. Se karkotti sen aamupäivän asiakkaat. Mutta kyllä minä kaikesta huolimatta hyvin menestyn. On olemassa henkilöitä, jotka eivät välitä kuka heidät parantaa tai kuka heille myy yrttejä, kunhan saavat hyvää palvelua. Ja minä yritän olla aina ystävällinen kaikille, vaikka joskus se on mahdotonta.'' Yuri sanoi.

Aleina yllättyi, kun demoni oli sanonnut, että hän oli vielä parantaja. Hän halusi kuulla minkälainen paranta edessä voisi olla demoni.Yleisesti demonit eivät olleet parantajia. Pienellä eleellä hän kertoi Yurille, että hän oli yllättynyt asiasta. Itse hän oli myös jonkun lainen parantaja, mutta enemmäkseen hän oli kuoleiden sieluiden parantaja. Eläville hän tekee yleisesti yrtejä parantamiseeen.
" Et ole sanonnut aikaisemmin, kuin nyt. Minkä lainen parantaja sinä olet? " Aleina kysyi.
Hän halusi tietää miten demoni parantaja poikkesi muista haltioista, noidista ja jonkun verran ihmisistä.
" Niin hän asiat ovat sillein, mutta minä en kuitenkaan yritä tulla kuuluisaksi parantajaksi siksi kai minua ei haita paljoakaan asiakas. Tiedän sisimässään he kiittelevät minua. Kukaan kaupias ei voisi mitenkään auttaa minua tässä asiassa, kun asiakkaat ovat aaveita. " Aleina sanoi.

Yuri nyökkäsi hiljaa kuunnellessaan Aleinaa. Ei hänkään, mikään kuuluisa halunnut olla, mutta olisi hauskaa joskus kuulla se pieni yksinkertainen sana, joka merkitsi niin paljon. Kiitos sitä sanaa kuuli nykyään niin harvoin. Yuri mietiskeli.
''Minä olen pääasiassa yrttiparantaja. Tunnen siis kaikki mahdolliset yrtit ja niiden ominaisuudet. Parannan haavat, ruhjeet, suurimman osan taudeista ja murtuneista raajoista. En oikeastaan tunne magiaa, mutta tunnen lähes kaikki muut parannuskeinot mitä olemassa on. Kaikkeahan ei kuitenkaan voi parantaa se on tietysti aina muistettava. Joskus vamma on liian vakava, että siihen hoito tepsisi. Esimerkiksi jos raajasta on murskaantunut koko luu se ei enää koskaan voi parantua entiselleen tai jos vammat ovat kuoleman vakavat sitä ei voi muuta kuin suoda loukkaantuneelle viimeinen voitelu. Niin surullista kuin se onkin.'' Yuri totesi hiljaa.

Nainen sai nopeasti tietää, että minkalainen Yuri oli parantaja, kun hän oli kysynnyt naiselta. Vastaus oli laaja aulea Aleinalle, mutta jostakin syystä hän iloitsi kuuleessaan vastauksen. Yuri oli melkein samanlainen parantaja, mutta lisäkseen hän teki aineet erilaisiin tauteihin. Kuitenkin Aleina paranteli kuolleiden sielujen haavoja ja siihen tarvittiin omia parennus aineita. Uudet aineet mitä nainen oli kehtitellyt hän testasi itselleensä.
" Minä teen ihan samallalailla eläville henkilöille. Välillä on raskasta, kun et mitenkään pysty parantamaan. Tunnet itsesi pettyneeksi. Minä jonkun verran käytän magiaa. Luonnon antimilla pärjää kaikkien parhaiten. " Aleina sepitti.

Aleina ei kuitenkaan kaupannut omia tuotteitaansa muille henkilöille, kun nykyään ei voinnut oikein luottaa. Jos hän antaisi muille henkilöille tuotteitaan he voisi kaupata sitä omana tuotteena ja pyytelisi hänen tehdä uudemman kerran. Rahat menisi huijareiden piikkiin ja sitä ei tulisi tapahtumaan Aleinalle, vaikka olisi sokea. Sokeudesta huolimatta hän oli kova menijä ja oli todella tarkka rahaja asioista.
" Sinulla on varmaakin paljon asikaita? " Aleina kysyi.
Naisen silmät katsoivat jonnekkin, kun naisen silmätä ei pystynnyt oikein sanomaan. Hymystä sai päätellä, että nainen viihtyi Yurin seurasta todella paljon. Aleina otti myös hyötyä, kun saisi kuulla muusta parantajan mieli piteestä ja hän voisi kertoa omia mielipiteitä. Kuitenkaan Aleina ei voinnut auttaa kuolleiden sieluiden hoito menetelmiä, kun edessä oleva henkilö ei edes näe kuolleita sieluja. Se oli tärkein asia sielujen hoivaaminen.

" Sinulla on varmaakin paljon asikaita? " Aleina kysyi. Yuri kallisti päätään kuullessaan kysymyksen. ''Nojaa välillä on ja välillä on ja välillä ei. Kauppa käy kuitenkin aina sen verran, että kauppaa kannattaa pitää pystyssä. On tietysti joitankin vakiasiakkaita, jotka käyvät joskus hakemassa yrttejä. Asiakaskunta taitaa olla aika värikästä. On tavallista kansaa, joka hakee yrttejä vammoihinsa, parantajia ja ties mitä muuta. Kerran minulla oli asiakkaana jopa salamurhaaja, joka osti myrkyllisiä yrttejä kaupastani, kunnes jäi kiinni. Mutta eipä asiakkaita silti niin hirveästi ole. Kaikki kuten jo mainitsinkin eivät hyväksy demonia kauppiaaksi. He kai odottavat minun myrkrttävän heidät tai jotain vastaavaa.'' Yuri sanoi.
''Entäpä sinä. Sinäkin olet siis alkemistin ja henkipuhuja lisäksi jonkinmoinen parantaja. Riittääkö sinulla asiakaskuntaa? Yuri kysyi. Yuri katseli Aleinaa tarkasti. Aleinan silmissä oli jotain, mikä häiritsi Yuria. Hän ei vain keksinyt, vaikka pohti ankarasti.
Yuri vilkaisi nopeasti ympärilleen. Ne, jotka olivat olleet haudoilla olivat jo lähteneet. Kuluipa aika nopeasti. Oikeastaan oli hauskaa istua tässä ja puhua. Puhua pitkästä aikaa jonkun kanssa.

" Eihän kaikki hyväksy sinua parantajaksi. Minä hyväksyn, vaikka olemme tunteneet todella vähän aikaa, mutta varmastikkin muut demonit hyväksyvät ja samoin muut pahat henget hyväksyvät sinut parantajaksi. " Aleina sanoi.
Aleina ei halunnut sanoa mitää loukkaavaa. Olihan paha juttu, kun jää kiinni pahoista asijoista.
" Minä en ole minkäälainen hengen puhuja. Minä autan heitä siirtymään eteen päin tämän ja kuoleman välisen aijan. Minulle kyllä riittää asiakkaita sieltä ulottuveedelta, mutta ei laisinkaan tästä mailmasta. " Aleina sanoi.
Hän siirsi valkoisia silmiä pois Yurista. Sen sijaan katseet olivat yhteen hautakiveä. Hautakivi oli uusi ja siihen oli haudattu vähä aikaa sitten kuolleen miehen.

''Nojaa eivät kaikki demonitkaan minua hyväksy. Ensinnäkään me emme ole kovin seurallinen kansa. Suurin osa demoneista ei tapaa muita demoneita kovin usein ja kun kaksi tai useampi demoni tapaa toisensa syntyy yleensä iso tappelu tai jotain vastaavaa. Osa demoneista katsos tosiaan vastaa kansan mielikuvaa meistä. Osa demoneista suorastaan palvoo pahuutta. Nämä pahimmista pahimmat demonit luultavasti pitäisivät minua rotupetturina tai täytenä nyhverönä, koska olen kiltti en tapa huvikseni, vaan parannan. On toki muitakin hyviä demoneita, mutta en ole koskaan tavannut ketään sellaista. Tietääkseni suurin osa kivisiivistä on hyviä tai ainakin 40 prosenttia. Kivisiivet ovat ahkeraa kansaa, emmekä me mitään mystisiä voimia omaa, vaikka niin tunnutaan kuviteltavan. Jos sinulla ei muuten ole asiakkaita tässä maailmassa niin miten sinä tienaat leipäsi?’’ Yuri höpötteli ja jatkoi. ''Lähtevätkö kaikki henget tästä maailmasta hyvällä, eikö kukaan ole vihainen tai kostonhimoinen tai halua tehdä jotain ennen lähtöä, vaikka kostaa surmaajalleen jos on kuollut taistelussa.'' Yuri kysyi aivan hiljaa.

Aleina kuuteli kuuliaisella tavalla Yuria. Hän keskittyi mitä nainen sanoi hänelle ja odotteli omaa puheen vuoroa reipaana. Asijoiden asiaisuus muuttui hieman samoin näkkulma demoneihin. Iste hän jonkun verran pelkää demoneja, mutta ei ainakaan ulko kuorisesti näytä muille.
" Harvat, jotka asiakkaita tässä mailmassa vielä ovet auttavat minua. Niillä rahoilla minä hankin rohdot ja tetyillä aineilla minä valmistan ruokaa itselleni. " Aleina vastasi Yurin kysymykseen ystävällisesti.
Hän ei kuitenkaan maininnut laisinkaan kuoleet sielut auttavat varastamaan ruokaa kaduilla. Sille asialle ei voinnut yhtään mitään. Siellut palkitsivat Aleinaa varastamalla ruokaa ja antavat naiselle varastettunsa ruokansa.

" Aluksi ovat koston himoisia, mutta minä saan heidän rauhoittumaan. Yleisesti he ovat uteliaita miksi heidät murhattii tai kuoli ja minä selvitän heidän kanssaa miksi he kuolivat. Välillä he vielä vihastuvat itselleen tai sitten ei. Jotkut ovat tyytyväisiä saada selville kuoleman syy tai ei. Kaikki ei kuitenkaan pääse onnellisena taivaaseen. " Aleina sanoi.
Pienesti hänelle tuli pahaolo Yurin kysynnästä. Nopeasti hän kuitenkin peitti asian.
" Harmi kun minä en tunne ketään samanlaista henkilöä, joka tekisi samoja asijoita kuin minä. " Aleina snaoi vaisusti.
Naisen katseet olivat yhdessä hautakivessä, mutta ei kertonut tarkaa mihin siihen kohtaan.

Yuri kuunteli hiljaa Aleinan vastausta ja nyökkäsi. ''Silkkaa uteliaisuttani kysyin. Se mahtaa olla raskasta ja yksinäistä. Kun kukaan ei tiedä miltä tuntuu. Ei ole ketään kelle puhua huolista ja murheista saatikka sitten iloista. Ei ole ketään auttamassa tai tukemassa tai tarjoamassa olkapäätä, jota vasten voisi itkeä. Mutta sinä teet hyvää työtä. Sinä autat niitä, joita kukaan ei näe. Voisi kai sanoa, että sinä olet niinkuin opas, joka näyttää eksyneille tien.'' Yuri totesi.
Yuri hymyili surumielisesti ja katseli ympärilleen. Maisema koostui suurimmaksi osaksi hautakivistä. Mitäpä muuta voisi odottaa hautausmaalta. Toki olihan täällä pari puutakin. Ympäristö oli suorastaan masentava. Osa hautakivistä oli todella vanhoja, mutta aina siellä oli pari uuttakin. Lähes aina kerran viikossa sinne saatoi ilmestyä uusi kivi kertomaan uudesta vainajasta. Yuri katsoi edessään istuvaa naista ja tajusi ettei tältä tulisi työt loppumaan. Niin kauan, kuin tämä maailma jatkaisi radallaan tarvittaisiin opasta, joka näyttäisi tien niille, joille suotiin jo lepo ja rauha. Ensimmäisen kerran Yurin mielessä häilähti sääli Aleinaa kohtaan.

" Niin hän se asia taitaa olla. Matkan aikana minä kyllä parannan heitä todella paljon. Se on vaikeata, vaikka ei uskoisi niin. " Aleina sanoi.
Hän oli pienesti huolissaan, mutta hän tunsi takamuksen puutumisen. Hän oli istunut kovalla ja kylmällä kivellä. Kylmästä kivestä hän nousi ylös ja availi helmaansa rypyistä.
" Kävellääkö samalla. Minun jalatni menevät välillä lukkoon, kun olen liijan yhdessä asenossa. Samalla voitaisiin jutustella. " Aleina ehdotti.
Ehdotuksen aikana hän katsoi Yuria silmiin vaaleilla silmillään, mutta ei tarkaavaisesti.

Yuri nyökkäsi ja hypähti jaloilleen. Yuri kumartui poimimaan takkinsa maasta ja suoristautui. ’’Mikä ettei. Kävellään vaan.’’ Yuri totesi.
’’Minne päin haluat mennä. Kun menemme vasemmalle näemme hautakiviä, kun menemme oikealle sielläkin näkyy hautakiviä ja tuolla päin näyttää olevan yllätys, yllätys hautakiviä.’’ Yuri kysyi.
’’Tiedätkö mietin joskus, miten paljon historiaa tähän paikkaan mahtuu. Niin paljon tarinoita ja muistoja, joista suurin osa on jäänyt historian hämäriin. Koko ajan kuitenkin me teemme lisää historiaa. Kuka ties mekin saamme nimemme tarinoihin ja tästä meidän tapaamisestamme kerrotaan joskus tulevaisuudessa. No onhan se aika suuruuden hulluutta kuvitella sellaista, mutta kuka tietää, tuskin kaikki historiaan jääneet henkilöt tiesivät sinne päätyvänsä. Sinähän voisit muuten tienata elantoasi myös historioitsijana. Kyselisit henkiltä kaikkea ja sen voisi kirjoittaa ylös.’’ Yuri jutteli.

Yuri sai hauskuttaa naista. Aleina myös huomasi samalla, että Yuri ei ollut huomannut sokeuttaan. Asia hän halusi pitää siihen asti kuin tulee ilmi naisen sokeudesta.
" Minulle on oikeastaan ihan sama minne kävelemme. " Aleina sanoi.
Aleina kuunteli Yurin sanomisen. Hän oli joskus pohdinnut saman laisista asijoista, mutta juuri nyt hän ei pohdinut sellaisia asijoita. Naiselle tuli yllätyksenää, että hänestä olisi ainesta historioitsijana. Hänen mieleensä ei ole tullut ikinä tuollaista ajatusta mitä Yuri sanoi hänelle.
" En ole kyllä tuommoista työtä ajatellutkaan. Kuulostaa todella houkuttelevalta, mutta pysyn kuitenkin vanhassa ammatissaan. " Aleina sanoi.
Itse hän oli sitä mieltä, että olisi ihan hyvä vain jättää historian rauhaan ja miettiä tuleevaisuudessa historiaa. Jotka haluisivat arvailla mitä on tapahtunut menneisyydessä. Joillekiin ei olisi kivaa, jos tietäisi kaiken menneisyydestä ajasta.

''Jokuhan on sanonut, että historiasta ja menneisyyden virheistä pitäisi ottaa oppia tai jotain vastaavaa kuitenkin. Se joka sen sanoi oli viisas, muttei kovin mahtava henkilö, koska kukaan ei oikein näytä kuunnelleen häntä. Ennen oli sotia ja valtakiistoja ja niitähän on nykyäänkin. Viattomat kärsivät ennen niin kuin nykyäänkin. Mitä virheitä ja mokia menneisyydessä sitten sattuikaan, niin niitä taitaa sattua yhä nykyäänkin.’’ Yuri puhui ja lähti samalla kävelemään oikealle vievää polkua olettaen Aleinan seuraavan perässä. Hän oli kietonut kätensä niskan taakse puettuaan takin taas päälleen.
’’Ehkä historian tuntemus onkin tarkoitettu niille, jotka osaavat käyttää niitä tietoja viisaasti hyväkseen. Sinä voisit kuulua heihin. Olisit jonkinlainen salainen viisas. Ajattele mitä kaikkea on jäänyt unholaan ajan kuluessa. Keksintöjä, jotka voisivat helpottaa monen elämää tai vaikka lääke reseptejä, joilla voisi parantaa monta nykyistä sairautta, joille me parantajat emme mahda mitään.’’ Yuri jatkoi haaveiluaan.

Aleinan kasvoissa oli pieni hymy. Hän oli kuunellt rauhassa mitä Yuri sanoi hänelle. Omassa päässään hänellä meni omia mietteitä. Yurin oli mennyt astelemaan oikealle polulle. Pienesti jalalla hän potki kiviä, että näkisi hieman eteensä. Yurin ääntä Aleina asteli sinne suuntaan, mutta kuitenkaan hän ei uskaltanut mennä lävitse hauta kivien. Törmäys olisi ollut aika paha hänelle ja toinen huomaisi siinä vaiheessa aika varmasti, että hän oli sokea.
" Keksijät ovat osittain me itse, kun parantajat haluavat parantaa kaikki mitä mahdollista on. Mitä itsen ole huomannut näiden välissä eri aineet tehoavat eri tavalla, mutta kuitenkin annosteet ovat samat. " Aleina sanoi Yurille.
Kivien potkiessa hän löysi tein Yurin läheisyyteen.

''Onhan se noinkin.'' Yuri totesi hiljaa. Hän kuuli takaansa outoa tömähtelyä ja kääntyessään katsomaan asiaa hän huomasi Aleinan potkivan kiviä kävellessään eteenpäin tiellä. Yuri kurtisti kulmiaan mietteissään. ''Eikö tuo kivien potkiminen häiritse hautojen asukkeja.'' Yuri kysyi. ''Minä luulin aina pienenä, että hautuumaalla pitää olla hiljaa tai henget suuttuvat ja vievät mennessään tai langettavat jonkin ihme kirouksen.'' Yuri jatkoi.

//Pyydän anteeksi viestini lyhyyttä.//

Aleina naurahti parisen kertaa ja samalla hän potkaili kiviä eteensä. Hän ei paljoakaan uskonnut mitä Yuri sanoi.
" Minulle kukaan ei ole niin sanonnut. Minun mielestä, että heidän pitää levätä rauhassa, muutenkaan kivien heittäminne ei ole hirveän kova äänin ole. " Aleina sanoi.
Hänen mielessäänkiin muutakin meni, että voisiko hän kertoa miksi oikeasti hän teki niin. Hän sanoi Yurille, hän ei voinnut tietää miten nainen reagoisi.
" Minä kivien heittelyn sen takia, koska näkisin eteeni. " Aleina samoi ytimekkäästi asiansa.
Nyt hän odotteli miten Yuri reagoisi asiansa.