Ulkona käynti virkistää aina mielen. (Neko)

((Tahdon pyytää nyt ihan etukäteen anteeksi, ettei tullut nyt tämän parempaa, ei tahdo mieli kulkea näin yöllä ))

Tämä oli taas niitä tapauksia jolloin Gabriel sai olla rauhassa. Hän oli jättänyt ne kaksi naista taloonsa, sillä hän ei voinut kestää niitä kahta enää ollenkaan. Olihan hän yrittänyt ajaa heidät pois sen useamman kerran kuin yhdesti mutta mikään ei tuntunut tepsivän. Joten hän oli saapunut puistoon selvittämään ajatuksiaan ja olemaan muutenkin vain rauhassa heiltä. Hän istuutui yhdelle puiston monista penkeistä, joka sijaitsi lähellä puistossa olevaa lampea ja josta hän pystyi katselemaan ympärilleen. Monet nuoret parit kuljeskelivat siellä sun täällä, pitelivät toisiaan kädestä ja suukottelivat toisiaan. Sellainen oli varsin outoa Gabrielille, ei hän ollut saanut paljon rakkautta ja hellyyttä osakseen ollessaan lapsi ja saati nyt. Huokauksen karatessa hänen huuliltaan, pieni tuulen vire tanssitti hänen hiuksiaan hiljaa mukanaan ja pienoiset lehdet kulkeutuivat myös sen mukana.