Miksi valitsit sen polun?

Thotlin horjahti hiukan ja piteli poikaa sylissään. Pojan äkillinen hellyyden osoitus sai kääpiön hämilleen ja aukion ihmiset kummastelemaan vielä enemmän. "No, mutta... Öh...": Kääpiö änkytti ja laski pojan maahan. Thotlin naurahti hämmentyneenä ja puna nousi tämän poskille. Kääpiö ojensi kättään Sildurille ja lauahti: "O-Oli hauska tuntea, Sildur-Sil. Toivottavasti nähdään myös usemminkin."

Poika jäi pillittämään, kun kääpiö laski hänet maahan. Sildur-Sil oli todella pettyneen kuuloisena mitä kääpiö sanoi hänelle. Hän tunsi orvoksi ja petetyksi.
" Kun menet sinusta ei tule enään ystäväni. " Sildur-Sil sanoi.

Kääpiö hätkähti. "Miten niin? Ei lähtöni sitä tarkoita, etten haluaisi olla enää ystäväsi." Thotlin hymyili Sildurille leveästi ja silitti tämän päätä. "Seuraavan kerran kun tavataan." Kääpiö suoristi hattuaan ja kääntyi, tehden lähtöä.

" Minusta tuntuu siltä, että asia olisi niin. " Poika sanoi.
Vaikka kääpiö hymyili leveästi pojan kasvoissa oli hieman itkun jälkiä ja oli lähellä ettei itkua olisi tullut uudemman kerran poskelle. Kääpiön kääntyessään pois päin Sildur-Sil irvisti pienelle miehelle.