Moonlight and Raindrops

"No niin. Otetaan taas vaihteeksi ihan rauhassa - molemmat teistä," Caliga sanoi oltuaan hetken hiljaa odottavien katseiden ristitulessa.
"Minä tulin tänne vain, koska tuo kutsyui minut syömään sateesta - minua ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa teidän ajatuksenne. Mutta miehet valehtelevat aina entisistä tyttöystävistään, kait. En minä tiedä! Selvittäkää itse oma sotkunne, puhukaa ja selvittäkää mitä tässä tapahtuu!" oranssihiuksinen jatkoi päättäväisesti ja joi loputkin viinit lasistaan.

Slydden ei ainakaan aikonut sanoa enää yhtikäs mitään, hänellä ei ollut mitään tarvetta selvittää asioita Helienin kanssa. Merkitystä oli vain sillä, ettei Caliga saanut selville millainen hän oli, mutta se toivo taisi olla jo mennyttä tai ainakin vain heikkoa. Eipä taitaisi tuo tulennielijä olla kiedottavissa animaagin sormen ympärille ja itseasiassa mies tunsi jopa hienoista surua sen johdosta, mistä lie tuokin johtui. Hieman nuorukainen pudisteli päätään, kuin karkottaakseen epätavallisen tunteen mielestään.

"Minä tässä olen vain tulennielijä, selvittäkää itse omat sotkunne!" Caliga sanoi, kun Helien ja Slydden vain istuivat hiljaa, mittaillen toisiaan katseillaan. Saattoi melkein nähdä salamoiden sinkoilevan Helienin silmistä, kun taas animaagin katse oli tyyni, jopa ikävystynyt. Mutta lopulta Helien jätti touhun sikseen.
"Minulla ei ole mitään selvitettävää tuon haisevan animaagin kanssa", Helien tuhahti, nousi seisomaan, loi Slyddeniin viimeisen murhaavan katseen ja purjehti ulos paikasta pää ylväästi pystyssä.

Slydden unohtui hetkeksi tuijottamaan Helienin perään. Oliko mahdollista, että hän oli päässyt tuosta eroon, loppujen lopuksi melko helpolla. Mutta huomatessaan jääneensä tuijottamaan siirsi animaagi katseensa takaisin Caligaan.
"Jospa nyt ottaisimme sitä jälkiruokaa", mies sanoi hitusen hymähtäen ja kutsuikin sitten tarjoilijan paikalle ja tilasi tuolta kaksi annosta marjahyytelöä. Ruokaa odotellessaan Slydden hörppi viiniä oikeastaan melko ripeällä tahdilla. Mies oli epätavallisen synkkien mietteiden vallassa, vaikkeivät nuo ajatukset juurikaan heijastuneet hänen kasvoiltaan. Mutta sen verran itseensä sulkeutunut tuo nyt oli ettei mitään puhunut, tuijotteli vain tyhjyyteen. Pitkä päivä ja äskeinen riita alkoivat vaikuttaa jopa hänen tavallisesti niin kohteliaaseen olemukseensa.

Kun jälkiruoka-annokset sitten tuotiin, animaagi huomasi viinipullon olevan jo lähes tyhjä.
"Tuohan vielä toinen pullo viiniä", Slydden sanoi ehkä jo hitusen sammaltavalla äänellä. Kirottu viini, vei häneltä aina ensimmäisenä puhekyvyn ja sai vaikuttamaan humalaisemmalta kuin olikaan. Ei nuorukainen vielä ollut juurikaan humalassa, vaikka siltä saattoikin jo kuulostaa.
"Toivottavasti jälkiruoka maistuu", animaagi sanoi, huomioiden jälleen Caligan, ja sai keskittyen äänensä pysymään täysin normaalina. Sitten tuo itse kävi annoksensa kimppuun, unohtamatta viinilasiaan jota sai täytellä useampaan kertaan.


//eikä ees ollu lyhyttä ^^//

Helien lähti - vihdoinkin. Caliga huokaisi syvään ja yritti rauhoittua. Mitä ihmetät tuokin oli ollut? Oliko Slydden kuitenkin huijari - ja tuo mieshän tuijotteli kuitenkin sen naisen perään. Tulennielijä karisti ajatukset päästään. Hän oli edelleen siellä syömässä - ei hakemassa miesseuraa. Hän ei saisi harhailla ajtuksissaan tai saattaisi vielä menettää maineensa. Eikä se olisi todellakaan mukavaa.

Onneksi Slydden palautti keskustelun jälkiruokaan ja tilasi liikaa viiniä. Mitä nyt Caliga vähän oli kuullut viinistä ja sen humalaa tuovasta aineesta - häntä alkoi äkkiä haluttaa joku vähän vahvempi ruoka. Hän oli nähnyt monia alkoholisteja, eikä halunnut tulla sellaiseksi. Mutta hän tarvitsi tosiaan jotain muuta ajateltavaa.

Slydden näytti jo humaltuneen hieman, sen huomasi tämän äänestä. Mutta Caliga yritti pitää katseensa vain omassa marjahyytelössään. Hän kaatoi itsekin reilun lasillisen viiniä ja räpytteli taas silmiään sen vahvuudesta. Selvästikin hänellä oli huono viinapää, mutta ei voinut enää mitään. Nainen kuitenkin lopulta taas kumartui annoksensa ylle ja alkoi taas nauttia jäkiruoasta - joka olikin erittäin hyvää.

Hän yritti olla ajattelematta tuota äskeistä välikohtausta - mutta ei pystynyt siihen. Joku siinä nyt mättäsi ja pahasti. Eikä se ollut mukavaa. Ei ollenkaan. Mitä jos sen naisen puheet olivat totta? Mutta Caliga ei onneksi ollut Vielä herahtanut tuohon mieheen. Ei ollenkaan. Ainakaan omasta mielestään. Mutta oli jo kaatumassa siihen suuntaan. Tahtomattaankin.

"No, päästiinpäs eroon siitäkin. Oletko varmasti kunnossa? Mietin vani, tuo ei varmaankaan ollut kovin hauskaa kokea..." Caliga alkoi jo kuulostaa pahasti terapeutilta - vaikka ei edes tiennyt mitä sekään tarkoitti. Mutta hän ei halunnut että hänen seuralaisensa herahtaisi humalaan ja lähtisi pois. Ja hän jäisi sinne kuin nalli kalliolle. Mitäköhän ihmettä sekään tarkoitti?

Hän loihti kasvoilleen taas yhden niistä epäaidoista hymyistä ja kohotti kulmiaan kysyvästi. Lusikka jäi puoliväliin ilmaan hänen odottaessa vastausta. Hän tosiaan halusi tietää sen.

//Oli ihan sairas kiire, joten jäi taas vaihteeks kauheen lyhyeks ;____;//

Slydden söi marjahyytelönsä hitaasti, nautiskellen jokaikisestä suupalasta pitkään ja hartaasti. Oli tosiaan hämmästyttävää kuinka jokin niin rahvas ruoka maistui niin hyvältä rikkaiden herkkuihin tottuneen animaagin suussa. Mutta ainakin tuo oli helpotus hänen kukkarolleen - tai oikeastaan hänen isänsä kukkarolle. Syödessään mies myös jatkoi herkullisen viinin juomista niin että oli pian jo juonut sitä enemmän kuin hänelle ehkä oli hyväksi. Ei tuo vielä täysin humalassa ollut, mutta siihen suuntaan oltiin menossa. Oli tosiaankin harvinaista, että aasanuorukainen oli antanut itsehillintänsä rakoilla näinkin paljon.

"No, päästiinpäs eroon siitäkin. Oletko varmasti kunnossa? Mietin vain, tuo ei varmaankaan ollut kovin hauskaa kokea..." Caliga kysyi Slyddenin jonkinlaiseksi yllätykseksi. Ehkäpä tilanne ei sittenkään ollut vielä kokonaan menetetty.
"Valitettavasti tämä ei edes ollut ensimmäinen kerta kun joudun tuollaisten syytösten kohteeksi. Kenties olen kirottu naisten suhteen, mutta kyllä tuollaisen jotenkin kestää", animaagi sanoi olkiaan kohauttaen ja nyt hän ei voinut enää estää hienoista sammaltamista vaikka kuinka koetti.
"Kirottu viini, vie aina ensimmäisenä puhekykyni", nuorukainen valitteli kun puhuminen ei vain ottanut sujuakseen.

Oikeastaan Slydden alkoi tuntea olonsa melko hilpeäksi, hyvin todennäköisesti viinistä johtuen. Hieman teatraalisestikin animaagi kohotti tällä hetkellä täyden lasinsa ilmaan.
"Tahtoisin ehdottaa maljaa, maljaa yöllisille kohtaamisille", nuorukainen sanoi mahtipontisesti, muttei kuitenkaan niin että koko paikka olisi kuullut, ainoastaan Caliga ja kenties jotkut lähimmissä pöydissä istuvat. Tuon sanottuaan mies kohotti lasiaan Caligaa kohti skoolatakseen naisen kanssa ja vetäisi sitten koko viinilasillisen kerralla kurkkuunsa.

"Oletko muuten koskaan nähnyt elävää gepardia lähietäisyydeltä", Slydden kysyi Caligalta jollain tapaa viekkaan ja ehdottomasti hieman humaltuneen näköisenä, täytti taas viinilasinsa ja joi siitä hieman, kuitenkin jopa melko maltillisesti.


//eipä nyt tuokaan mitään kamalan lyhyttä ollu ^^
tämä taas puolestaan vähän kämästä tekstiä -.-//

Ei ollut ensimmäinen kerta...? Pienet epäilykset heräsivät Caligan mielessä. Mutta hän pyrki varmasti pitämään nämä ajatukset pois mielestään. Joka kyllä oli hieman hankalaa. Ehkä vain tuo viinin juonti oli saanut miehen sekaisin. Mutta silti tuo oli hieman outoa. Helien sanat ja Slyddenin äskeiset... Oliko tuo nainen sittenkin ollut oikeassa tuon animaagin suhteen? Eihän se tälle tulennielijälle kuulunut, mutta silti. Hän ei pitäisi valehtelijoista, vaikka ei kyllä miehistä muutenkaan suostunut piittaamaan. Hän ei miehistä mitään ymmärtänyt - ja se saisi niin pysyäkin. Ainakin vähän aikaa.

...Ja Caliga-parkakin oli ensimmäistä kertaa humalaan päässyt. Outo tunne vatsanpohjassa ja hiipuva väsymys alkoi kadota jo kokonaan. Hilpeys alkoi ottaa varomattakin vallan. Sitä se humaluus oli, mutta eihän tuo tulennielijä sitä voinut ymmärtää. Ei mitenkään, mutta varmaan tuosta seuraavan krapulan jälkeen kyllä.

Ja pian hän olikin jo kohottelemassa maljaa jonkun hetki sitten tapaamansa miehen kanssa. Se tuntui kyllä kummasti hieman oudolta. Mutta humalassa nyt tulikin muutenkin tehtyä kaikkea kummallista. HIeman pökkerössä tuokin nainen kohotti maljansa ja skoolasi. Mikä lie sen skoolauksen aihe nyt olikaan. Hän ei muistanut enää.
"Malja öiselle tapaamiselle."
Tuo tulennielijä kuitenkin pian sopersi ja nakkasi lisää viiniä kurkkuunsa. Ei tuntunut enää lainkaan, että hän olisi tuon miehen vasta tavannut. Ei enää ollenkaan. Vaikkakin hän ei tuosta muuta melkeni kuin nimen tiennytkään. Mutta se ei haitannut.

Mutta oli kyllä totta, että hän ei gepardia ollut vielä koskaan ehtinyt nähdä elävänä. Eikä varmaan normaalina minänään olisi halunnutkaan nähdä. Mutta humaluus teki hassuja asioita ihmisille. Kuten sai heidät haluamaan jotain mitä ei normaalisti olisi halunnut haluta.

"Enpä ole. Voisitko mahdollisesti näyttää minulle."

//En osaa enää kirjottaa pitkästi >.

"Enpä ole. Voisitko mahdollisesti näyttää minulle", Caliga vastasi Slyddenin kysyttyä, oliko hän koskaan nähnyt elävää gepardia.
"Voinpa hyvinkin, kunhan päästään ulos", animaagi sanoi virnistäen ja nousikin heti seisomaan ja otti pari askelta. Hän sai huomata että käveleminen oli yllättävän vaikeaa, jalat eivät oikein tuntuneet tottelevan ja hän hieman horjui ottaessaan ensin askeleen ja sitten toisen. Kulmakarvat kurtistuivat kun mies keskittyi kävelemään suoraan, mikä ei kyllä tuntunut ottavan onnistuakseen. Mutta hieman huojuvallakin tyylillä hän pääsi tiskille asti, maksoi heidän ruokansa ja juomansa ja jatkoi sitten matkaansa ulos. Sade oli onneksi tauonnut, jos vettä olisi vielä tullut olisi animaagi palannut ripeästi takaisin sisätiloihin.

Seistessään nyt Lohikäärmeenpesän ulkopuolella Slydden tarkisti, että Caliga oli seurannut perässä. Kaduilla ei enää nähnyt juuri ketään, joitakin yksinäisiä soihtuja kulki huojuvien kulkijoiden kantamina. Humalaisia, animaagi ajatteli paheksuvasti tajuamatta lainkaan että kuului nyt itsekin tuohon joukkoon. Ei hän toki ollut samanlainen kuin ne halveksittavat juopot joita tuolla hoiperteli.

"No niin, katso tarkkaan", Slydden sanoi hitusen sormeaan heristäen ja samalla tuon hahmo alkoi muuttua jollain tapaa hämäräksi. Jaloista ja käsistä muotoutui tassut, pitkä häntä kasvoi esiin, iholle kasvoi täplikäs turkki ja kasvot muotoutuivat hahmoon, johon ruskeat silmät pienine pupilleineen sopivat täydellisesti. Paikalla, jossa oli äsken seissyt aasanuorukainen, istui nyt raukeasti haukotteleva kissapeto.

Gepardi nousi jaloilleen, kenties hieman horjuvasti, ja sen kurkusta purkautui matala ääni joka muistutti kissan kehräystä, vaikka olikin sitä monta kertaa voimakkaampaa. Muutama joustava askel ja täplikäs olento oli aivan Caligan vierellä ja puski tuota hieman päällään, kuin rapsutuksia kerjäten. Vaikka mieli tuon eläimen sisällä olikin aivan sama kuin Slyddeniä äsken hallinnut, saattoi hahmon vaihtamisesta olla yllättävää hyötyä naisten lähestymisessä.


//ihan hyvän mittaistahan tuo taas oli ^^
ja en tiiä voiko gepardit kehrätä, mutta leikitään nyt niin : D//