Hiljaiset ja pelottavat kadut

Mustan harmaa susi juoksi henkensä edessä suden metsästäjiä. Suu auku ja kieli pitkänä. Silmät pelokkaana kertoen suden tilasta. Rakenteeltaan se oli hento, mutta susi oli juossut monta kilometriä suden metsästijä pakoon. Eksytäminen kaduissa oli nähtäväisesti vaikeaa, kun kummatkin osapuolet olivat hiljaa astelijoida. Pienikin ääni oli hirevää toiselle osa puolelle. Suden käpälät tekivät juoksusta hiljaiset ja pehmeä astella kivisissä kujissa.

Susi oli ajautunut pienelle kujalle mistä ei helposti ylitetty tiili seinää. Suden mieli ala taisteli kovasti edellisiä tunteita ja samassa oli myös kerjäämistä hän pystyisi muuttumaan takaisin demoniksi. Aluksi se ol ihan toivotonta suden ajatteluksi, mutta se taisi onnistua sudelta. Mustan harmaa susi Alkoi pikku hiljaa muuttua kauniiksi viehkäksi naiseksi. Turkistaan oli muutunut silkimäinen iho ja naisen vaatteet. Kuono litistyi ihmisen kasvoiksi ja samoin korvat. Hännästä tuli osa naisen hametta.

Muutuessa metsästäjät olivat löytäneet suden jäljet siihen asti mihin ne oli jäänyt viimeksi. Suden jalan jäljet olivat vienneet naisen luokse, joka oli kadusta mistä ei päsyt kin yhdestä ovesta ulos ja sissään. Metsästäjät pyytelivät anteeksi kovasti ja kysyivät oli neii nähnyt sutta. Neiti heilautti pääntään kieltävästi. Metsästäjät antoivat naisen olla ja jatkoivat omaa matkaan, vaikka muutama olisi halunnut naisen kanssa tehdä jotain intiimistä asijaa. Neiti ei kajoinnut parin muun metsästäjän intiimi yrityksiin.

Nainen huokaisi helpotuksestaan ja katse oli suuntautunut tiiliseinään. Seinä ei ollut tälle naiselle este. Nopealla ja hennolla ponnakaisulla nainen oli tiiliseinän toisella puolella. vaistomaisesti hän oli katsonnut ympärilleen, että kukaan ei olisi nähnyt äskeistä hyppyä ka varsinkin hänen sudesta muuttumista. Toisella puolella hän jatkoi matkaansa reipaana, ettei mitään olisi tapahtunut. Ilta oli todella nuori ja samoin myös tämän alueet kadut.

//Kaikki mukaan jotka uskaltavat//

Ilta ja pimeys olivat kovin erilaisia kaupungissa ja erämaassa. Sen Baie sai huomata. Kaduilla, joilla paloivat tulet ja roihut oli erityisen valoisaa, mutta niillä syrjäisemmillä, joilla ei palanut liekin liekkiä oli erityisen pimeää. Pimeämpää, kuin erämaassa, jonne sentään paistoi kuu. Ilta oli nyt kuitenkin vasta aluillaan, joten pimeämpää oli luvassa. Varsinkin niillä autioilla ja kapeilla kaduilla, jonne Baie oli eksynyt. Hänen pieni seikkailunsa kaupungissa oli alkanut keskustasta. Siellä oli paljon nähtävää ja paljon ihmisiä. Tänne hän oli joutunutkin aivan sattumalta, kävellyt vain tietä pitkin ja löytänyt itsensä jostakin kurjasta paikasta. Nyt hän halusi kovasti takaisin sinne, missä oli ollut, keskustaan. Tiiliseinät ja loppumattomat, tylsät rakennukset eivät oikein kiinnostaneet. Eikä hän halunnut olla yksin vieraassa paikassa, vaikka varmasti olisi yksikseen hyvin pärjännytkin.
Intiaani käveli jousi oikessa kädessään ja nuoliviini selässään kadulla, joka näytti lievästi sanottuna rujolta. Baie ei pitänyt tästä osasta kaupunkia ollenkaan, sen hän päätti heti, kun huomasi joutuneensa tänne eikä enää päässyt pois. Nyt kun joku paikallinen tulisi vastaan ja ohjastaisi hänet pois täältä...

Pienoisen matkan päässä käveli joku, juuri sinne suuntaan, mistä Baie oli tulossa. Ehkä hän olisi niin mukava ja auttaisi Baiea. Intiaanityttö käveli reippaasti kohti vastaantulijaa ja pysähtyi hänen eteensä:
"Eksynyt. Auttaako minut pois?" näillä epämääräisillä sanoillaan hän aloitti keskustelunsa vieraan kanssa.

//Minä hyökkäsin mukaan ^^//

Kun hän oli katsonnut ympärilleen oli hän jatkannut matkaan. Hän ei oikeastaan huomannut ketään, kun oli muuttunut ja hypännyt seinän ylitse. Matkaa jatkaessa hän taisteli omia tunteita ja ymmärryksiä. Melkein kaikilla oli ikkunat kiinni, ettei nähnyt sisään, mutta yleisissä baareissa ja majataloissa ei ollut ikkunoita kiinni. Vähäksi aikaa pystyi katsomaan mitä sisällä olevat henkilöt oikein tekivät. Kenellä oli hauskaa ja kenellä ei ollut hauskaa. Sen huomasi käyttääntymiseltään ja kasvoista. Kun suurimmaksi osaksi kaikilla sisällä olevat miehet sekä naiset oli hauska tunelma.

Nainen päätti jatkaa matkaan kuin jäädä koko päiväksi juttelemaan. Matka jäi kuitenkin lyhyeen, kun hänen eteensä ilmestyi intiiaani ihminen. Intiiani oli puhunnut hänelle paaniikin oloisesti. Musta hiuksinen nainen oli yllättynyt, kun hänen edessään tullut intiiani, mutta nopeasti hän peitti yllätys katseensa kauniiseen hymyyn.
" Anteeksi, mutta minä en oikein saanut selvää. Voisitko toista hieman hitaasti? " Georgiana vastasi ja kysyi kohteliassti.

Baien kasvot vääntyivät hymyyn. Nainen oli ystävällisen kuuloinen eli melko varmasti myös mukava, mikä oli todella hyvä asia. Yhtä ystävällisesti käyttäytyvä Baie toisti edellisen lauseensa, mutta yritti olla selvempi asiansa kanssa.
"Minä eksynyt. Haluaako sinä auttaa minut au.. aukiolle?" hän sanoi niin selvästi kuin osasi, mutta ääni kuulosti silti hieman jännittyneeltä, sillä Baie ei ikinä ollut varma lausuiko sanoja oikein.
Payonilaisten kieli ei ollut vaikeaa oppia, sillä Baie oli melkeinpä parissa viikossa oppinut sitä melko hyvin. Silti harvat kommentoivat hänen puhettaan, joten ei ollut lainkaan varmaa, puhuiko hän edes oikein. Suurin osa kuitenkin ymmärsi, mitä hän tarkoitti ja se tässä olikin pääasia.
Ja nyt, Baie halusi vain pois täältä, joten hän keskittyi ainoastaan saamaan jonkun ymmärtämään, mitä halusi. Toivottavasti tämä mukavan oloinen vieras ymmärtäisi toisella kertaa ja vaikkei ymmärtäisikään, niin ainakin yrittäisi ymmärtää. Hän ei varmastikkaan nukkuisi tänä yönä, jollei pääsisi tutumpiin maisemiin. Eikä syrjäkujilla muutenkaan tehnyt mieli viettää öitään, varsinkin kun oli vieraassa paikassa.
Täällä voisi olla jopa vaarallisempaa, kuin nukkua taivasalla erämaassa villipetojen armoilla.

Nainen kuunteli Baienta paremmin, kun oli pyytänyt häntä selvemmin ja rauhallisemmin puhuansa asiansa. osittain Georgiana ihmetteli miksi edessä oleva henkilö ei juossut häntä pakoon, kun kaikki oli juoseet pakoon. Hän kai pitäisi tottua, että jotkut lähtivät pakoon hänen ulkonäöstään. Nainen ei laisinkaan tuntenut toista henkilöä, mutta ulkonäöstä ja miten toisti lauseensa hän yritteli arvailla minkä lainen vastassa ole oli. Hänen täytyi sanoa voisiko hän neuvoa hänelle tai sanoa mistä kääntyy seuraavasti ja siitä kääntyä, mutta näin oli parempi.
" Minä voin näyttää tietä. Uskoisin, että sinä menet hieman sekaisin jos sanon kartan sinulle. " Georgiana sanoi.
Itsekkin voisi mennä samalla aukiolle, kun ei ole pitkään aikaa käynnyt sielä. Naisest alähti pieni hymy.

Baien kasvot kirkastuivat pieneen, iloiseen hymyyn.
"Kiitos." hän sanoi. Ymmärtäen toki lauseesta vain sen, että nainen suostui viemään hänet aukiolle, mutta muulla ei varmastikkaan ollut väliä.
Jos jotain olisi kysytty sen huomaisi äänensävystä. Tämä oli ollut enemmänkin toteava kuin kysyvä.

Matkalla tulisi ehkäpä olemaan tylsää, jollei kumpikaan puhuisi mitään. Siispä Baie päätti aloittaa keskustelemisen jo nyt, että olisi helppo jatkaa sitä sitten, kun he lähtisivät kohti toriaukiota. Hän kääntyi uuden tuttavansa puoleen ja päätti aloittaa kysymällä:
"Mikä on nimesi?" sen Baie nyt ainakin aluksi halusi tietää. Olihan mukavampi tietää, kelle puhui tai edes vähän toisesta. Nimikin yksinään riittäisi, jos nainen ei muuta haluaisi paljastaa.
Yleensä ihmiset eivät halunneet kertoa itsestään villi-ihmiselle, kuten Baie oli. Itse intiaani ei tuntenut itseään yhtään erikoisemmaksi, kuin kukaan muukaan oli. Hän vain arveli sen johtuvan siitä, ettei kukaan ymmärtänyt häntä eikä saanut hänen puheestaan selvää.

Nainen katsahti pariksi sekunniksi katsomman intiaani asuste olevaa naista.
Voisi ihan kai vastata.Nainen ajatteli.
" Olen Goergiana ja saanko udella mikä on teidän nimenne. " Goergiana kysyi.
Hän käveli ihan rauhassa tummeissa kaduissa.
" Muuten pelkäättekö te demoineita, kun täälä liikkuu paljon demoneita? " Nainen kysyi.
Hän halusi vain tietää mitä mieltä oli demoneista.[/b]

Georgiana, se kuulosti kauniilta ja ylväältä, vaikkei se mitään tarkoittanutkaan intiaanien kielellä. Ehkäpä se sitten tarkoitti jotain jollakin kielellä. Niin Baie ajatteli, sillä intiaanien nimet tarkoittivat aina jotakin.
"Nimeni on Baie." intiaani sanoi hymyillen yhä, koska hän oikeastaan oli iloisella päällä.
Oli aina mukavaa tavat uusia ihmisiä.

"Demoneita.." hän toisti hiljaisesti ja syventyi hetkeksi miettimään. Hän oli kuullut sanan ja hän muisteli, että se olisi liittynyt johonkin pahaan.
"Demon on paha." hän kertoi Georgianalle.
Mutta pelätä. Baie ei pelännyt mitään, paitsi sitä, että menettäisi vapautensa. Siitä hän piti eikä aikonut luopua siitä, ainakaan helpolla.
"Ei pelkää, Baie ei pelkää mitään." ja näin hän oli sanonut sanottavansa toivoen, että siitä riitti vastaukseksi Georgianalle.

Kun nainen sai tietää toisen naisen nimen kuulla. Hän ei ole ikinä kuullut semmoista nimeä ja hänestä se oli jotenkin erikoinen, mutta todella vaikea lausua naisen nimen. Mielessään hän yritteli lausua naisen nimeä, mutta se ei oikein onnistunut.
" Teillä on aika hankala nimi, kun ei osaa lausua sitä. Nimenne on kuitenkin hieno. " Georgiana sanoi suora sukeisesti naiselle.

" Siitä voisi olla montaa mieltä, että onko demoni kiltti vai paha. " Georgiana sanoi.
Hänen mielestään demonit olivat suurimaksi osaksi pahoja, mutta toisaalta niin herkkiä, jos pääsee herkyytteen kohtaan.
" Ei kyllä sinä pelkäät demoneita. " Nainen lisäsi.
Georgiana mielestä Baie pelkäisi demonia, kun naisen äänen sävy osottautui semmoiseksi. Hän myös mietti sitä pitäisikö sanoa naiselle, että hän oli demoni.

Ehkä hän sitten pelkäsi ja ehkä ei. Oli vaikea sanoa, kun ei ollut ikinä nähnyt sellaista, demonia. Yleisesti hän vain oletti, ettei pelännyt, sillä harvoin hän mitään pelkäsi.
Hän luotti kuulemaansa. Siis siihen, että demonit olivat pahoja. Ja tästä Baie ammensi itselleen mielikuvan.

"Vielä pitkä matka?" Baie kysyi, kun loputtomista ja taas loputtomista pimeistä kaduista ei tuntunut vielä pääsevän eroon. Ne ympäröivät yhä heitä. Kuinka syvälle tänne katujen viidakkoon Baie oli oikein eksynyt.
Pian häntä alkoi arvelluttaa, oliko Georgiana viemässä häntä mihinkään aukiolle alkuunkaan.
Nainen ei tosin näyttänyt siltä, että huijaisi Baiea. Ei Baie mikään mestari ihmistuntemuksessa ollut, mutta siitä hänellä oli vahva tunne. Ei Georgiana häntä huijaisi.

Georgina kääntyi katsomaan naista ja hän tunsi, että nainen ei luottasi laisinkaan häneen. Kuitenkaan sitä asiaa ei ollut varma, mutta nainen epäili kuitenkin todella kovasti. Hän oli varmaakin pelotellut demoni asijoissaan naista.
" Ei ole pitkä matka ole. Olen pahoillan, jos minä pelottelin sinun demoneilla. " Georgiana sanoi.

Satottuaan hän ei kuitenkaan katsonnut laisinkaan intiani naista. Hän oli sen sijaan mietti matkan aikana mitä toisessa okein käydä pääsässä. Matka oli hiljainen kahden naisen välissä. Se oli osittain kiusallista Georgiana mielestä. Niinpä hän aloitti puhua jostakin.
" Odottaako teitä mies aukiolla? " Nainen kysyi.
Kysymys oli tullut jostakin. Hän ei edes ajatellut kysyä mitä voisi kysyä matkan aikoina.

Eivät demonit häntä kovin paljon pelottaneet, kun ei hän tiennyt, millaisia ne olivat. Mutta mitä enemmän hän asiaa ajatteli, sitä vaarallisemmalta ne demonit alkoivat hänestä kuulostaa. Ja kaikki vaarallinen oli toisinaan myös pelottavaa. Siispä Baie päätti lopettaa koko asian ajattelemisen ja keskittyi vaan kävelemään Georgianan perässä.

"Odottaako teitä mies aukiolla?" Georgiana kysyi ja melkein heti perään Baie vastasi: "Ei." ei häntä odottanut niin mies kuin nainenkaan, ei kukaan. Eri asia oli, jos joku hänen tuttavansa vain sattui olemaan siellä, kun hän aukiolle sitten joskus pääsi. Mutta varta vasten siellä ei kenenkään pitäisi olla.
"Odottaako teitä kukaan?" Baie kysyi puolestaan naiselta, joka ystävällisesti johdatti (ainakin toivottavasti) intiaania kohti keskus-aukiota. Hänestä oli mukavaa päästä heti sanomaan kaikkia uusia ja vasta oppimiaan sanoja ja lauseita. Oli jotenkin helppoa ymmärtää, mitä toinen sanoi. Mutta vaikeampaa oli itse yrittää puhua jotain, jos ei tiennyt entuudestaan tarvittavia sanoja. Ja silloinkin se tuntui olevan vaikeaa.
Siitä hän oli kuitenkin yhä samaa mieltä, Payonilaisten puhuma kieli kuulosti hassulta ja oli erittäin vaikeaa.

Georgiana harmitteli mielissään, kun naista ei ei odottanut kukaan mies, jos olisi niin siitä olisi aiheesta olisi kehkeytynyt lissää kysymyksi. Mutta nainen oli vastannut kieltävästi ja siitä asiasta ei paljoakaan kehittynyt kysymyksia lisää naista kohtaan. Niiten ajatuksen alle oli jäännyt se, että epäilikö intiaani häntä demoniksi vai ei? Häntä ei kuitenkaan ja paljoakaan haitannut juuri nyt.
Intiaani kysyi samaa kysymystä Georgianalta. Georgiana katsoi naista iloisena ja hieman naurumaiselta.
" No jaa. Olen pahoillani, mutta en minäkään tapaa ketään. " Nainen sanoi.

"Hmmm, selvä." Baie sanoi sen jälkeen, kun Georgiana ilmoitti, ettei häntäkään aukiolla ollut kukaan vastassa.
Siellä tuskin edes oli ketään, niin Baie ajatteli. Yöhän oli nukkumista varten, mutta toisaalta vartijoita voisi nähdä. Yölläkin piti olla valppaana, sillä silloinkin joku voisi tänne hyökätä käyttäen yön pimeyttä apunaan.
Sama oli ollut Baien kotikylässä. Öisin, kun muut nukkuivat oli aina muutamia miehiä vahdissa petojen ja muiden ikävien asioiden varalta.

Payonissa liikkui kuitenkin öisin myös muita, kuin vartijoita. Hassun epätasapainoisesti käveleviä ihmisiä näki paljon ja varjojen piiloissa seisoskeli hämäriä veikkosia. Nuo varmasti yrittivät pysyä muiden näkymättömissä, mutta Baie huomasi heidät tarkastellessaan muuten vain ympäristöään.
"Hassu, mikä sillä on?" Baie kysyi yllättäen ja osoitti samalla yhtä seinän vieressä kävelevää humalaista, joka hetki sitten oli päättänyt lähteä kapakasta jo kotia kohti. Baie ei tietenkään tiennyt, että mies oli humalassa.

Georgiana asteli vauhtin askelin eteen päin ja kääntyili välillä. Se voisi olettaa, että nainen ohjaisi sitä väärään paikkaan. Sen sijaan hän ei ohjannut, kun hän ei ollut semoinnen nainen. Tiet olivat oikoreittejä keskus-aukioon. Harvat tiesivät lyhyt tiet sinne suuntaan tässä rakennus alueella. Naisen vasta lause mietitytti Georgianaa hieman, mutta antoi kuitenkin sen asia olla. Öy ei ollut ikinä pelotavaa kävellä, mutta pienennä lapse kävely öyssä oli hirveää ollut. Nainen känsi sykkä kasvonsa intiaani naiseen katsoen ihmetellen mitä hän oikein olikaan sanonnut äänen.
" Anteeksi mutta mitä sinä yrittelit sanoa? " Goergiana kysyi uudestaan mitä nainen oli sanonnut.
Hän ei okein ymmärtänyt mitä nainen yritti tarkoittaa ja oli lause hänelle, vai oliko intiaani nainen puhunnut yksinään.

//Teksiti tönkömöistä ja sekava//

Baie katsahti Georgianaan. Eipä ollut mikään yllätys, ettei hänen puheitaan ymmärretty. Joko hän puhui niin epäselvästi tai selitti asiaansa käyttäen vääriä sanoja, mikä teki ymmärtämisestä oletettavasti vaikeaa.
Baie yritti uudelleen kertoa, mitä tarkoitti:
"Hassu mies." hän osoitti humalaista. "Mikä sitä vaivaa?" Baie ei kertakaikkiaan ymmärtänyt, kuinka joku pystyi kävelemään niin epätasapainoisesti. Haappuen puolelta toiselle.
Se oli humalaisen miehen kävelyä, muttei Baie sitä ymmärtänyt. Hän ei tuntenut sanaa alkoholi tai edes tiennyt, että sellaista oli olemassa. Niinpä myös humalassa oleminen oli täysin tuntematon käsite hänen maailmassaan.
"Ymmärtääkö sinä nyt?" ja hän suunnisti katseensa taas Georgianaan.

Tähtiä näkyi taivaalla, mutta kuu oli kadoksissa. Erämaassa se ei ollut ikinä kadoksissa, ei edes silloin, kun oli pilvinen sää. Nyt se kuitenkin oli, varmasti yksi niistä suurista varastorakennuksista peitti sen taakseen piiloon. Pimeät kadut eivät tuntuneet mukavilta. Olisi ollut lohduttavaa nähdä edes kuu..

//Äh ei se mitään tönkköä ole^^ aattelin tässä jospa hahmot voisi jo saapua sinne aukiolla?//

//Käyhän se minulle//

Nyt Georgiana ymmärsi naisen selitti uudestaan asia mitä hän ei oikein ymmärtänyt.
" Ai toi mies. Humalassa olevat miehet ovat hassuja, jos pitä siinätasoissa. Varmaan on alkanut krapulat. " Nainen sanoi.
"Ymmärsin hyvin. " Hän lisäsi.
Hän ei voinnut uskoa, että nainen oli osittain kysynnyt sellaista. Parempi olisi jättää miehen rauhaa ja ei ottaisi mitään kontaktia katsomalla. Asiat päättyvät hieman huonosti silloin miehen kannalta ja sekä naisen kannalta. Georgiana mielestä Baie oli haussa ja outo, mutta ihan hyvä tunsi silloin itsensä samaan lohkoon. Hänen ystävät pitävät outoina, mutta myös hulluna.

"Hmm humalassa, selvä." Baie sanoi hymyillen, kun viimein sai kysymykseensä vastauksen. Mies oli humalassa, joten käveli hassulla tavalla. Intiaani ei vieläkään ymmärtänyt "humallassa" sanan merkitystä, muttei sillä nyt ollutkaan niin väliä. Hän tiesi, mikä miehellä oli ja sen hän oli ainoastaan halunnutkin tietää.
Georgiana ei tuntunut enää niin etäiseltä, kuin aivan aluksi oli. Baie oli huomannut, että hetken aikaa rupateltuaan uusien tuttavien kanssa nuo tuntuivat jo paljon mukavimmilta ja tutuimmilta. Oli paljon mukavampaa jutella tutun kuin tuntemattoman kanssa. Se tuntui jotenkin turvallisemmalta ja Baie itsekkin uskalsi olla enemmän tuttavallisempi ja rennompi.

Pian intiaani huomasi jo katsovansa tutumpaa ympäristöä. He olisivat pian keskus-aukiolla. Aivan pian. Baie muisti rakennukset aukion ympäriltä ja juurikin näiltä ne olivat näyttäneet.
"Pian ollaan aukiolla." hän ilmoitti iloisena siitä, että hän pääsisi tuttuun osaan kaupunkia.

Nainen nyökytteli intiaani naiselle. Hän ei viitsinnyt sanoa hänelle paljoakaan enempää hänelle. Oikeastaan hän ei viitsinnyt laisinkaan kertoa mitään enempää humalaisita ihmisitä. Hänen mielestä oli parempi kokea sen mitä siitä oikein tapahtuu.
" Niin me ollaan. Ei sielä ole mitää tähän aikaan ehkä joitakin iltakerhoja. Sinne olet vai mennossa iltakertoon katsomassa miestä itselleen. " Georgiana sanoi.
Loppu lauseet olivat vitsausta, mutta hän ei tiennyt ottiko nainen tosissaan sen asian.

"En en." Baie vastasi. Eihän mihinkään iltakerhoon ollut menossa itselleen miesseuraa etsimään. Hyvä vaan, että pääsi tutuille seuduille, se riitti hänelle. Ja keskus-aukio oli tuttua aluetta hänelle.
"Ei iltakerhoon." hän tarkensi.
Pikkuhiljaa hänen mielenkiintonsa aiheeseen heräsi. Lähinnä hän halusi tarkennusta siihen, mikä se iltakerho oikein oli. Ainakin siellä etsittiin miesseuraa itselleen, muusta hän ei osannut edes alkaa arvuuttelemaan. Niinpä oli aihetta taas kysyä:
"Mikä on iltakerho?"

Georgiana naurahti, kun näki naisen kasvot. Ne olivat hänelle todella ihana pelokkaan näköiset ja säikähtyneet. Varsinkin naisen ääni tärisevä, kuin aikaisempi Georgiana mielestä. Tumma hiuksinen ja samoin asuste mitä nainen piti yllään kääntyi katsoman tuimasti naista, mutta lopultä kääntyi katsomaan yllättyneesti ja äimänä. Hänen edessään seisoi nainen, joka ei tiennyt mikä oli ilta kerho. Nainen totesi, että Baie oli toisesta mailmasta tullut.
" Riippuu ilta kehosta mitä sielä on aiheena. Suurimaksi humalaiset ja yksinäiset miehet käyvät naisklubeissa. Kirjallisuus, huvit ja tasseilla ovat omat paikat. " Georgiana sepitti lyhesti ja toivoi, että nainen ymmärsi jotakin.

Kyllä Baie ymmärsi, mutta vain sen jotakin.
Iltakerho oli siis vapaa ihan kaikkien vierailtavaksi, mutta useimmiten ne haappuvat ihmiset ja miehet vain kävivät siellä. Niin hän sen ymmärsi. Mutta kirjallisuus ja huvit, ei mitään selkoa. Ne olivat samanlaista epäselvää muminaa hänen korvilleen, kuin vaikkapa haltiakieli oli tavalliselle ihmiselle. Haltiakieltäkin Baie oli kuullut. Aivan sattumalta kulkiessaan huppupäisen hujopin ohi kadulla. Ei hän sitä haltiakieleksi ollut itse ymmärtänyt, mutta sitä se oli ollut. Hän oli siis tavannut tuon ylvään rodun edustajankin edes tajuamatta sitä laisinkaan.
"Minä ymmärrän." hän kertoi Georgianalle ymmärtäneensä hänen selityksensä iltakerholle. Eikä hän enää ollut niin kiinnostunut tietämään niiden muiden sanojen merkitystä, joista Georgiana oli puhunut selitettyään iltakerhosta.
"Minne menet nyt?" Baie kysyi, kun he olivat nyt kerran saapuneet aukiolle.

Aukiolle saapuessan hän katselli ympärille. Pienesti hän haukotteli ja venytteli reipaan oiloisesti. Hän olisi halunnut jäädä naisnen kanssa keskustelemaan, vaikka Baie ei tiennyt kaiken laisita asijoista. Georgiana kuitenkin uskoi, että nainen ei ollut ymmärtänyt mitä oli sanonnut hänelle, mutta häntä ei haitannut, kun nainen sanoi ymmärtävänsä asian.
" Minä en ole päättänyt ihan vielä minne minä menen, mutta uskoisin takaisin syrjille kaduille tekemään työntäänsä. " Goergiana sanoi.
Hän oli hyväksynyt ammattinsa todella hyvin, vaikka suku ei hyväksynyt ammattiansa. Sille ei voinnut yhtään mitään Georgianan mielestä.

Kuka kummassa teki töitään syrjäisillä kujilla, Baie ei voinut ymmärtää. Hänen mielestään ne kadut olivat ahdistavia ja täällä aukiolla oli paljon parempi oleskella.
Mutta jos joku niin teki, siis töitään syrjäkujilla oli Baie enemmänkin kuin kiinnostunut tietämään, millaisesta työstä oli kyse.
"Mitä työtä teet?" hänen ruskehtavilta kasvoiltaan näkyi erittäin selvästi se, että hän todella halusi tietää vastauksen kysymykseensä. Ja mielummin totuudenmukaisen vastauksen. Hän ei tyytynyt valheeseen ja huomaisi kyllä heti, jos häntä yritettäisiin tässä asiassa huiputtaa. Sitä paljasti itsestään vahingossakin ja aivan huomaamattaan paljon puhuvia eleitä, joista pystyi päättelemään jos jonkin laista. Ei Baie mestari tässä ollut, mutta sitäkin etevämpi.

Nainen luuli, että asia oli ohinnut ja Baie menei omille teille. Naisen kysymys Georgianalle oli todella yllättävä, mutta pahempi oli kuitenkin vastata. Tumma hiuksinen nainen täytyi mietti mieten hän voisi sanoa, että hän piti omasta työstään. Baie voisi ymmärtää väärin mitä sanoisi hänelle. Nainen katsoi vastassa olevan naisen eleitä mistä hän yritteli arvailla mitä Baie ajatteli tällä hetkellä.
" Sanonut rehellisesti, vaikka minä uskon, että et pidä siitä todeksi. Minä työni on myydä itseni kalliilla hinnalla demoni miehille. " Georgiana sanoi.
" Ei kannatta ottaa ammiat jos ei kestä seurauksia. " Hän lisäsi.
Se oli totta joka hengitys hänen täytyi kestää. Muistissaan oli kaiken laista tästä työstä mitkä ovat muuttaneet hänen elämänsä.