Tallustelemassa taistelutantereella

Serag huomasi naiseen kysyvän katseen. Itsekseen mies kyseli kaiken laista mitä tulikaan mieleen. Itse hän ei osannut sanoa mitä voisi tapahtua seuraavaksi naisen katseesta.
" Kyllä he asuvat täälä kuin minäkin. " Serag sanoi.
" Sinun kaksoisisaresi taitaa olla matkoilla ja eikä pysy laisinkaan paikoillaan? " Hän lisäsi.
Seragin tumman siniset hiukset hieluhteli pienesti tuulen puuskissa. Silmät katsoivat ilman vaihtumista.
" Niin taitaakin. Todella hyvä sää harjoitella. " Serag sanoi hiljaisella sävyllään.

" Kyllä he asuvat täälä kuin minäkin. " Serag vastasi Sámindan kysymykseen. Sáminda oli kateellinen Seragille, kuinka hän saikaan asua lähellä läheisiään.
" Sinun kaksoisisaresi taitaa olla matkoilla ja eikä pysy laisinkaan paikoillaan? " Serag lisäsi.
"Joo, näin on", Sáminda huokaisi ja katsoi taivaalle. Ihan kuin pilvistä olisikin voinut nähdä, missä veli tällä hetkellä oli. "Emme ole nähneet niin pitkään aikaan", Sáminda sanoi mutta loi huulilleen pienen hymynkareen.

" Niin taitaakin. Todella hyvä sää harjoitella. " Serag sanoi hiljaisella sävyllään.
"Aijaa?" Sáminda ihmetteli. "Miekkailua ei ole kiva harjoitella kurasäässä", tämä naurahti.
"No, näytä jotain taitojasi sitten", Sáminda hymyili miehelle ja seisoi kädet lanteilla tämän edessä.

" Sehän on harmillista, jos ei ole nähnyt pitkään aikaan. " Serag sanoi jatkeeksi naisen lauseeseen.
Itse hän ei kitenkaan nähnyt paljoakaan sisaruksiaan. Iso veli oli aina koulu asijoita ja viimeksi hän oli nähnyt hänet oli karnevaaleissa. Sisartaan hän useamman kerran, kun asusteli vanhempien luona vielä, mutta kohta oli kuitenkin hänen lähtö myös. Itse oli suuremaksi osaksi töissä saadakseen perhe ruokaa.

" On ihan hyvä taistella miekalla. Minun mielestäni on hyvä harjoitella tällä säällä miekailua, mutta nähtävästi sinä osaat taistella tällä säällä ainakin miekoilla. " Serag sanoi.
Naisen jatkoi pienellä lauseella ja mies nousi.
" Hyvä on. " Hän sanoi.
Sanotuaan hän hävisi kokonaan näkyvistä.

" Sehän on harmillista, jos ei ole nähnyt pitkään aikaan. " Serag sanoi jatkeeksi Sámindan lauseeseen. Sáminda vain nöykkäsi tälle.

" On ihan hyvä taistella miekalla. Minun mielestäni on hyvä harjoitella tällä säällä miekailua, mutta nähtävästi sinä osaat taistella tällä säällä ainakin miekoilla. " Serag sanoi.
Sáminda naurahti.
"Joo, mikä vain sää käy minulle", hän hymyili ja otti miekkansa esiin ja tarkasteli sen kiiltävää terää.

" Hyvä on. " Serag sanoi Sámindan pyyntöön.
Sanotuaan hän hävisi kokonaan näkyvistä.
Sáminda perääntyi askeleen taakse päin. Ei hän ollut pelästynyt, oikeastaan, ei sitä tunnetta niin voinut kuvailla, mutta jokin jännä tunne hänessä sai vallan.
Hän yritti naurahtaa kepeästi, tuloksetta."Serag?", hän kuiskasi hiljaa ja tuijotti kohtaa, jossa mies oli hetki sitten ollut.

" Sinut saa todella helposti nauramaan. " Serag sanoi naiselle, kun hän ei ollut vielä kadonnut näkyvissä.
Serag katsoi naista ja liposi huuliansa. Hän oli laittanut huppunsa päälle ja nyt hänen sinisiä hiuksia ei enään näkynyt. Nopeasti kuraa lenteli naista kohti nopeassa sekunneissa.
" Mitä sinulla on asiaa? Etkai pelästynyt? " Serag kysyi naiselta.
Sanotessaan hän katseli naista naisen takaa, kunnes hän katosi uudemman kerran.

//Sori kun kesti, kone oli rikki//

"Niin saakin", Sáminda hymyili miehelle. Joo, naisen oli myönnettävä myös itselleen että oli kovin nauravaa tyyppiä.
Kuraa lensi Sámindan vaatteille kun Serag sitten katosi näkyvistä. Sáminda oli hämmästynyt.

Ääni kuului naisen takaa.
"Öh", Sáminda totesi tuntien itsensä vähän tyhmäksi.
Hän pyörähti ympäri, muttei nähnyt Seragia enää missään.
"Voit tulla esiin", hän naurahti.
"Miten tiet tuon?"

Serag naurahti hiljaa, mutta kuuluvasti.
" Ei kyllä ollut tarkoitus pilata vaatteesi. " Serag sanoi.
Vaalean sininen silmät katsoivat korkealta naista ja häne pyörimistä. Serag oli todella helpossa paikassa missä saatoi myös nähdä.
" Olen koko jan esillä. Sinä et vain katso sinne suuntaan missä minä olen. " Mies sanoi.
Mies katsoi naista ja samalla heilutteli jalkojaan. Serag katsoi naista isosta ja vanhasta pylväästä.

//Itselläni ollut myös kiireitä//

"Ei se haittaa.." Sáminda sanoi hiljaa, muttei vieläkään tiennyt missä Serag oli.
" Olen koko jan esillä. Sinä et vain katso sinne suuntaan missä minä olen. " Mies sanoi.
Sáminda naurahti, jälleen, pienesti ja istuutui sitten penkille luovuttaen etsimisensä. Hän vilkuili joka suuntaan ja sanoi sitten hymyillen:
"Tulepas esiin ja kerro toki, miten tuon teit."

Mies naurahteli ja istui pitkässä pylväässä.
" Katso oikealle ja ylös luovuttaja. " Serag sanoi.
Mies ei kuitenkaan uskonnut, että nainen luovuttaisi. Nainen luovuttaisi hän olisi todella yllätynnyt naisesta.
" Näkyykö? " Serag huudahti korkealta.

Sáminda kuuli miehen naurahtavan ja käskevän häntä katsomaan ylös ja oikealle.
Sáminda teki niin ja näki miehen istuvan pitkän pylvään päällä. Nainen kohotti kulmiaan ja katsoi tätä oudoksuen.
"Näkyy", hän hymyili.
"Miten ihmeessä sinä teit tuon?" Sáminda kysyi tältä ihmeissään.
"Opeta minullekin", hän virnisti.

Serag vilkutteli naiselle, kun hän oli huomannut hänet aijemmin.
" Vaikeuksien kautta löysit minulle. " Mies sanoi.
" Kai tämä on suku taitoa. Pitää olla nopea ajatuksistaan. " Serag selitti naiselle.
Hän hymyili ja ilmeessä oli vitsikkyyttä.
" Mitä sinä osaat? " Serag huudahti naiselle.

"Niin tein", nainen virnisti takaisin ja nyökkäsi miehelle sitten.

"Mitäkö osaan?" Sáminda pohti sitten. Olihan hän syntyessään jo saanut elementikseen tulen. Niin, osasihan hän tulella leikkiä taidokkaasti. Moni muu ei pystynyt siihen mitä Sáminda teki, mutta eihän vaikeimpia temppujaan Seragille ruvennut näyttelemään.

Nainen otti maasta kepin pätkän sulkien silmänsä. Hän puristi kepin toista päätä nyrkissään tiukasti.
Hetken kuluttua hän avasi silmänsä, vilkuili keppiä ja kättään, irroitti hiljaa otteensa. Tuli loimusi nyt kepin päässä. Siihen ei tarvittu kuin... vähän taitoa.
Sáminda virnisti miehelle.

Serag katsoi katsoi turvalisena oloisena pylvän päällä naista. Hän toivoi, että hän ei ollut sanonnut mitään pahaa, kun naisen äänen sävy oli loukaantunut. Oikeastaan Serag ei tunsi äänen sävystä, mutta ei osannut kuvailla äänen sävyä. Iloisena mielellä Serag katsoi naisen tempua. Itse mies ei osannut samanlaisia tempuje tuleella, kun hänen elementinsä ei ollut tuli. Varmuuden vuoksi mies oli valmiina puolustamaan itseänsä, kun hän ei tuntenut naista niin hyvin. Pienesti sinihiuksinen naurahti naisen virnistykselle ja oli virnistänyt takaisi Sámidalle.
" Todella taitavaa. " Serag sanoi.

"Kiitos"
Sáminda sanoi oitis.
Nainen laski jälleen kätensä kepin päähän. Monet olivat tässä vaiheessa
jo pelästyneet hänen polttavan kätensä, mutta liekki painui hallitusti ja hitaasti Sámindan kämmenen alle. Hän nosti kepin ylemmäs ja katseli paikkaa, jossa liekki oli roihunnut. Se oli täysin samanlainen, kuin
se oli ollut maasta otettaessa.
"Mutta pientähän tuo vain..."
nainen hymyili pylvään päällä olevalle miehelle.

Mies naurahti pienesti naisen virkeeseen.
" Kyllä se näyttääkin pieneltä taidolta. " Serag sanoi.
Hän ei voinnut uskoa, että nainen oli tehnyt todella pienen ohjelman, mutta se oli totta. Jokainen esitteli taitoansa pienesti ja kauniisti. Pienikin esitys sai jotkut henkilöt pelokkaaksi, mutta tempu ei saanut Seragia pelokkaaksi.
" Varmaan tuo ei ole ainoa mitä osaat? " Serag sanoi tahalleen.

"Ehei, ollenkaan"
Sáminda virnisti miehelle. Enempää hän ei kuitenkaan aikonut taitojan näytellä, ettei mitään sattuisi. Tulella kun ei kannattanut leikkiä, ainakaan liikaa. Sitä paitsi, nyt hän voisi jossain tilanteessa yllättää miehen, jos tulisi tarpeen.
"Aiotko tulla tämän päivän aikana alas?"
Sáminda kysyi.
"Mitäs jos otettaisiin pieni ottelu. Itsepuolustusta"
nainen jatkoi hymyillen mittaillen katseellaan Seragia.

Serag mietti mitä nainen oli kysynnyt häneltä.
" En oikein tiedä milloin minä tulisin alas. Toi oli houkuttelevaa, mutta tiedä. Kuitenkin sinä petkuttaisit minut, jos taistellaan kehoillamme. " Mies sanoi.
Ajatukset saivat Seragin tulemaan alas.

Vihdoin Serag tuli alas.Sáminda ei pitänyt siitä että häntä epäiltiin petkuttamisesta, kun ei ollut mitään syytäkään. Hän kohotti kulmiaan katsoen mieheen.
"Et kai sinä pelkää häviäväsi naiselle?"
Sáminda virnisti miehelle.

Tuuli oli koventunut ja tummia pilviä alkoi lipua metsän yli tantereen yläpuolelle. Tuo enteilisi sadetta, kovaa selllaista, ehkäpä myös salamointia, sillä olivahtan viime päivät olleet niin aurinkoisia ja hienoja. Sadetta Sáminda kaipasikin. Se oli virkistävää.

Miehen kasvoille tuli leveä ilme, kun nainen kysyi häneltä.
" En pelkää, kun olen hävinnyt monesti. " Serag sanoi rehellisesti.
Hän ei itse oikein tajunnut miksi hän sanoi naiselle niin. Kohetaliaasti hän otti naisen virnistyksen, kun hän virnisti takaisin naiselle. Nuoren miehen hiukset eivät paljoakaan noteerannut tuulesta, kun ei tassinnut tuulen mukana. Sade ja ukkonen ei haittaisi miestä laisinkaan oman mielen mukaan hänelle olisi hyötyä niistä ainakin itselleen.

"No, mikäs sitten on ongelma?"
Sáminda kysyi kun mies oli paljastanut häviävänsä monesti. Oliko se nyt muka sitten ongelma? Toisaalta, jos taisteluun otettaisiin taikamahdit mukaan, ei tulesta olisi sateella Sámindalle mitään hyötyä.
"Miekkaillaan"
Sáminda sanoi tuokion kuluttua. Kyllä, se oli loistava idea. Koska Sáminda oli siinä niin hyvä.

Mies ihmetteli miksi nainen kysyi häneltä mikä on ongelma. Omasta puolestaan hänellä ei ollut ongelmaa, mutta ehkä naisella oli ongelma mitä Serag ei tiennyt. Tulesta ei ollut hyötyä sateessa, jos ei ole voimakas tuli muodossa. Miekkailu teki pienesti hankaluuksia, kun hän ei ollut hyvä miekkailussa. Olisi hänelle hyvää harjoittelua miekkailu puolessa.
" Sitten miekkaillaan. " Serag sanoi.
Miehen käteen ilmestyi miekka, kuin musta usva. Miekka oli hopean ja mustan värinen. Erittäin raskaan näköinen väriltään.

Sáminda nyökkäsi totisena, mutta naisella oli kuitenkin pilke silmäkulmassa. Olikos Serag sanonutkaan, että on huono miekkailussa? No, ei sillä väliä, kunhan kumpikaan ei satuttaisi toista. Leikkiähän tämä vain oli, ainakin Sámindan mielestä.
"Selvä", nainen totesi, otti miekan käteensä ja lähti kohti taistelukentän keskusta.
"Täällä on enemmän tilaa", hän virnisti vielä Seragille.
Nyt alkaisi sataa. Ensimmäinen pisara tippui Sámindan kasvoille.

Hymy pilke kasvoillaan hän katsoi naista. Miekka asetui helposti miehen liikkeisiin. Kuitenkaan hän ei näyttänyt mitään liikeitä miekalla mitä osaisi tehdä.
" Hitsi olen liijan kilti, että anna sinun aloittaa hyökkäyksen. " Serag sanoi.
Hän valmistautui naisen hyökkäävään miekallaansa. Kuitenkin mielessä kävi, että nainen voisi sanoa: >sinä voit hyökätä aluksi> tai sen vastaavaan asiaan.

"Ehei", Sáminda sanoi sitten päinvastoin luultavasti Seragin odotuksia.
"Hyökkää sinä toki ensin!" nainen sanoi ja puristi hiljaa miekkaa kädessään. Hän ei koskaan tekisi hyökkäystä ensimmäiseksi, jos ei ollut pakko. Sáminda halusi ensin nähdä, mihin vastustaja pystyi, sitten oli vasta aika aloittaa taistelu.
Siinä he seisoivat, keskellä kenttää odottaen sitä hetkeä, kunnes miekat kohtaisivat ensimmäisen kerran toisensa.
Sámindaa ei pelottanut.

Serag oli pelännyt mitä naisen suusta oli tullut. Miksi kaikki nais soturit sanoavat noin. Varmaakin vielä sanovat kaikille miehille samalla tavalla. " Serag huohotteli itsekseen.
" Kohta kumpikaan meistä ei hyökkää toistemme kimpuun. " Serag sanoi.
Serag katsoi naista silmiin ja yritteli sillä tavalla saada tietoa naisetsa. Hän tiesi sisimmissään hän hävisi ottelun miekoilla, kun hän ei ollut hyvä käsittelee miekkaa. Nopeasti hän teki näkytömäksi itsensä, vaikka vai hän liikkui rauhallisesti eteen päin. Ihmisen ja muiden silmät eivät oikein ehtinyt näkemään. Serag iski sieltä kuin täältä.